Lapsen hoitaminen kotona 6-vuotiaaksi, ei taida olla kovin yleistä? Raha ei voi olla syy...

Vierailija kirjoitti:

Vastauksia:

-Siis säästöillä,keikkahommilla aina jompikumpi ollut töissä, hyödynnetty palkalliset vapaat vuorotteluvapaa, opiskeluvapaa (joka jota käytetty myös lasten hoitoon) jne.

-Koulussa/tarhassa ei opita sosiaalisuutta pikemminkin kiroilua, tappelua, alapääjuttuja yms.

-Sosiaalisuus hankittu seurakunnan ja kunnan kerhoista, sukulaisilta, kuoroista, musiikkiopistosta, lähiympäristöstä.Eskariin/kouluun meno voi sikäli olla shokki kun lapset näkevät kuulevat asioita joita eivät ole tottuneet kuulemaan ja pitävät sitä outona; kiroilu, *unan imemisjutut yms.

Siis...alle 6-vuotiaat oppivat päiväkodissa/pph:lla kiroilua, tappelua ja alapääjuttuja? Missä todellisuudessa sinä oikein elät??

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalta:

Siis oman kotona olon rahoittaa vaimo ja säästöt. En saa tukia. Menin töihin 18v  ja olin 10 vuoden "uran tehdas töissä (n.30-35te/v). Kaikki rahat pistin säästöön vain auton ostin ja asunnon. Autoa olen sen jälkeen vaihtanut parinvuoden jälkeen vähän uudempaan (vanhan myynyt samalla hinnalla millä uuden ostanut).Kun vaimo oli hoitovapaalla ja isommat lapset koulussa kävin aamut 9-14 keikka töissä lasten kouluajan jne. Veroja olen maksellut eri hommista elämäni aikana melkein 100 000e joten en ihan täysi pummi ole...

Vaikka kotona oloni rahoittaisitte te työssäkäyvät,niin on monia työttömiä jotka nostavat korvauksen eivätkä hoida lapsiaan vaan vievät "varhaiskasvatukseen" jne. Olisi hieno jos valtio tukisi yli 3-v kotihoitoa edes puolikkaalla työttömyyskorvauksella.

Monien hermoille sopii paremmin se että lapset on välillä poissa näkyvistä niin jaksaa olla itse parempi vanhempi, tämä jos mikä on ymmärrettävää.

Jos olet varakas kotona olo onnistuu tai jos olet toimeentulotuellla yms missä maksetaan asuminen ja eläminen, onnistuu mutta pieni tuloisella jolla on asuntolaina/autolaina yms on vaikeaa. Joten kannattaa miettiä tarvitsetko juuri sellaista autoa minkä omistat tai asuntoa jne, vähälläkin voi tulla toimeen ja nauttia elämästään.

Kun itse säästin nuorena limonadikin oli minulle luksustuote, en juonut sitä kahteen vuoteen, samoin hampurilaiset jne.

Pointti on kuitenkin se että kotona lasten kanssa olo on uhrauksien arvoista!

Aika mestari olet autokaupassa, kun vanhasta autostasi saat saman hinnan, jolla itse ostat uuden ja paremman.

Toimeentulotuella kotivanhemmaksi jääminen ei kyllä onnistu. Työkykyiselle toimeentulotukea maksetaan vain, jos jostain syystä työttömyysavustusta ei saa, ja työttömyysavustuksella oleva ei ole kotivanhempi vaan työtön työnhakija.

Osa tietysti niistä lapsista on oppinut jutut kotona ja kertoo niitä tarhassa. Ei niitä siellä tarhassa opeteta.

Eräskin lapsi kertoi että hänen uusi tarhakaveri on nimeltään *erkele, oli kuullut kutsuttavan sillä nimellä.

tai eräs lapsi sanoi minun kuullen kaverilleen että isä katsoi illalla ohjelmaa missä setä imi toisen...

Kaikki lapsethan ei aikuisille kerro juttujaan....

Vierailija kirjoitti:

Ja sosiaaliset taidot nolla. 

No Suomessa ne nyt useinkin on nolla. Paitsi ehkä juuri näillä kotona hoidetuilla, joiden vanhemmat investoivat (henkisesti) enemmän lapsiinsa kuin tavan suomalainen.

t. ei-suomalainen

Usein ärsyttää sana "hoitaminen" , kun ei puhuta enää vauvoista. Olen seurannyt läheltä moilapsisen perheen lasten"hoitoa", joka on käytännössä sitä, että jotain ruokaa päivittäin saavat, muuten äiti keskittyy ihan muihin asioihin ilman koulutusta ja työtä jo toistakymmenettä vuotta. Se ,että lorvii yhteiskunnan tuella kotona ei tarkoita, että oikeasti hoitaa lapsiaan. Mielestäni olen keskittynyt kahden lapseni hyvinvointiin enemmän kuin kyseinen kotiäiti kokopäivätyöstäni huolimatta.

Aloittajalta:

Totta 45/45

Kotona olo ei tee vanhemmasta yhtään sen parempaa vanhempaa kuin siitä joka on töissä!!

Jos joku ihan äiti suree että joutuu viemään lapsen hoitoon ja menemään töihin, voisi vielä miettiä uudelleen jos jäisikin lapsen kanssa kotiin. Mikä on sen hinta  että on kotona 50 000? 80 000?...Entä paljon olisit valmis maksamaan tuosta ajasta kun olet vaikkapa 65 vuotias ja tiedät kuolevasi syöpään vuoden sisällä ? 50 000? 80 000? ehkä enemmän... tai jos käy vielä huonommin, lapsetkin voivat kuolla. Jos et haluaisikaan kivitaloa vaan tyytyisit rintsikka taloon tämä kyllä olisi varmasti mahdollista.

Autojuttuun vielä kommentoin että autoa kun vaihtaa alle vuoden välein sillä pystyy hyvin tekemään voittoa n.1-3t euroa vuodessa tällä kattaa juuri auton käyttö kulut hyvällä tuurilla, tällähän ne autokaupatkin toimii ja autokauppiaat vetää yleisesti lähes 100 000 euron tuloja.

Helppohan se on downshiftailla ja vilosovoida toisten elättinä. Arvatenkin vaimokin on työtön?

Aloittajalta:

Kuten sanottu omilla rahoilla ja vaimon.

Juuh...olen kyllä samaa mieltä siitä, että vanhemmat voisivat tinkiä elintasostaan (tai pikemminkin valita asumisen tason viisaasti) että ei tarvitsisi alle 2-vuotiaita hoitoon kärrätä, mutta mulla on kyllä aika erilainen kuva päiväkodista kuin sinulla. Mun 3-vuotias on juuri aloittanut pk:ssa, ja esim tällä viikolla on

-saanut soittaa pianoa musiikkituokiossa kertoi tästä itse innoissaan

-yksi hoitaja veti draamatuokion, samoin kertoi tästä innoissaan

-nauranut kippurassa yhden hoitajan vitseille

-ollut ylpeä kun oli jaksanut vetää toista lasta pulkassa

-saanut 2 kertaa kauniin ranskanletin päähänsä

-askarrellut vaikka mitä

-on päässyt syliin aina jos on itkettänyt

-oppinut monia lauluja, selvästi ylpeä tästä

...ja vaikuttaa aidosti viihtyvän.

Olin(tai mies) pk:ssa 2 vkoa enemmän tai vähemmän mukana ja ei siellä kukaan kiroile, konfliktit ratkaistaan rakentavasti ja ystävällisesti, tarvitsevia lohdutetaan, iso ryhmä jaetaan nokkelasti pienempiin ryhmiin jolloin melu ja konfliktit pysyvät vähäisenä. Tunnelma on lämmin ja turvallinen. Sama kokemus esikoisen kahdesta pk:sta. En oikein ymmärrä miten voi muutaman lapsen yksittäisen lausahduksen perusteella arvioida päiväkotiympäristöä yleisesti noin?

Ap, en ihan ymmärrä:

Tienasit 35 000 euroa / vuosi?

Oliko tämä brutto vai netto?

Oletettavasti brutto, jos rahaa käytit ennen lapsia asumiseen, ruokaan, bensoihin ja laskuihin (netti, puhelin, vakuutukset jne) vuodessa 10 000 eur ja säästöön jäi mainitsemasi 25 000 eur /vuosi .

Veroja maksoit 10 vuodessa 100 000 euroa (10 000 eur/vuosi). Ja katsot maksaneesi osasi? Aika pieni veroprosenttikin (10 000 eur vuodessa 45 000 euron bruttotuloista, 22%).

No, me muut maksamme sitten enemmän kuin 10 000 euroa veroja vuosittain ja huomattavasti kauemmin kuin sen 10 vuotta. Henkilökohtainen valinta ;)

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kotihoidontuella ja työmarkkinatuella samanaikaisesti. Noin 50%-50% kumpaakin. Se on ihan mahdollista, laillista ja jopa suotavaakin, jotta tilastoharhalta vältyttäisiin.

Mistä alapeukuttelut? Onko teistä tilastoharha sitten hyvä asia?

Näissä mennään niin helposti ääripäästä toiseen.

Ihan tosiasiassa alle 3-vuotias ei kaipaa millään muotoa päiväkotia. Jos joku joutuu menemään töihin lapsen ollessa vielä vauva tai taapero, niin fiksuinta olisi pitää päivät mahdollisimman lyhyenä ja ei ainakaan pistää sitä lasta päiväkotiviikon perästä viikonloppuna mummolaan että saadaan sitä "laatuaikaa". Mutta eihän nämä aina ole mahdollisia. Se pieni lapsi tarvitsee siellä päiväkodissa kokemuksen, että häntä varten yksi aikuinen joka auttaa häntä kun pelottaa, ahdistaa, surettaa. Mitä pienempi lapsi, sen tärkeämpää. Näin ei taida kaikissa päiväkodeissa olla, ja se varmasti aiheuttaa erilaisia ongelmia tulevaisuudessa mielenterveyteenkin. 

Yli 3-vuotias sen sijaan jo tarvitsee ryhmää, jota ohjaa aikuinen ja pitää huolen että kaikilla on hyvä olla. Jos elettäisiin ihanneyhteiskunnassa, niin jokainen lapsi saisi olla yhden ja saman ihmisen kanssa kotona 2-vuotiaaksi (ja jokainen aikuinen nauttisikin siitä), ja tämä ei vaikuttaisi kohtuuttomasti työuraan ja toisia tuleville työntekijöillä hyviä sijaisuusmahdollisuuksia jne. 

Minä tunnistan tuon, että pää hajoaa lapsen kanssa kahdestaan kun se ei vielä puhu kunnolla (joku aiempi kirjoitti). Minä itse olen ymmärtänyt että se on osittain siitäkin, että minäkin olen saanut vauvana liian varhain liian pitkiä erossaolokokemuksia omasta äidistä. Näinhän meillä suurimmalla osalla suomalaisista on. Sitten kun saa sen oman lapsen, niin hänen kanssaan olo voi tuntea vaikealta yksin eikä vuorovaikutus tunnu luonnolliselta. Tarpeisiin vastaaminen tuntuu työltä ja sitä toisintaa samoja malleja mitä itseen on käytetty.

Mä en ainakaan yksinkertaisesti halunnut olla äitiyslomaa pidempään kotona. En kouluttautunut juristiksi keittääkseni puuroa min. kolme vuotta. Lapset eivät ole siitä kärsineet, että menivät pienenä ensin perhepäivähoitoon ja siitä sitten päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan yksinkertaisesti halunnut olla äitiyslomaa pidempään kotona. En kouluttautunut juristiksi keittääkseni puuroa min. kolme vuotta. Lapset eivät ole siitä kärsineet, että menivät pienenä ensin perhepäivähoitoon ja siitä sitten päiväkotiin.

Ja isätkö ei ole kuvioissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan yksinkertaisesti halunnut olla äitiyslomaa pidempään kotona. En kouluttautunut juristiksi keittääkseni puuroa min. kolme vuotta. Lapset eivät ole siitä kärsineet, että menivät pienenä ensin perhepäivähoitoon ja siitä sitten päiväkotiin.

Ja isätkö ei ole kuvioissa?

Ja mitä se nyt tähän kuuluu? Lapseni isä oli ja on edelleenkin kuvioissa, mutta ei hänkään halunnut kotona olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan yksinkertaisesti halunnut olla äitiyslomaa pidempään kotona. En kouluttautunut juristiksi keittääkseni puuroa min. kolme vuotta. Lapset eivät ole siitä kärsineet, että menivät pienenä ensin perhepäivähoitoon ja siitä sitten päiväkotiin.

Ja isätkö ei ole kuvioissa?

Ja mitä se nyt tähän kuuluu? Lapseni isä oli ja on edelleenkin kuvioissa, mutta ei hänkään halunnut kotona olla.

Miksi ihmeessä sitten koko lapsi?

Vierailija kirjoitti:

koti-isä kirjoitti:

Meillä on näin tehty 3 lapsen osalta ja vielä yksi odottaa kasvamista eskari-ikään... Vähän provosoivasti laitoin otsikkoon että raha ei voi olla syy. Monelle se ei ole oikea syy. Et tarvitse hienoa autoa, asuntoa, lomamatkoja, hampurilaisia yms. voit niitä toki haluta mutta et niitä tarvitse, niin kuin ruokaa ja lämpöä yms.

Toiset perustelee varhaiskasvatuksella...meillä kaikki lapset oppineet lukemaan ja laskemaan ennen eskaria, uimaan, ajamaan pyörällä, hiihtämään jne. ilman mitään eri kasvatuksia. Ei myöskään ongelmia koulussa jne. vaan kuuluvat luokan parhaiten osaaviin.

Vanhemmat ajattelevat monesti "uraansa" (oikeasti tässä maassa ei ole montaa jolla on jokinoikea "ura"). Joku päällikön virka, ylihoitaja, ylilääkäri ei ole mikään ura... tai kaikkein PAHIN vanhemmat ajattelevat eläkettä.

Eläkkeestä en viitsi edes kirjoittaa mitään, oman takuueläkkeeni nautin (jos olen vielä silloin elossa) kiikkustuolissa istuen muistellen yhteisiä hetkiä pienten lasteni kanssa.

Itse ole 40v mies, työtön jne. maallinen mammona ei motivoi vaikka sitä vähän onkin. Työkkärintuki on ainut mitä on välillä saatu, vaimo osa-aikainen siivooja. Jos me pärjätään niin monet muutkin pärjäisivät. ÄLKÄÄ tulevat vanhemmat jättäkö käyttämättä mahdollisuutta olla lastenne kanssa kun ne ovat pieniä....raha ei ole este.

Hienoa! Kunnioitan valintaanne! meilläkin kaikki 3 lasta on hoidettu kouluikään asti kotona (eivät ole käyneet edes eskaria). Kaikki ovat oppineet lukemaan ennen koulua ja opiskelevat nyt yliopistossa :)

Pakko kysyä tätä: toivotko, että jäävät vuorostaan kotiin koulutettuina?

T. Koulutettu, 5v. kotona ollut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan yksinkertaisesti halunnut olla äitiyslomaa pidempään kotona. En kouluttautunut juristiksi keittääkseni puuroa min. kolme vuotta. Lapset eivät ole siitä kärsineet, että menivät pienenä ensin perhepäivähoitoon ja siitä sitten päiväkotiin.

Ja isätkö ei ole kuvioissa?

Ja mitä se nyt tähän kuuluu? Lapseni isä oli ja on edelleenkin kuvioissa, mutta ei hänkään halunnut kotona olla.

Miksi ihmeessä sitten koko lapsi?

Et ole tosissas. Meidän ei olisi pitänyt saada lapsia, koska emme halua olla kotona vuosia? Lapsillamme on erittäin hyvä elämä, he ovat fiksuja ja hyväkäytöksisiä. Parempi äiti minä heille olen, kun käyn töissä. Olen myös sitä mieltä, että annan heille huomattavasti paremman naisen mallin, kuin ne, jotka pitkälti yhteiskunnan tuella kasvattavat lapsiaan av:lla roikkuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan yksinkertaisesti halunnut olla äitiyslomaa pidempään kotona. En kouluttautunut juristiksi keittääkseni puuroa min. kolme vuotta. Lapset eivät ole siitä kärsineet, että menivät pienenä ensin perhepäivähoitoon ja siitä sitten päiväkotiin.

Ja isätkö ei ole kuvioissa?

Ja mitä se nyt tähän kuuluu? Lapseni isä oli ja on edelleenkin kuvioissa, mutta ei hänkään halunnut kotona olla.

Miksi ihmeessä sitten koko lapsi?

Et ole tosissas. Meidän ei olisi pitänyt saada lapsia, koska emme halua olla kotona vuosia? Lapsillamme on erittäin hyvä elämä, he ovat fiksuja ja hyväkäytöksisiä. Parempi äiti minä heille olen, kun käyn töissä. Olen myös sitä mieltä, että annan heille huomattavasti paremman naisen mallin, kuin ne, jotka pitkälti yhteiskunnan tuella kasvattavat lapsiaan av:lla roikkuen.

Varmaan liittyi ihan tuohon, että miksi lapsia jos se kotona olo niiden kanssa on sulle vain "puuron keittoa"..

Ihminenhän peilaa omaa kasvatusmallia itse saamaansa kasvatukseen. Ja tietenkin pitää omia valintojaan parhaina ( siis valintoja, ei palotettuja). Fakta on kuitenkin se että päiväkodista ei saa mitään, mitä normaali perhe (äiti+isä) pystyy lapselle tarjoamaan. Parhaimmillaan päivähoito pääsee lähelle kodin tarjoamaa hoitoa, siis parhaimmillaan. Ei toteudu kyllä päiväkodissa kuin pienissä ryhmissä ja vain silloin kun lapsi itse haluaa ko hoitoa. Välien ollessa kunnossa lapsi valitsee kyllä mielummin kodin kuin hoitopaikan. Huolestunut olisin jos oma lapseni menisi mielummin hoitoon kuin kotiin...