Lue keskustelun säännöt.
Mulla on sydän särkynyt jo lapsuudessa. Mikään, mitä teen ei sisällä rakkautta. En jaksa enää
05.03.2017 |
En siis saa rakkautta, koska olen itse ihan hajalla. Minulla on perhe, mutta on hirveää olla sydämensä särkenyt äiti. Koska lapset ei kiinnosta sen oman surun yli ja mies tuntuu katkuvasti väärältä.
Kommentit (214)
Ap, ainoa ongelmasi on se, että haluaisit äitisi rakastavan sinua ja kohtelevan hyvän äidin tavoin. Päästä irti. Totea äitisi olevan kyvytön paskapää. Inttämisesi ja toiveesi ovat samaa luokkaa kuin keskeyttäisit elämäsi odottaen kivikissojen alkavan puhua. Miksi et vaan antaisi periksi ja jatkaisi eteen päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapeutti sanoi kiltteihin/tuhmiin lapsiin, että on helppoa olla kiltti, kun tulee rakastetuksi. Ja että jos ei tule, niin totta kai lapsi oireilee sitä olemalla tuhma. Olen samaa mieltä. Mutta äidin mielestä MINUSSA oli vika, kun en ollut kiltti tai jotain. Ihan paskaa. Olin kiltti mutta en äidille, koska äiti oli paska. Eli ei rakastanut.
ap
Mitä vitun väliä sillä on, mitä joku luonnehäiriöinen äiti on ajatellut ja tehnyt? Lakkaa vatvomasta sitä ja ala elää elämääsi.
Aina on olemassa toivoa. Se voi kuulostaa tavattoman kliseisestä, tai fraasilta.
Monella on samanlaisia, tai vastaavia kokemuksia, kuin Sinulla.
Niin myös minulla.
Aika monella on takanaan surullinen, tai väkivaltainen lapsuus.
Ei meistä kaikki saa onnellista lapsuutta, tai koe hyviä kokemuksia lapsuudessaan.
Tärkeintä olisi jollakin tavalla käsitellä lapsuuden kokemuksiaan, vaikka jonkun hyvän ystävän, tai ammattiterapeutin kanssa. Sillä jos Sinua vielä nyt, aikuisiällä vaivaa se, mitä olet kokenut, tai Sinulla on traumoja, etkä kykene nauttimaan tästä nykyisestä elämästä, ja olemaan onnellinen, se kertoo vain siitä, että Sinun täytyy käsitellä tunteitasi ja kokemuksiasi.
Jokainen meistä voi eheytyä ja parantua, mitä ikävimmistä ja kauheimmistakin kokemuksista.
Se on meihin jokaiseen sisäänrakennettu.
Meissä on uskomattoman paljon vahvuutta, mutta meillä on myös helposti tapana rakentaa ympärillemme muureja. Se on puolustautumisreaktio. Vaikkakaan ei oikea.
Niin Sinä, kuin jokainen meistä voi tulla sinuiksi itsensä, menneisyytensä ja kokemustensa kanssa.
Ja oppia hyväksymään ne. Mutta kaikki se tapahtuu vähitellen, ei koskaan heti. Meidän täytyy antaa itsellemme oikeus kaikenlaisiin tunteisiin, joita meille tulee. Jotta voimme pikkuhiljaa päästää niistä irti ja ennen kaikkea antaa menneisyydenkin jäädä sinne, minne se kuuluu. Taaksepäin.
Sitten kun ei enää tunne tarvetta purkaa tunteitaan ja sen enempää piehtaroida niissä. Tai ei enää tunne ja koe, että on menneisyytensä ja siellä tapahtuneiden asioiden vanki. Tai ei enää ajattele, että ne sanelevat kaiken, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan ja ratkaisemaan nyt olevia asioita, on päässyt jo aika pitkälle. Se onkin pitkä matka. Anna itsellesi lupa tuntea sillä hetkellä, mitä tunnet. Sama koskee meitä kaikkia.
Tässä on haastetta meille jokaiselle.
Sama koskee myös meitä kaikkia. Meidänkin täytyy opetella hyväksymään muiden tunteita ja kokemuksia.
Jotta ymmärtäisimme paremmin muita, ja itseämme.
Sitä sanotaan henkiseksi kasvamiseksi ja oppimiseksi.
Tärkeintä on se, että tunnemme olomme turvalliseksi ja olemme tyytyväisiä siihen, mitä on nyt. Että tunnemme olomme hyvinvoivaksi. Että näemme itsessämme olevat hyvät puolet, ominaisuudet ja vahvuudet.
Olet tärkeä ja arvokas ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vitun väliä sillä on, mitä joku luonnehäiriöinen äiti on ajatellut ja tehnyt? Lakkaa vatvomasta sitä ja ala elää elämääsi.
No totta kai sillä on merkitystä esimerkiksi siinä, että kumpi oli oikeassa, minä vai äitini, oliko tuhmuuteni hänen vai minun syytäni? Minusta hänen, hänestä minun. En tajua, miten KENESTÄKÄÄN äidistä se voi olla lapsen syytä. Ettei tajua, että omassa rakastamisessa on jotain pahasti vialla ja LAPSIHAN se siinä on koko ajan kärsinyt, ei suinkaan hänellä ole mitään oikeutta valittaa kärsineensä lapsesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha…
B klusteri - epävakaa
Vierailija kirjoitti:
Aina on olemassa toivoa. Se voi kuulostaa tavattoman kliseisestä, tai fraasilta.
Monella on samanlaisia, tai vastaavia kokemuksia, kuin Sinulla.
Niin myös minulla.
Aika monella on takanaan surullinen, tai väkivaltainen lapsuus.
Ei meistä kaikki saa onnellista lapsuutta, tai koe hyviä kokemuksia lapsuudessaan.
Tärkeintä olisi jollakin tavalla käsitellä lapsuuden kokemuksiaan, vaikka jonkun hyvän ystävän, tai ammattiterapeutin kanssa. Sillä jos Sinua vielä nyt, aikuisiällä vaivaa se, mitä olet kokenut, tai Sinulla on traumoja, etkä kykene nauttimaan tästä nykyisestä elämästä, ja olemaan onnellinen, se kertoo vain siitä, että Sinun täytyy käsitellä tunteitasi ja kokemuksiasi.
Jokainen meistä voi eheytyä ja parantua, mitä ikävimmistä ja kauheimmistakin kokemuksista.
Se on meihin jokaiseen sisäänrakennettu.
Meissä on uskomattoman paljon vahvuutta, mutta meillä on myös helposti tapana rakentaa ympärillemme muureja. Se on puolustautumisreaktio. Vaikkakaan ei oikea.
Niin Sinä, kuin jokainen meistä voi tulla sinuiksi itsensä, menneisyytensä ja kokemustensa kanssa.
Ja oppia hyväksymään ne. Mutta kaikki se tapahtuu vähitellen, ei koskaan heti. Meidän täytyy antaa itsellemme oikeus kaikenlaisiin tunteisiin, joita meille tulee. Jotta voimme pikkuhiljaa päästää niistä irti ja ennen kaikkea antaa menneisyydenkin jäädä sinne, minne se kuuluu. Taaksepäin.
Sitten kun ei enää tunne tarvetta purkaa tunteitaan ja sen enempää piehtaroida niissä. Tai ei enää tunne ja koe, että on menneisyytensä ja siellä tapahtuneiden asioiden vanki. Tai ei enää ajattele, että ne sanelevat kaiken, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan ja ratkaisemaan nyt olevia asioita, on päässyt jo aika pitkälle. Se onkin pitkä matka. Anna itsellesi lupa tuntea sillä hetkellä, mitä tunnet. Sama koskee meitä kaikkia.
Tässä on haastetta meille jokaiselle.
Sama koskee myös meitä kaikkia. Meidänkin täytyy opetella hyväksymään muiden tunteita ja kokemuksia.
Jotta ymmärtäisimme paremmin muita, ja itseämme.
Sitä sanotaan henkiseksi kasvamiseksi ja oppimiseksi.
Tärkeintä on se, että tunnemme olomme turvalliseksi ja olemme tyytyväisiä siihen, mitä on nyt. Että tunnemme olomme hyvinvoivaksi. Että näemme itsessämme olevat hyvät puolet, ominaisuudet ja vahvuudet.
Olet tärkeä ja arvokas ihminen.
Hyvä kirjoitus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin moni muukin on kirjoittanut ihanan kannustavasti tänään.
ap
Vierailija kirjoitti:
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha…
B klusteri - epävakaa
Ai särkynyt sydän on persoonallisuushäiriö? Painu suo...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi, että äitini kokee edes voivansa puhua mulle sen jälkeen, miten on syyttänyt minua siitä, ettei itse rakasta. Äiti vain saattaa soitella! Kaikki hyvin vieläpä minuun päin, vittu!!!!! Kunnes valitan jotain ongelmaa, minkä se, että hän syytti MINUA on välillisesti aiheuttanut, sitten alkaa taas mun syyttäminen, eikä ole IKINÄ yhtään myötätuntoinen!!!!!! Mä EN HALUA, että se luulee että mä välitän hänestä!!!
ap
Ajautuu jatkuvasti konflikteihin. Kaavamaiset ajatusmallit. Epärealistiset uskomukset. Vika on aina muissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajautuu jatkuvasti konflikteihin. Kaavamaiset ajatusmallit. Epärealistiset uskomukset. Vika on aina muissa
En ole psykiatri, mutta olen ymmärtänyt, että jotta voitaisiin diagnosoida persoonallisuushäiriö, ihmisen tulisi kokea nuo ominaisuudet ihan terveiksi ja puolustamisen arvoisiksi. Terveellekin voi käydä noin, että ei uskalla ajatella epäkaavamaisesti, koska siitä on aina seurannut rangaistus, tai on epärealistisia ajatusmalleja, koska omat terveemmät on väitetty vääriksi, ja vaikka ehkä muistaa ne, ei luota niihin ellei saa tukea (=terapia) ja konflikteihin ajautuu, jos ei hyväksy muiden sairautta. Se ei tarkoita, että itse olisi persoonaltaan vinoutunut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vitun väliä sillä on, mitä joku luonnehäiriöinen äiti on ajatellut ja tehnyt? Lakkaa vatvomasta sitä ja ala elää elämääsi.
No totta kai sillä on merkitystä esimerkiksi siinä, että kumpi oli oikeassa, minä vai äitini, oliko tuhmuuteni hänen vai minun syytäni? Minusta hänen, hänestä minun. En tajua, miten KENESTÄKÄÄN äidistä se voi olla lapsen syytä. Ettei tajua, että omassa rakastamisessa on jotain pahasti vialla ja LAPSIHAN se siinä on koko ajan kärsinyt, ei suinkaan hänellä ole mitään oikeutta valittaa kärsineensä lapsesta.
ap
Luovuta. Sovit itsesi kanssa, että se on äitisi vika, katkaiset välit ja pyyhit pölyt jaloistasi. Ja alat elää omannäköistäsi elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sun kannattaisi jättää miehesi? Tiedän ettet halua syyllisyyttä siitä mutta jos voit oim huonosti niinvoisiko tilanteesi enää pahemmaksi muuttua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vitun väliä sillä on, mitä joku luonnehäiriöinen äiti on ajatellut ja tehnyt? Lakkaa vatvomasta sitä ja ala elää elämääsi.
No totta kai sillä on merkitystä esimerkiksi siinä, että kumpi oli oikeassa, minä vai äitini, oliko tuhmuuteni hänen vai minun syytäni? Minusta hänen, hänestä minun. En tajua, miten KENESTÄKÄÄN äidistä se voi olla lapsen syytä. Ettei tajua, että omassa rakastamisessa on jotain pahasti vialla ja LAPSIHAN se siinä on koko ajan kärsinyt, ei suinkaan hänellä ole mitään oikeutta valittaa kärsineensä lapsesta.
ap
Sinä olit tuhma lapsi. Add todennäköisesti ja äitisi vastasi huomio käytökseen kuten -70 luvulla oli tapana, luultavasti keskimääräistä kiltimminkin.
Mikä on sinun tekosyysi kohdella lapsiasi tämän päivän mittapuulla huonosti?
Kenen syytä se on
a) sinun
b) lapsien
Muita vaihtoehtoja ei ole
Sinussa on kammottavaa, ettet tunne yhtään myötätuntoa omia lapsiasi kohtaan. Vaadit itsellesi huomiota vielä nyt, kun samalla koet oikeudeksesi olla Tahallaan, Tietoisesti huono äiti
Sitä ei voi edes verrata tahattomaan (kuten sinun äitisi. Hän yritti)
Vierailija kirjoitti:
Eikö sun kannattaisi jättää miehesi? Tiedän ettet halua syyllisyyttä siitä mutta jos voit oim huonosti niinvoisiko tilanteesi enää pahemmaksi muuttua?
Kyllä kannattaisi. Pitäisi varmaan listata plussat ja miinukset siitä :/ Raha on asiaa jarruttavana tekijänä atm.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajautuu jatkuvasti konflikteihin. Kaavamaiset ajatusmallit. Epärealistiset uskomukset. Vika on aina muissa
En ole psykiatri, mutta olen ymmärtänyt, että jotta voitaisiin diagnosoida persoonallisuushäiriö, ihmisen tulisi kokea nuo ominaisuudet ihan terveiksi ja puolustamisen arvoisiksi. Terveellekin voi käydä noin, että ei uskalla ajatella epäkaavamaisesti, koska siitä on aina seurannut rangaistus, tai on epärealistisia ajatusmalleja, koska omat terveemmät on väitetty vääriksi, ja vaikka ehkä muistaa ne, ei luota niihin ellei saa tukea (=terapia) ja konflikteihin ajautuu, jos ei hyväksy muiden sairautta. Se ei tarkoita, että itse olisi persoonaltaan vinoutunut.
ap
Nämä hakevat kyllä paljon apua. Särkyneeseen sydämeen, ihmissuhdesistiriitoihin ym.
Mutta eivät näe omassa persoonassaan häiriötä.
Aivan kuten sinulla.
Sinulle aiheutuu tästä häiriöstä paljon pahaa oloa.
Terveelläkin voi olla kaavamaisia ajatusmalleja, mutta hän ottaa opikseen. Kantaa vastuuta. Oppii muuttamaan omaa toimintaansa.
Ei jankkaa samaa muiden syyttelyä vuodesta toiseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vitun väliä sillä on, mitä joku luonnehäiriöinen äiti on ajatellut ja tehnyt? Lakkaa vatvomasta sitä ja ala elää elämääsi.
No totta kai sillä on merkitystä esimerkiksi siinä, että kumpi oli oikeassa, minä vai äitini, oliko tuhmuuteni hänen vai minun syytäni? Minusta hänen, hänestä minun. En tajua, miten KENESTÄKÄÄN äidistä se voi olla lapsen syytä. Ettei tajua, että omassa rakastamisessa on jotain pahasti vialla ja LAPSIHAN se siinä on koko ajan kärsinyt, ei suinkaan hänellä ole mitään oikeutta valittaa kärsineensä lapsesta.
apSinä olit tuhma lapsi. Add todennäköisesti ja äitisi vastasi huomio käytökseen kuten -70 luvulla oli tapana, luultavasti keskimääräistä kiltimminkin.
Mikä on sinun tekosyysi kohdella lapsiasi tämän päivän mittapuulla huonosti?
Kenen syytä se on
a) sinun
b) lapsien
Muita vaihtoehtoja ei oleSinussa on kammottavaa, ettet tunne yhtään myötätuntoa omia lapsiasi kohtaan. Vaadit itsellesi huomiota vielä nyt, kun samalla koet oikeudeksesi olla Tahallaan, Tietoisesti huono äiti
Sitä ei voi edes verrata tahattomaan (kuten sinun äitisi. Hän yritti)
Tuhma vain koska äiti ei antanut rakkautta. Eikö se ole aivan helvetin hyvä syy? En ollut alistuja. Miksi olisin ollut kiltti jos minulle opetetaan, etten ole rakastamisen arvoinen? En minä pienenä tajunnut, ettei äiti varmaankaan kyennyt rakastamaan. Sitten ehdin jo oppia, että jos joku kokee minut paskaksi se on mun syy.
Kyllä mä lasteni tulevaisuudesta olen hieman huolissani, ja varmaan olisin, vaikka jaksaisin tehdä heidän kanssaan kaikkea. Pelkäisin, ettei sekään suojelisi heitä romahduksilta elämässä ja ajautumiselta katuojiin. Koska en kestäisi sitä, jos lapsille tapahtuisi jotain epätoivoista.
ap
Haluatko olla onnellinen? Vai haluatko jäädä loppuelämäksesi rypemään menneisyyteen kuuluviin traumoihin? Sun elämä menee hukkaan, jos et ala huolehtimaan itsestäsi. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi sun elämääsi muuttaa. Sinun lapsesikin haluavat varmasti, että olet onnellinen.