Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meni maku Lenita Airistosta: useita suhteita varattuihin miehiin (linkki)
08.03.2017 |
http://www.iltalehti.fi/viihde/201703072200081096_vi.shtml
Olen aina kuvitellut naisen olen jonkinlainen tyylikäs leidi, eikä tuollainen ikuinen kakkosnainen. Mikä tuossakin on tunnepuolella pielessä jos kehtaa lehdessä retostella, miten oli "avoimesti 40 vuotta Max Jakobsonin kanssa yhdessä".
Minä ainakin ajattelen sitä naisparkaa, joka vihittiin Jakobsonin kanssa, ja jonka koko elämä varmaan tuhoutui tuossa Lenitan lemmenleikissä. Lenita kuvailee suhdetta:" Kun olin hänen kanssaan, meiltä ei puuttunut mitään."
Jotenkin tunnevammaisen oloinen tyyppi!
Kommentit (388)
Vierailija kirjoitti:
Kummallista spekulointia ja oletuksia täällä.
Ymmärrättekö, että jotkut eivät nimenomaan halua "kaikkea" vaan rusinat pullasta?
Sitähän rakastaja on, täysin rusinat pullasta-tilanne.Mulla on ollut jo vuosia rakastaja, ystävä jota rakastan ja himoitsen, mutta johon en ole ikinä halunnut sitoutua.
Tutustuessamme oltiin molemmat vapaita, nykyisin hän on parisuhteessa.
Nähdään säännöllisesti, hän on viikonloppuja luonani ja tehdään välillä pikku reissuja yhdessä.
Harrastetaan jumalaista seksiä (kemia välillämme on huikea), lemmitään, nauretaan ja keskustellaan.
Tiedän hänen lapsuustraumat ja vaikeat elämänvaiheet, kulloisetkin mielenliikkeet jne.
Joillain kun tuntuu olevan käsitys, että rakastaja ilman sitoutumista olisi jotenkin kylmää; ei ole.
Yhdessä vietetystä ajastamme noin 10% on seksiä, muuten toki ollaan paljon toistemme kainaloissa, silitellään ja suudellaan syvällisten keskusteluiden ja vitsailun lomassa.
Jos minulla on paha olla, hän tulee ja lohduttaa, hoitaa. On ystävä, lähimmäinen.En ole vielä koskaan halunnut sitoutua, mutta voi olla, että joku päivä sellainen ihminen tulee vastaan ja haluan.
Nykyisellään olen oikein onnellinen ja tyytyväinen elämääni, saan kaiken mitä tarvitsen ja haluan.
Hänen nykyinen naisystävänsä ei tietenkään tiedä asiasta, muut (yhteiset kaverit ym.) kyllä.
Toisille viralliseen parisuhteeseen "pääseminen" ei vain ole tärkeätä, päinvastoin jopa kauhistus.Turhaa siis säälitte, ei ole mitään "kakkosta" vaan kahden ihmisen omat valinnat jotka he ovat halunneet tehdä, ei tyytyä. Ei kahlita.
Ah, samoin mutta toisin päin. Rakastajani on kouluajoilta ja varakas mies. Hän tietää kaiken lapsuudestani ja traumoistani. Teemme yhdessä bisnestä ja samalla hän antaa minulle muutakin. Mieheni ei ole tarpeeksi innokas seksuaalisesti ja olen himokas nainen. En saa pelkästään perheestäni tyydytystä, haluan elää elämääni täysillä ja iloitsen muistakin elämäni ihmisistä. Rakastajani kanssa matkustamme joka kesä Italiaan nauttimaan elämästä ja toisistamme. Tämä on tuonut elämäniloni takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallista spekulointia ja oletuksia täällä.
Ymmärrättekö, että jotkut eivät nimenomaan halua "kaikkea" vaan rusinat pullasta?
Sitähän rakastaja on, täysin rusinat pullasta-tilanne.Mulla on ollut jo vuosia rakastaja, ystävä jota rakastan ja himoitsen, mutta johon en ole ikinä halunnut sitoutua.
Tutustuessamme oltiin molemmat vapaita, nykyisin hän on parisuhteessa.
Nähdään säännöllisesti, hän on viikonloppuja luonani ja tehdään välillä pikku reissuja yhdessä.
Harrastetaan jumalaista seksiä (kemia välillämme on huikea), lemmitään, nauretaan ja keskustellaan.
Tiedän hänen lapsuustraumat ja vaikeat elämänvaiheet, kulloisetkin mielenliikkeet jne.
Joillain kun tuntuu olevan käsitys, että rakastaja ilman sitoutumista olisi jotenkin kylmää; ei ole.
Yhdessä vietetystä ajastamme noin 10% on seksiä, muuten toki ollaan paljon toistemme kainaloissa, silitellään ja suudellaan syvällisten keskusteluiden ja vitsailun lomassa.
Jos minulla on paha olla, hän tulee ja lohduttaa, hoitaa. On ystävä, lähimmäinen.En ole vielä koskaan halunnut sitoutua, mutta voi olla, että joku päivä sellainen ihminen tulee vastaan ja haluan.
Nykyisellään olen oikein onnellinen ja tyytyväinen elämääni, saan kaiken mitä tarvitsen ja haluan.
Hänen nykyinen naisystävänsä ei tietenkään tiedä asiasta, muut (yhteiset kaverit ym.) kyllä.
Toisille viralliseen parisuhteeseen "pääseminen" ei vain ole tärkeätä, päinvastoin jopa kauhistus.Turhaa siis säälitte, ei ole mitään "kakkosta" vaan kahden ihmisen omat valinnat jotka he ovat halunneet tehdä, ei tyytyä. Ei kahlita.
Miksi et suoraaan sano, että vitut-muista-kaikki-mulle-heti-olen-salaa-huorapukin-patja noiden teinilepertelyjen sijasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
antakeearmoa kirjoitti:
Mistä me tiedetään oliko Maxilla ns avoin avioliitto ? Mitä jos Maxin vaimokin petti ? Ja Maxhan se oli vastuussa vaimonsa tunteista, ei Lenita. Tuskin kukaan suunnittelee rakastuvansa varattuun mieheen. Jos Lenitasta paljastuu jotain inhimillistä tai epätäydellistä ,miksi pitää heti lynkata ja haukkua hänet alimpaan helvettiin ? Eihän se Max ole meitä pettänyt ? Mitä jos se pettäminen on ollut ok Maxin vaimolle ? Jos ollaan yhdessä vaikka lasten tai rahan takia ? Kuinkahan moni avioliitto Suomessa on kulissiavioliitto ? Varsinkin noilla varakkailla tuntuu paljon olevan tätä .
Emme tiedä emmekä saa tietää, koska Max Jacobsson on kuollut. En tiedä onko hänen vaimonsakin kuollut, mutta ehkä melko iäkäs, eikä varmaankaan halukas kommentoimaan Lenitan höpinöitä.
Lenita, joka on aina saarnannut mm. tyylikkyydestä ja hyvästä käytöksestä saa avautumusestaan täydet pisteet tyylittömyydestä!
Oletko ihan tosissasi! Jokainen joka osaa googlettaa ja kirjoittaa tuon vaikean :) nimen, saa selville että Max J kuoli maaliskuussa 2013 ja vaimonsa kuoli edellis kesänä pitkän sairastelun jälkeen. Tyttären muistokirjoituskin isästä löytyy netistä.
Joo, ja siitä selviää, että Max toimi kymmenen vuotta vaimonsa omaishoitajana, koska vaimo sairasti altzheimeria. Kyllä hän varmasti vaimoaan rakasti kun ei laittanut laitoshoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista spekulointia ja oletuksia täällä.
Ymmärrättekö, että jotkut eivät nimenomaan halua "kaikkea" vaan rusinat pullasta?
Sitähän rakastaja on, täysin rusinat pullasta-tilanne.Mulla on ollut jo vuosia rakastaja, ystävä jota rakastan ja himoitsen, mutta johon en ole ikinä halunnut sitoutua.
Tutustuessamme oltiin molemmat vapaita, nykyisin hän on parisuhteessa.
Nähdään säännöllisesti, hän on viikonloppuja luonani ja tehdään välillä pikku reissuja yhdessä.
Harrastetaan jumalaista seksiä (kemia välillämme on huikea), lemmitään, nauretaan ja keskustellaan.
Tiedän hänen lapsuustraumat ja vaikeat elämänvaiheet, kulloisetkin mielenliikkeet jne.
Joillain kun tuntuu olevan käsitys, että rakastaja ilman sitoutumista olisi jotenkin kylmää; ei ole.
Yhdessä vietetystä ajastamme noin 10% on seksiä, muuten toki ollaan paljon toistemme kainaloissa, silitellään ja suudellaan syvällisten keskusteluiden ja vitsailun lomassa.
Jos minulla on paha olla, hän tulee ja lohduttaa, hoitaa. On ystävä, lähimmäinen.En ole vielä koskaan halunnut sitoutua, mutta voi olla, että joku päivä sellainen ihminen tulee vastaan ja haluan.
Nykyisellään olen oikein onnellinen ja tyytyväinen elämääni, saan kaiken mitä tarvitsen ja haluan.
Hänen nykyinen naisystävänsä ei tietenkään tiedä asiasta, muut (yhteiset kaverit ym.) kyllä.
Toisille viralliseen parisuhteeseen "pääseminen" ei vain ole tärkeätä, päinvastoin jopa kauhistus.Turhaa siis säälitte, ei ole mitään "kakkosta" vaan kahden ihmisen omat valinnat jotka he ovat halunneet tehdä, ei tyytyä. Ei kahlita.
Siinä taas kaksi minäminä ja mun tarpeet - ihmistä yhdessä. Kyllä, teidän valinta, mutta keitä te olette päättämään sen kolmannen ihmisen elämästä kysymättä? Ihmishirviöitä te olette ja onneksi teillä on toisenne, sääliksi käy miehen puolisoa. Miksi raahaatte kuviossanne mukana viatonta ihmistä? Sairasta.
Lenita kertoo valinneensa lapsettomuuden koska sisarensa oli kehitysvammainen ja suvussa esiintyi muutenkin kehitysvammaisuutta. Lenita kertoo että avioliitto Ingvar S. Melinin kanssa kaatui Lenitan päätökseen olla hankkimatta lapsia. Mielenkiintoinen tarina Armista (Lenitan sisar):
Miellyttämisenhaluinen Armi joutui jo lapsuudessaan muiden kiusaamaksi. Lenitan mukaan sisar joutui myös hyväksikäyttöyritysten kohteeksi. Hyväksikäyttäjien joukossa olivat esimerkiksi lyhytaikainen alkoholisoitunut aviomies, juristit, uskonlahkot ja seurakuntaytyöntekijät.
Kirjassaan Lenita kirjoittaa: "Ensin nämä "hyvät ihmiset", seurakuntatyöntekijät, manipuloivat Armin omia sisariaan vastaan, ja sitten ruvettiin laatimaan testamenttia hänen pienestä omaisuudestaan "sopivalle" hyväntekeväisyysjärjestölle."
Armin kuoltua vuonna 2013 seurakuntatyöntekijät ja juristi menivät ensimmäisenä hänen asuntoonsa etsimään tuloksetta testamenttia. Testamenttia ei löytynyt, koska sitä ei oltu tehty. Seurasi Lenitalle ja häntä kymmenen vuotta iäkkäämmälle sisarelleen raskas oikeusprosessi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista spekulointia ja oletuksia täällä.
Ymmärrättekö, että jotkut eivät nimenomaan halua "kaikkea" vaan rusinat pullasta?
Sitähän rakastaja on, täysin rusinat pullasta-tilanne.Mulla on ollut jo vuosia rakastaja, ystävä jota rakastan ja himoitsen, mutta johon en ole ikinä halunnut sitoutua.
Tutustuessamme oltiin molemmat vapaita, nykyisin hän on parisuhteessa.
Nähdään säännöllisesti, hän on viikonloppuja luonani ja tehdään välillä pikku reissuja yhdessä.
Harrastetaan jumalaista seksiä (kemia välillämme on huikea), lemmitään, nauretaan ja keskustellaan.
Tiedän hänen lapsuustraumat ja vaikeat elämänvaiheet, kulloisetkin mielenliikkeet jne.
Joillain kun tuntuu olevan käsitys, että rakastaja ilman sitoutumista olisi jotenkin kylmää; ei ole.
Yhdessä vietetystä ajastamme noin 10% on seksiä, muuten toki ollaan paljon toistemme kainaloissa, silitellään ja suudellaan syvällisten keskusteluiden ja vitsailun lomassa.
Jos minulla on paha olla, hän tulee ja lohduttaa, hoitaa. On ystävä, lähimmäinen.En ole vielä koskaan halunnut sitoutua, mutta voi olla, että joku päivä sellainen ihminen tulee vastaan ja haluan.
Nykyisellään olen oikein onnellinen ja tyytyväinen elämääni, saan kaiken mitä tarvitsen ja haluan.
Hänen nykyinen naisystävänsä ei tietenkään tiedä asiasta, muut (yhteiset kaverit ym.) kyllä.
Toisille viralliseen parisuhteeseen "pääseminen" ei vain ole tärkeätä, päinvastoin jopa kauhistus.Turhaa siis säälitte, ei ole mitään "kakkosta" vaan kahden ihmisen omat valinnat jotka he ovat halunneet tehdä, ei tyytyä. Ei kahlita.
Siinä taas kaksi minäminä ja mun tarpeet - ihmistä yhdessä. Kyllä, teidän valinta, mutta keitä te olette päättämään sen kolmannen ihmisen elämästä kysymättä? Ihmishirviöitä te olette ja onneksi teillä on toisenne, sääliksi käy miehen puolisoa. Miksi raahaatte kuviossanne mukana viatonta ihmistä? Sairasta.
Koska mä en halua sitoutua, ja mies -mies kun on- haluaa kumppanin (siivoaa, kokkaa, on seurana aina kotona, antaa seksiä jne. apuna miehen elämässä kuin Raamatun kylkiluusta tehty nainen).
Tämähän se luultavasti on syynä sille, miksi sitoutuneet naiset reagoi kuten tässä ketjussa.
Syvällä sisimmissään tietävät "ykkösnaisen" asemansa ja käyttötarkoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista spekulointia ja oletuksia täällä.
Ymmärrättekö, että jotkut eivät nimenomaan halua "kaikkea" vaan rusinat pullasta?
Sitähän rakastaja on, täysin rusinat pullasta-tilanne.Mulla on ollut jo vuosia rakastaja, ystävä jota rakastan ja himoitsen, mutta johon en ole ikinä halunnut sitoutua.
Tutustuessamme oltiin molemmat vapaita, nykyisin hän on parisuhteessa.
Nähdään säännöllisesti, hän on viikonloppuja luonani ja tehdään välillä pikku reissuja yhdessä.
Harrastetaan jumalaista seksiä (kemia välillämme on huikea), lemmitään, nauretaan ja keskustellaan.
Tiedän hänen lapsuustraumat ja vaikeat elämänvaiheet, kulloisetkin mielenliikkeet jne.
Joillain kun tuntuu olevan käsitys, että rakastaja ilman sitoutumista olisi jotenkin kylmää; ei ole.
Yhdessä vietetystä ajastamme noin 10% on seksiä, muuten toki ollaan paljon toistemme kainaloissa, silitellään ja suudellaan syvällisten keskusteluiden ja vitsailun lomassa.
Jos minulla on paha olla, hän tulee ja lohduttaa, hoitaa. On ystävä, lähimmäinen.En ole vielä koskaan halunnut sitoutua, mutta voi olla, että joku päivä sellainen ihminen tulee vastaan ja haluan.
Nykyisellään olen oikein onnellinen ja tyytyväinen elämääni, saan kaiken mitä tarvitsen ja haluan.
Hänen nykyinen naisystävänsä ei tietenkään tiedä asiasta, muut (yhteiset kaverit ym.) kyllä.
Toisille viralliseen parisuhteeseen "pääseminen" ei vain ole tärkeätä, päinvastoin jopa kauhistus.Turhaa siis säälitte, ei ole mitään "kakkosta" vaan kahden ihmisen omat valinnat jotka he ovat halunneet tehdä, ei tyytyä. Ei kahlita.
Miksi et suoraaan sano, että vitut-muista-kaikki-mulle-heti-olen-salaa-huorapukin-patja noiden teinilepertelyjen sijasta?
Koska kuten jo kirjotin, yhteisestä ajastamme seksiä on vain murto-osa.:D
Enkä mä silloinkaan patjana makaa, vaan saan mm. hekumallista suuseksiä ja paljon.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallista spekulointia ja oletuksia täällä.
Ymmärrättekö, että jotkut eivät nimenomaan halua "kaikkea" vaan rusinat pullasta?
Sitähän rakastaja on, täysin rusinat pullasta-tilanne.Mulla on ollut jo vuosia rakastaja, ystävä jota rakastan ja himoitsen, mutta johon en ole ikinä halunnut sitoutua.
Tutustuessamme oltiin molemmat vapaita, nykyisin hän on parisuhteessa.
Nähdään säännöllisesti, hän on viikonloppuja luonani ja tehdään välillä pikku reissuja yhdessä.
Harrastetaan jumalaista seksiä (kemia välillämme on huikea), lemmitään, nauretaan ja keskustellaan.
Tiedän hänen lapsuustraumat ja vaikeat elämänvaiheet, kulloisetkin mielenliikkeet jne.
Joillain kun tuntuu olevan käsitys, että rakastaja ilman sitoutumista olisi jotenkin kylmää; ei ole.
Yhdessä vietetystä ajastamme noin 10% on seksiä, muuten toki ollaan paljon toistemme kainaloissa, silitellään ja suudellaan syvällisten keskusteluiden ja vitsailun lomassa.
Jos minulla on paha olla, hän tulee ja lohduttaa, hoitaa. On ystävä, lähimmäinen.En ole vielä koskaan halunnut sitoutua, mutta voi olla, että joku päivä sellainen ihminen tulee vastaan ja haluan.
Nykyisellään olen oikein onnellinen ja tyytyväinen elämääni, saan kaiken mitä tarvitsen ja haluan.
Hänen nykyinen naisystävänsä ei tietenkään tiedä asiasta, muut (yhteiset kaverit ym.) kyllä.
Toisille viralliseen parisuhteeseen "pääseminen" ei vain ole tärkeätä, päinvastoin jopa kauhistus.Turhaa siis säälitte, ei ole mitään "kakkosta" vaan kahden ihmisen omat valinnat jotka he ovat halunneet tehdä, ei tyytyä. Ei kahlita.
Sitten kun haluat sitoutua, kai sanot kumppanille, että sinua sopii pettää kunhan yksin sinä et saa tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
antakeearmoa kirjoitti:
Mistä me tiedetään oliko Maxilla ns avoin avioliitto ? Mitä jos Maxin vaimokin petti ? Ja Maxhan se oli vastuussa vaimonsa tunteista, ei Lenita. Tuskin kukaan suunnittelee rakastuvansa varattuun mieheen. Jos Lenitasta paljastuu jotain inhimillistä tai epätäydellistä ,miksi pitää heti lynkata ja haukkua hänet alimpaan helvettiin ? Eihän se Max ole meitä pettänyt ? Mitä jos se pettäminen on ollut ok Maxin vaimolle ? Jos ollaan yhdessä vaikka lasten tai rahan takia ? Kuinkahan moni avioliitto Suomessa on kulissiavioliitto ? Varsinkin noilla varakkailla tuntuu paljon olevan tätä .
Emme tiedä emmekä saa tietää, koska Max Jacobsson on kuollut. En tiedä onko hänen vaimonsakin kuollut, mutta ehkä melko iäkäs, eikä varmaankaan halukas kommentoimaan Lenitan höpinöitä.
Lenita, joka on aina saarnannut mm. tyylikkyydestä ja hyvästä käytöksestä saa avautumusestaan täydet pisteet tyylittömyydestä!
Oletko ihan tosissasi! Jokainen joka osaa googlettaa ja kirjoittaa tuon vaikean :) nimen, saa selville että Max J kuoli maaliskuussa 2013 ja vaimonsa kuoli edellis kesänä pitkän sairastelun jälkeen. Tyttären muistokirjoituskin isästä löytyy netistä.
Ystäväni seurusteli vuosia varatun miehen kanssa ja miehen vaimolla oli kuolemaan johtanut syöpä ja mies ei voinut erota vaimostaan. Pariskunnalla oli sopimu,s vaimon lupa, että mies saa ja hänen pitää elää omaa elämää. Kun vaimo kuoli, ystäväni ja mies muuttivat yhteen ja avioituivat jonkin ajan kuluttua.
Mistä tietää, että Max J oli samanlaisen elämänkuvion kanssa? Moni julkisuuden pariskunta elää syystä tai toisesta kulissiliitossa, elihän Urho Kekkonen siten ja hänellä oli useita naisia elämässään ja Sylvi pysyi rinnalla ja tiesi ja suvaitsi Urkin naiset. Ei arvaten itse kyennyt/halunnut naisena tyydyttää miehensä haluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista spekulointia ja oletuksia täällä.
Ymmärrättekö, että jotkut eivät nimenomaan halua "kaikkea" vaan rusinat pullasta?
Sitähän rakastaja on, täysin rusinat pullasta-tilanne.Mulla on ollut jo vuosia rakastaja, ystävä jota rakastan ja himoitsen, mutta johon en ole ikinä halunnut sitoutua.
Tutustuessamme oltiin molemmat vapaita, nykyisin hän on parisuhteessa.
Nähdään säännöllisesti, hän on viikonloppuja luonani ja tehdään välillä pikku reissuja yhdessä.
Harrastetaan jumalaista seksiä (kemia välillämme on huikea), lemmitään, nauretaan ja keskustellaan.
Tiedän hänen lapsuustraumat ja vaikeat elämänvaiheet, kulloisetkin mielenliikkeet jne.
Joillain kun tuntuu olevan käsitys, että rakastaja ilman sitoutumista olisi jotenkin kylmää; ei ole.
Yhdessä vietetystä ajastamme noin 10% on seksiä, muuten toki ollaan paljon toistemme kainaloissa, silitellään ja suudellaan syvällisten keskusteluiden ja vitsailun lomassa.
Jos minulla on paha olla, hän tulee ja lohduttaa, hoitaa. On ystävä, lähimmäinen.En ole vielä koskaan halunnut sitoutua, mutta voi olla, että joku päivä sellainen ihminen tulee vastaan ja haluan.
Nykyisellään olen oikein onnellinen ja tyytyväinen elämääni, saan kaiken mitä tarvitsen ja haluan.
Hänen nykyinen naisystävänsä ei tietenkään tiedä asiasta, muut (yhteiset kaverit ym.) kyllä.
Toisille viralliseen parisuhteeseen "pääseminen" ei vain ole tärkeätä, päinvastoin jopa kauhistus.Turhaa siis säälitte, ei ole mitään "kakkosta" vaan kahden ihmisen omat valinnat jotka he ovat halunneet tehdä, ei tyytyä. Ei kahlita.
Miksi et suoraaan sano, että vitut-muista-kaikki-mulle-heti-olen-salaa-huorapukin-patja noiden teinilepertelyjen sijasta?
Koska kuten jo kirjotin, yhteisestä ajastamme seksiä on vain murto-osa.:D
Enkä mä silloinkaan patjana makaa, vaan saan mm. hekumallista suuseksiä ja paljon.:)
Skarppikin vielä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista spekulointia ja oletuksia täällä.
Ymmärrättekö, että jotkut eivät nimenomaan halua "kaikkea" vaan rusinat pullasta?
Sitähän rakastaja on, täysin rusinat pullasta-tilanne.Mulla on ollut jo vuosia rakastaja, ystävä jota rakastan ja himoitsen, mutta johon en ole ikinä halunnut sitoutua.
Tutustuessamme oltiin molemmat vapaita, nykyisin hän on parisuhteessa.
Nähdään säännöllisesti, hän on viikonloppuja luonani ja tehdään välillä pikku reissuja yhdessä.
Harrastetaan jumalaista seksiä (kemia välillämme on huikea), lemmitään, nauretaan ja keskustellaan.
Tiedän hänen lapsuustraumat ja vaikeat elämänvaiheet, kulloisetkin mielenliikkeet jne.
Joillain kun tuntuu olevan käsitys, että rakastaja ilman sitoutumista olisi jotenkin kylmää; ei ole.
Yhdessä vietetystä ajastamme noin 10% on seksiä, muuten toki ollaan paljon toistemme kainaloissa, silitellään ja suudellaan syvällisten keskusteluiden ja vitsailun lomassa.
Jos minulla on paha olla, hän tulee ja lohduttaa, hoitaa. On ystävä, lähimmäinen.En ole vielä koskaan halunnut sitoutua, mutta voi olla, että joku päivä sellainen ihminen tulee vastaan ja haluan.
Nykyisellään olen oikein onnellinen ja tyytyväinen elämääni, saan kaiken mitä tarvitsen ja haluan.
Hänen nykyinen naisystävänsä ei tietenkään tiedä asiasta, muut (yhteiset kaverit ym.) kyllä.
Toisille viralliseen parisuhteeseen "pääseminen" ei vain ole tärkeätä, päinvastoin jopa kauhistus.Turhaa siis säälitte, ei ole mitään "kakkosta" vaan kahden ihmisen omat valinnat jotka he ovat halunneet tehdä, ei tyytyä. Ei kahlita.
Siinä taas kaksi minäminä ja mun tarpeet - ihmistä yhdessä. Kyllä, teidän valinta, mutta keitä te olette päättämään sen kolmannen ihmisen elämästä kysymättä? Ihmishirviöitä te olette ja onneksi teillä on toisenne, sääliksi käy miehen puolisoa. Miksi raahaatte kuviossanne mukana viatonta ihmistä? Sairasta.
Koska mä en halua sitoutua, ja mies -mies kun on- haluaa kumppanin (siivoaa, kokkaa, on seurana aina kotona, antaa seksiä jne. apuna miehen elämässä kuin Raamatun kylkiluusta tehty nainen).
Tämähän se luultavasti on syynä sille, miksi sitoutuneet naiset reagoi kuten tässä ketjussa.
Syvällä sisimmissään tietävät "ykkösnaisen" asemansa ja käyttötarkoituksen.
Oikeastaan luulen, että sinä tiedät oman käyttötarkoituksesi ja asemasi, ja sekös kirvelee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista spekulointia ja oletuksia täällä.
Ymmärrättekö, että jotkut eivät nimenomaan halua "kaikkea" vaan rusinat pullasta?
Sitähän rakastaja on, täysin rusinat pullasta-tilanne.Mulla on ollut jo vuosia rakastaja, ystävä jota rakastan ja himoitsen, mutta johon en ole ikinä halunnut sitoutua.
Tutustuessamme oltiin molemmat vapaita, nykyisin hän on parisuhteessa.
Nähdään säännöllisesti, hän on viikonloppuja luonani ja tehdään välillä pikku reissuja yhdessä.
Harrastetaan jumalaista seksiä (kemia välillämme on huikea), lemmitään, nauretaan ja keskustellaan.
Tiedän hänen lapsuustraumat ja vaikeat elämänvaiheet, kulloisetkin mielenliikkeet jne.
Joillain kun tuntuu olevan käsitys, että rakastaja ilman sitoutumista olisi jotenkin kylmää; ei ole.
Yhdessä vietetystä ajastamme noin 10% on seksiä, muuten toki ollaan paljon toistemme kainaloissa, silitellään ja suudellaan syvällisten keskusteluiden ja vitsailun lomassa.
Jos minulla on paha olla, hän tulee ja lohduttaa, hoitaa. On ystävä, lähimmäinen.En ole vielä koskaan halunnut sitoutua, mutta voi olla, että joku päivä sellainen ihminen tulee vastaan ja haluan.
Nykyisellään olen oikein onnellinen ja tyytyväinen elämääni, saan kaiken mitä tarvitsen ja haluan.
Hänen nykyinen naisystävänsä ei tietenkään tiedä asiasta, muut (yhteiset kaverit ym.) kyllä.
Toisille viralliseen parisuhteeseen "pääseminen" ei vain ole tärkeätä, päinvastoin jopa kauhistus.Turhaa siis säälitte, ei ole mitään "kakkosta" vaan kahden ihmisen omat valinnat jotka he ovat halunneet tehdä, ei tyytyä. Ei kahlita.
Sitten kun haluat sitoutua, kai sanot kumppanille, että sinua sopii pettää kunhan yksin sinä et saa tietää.
Toki, ei mua kiinnosta ketä mies panee.
Panot on panoja, mutta mitään ystävätärtä en hyväksyisi..juuri tästä kokemuksesta.
En kyllä varmaan koskaan halua sitoutua, kun en ole vielä törmännyt varattuun mieheen jota asia haittaisi.
En halua olla se pimennossa elävä naiivi kotinainen, ellei mies sitten olisi joku miljardööri.:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista spekulointia ja oletuksia täällä.
Ymmärrättekö, että jotkut eivät nimenomaan halua "kaikkea" vaan rusinat pullasta?
Sitähän rakastaja on, täysin rusinat pullasta-tilanne.Mulla on ollut jo vuosia rakastaja, ystävä jota rakastan ja himoitsen, mutta johon en ole ikinä halunnut sitoutua.
Tutustuessamme oltiin molemmat vapaita, nykyisin hän on parisuhteessa.
Nähdään säännöllisesti, hän on viikonloppuja luonani ja tehdään välillä pikku reissuja yhdessä.
Harrastetaan jumalaista seksiä (kemia välillämme on huikea), lemmitään, nauretaan ja keskustellaan.
Tiedän hänen lapsuustraumat ja vaikeat elämänvaiheet, kulloisetkin mielenliikkeet jne.
Joillain kun tuntuu olevan käsitys, että rakastaja ilman sitoutumista olisi jotenkin kylmää; ei ole.
Yhdessä vietetystä ajastamme noin 10% on seksiä, muuten toki ollaan paljon toistemme kainaloissa, silitellään ja suudellaan syvällisten keskusteluiden ja vitsailun lomassa.
Jos minulla on paha olla, hän tulee ja lohduttaa, hoitaa. On ystävä, lähimmäinen.En ole vielä koskaan halunnut sitoutua, mutta voi olla, että joku päivä sellainen ihminen tulee vastaan ja haluan.
Nykyisellään olen oikein onnellinen ja tyytyväinen elämääni, saan kaiken mitä tarvitsen ja haluan.
Hänen nykyinen naisystävänsä ei tietenkään tiedä asiasta, muut (yhteiset kaverit ym.) kyllä.
Toisille viralliseen parisuhteeseen "pääseminen" ei vain ole tärkeätä, päinvastoin jopa kauhistus.Turhaa siis säälitte, ei ole mitään "kakkosta" vaan kahden ihmisen omat valinnat jotka he ovat halunneet tehdä, ei tyytyä. Ei kahlita.
Siinä taas kaksi minäminä ja mun tarpeet - ihmistä yhdessä. Kyllä, teidän valinta, mutta keitä te olette päättämään sen kolmannen ihmisen elämästä kysymättä? Ihmishirviöitä te olette ja onneksi teillä on toisenne, sääliksi käy miehen puolisoa. Miksi raahaatte kuviossanne mukana viatonta ihmistä? Sairasta.
Koska mä en halua sitoutua, ja mies -mies kun on- haluaa kumppanin (siivoaa, kokkaa, on seurana aina kotona, antaa seksiä jne. apuna miehen elämässä kuin Raamatun kylkiluusta tehty nainen).
Tämähän se luultavasti on syynä sille, miksi sitoutuneet naiset reagoi kuten tässä ketjussa.
Syvällä sisimmissään tietävät "ykkösnaisen" asemansa ja käyttötarkoituksen.Oikeastaan luulen, että sinä tiedät oman käyttötarkoituksesi ja asemasi, ja sekös kirvelee :)
Niin no, mä saan mitä haluan ja se on se mikä mulle merkitsee.
En halua mitään "asemaa", se on juuri pointtini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista spekulointia ja oletuksia täällä.
Ymmärrättekö, että jotkut eivät nimenomaan halua "kaikkea" vaan rusinat pullasta?
Sitähän rakastaja on, täysin rusinat pullasta-tilanne.Mulla on ollut jo vuosia rakastaja, ystävä jota rakastan ja himoitsen, mutta johon en ole ikinä halunnut sitoutua.
Tutustuessamme oltiin molemmat vapaita, nykyisin hän on parisuhteessa.
Nähdään säännöllisesti, hän on viikonloppuja luonani ja tehdään välillä pikku reissuja yhdessä.
Harrastetaan jumalaista seksiä (kemia välillämme on huikea), lemmitään, nauretaan ja keskustellaan.
Tiedän hänen lapsuustraumat ja vaikeat elämänvaiheet, kulloisetkin mielenliikkeet jne.
Joillain kun tuntuu olevan käsitys, että rakastaja ilman sitoutumista olisi jotenkin kylmää; ei ole.
Yhdessä vietetystä ajastamme noin 10% on seksiä, muuten toki ollaan paljon toistemme kainaloissa, silitellään ja suudellaan syvällisten keskusteluiden ja vitsailun lomassa.
Jos minulla on paha olla, hän tulee ja lohduttaa, hoitaa. On ystävä, lähimmäinen.En ole vielä koskaan halunnut sitoutua, mutta voi olla, että joku päivä sellainen ihminen tulee vastaan ja haluan.
Nykyisellään olen oikein onnellinen ja tyytyväinen elämääni, saan kaiken mitä tarvitsen ja haluan.
Hänen nykyinen naisystävänsä ei tietenkään tiedä asiasta, muut (yhteiset kaverit ym.) kyllä.
Toisille viralliseen parisuhteeseen "pääseminen" ei vain ole tärkeätä, päinvastoin jopa kauhistus.Turhaa siis säälitte, ei ole mitään "kakkosta" vaan kahden ihmisen omat valinnat jotka he ovat halunneet tehdä, ei tyytyä. Ei kahlita.
Sitten kun haluat sitoutua, kai sanot kumppanille, että sinua sopii pettää kunhan yksin sinä et saa tietää.
Toki, ei mua kiinnosta ketä mies panee.
Panot on panoja, mutta mitään ystävätärtä en hyväksyisi..juuri tästä kokemuksesta.En kyllä varmaan koskaan halua sitoutua, kun en ole vielä törmännyt varattuun mieheen jota asia haittaisi.
En halua olla se pimennossa elävä naiivi kotinainen, ellei mies sitten olisi joku miljardööri.:D
Yhdet säännöt sulle, toiset muille. Sitähän sä meinaat.
Vierailija kirjoitti:
Mä tajusin mikä Lenita on naisiaan siinä "julkkikset linnassa" ohjelmassa. Siinä tuli esiin mikä miestennielijä toi haahka on.
Hyvä paasata käytöstavoista. Salasuhteet varattujen kanssako on hyvää käytöstä.
Miltähän näiden miesten lapsista tuntuu, kun Lenita retostelee suhteillaan heidän isäänsä.
Minkälainen Lenita oli Julkkikset linnassa -ohjelmassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista spekulointia ja oletuksia täällä.
Ymmärrättekö, että jotkut eivät nimenomaan halua "kaikkea" vaan rusinat pullasta?
Sitähän rakastaja on, täysin rusinat pullasta-tilanne.Mulla on ollut jo vuosia rakastaja, ystävä jota rakastan ja himoitsen, mutta johon en ole ikinä halunnut sitoutua.
Tutustuessamme oltiin molemmat vapaita, nykyisin hän on parisuhteessa.
Nähdään säännöllisesti, hän on viikonloppuja luonani ja tehdään välillä pikku reissuja yhdessä.
Harrastetaan jumalaista seksiä (kemia välillämme on huikea), lemmitään, nauretaan ja keskustellaan.
Tiedän hänen lapsuustraumat ja vaikeat elämänvaiheet, kulloisetkin mielenliikkeet jne.
Joillain kun tuntuu olevan käsitys, että rakastaja ilman sitoutumista olisi jotenkin kylmää; ei ole.
Yhdessä vietetystä ajastamme noin 10% on seksiä, muuten toki ollaan paljon toistemme kainaloissa, silitellään ja suudellaan syvällisten keskusteluiden ja vitsailun lomassa.
Jos minulla on paha olla, hän tulee ja lohduttaa, hoitaa. On ystävä, lähimmäinen.En ole vielä koskaan halunnut sitoutua, mutta voi olla, että joku päivä sellainen ihminen tulee vastaan ja haluan.
Nykyisellään olen oikein onnellinen ja tyytyväinen elämääni, saan kaiken mitä tarvitsen ja haluan.
Hänen nykyinen naisystävänsä ei tietenkään tiedä asiasta, muut (yhteiset kaverit ym.) kyllä.
Toisille viralliseen parisuhteeseen "pääseminen" ei vain ole tärkeätä, päinvastoin jopa kauhistus.Turhaa siis säälitte, ei ole mitään "kakkosta" vaan kahden ihmisen omat valinnat jotka he ovat halunneet tehdä, ei tyytyä. Ei kahlita.
Siinä taas kaksi minäminä ja mun tarpeet - ihmistä yhdessä. Kyllä, teidän valinta, mutta keitä te olette päättämään sen kolmannen ihmisen elämästä kysymättä? Ihmishirviöitä te olette ja onneksi teillä on toisenne, sääliksi käy miehen puolisoa. Miksi raahaatte kuviossanne mukana viatonta ihmistä? Sairasta.
Koska mä en halua sitoutua, ja mies -mies kun on- haluaa kumppanin (siivoaa, kokkaa, on seurana aina kotona, antaa seksiä jne. apuna miehen elämässä kuin Raamatun kylkiluusta tehty nainen).
Tämähän se luultavasti on syynä sille, miksi sitoutuneet naiset reagoi kuten tässä ketjussa.
Syvällä sisimmissään tietävät "ykkösnaisen" asemansa ja käyttötarkoituksen.
Just näin. Moni mies haluaa pitää sitä paidansilittäjää kotona. Rakastajan kanssa ilakoidaan ja kotona vietetään väljähtänyttä avioelämää. Erota ei voi, tulee liian kalliiksi kun on ne mökit ja veneet ynnä muuta.
Useampaan kertaan on jo tässäkin ketjussa Lenitaa kutsuttu perheenäitien taholta mahoksi, mikä on törkeää nimittelyä. Eräällä yrittäjällä oli tapana kertoa seksistisiä vitsejä kuten esimerkiksi että ei palkkaa naisia, paitsi mahoja firmaansa koska äitiysloma tulee niin kalliiksi yritykselle. Av-mammat viihtyisivät varmaan hyvin kyseisen herrasmiehen seurassa.
Katkera nainen kutsuu toista mahoksi. Ja niitähän täällä riittää, näitä "onnellisia aviovaimoja".
Vierailija kirjoitti:
Useampaan kertaan on jo tässäkin ketjussa Lenitaa kutsuttu perheenäitien taholta mahoksi, mikä on törkeää nimittelyä. Eräällä yrittäjällä oli tapana kertoa seksistisiä vitsejä kuten esimerkiksi että ei palkkaa naisia, paitsi mahoja firmaansa koska äitiysloma tulee niin kalliiksi yritykselle. Av-mammat viihtyisivät varmaan hyvin kyseisen herrasmiehen seurassa.
Niinpä. Ja jos edes joku kommentoija olisi lukenut nuo lehtijutut, tietäisi että Lenita valitsi vapaaehtoisen lapsettomuuden koska todennäköisyys vammaiseen lapseen oli hänellä erittäin suuri.
Mutta ei lueta juttuja, ei tiedetä faktoja, kunhan huudellaan vaan.
Alue: Aihe vapaa
Olishan se ollut mahtavaa jos YK:n pääsihteerin vaimo olisi Lenita! Aika huikea tilanne kun nyt miettii. Joskushan pääsihteereille annetaan Nobeleitakin...