Lapsen hoitaminen kotona 6-vuotiaaksi, ei taida olla kovin yleistä? Raha ei voi olla syy...

AP:n viesti kuulostaa siltä, kun niistä lapsista joutuisi kuudeksi vuodeksi eroon, jos ne erehtyisi päiväkotiin laittamaan.

Oletko ap ihan tosissasi mielipiteesi kanssa? Luulen, että nyt ensinnäkin jätät kertomatta jotain oleellista. Missä asutte ja millä maksatte asumisenne? Ette siis nosta mitään asumistukia tms? En nimittäin usko, että missään päin Suomea on mahdollista elättää 6-henkinen perhe osa-aikaisen siivoojan palkalla nostamatta mitään tukia. Tai sitten teillä on perintönä saatu velaton asunto/talo, josta ei ole mitään asumiskuluja.

Toisekseen, jos kaikki olisivat kotona siihen saakka kun lapsi on 6 vuotta, mistä luulet että rahat kaikkien perheiden asumistukiin ym. riittäisi? Miten riittäisi raha lasten koulutukseen, teiden ylläpitoon jne. kun käytännössä jokaisesta perheestä toinen vanhempi olisi kotona pitkän aikaa - olettaen että lapsia on usempia. Niin, rahat teidän asumistukiinne, teidän lastenne koulutukseen ja moneen muuhun asiaan tulee meidän töissäkäyvien vanhempien verorahoista. Jos mekin jäisimme kotiin, verotulot putoaisivat ja mistä te ja me sitten saisimme rahaa elämiseen? Äläkä sano, että osa-aikaisen siivoojan palkasta. 

Hoitaisin jos oikeus hoitovapaaseen (en puhu rahasta) olisi sinne sakka. Toisin sanoen ei ole varaa menettää vakivirkaa joten oli pakko mennä töihin kun nuorin täytti 3 vuotta.

Minusta ne jotka väittää että yli 3v tai 4 v tai jotain tarvitsee kokopäivähoitoa oppiakseen ryhmässä toimimista on outoja. Ihan varmasti tarpeelliset taidot ja ylikin oppii muutamana hoitopäivänä viikossa tai kerhotoiminnassa. Ei eppuluokkalaisetkaan ole koulussa 40h viikossa vaan 19 ;)

Rahakysymys se yhdellä palkalla toimeentuleminen ei tosiaankaan ole, siitä olen samaa mieltä.

Itse olin lapsen kanssa 2 vuotta kotona.... 1,5v jälkeen aloin kaivata jotain omaa, vessarauhaa ja älykästä kahviseuraa. Oltiin kyllä alun perinkin sovittu että mies on kotona sen kolmannen vuoden, meillä kun molemmilla oli vakityö. Jaksan lapsen kanssa paljon paremmin  kun en ole hänen kanssaan 24/7.

Niin, jonkunhan se täytyy teidänkin eläminen maksaa... Jos me kaikki lapselliset ihmiset heittäytyisimme tolla tavalla lusmuamaan, niin miten kauan todellakin luulet yhteiskunnan kestävän?

terveisin työssäkäyvät vanhemmat

Joo eihän tuossa aloituksessa ollut tarkoitus pakottaa kaikkia kotiin...Vaan herätellä... Ei kotiin jääminen lasten kanssa ole huonovaihtoehto. Yleensä vanhojen ihmeisten kuulee sanovan että voi kun olisi ollut mahdoliisuus ollut olla lasten kanssa kotona kun ne oli pieniä mutta oli velat,työt...Kukaan e i kyllä voivottele että tulipa vietettyä liikaa aikaa kotona lasten kanssa silloin kun ne oli pieniä, eikä harrastettua itse, vaihdettua autoa vähän väliä... Vanhempia tällä aloituksella herättelin, kotona oloon ennen kaikkea vanhempien etu, samalla oppii tuntemaan lapsensa paremmin ja luotua vahvat suhteet. Rankkaa se kyllä on!

AP on trolli joka on itse epäonnistunut perheensä kanssa ja nyt naureskelee kotona teidän vastauksille.

Sain lapseni hyvin nuorena, lukion jälkeen, täytettyäni 19. Laitoin lapseni päiväkotiin vuoden ikäisenä, koska aloitin opiskelut yliopistossa. Lapsen päiväkotipäivät olivat pienenä hyvin lyhyitä, sillä kävin pakolliset luennot ja tein muuten hommia kotona minkä pystyin.

Minun oli pakko mennä opiskelemaan, sillä en halunnut että lapseni joutuu kärsimään siitä että olin nuori ja pienituloinen kun sain hänet. Halusin maisterintutkinnon ja päästä hyvään työhön jotta voin mahdollistaa paljon lapselleni myös taloudellisesti. Mieheni palkalla emme olisi pärjänneet hyvin, enkä muutenkaan halunnut jäädä kotiäidiksi ja hylätä haaveitani opiskelusta. Joillakin näin.

Oliko tämä vitsi? Mä olen itse ollut kotiäitinä neljän lapsen kanssa kohta kymmenen vuotta, mutta ainoastaan siksi että mies tienaa paljon ja meillä riittää rahat tavalliseen hyvään arkeen sekä siihen luksukseen, joka on tärkeää niille isommille lapsille. Teinit ei halua kärsiä siitä, että pienemmät lapset saa olla kotihoidossa.... Lapset ovat myöskin kaikki olleet 3-4v ikäisestä kerhossa, koska ne kontaktit muihin lapsiin on todella tärkeitä. Me perheenä valitsimme kuitenkin minun kotiäitiyden, koska mies tekee niin pitkää päivää. Ei se olisi lapsille hyväksi jos kumpikaan ei ehtisi olemaan läsnä ja sitten ne harrastuksiin kuskaamiset yms yms.

Jotenkin sun tarina kuitenkin kuulosti surulliselta, ei se kotihoito niin upeeta ja mahtavaa ole, että kannattaa tinkiä kaikesta mahdollisesta...

Vierailija kirjoitti:

Joo eihän tuossa aloituksessa ollut tarkoitus pakottaa kaikkia kotiin...Vaan herätellä... Ei kotiin jääminen lasten kanssa ole huonovaihtoehto. Yleensä vanhojen ihmeisten kuulee sanovan että voi kun olisi ollut mahdoliisuus ollut olla lasten kanssa kotona kun ne oli pieniä mutta oli velat,työt...Kukaan e i kyllä voivottele että tulipa vietettyä liikaa aikaa kotona lasten kanssa silloin kun ne oli pieniä, eikä harrastettua itse, vaihdettua autoa vähän väliä... Vanhempia tällä aloituksella herättelin, kotona oloon ennen kaikkea vanhempien etu, samalla oppii tuntemaan lapsensa paremmin ja luotua vahvat suhteet. Rankkaa se kyllä on!

Mä varmaan voivottelen vanhana että tulipa vietettyä liikaa aikaa lasten kanssa koska olen  "pakolla" kotona. Fyysisten sairauksien vuoksi en voi käydä töissä.

kummallisia kommentteja, vai että tulee koulu sokkina jos ei ole ollut päiväkodissa/eskarissa ennen sitä?

Lapsuudessani kaikki meidät 4 lasta hoidettiin kaikki kotona, äiti ei koskaan itseasiassa mennyt töihin esikoisen syntymän jälkeen. Tämä oli hänen valintansa ja sen mahdollisti kyllä isäni hyvät tulot, joten ainakin meillä oli rahasta kiinni. Ilman rahaa emme takuulla kersana olisi saaneet harrastaa mitä haluamme, joskus matkusteltiin tai käytiin päiväretkillä museoissa ja eläintarhassa jne.

Ei se että hoidetaan kotona tarkoita, että lapset eristäytyvät neljän seinän sisälle. Itselläni oli sisaruksiin iso ikäero, joten heistä ei paljon seuraa ollut, mutta paljon oli kavereita naapurustossa. Me lapset emme ennen kouluikää oikein harrastaneet, koska emme halunneet, oli kivempi leikkiä pihallatiin, piirtää ja touhuta omaan tahtiin. Äiti kyllä vei kokeilemaan muskaria, satubalettia, liikuntakerhoa, mutta emme välittäneet niistä, kova melu joka paikassa ja teimme samoja asioita kotona ja pihalla, joten me lapset sanoimme parin kerran jälkeen ettemme halua mennä. Ikinä meitä ei jätetty mihinkään itkemään verukkeella "heti rauhoittuu, kun te vanhemmat lähdette". Lukemaan opin ennen koulua koska olin kiinnostunut siitä, laskemisesta en niinkään välittänyt. Kun menin kouluun ei ollut mitään ongelmaa sopeutua porukkaan. Päin vastoin ihailtiin kun osasin jo lukea. 

 Vasta kouluiässä aloin innostua jalkapallosta, tanssista ja kuvataidekerhosta, myöhemmin ratsastuksesta. Pahin harrastusinnokkuus iski kolmannella luokalla, jolloin vanhemmat joutuivat toppuuttelemaan ettei ole joka illalle jotain harrastusta. Joukkuelajeissa oli aina kavereita ja mitään ongelmia ei tullut vaikkei pienenä viety päiväkoteihin, eskareihin, kerhoihin ja harrastuksiin väkisin.

Omille lapsilleni toivon samaa kaavaa, mitään harrastusta ei tarvitse aloittaa jos ei halua, mutta kaikkea saa kokeilla halutessaan. Ja yritän itse olla ainakin siihen koulun alkuun kotona. Kukin tavallaan.

olen 31/31, lisään kommenttiin vielä, että ystävyyssuhteiden luominen onnistui myös oikein hyvin kotoa kasvaneelta. Ei siihen päiväkoti- tai eskariryhmää tarvita. Leikkipuistossa ja luistelukentällä tavattiin naapuruston lapsia ja joskus lomamatkoilta jäi toisella puolella suomea asuvia kirjekavereiksi. Yhä aikuisena minulla on tallella nämä samat jo ennen kouluikää luodut ystävyyssuhteet. Kolme erittäin läheistä ja muut enemmän nähdään kerran vuodessa tuttuina. Se on kyllä rikkaus, muistaa ystävä hiekkalaatikkoajoilta asti.

Eli ap sinä vietät "laatuaikaa" kotona, kun muut vanhemmat käyvät töissä. Lisäksi suosittelet ratkaisuasi kaikille vanhemmille, et ilmeisesti oikein ymmärrä kuka kotonaolosi rahoittaa?

Vierailija kirjoitti:

olen 31/31, lisään kommenttiin vielä, että ystävyyssuhteiden luominen onnistui myös oikein hyvin kotoa kasvaneelta. Ei siihen päiväkoti- tai eskariryhmää tarvita. Leikkipuistossa ja luistelukentällä tavattiin naapuruston lapsia ja joskus lomamatkoilta jäi toisella puolella suomea asuvia kirjekavereiksi. Yhä aikuisena minulla on tallella nämä samat jo ennen kouluikää luodut ystävyyssuhteet. Kolme erittäin läheistä ja muut enemmän nähdään kerran vuodessa tuttuina. Se on kyllä rikkaus, muistaa ystävä hiekkalaatikkoajoilta asti.

Iso osa lapsista on nykyään päivähoidossa, muistelet sellaisia aikoja, joita ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo eihän tuossa aloituksessa ollut tarkoitus pakottaa kaikkia kotiin...Vaan herätellä... Ei kotiin jääminen lasten kanssa ole huonovaihtoehto. Yleensä vanhojen ihmeisten kuulee sanovan että voi kun olisi ollut mahdoliisuus ollut olla lasten kanssa kotona kun ne oli pieniä mutta oli velat,työt...Kukaan e i kyllä voivottele että tulipa vietettyä liikaa aikaa kotona lasten kanssa silloin kun ne oli pieniä, eikä harrastettua itse, vaihdettua autoa vähän väliä... Vanhempia tällä aloituksella herättelin, kotona oloon ennen kaikkea vanhempien etu, samalla oppii tuntemaan lapsensa paremmin ja luotua vahvat suhteet. Rankkaa se kyllä on!

Mä varmaan voivottelen vanhana että tulipa vietettyä liikaa aikaa lasten kanssa koska olen  "pakolla" kotona. Fyysisten sairauksien vuoksi en voi käydä töissä.

Et ilmeisesti ole törmännyt aikuisiin, jotka syyttävät lapsiaan kun jäi opinnot väliin eikä ikinä työllisty. 

Vierailija kirjoitti:

Joo eihän tuossa aloituksessa ollut tarkoitus pakottaa kaikkia kotiin...Vaan herätellä... Ei kotiin jääminen lasten kanssa ole huonovaihtoehto. Yleensä vanhojen ihmeisten kuulee sanovan että voi kun olisi ollut mahdoliisuus ollut olla lasten kanssa kotona kun ne oli pieniä mutta oli velat,työt...Kukaan e i kyllä voivottele että tulipa vietettyä liikaa aikaa kotona lasten kanssa silloin kun ne oli pieniä, eikä harrastettua itse, vaihdettua autoa vähän väliä... Vanhempia tällä aloituksella herättelin, kotona oloon ennen kaikkea vanhempien etu, samalla oppii tuntemaan lapsensa paremmin ja luotua vahvat suhteet. Rankkaa se kyllä on!

Kertoisitko vielä

- miten olette eläneet vuosikausia osa-aikaisen siivoojan palkalla?

-mitä mieltä olet siitä, että moni 6-vuotiaaksi kotona hoidettu (esim. minä) kokee että se on vaikuttanut negatiivisesti sosiaalisiin taitoihin ja toivoo että olisi saanut harjoitella ryhmässä olemista aiemmin?

Aloittajalta:

Siis oman kotona olon rahoittaa vaimo ja säästöt. En saa tukia. Menin töihin 18v  ja olin 10 vuoden "uran tehdas töissä (n.30-35te/v). Kaikki rahat pistin säästöön vain auton ostin ja asunnon. Autoa olen sen jälkeen vaihtanut parinvuoden jälkeen vähän uudempaan (vanhan myynyt samalla hinnalla millä uuden ostanut).Kun vaimo oli hoitovapaalla ja isommat lapset koulussa kävin aamut 9-14 keikka töissä lasten kouluajan jne. Veroja olen maksellut eri hommista elämäni aikana melkein 100 000e joten en ihan täysi pummi ole...

Vaikka kotona oloni rahoittaisitte te työssäkäyvät,niin on monia työttömiä jotka nostavat korvauksen eivätkä hoida lapsiaan vaan vievät "varhaiskasvatukseen" jne. Olisi hieno jos valtio tukisi yli 3-v kotihoitoa edes puolikkaalla työttömyyskorvauksella.

Monien hermoille sopii paremmin se että lapset on välillä poissa näkyvistä niin jaksaa olla itse parempi vanhempi, tämä jos mikä on ymmärrettävää.

Jos olet varakas kotona olo onnistuu tai jos olet toimeentulotuellla yms missä maksetaan asuminen ja eläminen, onnistuu mutta pieni tuloisella jolla on asuntolaina/autolaina yms on vaikeaa. Joten kannattaa miettiä tarvitsetko juuri sellaista autoa minkä omistat tai asuntoa jne, vähälläkin voi tulla toimeen ja nauttia elämästään.

Kun itse säästin nuorena limonadikin oli minulle luksustuote, en juonut sitä kahteen vuoteen, samoin hampurilaiset jne.

Pointti on kuitenkin se että kotona lasten kanssa olo on uhrauksien arvoista!

Vastauksia:

-Siis säästöillä,keikkahommilla aina jompikumpi ollut töissä, hyödynnetty palkalliset vapaat vuorotteluvapaa, opiskeluvapaa (joka jota käytetty myös lasten hoitoon) jne.

-Koulussa/tarhassa ei opita sosiaalisuutta pikemminkin kiroilua, tappelua, alapääjuttuja yms.

-Sosiaalisuus hankittu seurakunnan ja kunnan kerhoista, sukulaisilta, kuoroista, musiikkiopistosta, lähiympäristöstä.Eskariin/kouluun meno voi sikäli olla shokki kun lapset näkevät kuulevat asioita joita eivät ole tottuneet kuulemaan ja pitävät sitä outona; kiroilu, *unan imemisjutut yms.

No olin joskus samaa mieltä. Haettiin seurakunnasta ruokakasseja. Lainattiin rahaa kaikilta. Oli ihan helvetin moista paska kituutusta kokoajan.

Lasten kanssa ei käyty missään eikä tehty mitään kun ei ollut rahaa, edes uimahalliin tai jätskiin puistossa kesällä.

Kaupassa käytiin laskeskellen kolikoita. Mitään terveellistä ei voinut ostaa (pähkinät, kasvikset, salaatit, kala, hedelmät...)

Oppineet on lapset kaiken ja selkeästi taitavampia sosiaalisesti kuin ikätoverinsa ovat. Hyvät käytöstavat ja kunnioitus muihin ihmisiin.

Mutta nyt on tilanne se että on talo (ei mikään hieno, mutta lainaa siitäkin maksettava) kaksi autoa (miehentyöauto vanha romu ja perheauto johon kaikki mahdumme ja joka on nykyaikainen ja turvallinen).

Lapsen koulumatkat on vietävä autolla, mies menee töihin jo klo.7 eikä ippe ole auki vielä silloin.

Kotihoidontuelle ei voi jäädä, siinä menisi autot ja talo. Elämä ei ollut mielekästä silloin kun seurakunnasta raahasin bussilla ruokakassia rattaiden kyljessä joten siihen ei voi enään palata.

Että kyllä se vaan niin on että työttömät ja rikkaat saavat kasvattaa lapsensa kotona jos tahtovat, me muut joudumme luopumaan kaikkein tärkeimmistämme jo 9kk iässä :_(

Aloittajalta:

Niinpä juuri 39/39 kuulut siihen ryhmään joka joutuu tekemään valintoja.Vaikka itse olen syntynyt "onnelisten tähtien alla"olen todennut sen että paljon ei tarvitse rahaa että tulee toimeen vaikka on kotona.  Meillä syödään hyvin "tarjouslaariruokaa", ruoka-apua ei ole haettu, leipomolta isosäkki leipiä pakkaseen yms. marjoja jne. Turhaa kulutusta vältetään, optimoidaan rahan käyttö, hiukset leikataan itse, käytetään kirpparivaatteita, auto huolletaan /korjataan itse, ei tilata lehtiä, kaikki kilpailutetaan , netti yms. esim tämä 4G netti 11,95,-/kk. ilman muita kuluja. yms. Kun olin töissä ja hankin 35 t Euroa vuodessa sain säästöön 25t euroa.  Monet jotka hankkii 100t euroa vuodessa tuhlaavat kaikki mitä autokauppojen jälkeen jää jäljelle...

Alkuviestini tarkoitus oli herätellä niitä joilla on esim. 20 t euron auto maksettu ja miettivät uuden ostamista jne. Jos vaihtaisikin huonompaan ja olisi lasten kanssa kotona...Silti sanovat että ei ole varaa olla kun nyt tuo auto lainakin...