Mulla on sydän särkynyt jo lapsuudessa. Mikään, mitä teen ei sisällä rakkautta. En jaksa enää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikko on oikeassa. Mikään mitä teet ei sisällä rakkautta

Eli sinun tekisi ovat pahoja

Sinun myötäelämiskykysi on pahasti vaurioitunut, onneksi en ole tuollainen kylmä ihminen haavoittuneita kohtaan kuten sinä.

ap

:D :D :D Päivän vitsi kieroutuneelta, joka tuhoaa lapsiaan päivä päivältä, hitaasti mutta varmasti.... :D

Minun lapseni eivät ole haavoittuneita, sanoin haavoittuneita kohtaan. Lapseni syntyivät tasapainoisina. Tasapainoisilla on kaikki, mitä he tarvitsevat.

ap

Eiköhän se tasapaino ole jo näiden vuosien aikana järkkynyt. Lapsiparat.

Moiti sä vain omia lapsiasi tuhmiksi omien vikojesi takia ja kuvittele, ettet ole vaurioittanut mitään.

ap

Ryhmässä pitäisi pystyä myös kuuntelemaan ja arvostamaan muita.

Ei voi sanoa, että teillä juoppojen lapsilla oli sentään helpomaa

Miten se eroaminen on rahakysymys? Sun miehesihän ei käy töissä. Sitähän sä pelkäät, että joutuisit hoitamaan niitä lapsiasi yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ryhmässä pitäisi pystyä myös kuuntelemaan ja arvostamaan muita.

Ei voi sanoa, että teillä juoppojen lapsilla oli sentään helpomaa

No tuskin siellä kulaan tulee mullekaan sanomaan, että "sun pitäis jo voida paremmin ja oot siitä ite vastuussa" (aivan kuin pakoilisin vastuitani) ja "mä ratkaisin kaiken ja tunnen itseni niin vitun ylivertaiseksi ja oon nykyään onnellinen" tai muuta paskaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Miten se eroaminen on rahakysymys? Sun miehesihän ei käy töissä. Sitähän sä pelkäät, että joutuisit hoitamaan niitä lapsiasi yksin.

No sikäli se on, että jos mies hoitaa lapsia en tietenkään halua pudottaa hirveästi lasten elintasoa ja silti pitäisi elää itsekin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhmässä pitäisi pystyä myös kuuntelemaan ja arvostamaan muita.

Ei voi sanoa, että teillä juoppojen lapsilla oli sentään helpomaa

No tuskin siellä kulaan tulee mullekaan sanomaan, että "sun pitäis jo voida paremmin ja oot siitä ite vastuussa" (aivan kuin pakoilisin vastuitani) ja "mä ratkaisin kaiken ja tunnen itseni niin vitun ylivertaiseksi ja oon nykyään onnellinen" tai muuta paskaa.

ap

Pystytkö kuuntelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhmässä pitäisi pystyä myös kuuntelemaan ja arvostamaan muita.

Ei voi sanoa, että teillä juoppojen lapsilla oli sentään helpomaa

No tuskin siellä kulaan tulee mullekaan sanomaan, että "sun pitäis jo voida paremmin ja oot siitä ite vastuussa" (aivan kuin pakoilisin vastuitani) ja "mä ratkaisin kaiken ja tunnen itseni niin vitun ylivertaiseksi ja oon nykyään onnellinen" tai muuta paskaa.

ap

Pystytkö kuuntelemaan?

Mitä tarkoitat? Että ahdistunko muiden asioista vai? Minä en ole terapeutti, jos en pysty kuuntelemaan, niin en ainakaan näytä sitä. Jos siis tarkoitat, että alan opettaa muita vai mitä oikein tarkoitat? Pystytkötse kuuntelemaan?

ap

Ap kun kerran olet sitä mieltä ettet ole itse vastuussa mistään ( omasta elämästäsi) etkä se ole sinä jonka tulee tehdä jotain oman elämäsi ja onnesi eteen, niin mitä se on mitä sinä haluat? Miksi kirjoitat tänne niin usein ja paljon? Mitä haet tällä? Mitä muiden tulee tehdä että sinä olisit onnellinen? Mitä terapeuttisi olisi pitänyt tehdä että olisit alkanut voida paremmin? Millä tavoin ongelmasi ratkeavat?

Ovatko lapsesi saaneet lounasta tänään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhmässä pitäisi pystyä myös kuuntelemaan ja arvostamaan muita.

Ei voi sanoa, että teillä juoppojen lapsilla oli sentään helpomaa

No tuskin siellä kulaan tulee mullekaan sanomaan, että "sun pitäis jo voida paremmin ja oot siitä ite vastuussa" (aivan kuin pakoilisin vastuitani) ja "mä ratkaisin kaiken ja tunnen itseni niin vitun ylivertaiseksi ja oon nykyään onnellinen" tai muuta paskaa.

ap

Pystytkö kuuntelemaan?

Mitä tarkoitat? Että ahdistunko muiden asioista vai? Minä en ole terapeutti, jos en pysty kuuntelemaan, niin en ainakaan näytä sitä. Jos siis tarkoitat, että alan opettaa muita vai mitä oikein tarkoitat? Pystytkötse kuuntelemaan?

ap

Sinun vastauksista huokuu aivan käsittämätön itsekyys. Et näe missään asiassa kuin itsesi, katsot ja koet kaiken itsesi kautta. Mitään muuta ei ole. En ole tuo joka kysyi kykyäsi kuunnella, mutta ei hän noita asioita tarkoittanut vaan sitä että osaatko oikeasti kuunnella TOISTA IHMISTÄ. Antaa toiselle edes hetken tilaa niin ettei ole kyse sinusta. Tuntua myötätuntoa toisen kokemaa kohtaan, lohduttaa, antaa tukea toiselle. Unohtaa edes hetkeksi sen mikä tuntuu olevan sinulle kaikkein tärkein ja elämän( myös muiden ei vain sinun) keskipiste eli SINÄ.

Vierailija kirjoitti:

Ap kun kerran olet sitä mieltä ettet ole itse vastuussa mistään ( omasta elämästäsi) etkä se ole sinä jonka tulee tehdä jotain oman elämäsi ja onnesi eteen, niin mitä se on mitä sinä haluat? Miksi kirjoitat tänne niin usein ja paljon? Mitä haet tällä? Mitä muiden tulee tehdä että sinä olisit onnellinen? Mitä terapeuttisi olisi pitänyt tehdä että olisit alkanut voida paremmin? Millä tavoin ongelmasi ratkeavat?

Mä en ole vastuussa siitä, että joku toinen on satuttanut mua. Olen hakenut apua koko aikuiselämäni. Miten sä saat siitä, etten mielestäni ole vastuussa?

En tiedä mitä sen aiemman terapeuttini olisi pitänyt tehdä, koska jos tietäisin haavani tuskin olisivat enää rikki! Hänen olisi joka tapauksessa pitänyt pystyä luomaan sellainen luottamuksellinen suhde minuun, jossa olisin päässyt koskettelemaan haavojani ja saanut niistä edes kiinni. Siivota äiti pois, eikä sössöttää, että äidillesi olet ollut kuitenkin tärkeä! Ai, ja hän tietää sen, miksi mä en sitä havainnut 25:een vuoteen, että oon? Nykyinen terapeutti on sanonut, että äitini hankki minut itsekkäistä syistä halutessaan eroon varakkaasta isästäni, mutta säilyttääkseen siteen isän sukuun! Ja rahoihin. Paljon todennäköisempi skenaario.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhmässä pitäisi pystyä myös kuuntelemaan ja arvostamaan muita.

Ei voi sanoa, että teillä juoppojen lapsilla oli sentään helpomaa

No tuskin siellä kulaan tulee mullekaan sanomaan, että "sun pitäis jo voida paremmin ja oot siitä ite vastuussa" (aivan kuin pakoilisin vastuitani) ja "mä ratkaisin kaiken ja tunnen itseni niin vitun ylivertaiseksi ja oon nykyään onnellinen" tai muuta paskaa.

ap

Pystytkö kuuntelemaan?

Mitä tarkoitat? Että ahdistunko muiden asioista vai? Minä en ole terapeutti, jos en pysty kuuntelemaan, niin en ainakaan näytä sitä. Jos siis tarkoitat, että alan opettaa muita vai mitä oikein tarkoitat? Pystytkötse kuuntelemaan?

ap

Sinun vastauksista huokuu aivan käsittämätön itsekyys. Et näe missään asiassa kuin itsesi, katsot ja koet kaiken itsesi kautta. Mitään muuta ei ole. En ole tuo joka kysyi kykyäsi kuunnella, mutta ei hän noita asioita tarkoittanut vaan sitä että osaatko oikeasti kuunnella TOISTA IHMISTÄ. Antaa toiselle edes hetken tilaa niin ettei ole kyse sinusta. Tuntua myötätuntoa toisen kokemaa kohtaan, lohduttaa, antaa tukea toiselle. Unohtaa edes hetkeksi sen mikä tuntuu olevan sinulle kaikkein tärkein ja elämän( myös muiden ei vain sinun) keskipiste eli SINÄ.

Miten niin itsekkyys? Mikä sinä sitten olet, ellet itsekäs? Mitä hyvää sinä olet sanonut minulle tässä ketjussa? En ole itsekäs, haluan itseni vain kuntoon. Tuollaisissa ryhmissä saa kuule käydä, vaikkei sanoisi sanaakaan. Sinun on aivan turha yrittää syyllistää minua siellä jonain huonona jäsenenä olemisesta, jos sinne menisin. Jokainen auttaa sillä tasolla, jolla on ja kykenee. Ensin täytyy ehkä itse saada, että voi antaa muille. Mitä sä olet antanut minulle, kun minusta tuntuu, ettet mitään? Ja sitten haukut minua ihan samasta. Katso peiliin vaan.

ap

Syntymävuosi on -72.

Ensimmäinen terapeutti oli oikeassa. Ja kohta toinenkin joutuu epäsuosioon, kun pitäisi alkaa itse kantaa vastuuta.

Se äidin syyttely ei johda mihinkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhmässä pitäisi pystyä myös kuuntelemaan ja arvostamaan muita.

Ei voi sanoa, että teillä juoppojen lapsilla oli sentään helpomaa

No tuskin siellä kulaan tulee mullekaan sanomaan, että "sun pitäis jo voida paremmin ja oot siitä ite vastuussa" (aivan kuin pakoilisin vastuitani) ja "mä ratkaisin kaiken ja tunnen itseni niin vitun ylivertaiseksi ja oon nykyään onnellinen" tai muuta paskaa.

ap

Pystytkö kuuntelemaan?

Mitä tarkoitat? Että ahdistunko muiden asioista vai? Minä en ole terapeutti, jos en pysty kuuntelemaan, niin en ainakaan näytä sitä. Jos siis tarkoitat, että alan opettaa muita vai mitä oikein tarkoitat? Pystytkötse kuuntelemaan?

ap

Sinun vastauksista huokuu aivan käsittämätön itsekyys. Et näe missään asiassa kuin itsesi, katsot ja koet kaiken itsesi kautta. Mitään muuta ei ole. En ole tuo joka kysyi kykyäsi kuunnella, mutta ei hän noita asioita tarkoittanut vaan sitä että osaatko oikeasti kuunnella TOISTA IHMISTÄ. Antaa toiselle edes hetken tilaa niin ettei ole kyse sinusta. Tuntua myötätuntoa toisen kokemaa kohtaan, lohduttaa, antaa tukea toiselle. Unohtaa edes hetkeksi sen mikä tuntuu olevan sinulle kaikkein tärkein ja elämän( myös muiden ei vain sinun) keskipiste eli SINÄ.

Voit sitäpaitsi aloittaa itsestäsi näyttämällä esimerkkiä minulle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhmässä pitäisi pystyä myös kuuntelemaan ja arvostamaan muita.

Ei voi sanoa, että teillä juoppojen lapsilla oli sentään helpomaa

No tuskin siellä kulaan tulee mullekaan sanomaan, että "sun pitäis jo voida paremmin ja oot siitä ite vastuussa" (aivan kuin pakoilisin vastuitani) ja "mä ratkaisin kaiken ja tunnen itseni niin vitun ylivertaiseksi ja oon nykyään onnellinen" tai muuta paskaa.

ap

Pystytkö kuuntelemaan?

Mitä tarkoitat? Että ahdistunko muiden asioista vai? Minä en ole terapeutti, jos en pysty kuuntelemaan, niin en ainakaan näytä sitä. Jos siis tarkoitat, että alan opettaa muita vai mitä oikein tarkoitat? Pystytkötse kuuntelemaan?

ap

Sinun vastauksista huokuu aivan käsittämätön itsekyys. Et näe missään asiassa kuin itsesi, katsot ja koet kaiken itsesi kautta. Mitään muuta ei ole. En ole tuo joka kysyi kykyäsi kuunnella, mutta ei hän noita asioita tarkoittanut vaan sitä että osaatko oikeasti kuunnella TOISTA IHMISTÄ. Antaa toiselle edes hetken tilaa niin ettei ole kyse sinusta. Tuntua myötätuntoa toisen kokemaa kohtaan, lohduttaa, antaa tukea toiselle. Unohtaa edes hetkeksi sen mikä tuntuu olevan sinulle kaikkein tärkein ja elämän( myös muiden ei vain sinun) keskipiste eli SINÄ.

Miten niin itsekkyys? Mikä sinä sitten olet, ellet itsekäs? Mitä hyvää sinä olet sanonut minulle tässä ketjussa? En ole itsekäs, haluan itseni vain kuntoon. Tuollaisissa ryhmissä saa kuule käydä, vaikkei sanoisi sanaakaan. Sinun on aivan turha yrittää syyllistää minua siellä jonain huonona jäsenenä olemisesta, jos sinne menisin. Jokainen auttaa sillä tasolla, jolla on ja kykenee. Ensin täytyy ehkä itse saada, että voi antaa muille. Mitä sä olet antanut minulle, kun minusta tuntuu, ettet mitään? Ja sitten haukut minua ihan samasta. Katso peiliin vaan.

ap

Itsekäs on jokainen joka ei tee jotain Minun hyväkseni

T. Äitihullu

Vierailija kirjoitti:

Syntymävuosi on -72.

Ensimmäinen terapeutti oli oikeassa. Ja kohta toinenkin joutuu epäsuosioon, kun pitäisi alkaa itse kantaa vastuuta.

Se äidin syyttely ei johda mihinkään

Oli oikeassa missä? Et edes tiedä, mitä puhut. En ole kertonut mitään missä hän oli "oikeassa", keksit sellaista omasta päästäsi. Eli missä hän oli oikeassa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhmässä pitäisi pystyä myös kuuntelemaan ja arvostamaan muita.

Ei voi sanoa, että teillä juoppojen lapsilla oli sentään helpomaa

No tuskin siellä kulaan tulee mullekaan sanomaan, että "sun pitäis jo voida paremmin ja oot siitä ite vastuussa" (aivan kuin pakoilisin vastuitani) ja "mä ratkaisin kaiken ja tunnen itseni niin vitun ylivertaiseksi ja oon nykyään onnellinen" tai muuta paskaa.

ap

Pystytkö kuuntelemaan?

Mitä tarkoitat? Että ahdistunko muiden asioista vai? Minä en ole terapeutti, jos en pysty kuuntelemaan, niin en ainakaan näytä sitä. Jos siis tarkoitat, että alan opettaa muita vai mitä oikein tarkoitat? Pystytkötse kuuntelemaan?

ap

Sinun vastauksista huokuu aivan käsittämätön itsekyys. Et näe missään asiassa kuin itsesi, katsot ja koet kaiken itsesi kautta. Mitään muuta ei ole. En ole tuo joka kysyi kykyäsi kuunnella, mutta ei hän noita asioita tarkoittanut vaan sitä että osaatko oikeasti kuunnella TOISTA IHMISTÄ. Antaa toiselle edes hetken tilaa niin ettei ole kyse sinusta. Tuntua myötätuntoa toisen kokemaa kohtaan, lohduttaa, antaa tukea toiselle. Unohtaa edes hetkeksi sen mikä tuntuu olevan sinulle kaikkein tärkein ja elämän( myös muiden ei vain sinun) keskipiste eli SINÄ.

Miten niin itsekkyys? Mikä sinä sitten olet, ellet itsekäs? Mitä hyvää sinä olet sanonut minulle tässä ketjussa? En ole itsekäs, haluan itseni vain kuntoon. Tuollaisissa ryhmissä saa kuule käydä, vaikkei sanoisi sanaakaan. Sinun on aivan turha yrittää syyllistää minua siellä jonain huonona jäsenenä olemisesta, jos sinne menisin. Jokainen auttaa sillä tasolla, jolla on ja kykenee. Ensin täytyy ehkä itse saada, että voi antaa muille. Mitä sä olet antanut minulle, kun minusta tuntuu, ettet mitään? Ja sitten haukut minua ihan samasta. Katso peiliin vaan.

ap

Itsekäs on jokainen joka ei tee jotain Minun hyväkseni

T. Äitihullu

Aloita vaan näyttämällä esimerkkiä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Aina on olemassa toivoa. Se voi kuulostaa tavattoman kliseisestä, tai fraasilta.

Monella on samanlaisia, tai vastaavia kokemuksia, kuin Sinulla.

Niin myös minulla.

Aika monella on takanaan surullinen, tai väkivaltainen lapsuus.

Ei meistä kaikki saa onnellista lapsuutta, tai koe hyviä kokemuksia lapsuudessaan.

Tärkeintä olisi jollakin tavalla käsitellä lapsuuden kokemuksiaan, vaikka jonkun hyvän ystävän, tai ammattiterapeutin kanssa.  Sillä jos Sinua vielä nyt, aikuisiällä vaivaa se, mitä olet kokenut, tai Sinulla on traumoja, etkä kykene nauttimaan tästä nykyisestä elämästä, ja olemaan onnellinen, se kertoo vain siitä, että Sinun täytyy käsitellä tunteitasi ja kokemuksiasi. 

Jokainen meistä voi eheytyä ja parantua, mitä ikävimmistä ja kauheimmistakin kokemuksista.

Se on meihin jokaiseen sisäänrakennettu.

Meissä on uskomattoman paljon vahvuutta, mutta meillä on myös helposti tapana rakentaa ympärillemme muureja. Se on puolustautumisreaktio. Vaikkakaan ei oikea. 

Niin Sinä, kuin jokainen meistä voi tulla sinuiksi itsensä, menneisyytensä ja kokemustensa kanssa.

Ja oppia hyväksymään ne. Mutta kaikki se tapahtuu vähitellen, ei koskaan heti. Meidän täytyy antaa itsellemme oikeus kaikenlaisiin  tunteisiin, joita meille tulee. Jotta voimme pikkuhiljaa päästää niistä irti ja ennen kaikkea antaa menneisyydenkin jäädä sinne, minne se kuuluu. Taaksepäin.

Sitten kun ei enää tunne tarvetta purkaa tunteitaan ja sen enempää piehtaroida niissä. Tai ei enää tunne ja koe, että on menneisyytensä ja siellä tapahtuneiden asioiden vanki. Tai ei enää ajattele, että ne sanelevat kaiken, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan ja ratkaisemaan nyt olevia asioita, on päässyt jo aika pitkälle. Se onkin pitkä matka. Anna itsellesi lupa tuntea sillä hetkellä, mitä tunnet. Sama koskee meitä kaikkia.

Tässä on haastetta meille jokaiselle.

Sama koskee myös meitä kaikkia. Meidänkin täytyy opetella hyväksymään  muiden tunteita ja kokemuksia.

Jotta ymmärtäisimme paremmin muita, ja itseämme.

Sitä sanotaan henkiseksi kasvamiseksi ja oppimiseksi.

Tärkeintä on se, että tunnemme olomme turvalliseksi ja olemme tyytyväisiä siihen, mitä on nyt. Että tunnemme olomme hyvinvoivaksi. Että näemme itsessämme olevat hyvät puolet, ominaisuudet ja vahvuudet.

Olet tärkeä ja arvokas ihminen.

Hienosti sanottu. Tärkeää on myös opetella irtipäästämistä sen jälkeen kun menneet on käsitelty. Monelle on vaikeaa päästää irti vanhasta haavoitetusta persoonasta, koska se on niin tuttu ja "turvallinen".

On aina tottunut elämään ja olemaan siinä "reppanan" ja rakkautta vaille jääneen uhrin roolissa. Ja saamaan sen avulla huomiota ja välttelemään vastuuta. Ei riitä että asiat käsitellään, terapeutin pitää osata myös johdattaa asiakas uuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on olemassa toivoa. Se voi kuulostaa tavattoman kliseisestä, tai fraasilta.

Monella on samanlaisia, tai vastaavia kokemuksia, kuin Sinulla.

Niin myös minulla.

Aika monella on takanaan surullinen, tai väkivaltainen lapsuus.

Ei meistä kaikki saa onnellista lapsuutta, tai koe hyviä kokemuksia lapsuudessaan.

Tärkeintä olisi jollakin tavalla käsitellä lapsuuden kokemuksiaan, vaikka jonkun hyvän ystävän, tai ammattiterapeutin kanssa.  Sillä jos Sinua vielä nyt, aikuisiällä vaivaa se, mitä olet kokenut, tai Sinulla on traumoja, etkä kykene nauttimaan tästä nykyisestä elämästä, ja olemaan onnellinen, se kertoo vain siitä, että Sinun täytyy käsitellä tunteitasi ja kokemuksiasi. 

Jokainen meistä voi eheytyä ja parantua, mitä ikävimmistä ja kauheimmistakin kokemuksista.

Se on meihin jokaiseen sisäänrakennettu.

Meissä on uskomattoman paljon vahvuutta, mutta meillä on myös helposti tapana rakentaa ympärillemme muureja. Se on puolustautumisreaktio. Vaikkakaan ei oikea. 

Niin Sinä, kuin jokainen meistä voi tulla sinuiksi itsensä, menneisyytensä ja kokemustensa kanssa.

Ja oppia hyväksymään ne. Mutta kaikki se tapahtuu vähitellen, ei koskaan heti. Meidän täytyy antaa itsellemme oikeus kaikenlaisiin  tunteisiin, joita meille tulee. Jotta voimme pikkuhiljaa päästää niistä irti ja ennen kaikkea antaa menneisyydenkin jäädä sinne, minne se kuuluu. Taaksepäin.

Sitten kun ei enää tunne tarvetta purkaa tunteitaan ja sen enempää piehtaroida niissä. Tai ei enää tunne ja koe, että on menneisyytensä ja siellä tapahtuneiden asioiden vanki. Tai ei enää ajattele, että ne sanelevat kaiken, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan ja ratkaisemaan nyt olevia asioita, on päässyt jo aika pitkälle. Se onkin pitkä matka. Anna itsellesi lupa tuntea sillä hetkellä, mitä tunnet. Sama koskee meitä kaikkia.

Tässä on haastetta meille jokaiselle.

Sama koskee myös meitä kaikkia. Meidänkin täytyy opetella hyväksymään  muiden tunteita ja kokemuksia.

Jotta ymmärtäisimme paremmin muita, ja itseämme.

Sitä sanotaan henkiseksi kasvamiseksi ja oppimiseksi.

Tärkeintä on se, että tunnemme olomme turvalliseksi ja olemme tyytyväisiä siihen, mitä on nyt. Että tunnemme olomme hyvinvoivaksi. Että näemme itsessämme olevat hyvät puolet, ominaisuudet ja vahvuudet.

Olet tärkeä ja arvokas ihminen.

Hienosti sanottu. Tärkeää on myös opetella irtipäästämistä sen jälkeen kun menneet on käsitelty. Monelle on vaikeaa päästää irti vanhasta haavoitetusta persoonasta, koska se on niin tuttu ja "turvallinen".

On aina tottunut elämään ja olemaan siinä "reppanan" ja rakkautta vaille jääneen uhrin roolissa. Ja saamaan sen avulla huomiota ja välttelemään vastuuta. Ei riitä että asiat käsitellään, terapeutin pitää osata myös johdattaa asiakas uuteen.

Mun terapeutti ainakin sanoi, että tuo on se viimeinen vaihe, eli kukoistaja. Ensin on uhri, sitten on selviytyjä (asioiden käsittelyvaihe, oon siinä nyt) ja sitten kukoistaja.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi saada rakkautta, koska koet ettet ole sen arvoinen. Vain sinä itse voit muuttaa sen tilanteen ja se tilanne muuttuu pikkuhiljaa, kun alat opettelemaan armollisuutta itseäsi kohtaan, hyväksymään elämäsi ja lapsuutesi. Se muutos lähtee sinusta, ei se tule mistään ulkopuolelta. Hae apua, jos et itsesi, niin lastesi takia. Heidän ei tarvitse kantaa sitä taakkaa, mitä sinä kannat. Kiukuttelu on vain padottua vihaa, opettele käsittelemään vihaasi, myönnä, että olet hirveän vihainen, kun olet tullut kaltoinkohdelluksi. Vapauta lapsesi samalta kohtalolta ja työstä haavasi.

Ei se muutos varsinaisesti lähde minusta, koska ihminen, jolla on ne haavat kääntää kaikki kokemukset sen mukaisiksi. Ei näe asioita mitenkään muutoin, kuin että minun syy, minä olen paska, minä en ansaitse tätä. Ja muut tavallaan hyväksikäyttää tätä. "Ole rauhassa paska, niin sulle ei tartte jakaa ystävällisyyttä". Voimme käyttää sinua jopa oikeastaan roskakorina ja sylkykuppina." Voimaannu sitten siitä.

No okei, mun tilanne ei ole aivan tuollainen, mutta siis tulkitsen tilanteet sen mukaan miten minulle on opetettu, miten ihmeessä voisin tulkita ne vastoin sitä? Se tuntuu ettei se ole niin, vaan se on niin kuten mä asioita tulkitsen. Mutta ne tulkintatavat on opetettu mulle, se on totta. Olen nyt kaksikymmentä vuotta etsinyt apua niiden terveempään tulkintaan, mutta Suomessa auttajat on melko paskaista sakkia ja pahimpana kognitiivinen terapia, joka ei tue tulkinnan muutoksia, vaan etsii vikaa terapiaan tulleen ajattelumalleista.

ap

Tässä terapeutti oli oikeassa. Et parane Ennenkuin saat muutettua ajattelumallisi