Mulla on sydän särkynyt jo lapsuudessa. Mikään, mitä teen ei sisällä rakkautta. En jaksa enää

Apua, ole hyvä:

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Vierailija kirjoitti:

Minusta kiukun purkaminen ei ole itsekkyyttä.

ap

Mielipiteen ilmaisu ei ole itsekkyyttä mutta aikuisen ihmisen kiukuttelu on!

Kannattais miettiä, jos itellä ei ole rakkautta mihinkään,mitä tekee niin tottakai vastapuoli reagoi samoin.

Se muutos täytyy lähtee itsestä.

Niin metsä vastaa,kui sinne huutaa!

Kun jotkut kiukuttelee ja ovat sitten sitä mieltä, että toisten kuuluisi tykätä heistä. Koska heillä on oikeus kiukutella, mtta toisilla ei ole oikeutta vihata sitä. Sitä tarkoitan.

ap

Ei voi saada rakkautta, koska koet ettet ole sen arvoinen. Vain sinä itse voit muuttaa sen tilanteen ja se tilanne muuttuu pikkuhiljaa, kun alat opettelemaan armollisuutta itseäsi kohtaan, hyväksymään elämäsi ja lapsuutesi. Se muutos lähtee sinusta, ei se tule mistään ulkopuolelta. Hae apua, jos et itsesi, niin lastesi takia. Heidän ei tarvitse kantaa sitä taakkaa, mitä sinä kannat. Kiukuttelu on vain padottua vihaa, opettele käsittelemään vihaasi, myönnä, että olet hirveän vihainen, kun olet tullut kaltoinkohdelluksi. Vapauta lapsesi samalta kohtalolta ja työstä haavasi.

Tunteet kirjoitti:

Apua, ole hyvä:

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Ihan paskaa särkyneelle sydämelle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis vaikka sanon, ettei ole oikeutta, niin kiukuttelen mäkin silti. Koska olen sanonut miehelle, että jos et jaksa, niin ei ole pakko olla mun kanssa. Mutta tiedän tekeväni väärin enkä oikeuta kiukuttelua jollain saatanan tekosyyllä. Mutta tiedän miksi toimin väärin. Lapsuuden takia.

ap

Syytät lapsuuttasi vaikka vika on nykypäivässä. Sä haluat vaan rypeä siellä lapsuuden kuralätäkössä. Sä olet aikuinen, ala käyttäytyä kuin AIKUINEN!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Energiaa on vain tietty määrä kuten rahaakin. Nyt tuhlaat energiasi kiukkuun etkä itsesi kehittämiseen. Sama kuin ostaisit palkallasi lantakuorman ja jäisi ruoka ostamatta.

Mihin "itseni kehittämiseen"? Ai että vika on minussa, vai, kun äitini ei rakastanut minua? Justiinsa joo.

ap

Minä ainakin olen kehittänyt itseäni, jotta voin nyt elää tasapainoista elämää kaiken kokemani jälkeen. Äitiäsikö ajattelit kehittää?

Vierailija kirjoitti:

Ei voi saada rakkautta, koska koet ettet ole sen arvoinen. Vain sinä itse voit muuttaa sen tilanteen ja se tilanne muuttuu pikkuhiljaa, kun alat opettelemaan armollisuutta itseäsi kohtaan, hyväksymään elämäsi ja lapsuutesi. Se muutos lähtee sinusta, ei se tule mistään ulkopuolelta. Hae apua, jos et itsesi, niin lastesi takia. Heidän ei tarvitse kantaa sitä taakkaa, mitä sinä kannat. Kiukuttelu on vain padottua vihaa, opettele käsittelemään vihaasi, myönnä, että olet hirveän vihainen, kun olet tullut kaltoinkohdelluksi. Vapauta lapsesi samalta kohtalolta ja työstä haavasi.

Ei se muutos varsinaisesti lähde minusta, koska ihminen, jolla on ne haavat kääntää kaikki kokemukset sen mukaisiksi. Ei näe asioita mitenkään muutoin, kuin että minun syy, minä olen paska, minä en ansaitse tätä. Ja muut tavallaan hyväksikäyttää tätä. "Ole rauhassa paska, niin sulle ei tartte jakaa ystävällisyyttä". Voimme käyttää sinua jopa oikeastaan roskakorina ja sylkykuppina." Voimaannu sitten siitä.

No okei, mun tilanne ei ole aivan tuollainen, mutta siis tulkitsen tilanteet sen mukaan miten minulle on opetettu, miten ihmeessä voisin tulkita ne vastoin sitä? Se tuntuu ettei se ole niin, vaan se on niin kuten mä asioita tulkitsen. Mutta ne tulkintatavat on opetettu mulle, se on totta. Olen nyt kaksikymmentä vuotta etsinyt apua niiden terveempään tulkintaan, mutta Suomessa auttajat on melko paskaista sakkia ja pahimpana kognitiivinen terapia, joka ei tue tulkinnan muutoksia, vaan etsii vikaa terapiaan tulleen ajattelumalleista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Energiaa on vain tietty määrä kuten rahaakin. Nyt tuhlaat energiasi kiukkuun etkä itsesi kehittämiseen. Sama kuin ostaisit palkallasi lantakuorman ja jäisi ruoka ostamatta.

Mihin "itseni kehittämiseen"? Ai että vika on minussa, vai, kun äitini ei rakastanut minua? Justiinsa joo.

ap

Minä ainakin olen kehittänyt itseäni, jotta voin nyt elää tasapainoista elämää kaiken kokemani jälkeen. Äitiäsikö ajattelit kehittää?

Sinussako se vika olikin? Vai mitä itsessäsi kehitit?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis vaikka sanon, ettei ole oikeutta, niin kiukuttelen mäkin silti. Koska olen sanonut miehelle, että jos et jaksa, niin ei ole pakko olla mun kanssa. Mutta tiedän tekeväni väärin enkä oikeuta kiukuttelua jollain saatanan tekosyyllä. Mutta tiedän miksi toimin väärin. Lapsuuden takia.

ap

Syytät lapsuuttasi vaikka vika on nykypäivässä. Sä haluat vaan rypeä siellä lapsuuden kuralätäkössä. Sä olet aikuinen, ala käyttäytyä kuin AIKUINEN!

Niin, vika on nykypäivässä koska lapsuus. Aikuisella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Tai jos haluat olla sisältä rikki aikuinen, niin ratko toki ongelmat lakaisemalla ne maton alle ja tee kuten kiusaajasikin halusi ja ole tyhjä kuori, AIKUINEN.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole syttynyt rakkaus lapsiini, eikä se ole minun vikani. Tuskin sinäkään 32 omaa ansiotasi koit sitä rakkautta lapsiisi. Että ehkä se on helpompaa kestää toimivansa väärin kun tietää kuitenkin tekevänsä sen hyvästä sydämestä, enkä sano tätä nyt siis ilkeydellä, vaan aivan vilpittömästi. Koska ei täydellinen tarttekaan olla, mutta jos vain kuvittelee rakastavansa ja onkin kuin mun äiti, joka kuvitteli rakastavansa minua, se on huono.

ap

Kyllä se on myös ihan omaa ansiotani että rakastan lapsiani. Päästin irti vanhemmistani kumpuavasta pahasta olosta, jätin kaiken taakseni ja aloitin uuden elämän omana itsenäni. Siitäkin huolimatta että en ole ehjä ja jäljet on olemassa edelleen. Voisin toki edelleen rypeä siellä helvetissä, itkeä haavojani ja sitä kuinka vanhempani eivät minua rakasta, odottaa että he muuttuisivat. Mutta tuolla tavoin pilaisin vain omankin elämäni. Minä hyväksyin sen että vanhempani ovat mitä ovat (en heidän tekojaan)eivätkä tuosta muutu ja päästin irti henkisesti ja konkreettisesti.

Puhut lapsistasi. Miksi teit enemmän kuin yhden jos tiedät ettet edes omaa lastasi pysty rakastamaan? Miksi koet että sinun on ok olla paha äiti lapsillesi, tuleehan se ihan sydämestä vielä mutta syytät äitiäsi siitä että hän oli paha sinulle? Jos olet kerran toivoton tapaus niin miksi et päästä lapsiasi elämään parempaa elämää miehesi kanssa kaksin ja jatka tuota rypemistäsi yksinään? Lapsesi eivät ole täällä sitä varten että sinulla olis kohde johon saat purkaa pahaa oloasi ja itsekkyyttäsi.

Ja ei, en ole täydellinen äiti, kukaan ei ole. Koen ehkä enemmän syyllisyyttä kuin erilaiset lähtökohdat saaneet vanhemmat, koska minulla on suuremmat paineet takana. Mutta olen oppinut olemaan armollinen itselleni. Kunhan en tieten tahtoen tee väärin, on ok joskus epäonnistua. Ja huonon hetkeni jälkeen, jos olen vaikka väsyneeni huutanut lapsille, pyydän heti anteeksi ja sanon että äidillä itsellään oli paha mieli, he eivät ole tehneet väärin.

Sinä kasvatat tulevaisuuden sinuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä kerrot, on varmasti totta. Sydämesi on särkynyt. Äitisi ei ole kyennyt antamaan sinulle sitä, mitä tarvitset, rakkautta. Kysyn nyt sinulta ihan oikeasti, oletko jäänyt kuralätäkköön makaamaan? Nouse. Katso lapsiisi ja nouse.

En jäänyt kuralätäkköön, opiskelin, sain ammatin, sain töitä, seurustelin, päätin olla kimpassa nykyiseni kanssa, hankin lapsia koska ajattelin sen tekevän minut onnelliseksi. Ei tehnyt.

ap

Miksi olisi muiden ihmisten, esimerkiksi lastesi ja miehesi, velvollisuus tehdä sinut onnelliseksi?

Vierailija kirjoitti:

Voi harmi. Et saa rakkautta.

Ei yhtään kummastuta ettet itse rakasta ketään. Se on sinun todellinen ongelma.

Suunnaton itsekkyys

Eipäs. Vaan oikeasti ei rakasta itseään. Kuvittelee kyllä ja kaikki kirjoituksetkin on pelkkää mi, mi, mi, miksi voi miksi minua ei rakasteta mutta miten kukaN pystyy kun tyyppi ei ensin itse rakasta itseään.

Ja tästäkään viestistä mitään apua kun tyyppi vaan raivostuu ja sanoo että kirjoittaja on väärässä. Turha jankata enempää.831

Kokeile vaihtaa omaa näkökulmaa. Voisiko asiaa katsoa eri tavalla kuin mitä nyt ajattelet? Voisiko vihaa ja surua purkaa muualle kuin omiin lapsiin ja mieheen? Mieti miten ja mihin purat. Työstä juttujasi ja tsemppiä siihen. Ei ole ehkä kivaa, mutta kannattaa. Helpottaa loppuelämääsi.

Sinä olet rakkaus. Rakkaus löytyy sisältäsi, ei tarvitse odottaa että saat rakkautta muilta kun löydät sen...>3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä kerrot, on varmasti totta. Sydämesi on särkynyt. Äitisi ei ole kyennyt antamaan sinulle sitä, mitä tarvitset, rakkautta. Kysyn nyt sinulta ihan oikeasti, oletko jäänyt kuralätäkköön makaamaan? Nouse. Katso lapsiisi ja nouse.

En jäänyt kuralätäkköön, opiskelin, sain ammatin, sain töitä, seurustelin, päätin olla kimpassa nykyiseni kanssa, hankin lapsia koska ajattelin sen tekevän minut onnelliseksi. Ei tehnyt.

ap

Miksi olisi muiden ihmisten, esimerkiksi lastesi ja miehesi, velvollisuus tehdä sinut onnelliseksi?

No jos itse olisin onnellinen, niin jos rakastaisin jotakuta, niin kokisin, että on mun velvollisuus auttaa. En tarkoita lapsiani koska heille se ei ole valinta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kokeile vaihtaa omaa näkökulmaa. Voisiko asiaa katsoa eri tavalla kuin mitä nyt ajattelet? Voisiko vihaa ja surua purkaa muualle kuin omiin lapsiin ja mieheen? Mieti miten ja mihin purat. Työstä juttujasi ja tsemppiä siihen. Ei ole ehkä kivaa, mutta kannattaa. Helpottaa loppuelämääsi.

Mä tartten kohteeksi tai ehkä pikemminkin vastaanottajaksi jonkun ihmisen. Terapiassa olen jo vähän purkanut, haukuin mm. lapsina kiltit... :D

ap

Tuossa asiassa mies ja lapset ei voi auttaa sinua.

Tuhmat lapset on ihan parhaita <3 Heissä on voimaa!!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Energiaa on vain tietty määrä kuten rahaakin. Nyt tuhlaat energiasi kiukkuun etkä itsesi kehittämiseen. Sama kuin ostaisit palkallasi lantakuorman ja jäisi ruoka ostamatta.

Mihin "itseni kehittämiseen"? Ai että vika on minussa, vai, kun äitini ei rakastanut minua? Justiinsa joo.

ap

Minä ainakin olen kehittänyt itseäni, jotta voin nyt elää tasapainoista elämää kaiken kokemani jälkeen. Äitiäsikö ajattelit kehittää?

Sinussako se vika olikin? Vai mitä itsessäsi kehitit?

ap

Jokainen on oman onnensa seppä. Kapuloita on heitetty rattaisiin, mutta en suostu antamaan elämäni mennä pilalle kokonaan. Onneksi minulla on elämänhalua ja tarve tasapainoiseen elämään.

Ihan ekaksi, katkaise välit äitiisi ja ala elää omaa elämääsi ja sure se suru, että sinulla ei ole äitiä.