Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte suorituselämää? Mä en vaan jaksa :(
18.03.2017 |
Viikonloppuisin kaipaan ja tarvitsen lepoa, sitä että en-tee-yhtään-mitään. Jos viikonloppu on täynnä menemistä, tulemista ja tekemistä (yleensä kivaa ja itse valittua) , seuraava viikko on raskastakin raskaampi.
Joka paikka tunkee listoja siitä, mitä pitäisi tehdä ja kuinka olla tehokas/terveellinen/aktiivinen. En voi kuvitellakaan lenkkeilyä la tai su-aamuna klo7, haluan nukkua/lueskella sängyssä. Tänä aamuna oli lapsen vienti harrastusmenoon klo7 ja olo on tuskaisen tukkoinen, ei mikään pirteä ja reipas. Nyt sitten pitää aloittaa viikkosiivous, pyykkihuolto jne. Siihen menisi kaksi päivää putkeen enkä siltikään olisi sitä mieltä että kaikki on tehty -varsinkaan näin kauden vaihtuessa kun talvikampetta voi alkaa pestä ja pakata pois- Pitäisi lukea ja opiskella työn ohessa, harrastaa monipuolista liikuntaan 7pv/vko, laittaa monipuolista ja terveellistä ruokaa lähiluomuaineksista ja nauttia elämästä. Mutta kun en nauti vaan aina koen että pitäisi tehdä enemmän (tai edes jotain)
Työ vie viikolla kaikki mehut, työpäivät ovat suunnilleen klo9-18 eli siis aavistuksen normaalia pidemmät mutta ei mikään rahoitus- tai lakialan 14h/pv. Palkka on ihan ok muttei superhyvä ja näitä rahaketjuja lukiessa en vaan saa säästöön riittävästi. Eikä ole lapsillakaan mitään isoja säästöjä kerryttettynä, muutamia satasia kummallakin
Tunnen oloni niin totaalisen väsyneeksi ja riittämättömäksi; sopisin paljon paremmin joksikin 1900-luvun alun torppaan. Elämä olisi rankkaan ja ankeaa mutta ei tarvitsisi revetä koko ajan miljoonaan paikkaan. Millä jaksatte töissä, nukutte tarpeeksi, harrastatte monipuolisesti mielekkäitä lajeja, koti on sisustettu ja hoidettu, kodinhoidon, ruoanlaitto sujuaa ja kavereita/perhettäkin ehditte nähdä eikä väsytä?? Olenko ainoa kipuilija tämän kanssa?
Kommentit (115)
Joo, kodinhoito, siivous ja monipuolinen harrastaminen ensiksi roskiin. Sitten jaksaa jotenkuten. Päivän vinkki: lakanoitakaan ei tarvitse vaihtaa niin usein, jos niissä ei kumminkaan jaksa mitään hikoiluun johtavaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Einekset kehiin. Unohda kaikenlainen muka pakko harrastaa mitään. Sometilit kiinni. Elukat pois, jos on. Lapsille tabletti käteen ja itse sohvalle. Anna villakoirien juosta rauhassa, ei haittaa vaikka et imuroisi kuin kerran kuukaudessa (ihan oikeasti). Monilla kaupoilla on jo kauppakassi palvelu, käyttäkää ihmiset sitä.
Ihan kylmästi vaan. Ja mukulat hoitoon viikonloppuna edes joskus, ihan vaan siksi että saa edes hetken olla rauhassa ja nukkua.
Nyt lakkaat lukemasta blogeja ja naistenlehtiä. Ihan oikeesti!
Tavalliset ihmiset ei sisusta. Ikeasta ostetaan huonekalut. Viikolla vaatteet keräytyy kasoiksi. Välillä katsotaan minkävärisiä olisi koneellinen, ja pistetään pyykkikone laulamaan.
Mitään lähiluomuruokia ei tarvitse laittaa, eikä vegaaniksi ryhtyä. Sitten kun lapset asuvat omillaan, ja laittavat itse ruokansa, voit kikkailla ihan semmosilla ruoilla mitä haluat. Kalapuikot ja ranskalaiset uunissa on aivan validi ateria.
Mitään ei ole pakko harrastaa. Harrastuksen idea ainakin itselle se, että saan tehdä mitä haluan. Mielestäni jonkin televisiosarjan seuraaminen on ihan hyvä harrastus. Lenkillä ei tarvitse käydä jos ei pidä lenkkeilystä. Mitään urheilua ei ole harrastettava. Kenenkään ei tarvitse aikuisena yrittää olla laiha ja seksikäs.
Elät ihan hyvää elämää, ja heti kun lakkaat vertailemasta sitä median tuottamiin harhakuvitelmiin, huomaat sen ehkä itsekin.
Teen töitä vain 26 tuntia viikossa, mies tuo usein työpaikan ravintolasta ruokia, emme vaihda sisustusta, harrastamme liikuntaa sen verran, että pysymme kunnossa, emme enempää. Tässä omia keinojani elämän stressin vähentämiseen.
Miksi olet tehnyt tuollaisia valintoja? Esim. hankkinut useita lapsia? Miksi et nytkään osaa tehdä valintoja? Miksi et elä elämääsi kuten sinä haluat sen sijaan miten "kuuluu tehdä"?
Pysähdy ja kasva aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähennä somen ja iltapäivälehtien lukemista. Tämä jo edesauttaa hyvin paljon jaksamista, kun ei tule luettua kaiken maailman ohjeita siitä, kuinka pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tota, jotta riittäisit. Ei tarvitse.
Onnelliset ihmiset tekevät lopulta aika vähän ollakseen onnellisia. Hoidat vain perustarpeet ja olet läsnä rakkaimmillesi ja harrastat ohessa jotain, mikä tekee SINUT onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VihaajatVihaa kirjoitti:
Vähennä somen ja iltapäivälehtien lukemista. Tämä jo edesauttaa hyvin paljon jaksamista, kun ei tule luettua kaiken maailman ohjeita siitä, kuinka pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tota, jotta riittäisit. Ei tarvitse.
Onnelliset ihmiset tekevät lopulta aika vähän ollakseen onnellisia. Hoidat vain perustarpeet ja olet läsnä rakkaimmillesi ja harrastat ohessa jotain, mikä tekee SINUT onnelliseksi.
Totta! Onnellinen ihminen oikeasti ei keskity suorittamiseen vaan ihan niihin pieniin asioihin arjessa:)
Ihan perseestähän nykynaisen elämä on kun pitää kantaa, synnyttää, hoitaa ja kasvattaa lapset, hoitaa koti, tehdä työt, olla miehelle mieliksi ja jaksaa vielä muutkin ihmissuhteet ja TYÖELÄMÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aniharva tuollaiseen pystyy, eikä tarvitse pystyäkään.
Itseasiassa mua on jo pitkään kiinnostanut tutkia sitä, että millainen olisi "ihanneihminen": se kaikkien suositusten ja paineiden tuottama ideaalitapaus. Ja että kuinka monta tuntia vuorokaudessa oikeasti keskimäärin kuluisi, jos tekisi kaiken ihanteellisesti. Väitän, ettei 24 tuntia vuorokaudessa riitä.
Kasvaako seuraavasta polvesta vielä pahempia suorittajia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin kaikki jatkuvaa ylläpitoa ja vastavuoroisuutta vaativat ihmissuhteet. Nyt ei ole työnantajan lisäksi ketään, joka vaatisi aikaani. Kun iltaisin väsyttää enkä jaksa muuta kuin selata nettiä tai nukkua sohvalla, se ei loukkaa ketään.
Vierailija kirjoitti:
Aniharva tuollaiseen pystyy, eikä tarvitse pystyäkään.
Itseasiassa mua on jo pitkään kiinnostanut tutkia sitä, että millainen olisi "ihanneihminen": se kaikkien suositusten ja paineiden tuottama ideaalitapaus. Ja että kuinka monta tuntia vuorokaudessa oikeasti keskimäärin kuluisi, jos tekisi kaiken ihanteellisesti. Väitän, ettei 24 tuntia vuorokaudessa riitä.
Tällaista paperilla olevaa ihanne ihmistä ei ole olemassakaan,juurikin koska aika ei riitä. Käytännössä ihailemaan ihmiset ovat niitä,joilla on pokkaa olla omia itsekään puutteiden kaikkineen ja tietävät sen itsekin,mutta ovat itse valintansa tehneet ja elävät Oman Näköistä Elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tää aika perseestä välilä. 8h työpäivät, päiväkotiviennit ja haut ja päälle perhe-elämä, opiskelut, kodin kunnossapito ja mikä vielä. Loppuu tunnit vuorokaudessa kesken.
Toki teen ns. kutsumustyötäni, opiskelen että voisin tehdä sitä paremmin ja toisaalta tykkäänkin tietystä hektisyydestä. Mutta harvoinpa sitä lepoa on edes viikonloppuisin.
Mulla on ystävä, jooka on suorittaja, koska hänen elämänsä on muuten niin stressaavaa, ikävä työympäristö, yksinhuoltaja, onneton tai olematon rakkauselämä. Siksi täyttää kalenteriaan jatkuvasti kaikilla kissanristiäisillä, tapaamisilla, tekemisillä ja matkoilla, kahvitteluilla ja tuttavien tapaamisilla, vaikka valittaa väsymystään ja sitä, ettei oikeasti jaksaisi. Ei halua kohdata yksinäisyyttään ja tunteitaan, ja on ehkä pettynyt tiettyihin valintoihin tai tuloksiin. ihana ihminen ja viihdyn hänen kanssaan usein, mutta itse tarvitsen paljon yksinoloa ja kumppanin kanssa olemista (ja muita ystäviä), joskus hänen on vaikea muistaa sitä.
Ap, karsi kaikki turha. Tee vain niitä asioita, joita oikeasti haluat. Järjestä pakolliset asiat niin, että ne rasittavat mahdollisimman vähän. Suorittaminen ja kiireiseksi tekeytyminen eivät ole mitään hyveitä. kannattaa aina elää omaa elämää, uusintaa kun ei saa.
Ei vanhemman ole mahdollista tehdä "vain niitä asioita, joita oikeasti haluat"!
Sinä itse asetat elämällesi tuollaiset tavoitteet ja paineet. Ei muut. Priorisoi.
Tarvisiko lapsella olla sellainen harrastus joka alkaa klo 7 viikonloppu aamuna? Itse en suostuisi. Viikot on aikaisin heräämistä, miksei lapsetkin voisi edes viikonloppuna nauttia pidemmistä aamu-unista ja rauhallisesta aamiaisesta koko perheen kesken?
Meilläkin on kaksi alle kouluikäistä lasta ja opiskelen jatkotutkintoa yliopistossa. Lisäksi käyn jonkinverran töissä tekemässä keikkaa jotta saan asuntolainaa maksettua. Tontti on ostettu ja kohta alkaa omakotitalon rakentaminen. En siltikään koe suorittavana elämää vaan tiedän että nyt on hektinen vaihe elämässä ja karsin muista menoista. Harrastamme nyt vähemmän, emme juuri matkustele, meillä käy siivoja kerran kahdessa viikossa ja syömme välillä einesruokia. Silti olemme onnellisia ja vietämme kaiken mahdollisen vapaa-ajan yhdessä. Joskus sitä ehtii sitten enemmän harrastaa/matkustella/lukea muutakin kuin kurssi kirjoja jne.
Ihan samoja fiiliksiä täälläkin. Moni tässäkin ketjussa sanoo, että ei kukaan pakota elämään noin. Mutta jostain ne vaatimukset vaan tulee.
Meillä syödään paljon eineksiä viikolla (ainoa ylipainoinen perheessä olen minä), koska en todellakaan halua kuluttaa aikaani ruuanlaittoon, vielä vähemmän kuluttaa sunnuntaita siihen että teen ruokaa koko päivän seuraavaa viikkoa varten. Ja tunnen tästä valtavaa syyllisyyttä kun en ruoki lapsiani terveellisesti.
Kolmesta lapsestani vain yhdellä on säännöllinen harrastus. Ja tästä tulee taas syyllisyys, kaksi muuta eivät nyt saa tarpeeksi kavereita, eivätkä liiku tarpeeksi jne.
Ja tätä rataa eteenpäin. Jotenkin sen ns. oikeanlaisen elämän raamit on iskostettu päähäni lujaa ja kun en niitä jaksa/halua noudattaa, niin olen huono ihminen.
En jaksanutkaan. Lähdin opiskelemaan ja vaihdan alaa. Itse en harrasta mitään säännöllistä, en ole koskaan juuri harrastanutkaan. Toisella lapsella on yksi harrastus yhtenä iltana viikossa, toinen ei harrasta mitään "virallista harrastusta". Käymme perheen kanssa hiihtämässä, uimassa, mäkeä laskemassa, lenkillä (muksut ajavatpyörillä), marjastamassa tms. mitä milloinkin mieli tekee. Jos ei jakseta päivän jälkeen mitään niin katsellaan yhdessä Pikku Kakkosta tai pelaillaan lautapelejä. Emme tee suurta viikkosiivousta, koitan imuroida kerran viikkoon. Lasten tavaroita kuljettelen ja pyykkejä/tiskejä/ruokaa laitan muiden toimintojen ohella. Esim. laitan pyykkikoneen käyntiin ennen kuin alamme pelata lasten kanssa. Iltapalan ja unikirjan jälkeen laitan pyykit narulle. Tiskit laitan yleensä samalla, kun päivällinen valmistuu. Vaikka kaikki muut maailmassa harrastaisivat kaikkea mahdollista ja kehittäisivät itseään ja lapsiaan jatkuvasti, pitäisivät kodin tip top kunnossa ja jaksaisivat pitää aktiivisesti yhteyktiä ystäviinsä, minä en kuitenkaan jaksa enkä kaipaa sitä. Elämääni on tällä hetkellä se, että elämme perheenä. Ehdin kyllä harrastaa ja nähdä ystäviä, kun lapset kasvavat. Nyt mielestäni on tärkeämpää olla läsnä heille. En halua, että elämäni on pelkkää suorittamista.
pakko jaksaa