Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Antaisitteko nuorenne pitää välivuoden ysiluokan jälkeen, jos hän ei oikeasti tiedä, mitä haluaa?
12.03.2017 |
Esim. sillä ehdolla, että tekee kotitöitä ja ainakin yrittää hakea jonkinlaiseen työkokeiluun/työharjoitteluun tai muuhun vastaavaan?
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja olen antanutkin. Turha lähteä jonnekin joka ei oikasti kiinnosta.
Mitä lapsesi teki tuon välivuoden aikana ja mihin lähti sen jälkeen opiskelemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En antaisi. Mielestäni 15-16-vuotiaan tulisi olla jo sen verran vanha, että kykenee ottamaan vastuuta asioistaan sen verran, että osaa tehdä päätöksiä, vaikka ne osoittautuisivatkin myöhemmin vääriksi. Se ei nimittäin todellakaan ole mikään maailmanloppu, aina voi nimittäin vaihtaa alaa tai koulua.
Helposti siinä käy sitten niin, että välivuosia tulee koko ajan vain lisää ja lisää. Mitenköhän ihmiset kuvittelevat sitten saavansa rahaa mm. laskujen maksuun, kaupassa käyntiin jne. jos he vain pitävät välivuosia toisensa perään, eivätkä koskaan hanki ammattia? Pelkällä peruskoululla tai peruskoululla ja lukiolla on nimittäin todella vaikea saada nykyisin kunnollista työpaikkaa. Ei työn todellakaan tarvitse olla mikään kutsumustyö, "leipätyössäkin" voi viihtyä oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä! Itse pidin välivuoden yläasteen jälkeen ja olen sillä välivuodella yhä, lähes 40-vuotiaana... Tipuin pois ihan kaikesta, syrjäydyin ja jäin kaksin pleikkarini kanssa. Kieltämättä olen katkera vanhemmille etteivät tsempanneet mua minnekään, edes kymppiluokalle. En edes tiennyt kymppiluokasta :/
No koskaan ei ole liian myöhäistä, eli ota itseäsi niskasta kiinni, mene opiskelemaan ja sitten ammatin kanssa töihin. Ei se vanhemmille kiukuttelu tai muiden ihmisten syyttely enää mitään auta, olet aikuinen ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Helposti siinä käy sitten niin, että välivuosia tulee koko ajan vain lisää ja lisää. Mitenköhän ihmiset kuvittelevat sitten saavansa rahaa mm. laskujen maksuun, kaupassa käyntiin jne. jos he vain pitävät välivuosia toisensa perään, eivätkä koskaan hanki ammattia? Pelkällä peruskoululla tai peruskoululla ja lukiolla on nimittäin todella vaikea saada nykyisin kunnollista työpaikkaa. Ei työn todellakaan tarvitse olla mikään kutsumustyö, "leipätyössäkin" voi viihtyä oikein hyvin.
Niinpä. Kyllä 15-16-vuotiaana pitäisi jo tajuta, että elämässä on myös velvollisuuksia, aina ei voi olla hauskaa. Jopa kutsumusammatissa joutuu välillä tekemään myös asioita, joista ei pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monikohan meistä kävisi koulussa tai töissä, jos ei olisi pakko? Tai no, töissähän ei ole pakko käydä, mutta seurauksena on sitten se, että rahatilanne on mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä! Itse pidin välivuoden yläasteen jälkeen ja olen sillä välivuodella yhä, lähes 40-vuotiaana... Tipuin pois ihan kaikesta, syrjäydyin ja jäin kaksin pleikkarini kanssa. Kieltämättä olen katkera vanhemmille etteivät tsempanneet mua minnekään, edes kymppiluokalle. En edes tiennyt kymppiluokasta :/
Minäkin pidin välivuoden peruskoulun jälkeen. Opettelin kodinhoitoa, huolehdin mm. suurimmaksi osaksi siivouksesta, ruuanlaitosta ja pyykeistä. Ei se aina kivaa ollut, mutta eipä ainakaan ollut peukalo keskellä kämmentä omaan kotiin muuttaessa. Harkitsin jossain vaiheessa talouskoulua, mutta tulihan se tavallaan kääytyä kotioloissakin. Aloitin välivuoden aikana osa-aikatyön ja jatkoin sitä myös koko kolmivuotisen opiskeluajan, kun seuraavana syksynä pääsin amikseen. Kavereita oli jo ennestään aika vähän, ja ne vähät säilyivät myös välivuoden ajan. Minulle välivuosi teki hyvää, mutta ehkä nuoret ovat sitten viidessätoista vuodessa menneet niin pilalle, että ehtivät vuodessa syrjäytyä lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vihainen muori kirjoitti:
Olisinpa antanut 9 luokkalaiseni pitää sen haluamansa välivuoden. Mutta kun KAIKKI suorastaan vaati, että opiskelemaan on lähes pakko lähteä ja minä tyhmä uskoin.
Kun mitään alaa ei nuori tuntenut omakseen, niin pähkäiltiin ja mietittiin että mikä pojasta tuleekaan isona. Metalliala työllistää kuulemma parhaiten, joten 16 vuotiaani lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.
Se, mitä emme tienneet oli että 16 vuotias EI SAA MITÄÄN TUKIA OPISKELUUNSA. Minä siis maksoin viulut. Työtön yksinhuoltaja, jonka tulot kuukaudessa alle 700€ (vuokran omavastuuosuuden jälkeen).
...
On se niin väärin että joutuu omia lapsiaan elättämään. Ja ihan itse pitää mamman selvittää mitä tukia saa, on se kamalaa. Häpeäisit, miten edes kehtaat valittaa.
En antaisi. Mielestäni tuon ikäinen on aivan liian nuori sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En antaisi. Jos ei tiedä mitä haluaa niin miten se vuoden makaaminen kotona auttaa tilanteeseen. Entä jos vielä vuodenkaan päästä ei tiedä mitä haluaa, pitääkö silloin vielä toisenkin välivuoden.
Jos kokeilee lukiota/amista tms. ja se ei tunnukaan omalta niin vuoden päästä voi vaikkapa vaihtaa alaa. Mutta jos pitää ensin välivuoden ja sen jälkeen opiskelee vuoden väärää alaa niin siinä on mennyt jo kaksi vuotta hukkaan.
Parhaiten sen oman alan löytää sillä, että kokeilee erilaisia asioita, ei kotona makaamalla.
Itse olin kaksiikymppisenä jonkin aikaa kotona, kun en päässyt heti opiskelemaan, enkä lähtänyt töihin. Kyllä siinä aika nopeasti passivoitui.
En missään tapauksessa.
Meillä esikoinen kävi peruskoulun jälkeen kymppiluokan, joka oli hänelle todellinen siunaus. Sieltä jatkoi lukioon ja nyt opiskelee sairaanhoitajaksi.
Tuon ikäisenä se välivuosi ei vaan toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi en voisi antaa, jos hänellä kuitenkin olisi tekemistä, esim. harrastuksia, tekisi kotitöitä ja yrittäisi hakea jonkinlaiseen työkokeiluun. Ei siitäkään mitään tule, jos menee jonnekin vain siksi, että on "pakko". Ei siitä tule mitään, jos opiskelee koulussa, mikä ei pätkääkään kiinnosta.
No samalla tavallahan hän sitten menisi sinne työkokeiluunkin vain siksi, että on "pakko". Miksi siitä sitten tulisi mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, ettei tiedä, mitä haluaa, ei tarkoita, että voisi olla tekemättä mitään. Moni aikuinenkin miettii, mitä elämältään haluaa. Tai jos on parikymppisenä halunnut jotain, halut voi muuttua neli-viiskymppisenä. Silti miettiessäänkin voi tehdä jotain ja on parempikin tehdä jotain kuin maata himassa. Tyhjät vuodet ilman hyvää selitystä ei edistä uraa mitenkään, päinvastoin heikentää tilannetta ja vaikeuttaa kaikkea. Erityisesti nuorella pitäisi olla vahva halu itsenäistyä, hankkia ammatti ja elämä eikä vaan maata vanhempien nurkissa.
Miten olisi talouskoulu (kestää kai puoli lukukautta eli syksyn) ja sen jälkeen kevääksi ja kesäksi jonnekin au pairiksi?
Jokin kansanopiston vuoden mittainen kurssi voisi olla myös hyvä, jos vain on varaa asuntola-asumiseen tai voi käydä kotoa, jos on samalla paikkakunnalla. Esim. teatteria, kuvataiteita, viittomakieltä, valokuvausta, jonkin yliopistoaineen perusopinnot avoimen kautta ... Vaikka noista taidoista ei tahtoisi itselleen ammattia, niin vaikkapa joku valokuvaus ja kuvien käsittely voi olla hyvä taito ihan missä vain ammatissa ja työssä.
En antanut, jos ei muuhun olisi hakenut, niin kympille miettimään vuodeksi.
Meni amikseen ja on viihtynyt.
No en antaisi. Kymppi on ihan hyvä vaihtari, ja nuorille löytyy kaikenlaisia työpajoja, ammattikokeiluja jne.
Tosin rehellisyyden nimissä, jos nuori oikeasti on päättänyt ettei mihinkään halua, paha tätä on pakottaakaan. Sitten laittaisin elatuksen minimiin, ruuat yms pakolliset saa, muttei mitään ylimääräistä.
Pakottaisin lukioon. Sieltä voi hakea sitten korkeakouluun tai amikseen.
Alue: Aihe vapaa
Ei missään nimessä! Itse pidin välivuoden yläasteen jälkeen ja olen sillä välivuodella yhä, lähes 40-vuotiaana... Tipuin pois ihan kaikesta, syrjäydyin ja jäin kaksin pleikkarini kanssa. Kieltämättä olen katkera vanhemmille etteivät tsempanneet mua minnekään, edes kymppiluokalle. En edes tiennyt kymppiluokasta :/