Lue keskustelun säännöt.
Masennuslääkkeistä enemmän haittaa kuin hyötyä
09.03.2017 |
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Minä totesin kaksi vuotta sitten että "nyt riittää". Olin ahdistunut ja masentunut, makasin vain päivät sohvalla pimeässä käymättä suihkussa, sain melkein paniikkikohtauksen kun vain puhelin soi ja kädet tärisi jo siinä vaiheessa kun piti vastata vieraaseen numeroon. Ulos tai ylipäätänsä kouluun lähteminen ei käytännössä onnistunut mitenkään. Hakeuduin mt-polille, siellä tietysti pian tarjottiin keskusteluapua sekä masennuslääkkeitä, en halunnut siinä vaiheessa vielä kokeilla. Pääsin YTHS:n kautta terapiaan ja sielläkin suositeltiin masennuslääkkeitä. Kokeilin muita "miedompia" lääkkeitä mitkä auttaa sydämentykytykseen yms ja aikani kärvisteltyäni annoin masennuslääkkeille mahdollisuuden.
Nykyään en tarvitse enää terapiaa, syön vain masennuslääkkeitä päivittäin. Olen valmistunut maisteriksi, esitin seminaarissa graduni yleisölle kädet tärisemättä tai saamatta paniikkikohtausta, olen tällä hetkellä jo toisessa työpaikassa ja tällä kertaa vakituisessa. Mitenköhän tuo kaikki, esiintyminen, onnistuminen työhaastatteluissa jne. olisi onnistunut ihmiseltä jota jännitti jo kaupan kassalla ostosten maksaminen? Ei mitenkään, minulle ainakin masennuslääkkeet palauttivat toimintakykyni ja olen nykyään täysin normaali yhteiskunnan jäsen.
En tajua tuota masennuslääkkeiden suunnatonta mollaamista. Toki sitä tarjotaan turhaan ihmelääkkeenä kaikkiin lieviinkin masennuksiin yms. joilloin siitä tuskin on oikeasti apua. Lievempiin tapauksiin pitäisi ehdottomasti tarjota ensisijaisesti keskusteluapua, ja sama oikeastaan kaikissa tapauksissa. Keskusteluapua ensisijaisesti kaikille ja sitten masennuslääkkeet "tukemaan hoitoa", mutta kyllä niistä on oikeasti apua joillekin, ainakin vaikeasti masentuneille/ahdistuneille. Se myönnetään ihan niissä masennuslääkkeitä kritisoivissakin tutkimuksissa.
On hyvin vaikea arvioida onko kyse lääkkeestä, plasebosta vai esimerkiksi siitä, että masennus sattuu parantumaan spontaanisti juuri samaan aikaan. Osalle voi olla hyötyä, mutta jos arvioidaan kokonaisuutta, on niistä enemmän haittaa kuin hyötyä. Muista, että lääkitys on aina tarkoitettu vain akuuttiin tilanteeseen. Mikäli et ole vielä käyttänyt lääkettä pitkään, eivät aivosi ole vielä vaurioituneet lääkkeestä. Myöhemmin vieroitus voi olla todella vaikeaa.
Sun kuva on sanakirjassa pahanilmanlinnun kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuslääkkeiden hyödyttömyys on tutkimuksissakin todettu, ja haittavaikutukset tulee ilmi jokaisella käyttäjällä, osa niistä voi jäädä jopa pysyviksi mutta silti on ihmisillä kova hinku syödä näitä nappeja. Eikö ihmiset opi yhtään mitään, vai onko heillä jokin pakottava tarve tuhota itsensä ja kehoittaa muita tekemään samoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten Peter Gøtzsche kustantaisi suomalaisten masentuneiden terapian?
Säästyneillä lääkekustannuksilla ja parantuneella somaattisella terveydellä?
Johan vitsin murjaisit.
Miten niin? Masennuslääkkeita kompensoidaan verovaroin. Esimerkkinä Abilify maksaa satoja euroja per kuukausi. Riippuen Abilifyn aiheuttamista sivuvaikutuksista, kuten diabetes, lihominen jne. niin aika helvetin paljon voi terapiaa antaa siihen hintaan!
Yksiainoa terapiakäyntii kustantaa veronmaksajalle aika paljon ja jos viidennes suomalaisista masentuu elämänsä aikana ainakin kerran, niin siitä voi lähteä laskemaan.
Terapiasta ei tule sivuvaikutuksena lihomista, diabetestä ja niitä muita hirveitä vaurioita, joita lääkkeet aiheuttavat aivoista lähtien. Laske siitä.
Eli kaikki masennuslääkkeitä syövät lihovat, saavat diabeteksen ja muita hirveitä vaurioita. Selvä. Luulin, että tässä oltiin asialinjalla, mutta selvästikään ei.
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeiden hyödyttömyys on tutkimuksissakin todettu, ja haittavaikutukset tulee ilmi jokaisella käyttäjällä, osa niistä voi jäädä jopa pysyviksi mutta silti on ihmisillä kova hinku syödä näitä nappeja. Eikö ihmiset opi yhtään mitään, vai onko heillä jokin pakottava tarve tuhota itsensä ja kehoittaa muita tekemään samoin?
Onneksi sinä sentään tiedät totuuden. Rokotevastustajat ja masennuslääkevastustajat taitavat olla sama porukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Minä totesin kaksi vuotta sitten että "nyt riittää". Olin ahdistunut ja masentunut, makasin vain päivät sohvalla pimeässä käymättä suihkussa, sain melkein paniikkikohtauksen kun vain puhelin soi ja kädet tärisi jo siinä vaiheessa kun piti vastata vieraaseen numeroon. Ulos tai ylipäätänsä kouluun lähteminen ei käytännössä onnistunut mitenkään. Hakeuduin mt-polille, siellä tietysti pian tarjottiin keskusteluapua sekä masennuslääkkeitä, en halunnut siinä vaiheessa vielä kokeilla. Pääsin YTHS:n kautta terapiaan ja sielläkin suositeltiin masennuslääkkeitä. Kokeilin muita "miedompia" lääkkeitä mitkä auttaa sydämentykytykseen yms ja aikani kärvisteltyäni annoin masennuslääkkeille mahdollisuuden.
Nykyään en tarvitse enää terapiaa, syön vain masennuslääkkeitä päivittäin. Olen valmistunut maisteriksi, esitin seminaarissa graduni yleisölle kädet tärisemättä tai saamatta paniikkikohtausta, olen tällä hetkellä jo toisessa työpaikassa ja tällä kertaa vakituisessa. Mitenköhän tuo kaikki, esiintyminen, onnistuminen työhaastatteluissa jne. olisi onnistunut ihmiseltä jota jännitti jo kaupan kassalla ostosten maksaminen? Ei mitenkään, minulle ainakin masennuslääkkeet palauttivat toimintakykyni ja olen nykyään täysin normaali yhteiskunnan jäsen.
En tajua tuota masennuslääkkeiden suunnatonta mollaamista. Toki sitä tarjotaan turhaan ihmelääkkeenä kaikkiin lieviinkin masennuksiin yms. joilloin siitä tuskin on oikeasti apua. Lievempiin tapauksiin pitäisi ehdottomasti tarjota ensisijaisesti keskusteluapua, ja sama oikeastaan kaikissa tapauksissa. Keskusteluapua ensisijaisesti kaikille ja sitten masennuslääkkeet "tukemaan hoitoa", mutta kyllä niistä on oikeasti apua joillekin, ainakin vaikeasti masentuneille/ahdistuneille. Se myönnetään ihan niissä masennuslääkkeitä kritisoivissakin tutkimuksissa.
On hyvin vaikea arvioida onko kyse lääkkeestä, plasebosta vai esimerkiksi siitä, että masennus sattuu parantumaan spontaanisti juuri samaan aikaan. Osalle voi olla hyötyä, mutta jos arvioidaan kokonaisuutta, on niistä enemmän haittaa kuin hyötyä. Muista, että lääkitys on aina tarkoitettu vain akuuttiin tilanteeseen. Mikäli et ole vielä käyttänyt lääkettä pitkään, eivät aivosi ole vielä vaurioituneet lääkkeestä. Myöhemmin vieroitus voi olla todella vaikeaa.
Sun kuva on sanakirjassa pahanilmanlinnun kohdalla.
Eikö olisi kivempi elää faktojen pohjalta, kuin harhoissa? Suosittelen avartamaan osaamista, jotta ymmärrät itseäsi paremmin. Kirjastosta saat kirjoja lainaan ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten Peter Gøtzsche kustantaisi suomalaisten masentuneiden terapian?
Säästyneillä lääkekustannuksilla ja parantuneella somaattisella terveydellä?
Johan vitsin murjaisit.
Miten niin? Masennuslääkkeita kompensoidaan verovaroin. Esimerkkinä Abilify maksaa satoja euroja per kuukausi. Riippuen Abilifyn aiheuttamista sivuvaikutuksista, kuten diabetes, lihominen jne. niin aika helvetin paljon voi terapiaa antaa siihen hintaan!
Yksiainoa terapiakäyntii kustantaa veronmaksajalle aika paljon ja jos viidennes suomalaisista masentuu elämänsä aikana ainakin kerran, niin siitä voi lähteä laskemaan.
Terapiasta ei tule sivuvaikutuksena lihomista, diabetestä ja niitä muita hirveitä vaurioita, joita lääkkeet aiheuttavat aivoista lähtien. Laske siitä.
Eli kaikki masennuslääkkeitä syövät lihovat, saavat diabeteksen ja muita hirveitä vaurioita. Selvä. Luulin, että tässä oltiin asialinjalla, mutta selvästikään ei.
Suurin osa lihoo SSRI-lääkkeillä ja psykoosilääkkeillä. Osta tuon proffan kirja, niin opit jotain. Kirja perustuu tieteellisesiin tutkimuksiin ja faktoihin.
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeiden hyödyttömyys on tutkimuksissakin todettu, ja haittavaikutukset tulee ilmi jokaisella käyttäjällä, osa niistä voi jäädä jopa pysyviksi mutta silti on ihmisillä kova hinku syödä näitä nappeja. Eikö ihmiset opi yhtään mitään, vai onko heillä jokin pakottava tarve tuhota itsensä ja kehoittaa muita tekemään samoin?
Ennen uskottiin Jeesukseen. Nyt uskotaan pillereihin. Ei tämä sen kummempaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Minä totesin kaksi vuotta sitten että "nyt riittää". Olin ahdistunut ja masentunut, makasin vain päivät sohvalla pimeässä käymättä suihkussa, sain melkein paniikkikohtauksen kun vain puhelin soi ja kädet tärisi jo siinä vaiheessa kun piti vastata vieraaseen numeroon. Ulos tai ylipäätänsä kouluun lähteminen ei käytännössä onnistunut mitenkään. Hakeuduin mt-polille, siellä tietysti pian tarjottiin keskusteluapua sekä masennuslääkkeitä, en halunnut siinä vaiheessa vielä kokeilla. Pääsin YTHS:n kautta terapiaan ja sielläkin suositeltiin masennuslääkkeitä. Kokeilin muita "miedompia" lääkkeitä mitkä auttaa sydämentykytykseen yms ja aikani kärvisteltyäni annoin masennuslääkkeille mahdollisuuden.
Nykyään en tarvitse enää terapiaa, syön vain masennuslääkkeitä päivittäin. Olen valmistunut maisteriksi, esitin seminaarissa graduni yleisölle kädet tärisemättä tai saamatta paniikkikohtausta, olen tällä hetkellä jo toisessa työpaikassa ja tällä kertaa vakituisessa. Mitenköhän tuo kaikki, esiintyminen, onnistuminen työhaastatteluissa jne. olisi onnistunut ihmiseltä jota jännitti jo kaupan kassalla ostosten maksaminen? Ei mitenkään, minulle ainakin masennuslääkkeet palauttivat toimintakykyni ja olen nykyään täysin normaali yhteiskunnan jäsen.
En tajua tuota masennuslääkkeiden suunnatonta mollaamista. Toki sitä tarjotaan turhaan ihmelääkkeenä kaikkiin lieviinkin masennuksiin yms. joilloin siitä tuskin on oikeasti apua. Lievempiin tapauksiin pitäisi ehdottomasti tarjota ensisijaisesti keskusteluapua, ja sama oikeastaan kaikissa tapauksissa. Keskusteluapua ensisijaisesti kaikille ja sitten masennuslääkkeet "tukemaan hoitoa", mutta kyllä niistä on oikeasti apua joillekin, ainakin vaikeasti masentuneille/ahdistuneille. Se myönnetään ihan niissä masennuslääkkeitä kritisoivissakin tutkimuksissa.
On hyvin vaikea arvioida onko kyse lääkkeestä, plasebosta vai esimerkiksi siitä, että masennus sattuu parantumaan spontaanisti juuri samaan aikaan. Osalle voi olla hyötyä, mutta jos arvioidaan kokonaisuutta, on niistä enemmän haittaa kuin hyötyä. Muista, että lääkitys on aina tarkoitettu vain akuuttiin tilanteeseen. Mikäli et ole vielä käyttänyt lääkettä pitkään, eivät aivosi ole vielä vaurioituneet lääkkeestä. Myöhemmin vieroitus voi olla todella vaikeaa.
Sun kuva on sanakirjassa pahanilmanlinnun kohdalla.
Ai kuinka kypsää ja fiksua argumentointia, kun informaatio ei miellytä, hyökätään henkilöä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että tänne tulee taas nää "lääketieteilijät" hoilottelemaan lääkkeistä, tuskin edes ovat itse niitä koskaan käyttäneet tai jos ovat eivät ole vakavasti olleet masentuineita.
Itse asiassa olen - seitsemän vuoden ajan keskivaikeaan masennukseen (Sepram 60mg, 50kg nuori nainen). Lääkkeiden lopettamisen jälkeen on ollut helpompi käsitellä masennukseen johtaneita syitä kuten raakaa perheväkivaltaa ja koulukiusaamista.
-Ap
Eli sulla ei ollut ns. kemiallista epätasapainoa aivoissa, okei masentuneisuutesi siis oli tapahtumien summa. Näihin ei lääkkeet tehoakaan samalla lailla kuin "yhtäkkiä" alkaneet masennukset kuten raskauden jälkeinen masennus ja niin ikään ilman selkeää syytä alkaneet masennusoireet.
Sinun tapauksessa terapiasta varmasti enemmän hyötyä kun tiedät masennuksesi syysi ja voi ottaa härkää sarvista. vaikeata varmasti en vähättele kokemuksiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainoa masennukseen tehoava hoito on terapia. Napuja en suostunut popsimaan. Oli järkytys nähdä miten helposti ollaan napuja aloittamassa. Ensimmäiseksi lääkkeeksi määrätään mirtzaa ja sanotaan "jos tulee itsetuhoisia ajatuksia niin soita heti". Kotona kun avasin lääkkeen tuoteselosteen ja sivuoireet niin eipä tehnyt mieli aloittaa.
Kun on mielisairauksia (epävakaa, kakssuuntanen) ei auta pelkkä terapia. Niihin kuin nyt sattuu aina liittymään joku persoonallisuushäiriö jos on masentunut.
Aina? Mulla todettu kyllä masennus mutta ei mitään persoonallisuushäiriötä.
Tiedätkö, että niitä häiriöitä sattuu olemaan kymmeniä erilaisia? Suluissa olevat ovat pelkkiä esimerkkejä. Sinullakin voi masennus pohjautua mielisairauteen, ei ole vielä todettu.
No jopas. Enpä ole kuullut. Olen käynyt vuoden mielenterveys toimistolla ja toista vuotta nyt terapiassa. Luulen, että olisin varmasti kuullut jos tuo olisi faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että tänne tulee taas nää "lääketieteilijät" hoilottelemaan lääkkeistä, tuskin edes ovat itse niitä koskaan käyttäneet tai jos ovat eivät ole vakavasti olleet masentuineita.
Itse asiassa olen - seitsemän vuoden ajan keskivaikeaan masennukseen (Sepram 60mg, 50kg nuori nainen). Lääkkeiden lopettamisen jälkeen on ollut helpompi käsitellä masennukseen johtaneita syitä kuten raakaa perheväkivaltaa ja koulukiusaamista.
-Ap
Eli sulla ei ollut ns. kemiallista epätasapainoa aivoissa, okei masentuneisuutesi siis oli tapahtumien summa. Näihin ei lääkkeet tehoakaan samalla lailla kuin "yhtäkkiä" alkaneet masennukset kuten raskauden jälkeinen masennus ja niin ikään ilman selkeää syytä alkaneet masennusoireet.
Sinun tapauksessa terapiasta varmasti enemmän hyötyä kun tiedät masennuksesi syysi ja voi ottaa härkää sarvista. vaikeata varmasti en vähättele kokemuksiasi.
Tämä kemiallinen tasapainojuttu oli Phizerin vuonna 1955 lanseeraama mainoslause. Se ei pidä paikkaansa. Tutustu joskus mitä ovat välittäjäaineet, niitä lukevat reseptorit ja tiedetäänkö masennuksen syitä. Stressi on laukausevana tekijänä varma, mutta muu patogeneesi on arvoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Minä totesin kaksi vuotta sitten että "nyt riittää". Olin ahdistunut ja masentunut, makasin vain päivät sohvalla pimeässä käymättä suihkussa, sain melkein paniikkikohtauksen kun vain puhelin soi ja kädet tärisi jo siinä vaiheessa kun piti vastata vieraaseen numeroon. Ulos tai ylipäätänsä kouluun lähteminen ei käytännössä onnistunut mitenkään. Hakeuduin mt-polille, siellä tietysti pian tarjottiin keskusteluapua sekä masennuslääkkeitä, en halunnut siinä vaiheessa vielä kokeilla. Pääsin YTHS:n kautta terapiaan ja sielläkin suositeltiin masennuslääkkeitä. Kokeilin muita "miedompia" lääkkeitä mitkä auttaa sydämentykytykseen yms ja aikani kärvisteltyäni annoin masennuslääkkeille mahdollisuuden.
Nykyään en tarvitse enää terapiaa, syön vain masennuslääkkeitä päivittäin. Olen valmistunut maisteriksi, esitin seminaarissa graduni yleisölle kädet tärisemättä tai saamatta paniikkikohtausta, olen tällä hetkellä jo toisessa työpaikassa ja tällä kertaa vakituisessa. Mitenköhän tuo kaikki, esiintyminen, onnistuminen työhaastatteluissa jne. olisi onnistunut ihmiseltä jota jännitti jo kaupan kassalla ostosten maksaminen? Ei mitenkään, minulle ainakin masennuslääkkeet palauttivat toimintakykyni ja olen nykyään täysin normaali yhteiskunnan jäsen.
En tajua tuota masennuslääkkeiden suunnatonta mollaamista. Toki sitä tarjotaan turhaan ihmelääkkeenä kaikkiin lieviinkin masennuksiin yms. joilloin siitä tuskin on oikeasti apua. Lievempiin tapauksiin pitäisi ehdottomasti tarjota ensisijaisesti keskusteluapua, ja sama oikeastaan kaikissa tapauksissa. Keskusteluapua ensisijaisesti kaikille ja sitten masennuslääkkeet "tukemaan hoitoa", mutta kyllä niistä on oikeasti apua joillekin, ainakin vaikeasti masentuneille/ahdistuneille. Se myönnetään ihan niissä masennuslääkkeitä kritisoivissakin tutkimuksissa.
On hyvin vaikea arvioida onko kyse lääkkeestä, plasebosta vai esimerkiksi siitä, että masennus sattuu parantumaan spontaanisti juuri samaan aikaan. Osalle voi olla hyötyä, mutta jos arvioidaan kokonaisuutta, on niistä enemmän haittaa kuin hyötyä. Muista, että lääkitys on aina tarkoitettu vain akuuttiin tilanteeseen. Mikäli et ole vielä käyttänyt lääkettä pitkään, eivät aivosi ole vielä vaurioituneet lääkkeestä. Myöhemmin vieroitus voi olla todella vaikeaa.
Sun kuva on sanakirjassa pahanilmanlinnun kohdalla.
Ai kuinka kypsää ja fiksua argumentointia, kun informaatio ei miellytä, hyökätään henkilöä vastaan.
Sun holhoava, ylimielinen, pseudotieteellinen ja hurskasteleva viesti oli kuvottavinta skeidaaa, mitä palstalla on vähään aikaan nähty.
En itsekään ole mikään masennuslääkkeiden suurin fani, mutta tuo "arvostettu professori" on kyllä täysi pelle. Ei kuulemma usko edes psykiatrisiin diagnooseihin? Just.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten Peter Gøtzsche kustantaisi suomalaisten masentuneiden terapian?
Säästyneillä lääkekustannuksilla ja parantuneella somaattisella terveydellä?
Johan vitsin murjaisit.
Miten niin? Masennuslääkkeita kompensoidaan verovaroin. Esimerkkinä Abilify maksaa satoja euroja per kuukausi. Riippuen Abilifyn aiheuttamista sivuvaikutuksista, kuten diabetes, lihominen jne. niin aika helvetin paljon voi terapiaa antaa siihen hintaan!
Yksiainoa terapiakäyntii kustantaa veronmaksajalle aika paljon ja jos viidennes suomalaisista masentuu elämänsä aikana ainakin kerran, niin siitä voi lähteä laskemaan.
Terapiasta ei tule sivuvaikutuksena lihomista, diabetestä ja niitä muita hirveitä vaurioita, joita lääkkeet aiheuttavat aivoista lähtien. Laske siitä.
Masennuskin voi olla tappava tauti ja passivoida liikkumattouuteen ja verisuonisairauksiin lihomiseen ja näin ollen diabetekseen, veritulppiin ja aivojen tylsistymiseen ilman lääkkeitäkin.
Ketjussa riehuu taas Tappavat lääkkeet -kirjan lukemisen jälkeen asiantuntijaksi pätevöitynyt lääkehullu, joka jaksaa spämmätä vaikka sen kuinka monta kertaa bannaisi.
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeet tutkitusti lisää itsemurhia. Madaltaa kynnystä tappaa kun mikään ei enää tunnu pahalta (tai hyvältäkään). Valitettavasti usein on lähtenyt sivullisia siinä samalla.
Ne lääkkeet lisäävät itsemurhia juuri siksi, että ne parantavat masentuneen toimintakykyä, ja valitettavasti se joissain aiheuttaa sen, että saa tarpeeksi toimintakykyä tappaa itsensä, koska on halunnut tehdä niin jo pitkään, jopa vuosia, mutta toimintakyky toteuttamiseen ei ole riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten Peter Gøtzsche kustantaisi suomalaisten masentuneiden terapian?
Säästyneillä lääkekustannuksilla ja parantuneella somaattisella terveydellä?
Johan vitsin murjaisit.
Miten niin? Masennuslääkkeita kompensoidaan verovaroin. Esimerkkinä Abilify maksaa satoja euroja per kuukausi. Riippuen Abilifyn aiheuttamista sivuvaikutuksista, kuten diabetes, lihominen jne. niin aika helvetin paljon voi terapiaa antaa siihen hintaan!
Yksiainoa terapiakäyntii kustantaa veronmaksajalle aika paljon ja jos viidennes suomalaisista masentuu elämänsä aikana ainakin kerran, niin siitä voi lähteä laskemaan.
Terapiasta ei tule sivuvaikutuksena lihomista, diabetestä ja niitä muita hirveitä vaurioita, joita lääkkeet aiheuttavat aivoista lähtien. Laske siitä.
Masennuskin voi olla tappava tauti ja passivoida liikkumattouuteen ja verisuonisairauksiin lihomiseen ja näin ollen diabetekseen, veritulppiin ja aivojen tylsistymiseen ilman lääkkeitäkin.
Ei pidä millään tavoin paikkaansa. Masennukseen johtava stressi voi näin tehdä, mutta itse masennus ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että tänne tulee taas nää "lääketieteilijät" hoilottelemaan lääkkeistä, tuskin edes ovat itse niitä koskaan käyttäneet tai jos ovat eivät ole vakavasti olleet masentuineita.
Itse asiassa olen - seitsemän vuoden ajan keskivaikeaan masennukseen (Sepram 60mg, 50kg nuori nainen). Lääkkeiden lopettamisen jälkeen on ollut helpompi käsitellä masennukseen johtaneita syitä kuten raakaa perheväkivaltaa ja koulukiusaamista.
-Ap
Eli sulla ei ollut ns. kemiallista epätasapainoa aivoissa, okei masentuneisuutesi siis oli tapahtumien summa. Näihin ei lääkkeet tehoakaan samalla lailla kuin "yhtäkkiä" alkaneet masennukset kuten raskauden jälkeinen masennus ja niin ikään ilman selkeää syytä alkaneet masennusoireet.
Sinun tapauksessa terapiasta varmasti enemmän hyötyä kun tiedät masennuksesi syysi ja voi ottaa härkää sarvista. vaikeata varmasti en vähättele kokemuksiasi.
Tämä kemiallinen tasapainojuttu oli Phizerin vuonna 1955 lanseeraama mainoslause. Se ei pidä paikkaansa. Tutustu joskus mitä ovat välittäjäaineet, niitä lukevat reseptorit ja tiedetäänkö masennuksen syitä. Stressi on laukausevana tekijänä varma, mutta muu patogeneesi on arvoitus.
Välittäjäaineet ovat juurikin sitä KEMIAA!
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa riehuu taas Tappavat lääkkeet -kirjan lukemisen jälkeen asiantuntijaksi pätevöitynyt lääkehullu, joka jaksaa spämmätä vaikka sen kuinka monta kertaa bannaisi.
Kyse on kyllä HS:n uutisesta http://www.hs.fi/tiede/art-2000005120926.html?share=ba4404c98c9a5e8fe26…
.... joten kommentoi uutisen väitteitä.
Tiedätkö, että niitä häiriöitä sattuu olemaan kymmeniä erilaisia? Suluissa olevat ovat pelkkiä esimerkkejä. Sinullakin voi masennus pohjautua mielisairauteen, ei ole vielä todettu.