Ajoin töihin eläinlääkäriaseman ohitse, ja sieltä tuli vanha pappa silmät punoittaen kädessään vain hihna ja kaulapanta, aloin itkeä :(

Mies 35v kirjoitti:

En tajua, että miten joku voi olla niin lapsellinen ja vajaa, että itkee jonkun koiran tai muun elukan kuolemaa. Ei minua ainakaan itkettänyt yhtään, kun kissani kuoli viime kesänä kun ajoin vahingossa sen päältä autollani.

Ja kukaan ei takuulla itke aikanaan sinun kuolemaasi, pelkkää hekpotuksen naurua voi kuulua.

Omituisia ihmisiä taas eksynyt kommentoimaan. Siis ihminenhän on psyykkisesti sairas jos hän ei pysty tuntemaan empatiaa edes lemikkieläimiä kohtaan. 

M

Mies 35v kirjoitti:

En tajua, että miten joku voi olla niin lapsellinen ja vajaa, että itkee jonkun koiran tai muun elukan kuolemaa. Ei minua ainakaan itkettänyt yhtään, kun kissani kuoli viime kesänä kun ajoin vahingossa sen päältä autollani.

Ei vittu :DDD

Silmät punoitti? Vaari vetänyt jointin??

No ei itketä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen lapsen arvostan paljon korkeammalle kun eläimen.

Arvosta vaan, minä en.

Tuo asenteesi jatkuu siihen saakka, kun joku autoilija valitsee väistää kissaa ja ajaa sen sijaan lapsesi ylitse. Sitten sinäkin toivot hänen valinneen toisin.

Miksi tähän alapeukkuja, tuotahan se tarkoittaa.

Onko eläinrakkaus sama kuin realismin puute? Tai siis teidän päällennehän siinä olisi kuulunut ajaa kun väistää teidän lemmikkiä (niin ettei joku voi väistää totuutta omasta mielipiteestään sillä, että ei aio hankkia lasta).

Mukavaa kun tämä yksi henkilö vastailee täällä itselleen.

Yhtä kaikki, täytyy olla vähän vajaa jos ei ymmärrä etteivät autoijat tee mitään valintaa eläimen ja ihmisen välillä mikäli tuollaiseen tilnateeseen joutuvat. Jos eteen tulee eläin niin sitä väistetään koska päälle ei ole tarkoitus ajaa. Se, että jos väistöliikkeen takia ajaakin jonkun muun päältä on lähes poikkeuksetta vahinko. En voisi mitenkään vaatia toiselta sellaisessa tilanteessa, että toisen olisi pitänyt ajaa eläimen päältä. 

Jos taas ihminen tuollaisessa tilanteessa oikeasti tekee valinnan että ajanpa tuosta eläimen päältä koska muuten on olemassa pien mahdollisuus, että osun johnkin muuhun, niin on joko todella epävarma kuski tai psykopaatti.

Totta kai voi olla myös tilanne, että oikeasti ei pysty väistämään, mutta tämä on asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Omituisia ihmisiä taas eksynyt kommentoimaan. Siis ihminenhän on psyykkisesti sairas jos hän ei pysty tuntemaan empatiaa edes lemikkieläimiä kohtaan. 

M

En ole sairas. Miksi mun pitäisi tuntea empatiaa ja kyynelehtiä jonkun tuntemattoman vuoksi? 

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti jokin yllättävä hätä sattunut koska tuskin muuten pyhähinnoilla varaa lopetusaikaa. Pappa oli niin surkean näköinen että aloin itsekin itkeä. Tuli mieleen että tulen joskus olemaan samassa tilanteessa vaikka koirani on vasta nuori...

Papparukka, oli mennyt lopettamaan vaimonsa, vain talutushihna jäi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on haukankatse.

Niin, toisille on annettu lahja huomata ja myös reagoida siihen, mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu.

Hieno lahja!

...ja postata se sitten vauvapalstalle.

Ymmärrän, ap, pointtisi ja empatiasi. Tuollainen hetki tulee väistämättä kaikille lemmikkien omistajille joskus. Kyllä olisi itseänikin sydäntä kouraissut tuollainen näky.

Monet vanhukset haluaisivat lemmikin, mutteivat uskalla ottaa. Miettivät, jaksavatko myöhemmin lenkittää koiraa tai tyhjentää kissanhiekkalaatikkoa. Olisi hienoa, kun vanhuksille löytyisi jonkinlaisia varaulkoiluttajia. Henkilökohtaiset avustajat vievät tietenkin vanhuksen koirineen ulos, mutta jotain edullisempaa ja helpompaa mietin. Vaikka koululaiset keräisivät luokkaretkirahaa ulkoiluttamalla, tai joku järjestö auttaisi.

Lemmikistä on suunnaton ilo ja seuraa yksinäiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen lapsen arvostan paljon korkeammalle kun eläimen.

Ketäköhän luulet kiinnostavan sinun turhat arvostuksen kohteeksi?

 onhan se nyt vähän eriasia jos menettää lapsen kun eläimen. Toki uskon sen että papalla oli huono olo kun eläin jouduttiin lopettamaan. Noin niinku yleisesti ottaen ja ainakin ne joilla on lapsi niin tietää kuinka rakas oma lapsi on ja jos menettää niin siitä surusta ei selviä koskaan. 

LOL :-D kirjoitti:

Itketään kaikki nyt sen ukkelin hurtan kuoleman johdosta, niin jospa se herääkin eloon! Yhyy byää yhyybyää!

Nauretaan kaikki sun lapsen kuolemaa jo tälläi hyvissä ajoin! Kaikki mukaan! BUAHAHAHAHAHAHAHAHHA AAAAAAHAHAHAHAHAHAAHAHAHAHAHHAHAAHAHAHAH 😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vuotta sitten menetin oman koirani. Muuten virkeältä koiralta meni silmä niin huonoon kuntoon että olisi vaatinut suuria toimenpiteitä, käytännössä menettänyt toisen silmänsä.

Koira oli jo toistakymmentä vuotta.

Päätin minä ja mun ex (kyse "yhteishuoltajuuskoirasta," jos sellaista käsitettä ymmärretään) että annetaan nyt koira mennä ns. saappaat jalassa.

Ikävä on suuri. Minä, 40+ -vuotias mies, itkin kuin pikkupoika. Mutta koiramme oli elänyt hyvän elämän muten, ja ollut meille suureksi iloksi.

Ymmärrän ja tiedän omasta kokemuksesta miten raastavaaon luopua ihmisen parhaasta ystävästä- koirasta. Me jouduimme sen eteen pari vuotta sitten ja itkua tulee edelleenkin. Muistojen myötä. Alkuun itketti useita päiviä. Miehen isä kuoli syöpään joitain vuosia sitten ja se kuolema itketti miestä vain yhden kerran. Heillä oli etäiset välit, ja vaikka viime vuosina välit paranivat ei kuolema muuttanut tunteita. Koiran kuolema ja luopuminen on ollut rankka kokemus raavaalle miehelle, paljon rankempi mitä etukäteen kuvitteli.

Miksi pitää olla noin ilkeä? Tuleeko tuosta hyvä mieli? [/quote]

Itse asiassa, sellaisen henkilön loukkaamisesta joka ajattelee että eläin on yhtä arvokas kuin ihminen, tulee kyllä hyvä mieli. Ihan aidosti.[/qu

Eläin on yhtä arvokas,sinä voit olla mitä mieltä haluat,ketä kiinnostaa...

Kyyneleet tuli kun olin oman koiran kanssa eläinlääkärin odotustilassa. Toimenpidehuoneesta kuului oven läpi miten eläinlääkäri yritti rivien välistä ehdottaa eutanasiaa. Erittäin vanha pappa poistui kuitenkin lääkäristä erittäin erittäin vanhan ja raihnaisen oloisen koiran kanssa lääkkeet mukanaan. Itku tuli kun ajattelin että kun toinen heistä kuolee, kuolee toinen varmaan suruun hyvin pian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen lapsen arvostan paljon korkeammalle kun eläimen.

Arvosta vaan, minä en.

Tuo asenteesi jatkuu siihen saakka, kun joku autoilija valitsee väistää kissaa ja ajaa sen sijaan lapsesi ylitse. Sitten sinäkin toivot hänen valinneen toisin.

Mistä päättelet, että minulla on lapsia? No ei ole eikä tule!

Niin, ei kai se oikein todennäköiseltä vaikuta, että joku pariutuisi kanssasi.

Miksi pitää olla noin ilkeä? Tuleeko tuosta hyvä mieli? 

Itse asiassa, sellaisen henkilön loukkaamisesta joka ajattelee että eläin on yhtä arvokas kuin ihminen, tulee kyllä hyvä mieli. Ihan aidosti.

Miksi, miksi eläin ei voi olla yhtä "arvokas" kuin ihminen? Me olemme kaikki täällä pallolla sattuman tulosta ( ja just oikeiden olosuhteiden), miksi kaikki elämänmuodot eivät ole samanarvoisia? Tätä aina olen ihmetellyt. Eläimetkin elävät itseään varten, ja miksi eivät saisi elää?

Ei tää oo mikään ihmiselle "tehty" maailma jossa kaikki muut ovat eriarvoisia kun eivät satu olemaan ihmisiä. En ymmärrä, kaikki elämä on arvokasta, koska se on niin harvinaista loppujen lopuksi tässä universumissa. Mut ei, ihminen on ääliöydessään ominut kaiken ja pitää muuta elämää vain hyödykkeenä koska luulee olevansa arvokkaampi kaikkia, huom. kaikkia muita. Ei ihminen ole mikään "luomakunnan kruunu".

Vaikeaa on ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen lapsen arvostan paljon korkeammalle kun eläimen.

Arvosta vaan, minä en.

Tuo asenteesi jatkuu siihen saakka, kun joku autoilija valitsee väistää kissaa ja ajaa sen sijaan lapsesi ylitse. Sitten sinäkin toivot hänen valinneen toisin.

Voivoi..minä väistän ensin kissaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen lapsen arvostan paljon korkeammalle kun eläimen.

Arvosta vaan, minä en.

Tuo asenteesi jatkuu siihen saakka, kun joku autoilija valitsee väistää kissaa ja ajaa sen sijaan lapsesi ylitse. Sitten sinäkin toivot hänen valinneen toisin.

Mistä päättelet, että minulla on lapsia? No ei ole eikä tule!

Niin, ei kai se oikein todennäköiseltä vaikuta, että joku pariutuisi kanssasi.

Miksi pitää olla noin ilkeä? Tuleeko tuosta hyvä mieli? 

Itse asiassa, sellaisen henkilön loukkaamisesta joka ajattelee että eläin on yhtä arvokas kuin ihminen, tulee kyllä hyvä mieli. Ihan aidosti.

Miksi, miksi eläin ei voi olla yhtä "arvokas" kuin ihminen? Me olemme kaikki täällä pallolla sattuman tulosta ( ja just oikeiden olosuhteiden), miksi kaikki elämänmuodot eivät ole samanarvoisia? Tätä aina olen ihmetellyt. Eläimetkin elävät itseään varten, ja miksi eivät saisi elää?

Ei tää oo mikään ihmiselle "tehty" maailma jossa kaikki muut ovat eriarvoisia kun eivät satu olemaan ihmisiä. En ymmärrä, kaikki elämä on arvokasta, koska se on niin harvinaista loppujen lopuksi tässä universumissa. Mut ei, ihminen on ääliöydessään ominut kaiken ja pitää muuta elämää vain hyödykkeenä koska luulee olevansa arvokkaampi kaikkia, huom. kaikkia muita. Ei ihminen ole mikään "luomakunnan kruunu".

Vaikeaa on ymmärtää.

Tätä minäkin ihmettelen. Ihminen on vain yksi niistä miljoonista lajeista, joita maa kantaa päällään. Toki olemme edistyksellisempiä korkean ajatustoimintamme ansiosta, mutta ei se tee muista lajeista turhia ja vähemmän tärkeitä.

Ihminen on täysin riippuvainen muista lajeista. Osaa käytetään ravinnoksi ja osaa muuten hyödyksi yhteisen edun vuoksi. On homekoiria, syöpäkoiria, terapiakoiria, poliisikoiria... Vaikka eläin ei olisikaan tämän kaltaisessa hyötykäytössä, on silti niillä kaikilla oikeus elämään. Elämä on ainutkertainen kokemus kaikille lajeille maan päällä. Jostain syystä ihminen kuvittelee olevansa kaikista tärkein ja samalla ainut laji, joka on ansainnut kuoleman jälkeisen elämän.

Ainakin minun maailmani olisi täysin väritön, mikäli eläimiä ja kasvimaailman lajeja ei olisi ympärillä. Rakastan lintujen laulua ja tulen iloiseksi nähdessäni kissojen tekemiä hölmöyksiä. Ihailen kasvien väriloistoa ja vuodenaikojen tekemiä muutoksia.

Ihminen on ylimielisyyteen, vihaan ja kyynisyyteen taipuvainen eläin, jonka sietäisi ottaa oppia muista eläinkunnan eläimistä. Ei millään muulla lajilla ole esimerkiksi niin voimakasta halua tuhota omiaan ihmisillä on. Koirista huomaa erityisesti taidon elää hetkessä, se on useimmilla ihmisillä täysin hukassa. Haikaillaan menneeseen tai keskitytään liikaa tulevaisuuteen, vaikka juuri tämä hetki on se millä on merkitystä.

Olisinpa minäkin noin empaattinen.