Antaisitteko nuorenne pitää välivuoden ysiluokan jälkeen, jos hän ei oikeasti tiedä, mitä haluaa?

En, koska jos on pois opinnoista...

a.) Rytmi menee sekaisin 16-vuotiaalla

b.) Opiskelutaidot unohtuvat

c.) Aiemmin opitut asiat unohtuvat, esim. matikasta

d.) Entistä suurempi kynnys aloittaa myöhemmin

e.) Ei välttämättä ole kivaa olla enemmistöä vanhempi

f.) Parin kuukauden jälkeen voi jo kaduttaa kun "kaikki muut" opiskelevat uusissa laitoksissa innoissaan

g.) Nuoria ei ole syytä opettaa laiskottelemaan

h.) 15-16-vuotiaan pitää osata tehdä päätöksiä (vaikka menisi pieleen)

Jos ammattikoulu on vaihtoehto niin lukemaan jotain mielenkiintoista. Saa hyväksiluettua sitten jotain, vaikka ala vaihtuisi. Jos rahkeet riittää lukioon, sinne vain 3 vuodeksi miettimään.

Kymppiluokalle. Se on sitä varten, että saa miettimisaikaa.

Ethän äitinä vain toivo, että lapsesi toisi rahaa talouteen? Kuulostatte vähävaraiselta perheeltä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan olettaa, että lukio antaisi 3v miettimisaikaa? Ylipäätään lukioon ei mennä miettimään vaan opiskelemaan. Lu=lukeminen, ki=kirjoittaminen, o=opiskelu.

Lukion 1-luokan keväällä on jo tehtävä valintoja sen pohjalta mitä lukion toisella olisi järkevintä ja fiksuinta opiskella jatkoa ajatellen ja lukion 2-luokalla onkin jo ne suuret päätökset liittyen aikaan lukion jälkeen ja.siihen mitkä aineet kirjoittaa kolmannen keväällä.

1 luokan keväällä on jo mennyt melkein se miettimisvuosi, joka tässä nyt tarvittiin. Samaan aikaan on menossa yhteishaku, joten samoihin aikoihin pitää kyllä sillä välivuotta pitävälläkin olla selvillä, mitä aikoo.

Ja opiskelun aikana voi kyllä ihan hyvin miettiä. Joku tuossa jo sanoikin, että se ei ole kokopäivätyötä. Samalla logiikalla lukioaikana ei ole aikaa myöskään seurusteluun tai ystäville. Silti aika monilla lukiolaisilla on ystäviä ja seurustelukumppaneita.

Ehdottamasti opiskelemaaan, mitä vaan.  On hyvä oppia jo varhain siihen, että esim. ammattia saattaa joutua seuraavan 50 vuoden aikana joutua vaihtamaan useammankin kerran ja uutta on aina opiskelteva jos tässä maailmassa haluaa pärjätä. Hyvin harva tietää 15-vuotiaana, että tämä on se mun homma. Tietty on jotkut erikoislahjakkuudet, mutta eivät hekään ilman kovaa työtä pärjää. 

Jos pääsee lukioon, sitten sinne. Opiskelusta ei ole koskaan mitään haittaa, ja lukiokurssit ovat käsittääkseni sellaisia, että ne saa hyväksiluettua esimerkiksi amikseen (kielet nyt ainakin).

Kymppiluokka on myös erinomainen ratkaisu. Sehän on kuin jatkaisi yläastetta.

Ei kannata jäädä kotiin. Tosiaan olen samaa mieltä muiden kanssa siitä, että on parempi miettiä, kun opiskelee. Itse olin lukion ensimmäisellä aivan paniikissa, mitä aion tehdä kirjoitusten jälkeen, ja opo järjesti minulle tutustumisia mm. yliopistoon - siis jo ensimmäisenä vuonna! Eli paremmin sitä tukea valintaan saa oppilaitoksesta.

Exän sisko jäi jokunen vuosi sitten "kotiin kasvamaan", kun oli käynyt peruskoulun loppuun. (lainaukset anopin suusta) Koko idea oli täysin järjetön. Ujo tyttö vain syrjäytyi entisestään.

Ei kukaan 16-vuotias viisastu siitä, että makaa vuoden kotona.

En. Itse en tiedä vielä mäin 36-vuotiaanakaan 'mitä haluaisin tehdä' mutta olen sitä miettiessä käynyt yliopiston ja olen koulutustani vastaavassa ihan hyväpalkkaisessa työssä.

Nykyään on näitä, joiden todistus on kehno ja vaihtoehtoja jatko-opiskelupaikalle on vähän. Sitten ollaan sitä mieltä, että se ammatti, jota olisi mahdollisuus opiskella "ei innosta yhtään". Yhtään ei ymmärretä, että jostain se toimeentulo on revittävä, oli innostusta tai ei. Onnekkaimmat tai ahkerimmat voi valita, muiden on tehtävä sitä, mitä on tarjolla. Työ ei aina ole pelkkää innostusta ja mielenkiintoista ihanaa tekemistä. Se on työtä, ja siitä maksetaan. Liian monella nuorella on se ajatus, että työn pitäisi olla hohdokasta ja upeaa, vaikka ei ole mitään kokemusta ja koulutusta ja sitten ei tehdä mitään.

Jotain on opiskeltava ja jotain työtä on tehtävä. Jos on mahdollisuus valita sitä mitä haluaa, hienoa. Jos ei tiedä, mitä haluaa tai jos ei pääse sitä juttua tekemään, on tehtävä jotain, mitä tarjolla on.

Miksi en voisi antaa, jos hänellä kuitenkin olisi tekemistä, esim. harrastuksia, tekisi kotitöitä ja yrittäisi hakea jonkinlaiseen työkokeiluun. Ei siitäkään mitään tule, jos menee jonnekin vain siksi, että on "pakko". Ei siitä tule mitään, jos opiskelee koulussa, mikä ei pätkääkään kiinnosta.

Mielestäni työn ei välttämättä kuulukaan olla erityisen hauskaa tai hohdokasta. Oikeasti hauskat asiat ovat sitten vapaa-ajalla harrastuksissa. Toki työssään olisi hyvä viihtyä siinä mielessä, ettei se nyt ihan kurjaakaan ole ja tulee toimeen työkavereiden kanssa, mutta ensisijaisesti sitä tehdään kuitenkin saadakseen rahaa elämiseen. Aika harva meistä on loppujen lopuksi kutsumusammatissa. Valitettavasti töissä vain on pakko käydä, mikäli mielii saada kunnollisen toimeentulon.

Olisinpa antanut 9 luokkalaiseni pitää sen haluamansa välivuoden. Mutta kun KAIKKI suorastaan vaati, että opiskelemaan on lähes pakko lähteä ja minä tyhmä uskoin.

Kun mitään alaa ei nuori tuntenut omakseen, niin pähkäiltiin ja mietittiin että mikä pojasta tuleekaan isona. Metalliala työllistää kuulemma parhaiten, joten 16 vuotiaani lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.

Se, mitä emme tienneet oli että 16 vuotias EI SAA MITÄÄN TUKIA OPISKELUUNSA. Minä siis maksoin viulut. Työtön yksinhuoltaja, jonka tulot kuukaudessa alle 700€ (vuokran omavastuuosuuden jälkeen). 

Lapsi ei päässyt joka viikonloppu kotiin, kun sossu oli sitä mieltä että pysyköön asuntolassa. Eikä sen jolpin tartte edes siel asuntolassa syödäkään, että odottakoon maanantaita ja syököön koulussa. Sossu kehoitti menemään opiskelupaikkakunnan sossuun, josta kehotettiin ottamaan yhteyttä omaan asuinpaikan sossuun jne... Viisastelipa sossu vielä, että opiskelemaan ei kannata alkaa, jos siihen ei ole varaa.

Eihän siitä opiskelemisesta mitään tullut ja poika keskeytti. Joka tietysti oli iso virhe, sillä keskeyttäneethän eivät sitä uutta opiskelupaikkaa sitten myöhemmin meinaa saadakaan. Onneksi poika pääsi oppisopimuksella kouluttautumaan hyvään ja hyväpalkkaiseen ammattiin. 

Mutta siis välivuosi olisi ollut meidän kohdallamme ainoa oikea ratkaisu.

Että kyllä se välivuosi olisi ollut ihan paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänhän on oppivelvollisuus vielä vuoden peruskoulun jälkeenkin. Eli onko tuo mahdollistakaan ilman lasua?

No ei todellakaan ole, mistä yämmöisen keksit???

Vierailija kirjoitti:

Miksi en voisi antaa, jos hänellä kuitenkin olisi tekemistä, esim. harrastuksia, tekisi kotitöitä ja yrittäisi hakea jonkinlaiseen työkokeiluun. Ei siitäkään mitään tule, jos menee jonnekin vain siksi, että on "pakko". Ei siitä tule mitään, jos opiskelee koulussa, mikä ei pätkääkään kiinnosta.

Et ilmeisesti ole lainkaan lukenut, mitä muut ihmiset ovat kommentoineet tähän ketjuun?

Joo todellakin harva saa, mitä haluaa, vaikka tietäisikin mitä haluaa. Ainakin ne haluamiset pitäisi olla jossain määrin realistisia.

Juteltiin yhdessä äskettäin porukassa, miten oikein omaan ammattiin jouduttiin, aika monella se oli ihan sattumaa, oli paikka auki, haki siihen ja pääsi. Tai paras meistä, heitti tikkaa amiksen koulutuslinjaluettelooon ja haki sitten sinne ja pääsi. Koko ammattikin on tekniikan myötä kadonnut, mutta työpaikassa on päässyt kursseilla kouluttamaan itselleen tavallaan uuden ammatin.

Jos lähtee vaihto-oppilaaksi, on ok. Mutta jos vain löhöää kotona ja pelaa pleikkaa, niin ei se vuoden päästä ole sen helpompaa lähteä etenepäin. Suosittelen 10-luokkaa, ammattistarttia tai lukiota. Vaikka opiskelisi vain minimin, niin olisi kuitenkin ainakin vähän kiinni opiskelurytmissä ja ehtisi siinä sivussa miettiä mitä haluaa.

vihainen muori kirjoitti:

Olisinpa antanut 9 luokkalaiseni pitää sen haluamansa välivuoden. Mutta kun KAIKKI suorastaan vaati, että opiskelemaan on lähes pakko lähteä ja minä tyhmä uskoin.

Kun mitään alaa ei nuori tuntenut omakseen, niin pähkäiltiin ja mietittiin että mikä pojasta tuleekaan isona. Metalliala työllistää kuulemma parhaiten, joten 16 vuotiaani lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.

Se, mitä emme tienneet oli että 16 vuotias EI SAA MITÄÄN TUKIA OPISKELUUNSA. Minä siis maksoin viulut. Työtön yksinhuoltaja, jonka tulot kuukaudessa alle 700€ (vuokran omavastuuosuuden jälkeen). 

Lapsi ei päässyt joka viikonloppu kotiin, kun sossu oli sitä mieltä että pysyköön asuntolassa. Eikä sen jolpin tartte edes siel asuntolassa syödäkään, että odottakoon maanantaita ja syököön koulussa. Sossu kehoitti menemään opiskelupaikkakunnan sossuun, josta kehotettiin ottamaan yhteyttä omaan asuinpaikan sossuun jne... Viisastelipa sossu vielä, että opiskelemaan ei kannata alkaa, jos siihen ei ole varaa.

Eihän siitä opiskelemisesta mitään tullut ja poika keskeytti. Joka tietysti oli iso virhe, sillä keskeyttäneethän eivät sitä uutta opiskelupaikkaa sitten myöhemmin meinaa saadakaan. Onneksi poika pääsi oppisopimuksella kouluttautumaan hyvään ja hyväpalkkaiseen ammattiin. 

Mutta siis välivuosi olisi ollut meidän kohdallamme ainoa oikea ratkaisu.

Että kyllä se välivuosi olisi ollut ihan paikallaan.

Tuossahan teillä oli ihan puurot ja vellit sekaisin. Minusta teidän kohdallanne olisi ollut oikea ratkaisu, että olisitte etukäteen ottaneet selvää noista alaikäisen tuista ja miettineet koulutus paikan sijaintia suhteessa perheenne taloudellisiin rahkeisiin, eihän noilla asioilla ollut mitään tekemistä itse välivuoden tarpeellisuuden kanssa. Mutta hyvä, että poikasi sai oppisopimuksen kautta itselleen hyvän ammatin.

En antaisi. Se on alku vötkyilyyn. Tulee helposti toinen, kolmas jne. välivuosi. Yhteiskunnan elätti siinä vaan kasvaa. Mieluummin kympille, jos numerot ovat alakantissa. Jos lukio ei kiinnosta, niin mitenkä olisi kansanopista? Tai oppilasvaihto ulkomaille? Työtä tuon ikäinen ei saa ainakaan vieraalta. Ja kotona makaavat vain puolille päivin ja roikkuvat netissä yötä myöten.

Miksi ei voisi mennä lukioon, varsinkin jos arvosanat ovat ihan mukiinmeneviä, ettei ole siitä kiinni, vaan nimenomaan siitä, ettei tiedä, mitä haluaa?

Kyllä ja olen antanutkin. Turha lähteä jonnekin joka ei oikasti kiinnosta.