Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte suorituselämää? Mä en vaan jaksa :(
18.03.2017 |
Viikonloppuisin kaipaan ja tarvitsen lepoa, sitä että en-tee-yhtään-mitään. Jos viikonloppu on täynnä menemistä, tulemista ja tekemistä (yleensä kivaa ja itse valittua) , seuraava viikko on raskastakin raskaampi.
Joka paikka tunkee listoja siitä, mitä pitäisi tehdä ja kuinka olla tehokas/terveellinen/aktiivinen. En voi kuvitellakaan lenkkeilyä la tai su-aamuna klo7, haluan nukkua/lueskella sängyssä. Tänä aamuna oli lapsen vienti harrastusmenoon klo7 ja olo on tuskaisen tukkoinen, ei mikään pirteä ja reipas. Nyt sitten pitää aloittaa viikkosiivous, pyykkihuolto jne. Siihen menisi kaksi päivää putkeen enkä siltikään olisi sitä mieltä että kaikki on tehty -varsinkaan näin kauden vaihtuessa kun talvikampetta voi alkaa pestä ja pakata pois- Pitäisi lukea ja opiskella työn ohessa, harrastaa monipuolista liikuntaan 7pv/vko, laittaa monipuolista ja terveellistä ruokaa lähiluomuaineksista ja nauttia elämästä. Mutta kun en nauti vaan aina koen että pitäisi tehdä enemmän (tai edes jotain)
Työ vie viikolla kaikki mehut, työpäivät ovat suunnilleen klo9-18 eli siis aavistuksen normaalia pidemmät mutta ei mikään rahoitus- tai lakialan 14h/pv. Palkka on ihan ok muttei superhyvä ja näitä rahaketjuja lukiessa en vaan saa säästöön riittävästi. Eikä ole lapsillakaan mitään isoja säästöjä kerryttettynä, muutamia satasia kummallakin
Tunnen oloni niin totaalisen väsyneeksi ja riittämättömäksi; sopisin paljon paremmin joksikin 1900-luvun alun torppaan. Elämä olisi rankkaan ja ankeaa mutta ei tarvitsisi revetä koko ajan miljoonaan paikkaan. Millä jaksatte töissä, nukutte tarpeeksi, harrastatte monipuolisesti mielekkäitä lajeja, koti on sisustettu ja hoidettu, kodinhoidon, ruoanlaitto sujuaa ja kavereita/perhettäkin ehditte nähdä eikä väsytä?? Olenko ainoa kipuilija tämän kanssa?
Kommentit (115)
M44 kirjoitti:
Lopetin kaikki jatkuvaa ylläpitoa ja vastavuoroisuutta vaativat ihmissuhteet. Nyt ei ole työnantajan lisäksi ketään, joka vaatisi aikaani. Kun iltaisin väsyttää enkä jaksa muuta kuin selata nettiä tai nukkua sohvalla, se ei loukkaa ketään.
Varaudu masennukseen, alkoholismiin tai ennenaikaisen kuolemaan. Tuo on säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämä torpassa ole ollut yhtään helpompaa. Päinvastoin.
Ei ollut sähköä, ei kaukolämpöä, ei vesihanoja joista saa lämmintä vettä, ei viemäröintejä.
Ei vapaa-aikaa. Ainoa vapaahetki sunnuntaisin, kun oli pakko mennä kirkkoon.
Ei säännöllistä palkkaa. Ei juurikaan rahaa.
Ei yksityisyyttä.
Ei mahdollisuutta ostaa valmisruokaa. Ei ruokakauppoja. Ei vaihtelevuutta ravintoon. Ei turvaa siitä, että ruokaa on aina.
Ei ehkäisyä. Ei juurikaan avioeron mahdollisuutta. Ei suojaa perheväkivallalta.
Ei itse omistettua kotia. Ei varmuutta siitä, miten kauan torpassa saa asua.
Ei kirjoja, ei muuta musiikkia kuin itse tehty.
Ei koulutusmahdollisuutta lahjakkaillekaan lapsille.
Ei tehokkaita lääkkeitä, ei sairaaloita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen suorittajaluonne. Tykkään kun on tekemistä, en juurikaan katso esim televisiota, sen sijaan luen ja puuhailen kotihommia ja ulkoilen lasten kanssa sekä harrastan liikuntaa.
Meillä on siis lapsiperhe ja siistiä, teen viikonloppuisin perusteellisemman siivouksen ja aina jotain exraa, esim ikkunan pesu/jääkaapin pesu/vaatekeepin järjestely jne. Kerran viikossa vaihdan petivaatteet, tuuletin peitot ja tyynyt ulkona ja pesen kaikki pyyhkeet, ja lähes joka päivä pesen koneellisen vaatepyykkiä.
Syömme vain kotiruokaa, ruoat teen sunnuntaina ensiviikon alkuun valmiiksi, osan saatan pakastaa annoksiksi etukäteen. Kaupassa käymme pari kertaa viikossa.
Toki osan hommista tekee myös mieheni, hoitaa lapsia ja siivoaa.
Meillä ei ole pieniä taaperoita, yksi tarhaikäinen ja yksi koululainen. Liikuntaa harrastan lähes päivittäin, kolme kertaa kuntosalilla /vko.
En koe että jotenkin rasittuisin, liikunta antaa virtaa ja parantaa ulkonäköä, pitää painon kurissa, iho kiittää ja itse saa mielihyvää joten siitä saa mielihyvää arkeen.
Tykkään myös kun koti on puhas ja siisti, tykkään myös sisustaa, joten on palkitsevaa panostaa kotiin. Joka päivä kun imuroi keittiön ja eteisen ja pitää paikat järjestyksessä, sekä pitää pyykkivuoren kurissa niin ei viikkosiivous kauaa vie. Samoin viikonloppuna kun aamusta jo aloittaa siivouksen on jo aamupäivällä valmis:) Jää aikaa kuntoiluun ja ulkoiluun, ja kirjan lukemiseen. Sunnuntaina tekee jonkun ylimääräisen rästihomman ja laittaa ensiviikon ruuat, niin sitten viikolla ei tarvitse ajatella ruokahuoltoa.
Ajatelkaa sitä aikaa mikä menee someen ja television tuojotteluun? Jäisi monella viikkotasolla paljon aikaa harrastaa liikuntaa ja hoitaa kotia, tai muita juttuja joita oikeasti haluaisi järjestykseen elämässään.
Valinnoistahan on kyse lopulta kaikessa.Minusta suorittajaluonne ei tarkoita että tekee paljon asioita ja siivoilee yms. jos se on sitä mistä itse nauttii ja haluaa käyttää aikansa niin. Suorittaja on mielestäni ihminen joka tekee asioita juuri siksi kun pitää ja täytyy,ilman omaa arvovalintaa suorittaa ja hoitaa kaiken. Sellaisessa tilassa ihmisen ei ole hyvä olla koska itse ei ole elämänsä herra. Näen että suorittaja pyrkii enemmän hallitsemaan elämäänsä kuin heittäytymään siihen..
Kyllä, juuri näin. Suorittaminen vie energiaa, sekä henkistä että fyysistä. Siksi sitä ei pitkällä tähtäimella jaksakaan, koska siitä ei saa edes mielihyvää. Sen sijaan asioita, joista nauttii, jaksaa tehdä vaikka vuorokauden ympäri. Ja vielä parempi, jos on kyseessä on intohimo tehtävää kohtaan. Otetaan nyt vaikka urheilu tai käsityöt, molemmat voivat viedä valtavasti aikaa, mutta kulutettu aika maksaa itsensä takaisin energiana, joka saa hoitamaan myös elämän muut osa-alueet tehokkaasti. Suorittaminen taas on vain lista asioita, joita täytyy tehdä, koska... Niin tuohon kun vastaa, niin johan helpottaa.
Mä olen yksinhuoltaja. 1 lapsi. Omat ja lapsen harrastus vie aikaa viikolla ja myös lauantaisin on treenit. En enää siivoa hulluna, tyyliin joka perjantai matot ulos ja pestään koko kämppä lattiasta kattoon. Siivoan n. Joka 2. Viikko, toki wc pesen ja eteinen imuroidaan useammin. Ja tarpeen mukaan. Kun näen et joku paikka likainen. Lapsi on isällään joka 3. Viikonloppu. Silloin vietän aikaa erakkona katsoen tv:tä ja käyn lenkillä. Puhelin äänettömälle ja vain omassa rauhassa. Ei muuta. Tarvitsen sen. Lomilla menen mökille, erakoidun sielläkin, kerään voimia.
Vierailija kirjoitti:
Hirveää lukea kuinka ip-lehdistö hehkuttaa "supernaisia", viimeisimpänä Kirsi Alm-Siira. Ihaillaan ja nostetaan tapetille se, joka tekee 3-4duunia, vetää itsensä niin piippuun että pyörtyy jne. Ja näitä on kaikki naistenlehdet täynnä. Tekeekö naiset itse itselleen nämä paineet vai mistä ne kumpuavat?
Se on selvästi propagandaa. Jostain syystä suomalainen media ihailee moderneja suorittajanaisia, vaikka on hyvin vähän näyttöä siitä, että sellainen elämä olisi naiselle oikeasti hyväksi, saati ihanteellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei elämä torpassa ole ollut yhtään helpompaa. Päinvastoin.
Ei ollut sähköä, ei kaukolämpöä, ei vesihanoja joista saa lämmintä vettä, ei viemäröintejä.
Ei vapaa-aikaa. Ainoa vapaahetki sunnuntaisin, kun oli pakko mennä kirkkoon.
Ei säännöllistä palkkaa. Ei juurikaan rahaa.
Ei yksityisyyttä.
Ei mahdollisuutta ostaa valmisruokaa. Ei ruokakauppoja. Ei vaihtelevuutta ravintoon. Ei turvaa siitä, että ruokaa on aina.
Ei ehkäisyä. Ei juurikaan avioeron mahdollisuutta. Ei suojaa perheväkivallalta.
Ei itse omistettua kotia. Ei varmuutta siitä, miten kauan torpassa saa asua.
Ei kirjoja, ei muuta musiikkia kuin itse tehty.
Ei koulutusmahdollisuutta lahjakkaillekaan lapsille.
Ei tehokkaita lääkkeitä, ei sairaaloita.
Silloin juuri kukaan ei elänyt harhassa, että elämän pitäisi olla jotenkin helppoa ja kivaa. Silloin on helpompaa huomata ne hyvät ja mukavat asiat, kunhan ei ole täysin musertunut taakkansa alle.
Kaikki nykyinen materiaalinen hyvinvointi on velkarahalla ostettua. Suomi ei "oikeasti" olisi läheskään näin vauras, jos velanottoon pantaisiin tulppa. Velasta on tullut osa arkea. Kaikki kilpailevat yhteiskuntajärjestelmät ovat kuolleet. Jäljellä on vain kauppaa ja lumetodellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut, joten hyppäsin oravanpyörästä pois kymmenen vuotta sitten.
Nyt elän omaa elämääni miettimättä mitä muut odottaa ja haluaa musta. Mä ja perheeni. Rahaa on vähemmän, mutta niin on huoliakin.
Että ärsyttää nämä neuvot "siivoa heti lauantaiaamuna niin homma on tehty" tai " nautin kun saan kokata koko sunnuntain" Kun a) okt:tä ei todellakaan siivoa tunnissa eikä parissa -ja joo, valintakysymys mutta jossain pitää joka tapauksessa asua- b) jos se harrastus on lauantaiaamuisin niin viideltäkö pitäisi nousta siivoamaan?
Tai jos kokkaaminen ei todellakaan ole lempihommaa niin että siitä nauttisi minään päivänä saati sitten että rakentaisi suurkeittiön sunnuntaiksi. Ja miten saat ruoan pysymään hyvänä loppuviikoon asti? Pakasteesta sulattamalla joka päivä?
Entä mistä lähtee oletus että kaikki katsoo telkkaria? En katso juuri koskaan, viimeisen kahden kuukauden aikana ehkä kahtena lauantai-iltana on katsottu koko perheen kanssa aiemmin talletettu leffa. Netissä tulee roikuttua näin kahvikupin kanssa ja joskus silloin kun muuta ei jaksa tehdä. Tai siinä yhteydessä kun tarkistaa Wilmaa, setvii lasten harrastusaikatauluja, vastailee privamaileihin, maksaa laskuja, lukee uutisia jne
ap, jota väsyttää ja kiukuttaa. Onneksi ketjussa monta mukavaakin viestiä. Suurin ongelma on se, että niinkuin joku tuolla totesi "en saa elämääni mahtumaan kaikkea sitä mitä haluaisin" Se rasittaa, ärsyttää ja aiheuttaa luopumisen tuskaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko suorittaa, omia valintojahan nämä kaikki on. Mulla ei ole sosiaalista elämää työn ulkopuolella enkä ole somessa, koska viihdyn luonnossa eläinten kanssa, luen paljon & ne harrastukset riittää mulle. Ei ole lapsia ja lomilla olen useimmiten talvisin ja kesät painan hommia. Toki on talolaina & töissä pitää käydä, mutta muuten elämä ns. vapaata eikä ole muita velvollisuuksia. Sukulaisia ei onneksi olekaan. Aiemmin olin oravanpyörässä, mutta sairastuminen opetti tuntemaan omat tarpeet paremmin ja antoi rohkeutta elää omien näkemystensä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Lopetin kaikki jatkuvaa ylläpitoa ja vastavuoroisuutta vaativat ihmissuhteet. Nyt ei ole työnantajan lisäksi ketään, joka vaatisi aikaani. Kun iltaisin väsyttää enkä jaksa muuta kuin selata nettiä tai nukkua sohvalla, se ei loukkaa ketään.
Varaudu masennukseen, alkoholismiin tai ennenaikaisen kuolemaan. Tuo on säälittävää.
Sori siitä että olen säälittävä enkä pysty suorittamaan ihmissuhteita sun edellyttämällä tavalla. Olet varmasti menestyjä. Juuri tuollaisia välttämällä elämäni on helpottunut. Töissä teitä näkee riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhemman ole mahdollista tehdä "vain niitä asioita, joita oikeasti haluat"!
Näin se varmaan onkin. Itse en ole ikinä kokenut vauvakuumetta ja olen kauhulla seurannut kouluikäisten vanhempien harrastuspyöritystä. En haluaisi mistään hinnasta käyttää vapaa-aikaani kuskauksiin, myyjäisiin, läksyjenlukuun ja pyykkäykseen. Jotenkin täytyy pystyä ajattelemaan tuon olevan ohimenevää jos niitä lapsia kuitenkin on halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämää tarvitse suorittaa. Teet sen mitä itse haluat. Tehköön muut mitä lystää ja jos muut haluavat suorittaa suorittakoon. Sulle on syntymässä ilmeisesti annettu ovat aivot, ajattele niillä. Jos aivoissa toimintaa tiedät mikä on sinulle elämässä parasta, elä omaa elämääsi älä muiden.
Lopeta niiden lehtien lukeminen niin vähenee suorituspaineet.