Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte suorituselämää? Mä en vaan jaksa :(
18.03.2017 |
Viikonloppuisin kaipaan ja tarvitsen lepoa, sitä että en-tee-yhtään-mitään. Jos viikonloppu on täynnä menemistä, tulemista ja tekemistä (yleensä kivaa ja itse valittua) , seuraava viikko on raskastakin raskaampi.
Joka paikka tunkee listoja siitä, mitä pitäisi tehdä ja kuinka olla tehokas/terveellinen/aktiivinen. En voi kuvitellakaan lenkkeilyä la tai su-aamuna klo7, haluan nukkua/lueskella sängyssä. Tänä aamuna oli lapsen vienti harrastusmenoon klo7 ja olo on tuskaisen tukkoinen, ei mikään pirteä ja reipas. Nyt sitten pitää aloittaa viikkosiivous, pyykkihuolto jne. Siihen menisi kaksi päivää putkeen enkä siltikään olisi sitä mieltä että kaikki on tehty -varsinkaan näin kauden vaihtuessa kun talvikampetta voi alkaa pestä ja pakata pois- Pitäisi lukea ja opiskella työn ohessa, harrastaa monipuolista liikuntaan 7pv/vko, laittaa monipuolista ja terveellistä ruokaa lähiluomuaineksista ja nauttia elämästä. Mutta kun en nauti vaan aina koen että pitäisi tehdä enemmän (tai edes jotain)
Työ vie viikolla kaikki mehut, työpäivät ovat suunnilleen klo9-18 eli siis aavistuksen normaalia pidemmät mutta ei mikään rahoitus- tai lakialan 14h/pv. Palkka on ihan ok muttei superhyvä ja näitä rahaketjuja lukiessa en vaan saa säästöön riittävästi. Eikä ole lapsillakaan mitään isoja säästöjä kerryttettynä, muutamia satasia kummallakin
Tunnen oloni niin totaalisen väsyneeksi ja riittämättömäksi; sopisin paljon paremmin joksikin 1900-luvun alun torppaan. Elämä olisi rankkaan ja ankeaa mutta ei tarvitsisi revetä koko ajan miljoonaan paikkaan. Millä jaksatte töissä, nukutte tarpeeksi, harrastatte monipuolisesti mielekkäitä lajeja, koti on sisustettu ja hoidettu, kodinhoidon, ruoanlaitto sujuaa ja kavereita/perhettäkin ehditte nähdä eikä väsytä?? Olenko ainoa kipuilija tämän kanssa?
Kommentit (115)
Kaikki harrastukset, siivous ja kyläilyt pois pariksi viikoksi. Tv ja internet kiinni. Aloita puhtaalta pöydältä ja mieti minkälaista elämää haluat viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittavana on siis ulkoapäinohjautuvuuden lopettaminen ja itsestä välittäminen + ihmisten paheksunta. Taikka sitten loputon suorittaminen + loppuun palaminen.
Kun lopetin suorittamisen, pelkäsin kohtaavani paheksuntaa, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Ihmiset paremminkin kahdehtivat minua, huokailevat ja päivittelevät että voi kun sinä jaksat askarrella lasten kanssa tai että olet sinä kyllä aika ihme kun jaksat viedä koko porukan telttailemaan. He voisivat tehdä sen itsekin, jos hölläisivät muista vaatimuksistaan, mutta pidän suuni supussa enkä ala saarnaamaan.
Lopetin siis suorittamisen niissä asioissa jotka eivät huvita ja otin tilalle asioita joita halusin tehdä.
Hienoa, että sinulla noin.
Minulla toisin.
Olen tehnyt itse sellaisen kartoituksen omasta jaksamisesta vaikeissa olosuhteissa.
Ne ulkoiset olosuhteet kun vaikuttavat.
Olen huomannut, että vaikka itse olen laskenut vaatimustasoa eli pyrin minimoimaan suorittamisen niin aina löytyy joku ihminen joka lykkää minulle vaatimuksia.
Jotenkin tuntuu, että osa ihmisistä ei näe kokonaisuuksia.
Tämä maailma vaatii ihmiseltä samaa vaikka toinen olisi saanut kaiken helpolla ja toinen joutuu selviämään mahdottomista tilanteista ilman apua.
Tämän vuoksi en usko enää tähän yhteiskuntaan.
Humaaneja ymmärtäviä ihmisiä on, mutta suurinosa pöhköjä.
Minä mietin välillä oravanpyörästä hyppäämistä... Pieni mökki jostain muuttotappioalueelta, vähän metsää polttopuita varten, muutama elukka ja kasvimaa. Vaatii kylläkin jonkinlaista pääomaa ja tietotaitoa ja pääomaa, eikä kumpaakaan oikein vielä löydy. Käyn töissä, mutta työelämä ei vaan kiinnosta. Mihinkään kerrostalosossuiluun ei riitä ylpeys eikä luonne, vaan minua kiinnostaa juuri jonkinlainen omavaraistalous, jossa voisi tehdä jotain pikkutöitä samalla. Onneksi olen sen verran nuori, että tässä ehtii vaikka mitä. Lapsiakaan ei ole eikä ole tulossa, ja todennäköisesti tulen pysymään ikisisinkkuna.
En todellakaan jaksaisikaan. Olen sinkku ja lapseton juuri tästä syystä, ja siitä huolimatta silloin kun töissä on tosi rankkaa niin kämppä voi olla yli kuukauden imuroimatta ja muutenkin kaaoksessa, koska kaikki vapaa-aika menee siihen nukkumiseen ja ei-minkään tekemiseen. Koska tarvitsen sitä latausaikaa. Toki olen vielä introverttikin, jonka työ vaatii paljon ihmiskontakteja, joten monesti työviikon jälkeen on ihan "takki tyhjänä". Tunnen kuitenkin olevani valtaosan ajasta täysin onnellinen elämässäni juuri siksi, että olen järjestänyt elämäni niin, että kotona saa "ladata akkuja" täysin rauhassa (harrastukseni ovat myös sellaisia, että ne käyvät "akkujen lataamisesta"). Ei ole lapsia joita pitäisi paimentaa, ei parisuhdetta jota ylläpitää, ei koiraa mitä viedä lenkille jne.
Eikös se ole vähän niin, että mitä enemmän palloja meinaa kantaa sylissä, sitä kevyempiä niiden pitäisi olla? Eli jos on kaikki suorituspitoiset harrastukset, rankat työt, monta lasta jne, niin ei ole ihme että väsyy. Liikaa energiaa vieviä asioita ja liian vähän energiaa lataavia asioita. Minulla on yksi "raskas pallo", eli työ, ja loput on niitä kevyempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksaa jaksaa, ruoskikaa itseänne, tsemppiä tsemppiä...
*vapisee kanadakuusessansa tarrautuen luikavuiskaan joustoresorinilkkureissansa konmaritettua sielunsa*
ja huomenna pakollinen sunnuntaibrunssi!
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan jaksaisikaan. Olen sinkku ja lapseton juuri tästä syystä, ja siitä huolimatta silloin kun töissä on tosi rankkaa niin kämppä voi olla yli kuukauden imuroimatta ja muutenkin kaaoksessa, koska kaikki vapaa-aika menee siihen nukkumiseen ja ei-minkään tekemiseen. Koska tarvitsen sitä latausaikaa. Toki olen vielä introverttikin, jonka työ vaatii paljon ihmiskontakteja, joten monesti työviikon jälkeen on ihan "takki tyhjänä". Tunnen kuitenkin olevani valtaosan ajasta täysin onnellinen elämässäni juuri siksi, että olen järjestänyt elämäni niin, että kotona saa "ladata akkuja" täysin rauhassa (harrastukseni ovat myös sellaisia, että ne käyvät "akkujen lataamisesta"). Ei ole lapsia joita pitäisi paimentaa, ei parisuhdetta jota ylläpitää, ei koiraa mitä viedä lenkille jne.
Eikös se ole vähän niin, että mitä enemmän palloja meinaa kantaa sylissä, sitä kevyempiä niiden pitäisi olla? Eli jos on kaikki suorituspitoiset harrastukset, rankat työt, monta lasta jne, niin ei ole ihme että väsyy. Liikaa energiaa vieviä asioita ja liian vähän energiaa lataavia asioita. Minulla on yksi "raskas pallo", eli työ, ja loput on niitä kevyempiä.
Hyvä vertaus. Ja tähän voisi keksiä toisenkin kulman eli syliin ei mahdu määräänsä enempää palloja. Viikossa on 7 päivää ja vuorokaudessa 24 tuntia, ne eivät lisäänny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveää lukea kuinka ip-lehdistö hehkuttaa "supernaisia", viimeisimpänä Kirsi Alm-Siira. Ihaillaan ja nostetaan tapetille se, joka tekee 3-4duunia, vetää itsensä niin piippuun että pyörtyy jne. Ja näitä on kaikki naistenlehdet täynnä. Tekeekö naiset itse itselleen nämä paineet vai mistä ne kumpuavat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valinnut elämän, johon ei kuulu lapsia, lemmikkieläimiä, pakkomielteistä uran rakentamista, omakotiasumista, sairaista vanhemmista huolehtimista tai muita vastaavia juttuja. En jaksaisi sellaista elämää, jossa vapaa-aika ei olisi omaa aikaani, ja viikonloppuna ei saisi nukkua niin pitkään kuin haluaa. Arvostan itseäni ja hyvinvointiani aivan liikaa.
Nuo kaikki muut asiat ovat järkeviä valintoja, kun tunnet itsesi ja tiedät, minkälaisesta elämästä nautit. On hyvä olla rehellinen itselleen ja valita uransa, lapsilukunsa ja elämäntyylinsä itseään kuunnellen. Enpä kuitenkaan lähtisi kehuskelemaan sairaiden vanhempien huolehtimatta jättämisellä.
En tarkoittanut sitä kehuskeluksi. Se, ettei ryhdy hoivaajaksi omille vanhemmilleen, ei ole itsessään sen parempi tai huonompi vaihtoehto kuin vaikkapa täysiaikaisen omaishoitajan rooli. Lapsella ei ole velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan, mutta kukin voi vapaaehtoisesti tehdä sen, mikä hyvältä tuntuu.
Siitä olen kyllä ylpeä, että teen elämääni koskevat valinnat sen mukaan, mitä itse haluan ja jaksan. Olen suhteellisen immuuni perinteiden painolastille, sosiaaliselle paineelle ja emotionaaliselle kiristykselle. Minua on käytännössä mahdoton painostaa tekemään jotakin, mitä en halua tehdä, ja se on varmaan tärkein syy, miksi elämäni on minulle niin sopivaa kuin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä jaksatte töissä, nukutte tarpeeksi, harrastatte monipuolisesti mielekkäitä lajeja, koti on sisustettu ja hoidettu, kodinhoidon, ruoanlaitto sujuaa ja kavereita/perhettäkin ehditte nähdä eikä väsytä??
Ei ole lapsia. Kummasti sitä jaksaa, kun ei tarvitse huolehtia kuin omista asioistaan, ja puoliso osaa huolehtia omistaan. Toivon, että tätä lapsettomuutta pidettäisiin hyvin esillä vaihtoehtona.
Ei taida olla enää vaihtoehto ap:lle.
Mutta sadoille tätä ketjua lukeville lapsettomille naisille ja miehille se on.
Ei sitä oikein tahdokaan jaksaa. Olen lähihoitajana ja työni on hyvin kiireistä, mutta käytännönläheistä. Tosin tässäkin työssä täytyy revetä nykyään joka paikkaan ja tietokonehommat lisääntyy vaan. Itse yritän pitää asenteen rentona. Teen sen mitä kunnolla tehden ehdin, enkä mieti turhia. Tärkeinmät asiat laitan kalenteriin ja kaikki muut säntäilyt joko muistan tai unohdan. Yritän keskittyä siihen mitä teen, olen sitten töissä tai kotona. Mutta kun vapaat koittaa niin muutama olut ja sauna on otettava että rentoutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole lapsia, ei vakituisia harrastuksia, en kyläile enkä pyydä ketään kylään. Käyn töissä, opiskelen aikuispuolella ja harrastan ruoanlaittoa ja kuntosalilla käyntiä. Olen avioliitossa ja molemmat meistä osallistuu kodin yhteisiin hommiin jaksamisensa mukaan. Ei ole täydellisen siistiä, muttei tarvitsekaan olla. Teen töitä max 30 h / viikko, koska en jaksaisi täyttä viikkoa. Elämä on ihanaa :) Nyt istuskelen viinilasi kädessä ja odotan naisten hiihtokisan alkamista.
Vierailija kirjoitti:
Hirveää lukea kuinka ip-lehdistö hehkuttaa "supernaisia", viimeisimpänä Kirsi Alm-Siira. Ihaillaan ja nostetaan tapetille se, joka tekee 3-4duunia, vetää itsensä niin piippuun että pyörtyy jne. Ja näitä on kaikki naistenlehdet täynnä. Tekeekö naiset itse itselleen nämä paineet vai mistä ne kumpuavat?
Koska naisilla ei ole mitään velvollisuuksia. Samat oikeudet kuin miehillä, 10v enemmän elinikää ja mahdollisuus valita kumppaneita ilman yrittämistä.
Hyvien naisten psyyke ei kestä kuinka helpolla pääsevät ja sitten alkavat suorittamaan ikäänkuin kiitokseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tee tuota kaikkea. Esimerkiksi erityisesti arkiviikolla saa olla sekaista ja paljon tiskiä. Harrastuksissa ja liikkumassa käyn, koska haluan pysyä virkeänä ja kuosissa. Ekana laistan kotihommista, ja evääksikin laitan jotain ihan perusmättöä (mutta terveellistöä sellaista).
BTW, olen sinkku eikä minulla ole lapsia eikä lemmikkejä. Eli olen takuulla sinua laiskempi.
Tuosta sinun listastasi en tee:
– aikaisin heräämistä viikonloppuisin
– lasten viemistä harrastuksiin
– lasten tarpeisiin vastaamista
– viikkosiivouksia
– talvikamppeiden pesemistä ja pois laittamista
– työn ohessa opiskelua
– liikuntaa joka päivä
– terveellistä ruokaa joka päivä
– tavallista pidempiä työpäiviä
– riittämättömyyden tunteita
Sinun listastasi teen:
– lueskelua sängyssä
– monipuolisia harrastuksia
– sisustamista
– tarpeeksi nukkumista
– säännöllistä kavereiden tapaamista
– sujuvaa kodin ja ruoanlaittoa
– elämästä nauttimista
En koe elämääni liian kuormittavaksi tai ankeaksi. Olisikohan tuossa syy sitten, en tiedä.
Mitä ihmeen iloa on kenellekään tuollaisesta suoritetusta elämästä? Etkö ole koskaan pysähtynyt miettimään, mitä ihan oikeasti ITSE haluaisit elämässäsi tehdä? Mieti mikä on sinulle tärkeää ja karsi muusta. Ei ole mitään järkeä viettää esim. 40h viikossa työpaikassa, jossa ei viihdy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun pitää tehdä viikkosiivous ja pyykkihuolto lauantai aamuna, tai ylipäätään jonain tiettynä aikana? Miksi pitää aina tehdä luomuruokaa, harrastaa joka päivä ja lukea väkipakolla? Ketä varten oikein esität? Minä en tee noista mitään jos ei huvita tai en jaksa. Joskus pyykit ja tiskit kerääntyy, enkä koe mitään huonoa omaatuntoa asiasta. minun kotinihan tämä on, ja kotona saa olla rennosti niin kuin ellun kana jos huvittaa, eikä se tarkoita että hukuttaisiin epäjärjestykseen ja elettäisiin kaatopaikalla. Asiat vain tehdään omalla painollaan. En ole koskaan tajunnut tuollaista suorittamista ja näkymättömän sääntökirjan mukaan elämistä. Kuulostaa jotenkin laitosmaiselta.
Jep, kuka muka pakottaa elämään noin? Missä lukee että sunnuntai aamuna ON MENTÄVÄ lenkille klo 7? Elä elämääsi niinkuin haluat itse! God..
Vähän empatiaa jooko? Tässä ketjussa on harvinaisen hyvä henki, älä pilaa sitä, ole kiltti.
Joo ei heru empatiaa siitä että joku valittaa taas miten ei jaksa elää elämäänsä mitä ei ole pakko tuollalailla elää. Tyhmiä ihmisiä.
Naisten pulmat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää lukea kuinka ip-lehdistö hehkuttaa "supernaisia", viimeisimpänä Kirsi Alm-Siira. Ihaillaan ja nostetaan tapetille se, joka tekee 3-4duunia, vetää itsensä niin piippuun että pyörtyy jne. Ja näitä on kaikki naistenlehdet täynnä. Tekeekö naiset itse itselleen nämä paineet vai mistä ne kumpuavat?
Koska naisilla ei ole mitään velvollisuuksia. Samat oikeudet kuin miehillä, 10v enemmän elinikää ja mahdollisuus valita kumppaneita ilman yrittämistä.
Hyvien naisten psyyke ei kestä kuinka helpolla pääsevät ja sitten alkavat suorittamaan ikäänkuin kiitokseksi.
Ilmestyikö äsken ei-mistään näkymätön jalka ja potkaisi sinua sinneniin? Jos ei, niin jumalaa ei ole olemassa tai se on umpityhmä mies.
Miksi pitäisi tehdä koko ajan lähiluomuruokaa ja suorittaa ? Ei oo lakia, omat pakkomielteet vaan. Ymmärrät tämän, kun olet burnoutissa, vaikka työ on kivaa, mutta yksityiselämässä tulee ylläreitä, esim läheisen kuolema jne. Jos muutaman vuoden on stressipisteet 300 niin voi vähän väsyttää. Silloin mennään siitä mistä aita on matalin tai ryömitään ali. Aivot nollautuu aika tehokkaasti ylikuormituksessa.
Lopetin työni, ja heittäydyin työttömäksi. Teen silloin tällöin muutaman tunnin töitä, välillä viikonkin pätkän. Enää ei stressaa, ja kiitos ansiosidonnaisen, tulotaso tällä menetelmällä ei juuri pudonnut. Nyt on aikaa olla lasten kanssa, matkustaa, harrastaa jne.
En tosin kehota muita toimimaan näin, sillä jonkun on pakko verojakin maksaa.