Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hoitaminen kotona 6-vuotiaaksi, ei taida olla kovin yleistä? Raha ei voi olla syy...
koti-isä
10.03.2017 |
Meillä on näin tehty 3 lapsen osalta ja vielä yksi odottaa kasvamista eskari-ikään... Vähän provosoivasti laitoin otsikkoon että raha ei voi olla syy. Monelle se ei ole oikea syy. Et tarvitse hienoa autoa, asuntoa, lomamatkoja, hampurilaisia yms. voit niitä toki haluta mutta et niitä tarvitse, niin kuin ruokaa ja lämpöä yms.
Toiset perustelee varhaiskasvatuksella...meillä kaikki lapset oppineet lukemaan ja laskemaan ennen eskaria, uimaan, ajamaan pyörällä, hiihtämään jne. ilman mitään eri kasvatuksia. Ei myöskään ongelmia koulussa jne. vaan kuuluvat luokan parhaiten osaaviin.
Vanhemmat ajattelevat monesti "uraansa" (oikeasti tässä maassa ei ole montaa jolla on jokinoikea "ura"). Joku päällikön virka, ylihoitaja, ylilääkäri ei ole mikään ura... tai kaikkein PAHIN vanhemmat ajattelevat eläkettä.
Eläkkeestä en viitsi edes kirjoittaa mitään, oman takuueläkkeeni nautin (jos olen vielä silloin elossa) kiikkustuolissa istuen muistellen yhteisiä hetkiä pienten lasteni kanssa.
Itse ole 40v mies, työtön jne. maallinen mammona ei motivoi vaikka sitä vähän onkin. Työkkärintuki on ainut mitä on välillä saatu, vaimo osa-aikainen siivooja. Jos me pärjätään niin monet muutkin pärjäisivät. ÄLKÄÄ tulevat vanhemmat jättäkö käyttämättä mahdollisuutta olla lastenne kanssa kun ne ovat pieniä....raha ei ole este.
Kommentit (113)
Jonkun pitää tehdä töitäkin että teidät elätit voidaan elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan yksinkertaisesti halunnut olla äitiyslomaa pidempään kotona. En kouluttautunut juristiksi keittääkseni puuroa min. kolme vuotta. Lapset eivät ole siitä kärsineet, että menivät pienenä ensin perhepäivähoitoon ja siitä sitten päiväkotiin.
Ja isätkö ei ole kuvioissa?
Ja mitä se nyt tähän kuuluu? Lapseni isä oli ja on edelleenkin kuvioissa, mutta ei hänkään halunnut kotona olla.
Miksi ihmeessä sitten koko lapsi?
Et ole tosissas. Meidän ei olisi pitänyt saada lapsia, koska emme halua olla kotona vuosia? Lapsillamme on erittäin hyvä elämä, he ovat fiksuja ja hyväkäytöksisiä. Parempi äiti minä heille olen, kun käyn töissä. Olen myös sitä mieltä, että annan heille huomattavasti paremman naisen mallin, kuin ne, jotka pitkälti yhteiskunnan tuella kasvattavat lapsiaan av:lla roikkuen.
Kukaan ei ole puhunut vuosista mutta vauva ei kuulu päivähoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalta:
Siis oman kotona olon rahoittaa vaimo ja säästöt. En saa tukia. Menin töihin 18v ja olin 10 vuoden "uran tehdas töissä (n.30-35te/v). Kaikki rahat pistin säästöön vain auton ostin ja asunnon. Autoa olen sen jälkeen vaihtanut parinvuoden jälkeen vähän uudempaan (vanhan myynyt samalla hinnalla millä uuden ostanut).Kun vaimo oli hoitovapaalla ja isommat lapset koulussa kävin aamut 9-14 keikka töissä lasten kouluajan jne. Veroja olen maksellut eri hommista elämäni aikana melkein 100 000e joten en ihan täysi pummi ole...
Vaikka kotona oloni rahoittaisitte te työssäkäyvät,niin on monia työttömiä jotka nostavat korvauksen eivätkä hoida lapsiaan vaan vievät "varhaiskasvatukseen" jne. Olisi hieno jos valtio tukisi yli 3-v kotihoitoa edes puolikkaalla työttömyyskorvauksella.
Monien hermoille sopii paremmin se että lapset on välillä poissa näkyvistä niin jaksaa olla itse parempi vanhempi, tämä jos mikä on ymmärrettävää.
Jos olet varakas kotona olo onnistuu tai jos olet toimeentulotuellla yms missä maksetaan asuminen ja eläminen, onnistuu mutta pieni tuloisella jolla on asuntolaina/autolaina yms on vaikeaa. Joten kannattaa miettiä tarvitsetko juuri sellaista autoa minkä omistat tai asuntoa jne, vähälläkin voi tulla toimeen ja nauttia elämästään.
Kun itse säästin nuorena limonadikin oli minulle luksustuote, en juonut sitä kahteen vuoteen, samoin hampurilaiset jne.
Pointti on kuitenkin se että kotona lasten kanssa olo on uhrauksien arvoista!
Miten olet voinut pistää koko palkan säästöön kymmenen vuoden ajan? Kuka sut on elättänyt?
Aloittaja:
En nyt eurolleen noita lukuja muista mutta ennen lapsia kun elimme niin itseemme ei juurikaan rahaa laitettu...alkoholia, tupakkaa, parturia jne. ei ole tarvittu. Äkkiä niistä tulee tonneja vuodessa säästöä. Fakta oli kuitenkin se että tuosta 10-vuoden työputkesta jäi uuden ok-talon verran rahaa. Vaikea ehkä teidän on käsittää mutta rahan käytössä olen kuitenki todella hyvä.
Mielelläni opastaisin muitakin jos vain tiedän tarkemman kohteen.
Meillä mm. Vakuutukset, sähkösopimukset, kännykkäliittymät jne vaihdetaan/uusitaan vuosittain. Ruoka ostetaan mistä saadaan halvimmalla ja paljon tavaraa lahjoja autonosia renkaat yms ulkomailta. Näillä jo pelkästään säästetään monia tuhansia.
No ei minua huvita elää missään pikkukaksiossa ja syödä pelkkää makaronia perheeni kanssa vain sen vuoksi että lapset eivät joutuisi päiväkotiin. Lapset hoidan kotona 3 v asti ja sen jälkeen ovat hyvin valmiita olleet päiväkotiin ja itse teen 78% työaikaa jolloin saan yhden vapaan enemmän töissä. Näin meillä on tilava omakotitalo, asuntolainaa maksamme josta jää perintöä lapsillekin. Voimme syödä mitä haluamme, lapset saavat harrastaa ja matkustamme ainakin kerran vuodessa. Aikaa on silti lapsillemme ja itsekin pääsen kehittymään työssäni (johon olen kouluttautunut useita vuosia!) ja kehittymään muissakin osa-alueissa ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivuliasta myöntää koska en tykkää ap:n tyylistä, mutta juuri näin meillä tehtiin silloin olosuhteiden pakosta, mutta nyt jälkeenpäin totean ratkaisun olleen erittäin hyvän lapsen ja perheen kannalta.
Jäin kotirouvaksi muutettuamme ulkomaille, olin kotona kunnes lapsi oli 7v. Lapsi meni tarhaan ja kouluun maan systeemien mukaan 3v iässä, mutta periaatteessa minä olin "vain" kotona.
Minulle pakkovalinta oli aika rankka koska hausin enemmän omaa identiteettiä työn kautta sen sijaan että olisin "Maijan Äiti" tai "Harrin vaimo". Oman rahan puuttuminen oli myös kova paikka, mies oli ainoa rahan lähde.
Jälkeenpäin ajatellen olen todella kiitollinen tuosta pakkovalinnasta. Aamut, iltapäivät, kiireetön ruoan laittaminen yhdessä lapsen kanssa... juteltiin ja vaan oltiin yhdessä monta tuntia päivässä, joka päivä, monta vuotta. Pyöräilyn opettelussa pyörän perässä juoksin minä. 3v pesi lattiaa kanssani. 4v istui sylissäni ja opetteli lukemaan suomeksi. Oli aikaa, ja ei ollut kiire töihin tai nukkumaan että jaksaisi töissä.
En ikinä suosittelisi tuota itselleni, mutta noin se meni ja kiitoksena on vahva tunneside ja monta vuotta yhteistä, kiireetöntä aikaa :)
Kahden lapsen kanssa se on siinä ja siinä, mutta kolmen tai useamman kanssa se onnistuu vallan mainiosti, paitsi nuorimman kohdalla, kun hyödyntää kotihoidontuet ja sisarosuudet, lasten ikäeroissa.
Aloituksessa et maininnut lasten ikää, mutta jos ikäerot on suuret, silloin se tuo haasteita perheille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja:
Joo meillä lapsien iät ei ole ideaaliset tukien kannalta lähellekkään...ei niin laskelmoivia olla oltu. Mutta esim vinkki siihen miten 3-vuoden jälkeen voi jäädä kotiin on vuorotteluvapaa josta saa hyvän korvauksen tai sitten samansuuntaisia jolloin lapset voivat olla kotona on vuorotyö kevennettynä jolloin toinen vanhempi on aina kotona tai opintovapaa aikuispuolella, ei juuri rasita( itse kävin kaksi tutkintoa amk) tai hankaloita kotona oloa kun voi tehdä etänä yms. Aikuiskoulutustuki on ihan hyvä, (itse en sitä hakenut silloin kun en tiennyt, opintotuen sain)
Kyllä minä tarvitsen hampurilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten ärsyttää vanhemmat jotka eivät ole lapsiensa kanssa. Monella näin:
0-2v kotona, 0-6v tarhassa, iltaisin muutama tunti kotona (ruoka+pikkukakkonen+pesu+sänkyyn)
6-8v aamu+iltapäiväkerho koululla+muutama harrastus viikolla
9v eteenpäin koulussa+harrastuksissa+kavereilla yms.
Millon vanhempien ja lasten välinen suhde muodostuu? Silloin muutaman tunnin aikana illallako?
Kaiken huippu kun vanhemmillakin on harrastuksia, illanistujaisia, yms aikaa ei jää lapsille. Monet tuhlaa vielä rahansakin ettei jää edes lapsille perinnöksi! Köyhää on suomen kansa kaikin puolin!
Itse jäin ihan tavallisesta tehdastyöstä äitiyslomalle ja myöhemmin hoitovapaalle. Olin kotona yhteensä viisi vuotta ja sitten mies sanoi, että voisin jo mennä töihin. Eipä se niin helppoa ollutkaan. Jotain pieniä pätkiä olen saanut ja vaikka myöhemmin opiskelin AMK-tutkinnon, en edelleenkään ole päässyt takaisin työelämään. Edes niihin tehdastöihin, joita nuorempana tein, minua ei huolita. Ja lapsi on jo 16-vuotias lukiolainen, joka asuu koululla.
En kadu niitä ensimmäisiä vuosia, jotka olin kototona lapsen kanssa tarjoten hänelle rauhallisen lapsuuden. Ja kun hän meni 5-vuotiaana päiväkotiin, se sujui todella hyvin ja mitään ongelmia ei ollut. Eikä myöhemmin koulussakaan. Lapsen kannalta tämä oli todella hyvä ratkaisu. Mutta jos olisin silloin ensimmäisinä vuosina tajunnut, että tällä päätöksellä menetän mahdollisuuteni päästä enää koskaan työelämään takaisin, olisin varmaan miettinyt todella paljon tarkempaan, onko uhraus minun kohdallani sen arvoinen. Lapsi sai kyllä kaiken mahdollisen ja se minua lohduttaa, mutta itselleni jäi tästä tyhjä luu käteen ja nyt olen yhteiskunnan sylkykuppi, pitkäaikaistyötön vailla toivoa paremmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on työpaikka, ei sieltä noin vain mennä irtisanoutumaan. Siitähän seuraa myös karenssi. Enkä itse henk.koht. ymmärrä, mitä järkeä on elätyttää itseään valtiolla 15 vuotta! Meillä on lapset 11 v., 6 v. ja 2 v. Jos olisin jäänyt kokoaikaisesti vain kotiin ja palaisin töihin 4,5 vuoden päästä, kun nuorin menee kouluun, olisin maannut kotona yhteiskunnan elätettävänä yhteensä lähes 16 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja:
Joo meillä lapsien iät ei ole ideaaliset tukien kannalta lähellekkään...ei niin laskelmoivia olla oltu. Mutta esim vinkki siihen miten 3-vuoden jälkeen voi jäädä kotiin on vuorotteluvapaa josta saa hyvän korvauksen tai sitten samansuuntaisia jolloin lapset voivat olla kotona on vuorotyö kevennettynä jolloin toinen vanhempi on aina kotona tai opintovapaa aikuispuolella, ei juuri rasita( itse kävin kaksi tutkintoa amk) tai hankaloita kotona oloa kun voi tehdä etänä yms. Aikuiskoulutustuki on ihan hyvä, (itse en sitä hakenut silloin kun en tiennyt, opintotuen sain)
Juu, vuorotteluvapaata saadakseen pitää olla työelämässä 20 vuotta. Väitän, että harvalla vanhemmalla täyttyy tuo ehto. Lisäksi pitäisi olla vakituinen työpaikka. Ja siihen vielä työnantajan löytää jostain työtön henkilö. Ainakin hoitoalalla se suurin ongelma on löytää vuorotteluvapaan sijainen. Itse opiskelin aikoinaan AMK-tutkinnon, jossa oli lähiopetusta 2 pv viikossa. Mihin sen lapsen niiksi päiviksi laittaa, jos ei ole hoitopaikkaa ja toinen vanhemmista käy päivätyössä? Meillä oli noiden lähiopetusten lisäksi esim. seminaareja ja opinnäyteohjauksia siten, että 3. vuonna oli käytännössä oltava koululla 3-4 päivänä joka viikko, vaikka enimmäkseen etäopiskelua piti olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on työpaikka, ei sieltä noin vain mennä irtisanoutumaan. Siitähän seuraa myös karenssi. Enkä itse henk.koht. ymmärrä, mitä järkeä on elätyttää itseään valtiolla 15 vuotta! Meillä on lapset 11 v., 6 v. ja 2 v. Jos olisin jäänyt kokoaikaisesti vain kotiin ja palaisin töihin 4,5 vuoden päästä, kun nuorin menee kouluun, olisin maannut kotona yhteiskunnan elätettävänä yhteensä lähes 16 vuotta.
Tässä välissä on ollut kyllä sellaisiakin aikoja, ettei kotona työttömänä ollut vanhempi ole saanut yhteiskunnalta mitään tukia, jos puoliso on ollut töissä. Minä olin työttömänä nollatuloilla ansiosidonnaisen jälkeen pitkään. Ja kun menin opiskelemaan, sain opintotukea (300€/kk tai jotain sen suuntaista) vain puolen vuoden ajan, kolme vuotta opiskelin nollatuloilla. Valmistuttuani laki oli muuttunut niin, että työtön voi saada työmarkkinatukea vaikka puoliso on töissä, ja aloin saada jotain 800€/kk mikä tuntui ruhtinaalliselta. Mutta kyllä tässä on todella monta vuotta oltu nollatuloilla ilman tukia.
Miehen palkka 1500e ja lapsilisät 200e. Ei kyllä pärjättäis...
Kuukauden tai pari elää vaikka kynsiään syöden, mutta vuosia... mahdoton ajatus että tuolla yhtälöllä hyvää lapsuutta tarjottaisiin.
Totta. Jos saisit laitettua vaikka 1 euron säästöön lapsille päivässä niin olisi hieno juttu. Jos on vara jostain tinkiä, nettiliittymästä, alkoholista, lehdistä, kampaamosts mistä vaan 1€/pv per lapsi. 18v lahjaksi saisit antas sitten melkein 7000euroa.
Monille oma itse ja mammona prioriteettina ennen lapsia. Harvat omistautuu täysin lapsille...
Narsistisia ovat nykyajan vanhemmat, ennen vanhemmilla oli vain kiire.
Järki tulee jälkijunassa. Vanhana voi sitten voivotella tai yrittää paikata hoitovajeen lastenlasten kanssa, jos välejä omiin lapsiin enää on.
Up