Yliopistomaailman käsittämättömyydet

Opiskelin äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Opiskelijoiden joukossa oli useita sellaisia, jotka eivät pidä lukemisesta. Se hämmästytti todella. Miksi he halusivat alalle? Kaiken huippu oli mm. yksi tyttö, joka sanoi, että me joudumme opettamaan Kalevalaa ja kaikkea muutakin p*skaa. Haluaisitko lapsellesi tällaisen äikänopen?

Vierailija kirjoitti:

Omalla alalla oli jännä huomata, kuinka kaikki lähes miehet löysi viimeistään opiskeluaikana kumppanin. Jopa sellaiset, joista ei ikinä olisi ulkoisesti uskonut (tämä kommentti tuli hyvännäköisen naisopiskelijan suusta).

Mahtaa olla hyvin naisvaltainen ala? No, itse opiskelen tietojenkäsittelyä ja minusta se, että kuolen neitsyenä alkaa tuntua ihan realistiselta ja todennäköiseltä vaihtoehdolta.

Sosialisoin kyllä muissakin kuin tietojenkäsittelijöiden piireissä, mutta naama on kuin kirveellä veistetty. Tällä kyllä on suuri vaikutus pariutumiseen. Jos haluaa päästä seksuaaliseen suhteeseen, täytyy jonkun pitää kyseistä ihmistä seksuaalisesti haluttavana ja vetovoimaisena. Jos kukaan ei koskaan pidä minua sellaisena, en tule koskaan olemaan suhteessa. Niin yksinkertaista se on.

Täytin siis juuri 24 vuotta, joten kohtaloni alkaa olla pikku hiljaa sinetöity. Kyllä niitä naisia olisi tähän ikään mennessä elämääni tullut, jos niitä olisi koskaan ollut tullakseen.

Tämän ajattelu ja näiden ajatusketjujen kulku kyllä satuttaa minua sisäisesti, paljonkin, mutta joidenkin asioiden kanssa on vain opittava elämään.

Pointtini siis vain oli, että kyllä meitä tässä maailmassa on tuhansittain, meitä ketkä emme koskaan löydä ketään.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Opiskelijoiden joukossa oli useita sellaisia, jotka eivät pidä lukemisesta. Se hämmästytti todella. Miksi he halusivat alalle? Kaiken huippu oli mm. yksi tyttö, joka sanoi, että me joudumme opettamaan Kalevalaa ja kaikkea muutakin p*skaa. Haluaisitko lapsellesi tällaisen äikänopen?

Samat kokemukset!! Itse en tosin ollut opettaja- vaan yleislinjalla, mutta samat perus- ja aineopinnot kun itsekin luin kirjallisuutta sivuaineena. Todella moni inhosi lukemista ja monen kymmenen romaanin tenttiin mentiin muutama ohuin teos luettuna ja ehkä pari leffaversiota katseltuna. Mitäh?

Paras oli yksi opelinjalla opiskeleva kaverini, joka jatkuvasti jaksoi narista, miten hänkin haluaisi viestintäpuolen hommiin kuten minä. Silti ei tehnyt asian eteen mitään (opiskellut viestintää, mennyt palkattomiin harkkoihin, kerännyt kokemusta harrastuneisuuden/vapaaehtoisuuden kautta...) ja oli aina kateudesta vihreä minun työpaikoilleni. Olin kyllä iloinen kun yhteiset kurssit oli ohi, mikään ei ikinä ollut hyvin sillä ihmisellä :D Jos lukeminen oli niin hirveää ja muun alan hommat kiinnosti, miten oli edes päätynyt opettajapuolelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetusvirrassa (ihan hyvää) palkkaa nauttiville budjetoidut luentopalkkiot, jotka sai nostaa itse tai palkata assarin luennoimaan. Aika harvassa duunissa voi nauttia ylimääräistä tuntikorvausta siitä, että hoitaa työtehtäväänsä normaalin työajan sisällä.

Olen tehnyt opetushommia kahdessa yliopistossa yhteensä 25 vuotta enkä ole vielä koskaan kuullut luentopalkkioista oman opetustyön hoitamisesta. Kyllä niiden töiden tekeminen kuuluu ihan normaaliin kuukausipalkkaan.

Se on sitten eri asia, jos menee antamaan ylimääräistä opetusta jossain täydennyskoulutuksessa tai vastaavassa. Mutta ne luennot pidetäänkin omalla vapaa-ajalla.

Täydennyskoulutuksen johto voi määritellä itse tuntipalkkansa opetustyöhön. Opetus tapahtuu klo 9-16 välillä virka-aikaan virkapaikalla. Viikossa loppuisi tunnit, jos kuukausipalkan virkatyöt hoidettaisiin jäljelle jäävänä aikana. Tämä on moraalikysymys eivätkä kaikki suinkaan toimi näin.

Kyllä normaalitilanne on se, että jos täydennyskoulutuksen tms. erikseen maksettavia luentoja pidetään 8-16 välillä, niin vastaavasti kuukausipalkkaisia töitä tehdään sitten ilta-aikaan tai viikonloppuisin. Itse asiassa yliopiston opettajilla ei yleensä ole virka-aikaa, vaan vuosittainen työtuntimäärä (1600 tuntia), johon lasketaan vain kuukausipalkalla tehdyt työt. Jos tekee jotain hommia, joista maksetaan erikseen, niin se tulee sitten tuon 1600 tunnin päälle. (Käytönnössä useimmat professorit käyttävät jo selvästi yli 1600 tuntia ihan niiden kuukausipalkkaisten töiden tekemiseen.)

En toki pysty olemaan varma siitä, etteikö jossain yliopistossa joku yksittäinen lusmu olisi pystynyt junailemaan itselleen ylimääräistä rahaa normaalien töidensä hoitamisesta (kumma, että esimies ei ole puuttunut siihen), mutta mikään yleinen tilanne se ei missään tapauksessa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla alalla oli jännä huomata, kuinka kaikki lähes miehet löysi viimeistään opiskeluaikana kumppanin. Jopa sellaiset, joista ei ikinä olisi ulkoisesti uskonut (tämä kommentti tuli hyvännäköisen naisopiskelijan suusta).

Mahtaa olla hyvin naisvaltainen ala? No, itse opiskelen tietojenkäsittelyä ja minusta se, että kuolen neitsyenä alkaa tuntua ihan realistiselta ja todennäköiseltä vaihtoehdolta.

Sosialisoin kyllä muissakin kuin tietojenkäsittelijöiden piireissä, mutta naama on kuin kirveellä veistetty. Tällä kyllä on suuri vaikutus pariutumiseen. Jos haluaa päästä seksuaaliseen suhteeseen, täytyy jonkun pitää kyseistä ihmistä seksuaalisesti haluttavana ja vetovoimaisena. Jos kukaan ei koskaan pidä minua sellaisena, en tule koskaan olemaan suhteessa. Niin yksinkertaista se on.

Täytin siis juuri 24 vuotta, joten kohtaloni alkaa olla pikku hiljaa sinetöity. Kyllä niitä naisia olisi tähän ikään mennessä elämääni tullut, jos niitä olisi koskaan ollut tullakseen.

Tämän ajattelu ja näiden ajatusketjujen kulku kyllä satuttaa minua sisäisesti, paljonkin, mutta joidenkin asioiden kanssa on vain opittava elämään.

Pointtini siis vain oli, että kyllä meitä tässä maailmassa on tuhansittain, meitä ketkä emme koskaan löydä ketään.

Mulla sama pääaine ja samanlainen tilanne, vaikka oon muutaman vuoden vanhempi. Velhous on kohta käsillä. Olisi pitänyt varmaan mennä eläinlääkikseen, mutta eiköhän sielläkin tilanne olisi ollut sama. Miksi tyytyä rumiin nörtteihin, kun komeampia miehiä on yhden klikkauksen päässä

Vierailija kirjoitti:

Yllätti miten huonosti moni yliopistotasollakin kirjoitti. Peruskielioppi saattoi olla ihan hukassa, valtavasti yhdyssanavirheitä ja taivutusvirheitä.

Saman näkee palstallakin. "Akateemikkojen" tekstit ovat välillä kuin humalaisilta teini-ikäisiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla alalla oli jännä huomata, kuinka kaikki lähes miehet löysi viimeistään opiskeluaikana kumppanin. Jopa sellaiset, joista ei ikinä olisi ulkoisesti uskonut (tämä kommentti tuli hyvännäköisen naisopiskelijan suusta).

Mahtaa olla hyvin naisvaltainen ala? No, itse opiskelen tietojenkäsittelyä ja minusta se, että kuolen neitsyenä alkaa tuntua ihan realistiselta ja todennäköiseltä vaihtoehdolta.

Sosialisoin kyllä muissakin kuin tietojenkäsittelijöiden piireissä, mutta naama on kuin kirveellä veistetty. Tällä kyllä on suuri vaikutus pariutumiseen. Jos haluaa päästä seksuaaliseen suhteeseen, täytyy jonkun pitää kyseistä ihmistä seksuaalisesti haluttavana ja vetovoimaisena. Jos kukaan ei koskaan pidä minua sellaisena, en tule koskaan olemaan suhteessa. Niin yksinkertaista se on.

Täytin siis juuri 24 vuotta, joten kohtaloni alkaa olla pikku hiljaa sinetöity. Kyllä niitä naisia olisi tähän ikään mennessä elämääni tullut, jos niitä olisi koskaan ollut tullakseen.

Tämän ajattelu ja näiden ajatusketjujen kulku kyllä satuttaa minua sisäisesti, paljonkin, mutta joidenkin asioiden kanssa on vain opittava elämään.

Pointtini siis vain oli, että kyllä meitä tässä maailmassa on tuhansittain, meitä ketkä emme koskaan löydä ketään.

Naamalla, pääaineella ja muulla tollaisella ei ole niin suurta merkitystä kuin luulet. Olen itse melko rumannäköinen, melko lyhyt (175) ja melko ylipainoinen mies. Silti naista on löytynyt sekä lyhyeeseen että pitkään suhteeseen.

Homman salaisuus on itsetunto. Se jos mikä vetoaa naisiin, erityisesti nuorina opiskelijatyttöinä. Tiedät mitä teet, tiedät mitä haluat naisista ja elämältä muutenkin, menet läpi esteistä huolimatta. Niin helppoa se on. Ota roolimalliksesi perinteinen ja nykyään niin kovin parjattu maskuliininen tekijämies - sellaisena eläminen on hauskaa ja ennen kaikkea saa seksuaaliset tarpeensa tyydytetyksi.

Entä jos sinulla ei ole luontaisesti rautaista itsetuntoa? Feikkaa itsellesi sellainen. Naiset eivät huomaa eroa, kokemusta on.

Toinen juttu, opettele myös sanomaan asioita, jotka ovat naisten mieleen ilman, että näytät mielistelijältä. Tämä toimii todella hyvin. Nykyään noin 98 prosenttia opiskelijanaisista ovat poliittisesti vihreitä ja punavihreitä, joten harjoittele noihin ideologioihin soveltuvien heittojen sanomista ilman, että näyttää siltä, että haluaisit päästä keskusteluseuran kanssa intiimiin tilanteeseen. Tällainen on nykyään opiskelijamiehelle vähän pakollinen kurssi, koska nuoret naiset suhtautuvat aika hostiilisti kaikkiin muihin ideologioihin. Onneksi tässäkin voi feikata suht helposti!

Eli mitä haluan sanoa on seuraava: pää pystyyn nörttipoju ja ala tehdä sitä, mitä haluat tässä elämässä! Sua ei voi mikään pysäyttää, jos päätät niin. Usko pois, kovalla itsetunnolla varustettu poliittisesti vihreä kundi (ei haittaa, vaikka nämä ominaisuudet feikkiä), joka sellaisella salaperäisellä tavalla on samalla perinteisen maskuliininen -> naiset tappelee susta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla alalla oli jännä huomata, kuinka kaikki lähes miehet löysi viimeistään opiskeluaikana kumppanin. Jopa sellaiset, joista ei ikinä olisi ulkoisesti uskonut (tämä kommentti tuli hyvännäköisen naisopiskelijan suusta).

Mahtaa olla hyvin naisvaltainen ala? No, itse opiskelen tietojenkäsittelyä ja minusta se, että kuolen neitsyenä alkaa tuntua ihan realistiselta ja todennäköiseltä vaihtoehdolta.

Sosialisoin kyllä muissakin kuin tietojenkäsittelijöiden piireissä, mutta naama on kuin kirveellä veistetty. Tällä kyllä on suuri vaikutus pariutumiseen. Jos haluaa päästä seksuaaliseen suhteeseen, täytyy jonkun pitää kyseistä ihmistä seksuaalisesti haluttavana ja vetovoimaisena. Jos kukaan ei koskaan pidä minua sellaisena, en tule koskaan olemaan suhteessa. Niin yksinkertaista se on.

Täytin siis juuri 24 vuotta, joten kohtaloni alkaa olla pikku hiljaa sinetöity. Kyllä niitä naisia olisi tähän ikään mennessä elämääni tullut, jos niitä olisi koskaan ollut tullakseen.

Tämän ajattelu ja näiden ajatusketjujen kulku kyllä satuttaa minua sisäisesti, paljonkin, mutta joidenkin asioiden kanssa on vain opittava elämään.

Pointtini siis vain oli, että kyllä meitä tässä maailmassa on tuhansittain, meitä ketkä emme koskaan löydä ketään.

Olen nainen ja opiskelin tietojenkäsittelyä, lähes kaikilla kurssitoverimiehillä oli tyttöystävä tai vaimo. Sama meno jatkunut työelämässä ja usein olen itse ainoa nainen ja ainoa sinkku. Taitaa siis olla vain sinusta kiinni yksilönä.

Meillä on ryhmätyöt yleistyneet huomattavasti tässä viimeisen vuoden aikana. Yksi tai kaksi ryhmätyökurssia vielä menisikin, mutta kun melkein jokaisella kurssilla pitää jonkinlainen pari-tai ryhmätyö vääntää. Välillä on ihan mahdotonta saada koko ryhmää samaan paikkaan samaan aikaan tai sitten jos työtä kirjoitetaan vaikka onedrivessa, niin osa menee siinä sivussa vapaamatkustajana. Ymmärrän kyllä pointin ryhmätöissä ja joillakin kursseilla ryhmätyöt ovat ihan järjellinen tapakin toteuttaa kurssi, esim. meillä oli projektikurssi, jolla ryhmässä suunniteltiin toteuttettava projekti. Mutta kyllä oma järki lähtee, kun kurssin suoritustapana on tehdä viisi esseetä ryhmätyönä ja arvosana pohjautuu näihin esseisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan farmasian laitoksen touhulta..

Sanopa se. Olen kyllä aikuistuttuani kiitellyt onneani, ettei tullut sieltä hankittua elämänkumppania. Muutenkin pieni, sisäänpäinlämpiävä ala ja jos vielä puoliso olisi samalla alalla niin voi ei. 

- ryhmätyöt

- se kun vaikka ohjeistuksena on tehdä esim. seminaarissa esiteltävään gradutekstiin tarvittavat ulkoasumuokkaukset, niitä ei tehdä. Se viekin 5 minuuttia elämästä. Niitä tekstejä en ole lukenut ja syyksi sanonut nimenomaan edellisen.

Etenkin yliopisto-aloilla, joista valmistutaan ammattiin (opettaja, eläinlääkäri jne) yliopisto-lehtoreiden tietämättömyys siitä, mitä työ oikeasti pitää sisällään. Esimerkiksi OKL:ssä tulevia opettajia kouluttava lehtori sanoi, ettei tiedä Wilmasta, eli peruskouluissa käytettävästä viestintä-ohjelmasta mitään. 

Mun mielestä kertoo jotain opetuksen tasosta, jos yliopiston opettajakuntaa ei kiinnosta miten kentällä työskennellään ja mitä ohjelmia siellä tänäpäivänä käytetään. Toki Wilman käyttöä voi opetella harkoissa, mutta jotenkin mä vähän ällistyin kun kuulin opettajan kommentin :D

Vierailija kirjoitti:

Tosi monet lääkisläiset myös kuvittelevat että kaikki luonnontieteilijät olisivat oikeasti halunneet lääkikseen mutta eivät päässeet niin ovat siksi kemialla etc.

Tämä muuten oli/on osittain totta. Ainakin siskoni mukaan. Hän opiskeli biokemiaa, ja heille oli opintojen alussa sanottu suoraan, että "Me otetaan tänne aika runsaasti porukkaa sisään, koska tiedetään, että vuoden tai parin päästä vähintään puolet teistä on lääkiksessä tai jossain muualla." Eli joillekin lääkikseen haluaville tuo biokemia ainakin oli tuolloin (2007) pelkkä välivaihe matkalla lääkikseen.

Itse opiskelen teologisessa ja meillä on PALJON sellaisia opiskelijoita jotka eivät ole millään tavoin uskonnollisia. Joo, tiedän että kyseessä on tiede -eikä seurakunta mutta silti luulisi että koulussa josta valmistuu mm. pappeja olisi lähinnä vain kristittyjä.

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelen teologisessa ja meillä on PALJON sellaisia opiskelijoita jotka eivät ole millään tavoin uskonnollisia. Joo, tiedän että kyseessä on tiede -eikä seurakunta mutta silti luulisi että koulussa josta valmistuu mm. pappeja olisi lähinnä vain kristittyjä.

Täällä teologi joka ei ole uskonnollinen. Juuri tuo ärsyttää teologian opiskelussa: liian moni olettaa vieläkin, että kaikki aihetta opiskelevat olisivat uskonnollisia. Otin pääaineekseni uskontotieteen, jossa samanlaista yleistämistä ei yleensä tapahdu. Itseäni kiinnostaa yleisesti ottaen kaikki maailmanuskonnot ja miten uskonto vaikuttaa esimerkiksi yhteiskuntaan tai yksittäisen ihmisen elämään. Ja tosiaan kyllähän sieltä teologisen puolelta voi valmistua papin lisäksi myös opettajaksi, terapeutiksi, uskontojen asiantuntijaksi tai mitä nyt haluaakaan sivuaineista riippuen. Mukavaa, että uudessa teologian tutkinto-ohjelmassa nimikkeenä on pelkän teologian sijasta Teo­lo­gian ja us­kon­non­tut­ki­muk­sen kan­di/maisterioh­jel­ma. Ehkä tuo antaa vähän monipuolisemman kuvan alasta. 

Sisäsiittoisuus ja klikit. Vaikak suoranaista kiusaamista ei ole niin jos pitäisi tehdä ryhmätyö, voi olla, että joutuukin tekee työn yksin. Näin kävi mulla kerran. Yksi nainen tavallaan käytöksellään sai mut "eroamaan ryhmästä". Tein suosiolla oman työn ja kokeen ja kurssista tuli 4 arvosanaksi :)

Naiset etenkin liikkuu pareittain tai kanalaumoissa, piiriin pääsee vaan, jos pukeutuu massaan. Ukot voi olla ihan rentoja, mutta yo:ssa voi olla myös näitä pissismiehiä, jotka katsoo naisiakin nenänvartta pitkin. Miehet toki vähemmän syrjii.

Pileisiin ei pääse eikä piireihin, jos ei dokaa. Itse oon nyt 3. vuotta ja kavereita (heimoituttuja) muutama. Suurimmaksi osaksi hengaan opiskelupaikkakunnalla yksin. Ystävät ja poikaystävä asuu toisella paikkakunnalla. Meneehän se näinkin, välillä masentaa, mutta pakko jaksaa että saa paprut ulos

Välillä tulee toki yllätyksiä, mukaviakin yksilöitä löytyy ja paljon on kivojakin ihmisiä. Mutta seon paskapuhetta ettei yo:ssa ois kiusaamista, kyllä siellä on mutta se on hienonhienoa.

Tässä nyt pidemmän puoleinen kommentti, mutta:

Aikoinaan pedagogisia opintoja opiskellessani professori heittäytyi luennon lopulla "vekkuliksi". Kertoi tapauksesta jossa nuori, opettajaksi valmistunut nainen oli mennyt pienempään pitäjään opettajaksi yläasteelle. Siellä oli tämä nuori opettaja aloittanut ystävystymään nuorien kanssa. Tämä oli päätynyt siihen, että nuori opettaja oli alkanut käyttämään kiljua kotonaan ja harrastamaan seksiä yläasteikäisten poikien kanssa. Tietysti asia oli tullut ilmi.

Kertomuksensa professori kertoi suurena vitsinä ja totesi että loppujen lopuksi ko. Opettaja oli siirretty toiseen kouluun!

Muistan jo kuinka tuolloin kertomus sai minut seisahtumaan ja olisi pitänyt silloin "vetää kunnolla pultit" asiasta. Niin monta asiaa väärin koko kertomuksessa.

1. Miestä ei voi raiskaa (ei kai siis alaikäistä poikaakaan?)

2. Naisen seksuaalisuus on näinkin räikeässä tapauksessa vitsi (Heh heh hee, nymfomaani)

3. Rikoksesta ei rangaista, mitä tekivät poliisit, koulun henkilökunta, vanhemmat?

4. Ylimmän mahdollisen pedagogisen tason osaamisella varustettu henkilö ei kykene näkemään kolmea aiempaa kohtaa.

Luennon loppukevennyksestä on jo varmaan 25 vuotta. Professori on jo varmaan heittänyt veivinsä tai ainakin ollut pari vuosikymmentä eläkkeellä. Yksityiskohtia en muista, mutta minulla on mielikuva siitä, että professori olisi ehkä ollut henkilökohtaisesti mukana tapauksessa, eli kai oli sitten suositellut tuota lasten hyväksikäyttäjän siirtoa toiseen kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla alalla oli jännä huomata, kuinka kaikki lähes miehet löysi viimeistään opiskeluaikana kumppanin. Jopa sellaiset, joista ei ikinä olisi ulkoisesti uskonut (tämä kommentti tuli hyvännäköisen naisopiskelijan suusta).

Mahtaa olla hyvin naisvaltainen ala? No, itse opiskelen tietojenkäsittelyä ja minusta se, että kuolen neitsyenä alkaa tuntua ihan realistiselta ja todennäköiseltä vaihtoehdolta.

Sosialisoin kyllä muissakin kuin tietojenkäsittelijöiden piireissä, mutta naama on kuin kirveellä veistetty. Tällä kyllä on suuri vaikutus pariutumiseen. Jos haluaa päästä seksuaaliseen suhteeseen, täytyy jonkun pitää kyseistä ihmistä seksuaalisesti haluttavana ja vetovoimaisena. Jos kukaan ei koskaan pidä minua sellaisena, en tule koskaan olemaan suhteessa. Niin yksinkertaista se on.

Täytin siis juuri 24 vuotta, joten kohtaloni alkaa olla pikku hiljaa sinetöity. Kyllä niitä naisia olisi tähän ikään mennessä elämääni tullut, jos niitä olisi koskaan ollut tullakseen.

Tämän ajattelu ja näiden ajatusketjujen kulku kyllä satuttaa minua sisäisesti, paljonkin, mutta joidenkin asioiden kanssa on vain opittava elämään.

Pointtini siis vain oli, että kyllä meitä tässä maailmassa on tuhansittain, meitä ketkä emme koskaan löydä ketään.

Olen nainen ja opiskelin tietojenkäsittelyä, lähes kaikilla kurssitoverimiehillä oli tyttöystävä tai vaimo. Sama meno jatkunut työelämässä ja usein olen itse ainoa nainen ja ainoa sinkku. Taitaa siis olla vain sinusta kiinni yksilönä.

Enhän minä väittänytkään, ettei ongelmaa olisi yksilötasolla. Varmasti onkin, kuten sanoin niin olen kasvonpiirteiltäni ruma, nykyajan kauneusstandardeja kun katsoo.

Kuitenkin tämänkaltainen "kaikilla kaveripiirini miehillä oli kyllä tyttöystävä tai vaimo, siispä tietojenkäsittelijöillä ei voi olla mitään ongelmaa yleisesti" on aika huonoa argumentointia. Oletko ajatellut, että luultavasti kaveerasit siinä suositussa porukassa, jonka miehillä tuskin oli vaikeuksia löytää kumppania?

Meidän yliopistolla joka fuksivuosi n. 6-18% on naisia, eli miehiä on vähintään 5 yhtä naista kohti, mutta monesti jopa 10. On siis matemaattisesti ihan faktaa, että läheskään kaikille niitä naisia ei riitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan farmasian laitoksen touhulta. 

Opinnoissa tuli tavattua sellaisia farmasia-uskovaisiakin. Heitä loukkasi suuresti, jos joku uskalsi empiä ja vaihtaa alaa. Etenkin jos kaveri ilmiselvästi piti uudesta alastaan ja myöhemmin menestyi elämässään (sivusta kalkatusta seurannut).

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi muuten tietää, että häiritseekö muita psykologiaa opiskelevia se, että iso osa kursseista (ainakin perusopinnoista) on massaluentoja, joissa luennot lähetetään livenä toisista yliopistoista? Ja sitten tentit on lähinnä monivalintoja? Ekan vuoden opiskelijana hämmästelin tätä ja en paljon muuta vastausta keksi tähän kuin sen, että resursseja on vähän. Vaikkakin meillä vastuuopettajat ovat perustelleet tätä sillä, että tällä tavalla saadaan laajempi asiantuntijajoukko luennoimaan, kun voidaan lähettää luentoja eri yliopistoista. 

Onkohan muilla aloilla tehty samanlaisia ratkaisuja? Kauanko tämmöistä on ollut?

Joissain oppiaineissa perusopinnot ostetaan avoimesta, ja tutkinto-opiskeljat istuvat iltaisin luennolla avoimen opiskelijoiden kanssa. Musta toi psykan ratkaisu on parempi. Perusopintojen jälkeen ainakin meillä tentit on esseetenttejä.