Yliopistomaailman käsittämättömyydet

Vierailija kirjoitti:

Yllätti miten huonosti moni yliopistotasollakin kirjoitti. Peruskielioppi saattoi olla ihan hukassa, valtavasti yhdyssanavirheitä ja taivutusvirheitä.

Samoja kokemuksia täälläkin. Huolestuttavinta tässä on, että opiskelen suomen kielen tutkinto-ohjelmassa, eikä kaikilla opiskelukavereillakaan tunnu olevan edes ne yhdyssanasäännöt hallussa. Milläköhän perusteella he ovat edes valinneet alansa? 

Se, miten henkilökunta ei osaa käyttää ajantasaisia ohjelmia, vaikka ne saisi netistä ilmaiseksi ja Youtube on täynnä tutoriaaleja. Esimerkiksi tilastotieteen kursseilla käytettiin jotain iankaikkisen vanhoja ohjelmia ja niiden valmisaineistoja, en tiedä olisiko henkilökunta edes osannut lukea omia aineistoja sisään ohjelmaan. Henkilökunnasta selkeästi näki, että on saatu vakkaripaikka joskus 80-90-lukujen taitteessa ja osaaminen on jämähtänyt sinne.

Vierailija kirjoitti:

Se, että niin moni muuten siisti yliopistolainen käyttää paskaista kånken-reppua. En voi käsittää, en vaan voi.

Tätä olin tulossa kirjoittamaan... Eikö noita karmeita reppuja voi edes pestä, jos niitä on pakko käyttää?

Vierailija kirjoitti:

N. 19-21 v tytöistä koostuvat fuksit ja joukossa joku 30-35 v fuksimies, joka ihan mielissään hengailee hyvännäköisten tyttöjen kans. :D

Tiedän muutamia tällaisia lähes nelikymppisiä ikuisuusopiskelijoita niin ainejärjestöltäni kuin osakunnaltakin (opiskelijajärjestö sekin). Usein heiltä myös puuttuvat sosiaaliset taidot tyystin, vaikka itse luulevat olevansa sosiaalisia perhosia. Heittelevät jatkuvasti "vitsejä", joilla onnistuvat vain loukkaamaan toisia.

Sivuhuomautuksena, että ovat muuten miehiä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Osakuntatoiminta. No joo ymmärrän verkostoitumisen jne., mutta minua ei erityisesti houkuttanut viettää aikaa uudella paikkakunnalla peruskoulusta ja lukiosta tuttujen koulukiusaajienkin kanssa. Meno oli jotenkin vielä ainejärjestöäkin sisäsiittoisempaa. Yritin ekana syksynä päästä mukaan, mutta vastaanotto oli jotenkin nihkeä.

Itse tykkäsin olla osakunnassa mukana paljonkin ja siellä kyllä verkostoitui hyvin. Mutta osa porukasta oli hirveän tylyjä ja jopa vihamielisiä - lämpenivät vain tietyille tyypeille. Sosiaaliset taidot olivat heillä hyvin niukat, ja kuitenkin he olivat niitä aktiivisimpia toimijoita hallituksessa jne.

Tuli vähän sellainen olo, että he olivat niitä entisiä koulukiusattuja, jotka hakeutuivat osakuntaan päästäkseen vaihteeksi vallan kahvaan. Mielestäni terveellä itsetunnolla varustetut ihmiset eivät käyttäydy noin, vaan osaavat olla tasapuolisesti ystävällisiä kaikkia kohtaan.

Vaikka olinkin osakunnalla aktiivinen, niin yhden hallitusvuoden jälkeen en hakenut sinne enää uudelleen. Tunnelma oli sen verran hyytävä; asiallisten kommenttien ja keskustelun sijaan sain kysymyksiini monilta vastaukseksi tiuskimista ja vittuilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla alalla oli jännä huomata, kuinka kaikki lähes miehet löysi viimeistään opiskeluaikana kumppanin. Jopa sellaiset, joista ei ikinä olisi ulkoisesti uskonut (tämä kommentti tuli hyvännäköisen naisopiskelijan suusta).

Mahtaa olla hyvin naisvaltainen ala? No, itse opiskelen tietojenkäsittelyä ja minusta se, että kuolen neitsyenä alkaa tuntua ihan realistiselta ja todennäköiseltä vaihtoehdolta.

Sosialisoin kyllä muissakin kuin tietojenkäsittelijöiden piireissä, mutta naama on kuin kirveellä veistetty. Tällä kyllä on suuri vaikutus pariutumiseen. Jos haluaa päästä seksuaaliseen suhteeseen, täytyy jonkun pitää kyseistä ihmistä seksuaalisesti haluttavana ja vetovoimaisena. Jos kukaan ei koskaan pidä minua sellaisena, en tule koskaan olemaan suhteessa. Niin yksinkertaista se on.

Täytin siis juuri 24 vuotta, joten kohtaloni alkaa olla pikku hiljaa sinetöity. Kyllä niitä naisia olisi tähän ikään mennessä elämääni tullut, jos niitä olisi koskaan ollut tullakseen.

Tämän ajattelu ja näiden ajatusketjujen kulku kyllä satuttaa minua sisäisesti, paljonkin, mutta joidenkin asioiden kanssa on vain opittava elämään.

Pointtini siis vain oli, että kyllä meitä tässä maailmassa on tuhansittain, meitä ketkä emme koskaan löydä ketään.

Naisen löydät menemällä itään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätti miten huonosti moni yliopistotasollakin kirjoitti. Peruskielioppi saattoi olla ihan hukassa, valtavasti yhdyssanavirheitä ja taivutusvirheitä.

Saman näkee palstallakin. "Akateemikkojen" tekstit ovat välillä kuin humalaisilta teini-ikäisiltä. 

Sama edelleen työelämässä. Tilaat kalliilta konsultilta raportin ja se on täynnä yhdyssanavirheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämättömintä on ollut kirkuna Aleksandriassa n. kuukausi sitten eräänä aamupäivänä. Oliko kukaan paikalla, saitteko selvää kuka  kirkui ja miksi? Olin loppupäivän kauhusta kananlihalla. 

Olikohan sama kerta kun kirjastossa kuvattiin jotakin ohjelmaa ja yhtäkkiä jostain päin kuului aivan järkyttävä rääkäisy. Hetken hämmennyksen jälkeen meno kuitenkin jatkui niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan..

Siellä Aleksandriassa naisen ääni kirkui monta "keuhkollista", kesti ehkä 15 sek (jos nyt muistikuvat ei ihan petä). Todella karmiva ja kova ääni. Ketään ei näkynyt kirkumassa, toki siellä on monta kerrosta, mutta ääni kaikui siinä avoimessa tilassa ihan selvästi. 

Olen kuullut monta kertaa juuri tämmöisen vertahyytävän kirkaisun Aleksandriassa, tulee todella ahdistava olo koko loppupäiväksi :(

Se että riippuu tosi paljon opettajasta kurssin läpipääsy vaatimukset. Joku tiputtaa säännöllisesti 25% ja ylpeilee sillä, yhdellä kurssilla läpi pääsi 5/80 ja jotkut madaltaa etukäteen asetettuja vaatimuksia jos muuten tulisi liian monta huonoa arvosanaa.

Itseäni ihmetytti uusien opiskelijoiden vähättely juuri näiden ikuisten, koskaan valmistumattomien opiskelijoiden toimesta. Näin ainakin 1980-luvulla. Jonkinlainen perverssi ylpeily sillä, että oli aloittanut opinnot joskus n vuotta sitten ja opinnot olivat olleet ”gradua vaille” ainakin kymmenen vuotta. Sossu kustansi reippaan juopottelun ja loput pummattiin nuoremmilta opiskelijoilta. Asuttiin vielä nelikymppisenäkin opiskelijasolussa. Lisäksi annettiin ”hyviä” neuvoja ja ihmeteltiin kuinka opiskeljaveteraanien ohjeet eivät kelvanneet.

Toinen oli sitten se, että oikeat sukulaiset ja tuttavat takasivat pääsyn töihin yliopistolle.

Se, että jotkut opettajat pitävät kursseja lähinnä oman itseilmaisunsa näyttämönä. Kurssia vedetään kuin se olisi teatteriesitys jossa he esiintyvät, ja kurssin sisältökin saattaa koostua enimmäkseen opettajan omista mielipiteistä ja tulkinnoista. 

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmästytti tulevien juristien keskuudessa yleinen kiinnostuksen puute lainsäädännön yhteiskunnallista ulottuvutta kohtaan. Ei heitä kiinnostanut ajatella, mitä poliittisia tavoitteita tai keitä poliittisia toimijoita oli lakien takana. Ei muuta kuin pykälää päähän ja tenttiin. Oli toki toisenlaisiakin opiskelijoita, mutta vähemmistöön me jäimme.

Ei saa ajatella. Meillä ei esseissä, oppimispäiväkirjoissa, eikä vastauksissa saa näkyä mitään, mikä viittaa poliittiseen tai yhteiskunnalliseen ajatteluun. Pykälät ja piste. Jos sitä vapaa-ajalla harrastaa niin sitä ajattelua on aika vaikeaa lopettaa kirjallisiin töihin. Niitä kuitenkin pitää suoltaa järkyttävää tahtia. Yksi opettaja sanoi, että jos politiikka kiinnostaa niin pitää vaihtaa alaa ja lähteä opiskelemaan politiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Se, että jotkut opettajat pitävät kursseja lähinnä oman itseilmaisunsa näyttämönä. Kurssia vedetään kuin se olisi teatteriesitys jossa he esiintyvät, ja kurssin sisältökin saattaa koostua enimmäkseen opettajan omista mielipiteistä ja tulkinnoista. 

Näin on.

Vierailija kirjoitti:

Suosiminen ja lapsellisuus. Minun ja monen muun kimppuun hyökkäsi pari proffaa aina kun jouduin eri ryhmään kuin bestikseni. Itketettin ja sorrettiin ja naurettiin päälle, opettajan toimesta. Opettajien suurlellikki joka vielä asui vanhempiensa kotona tyytyväisenä läskinä oli mielissään, onneksi olin lukenut Jan Guilloun Ondskan ja pystyin kerätä itseni. Toiset vierailevat opettajat suosivat minua hänen yli ja pääsin edes joskus loistamaan. Vaihdoin alaa ja tuplasin palkkani verrattuna lellikkityttöön joka edelleen pyörii yo piireissä.

Aika lapsellista on tämäkin teksti ja silti siinä arvostellaan muiden lapsellisuutta.

Tiedän, että tästä tulee pelkkää alapeukutusta, mutta täällä klikkejä ja ryhmäytymistä vierastavat ne, jotka eivät selkeästi itse kuuluneet mihinkään ryhmään.

Itselle yliopistossa parasta oli, että tutustuin niin moniin ihmisiin, mutta samalla oli se oma ydinporukka, joka joidenkin mielestä varmaan sitten oli ns. klikki. Mielestäni tämä ryhmäytyminen on sitä paitsi aivan luonnollista toimintaa, kyllähän työpaikoillakin muodostuu ryhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että tästä tulee pelkkää alapeukutusta, mutta täällä klikkejä ja ryhmäytymistä vierastavat ne, jotka eivät selkeästi itse kuuluneet mihinkään ryhmään.

Itselle yliopistossa parasta oli, että tutustuin niin moniin ihmisiin, mutta samalla oli se oma ydinporukka, joka joidenkin mielestä varmaan sitten oli ns. klikki. Mielestäni tämä ryhmäytyminen on sitä paitsi aivan luonnollista toimintaa, kyllähän työpaikoillakin muodostuu ryhmiä.

Niinpä. Sitä kutsutaan puhekielessä ystävystymiseksi. 

Huh, kun näissä oli paljon samaistuttavia tarinoita! :D

Vierailija kirjoitti:

Se, miten henkilökunta ei osaa käyttää ajantasaisia ohjelmia, vaikka ne saisi netistä ilmaiseksi ja Youtube on täynnä tutoriaaleja. Esimerkiksi tilastotieteen kursseilla käytettiin jotain iankaikkisen vanhoja ohjelmia ja niiden valmisaineistoja, en tiedä olisiko henkilökunta edes osannut lukea omia aineistoja sisään ohjelmaan. Henkilökunnasta selkeästi näki, että on saatu vakkaripaikka joskus 80-90-lukujen taitteessa ja osaaminen on jämähtänyt sinne.

En ymmärrä. Yliopistoilla ei ole vakinaista henkilökuntaa tai sitä on hyvin vähän. Kaikki ovat puolen vuoden-maksimissaan viiden vuoden määräaikaisuuksissa. Jos joku on vakiduunissa, se on niin tärkeä ja johtaa niin rahakasta projektia, että ei todellakaan opeta mitään tilastotieteen harjoituskursseja. Okeastaan en edes usko kuvaustasi.

Toisaalta on selvä, että yliopistolla ei voida käyttää eikä siis myöskään opettaa käyttämään mitään netistä ilmaiseksi ladattavia ohjelmistoja, joiden kaikkien cc-lisenssiin sisältyy määritelmä ”henkilökohtaisiin ja yksityisiin, ei julkisiin ja ei-kaupallisiin tarkoituksiin”. Etkä sä voi sellaista työelämässäkään laillisesti käyttää.

Se, että aikuisille ihmisille näyttää olevan ylivoimaisen vaikeaa ruuan lapioiminen lautaselle yliopistojen ravintoloiden ruokajonossa. Jahkaillaan pitkään, että mitä otettaisiin: "Ottaisinko mä tota? Ei, ehkä mä otan sittenkin tota toista. (Kysyy kaveriltaan) mitä sä otat? No ehkä mäkin otan sitten sitä". Mielessä ei varmaan ollenkaan käy, että oman selän takana saattaa olla satoja muitakin, joiden pitäisi ehtiä syödä luentojen välissä?

Tähän teki kerran huomautuksen eräs proffakin luennolla. Sanoi, että siinä lounaslinjastolla tulisi toimia niin kuin armeijassa toimitaan, että ei mitään jahkailua, vaan ruuat nopeasti lautaselle/tarjottimelle ja sitten eteenpäin.

Onko mikään muuttunut?