Lapsen hoitaminen kotona 6-vuotiaaksi, ei taida olla kovin yleistä? Raha ei voi olla syy...

Vierailija kirjoitti:

Lapsia voi ihan hyvin hoitaa kotona kouluikään asti jos vanhemmat niin haluavat ja ovat halukkaita panostamaan lapsiinsa varhaiskasvatuksen ja sosiaalistamisen saroillakin MUTTA omalla kustannuksellaan. Sitä ei millään tuilla saa tehdä jos vaan työtä on saatavilla. Sitten jos toinen puoliso on hyvin ansaitseva ja taloudellinen tilanne on saatu hyväksi jo ennen lapsia tai työtä on mahdollista tehdä kotona niin go on vaan. Toisten rahoilla ei kotona olla, ihminen joka sitä tekee elää toisten rahoilla koko ikänsä ja viimeistään sitten taas eläkevaiheessa.

Totta ja samaa periaatetta noudattaen myös sitten opintotuki pitäisi lopettaa, me jotka suoraan menimme peruskoulusta töihin olemme elättäneet teitä kouluja käyneitä. Ja nyt yrittäjänä joudumme maksamaan myös teidän lomanne.

Lapset kuitenkin hoidettiin itse!!!!;;

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia voi ihan hyvin hoitaa kotona kouluikään asti jos vanhemmat niin haluavat ja ovat halukkaita panostamaan lapsiinsa varhaiskasvatuksen ja sosiaalistamisen saroillakin MUTTA omalla kustannuksellaan. Sitä ei millään tuilla saa tehdä jos vaan työtä on saatavilla. Sitten jos toinen puoliso on hyvin ansaitseva ja taloudellinen tilanne on saatu hyväksi jo ennen lapsia tai työtä on mahdollista tehdä kotona niin go on vaan. Toisten rahoilla ei kotona olla, ihminen joka sitä tekee elää toisten rahoilla koko ikänsä ja viimeistään sitten taas eläkevaiheessa.

Totta ja samaa periaatetta noudattaen myös sitten opintotuki pitäisi lopettaa, me jotka suoraan menimme peruskoulusta töihin olemme elättäneet teitä kouluja käyneitä. Ja nyt yrittäjänä joudumme maksamaan myös teidän lomanne.

Lapset kuitenkin hoidettiin itse!!!!;;

Niinpä!

Vierailija kirjoitti:

Lapsia voi ihan hyvin hoitaa kotona kouluikään asti jos vanhemmat niin haluavat ja ovat halukkaita panostamaan lapsiinsa varhaiskasvatuksen ja sosiaalistamisen saroillakin MUTTA omalla kustannuksellaan. Sitä ei millään tuilla saa tehdä jos vaan työtä on saatavilla. Sitten jos toinen puoliso on hyvin ansaitseva ja taloudellinen tilanne on saatu hyväksi jo ennen lapsia tai työtä on mahdollista tehdä kotona niin go on vaan. Toisten rahoilla ei kotona olla, ihminen joka sitä tekee elää toisten rahoilla koko ikänsä ja viimeistään sitten taas eläkevaiheessa.

No juuri näin! Tätä minäkin kannatan ja näin me ollaan tehtykin, itseasiassa meiltä ei lähdetty vielä kouluunkaan vaan kotona opetetaan lapset. Sisaruksia on paljon niin ei tarvi etsiä kavereita kaukaa. Panostuksen lapsiin huomaa kyllä, mutta sitä en ymmärrä, miksi aloittaja ei koe mitään elätysvelvollisuutta perheestään. ? Mikä mies se sellanen on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en hoitanut lastani kotona kouluikään asti. Laitoin hänet päiväkotiin kaksivuotiaana. Minun syyni oli raha ja oma korvienväli.

Viime viikolla päiväkodin ohjelmassa oli askartelua, teatteria, kirjastossakäynti, urheiluhallia ja muskaria. Lisäksi siellä ulkoiltiin päivittäin kaksi tuntia, syötiin kolme kertaa ja huilattiin päivälevot. Lapseni tykkää mennä päiväkotiin. Hänellä on siellä paljon leikkikavereita, joita ei meillä kotopuolessa ole lähimain. Maksan tästä ilosta 290 euroa kuussa, mikä on todella mitätön summa.

Viime viikolla päiväkodin jälkeen kävin lapseni kanssa liikuntakerhossa ja uimahallissa. Luemme päivittäin kirjoja. Olen opettanut lapseni pyöräilemään, uimaan, luistelemaan ja hiihtämään, ja nyt hän on innostunut kirjainten harjoittelusta.

Koska käyn töissä, pystymme asumaan omakotitalossa, jossa on iso piha ja lapselle turvallinen leikkialue kiipeilytelineineen ja leikkimökkeineen. Lapsella on oma huone, tabletti ja uusia vaatteita kierrätysrytkyjen sijasta. Leluja ja prinsessamekkoja riittää. Minä pysyn virkeänä, koska käyn töissä. Lisäksi pystymme syömään hyvin ja maukasta ruokaa, koska rahaa riittää tilillä.

Jos nyhjäisin kotona aina vain, elämämme olisi hyvin toisenlaista. Huonompaa. Köyhempää. Virikkeettömämpää.

Raha on avain kaikkeen.

VoiSurullista...tabletti, prinsessamekkoja...yrität ilmeisesti tavaralla paikata menetettyä aikaa ja parantaa omaatuntoasi. Hemmottelu ei tee hyvää, kiintymyssuhdetta ei osteta tavaroilla voi

Arvasin, että joku tulee tänne kommentoimaan noin. Sehän on vakiovastaus niiltä, joilla ei ole varaa ostaa lapsilleen mitään koskaan. He sitten sanovat, että "meillä riittää rakkautta, vaikkei ole rahaa". Miten ihmeessä sen rahan olemassaolo poistaisi automaattisesti rakkauden?

Minä olen köyhässä perheessä kasvanut. Opiskelin opintorahalla seitsemän vuotta, ettei tarvitse ottaa lainaa ja jatkaa valmistumisenkin jälkeen löysässä hirressä. Äitiysvapaan ja kotihoitovuoden ajan elimme miehen palkalla, joka meni asuntolainaan ja laskuihin ja bensaan. Hoitotuesta maksettiin ruoka. Sitä ei paljon saanut, kun summasta meni myös maidonkorvike ja lapsen lääkkeet. Onneksi minulla oli säästöjä, joilla sai välillä luksusta ja lapselle vaatteita ja uuden pyykinpesukoneen, kun vanha hajosi.

Nyt voin ostaa lapselle tavaroita ja vaatteita, joita haluankin ostaa ja joista tiedän hänen kovasti ilahtuvan. Leikimme leluilla yhdessä. Opetan lapselle Pikku Kakkosen tehtäviä tabletilta. Teemme muovailuvahasta juttuja. Maalaamme vesiväreillä värityskirjaa. Matkustelemme. Käymme museoissa ja lastentapahtumissa.

Lapseni ei joudu jäämään osattomaksi, kuten minä lapsena.

Kun rahaa ei ole, lapsen kanssa ei voi harrastaa. Ne muskarit ja kerhot ja museotkin ovat maksullisia.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset hoidetaan kotona kouluikäisiksi, tekee kotiin jäävä puoliso erittäin valtavan taloudellisen uhrauksen.  Nämä pitkän linjan kotiäidit ja -isät eivät usein pääse enää mukaan työelämään, vaan jäävät kotiin lopullisesti. Siihen päälle avioero ja avot, kotona ollut puoliso on lopullisessa köyhyysloukussa.

Lapsen tulevaisuuteen vaikuttaa eniten perhetausta, ei päivähoito. Ns. hyvän perheen lapsista kasvaa aivan erinomaisia ihmisiä vaikka he olisivat päivähoidossa. Omani ja tuttavapiirin lapset ovat tästä eläviä todisteita - kaikki olleet päiväkodissa 1-2 vuotiaasta lähtien ja kaikki erittäin fiksuja, hyväkäytöksisiä ja mukavia nuoria. Meillä molempien vanhempien työssäkäynti on antanut mahdollisuuden mm. tarjota lapsille harrastuksia, matkoja ja taloudellista tukea opintoihin. Vain yhden vanhemman palkalla näihin ei olisi ollut varaa. Väitän, että päivähoidon avulla olen voinut tarjota omille lapsilleni sellaista arvokasta sosiaalista pääomaa, joka parantaa heidän mahdollisuuksiaan pärjätä elämässä ja että päivähoidon kautta perheemme saamat hyödyt selvästi ylittävät päivähoidon mahdolliset haitat (joita ei meidän tapauksessa juurikaan edes ollut).

Ja toisaalta, jos perheessä on ongelmia, ne eivät katoa hoitamalla lapset kotona, vaan näissä tilanteissa päivähoito yleensä parantaa lapsen mahdollisuuksia pärjätä elämässä.

Juuri näin! Kyllä kokonaisuus ratkaisee ja jokainen perhe valitkoon itse oman tiensä. Tyttäremme on pienestä pitäen ollut hyvä koulussa ja kiinnostunut opiskelemaan pitkälle saadakseen mielekkään työn itselleen. Osa hänen kavereistaan on aivan täysin vailla kiinnostuksen kohteita ja yllättävän usein nämä ovat juuri niitä pitkään kotona kasvaneita, joille lähikauppaan menokin on suuri saavutus puhumattakaan jos pitäisi opiskella jossain kauempana. Karrikoitua, mutta totta. En henkilökohtaisesti usko, että olisin ollut yhtään parempi vanhempi, vaikka olisin ollut enemmän kuin vajaa 2 vuotta kotona. Tytärkään tuskin voisi olla yhtään tasapainoisempi, onnellisempi tai motivoituneempi. Jokainen tehköön omat ratkaisunsa omilla rahoillaan. Ei ole oikein maksattaa omaa lasten kanssa kotona oloaan muilla!

T. Uraäiti

Niin.

Ap, jos sinulla on vaihtoehtona ansaita tonni kuussa tai ansaita kotihoidontuki/perustoimeentulotuki, ero ei ole suuren suuri. 

Silloin valitset surkean ja vähän vielä surkeamman toimeentulon välillä. Ei tuota varmaan hirveitä tuskia valita.

Mutta jos se valinta onkin mukavan tulotason ja surkean tulotason välillä, se onkin jo vaikeampi. Valitset lapselle mieluisten harrastusten, matkustelun, laadukkaan asumisen JA rupaisen vuokrakolmion ja kädestä-suuhun -elämäntavan välillä.

Ja kyllä se hyvä työ kunnon palkalla valitsemassaan ammatissa ON ura, vaikka sulle sun paskaduunisi ei olisikaan ura. Sorry karski kielenkäyttö, mutta itsepä nyt menit tyylilajin valitsemaan aloituksessasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia voi ihan hyvin hoitaa kotona kouluikään asti jos vanhemmat niin haluavat ja ovat halukkaita panostamaan lapsiinsa varhaiskasvatuksen ja sosiaalistamisen saroillakin MUTTA omalla kustannuksellaan. Sitä ei millään tuilla saa tehdä jos vaan työtä on saatavilla. Sitten jos toinen puoliso on hyvin ansaitseva ja taloudellinen tilanne on saatu hyväksi jo ennen lapsia tai työtä on mahdollista tehdä kotona niin go on vaan. Toisten rahoilla ei kotona olla, ihminen joka sitä tekee elää toisten rahoilla koko ikänsä ja viimeistään sitten taas eläkevaiheessa.

No juuri näin! Tätä minäkin kannatan ja näin me ollaan tehtykin, itseasiassa meiltä ei lähdetty vielä kouluunkaan vaan kotona opetetaan lapset. Sisaruksia on paljon niin ei tarvi etsiä kavereita kaukaa. Panostuksen lapsiin huomaa kyllä, mutta sitä en ymmärrä, miksi aloittaja ei koe mitään elätysvelvollisuutta perheestään. ? Mikä mies se sellanen on?

Aloittajalta vastaus: Miten niin en koe elatusvelvollisuutta? Meillä uusi omakotitalo (maksettu), auto maksettu, rahaa tilillä, en nosta etuuksia ja vaimo osa-aika töissä. Lapset saavat kaikki mitä tarvitsevat, vaatteet, lelut,aikaa, eineksiä ei syödä koskaan vaan teen lämpimän ruoan kaksi kertaa päivässä+ välipalat. Eikö elatusvelvollisuuden kokeminen ole sitä että saa hommattua kaikki mitä lapset tarvitsee? Miksikö vaimo käy töissä? Vaimolle niitä on tarjolla minulle ei juuri nyt.

Vierailija kirjoitti:

Niin.

Ap, jos sinulla on vaihtoehtona ansaita tonni kuussa tai ansaita kotihoidontuki/perustoimeentulotuki, ero ei ole suuren suuri. 

Silloin valitset surkean ja vähän vielä surkeamman toimeentulon välillä. Ei tuota varmaan hirveitä tuskia valita.

Mutta jos se valinta onkin mukavan tulotason ja surkean tulotason välillä, se onkin jo vaikeampi. Valitset lapselle mieluisten harrastusten, matkustelun, laadukkaan asumisen JA rupaisen vuokrakolmion ja kädestä-suuhun -elämäntavan välillä.

Ja kyllä se hyvä työ kunnon palkalla valitsemassaan ammatissa ON ura, vaikka sulle sun paskaduunisi ei olisikaan ura. Sorry karski kielenkäyttö, mutta itsepä nyt menit tyylilajin valitsemaan aloituksessasi.

Aloittajalta vastaus.

Vastaanpahan kun nyt yllytit...Siis toimin nykyisin vaapaana yrittäjänä alalla missä pystyisin hankkimaan nyt varmaan samat tulot kuin sinäkin.Valintamme on vain se että toinen vanhempi aina kotona lasten kanssa. Omat tuloni joudun hankkimaan yritystoiminnan kautta sillä palkkatöitä ei ole. Ja koska vaimolla on töitä, olen kotona koti isänä. Vaimon palkka on huono mutta näin maksimoimme ajan minkä voimme viettää lasten kanssa. Kun nuorin menee eskariin jne. olemme molemmat tietenkin jossain töissä.

Olen työtön.

Minä en lapsia hoida työttömyystuella. Se ei ole sitä varten, eikä lapsetkaan kehity. Vien lapset tarhaan joka aamu klo 7 siellä he saavat ravitsevan aamiaisen ja haen kotiin klo viideksi sillä pikku kakkonen on niin tärkeä heille. Sen jälkeen puuhailemme yhdessä kaikkea kivaa ja iltatoimien jälkeen lapset käyvät nukkumaan salkkareiden jälkeen.

Joopa joo, perus tapaus.

mummyy85 kirjoitti:

Olen työtön.

Minä en lapsia hoida työttömyystuella. Se ei ole sitä varten, eikä lapsetkaan kehity. Vien lapset tarhaan joka aamu klo 7 siellä he saavat ravitsevan aamiaisen ja haen kotiin klo viideksi sillä pikku kakkonen on niin tärkeä heille. Sen jälkeen puuhailemme yhdessä kaikkea kivaa ja iltatoimien jälkeen lapset käyvät nukkumaan salkkareiden jälkeen.

Siinäpä oikein mallivanhempi. Noinhan ne juurikin neuvoi tekemään. Ei lastenhoitoa työttömyystuella.

Kumpi lie parempi?

Taitaa olla kuitenkin parempi hoitaa niitä lapsia vaikka työttömyystuella kuin lorvia työttömänä kotona.