Masennuslääkkeistä enemmän haittaa kuin hyötyä

Ilman lääkkeitä kuolisin ahdistukseen....

Masennuslääkkeistä on erittäin vaikea päästä eroon; pahat riippuvuusoireet + lisäksi ne ei paranna masennusta.

Mulle ainoa masennukseen tehoava hoito on terapia. Napuja en suostunut popsimaan. Oli järkytys nähdä miten helposti ollaan napuja aloittamassa. Ensimmäiseksi lääkkeeksi määrätään mirtzaa ja sanotaan "jos tulee itsetuhoisia ajatuksia niin soita heti". Kotona kun avasin lääkkeen tuoteselosteen ja sivuoireet niin eipä tehnyt mieli aloittaa.

Eipä masennuslääkkeiden tarkotus ookkaan masennusta parantaa, vaan palauttaa toimintakyky ja estää itsetuhonen käytös kunnes terapia alkaa tehota.

Terkuin ilman SSRI-lääkkeitä olisin jo monta kuukautta ollu tärisevä itkuinen kasa sängynpohjalla, nyt ahdistuneisuuttani ei ees huomaa

Masennuslääkkeet tutkitusti lisää itsemurhia. Madaltaa kynnystä tappaa kun mikään ei enää tunnu pahalta (tai hyvältäkään). Valitettavasti usein on lähtenyt sivullisia siinä samalla.

Miten Peter Gøtzsche kustantaisi suomalaisten masentuneiden terapian?

Vierailija kirjoitti:

Mulle ainoa masennukseen tehoava hoito on terapia. Napuja en suostunut popsimaan. Oli järkytys nähdä miten helposti ollaan napuja aloittamassa. Ensimmäiseksi lääkkeeksi määrätään mirtzaa ja sanotaan "jos tulee itsetuhoisia ajatuksia niin soita heti". Kotona kun avasin lääkkeen tuoteselosteen ja sivuoireet niin eipä tehnyt mieli aloittaa.

Kun on mielisairauksia (epävakaa, kakssuuntanen) ei auta pelkkä terapia. Niihin kuin nyt sattuu aina liittymään joku persoonallisuushäiriö jos on masentunut.

Nytkö vasta tämä aletaan tunnustaa HS:n tasollakin?

Vierailija kirjoitti:

Miten Peter Gøtzsche kustantaisi suomalaisten masentuneiden terapian?

Säästyneillä lääkekustannuksilla ja parantuneella somaattisella terveydellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten Peter Gøtzsche kustantaisi suomalaisten masentuneiden terapian?

Säästyneillä lääkekustannuksilla ja parantuneella somaattisella terveydellä?

Johan vitsin murjaisit.

Arvasin että tänne tulee taas nää "lääketieteilijät" hoilottelemaan lääkkeistä, tuskin edes ovat itse niitä koskaan käyttäneet tai jos ovat eivät ole vakavasti olleet masentuineita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten Peter Gøtzsche kustantaisi suomalaisten masentuneiden terapian?

Säästyneillä lääkekustannuksilla ja parantuneella somaattisella terveydellä?

Johan vitsin murjaisit.

Miten niin? Masennuslääkkeita kompensoidaan verovaroin. Esimerkkinä Abilify maksaa satoja euroja per kuukausi. Riippuen Abilifyn aiheuttamista sivuvaikutuksista, kuten diabetes, lihominen jne. niin aika helvetin paljon voi terapiaa antaa siihen hintaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ainoa masennukseen tehoava hoito on terapia. Napuja en suostunut popsimaan. Oli järkytys nähdä miten helposti ollaan napuja aloittamassa. Ensimmäiseksi lääkkeeksi määrätään mirtzaa ja sanotaan "jos tulee itsetuhoisia ajatuksia niin soita heti". Kotona kun avasin lääkkeen tuoteselosteen ja sivuoireet niin eipä tehnyt mieli aloittaa.

Kun on mielisairauksia (epävakaa, kakssuuntanen) ei auta pelkkä terapia. Niihin kuin nyt sattuu aina liittymään joku persoonallisuushäiriö jos on masentunut.

Aina? Mulla todettu kyllä masennus mutta ei mitään persoonallisuushäiriötä.

Jaaha. Minä totesin kaksi vuotta sitten että "nyt riittää". Olin ahdistunut ja masentunut, makasin vain päivät sohvalla pimeässä käymättä suihkussa, sain melkein paniikkikohtauksen kun vain puhelin soi ja kädet tärisi jo siinä vaiheessa kun piti vastata vieraaseen numeroon. Ulos tai ylipäätänsä kouluun lähteminen ei käytännössä onnistunut mitenkään. Hakeuduin mt-polille, siellä tietysti pian tarjottiin keskusteluapua sekä masennuslääkkeitä, en halunnut siinä vaiheessa vielä kokeilla. Pääsin YTHS:n kautta terapiaan ja sielläkin suositeltiin masennuslääkkeitä. Kokeilin muita "miedompia" lääkkeitä mitkä auttaa sydämentykytykseen yms ja aikani kärvisteltyäni annoin masennuslääkkeille mahdollisuuden.

Nykyään en tarvitse enää terapiaa, syön vain masennuslääkkeitä päivittäin. Olen valmistunut maisteriksi, esitin seminaarissa graduni yleisölle kädet tärisemättä tai saamatta paniikkikohtausta, olen tällä hetkellä jo toisessa työpaikassa ja tällä kertaa vakituisessa. Mitenköhän tuo kaikki, esiintyminen, onnistuminen työhaastatteluissa jne. olisi onnistunut ihmiseltä jota jännitti jo kaupan kassalla ostosten maksaminen? Ei mitenkään, minulle ainakin masennuslääkkeet palauttivat toimintakykyni ja olen nykyään täysin normaali yhteiskunnan jäsen.

En tajua tuota masennuslääkkeiden suunnatonta mollaamista. Toki sitä tarjotaan turhaan ihmelääkkeenä kaikkiin lieviinkin masennuksiin yms. joilloin siitä tuskin on oikeasti apua. Lievempiin tapauksiin pitäisi ehdottomasti tarjota ensisijaisesti keskusteluapua, ja sama oikeastaan kaikissa tapauksissa. Keskusteluapua ensisijaisesti kaikille ja sitten masennuslääkkeet "tukemaan hoitoa", mutta kyllä niistä on oikeasti apua joillekin, ainakin vaikeasti masentuneille/ahdistuneille. Se myönnetään ihan niissä masennuslääkkeitä kritisoivissakin tutkimuksissa.

Ihan pakko sanoa että kaikki sairaudet on keksittyjä kuten syöpä ja sun muut sairaudet, mielikuvitusta vaan.

Niinhän ne on, en tajua kuka niitä suostuu syömään! Terapiaa vaan ja aktiivisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Arvasin että tänne tulee taas nää "lääketieteilijät" hoilottelemaan lääkkeistä, tuskin edes ovat itse niitä koskaan käyttäneet tai jos ovat eivät ole vakavasti olleet masentuineita.

Itse asiassa olen - seitsemän vuoden ajan keskivaikeaan masennukseen (Sepram 60mg, 50kg nuori nainen). Lääkkeiden lopettamisen jälkeen on ollut helpompi käsitellä masennukseen johtaneita syitä kuten raakaa perheväkivaltaa ja koulukiusaamista.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten Peter Gøtzsche kustantaisi suomalaisten masentuneiden terapian?

Säästyneillä lääkekustannuksilla ja parantuneella somaattisella terveydellä?

Johan vitsin murjaisit.

Miten niin? Masennuslääkkeita kompensoidaan verovaroin. Esimerkkinä Abilify maksaa satoja euroja per kuukausi. Riippuen Abilifyn aiheuttamista sivuvaikutuksista, kuten diabetes, lihominen jne. niin aika helvetin paljon voi terapiaa antaa siihen hintaan!

Yksiainoa  terapiakäyntii kustantaa veronmaksajalle aika paljon ja jos viidennes suomalaisista masentuu elämänsä aikana ainakin kerran, niin siitä voi lähteä laskemaan.

Vierailija kirjoitti:

Jaaha. Minä totesin kaksi vuotta sitten että "nyt riittää". Olin ahdistunut ja masentunut, makasin vain päivät sohvalla pimeässä käymättä suihkussa, sain melkein paniikkikohtauksen kun vain puhelin soi ja kädet tärisi jo siinä vaiheessa kun piti vastata vieraaseen numeroon. Ulos tai ylipäätänsä kouluun lähteminen ei käytännössä onnistunut mitenkään. Hakeuduin mt-polille, siellä tietysti pian tarjottiin keskusteluapua sekä masennuslääkkeitä, en halunnut siinä vaiheessa vielä kokeilla. Pääsin YTHS:n kautta terapiaan ja sielläkin suositeltiin masennuslääkkeitä. Kokeilin muita "miedompia" lääkkeitä mitkä auttaa sydämentykytykseen yms ja aikani kärvisteltyäni annoin masennuslääkkeille mahdollisuuden.

Nykyään en tarvitse enää terapiaa, syön vain masennuslääkkeitä päivittäin. Olen valmistunut maisteriksi, esitin seminaarissa graduni yleisölle kädet tärisemättä tai saamatta paniikkikohtausta, olen tällä hetkellä jo toisessa työpaikassa ja tällä kertaa vakituisessa. Mitenköhän tuo kaikki, esiintyminen, onnistuminen työhaastatteluissa jne. olisi onnistunut ihmiseltä jota jännitti jo kaupan kassalla ostosten maksaminen? Ei mitenkään, minulle ainakin masennuslääkkeet palauttivat toimintakykyni ja olen nykyään täysin normaali yhteiskunnan jäsen.

En tajua tuota masennuslääkkeiden suunnatonta mollaamista. Toki sitä tarjotaan turhaan ihmelääkkeenä kaikkiin lieviinkin masennuksiin yms. joilloin siitä tuskin on oikeasti apua. Lievempiin tapauksiin pitäisi ehdottomasti tarjota ensisijaisesti keskusteluapua, ja sama oikeastaan kaikissa tapauksissa. Keskusteluapua ensisijaisesti kaikille ja sitten masennuslääkkeet "tukemaan hoitoa", mutta kyllä niistä on oikeasti apua joillekin, ainakin vaikeasti masentuneille/ahdistuneille. Se myönnetään ihan niissä masennuslääkkeitä kritisoivissakin tutkimuksissa.

On hyvin vaikea arvioida onko kyse lääkkeestä, plasebosta vai esimerkiksi siitä, että masennus sattuu parantumaan spontaanisti juuri samaan aikaan. Osalle voi olla hyötyä, mutta jos arvioidaan kokonaisuutta, on niistä enemmän haittaa kuin hyötyä. Muista, että lääkitys on aina tarkoitettu vain akuuttiin tilanteeseen. Mikäli et ole vielä käyttänyt lääkettä pitkään, eivät aivosi ole vielä vaurioituneet lääkkeestä. Myöhemmin vieroitus voi olla todella vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten Peter Gøtzsche kustantaisi suomalaisten masentuneiden terapian?

Säästyneillä lääkekustannuksilla ja parantuneella somaattisella terveydellä?

Johan vitsin murjaisit.

Miten niin? Masennuslääkkeita kompensoidaan verovaroin. Esimerkkinä Abilify maksaa satoja euroja per kuukausi. Riippuen Abilifyn aiheuttamista sivuvaikutuksista, kuten diabetes, lihominen jne. niin aika helvetin paljon voi terapiaa antaa siihen hintaan!

Yksiainoa  terapiakäyntii kustantaa veronmaksajalle aika paljon ja jos viidennes suomalaisista masentuu elämänsä aikana ainakin kerran, niin siitä voi lähteä laskemaan.

Terapiasta ei tule sivuvaikutuksena lihomista, diabetestä ja niitä muita hirveitä vaurioita, joita lääkkeet aiheuttavat aivoista lähtien. Laske siitä.