Yliopistomaailman käsittämättömyydet

Laitoin tän kokemuksen jo toiseen ketjuun, mut käy tähänkin. En ymmärrä yliopistossa vallitsevaa kaksinaamaisuutta. Esimerkiksi plagioinnista sanotaan, kuinka väärin se on ja sanktioita tulee niin tehdessä, mutta käytännössä ei toimita niin.

Yliopistolla opponentti paljasti opponoitavansa tekstin olevan lähes kokonaan kopioitu netistä. Teksti oli löytynyt heti googlettamalla toisen oppilaan tekstin otsikon. Opponentti antoi opettajalle netistä löytyvän tekstin, johon verrata. Opettaja painoi asian villaisella (ilmeisesti noloa hänen kannaltaan) ja asia jäi plagioineen opiskelijan osalta siihen. Opponenttiin suhtauduttiin ryhmässä pahasti tapahtuneen jälkeen. Näin Suomessa.

Miksi muhun suhtaudutaan niin nihkeästi, tulee tosi ulkopuolinen olo. Varsinkin vapaa-ajan aktiviteeteissa. Oon mielestäni rento ja asiallinen eikä vastaavaa ongelmaa ole muualla. En ymmärrä. Luulisi, että juuri yliopistolla olisi vähiten tämmöstä

Se et osa käyttäytyi yhä niinkuin yläasteella, muodosti kuppikuntia, juoruili ja jätti toisia ulkopuolelle.

Läsnäolopakolliset, saman vuosikurssin pakolliset opetustapahtumat päällekkäin.

Liian pienet kurssikoot joissakin ihan pakollisissa kursseissakin, jolloin osa porukkaa heitettiin ulos, ja uusi mahdollisuus kurssin suorittamiseen vasta vuoden päästä uudelleen. Tuo voi pahimmillaan viivästyttää valmistumistakin. Tuolloin heräsi kysymys, että miksi otetaan niin paljon opiskelijoita sisään, jos heille ei ole paikkoja kursseilla? Ja silloin heräsi ajatuksia näiden yhteiskunnallisten suunnitelmien osalta, että kuinka joku edes kehtaa ehdottaa lukukausimaksuja tuleviksi, jos ei kursseille mahdu opiskelemaan? Että siitäkö meidän pitäisi maksaa, ettei mahdu opiskelemaan?

Minua hämmästytti tulevien juristien keskuudessa yleinen kiinnostuksen puute lainsäädännön yhteiskunnallista ulottuvutta kohtaan. Ei heitä kiinnostanut ajatella, mitä poliittisia tavoitteita tai keitä poliittisia toimijoita oli lakien takana. Ei muuta kuin pykälää päähän ja tenttiin. Oli toki toisenlaisiakin opiskelijoita, mutta vähemmistöön me jäimme.

Vierailija kirjoitti:

Se et osa käyttäytyi yhä niinkuin yläasteella, muodosti kuppikuntia, juoruili ja jätti toisia ulkopuolelle.

Meillä oli tällainen useamman fuksitytön & parin fuksipojan muodostama porukka. Ryhmään päästäkseen piti olla riittävän hyvännäköinen. Tuo porukka katseli muita nenänvarttaan pitkin ja pitivät itseään muita parempina. Lähtivät jopa opiskeluaikoina yhdessä reissuun ulkomaille ja painattivat koko porukalle samanlaiset paidat tyyliin "sädehtivä seitsikko". Nyt toi jaksaa jo naurattaa. :D

Näin 2010-luvulla se, miten osa jää roikkumaan yliopistolle eikä millään saa opintoja valmiiksi (äippävapaita, töitä yms päteviä syitä ei lasketa). Käydään vuodessa pari kurssia, valitetaan väsymystä ja ihmetellään, kun Kela perii tuet takaisin.

Kun joukossa oli todella huonoja opettajia, joista näki kilometrin päähän ettei homma kiinnosta ollenkaan eikä taitoja siihen ole (opetus oli pakollinen osa muita töitä yliopistolla).

"Töitä riittää, saatte valita minne menette" - henkilökunnan hokema mantra vajaa vuosikymmen sitten. Ei riittänyt oman alan hommia kaikille ja niille, joille riitti, löytyi pääasiassa pätkätöitä.

Sosiaalisten taitojen puute tai piittaamattomuus toisista. Saatoit olla kuukausia samassa pienryhmässä toisen kanssa ja tehdä yhdessä jonkun projektin, mutta kun kurssin loppumisen jälkeen kävelette yliopistolla vastakkain ja toinen ei moikkaakaan takaisin, kun yrität tervehtiä.

Vierailija kirjoitti:

Läsnäolopakolliset, saman vuosikurssin pakolliset opetustapahtumat päällekkäin.

Liian pienet kurssikoot joissakin ihan pakollisissa kursseissakin, jolloin osa porukkaa heitettiin ulos, ja uusi mahdollisuus kurssin suorittamiseen vasta vuoden päästä uudelleen. Tuo voi pahimmillaan viivästyttää valmistumistakin. Tuolloin heräsi kysymys, että miksi otetaan niin paljon opiskelijoita sisään, jos heille ei ole paikkoja kursseilla? Ja silloin heräsi ajatuksia näiden yhteiskunnallisten suunnitelmien osalta, että kuinka joku edes kehtaa ehdottaa lukukausimaksuja tuleviksi, jos ei kursseille mahdu opiskelemaan? Että siitäkö meidän pitäisi maksaa, ettei mahdu opiskelemaan?

Lisään vielä, että moni näistä riittämättömän kurssikoon kursseista oli sellaisia, että ne olivat kokonaan englanninkielisiä ja niillä oli myös todella paljon ulkomailta tulleita opiskelijoita. No, varmaan pystytte kertomattakin tietämään, että ketkä olivat ensimmäisenä listalla ulosheitettävien joukossa. Eli siis suomalaiset vaiko muualta tulleet.

Toki sitten kun niille kursseille joskus pääsikin, niin jotenkin tuli vain huomattua, että taitaa suomalaiset olla vähemmistöinä näiden kurssien osallistujissa.

Passiiviset opiskelijat, joista edes innostavat luennoitsijat eivät saaneet mitään irti. Ei mielipiteitä, ei keskustelua. Näin siis vieraissa kielissä.

Humanisti tässä hei..

kummastutti mun tutkinnon hienouden hehkuttaminen ja sen lakaiseminen yliopistolla maton alle, että vaikea on työllistyä. Toki hankala aihe ja miksi pitäisi velloa sellaisessakaan, että "ei tämä mihinkään johda", mutta silti.

Vanhan sukupolven proffa oli myös kummallinen tapaus, eli jossain omassa maailmassaan, jossa ei ollut internettiä eikä edes sähköpostia vaan melkein kaikki jonkun pään sisällä ja mahdolliset lisätiedot saattoi tarkistaa vanhoista kirjoista. Myös latinankielisten lausahdusten osaaminen kuului tähän. Ei siis pidä ymmärtää väärin, latinan kielen tuntemus on hieno asia, mutta hänellä se rajoittui siihen, että tentataan opiskelijoilta "tiedätkö mitä tarkoittaa veni vidi vici" eli sellaista "hauki on kala" -juttua. Tietysti ajat muuttuvat, mutta tuossa tapauksessa tuntui sukupolvien välinen ero suurelta ja vuosia aikaisemmin yliopisto-opintojen sisällöt ja tavoitteet on määritelty niin kovin eri tavalla.

Se jäi myös mietityttämään, että yliopisto-opiskelijat kai haluavat kuvitella, että kaikki on kovin objektiivista ja tasa-arvoista. Kuitenkin varsinkin tutkimusaloihin perehtyessä tuli enemmän se vaikutelma, että onhan yliopistollakin kovaa valtapeliä ja jotakuta sielläkin suositaan ja toista ei ja viime kädessä tutkimusalojen muotoutuminenkin voi olla sellaista, joka on mistään objektiivisuudesta kaukana. Ja yliopistolla mielestäni voi olla voimassa todella perinteiset ja konservatiiviset sukupuoliroolit, vaikka siellä nyt hiippailisi opiskelijoina kaiken maailman näistä vapautuneita tyyppejä.

Helsingissä Unicafeen pöytien varaileminen takeilla ruuhka-aikana. Vartin ruoan jonotuksen aikana joku toinen olisi jo ehtinyt syödä sillä takilla varatulla paikalla.

Ainejärjestömme sisäsiittoisuus. Ei paljoa tehnyt mieli osallistua, kun toiminnassa pyöri pieni sisäpiiri.

Vierailija kirjoitti:

Kun joukossa oli todella huonoja opettajia, joista näki kilometrin päähän ettei homma kiinnosta ollenkaan eikä taitoja siihen ole (opetus oli pakollinen osa muita töitä yliopistolla).

Joo, erityisesti perusopintojen kurssit olivat tämmöisille tervanjuontia. Näki että on vastenmielistä tai sitten ei osannut selittää asioita niin, että kukaan olisi tajunnut. Onneksi mulla oli peruskursseilla myös sellaisia, jotka olivat tosi motivoituneita, tykkäsivät opiskelijoista ja jaksoivat selittää.

Vierailija kirjoitti:

Ainejärjestömme sisäsiittoisuus. Ei paljoa tehnyt mieli osallistua, kun toiminnassa pyöri pieni sisäpiiri.

Sama! Terkkuja TYT!

Minusta on väärin, että esimerkiksi englannin kääntäjiä koulutetaan koko ajan, vaikka entisistäkään suuri osa ei ole koulutustaan vastaaissa töissä. Tämä on minusta opiskelijoita kohtaan väärin. Vaikka inhoan Grahn-Laasosta, tavallaan on ihan järkevää kouluttaa työmarkkinoiden tarpeisiin. Humanismi on söpöä ja olen itsekin humanisti, se ei vain työllistä kovin hyvin, jos on antropologia tai folkloristiikka pääaineena. 

Tiedän yhden nuoren kääntäjän, joka hankki lähihoitajan pätevyyden valmistuttuaan kääntäjäksi. 

Graduarvosanojen iso vaihtelevuus eri pääaineiden sisällä. Pääaineesta X suurin osa sai arvosanan paremmasta päästä, pääaineessa Y jaettiin max yksi eximia per vuosi, laudatur ehkä kerran kymmenessä vuodessa. Ja opiskelijoita oli paljon, joten opiskelijamäärän pienuudesta ei ollut kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se et osa käyttäytyi yhä niinkuin yläasteella, muodosti kuppikuntia, juoruili ja jätti toisia ulkopuolelle.

Meillä oli tällainen useamman fuksitytön & parin fuksipojan muodostama porukka. Ryhmään päästäkseen piti olla riittävän hyvännäköinen. Tuo porukka katseli muita nenänvarttaan pitkin ja pitivät itseään muita parempina. Lähtivät jopa opiskeluaikoina yhdessä reissuun ulkomaille ja painattivat koko porukalle samanlaiset paidat tyyliin "sädehtivä seitsikko". Nyt toi jaksaa jo naurattaa. :D

Tuo kuulostaa kyllä lähinnä säälittävältä tai naurettavalta yliopistomaailmassa. Kumma jos "seitsikolle" ei ole naureskeltu.