Lue keskustelun säännöt.
Yliopistomaailman käsittämättömyydet
18.03.2017 |
Mitä et voinut ymmärtää yliopistoaikoinasi (tai jos opiskelet nyt, mitä et ymmärrä)? Kummastuttiko toisten opiskelijoiden käytös? Oliko opetuksessa jotakin outoa? Jäikö joku opiskelijoiden keskuudessa vallinnut erikoinen tapa tai muu asia opiskeluvuosilta mieleesi? Kerätään tähän ketjuun yliopistomaailman käsittämättömyyksiä.
Mun oli vaikea ymmärtää, miksi kaikissa opiskelijatapahtumissa täytyi olla alkoholia. Baarisuunnistukset ja muut ymmärrän, mutta jos mentiin vaikka keilaamaan/vietettiin lapsuuden klassikot -leffailtaa tms. niin silloinkin piti istua kaljatölkit kourassa (juominen ei siis ollut pakko, mutta osa porukasta ei selvästi osannut olla ilman).
Kommentit (373)
Osakuntatoiminta. No joo ymmärrän verkostoitumisen jne., mutta minua ei erityisesti houkuttanut viettää aikaa uudella paikkakunnalla peruskoulusta ja lukiosta tuttujen koulukiusaajienkin kanssa. Meno oli jotenkin vielä ainejärjestöäkin sisäsiittoisempaa. Yritin ekana syksynä päästä mukaan, mutta vastaanotto oli jotenkin nihkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että niin moni muuten siisti yliopistolainen käyttää paskaista kånken-reppua. En voi käsittää, en vaan voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Humanistisessa sai valita AINA kirjatentin, jos halusi. Introvertin ei ollut pakko olla muiden kanssa tekemisissä lainkaan. Täällä on jatkuvasti ryhmätöitä ja tehtäviä, joten on pakko verkostoitua ja luoda kontakteja, jos meinaa pärjätä. Mikään kurssi ei ole mahdollista suorittaa kirjatenttinä, sillä yhdessä oppiminen laskuharjoituksissa tai demonstraatioissa on osa kurssivaatimuksia. Näissä on myös läsnäolopakko -yleensä tietty minimi läsnäoloprosentti. Toivottavasti tilanne helpottaa, mitä pidemmälle opinnoissa mennään ja erilaiset oppijat saavat vapaimmin valita oman tapansa. Positiivinen puoli on kuitenkin ehkä se, että ihmisiin on ollut PAKKO tutustua ja opettajat ja professorit ovat tulleet tutummiksi kuin Helsingissä. Heiltä voi kysyä, jos tulee kysymys mieleen. Toisaalta he tuntevat opiskelijansa eli saattavat suositella sinua työpaikkaan, jos tietävät sinulla olevan osaamista sinne. Tämä on suurin plussa.
Nämä tiedekunnat ja yliopistot ovat kuin yö ja päivä.
No johan taas tuli varsinaista naalinpaskaa. Vieraita kieliä opiskelleena voin kertoa, että koulutus oli varsinaista sosiaalistumisen riemujuhlaa. Tehtävänä saattoi olla esim. diskurssianalyysissä laatia pienryhmittäin näytelmä, jossa demotaan jotakin aiheen teemaa, vaikkapa kielenkäytön valtasuhteita.
Esseitä kirjoitettiin urakalla, niiden ohella käytiin 10-15 hengen pienluennoilla, joilla todellakin oli läsnäolopakko. Työtä oli, ja vaikka olisi ollut kuinka fiksu, ei tuosta koulutusohjelmasta millään maailman konstilla selvinnyt tyyliin kolmessa vuodessa, koska opinnot etenivät sillä periaatteella, että ekana syyslukukautena käyt kurssin Pronunciation 1 tai History of English 1 ja sitten keväällä, jos kerkiät ilmoittautua ajoissa ryhmään, otat (pakollisen) kakkosvaiheen kurssin.
Lisäksi koko lukukauden kestävästä vaativahkosta kurssista sait maksimissaan sen 2 opintoviikkoa! Joten sai siinä olla mahanalus täynnä jalkoja, että 4-5 vuodessa saat ittes sieltä ulos kammettua.
Menohan on ihan erilaista opintoviikkojen kanssa muilla akateemisilla aloilla.
Yleissivistyksen puute. Junttimainen ilmapiiri. Äänekkyyden ja tietämättömyyden ihannointi. "Parhaiden" tyyppien joukkoon pääsi juomalla enemmän viinaa kuin muut ja ikivanhoilla vitseillä (hirveän hauskaa, kun tytöt pussailee tai miesopiskelija pukeutuu naisten vaatteisiin). Jippijajee miten omaperäistä, varsinkin jos itse on tehnyt samat jutut jo yläasteella ja lukiossa. Sitä vain odotti enemmän..Onneksi töissä on parempi meininki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin lääkisläisten haluamattomuus ja tietämättömyys yhteiskunnallisia asioita kohtaan. En voi puhua kuntavaaleista tai lääkäriliiton asioista heidän kanssaan, kun heillä "ei ole mitään mielipidettä" tai he "eivät tiedä asiasta mitään äksdee".
Ärsyttää samanaikainen oman egonsa pönkittäminen, kun tyypin osaamisiin kuuluu matemaattiset taidot ja ulkoaopettelu.
Opiskelen itse sosiaalipolitiikkaa ja en kestä kuulla tyhmiä kommentteja joiltain lääkisläisiltä. Huonoin niistä on varmasti ollut: "Hammaslääkis on huonompi lääkis."
Onko yllättävää, että sosiaalipolitiikan opiskelijaa kiinnostaa poliittiset suhmuroinnit enemmän kuin lääkisläisiä? En muutenkaan jaksa jauhaa politiikasta, kun se menee siihen, että olen hirveä natsirasisti
Mua just ihmetytti yliopistolla miten monia ihmisiä ei edes kiinnostanut sen OMAN alan kehitys, ilmiöt, uutiset jne. Kiinnosti vaan hallita tenttialue niin että pääsi läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kriittinen oma ajattelu ja analysointi olivat monelle ihan ylivoimaisia juttuja. Ja siis yliopistossa juuri pitäisi osata kyseenalaistaa ja ajatella omilla aivoilla, eikä vain kopioida tekstiä taululta omaan vihkoon.
Kiusaaminen. Varmasti hienoja opettajia tulee heistäkin koulukiusaajista :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelijoiden passiivisuus ja innottomuus yllätti. Kummallisia sopuleita.
Toisaalta pitää muistaa, että Suomen yliopistot- ehkä Helsinkiä lukuunottamatta-ovat virkamieskouluja. Ja jos katsotte ympärille, niin voiko sanoa ,että Suomen yliopistoissa koulutetut virkamiehet olisivat jollain tasolla kovinkaan päteviä/hyviä? Tietysti joukkoon mahtuu muutamia helmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmästytti tulevien juristien keskuudessa yleinen kiinnostuksen puute lainsäädännön yhteiskunnallista ulottuvutta kohtaan. Ei heitä kiinnostanut ajatella, mitä poliittisia tavoitteita tai keitä poliittisia toimijoita oli lakien takana. Ei muuta kuin pykälää päähän ja tenttiin. Oli toki toisenlaisiakin opiskelijoita, mutta vähemmistöön me jäimme.
Ehkäpä suurin osa tuli oikikseen hyvän palkan toivossa eikä maailmaa parantaakseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmästytti tulevien juristien keskuudessa yleinen kiinnostuksen puute lainsäädännön yhteiskunnallista ulottuvutta kohtaan. Ei heitä kiinnostanut ajatella, mitä poliittisia tavoitteita tai keitä poliittisia toimijoita oli lakien takana. Ei muuta kuin pykälää päähän ja tenttiin. Oli toki toisenlaisiakin opiskelijoita, mutta vähemmistöön me jäimme.
Ehkäpä suurin osa tuli oikikseen hyvän palkan toivossa eikä maailmaa parantaakseen!
Ehkäpä. Pitemmän päälle tuollainen kiinnostuksen puute omaan alaan kyllä näkyy myös myöhemmin työelämässä ja osaamisessa, ja sitä kautta myös palkkapussissa. Valmistumisen jälkeen omaa osaamista ja tietoja tulisi jatkuvasti päivittää ja syventää ihan itsenäisesti.
Ja toki on ymmärrettävää että opintoihin kuuluu myös sellaisia kursseja jotka ei kiinnosta, mutta kun monia ei näytä edes kummemmin kiinnostavan se oma ala ollenkaan. Siis muuten kuin henkilökohtaisena väylänä kohti tietynlaista elintasoa. Onhan se vähän surkeeta jos esim. lääkäri lukee lääkäriksi vain rahan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajunnut ennen yliopistoon menoa, että ainakaan kaupallisella (markkinointi) puolella se ei valmenna paljoakaan työelämää varten. Tärkein asia meillä tuntui olevan se, että osasi kirjoittaa ns. tieteellisiä artikkeleita. Oli ihan veetun puuduttavaa, mutta onnistuin valmistumaankin...
Hankit siis akateemisen koulutuksen, mutta tutkimus tai tiede ei kiinnosta? Et tainnut tietää mitä yliopistoilla tehdään?
Valitetaan että tuet on liian pieniä ja sit ryypätään monta kertaa viikossa ja koko ajan yliopistobileitä. Kaikki muut ystävät unohtuu kun yliopistoporukka parempi. Siinäpähän sit ovat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitetaan että tuet on liian pieniä ja sit ryypätään monta kertaa viikossa ja koko ajan yliopistobileitä. Kaikki muut ystävät unohtuu kun yliopistoporukka parempi. Siinäpähän sit ovat...
Tää keskustelu oli tarkoitettu yliopistossa opiskelleille/opiskeleville eikä katkerille kavereille. Niitä viikottain ryyppääviä on sitä paitsi aika pieni osa opiskelijoista ja opiskelijabudjetilla ryyppyreissun voi saada hoidettua helposti alle kymmeneenkin euroon.
Vierailija kirjoitti:
Koko yliopistomaailma on mulle vieläkin ihan hämärän peitossa, vaikka aika monta vuotta siellä tuli vietettyä. Ja opintojen ohjaus tai sen puute - apua kysyttäessä vastaukset olivat tyyliä että selvitä itse. En selvittänyt, joten en koskaan valmistunut.
Yliopistolla vastuu opintojen etenemisestä on pitkälti opiskelijalla itsellään. Apua pyydettäessä vastauksen sävy riippuu aika paljon siitä, mitä kysyy. Jos kysyy sellaista perusasiaa, joka selviää opinto-oppaista tai muista helpoista lähteistä, on aika varmaa, että kysyjä ohjataan selvittämään asiat itse. Jos sen sijaan kertoo, että on jo yrittänyt selvittää asiaa itse, eikä löydä tietoa tai että löydetty tieto on ristiriitaista, apua ja neuvoja saa jo paljon helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ison osan täällä jo todetusta. Itseäni hämmensi etenkin yleinen ilmapiirin nihkeys ja täydellinen sosiaalisten taitojen tai ystävällisyyden puute, proffien surkeat pedagogiset taidot, alkoholin lipittäminen jopa leffailloissa ja ainejärjestötoiminnan sisäsiittoisuus.
Proffat eivät ole velvollisia käymään pedagogisia opintoja eivätkä valmistumaan opettajiksi, vaikka opiskelijoille opettavatkin omasta (20 vuotta sitten) jännästä aiheestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, miten surkeaa kanssaopiskelijoiden opponointi graduryhmässä oli. "Joo, tosi kivalta vaikuttaa, jatka samaan malliin. En siis ehtiny lukee tätä mut vilkaisin sisällysluettelon." Itse olit tietty kirjoittanu kunnon palautteen toisille.
Tässä voi olla kyse siitäkin, ettei halua antaa negatiivista palautetta kavereilleen. Jos se arvioitava työ on sitten suoraan sanottuna täysi paska, niin mitä siinä voi sanoa? Itse opiskelen AMKssa ja ollaan tehty ryhmätöinä esim. labramittauksia ja sitten kirjoitettu niistä raportteja.
Joskus sattunut jonkun kirjoittama raportti olemaan ihan surkea ja esim. täynnä selviä kirjoitusvirheitä mutta en ole viitsinyt sanoa niistä yhtään mitään.
"Kannattaa oikolukea vielä teksti ennen palauttamista". Onko liian pahasti sanottu?
En voi käsittää sitä ettei kenellekään saa nykyisin antaa rakentavaa palautetta ilman että "ystävyys" menee. Eikö se juuri ole se idea siinä, jos toinen oikolukee sen niin antaa samalla vinkkejä, mitä kannattaisi tehdä toisin.
Lapsen hankkiminen on about pahinta, mitä voit tehdä. Hirveä ympäristörikos... Ainakin meillä humanistisessa tiedekunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmästytti tulevien juristien keskuudessa yleinen kiinnostuksen puute lainsäädännön yhteiskunnallista ulottuvutta kohtaan. Ei heitä kiinnostanut ajatella, mitä poliittisia tavoitteita tai keitä poliittisia toimijoita oli lakien takana. Ei muuta kuin pykälää päähän ja tenttiin. Oli toki toisenlaisiakin opiskelijoita, mutta vähemmistöön me jäimme.
Ehkäpä suurin osa tuli oikikseen hyvän palkan toivossa eikä maailmaa parantaakseen!
Ehkäpä. Pitemmän päälle tuollainen kiinnostuksen puute omaan alaan kyllä näkyy myös myöhemmin työelämässä ja osaamisessa, ja sitä kautta myös palkkapussissa. Valmistumisen jälkeen omaa osaamista ja tietoja tulisi jatkuvasti päivittää ja syventää ihan itsenäisesti.
Ja toki on ymmärrettävää että opintoihin kuuluu myös sellaisia kursseja jotka ei kiinnosta, mutta kun monia ei näytä edes kummemmin kiinnostavan se oma ala ollenkaan. Siis muuten kuin henkilökohtaisena väylänä kohti tietynlaista elintasoa. Onhan se vähän surkeeta jos esim. lääkäri lukee lääkäriksi vain rahan takia.
Ensimmäinen kappale osui ja upposi merkittävään osaan valmistuvia lääkäreitä, paitsi että lääkäripulan takia palkkapussin tulevaisuus näyttää silti oikein hyvältä.
Totta!!!!!!