Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte suorituselämää? Mä en vaan jaksa :(
18.03.2017 |
Viikonloppuisin kaipaan ja tarvitsen lepoa, sitä että en-tee-yhtään-mitään. Jos viikonloppu on täynnä menemistä, tulemista ja tekemistä (yleensä kivaa ja itse valittua) , seuraava viikko on raskastakin raskaampi.
Joka paikka tunkee listoja siitä, mitä pitäisi tehdä ja kuinka olla tehokas/terveellinen/aktiivinen. En voi kuvitellakaan lenkkeilyä la tai su-aamuna klo7, haluan nukkua/lueskella sängyssä. Tänä aamuna oli lapsen vienti harrastusmenoon klo7 ja olo on tuskaisen tukkoinen, ei mikään pirteä ja reipas. Nyt sitten pitää aloittaa viikkosiivous, pyykkihuolto jne. Siihen menisi kaksi päivää putkeen enkä siltikään olisi sitä mieltä että kaikki on tehty -varsinkaan näin kauden vaihtuessa kun talvikampetta voi alkaa pestä ja pakata pois- Pitäisi lukea ja opiskella työn ohessa, harrastaa monipuolista liikuntaan 7pv/vko, laittaa monipuolista ja terveellistä ruokaa lähiluomuaineksista ja nauttia elämästä. Mutta kun en nauti vaan aina koen että pitäisi tehdä enemmän (tai edes jotain)
Työ vie viikolla kaikki mehut, työpäivät ovat suunnilleen klo9-18 eli siis aavistuksen normaalia pidemmät mutta ei mikään rahoitus- tai lakialan 14h/pv. Palkka on ihan ok muttei superhyvä ja näitä rahaketjuja lukiessa en vaan saa säästöön riittävästi. Eikä ole lapsillakaan mitään isoja säästöjä kerryttettynä, muutamia satasia kummallakin
Tunnen oloni niin totaalisen väsyneeksi ja riittämättömäksi; sopisin paljon paremmin joksikin 1900-luvun alun torppaan. Elämä olisi rankkaan ja ankeaa mutta ei tarvitsisi revetä koko ajan miljoonaan paikkaan. Millä jaksatte töissä, nukutte tarpeeksi, harrastatte monipuolisesti mielekkäitä lajeja, koti on sisustettu ja hoidettu, kodinhoidon, ruoanlaitto sujuaa ja kavereita/perhettäkin ehditte nähdä eikä väsytä?? Olenko ainoa kipuilija tämän kanssa?
Kommentit (115)
Huomaatko,miten itse käytät sanoja pitää ja pitäisi,asetat itsellesi paineita että täytyy tehdä tietyt asiat. Olen itse huomannut että tuollainen ajattelu on se kaikista raskain,ei niinkään se tekeminen. Mieti,mikä sinut saa toimimaan noin.. jos vaikka antaisit armoa ja tekisit vain välttämättömän (ja mitä se sinulle on?) .. vietät aikaa perheen kanssa ja pidät ruoassa ja käyt töissä,teet itsellesi jotain mieluisaa jotta jaksat,vasta sitten tulee mahdollisessa tarmonpuuskassa kevät-syksyvaatehuolto,sisustus ja opiskelu(jollei se juuri ole voimaa antava intohimosi). Lapsiaika menee kyllä ja sittenkin on elämää.
Itse olin suorittaja ja tajusin että aikani meni muiden toiveidrn tai omien pitäisi-mielikuvien toteuttamisern,hallitsin sillä myös jotenkin ahdistustani. Silti en nauttinut mistään. Koti oli tiptop mutta silti aina näin laitettavaa.
Vuosia olen opetellut itseni kanssa kohtaamaan tunteita ja sitä että saan olla vapaasti epätäydellinen ja nykyään meillä siivotaan just silloin kun inspis iskee,imuroidaan kerta viikossa ja senkin ulkoistin tyttärelleni.
Nykyään valitsen elämääni sisältöä josta nautin.
Lapseni ovat jo teinejä,joten senkin myötä on itse päässyt aikatauluista yms. Pikkulapsiaikana lienee kuitenkin entistä tärkeämpää priorisoida ja tehdä valintoja. Tärkeintä on että opettelee tuntemaan itsrnsä ja sen tavan millä oman rimansa asettaa.
Tsemppiä,kasvua ikä kaikki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä jaksatte töissä, nukutte tarpeeksi, harrastatte monipuolisesti mielekkäitä lajeja, koti on sisustettu ja hoidettu, kodinhoidon, ruoanlaitto sujuaa ja kavereita/perhettäkin ehditte nähdä eikä väsytä??
Ei ole lapsia. Kummasti sitä jaksaa, kun ei tarvitse huolehtia kuin omista asioistaan, ja puoliso osaa huolehtia omistaan. Toivon, että tätä lapsettomuutta pidettäisiin hyvin esillä vaihtoehtona.
Hyrrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se sovikaan naiselle. Moni nainen palaa loppuun, jos panostaa työelämään ja kotiin yhtä aikaa. Se on väärä elämisen tyyli useimmille.
Miten niin naiselle? Eikö mies sitten palaisi loppuun samassa tilanteessa? Luulen, että nainen kestää tuon härdellin paremmin kuin mies keskimäärin. Mies ei pala loppuun työn ja kodin yhteensovittamisesta, koska nainen, vieläkin ja edelleen vuonna 2017, kantaa suurimman vastuun kotitöista ja perhe-elämästä. Niissä perheissä, joissa mies ja nainen jakavat tekemisen, voidaan henkisesti ja fyysisesti energisemmin.
Länsimaisten naisten psyykkinen hyvinvointi on laskenut eikä kasvanut sen jälkeen kun naisen asema alkoi muuttua 1960-luvulla. Selkeää dataa tästä on 70-luvulta eteenpäin USA:sta. https://www.psychologytoday.com/blog/pressure-proof/201303/women-happin…
Vierailija kirjoitti:
Minä olen suorittajaluonne. Tykkään kun on tekemistä, en juurikaan katso esim televisiota, sen sijaan luen ja puuhailen kotihommia ja ulkoilen lasten kanssa sekä harrastan liikuntaa.
Meillä on siis lapsiperhe ja siistiä, teen viikonloppuisin perusteellisemman siivouksen ja aina jotain exraa, esim ikkunan pesu/jääkaapin pesu/vaatekeepin järjestely jne. Kerran viikossa vaihdan petivaatteet, tuuletin peitot ja tyynyt ulkona ja pesen kaikki pyyhkeet, ja lähes joka päivä pesen koneellisen vaatepyykkiä.
Syömme vain kotiruokaa, ruoat teen sunnuntaina ensiviikon alkuun valmiiksi, osan saatan pakastaa annoksiksi etukäteen. Kaupassa käymme pari kertaa viikossa.
Toki osan hommista tekee myös mieheni, hoitaa lapsia ja siivoaa.
Meillä ei ole pieniä taaperoita, yksi tarhaikäinen ja yksi koululainen. Liikuntaa harrastan lähes päivittäin, kolme kertaa kuntosalilla /vko.
En koe että jotenkin rasittuisin, liikunta antaa virtaa ja parantaa ulkonäköä, pitää painon kurissa, iho kiittää ja itse saa mielihyvää joten siitä saa mielihyvää arkeen.
Tykkään myös kun koti on puhas ja siisti, tykkään myös sisustaa, joten on palkitsevaa panostaa kotiin. Joka päivä kun imuroi keittiön ja eteisen ja pitää paikat järjestyksessä, sekä pitää pyykkivuoren kurissa niin ei viikkosiivous kauaa vie. Samoin viikonloppuna kun aamusta jo aloittaa siivouksen on jo aamupäivällä valmis:) Jää aikaa kuntoiluun ja ulkoiluun, ja kirjan lukemiseen. Sunnuntaina tekee jonkun ylimääräisen rästihomman ja laittaa ensiviikon ruuat, niin sitten viikolla ei tarvitse ajatella ruokahuoltoa.
Ajatelkaa sitä aikaa mikä menee someen ja television tuojotteluun? Jäisi monella viikkotasolla paljon aikaa harrastaa liikuntaa ja hoitaa kotia, tai muita juttuja joita oikeasti haluaisi järjestykseen elämässään.
Valinnoistahan on kyse lopulta kaikessa.
Ihmisten pitäisi tuntea itsensä paremmin. Minä en ole suorittajaluonne, minä hengästyin jo tekstisi lukemisesta. Minä tykkään siitä kun ei ole tekemistä. En vähättele sinua ja elämääsi yhtään, mutta toivoisin että stressaajat ymmärtäisivät että kaikkien ei tarvitse olla tuollaisia. Minäkin organisoin arkeani aika tavalla juuri noin,ennakoin ruokahuoltoa jne mutta juuri siitä syystä että pakolliset hommat eivät syö kaikkea vapaa-aikaani. Arvostan kuitenkin siistiä kotia ja perusterveellistä ruokaa.
Mutta tuo on minusta tyhmästi sanottu "ajatelkaa sitä aikaa joka menee someen ja television tuijotteluun". Kun kyse on nimenomaan siitä että elämään haluaa sellaista aikaa (mielellään päivittäin) jolloin ei tarvitse tehdä ja puuhastella mitään. On sivuasia katsooko sillä ajalla telkkaria vai tuijottaako kattoon muuten vaan. Ei kyse ole ajan puutteesta vaan siitä että jos tekemättömyydestä nauttiva vaihtaisi nämä hetket lenkkeilyyn, kahvilakäynteihin ja sisustamiseen niin arkeen ei jää sitä jaksamisen kannalta välttämätöntä aikaa jolloin ei tarvitse tehdä mitään.
Korostan nyt vielä että meillä ei olla työtävieroksuvia läskejä jotka tilaavat noutoruokaa sotkuiseen kotiinsa. Mutta meillä työ tehdään työaikana, arkitoiminnot hoidetaan mahdollisimman sujuvasti mutta jäljelle jäävää aikaa ei täytetä millään vaan ollaan vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä jaksatte töissä, nukutte tarpeeksi, harrastatte monipuolisesti mielekkäitä lajeja, koti on sisustettu ja hoidettu, kodinhoidon, ruoanlaitto sujuaa ja kavereita/perhettäkin ehditte nähdä eikä väsytä??
Ei ole lapsia. Kummasti sitä jaksaa, kun ei tarvitse huolehtia kuin omista asioistaan, ja puoliso osaa huolehtia omistaan. Toivon, että tätä lapsettomuutta pidettäisiin hyvin esillä vaihtoehtona.
Ei taida olla enää vaihtoehto ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen suorittajaluonne. Tykkään kun on tekemistä, en juurikaan katso esim televisiota, sen sijaan luen ja puuhailen kotihommia ja ulkoilen lasten kanssa sekä harrastan liikuntaa.
Meillä on siis lapsiperhe ja siistiä, teen viikonloppuisin perusteellisemman siivouksen ja aina jotain exraa, esim ikkunan pesu/jääkaapin pesu/vaatekeepin järjestely jne. Kerran viikossa vaihdan petivaatteet, tuuletin peitot ja tyynyt ulkona ja pesen kaikki pyyhkeet, ja lähes joka päivä pesen koneellisen vaatepyykkiä.
Syömme vain kotiruokaa, ruoat teen sunnuntaina ensiviikon alkuun valmiiksi, osan saatan pakastaa annoksiksi etukäteen. Kaupassa käymme pari kertaa viikossa.
Toki osan hommista tekee myös mieheni, hoitaa lapsia ja siivoaa.
Meillä ei ole pieniä taaperoita, yksi tarhaikäinen ja yksi koululainen. Liikuntaa harrastan lähes päivittäin, kolme kertaa kuntosalilla /vko.
En koe että jotenkin rasittuisin, liikunta antaa virtaa ja parantaa ulkonäköä, pitää painon kurissa, iho kiittää ja itse saa mielihyvää joten siitä saa mielihyvää arkeen.
Tykkään myös kun koti on puhas ja siisti, tykkään myös sisustaa, joten on palkitsevaa panostaa kotiin. Joka päivä kun imuroi keittiön ja eteisen ja pitää paikat järjestyksessä, sekä pitää pyykkivuoren kurissa niin ei viikkosiivous kauaa vie. Samoin viikonloppuna kun aamusta jo aloittaa siivouksen on jo aamupäivällä valmis:) Jää aikaa kuntoiluun ja ulkoiluun, ja kirjan lukemiseen. Sunnuntaina tekee jonkun ylimääräisen rästihomman ja laittaa ensiviikon ruuat, niin sitten viikolla ei tarvitse ajatella ruokahuoltoa.
Ajatelkaa sitä aikaa mikä menee someen ja television tuojotteluun? Jäisi monella viikkotasolla paljon aikaa harrastaa liikuntaa ja hoitaa kotia, tai muita juttuja joita oikeasti haluaisi järjestykseen elämässään.
Valinnoistahan on kyse lopulta kaikessa.
Minusta suorittajaluonne ei tarkoita että tekee paljon asioita ja siivoilee yms. jos se on sitä mistä itse nauttii ja haluaa käyttää aikansa niin. Suorittaja on mielestäni ihminen joka tekee asioita juuri siksi kun pitää ja täytyy,ilman omaa arvovalintaa suorittaa ja hoitaa kaiken. Sellaisessa tilassa ihmisen ei ole hyvä olla koska itse ei ole elämänsä herra. Näen että suorittaja pyrkii enemmän hallitsemaan elämäänsä kuin heittäytymään siihen..
Vierailija kirjoitti:
Jaan saman tuskan. Enkä osaa ratkaista sitä. Olen priorisoinut oman hyvinvoinnin (hyvä ruoka, liikunta ja uni), kun ei kaikkee oikeen ehdi tekemään. Muu on oikeastaan toissijaista, mutta koen silti hirveää riittämättömyyttä siitä, että mulla ei ole uraa, omistusasuntoa, säästöjä, siistiä kotia, malliperhettä, start-up yritystä ja nobelin rauhanpalkintoa. Teen vähäpätöistä työtä, asun vuokralla, syön, nukun ja urheilen. Mitä hyötyä tai iloa tästä on kenellekään?
Minä en ainakaan pyyänyt syntyä, joten en ole mitään velkaa kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyrrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se sovikaan naiselle. Moni nainen palaa loppuun, jos panostaa työelämään ja kotiin yhtä aikaa. Se on väärä elämisen tyyli useimmille.
Miten niin naiselle? Eikö mies sitten palaisi loppuun samassa tilanteessa? Luulen, että nainen kestää tuon härdellin paremmin kuin mies keskimäärin. Mies ei pala loppuun työn ja kodin yhteensovittamisesta, koska nainen, vieläkin ja edelleen vuonna 2017, kantaa suurimman vastuun kotitöista ja perhe-elämästä. Niissä perheissä, joissa mies ja nainen jakavat tekemisen, voidaan henkisesti ja fyysisesti energisemmin.
Länsimaisten naisten psyykkinen hyvinvointi on laskenut eikä kasvanut sen jälkeen kun naisen asema alkoi muuttua 1960-luvulla. Selkeää dataa tästä on 70-luvulta eteenpäin USA:sta. https://www.psychologytoday.com/blog/pressure-proof/201303/women-happin…
Samaan aikaan alettiin käyttää länsimaissa hormonalista ehkäisyä, mikä pistää naisen kemian ihan sekaisin ja tutkitusti myös tuhoaa suolistossa serotonintuotantoa, mikä aiheuttaa sitten taas osalle mielenterveysongelmia muiden hormoniepätasapainojen lisäksi.
Olen myös ihan loppu tähän suorittamiseen ja paskaan. Elämä on pelkkää työtä, joka sekin on paskaa, ja lasten palvelemista ja siivousta. En nauti mistään, en ole vuosiin nauttinut. Oikein odotan että lapset muuttaa pois ja kiire loppuu siihen.
En tiedä, mistä vielä vähentää sitä suorittamista sillä kämppä on jo kaaos ja syömme eineksiä. Kukaan ei harrasta mitään emmekä kyläile enää juuri missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisi, mutta eihän minun ole pakko. Kukaan ei ole tehnyt elämänvalintoja puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Surkeeta on, ja ihan itse aiheutettua.
T lapseton sinkku, jonka askareet tänä lauantaina on käydä hakemassa itselle herkkuruoat ja juomat viikonlopuksi (tehty) ja pyörittää pari koneellista pyykkiä. Muutan aion katsella Netflixiä sohvalla, lueskella kirjoja ja ottaa nokkaunia.
Meillä sama, paitsi ei haeta juomia viikonlopuksi, korvataan tää vaikka sillä että ollaan lapsen kanssa hetki takapihalla ulkona.
T. Yhden lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ihan loppu tähän suorittamiseen ja paskaan. Elämä on pelkkää työtä, joka sekin on paskaa, ja lasten palvelemista ja siivousta. En nauti mistään, en ole vuosiin nauttinut. Oikein odotan että lapset muuttaa pois ja kiire loppuu siihen.
En tiedä, mistä vielä vähentää sitä suorittamista sillä kämppä on jo kaaos ja syömme eineksiä. Kukaan ei harrasta mitään emmekä kyläile enää juuri missään.
Sinulla / teidän koko perheellä voi olla ravinnepuutoksia, mikä vetää voimat noin nolliin. Nykypäivänä ruokaa on riittävästi, mutta ravinteita välttämättä ei. Olen itse ollut samassa tilanteessa ja herännyt henkiin vitamiini/hivenainearsenaalin avulla ja elämä hymyilee taas ja jaksan jopa siivota asunnon ja mikä parasta: NAUTIN elämästäni, herään tyytyväisenä jokaiseen aamuun kun ennen kaikki oli tasapaksua harmaata.
Ns. HDI-indeksi on todella harhaanjohtava, sillä se palauttaa psyykkisen hyvän olon pitkään ikään, tiedon määrään ja elintasoon. En ymmärrä miksi tämä laadullinen johtopäätös edes tehdään eikä jätetä noita tietoja vain tilastoihin. Esimerkiksi naisten masennukset ja itsetuhoisuus ovat suorastaan räjähtäneet käsiin, vaikka he elävät pidempään, tietävät enemmän ja elävät paremmin, minkä pitäisi jo riittää osoittamaan teoria vääräksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me jaksetakaan, me feikataan.
Ei muuten Sipilän KIKKY EK:ln porvareille tuu rahaa
Vierailija kirjoitti:
Olen valinnut elämän, johon ei kuulu lapsia, lemmikkieläimiä, pakkomielteistä uran rakentamista, omakotiasumista, sairaista vanhemmista huolehtimista tai muita vastaavia juttuja. En jaksaisi sellaista elämää, jossa vapaa-aika ei olisi omaa aikaani, ja viikonloppuna ei saisi nukkua niin pitkään kuin haluaa. Arvostan itseäni ja hyvinvointiani aivan liikaa.
Nuo kaikki muut asiat ovat järkeviä valintoja, kun tunnet itsesi ja tiedät, minkälaisesta elämästä nautit. On hyvä olla rehellinen itselleen ja valita uransa, lapsilukunsa ja elämäntyylinsä itseään kuunnellen. Enpä kuitenkaan lähtisi kehuskelemaan sairaiden vanhempien huolehtimatta jättämisellä.
Osa vaatimuksista on itse rakennettuja.
Mutta katsokaas näit av- aloituksiakin, kyllä se äidin oikeaoppisuuden vahtaaminen on kansantauti.
Tavoite on muokata äididtä joku klooni.
Oman tyylin elää valitseminen vaatii rohkeutta sillä kyllä jokaisella ukolla ja akalla tuntuu olevan oikeus arvostella naista jos tämä on äiti.
Valittavana on siis ulkoapäinohjautuvuuden lopettaminen ja itsestä välittäminen + ihmisten paheksunta. Taikka sitten loputon suorittaminen + loppuun palaminen.
Vierailija kirjoitti:
Valittavana on siis ulkoapäinohjautuvuuden lopettaminen ja itsestä välittäminen + ihmisten paheksunta. Taikka sitten loputon suorittaminen + loppuun palaminen.
Kun lopetin suorittamisen, pelkäsin kohtaavani paheksuntaa, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Ihmiset paremminkin kahdehtivat minua, huokailevat ja päivittelevät että voi kun sinä jaksat askarrella lasten kanssa tai että olet sinä kyllä aika ihme kun jaksat viedä koko porukan telttailemaan. He voisivat tehdä sen itsekin, jos hölläisivät muista vaatimuksistaan, mutta pidän suuni supussa enkä ala saarnaamaan.
Lopetin siis suorittamisen niissä asioissa jotka eivät huvita ja otin tilalle asioita joita halusin tehdä.
Haluaisin elämääni 6h per päivä osa-aikatyön koska minun mielestä oma vapaa-aika on tärkeämpää kuin raha. Kyllä köyhäkin voi harrastaa ja elää, ehkä vähän vapaamminkin kuin rikkaammat.
Miettikää rikkaiden elämää:
12h töissä ja töiden jälkeen vaan kotiin ja nukkumaan. Koko elämä on sitä työtä.
Tottakai rahaa on ja kalliit bemarit yms pyörii mutta me kaikki tiedetään ettei ne rikkaat mitään autoja harrasta. Ostaavat valmiiina ja käyttäävät jossain merkkiliikkeessä huollottamassa kun on rahaa. Peukalo keskellä kämmentä porukkaa. Pikkunen pattereiden ilmaus ei onnistu kun pitää putkimiehet kuttua paikalle.. Alleviivataan vielä että putkiMIEHET.
Sitten kun sitä rahaa tursuu lopmakosta ulos niin pitää salillakin käydä yms yms kaikkee kallista harrastusta tehdä ja koko elämä on vaan aikataulusta toiseen.. Sekö on sitten kivaa?
Vasta eläkkeellä on sitä omaa aikaa ja rahaa mutta kroppa ei enää jaksa tehdä mitään. Sitten vaan selkä kipeenä kaiken sen työn teon jälkeen istutaan kultaisessa tuolissa ja ihmetellään että mitä näillä rahoilla tekis kun ei pääse etes tuolista ylös..
Itse mielumin harrastelen ja liikun ulkona vähemmillä varoilla ja töiden jälkeen vielä jää aikaa vaikka käydä luistelemassa yms yms. kun ei tartte siellä kokopäivää istua.. Työpäivä sais alkaa 6-8 välillä ja loppua 12-14 välillä. Sitten ois koko loppuilta aikaa touhua omia juttuja. Fiilispohjalla päivä kerrallaan.