Antaisitteko nuorenne pitää välivuoden ysiluokan jälkeen, jos hän ei oikeasti tiedä, mitä haluaa?

En antaisi. Kymppiluokat ja ammattistartit ovat miettimistä varten, tai jos lukupäätä on, niin sitten lukion kursseja suorittamaan. Ei se "oma ala" kotona maatessa valkene ja alaikäisen paikka on koulussa.

No ei todellakaan. Vuoden kotona makaaminen ei auta yhtään päättämään mitä sitä haluaisi opiskella. Sitten kun se valinta pitäisi sen välivuoden jälkeen tehdä niin ei tiedä sen paremmin ja sitten keksitään vaan jotain toiseksi viimeisenä hakupäivänä. Lopputulos on ihan sama kuin tekisi valinnan ennen sitä välivuoden pitämistä.

Se on ihan 100% varmaa, että se lapsi ei mieti yhtään mitään ennenkuin alkaa olla pakko jos ei ole siihenkään mennessä saanut mietittyä.

Sen miettimisen voisi ihan oikeasti aloittaa jo siinä yläasteen alussa, viimeistään 8. luokan syksyllä, siinä on yli vuosi miettimisaikaa ennenkuin yhteishaku tulee. Ja yläasteellakin on jo valinnaisaineita ja jopa työelämäjaksoja, joten jo näidenkin takia olisi hyvä olla edes vähän hajua siitä, mitä mahdollisesti tulevaisuudessa haluaa tehdä.

Sen perusteella sitten voisi valita hyödyllisiä aineita ja tutustua miettimiinsä aloihin työelämäjaksoilla. Lisäksi motivaatio eri asioiden opiskeluun olisi varmaankin parempi jos olisi konkreettinen tavoite, että haluaa esimerkiksi X alalle, jossa tarvitaan esimerkiksi englannin kieltä tai matematiikkaa, niin silloin keskittyisi sellaisten aineiden opiskeluun erityisen hyvin.

Ei se, ettei tiedä, mitä haluaa, ole mikään syy jäädä kotiin. Emme me aikuisetkaan aina niin tiedä, mitä me elämältämme haluamme, mutta pakko meidän kuitenkin on töissä käydä, mikäli haluamme syödä kunnollista ruokaa, maksaa laskut jne.

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan. Vuoden kotona makaaminen ei auta yhtään päättämään mitä sitä haluaisi opiskella. Sitten kun se valinta pitäisi sen välivuoden jälkeen tehdä niin ei tiedä sen paremmin ja sitten keksitään vaan jotain toiseksi viimeisenä hakupäivänä. Lopputulos on ihan sama kuin tekisi valinnan ennen sitä välivuoden pitämistä.

Se on ihan 100% varmaa, että se lapsi ei mieti yhtään mitään ennenkuin alkaa olla pakko jos ei ole siihenkään mennessä saanut mietittyä.

Sen miettimisen voisi ihan oikeasti aloittaa jo siinä yläasteen alussa, viimeistään 8. luokan syksyllä, siinä on yli vuosi miettimisaikaa ennenkuin yhteishaku tulee. Ja yläasteellakin on jo valinnaisaineita ja jopa työelämäjaksoja, joten jo näidenkin takia olisi hyvä olla edes vähän hajua siitä, mitä mahdollisesti tulevaisuudessa haluaa tehdä.

Sen perusteella sitten voisi valita hyödyllisiä aineita ja tutustua miettimiinsä aloihin työelämäjaksoilla. Lisäksi motivaatio eri asioiden opiskeluun olisi varmaankin parempi jos olisi konkreettinen tavoite, että haluaa esimerkiksi X alalle, jossa tarvitaan esimerkiksi englannin kieltä tai matematiikkaa, niin silloin keskittyisi sellaisten aineiden opiskeluun erityisen hyvin.

Hyvä ajatus. Tuon ikäiset vain tuppaavat monesti olemaan sellaisia hetkessä eläjiä, ettei kerta kaikkiaan osata suunnitella asioita pitkällä tähtäimellä. Mikä on toisaalta ymmärrettävää, ovathan he vielä kovasti keskenkasvuisia.

Ei. Tuossa iässä ei ole hyvä syrjäytyä ikätovereista. Vaikka kansanopistoon, kunhan ei ole kotona tyhjän panttina.

En tietenkään. Lukioon ja sen jälkeen voi miettiä mitä haluaa.

Juuri kukaan 15v ei tiedä mitä haluaisi tehdä, ja pelkää tulevaisuutta ja päättämistä, ja vastuun ottoa omista telemisistää. Sitä vaan valitettavasti ei opi muuten kuin alkamalla tehdä niitä päätöksiä ja ottamalla se vastuu. Se on yksi askel kasvamisessa, eikä paapova vanhempi tee lapselle palvelusta antamalla tämän paeta vastuuta ja kaivautumalla peiton alle. Nuoren kanssa pitää tietysti jutella, että saa lopulta kaivettua ulos, että millaisena hän itse näkee itsensä aikuisena. Onko se raksalla vai lasten parissa, vai jossain maailmalla sukellusta opettamassa. Kun tietää minne haluaisi, on ainakin mahdollista löytää sinne tie jotain kautta. Nuori tarvitsee kumminkin vanhemman apua sen selvittämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin catering alalla vähä yli puolvuotta. Jouduin lopettamaan kesken n. 3kk sitten jatkuvan migreenin takia. Nyt vietän kesälomaa.

Jos nuori ei tiedä mitä haluaa opiskella niin antakaa aikaa miettiä. Väärässä paikassa ei kauaa viihdy.

-T17

Miettiä voi myös samalla, kun tekee jotain hyödyllistä, kuten esim. lukio-opinnot. Aniharva tietää peruskoulun jälkeen mitä haluaa tehdä elämässään eikä se kotona istuessa selkiydy yhtään, päin vastoin.

 Tuo "viihtyminen" on ihan älytön lähtökohta 15-16 -vuotiaan päätösten perusteeksi. Ei mikään opiskelu saati sitten työelämä voi olla koko ajan kivaa ja "viihdyttävää" vaikka ihminen olisi omalla kutsumusalallaan jota kohtaan tuntisi valtavaa motivaatiota ja intohimoa. Aikuisuuteen ja vastuunottokykyyn kuuluu myös kyky sietää ajoittaista epämukavuutta joka ei juuri sillä hetkellä nappaisi yhtään, koska ihan varmasti sitä joutuu kokemaan kaikessa ammatillisessa toiminnassa.

Yleensäkin töissä alkaa varsinaisesti viihtyä, kun osaa sen. Harjoittelijat yleensä joutuvat tylsiin töihin, kun eivät osaa tietenkään niitä haasteellisempia. Kokeneemmat voivat jo nauttiakin, eivätkä vain stressata. Työurakin on yleensä aloitettava matalalta, tylsistä hommista. Jos ei yhtään kestä tylsyyttä, ei voi kyllä edetäkään minnekään.

Sitä paitsi useimmista ammateista nuorilla on tosi hatara kuva. Jopa unelma-ammattinsa arjen todellisuuteen voi pettyä. Omalla alallani eka vuonna keskeytti moni, jotka oli tehnyt kovasti töitä päästäkseen sinne. Se vain ei ollutkaan yhtään sitä mitä olivat kuvitelleet.

Sen nuoren pitää vain mennä edes jotain kohti, jotta voi muodostaa mielipiteensä. Kai hänellä joku unelma-ammatti täytyy olla? Vai onko se jotain, jonka vanhemmat on tyrmänneet päättömänä? Entä jos ap kysyisi nuorelta, mikä tämän unelma-ammatti on. Katsotaan sitten, minne pitäisi mennä.

No jos ihan ehdottomasti ei mihinkään halua, niin vaikea tuon ikäistä pakottaakaan on. Mutta tekisin selväksi, että siitä on seurauksia; perustarpeet saa, mutta ei yhtään ylimääräistä.

Tuossa iässä välivuosi menee siinä, että pitää hauskas ja rentoutuu, saattaa vähän köydä töissäkin, mutta pääasiassa sellasta turhaa oleilua. Ennenku huomaakaan, seuraavat haut on jo päällänsä eikä vieläkään oo miettinyt mitä haluaa tehdä. "Jos hakisin töihin ja pitäisin toisen välivuoden..." tai "ei mua nyt kiinnosta, kivempaa vaan olla"

Minusta on aivan käsittämätöntä, että alanvaihto on nykyään tehty vaikeammaksi niin toisella asteella kuin korkea-asteellakin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmiselle pitäisi 15-vuotiaana olla jo edes jollain lailla selvää, mitä haluaa tehdä "isona".

Kyllä ja en. - Tekisin selväksi, että "välivuoden" voi toki viettää, mutta ei olla tekemättä mitään. - Pelkkää kotona ja mahd. kavereiden kanssa maleksimista en laske tekemiseksi. Eli jos haluaisi viettää välivuoden, niin tulisi kartoittaa, että mitä tuon vuoden aikana tekee. Ei 15-16 vuotiaalla tavitsekaan olla mielessä loppuelämän suunnitelmaa, eikä edes suunnitelmia seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Mutta on "hieman" huolestuttavaa, jos ei rohkene lähtemään kokeilemaan mitään; useimmilla perusterveillä ja vähän sairaammillakin on kuitenkin aika monta potenttiaalista paikkaa, joista hakea vauhtia kohti omia unelmia.   

Ote kirpoaa, ei kannata jättää mitään väliin.

Minusta on kyllä outoa, jos ihan hyvät arvosanat omaava nuori jää kotiin, ihan vain siksi, ettei tiedä, mikä ammatti kiinnostaa. Onhan niitä vaihtoehtoja vaikka mitä; lukio, kymppiluokka, ammattistartti jne. Tuon ikäisen on liki mahdotonta saada kunnollista työpaikkaa ja työkokeilupaikatkin taitavat olla nykyään kiven alla. Siinä passivoituu helposti, jos jää vain kotiin.

En. Se on lukioon mars, jos ammattikoulu ei kiinnosta. Siellä ehtii miettimään seuraavat kolme vuotta yleissivistyksen parissa tulevaisuuttaan. Jos ei vielä senkään jälkeen tiedä, niin kauppakorkeaan ja ehtii miettimään vielä seuraavat viisi vuottakin.

Nimim. KTM-äiti, joka löysi kutsumuksensa viimeisenä opiskeluvuotenaan ja rakastaa nyt työtään

Eihän se lainekaan vai mikä on ole mtn yläasteen jälkeen tehnyt. Ja aika hyvin taitaa pärjätä. Tai tehnyt on mutta ei opiskellu.

En, laiskistuu kuitenkin ja passivoituu, jos ei hakeudu välivuoden jälkeen mihinkään. Ysin jälkeen joko kymppiluokalle tai lukioon miettimään, tuleepa lukio hoidettua siinä samassa.

Lukion jälkeen voi pitää välivuoden vaikka tekemällä töitä, ikäkin jo sitten riittää.

Ei todellakaan mitään välivuosia, lukioin vaan ja samalla voi miettiä mitä haluaa. Lukion jälkeen hyvinkin voi tulla välivuosi jos hakee yliopistoon, joten maailman tyhmin idea pitää välivuosi ysin jälkeen. Lusmu.

Antaisin. Itselle ei suotu mitään välivuosia eikä ollu hajuakaan minne mennä joten pakko oli johonkin mennä. Laitin sit summanmutikassa metalli-alalle vaikkei se kiinnostanut pätkääkään. Noh tottakai pääsin sinne.. Ei menny kuin kuukausi kun jätin sen kesken. Hirveet huudot ym ym ja sen jälkeen töihin.. En ole vieläkään opiskellut peruskoulun jälkeen mitään. Työpaikkoja on ollu monia. 

Saattaa teille aivopestyille lampaille tulla yllätyksenä että jokaisesta työstä olen suoriutunut paremmin kuin siellä olevat ammattikoulutetut työntekijät joilla enemmän työkokemusta kuin minulla. 

Olen tekemällä oppiva joten kirjat ja lukeminen ei opeta minulle mitään. Lukeminen ei jää päähän. Mutta tekeminen jää. Töissä olen kuukauden työnteon jälkeen jo tehnyt nopeammin ja tehokkaammin töitä kuin muut työntekijät. Aina määräaikaisuuden loputtua työnantajat on lähtenyt suosittelijaksi seur työnhakuun. Saa nähdä minne pääsee seuraavaksi töihin. 

Vierailija kirjoitti:

En asettaisi ehtoja. Itsekin menin kouluun, eikä se kiinnostanut ollenkaan.

Nykypäivänä kuule ei voi olla vaihtoehtona "ei kiinnosta". Jokin ammatti on pakko opiskella nykypäivänä. Mistä ihmeestä tämä kiinnostomattomuus oikein kumpuaa? Juu, ei minuakaan hirveästi huvita nousta joka hemmetin arkiaamu 6.30 ja mennä lukion penkille istumaan ja todeta joka päivä etten saa tästä istumisesta ja lukemisesta edes ammattia vaan vielä tämän lisäksi odottaa 5 vuoden yliopisto-opiskelu. Se on vaan silti pakko, koska haluan kuitenkin elintason jossa ei tarvitse laskea joka senttiä että riittääkö siihen ja tähän. Ylpeyteni ja omatunto ei myöskään anna myöden kulkea omasta tahdosta työttömänä sekä kouluttamattomana ja elää siivellä muiden työnteon kustannuksella. Todella hävettävää toimintaa.

Nyt sinä ap sanot sille nuorellesi ettei välivuotta pidetä, koska vaihtoehtoja on. Menee kokonainen vuosi hukkaan iästä jolloin oppimismahdollisuudet ovat parhaimmat. Jos ei tiedä, lukioon vuodeksi sivistymään tai edes ammattistarttiin. Harva tietää tuossa iässä mitä haluaa, ei tiedä myöskään monet abit eivätkä edes opiskelijat korkeakouluissa ole varmoja halustaan. Jotain on kuitenkin tehtävä. Lukiota kannatan koska se antaa mahdollisuuden edelleen aivan kaikkeen ja lisävuoden miettiä haluaako amiksen jollekin linjalle vai kenties yliopistoon ja hakeutua vaikka lääkikseen.

Terv. 17-vuotias, lukion toista vuosiluokilla käyvä joka ei todellakaan tiedä mitä haluaa