Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tällaisesta "kosinnasta"?
04.03.2017 |
Olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta, molemmilla edellinen avioliitto aikuisine lapsineen takana. Emme asu yhdessä, mutta välimatkaa vain pari km maaseudulla, joten olemme lähes naapureita ja tapaamme päivittäin ja vietämme lähes aina yöt yhdessä (minun kotonani, koska miehen aikuinen poika asuu kotonaan, koska työskentelee siellä, maatila).
Olimme mökkimatkalla Suomessa, kaukana kotoa, ja kauppareissulla mies ohjasi minut yllättäen kultasepänliikkeeseen. Hän käveli tiskille ja sanoi myyjälle, että haluaisi katsella kihlasormuksia. Myyjän hymy levisi korviin ja hän alkoi esitellä sormuksia, lähinnä minulle. Olin todella vaivaantunut ja lopulta lähes paniikissa. Hävetti ihan hirveästi, koska kaikki myyjät näkivät varmasti vaivaantuneisuuteni. Yritin sanoa miehelle, että käydään vielä muualla katselemassa, että päästäisiin ulos kaupasta. Myyjä kantaa lisää sormuslevyjä eteen.
Lopulta pääsimme ulos kaupasta, ilman sormuksia, mies vähän ärsyyntyneenä. Yritin selittää, että en halua tällä lailla ostaa sormuksia, kun minkäänlaista puhetta sitoutumisesta ei ole ollut. Että siihen tarvittaisiin yhteinen päätös, mitään kosintaa en odota. Mutta että edes etukäteen ilmoitettaisiin, että käydäänkö samalla kihlakaupoilla. Minulle jäi todella sekava olotila, tuntui, että petin miehen. Hän ei enää halunnut puhua koko asiasta.
Mistään tällaisesta ei olla tosiaan koskaan aiemmin puhuttu. Rakastan miestä syvästi, mutta en ole ajatellut sitoutua enää kehenkään yhden epäonnistuneen avioliiton jälkeen. Ja pelkästään kihloihinmeno on minusta jotenkin teinimeininkiä. Menisin suoraan naimisiin, jos olisi tarvetta.
Mies ei takuulla ikinä enää ehdota mitään vastaavaa. Luulen, että hän ajattelee, etten rakasta häntä. Oikeastaan pelkään, että hän alkaa etsiä jotain, joka haluaa sitoutua häneen hänen haluamallaan tavalla ja jättää minut, koska ei usko minun pysyvän rinnallaan. Hän on hyvin vanhanaikainen mies. Ottajia hänellä kyllä olisi, sillä hän on todella komea.
Mitä mieltä olette? Kumpi oli typerä? Minä vai mies?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Mua jäi häiritsemään ap:n selostuksessa hänen oma asenne. Nojoo, kuten täällä on moni jo todennutkin, että oli tökeröä miehen puolelta kosia tuolla tavalla yllättäen, ei siitä sen ihmeempää. Yhdyn nyt kuitenkin edellisen kommentoijan mielipiteeseen, joka sanoi, että saattaa olla aiemmin ollut miehellä tapana kosia näin. Ja jos on aiemmin toiminut, niin miksi vaihtaa? Kosinta on vaikea asia, kun kukaan ei tunnu tykkäävän. Itse en tykännyt kun mies ei polvistunut, joku toinen taas sanoi mulle, ettei halua miehensä polvistuvan. Mene ja tiedä sitten mikä on oikea tapa.
Mutta asiaan. Ap:sta jäi sellainen kuva mulle, ettei halua sitoutua kehenkään, mutta ei halua, että mies jättää häntä? Jos nyt summaan tämän niin, että kuullostaa siltä, että ap ei tahdo sitoutua, mutta haluaa miehen sitoutuvan häneen? Mutta eihän se voi mennä niin! Se olisi jo todella itsekästä. Minun mielestä ap on nyt typerä kun vaahtoaa tästä täällä, menisi juttelemaan miehensä kanssa jos kerran haluaa olla hänen kanssaan. Tai sitten olette molemmat typeriä kun olette toistenne kanssa, kun ette kerran sovi toisillenne (eikä sillä ole mitään väliä tykkääkö toisesta, kun jos ei sovi eli haluaa elämältä eri asioita, niin sitten ei sovi). Valitse itse parempi vaihtoehto.
Voi luoja teitä!...tapana miehellä kosia näin? Miten monta kertaa tämä mies on kosinut näin, että vienyt vain naisen kesken kahvireissun kultasepälle kihloja ostamaan? Ja tapa vielä on niin hyvä, ettei sitä kannata vaihtaa? Voi piru sanon minä. Kihlaus on lupaus naimisiin menosta, eikä toiselta osapuolelta ole edes kysytty, haluaako hän kenties vielä avioitua. Ei kellään ihmisellä ole oikeutta tehdä noin, että vie toisen etukäteen kysymättä sormuskauppaa. Mitäpä miehet siitä tuumaisi, kun tyttöystävä vain sen kummenpia kyselemättä joku kaunis päivä veisi sormuskauppaan valitsemaan sormuksia, eikä olisi yhtään mieheltä kysynyt, haluaako tämä naimisiin. Yhdessä voi olla ja ihan vakavissaan ja varsinkin toisella kierroksella ilman mitään kihloja ja sormuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis vaikuttaisi, että tämä oli miehen hyvin karheaa romantiikkaa ja hän luuli ilahduttavansa naista. Luultavasti hän ei edes tajunnut, että tämä toiminta voisi olla jotenkin tökeröä. Ota ensi kerralla joku muu kuin junttimies jos haluat jotain erilaista.
Itse tosin en ymmärrä tällaista löysässä hirressä roikkuvaa suhdetta muutenkaan. Aloittajasta on vissiin kiva kun joku jonka kanssa istua saunan lauteilla ja hiihtää, mutta ei hän mitään elämänkumppania halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vikaa on molemmissa. Totta on, että suoraan sormuskaupoille vieminen on hyvin tökeröä, mutta ei ap itsekään ole viaton. Noin pitkässä parisuhteessa pitäisin jo hälyttävänä, jos ei olla yhteisesti keskusteltu omista toiveista ja odotuksista parisuhteen tulevaisuuden suhteen. Vaikea kuvitella parisuhde, jossa toinen ei pitkänkään ajan jälkeen tiedä, haluaako se toinen puolisko joku päivä mennä naimisiin tai kihloihin ja millä aikataululla mahdollisesti tämä toteutuisi.
Näkee, että nämä ovat parikymppisten vastauksia. En olisi uskonut, että vielä tänä päivänä itsenäiselle, suomalaiselle naiselle suurin päämäärä on päästä naimisiin tai edes kihloihin!
Toiseen voi sitoutua, toista voi rakastaa, toiseen voi luottaa, vaikka ei olisi kihloissa, naimisissa tai ei edes asuisi yhdessä. Minusta rakkaus on silloin vielä suurempaa, kun halutaan pysyä yhdessä, vaikka voisi kävellä ulos muovikasseineen koska tahansa, ilman mitään sormuksen riisumista.
Aika jännä, että naiset/miehet kuvittelevat, että mies/nainen rakastaa ja on pettämättä ja lähtemättä, jos hänellä on sormus sormessa. Voi että joudutte itkemään vielä monet itkut, ennenkuin kasvatte aikuiseksi.
En ole parikymppinen enkä missään kohtaa sanonut, että olisi saavutus mennä naimisiin tai että kyseisen naisen edes tulisi haluta sitä. Pointtini oli, että pitkässä suhteessa tulisi yhteisesti keskustella tulevaisuudesta ja siitä, mitä odotuksia itsellä on tulevaisuudelle. Tässä tapauksessa ap olisi voinut jo aikoja sitten todeta miehelleen, että on tyytyväinen nykytilanteeseen eikä tulevaisuudessa halua siihen mitään muutoksia, ei yhteenmuuttamista, ei kihloja eikä avioliittoa.
Ehkä ap:lle ei ole tullut mieleenkään, että mies voisi kesken ostosreissun viedä hänet sormuskauppaan, kun siitä ei mitään puhetta ole ollut. Yleensä sitä kuvittelee, että sentään kysytään etukäteen, haluaako toinen kihloihin, eli lupautuuko avoiliittoon. Ei nyt ihan kysymättä toiselta noin suuria päätöksiä tehdä. Kihloihin meno on siis lupaus avoiliitosta ja se on niin iso asia ihmisen elämässä, ettei sitä noin vain yksittään toinen osapuoli päätä. Aina täytyy KYSYÄ toiseltakin, mitä mieltä kihloista on. Jos kerran pointtina pitkässä suhteessa on se, että tulevaisuudesta keskustellaan, niin silloin tässä tapauksessa nimenomaan miehen olisi pitänyt KESKUSTELLA asiasta ensin, koska halusi kihloihin. Eihän ap ole voinut tietää mitä mies mielessään suunnittelee jos ei mies kerran ole asiasta puhunut.
Vierailija kirjoitti:
No siis vaikuttaisi, että tämä oli miehen hyvin karheaa romantiikkaa ja hän luuli ilahduttavansa naista. Luultavasti hän ei edes tajunnut, että tämä toiminta voisi olla jotenkin tökeröä. Ota ensi kerralla joku muu kuin junttimies jos haluat jotain erilaista.
Itse tosin en ymmärrä tällaista löysässä hirressä roikkuvaa suhdetta muutenkaan. Aloittajasta on vissiin kiva kun joku jonka kanssa istua saunan lauteilla ja hiihtää, mutta ei hän mitään elämänkumppania halua.
Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Tämäkin pari on jo selvästi toisella kierroksella ja edellisistä liitoista on aikuisia lapsia. Ei silloin missään löysässä hirressä roikuta, vaikka ei naimisiin mentäisikään. Näissä liitoissa on jo paljon muutakin ajateltavaa, kuten perintöjutut. Itse jos tässä iässä solmisin uuden suhteen, en missään nimessä menisi enää naimisiin. Yhdessä ja tosissaan voi olla ilman papin aamentakin. En katso, että olisin suhteessa yhtään kevyemmin perustein, vaikka en naimisiin haluakkaan. Nuorilla on ihan eri juttu ja silloin kun perheeseen vielä tulee lapsia. Itse kyllä antaisin miehen ymmärtää jo heti kättelyssä, että naimisiin en halua, mutta muuten voin sitoutua suhteeseen.
Mielestäni molemmat toimivat tökerösti. Mies ei ehkä tajunnut mitä teki, mutta ap:n olisi pitänyt -aikuisena naisena- ottaa tilanne haltuun ja säästää sekä itsensä että miehen kasvot. Tilanne oli varmasti kiusallinen, mutta ihmettelen ettei ap saanut aiemmin suutaan auki. Itse olisin älähtänyt jo ovella ennen sisään menoa enkä olisi päästänyt tilannetta noin pitkälle. Uskoisin että suurin osa aikuisista naisista olisi toiminut näin. On myös omituista ettei mies tunne sinua kovin hyvin kun ajatteli tällaisen miellyttävän sinua. Siksi tuntuu hankalalta uskoa tällaista tarinaa. Toivon, ap, että saatte asiat selvitettyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä romanttista jotkut näkevät tuossa?! Eihän tuolla ukolla ollut edes pokkaa kysyä tulisiko ap hänen vaimokseen, enemmänkin hän vain painosti.
Vierailija kirjoitti:
Mua jäi häiritsemään ap:n selostuksessa hänen oma asenne. Nojoo, kuten täällä on moni jo todennutkin, että oli tökeröä miehen puolelta kosia tuolla tavalla yllättäen, ei siitä sen ihmeempää. Yhdyn nyt kuitenkin edellisen kommentoijan mielipiteeseen, joka sanoi, että saattaa olla aiemmin ollut miehellä tapana kosia näin. Ja jos on aiemmin toiminut, niin miksi vaihtaa? Kosinta on vaikea asia, kun kukaan ei tunnu tykkäävän. Itse en tykännyt kun mies ei polvistunut, joku toinen taas sanoi mulle, ettei halua miehensä polvistuvan. Mene ja tiedä sitten mikä on oikea tapa.
Mutta asiaan. Ap:sta jäi sellainen kuva mulle, ettei halua sitoutua kehenkään, mutta ei halua, että mies jättää häntä? Jos nyt summaan tämän niin, että kuullostaa siltä, että ap ei tahdo sitoutua, mutta haluaa miehen sitoutuvan häneen? Mutta eihän se voi mennä niin! Se olisi jo todella itsekästä. Minun mielestä ap on nyt typerä kun vaahtoaa tästä täällä, menisi juttelemaan miehensä kanssa jos kerran haluaa olla hänen kanssaan. Tai sitten olette molemmat typeriä kun olette toistenne kanssa, kun ette kerran sovi toisillenne (eikä sillä ole mitään väliä tykkääkö toisesta, kun jos ei sovi eli haluaa elämältä eri asioita, niin sitten ei sovi). Valitse itse parempi vaihtoehto.
Jos miehellä on "tapana " kosia näin, täytyy hänen ymmärtää,että siinä piilee vaara. Kosintaan kun on olemassa kaksi vastausta: kyllä ja ei. Jos mies kosiin noin, hänen täytyy varautua, että saa rukkaset ja tulee nolatuksi julkisesti. Ei kai aina voida olettaa, että nainen vastaa myöntävästi. Syitä voi olla monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis vaikuttaisi, että tämä oli miehen hyvin karheaa romantiikkaa ja hän luuli ilahduttavansa naista. Luultavasti hän ei edes tajunnut, että tämä toiminta voisi olla jotenkin tökeröä. Ota ensi kerralla joku muu kuin junttimies jos haluat jotain erilaista.
Itse tosin en ymmärrä tällaista löysässä hirressä roikkuvaa suhdetta muutenkaan. Aloittajasta on vissiin kiva kun joku jonka kanssa istua saunan lauteilla ja hiihtää, mutta ei hän mitään elämänkumppania halua.
Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Tämäkin pari on jo selvästi toisella kierroksella ja edellisistä liitoista on aikuisia lapsia. Ei silloin missään löysässä hirressä roikuta, vaikka ei naimisiin mentäisikään. Näissä liitoissa on jo paljon muutakin ajateltavaa, kuten perintöjutut. Itse jos tässä iässä solmisin uuden suhteen, en missään nimessä menisi enää naimisiin. Yhdessä ja tosissaan voi olla ilman papin aamentakin. En katso, että olisin suhteessa yhtään kevyemmin perustein, vaikka en naimisiin haluakkaan. Nuorilla on ihan eri juttu ja silloin kun perheeseen vielä tulee lapsia. Itse kyllä antaisin miehen ymmärtää jo heti kättelyssä, että naimisiin en halua, mutta muuten voin sitoutua suhteeseen.
Toisella kierroksella olevana ihan samaa mieltä.
Naimisiinmeno ei vain meitä kahta, vaan kaikkia meidän lapsia edellisistä liitoista ja heidän perheitä. Perinnönjaossa he olisivat uuden puolison kanssa. Jos ainoa perintö olisi asunto, siitä pitäisi maksaa perintövero, mutta leski saisi asua siinä kuolemaansa saakka, esim 30 vuotta.
Niin paljon kun haluaisimmekin osoittaa rakkautta menemällä naimisiin, nykymuotoisena taloudellisena ja juridisena sopimuksena se ei tule meillä kyseeseen. Odotamme kunnes keksitään joku helpompi, tai menemme vain kihloihin.
Silti kumpikaan ei ole löysässä hirressä. Tämä on ihan yhdessä moneen kertaan mietitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mies ymmärsi, että ap ei ole se nainen, joka haluaa jakaa eläelämänsädmänsä hänen kanssaan. Toisaalta myös ap tietää nyt, että miehellä on suunta eteenpäin kohti sellaista parisuhdetta, jossa ihminen asetetaan etusijalle.
Haluan jakaa elämäni hänen kanssaan, mutta en halua mennä hänen kanssaan kihloihin. Miten vaikeaa se on tajuta?
Ap
No olisit sitten sanonut sen sille miesystävällesi näillä sanoilla, jossain kohtaa niiden kahden vai kolmenko vuoden aikana, kun olette jakaneet tyynyn ja aamukahvit? Mistä se muuten johtuu, että sulla on kyllä asiasta noin selkeä mielipide, mutta lähimpäsi, eli mies, on siitä täysin tierämätön? Ei sulle ole tullut mieleen olla suhteessa avoin ja oma itsesi?
Ei välttämättä ole koskaan puhuttu mistään kihloihin menosta. Mies vaan on olettanut ihan omassa päässään, että nainen on valmis menenään kihloihin ja naimisiin. Mutta ei kaikki naisetkaan onnesta voihki, kun mies kosii. Kyllä naisetkin voi haluta olla vaan yhdessä(ainakin jo noin vanhempana) ilman mitään kahleita. Itsekin jo keski-ikäisenä en nää mitään merkitustä sillä, että sitoutuisin kehenkään ihmiseen enää sormusten voimalla. Yhdessä voi olla ilman sormuksiakin.
Sehän tuossa ap:n tilanteessa juuri mättää, että asioista ja omista odotuksista suhteelle ei ole puhuttu. Ap ei halua mennä enää toista kertaa naimisiin, mutta on pitänyt tämän ajatuksen itsellään ja olettanut, että mies on samoilla linjoilla. Mies taas haluaisi mennä naimisiin (tai kihloihin...), mutta on pitänyt ajatuksen itsellään ja olettanut, että ap on samoilla linjoilla. Konlfiktihan siitä syntyy, kun kumpikin vain olettaa, mutta odotukset eivät kohtaakaan.
Tällaisista asioista pitäisi aina puhua, varsinkin, jos jompi kumpi kokee, että on kyseessä suhteen jatkumisen kannalta tärkeä asia. Ihan sama, kuin lasten hankinta. Kyseessä on asia, josta täytyy puhua, eikä vain olettaa, että toinen on samoilla linjoilla ja sitten ihmetellä vuosien päästä, kun toinen ehdottaa lasten hankintaa ja toinen pamauttaa, että en kyllä halua lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vikaa on molemmissa. Totta on, että suoraan sormuskaupoille vieminen on hyvin tökeröä, mutta ei ap itsekään ole viaton. Noin pitkässä parisuhteessa pitäisin jo hälyttävänä, jos ei olla yhteisesti keskusteltu omista toiveista ja odotuksista parisuhteen tulevaisuuden suhteen. Vaikea kuvitella parisuhde, jossa toinen ei pitkänkään ajan jälkeen tiedä, haluaako se toinen puolisko joku päivä mennä naimisiin tai kihloihin ja millä aikataululla mahdollisesti tämä toteutuisi.
No onhan sillä toisellakin osapuolella(miehellä) suu millä kysyä asiaa. Eli mies olisi voinut todellakin kysyä, mitä mieltä nainen asiasta on, niin sittenpä olisi tiennyt, ettei tarvitse viedä naista sinne sormuskauppaan.
Kyllähän kihloihin ja naimisiinmenosta puhutaan etukäteen ja se joka menee tyhjätaskun kanssa niin etukäteen myös avioehdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vikaa on molemmissa. Totta on, että suoraan sormuskaupoille vieminen on hyvin tökeröä, mutta ei ap itsekään ole viaton. Noin pitkässä parisuhteessa pitäisin jo hälyttävänä, jos ei olla yhteisesti keskusteltu omista toiveista ja odotuksista parisuhteen tulevaisuuden suhteen. Vaikea kuvitella parisuhde, jossa toinen ei pitkänkään ajan jälkeen tiedä, haluaako se toinen puolisko joku päivä mennä naimisiin tai kihloihin ja millä aikataululla mahdollisesti tämä toteutuisi.
Näkee, että nämä ovat parikymppisten vastauksia. En olisi uskonut, että vielä tänä päivänä itsenäiselle, suomalaiselle naiselle suurin päämäärä on päästä naimisiin tai edes kihloihin!
Toiseen voi sitoutua, toista voi rakastaa, toiseen voi luottaa, vaikka ei olisi kihloissa, naimisissa tai ei edes asuisi yhdessä. Minusta rakkaus on silloin vielä suurempaa, kun halutaan pysyä yhdessä, vaikka voisi kävellä ulos muovikasseineen koska tahansa, ilman mitään sormuksen riisumista.
Aika jännä, että naiset/miehet kuvittelevat, että mies/nainen rakastaa ja on pettämättä ja lähtemättä, jos hänellä on sormus sormessa. Voi että joudutte itkemään vielä monet itkut, ennenkuin kasvatte aikuiseksi.
En ole parikymppinen enkä missään kohtaa sanonut, että olisi saavutus mennä naimisiin tai että kyseisen naisen edes tulisi haluta sitä. Pointtini oli, että pitkässä suhteessa tulisi yhteisesti keskustella tulevaisuudesta ja siitä, mitä odotuksia itsellä on tulevaisuudelle. Tässä tapauksessa ap olisi voinut jo aikoja sitten todeta miehelleen, että on tyytyväinen nykytilanteeseen eikä tulevaisuudessa halua siihen mitään muutoksia, ei yhteenmuuttamista, ei kihloja eikä avioliittoa.
Ehkä ap:lle ei ole tullut mieleenkään, että mies voisi kesken ostosreissun viedä hänet sormuskauppaan, kun siitä ei mitään puhetta ole ollut. Yleensä sitä kuvittelee, että sentään kysytään etukäteen, haluaako toinen kihloihin, eli lupautuuko avoiliittoon. Ei nyt ihan kysymättä toiselta noin suuria päätöksiä tehdä. Kihloihin meno on siis lupaus avoiliitosta ja se on niin iso asia ihmisen elämässä, ettei sitä noin vain yksittään toinen osapuoli päätä. Aina täytyy KYSYÄ toiseltakin, mitä mieltä kihloista on. Jos kerran pointtina pitkässä suhteessa on se, että tulevaisuudesta keskustellaan, niin silloin tässä tapauksessa nimenomaan miehen olisi pitänyt KESKUSTELLA asiasta ensin, koska halusi kihloihin. Eihän ap ole voinut tietää mitä mies mielessään suunnittelee jos ei mies kerran ole asiasta puhunut.
Alkuperäisessä vastauksessani totesin, että on tökeröä mieheltä noin vain marssia sormuskauppoihin. Mies teki väärin, koska ei ensin keskustellut asiasta. Mielestäni ap:kin (samalla tavalla myös mies) on hoitanut pitkän parisuhteen kommunikaation huonosti. On tosi outoa, että pitkässä parisuhteessa ei yhdsessä keskustella jossain vaiheessa siitä, mihin suuntaan ollaan menossa vai onko molemmat osapuolet tyytyväisiä nykyisen tilanteeseen.
Ehkä kaikki parit sitten eivät keskustele parisuhteesta ja omista toiveista ja ajatuksista sen suhteen. En voisi vain itse kuvitella, että en tasaisin väliajoin keskustelisi asiasta oman mieheni kanssa. Tuskin ap:n mies olisi vienyt häntä sormuskaupoille ja ehdottanut kihloihin menoa, jos heillä olisi keskusteltu näistä asioista yhteisesti. En siis syytä ap:ta mutta en myöskään miestä. Enkä itse näe tässä ongelmana tökeröä tapaa kosia vaan sen, ettei kumpikaan tunnu oikein kertovan avoimesti toisille omista suunnitelmista.
Molemmat toimineet väärin. Jos kerran on oltu naimisissa ja tehty lapsia ja erottu, niin sitten ei tarvitse enää toista kertaa alkaa minkäänlaiseen suhteeseen. Sanoohan sen jo järkikin, että kahden luuserin suhteesta ei tule kuin sanomista. Ja niinhän tässä juuri kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioista tietämätön kaupunkilainen kysyy: kuka menee maanviljelijän kanssa kihloihin tai naimisiin? Sitä tv-sarjaa katsottuani näyttää siltä, että sekä miehet että naiset tuossa ammatissa ovat jotenkin vaativia. Siis sosiaalisesti vähän suoraviivaisia. Ovat tainneet lähes kaikki tv-sarjan myötä avioituneet myös erota.
Joten ap teit viisaasti kun et tuohon hommaan ryhtynyt. Paremmin pärjäät yksinäsi.
Ap sanoi olevansa tilallinen itsekin, että nyt meni haukut vähän väärään osoitteeseen...
Luin kyllä kaikki ap:n viestit ja asia on tiedossani. Siksi varmaan ap:n on parempi olla yksinään, sillä tuntuvat olevan niin miehet kuin naisetkin noissa ammateissa aika suoraviivaisia. Johtuu varmaan työnkuvasta, jossa yksin painetaan pitkää päivää ja sosiaalisia kontakteja ei juuri ole. Ollaan aika omaehtosia. Silloin on aika naurettavaa edes ajatella avioliiton tapaista sopimusta.
Eikä tämä siis ollut mikään haukku. Tv:ssä näyttää kovasti tältä.
Sosiaalisia kontakteja ei juuri ole? Ja luit viestit? Eikö ap kertonut olleensa menossa jopa ulkomaille työharjoitteluun? Miten joku sulkeutunut junttiemäntä sellaiseen ryhtyisi? Eiköhän tässä ole kyse suurtilan perijättärestä, joka itse tekee jotain ihan muuta kuin lypsää. Sen hoitavat ihan muut ihmiset, joille maksetaan siitä palkkaa.
Mitä sinä nyt hernettä vetelet nenään? Ei siihen työharjoitteluun (ulkomailla tai kotimaassa) tarvita sen sosiaalisempaa luonnetta. Yleensä paikka järjestetään netin kautta ja paikan päällä voi olla möllötellä ihan kuin siellä omassa tuvassa. Maanviljelijän työ on yksinäistä puurtamista ja se kyllä vaikuttaa pitemmän päälle käyttäytymiseen ja ihmissuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Tämmöiset keskustelut antavat olettaa että vanhojen naisten elämä on oikeasti yhtä tönkköä ja kylmää kuin jääpuikko perseessä. Kunpa en vanhentuisi. Hankkikaa elämän ilo ja rakkauden huuma takaisin elämäänne.
Hih! Hyvin sanottu. Itse olen tuolla ketjussa aikaisemmin kommentoinnut ja varovasti ehdottelin, että naisen olisi hyvä käyttää tunneälyään näissä tilanteissa. Niin paljon tuli kuraa niskaan, että alta pois.
Meitä vanhempia naisia on monenlaisia. Itse olin nuorempana hyvinkin vakava ja yksioikoinen. Ikä on tuonnut rentoutta, ymmärrystä, kiltteyttä, pehmeyttä. Tämä keskustelu on hyvin huvittava.
Olen kirjoittanut muutaman omasta mielestäni tosi urpon kommentin tänne ja ne ovat saaneet hirmuisesti yläpeukkuja esimerkiksi että kihlautuminen on turhaa romanttista hömpötystä vanhemmilla ihmisillä. Ihmettelen, että ovatko ihmiset oikeasti tätä mieltä. Missä on ilo ja hauskuus?
Vierailija kirjoitti:
Molemmat toimineet väärin. Jos kerran on oltu naimisissa ja tehty lapsia ja erottu, niin sitten ei tarvitse enää toista kertaa alkaa minkäänlaiseen suhteeseen. Sanoohan sen jo järkikin, että kahden luuserin suhteesta ei tule kuin sanomista. Ja niinhän tässä juuri kävi.
Millä vuosisadalla ylläolevan kirjoittaja elää? Onko heidän parisuhteensa jotenkin sulta pois? Se, että kerran on eronnut ei ole este uudelle suhteelle. Kariutunut suhde ei tee ihmisestä luuseria, vaan se, ettei ei ota kokemuksista opikseen. Tämä ap on ottanut opikseen ja todennut ettei avioliitto ole häntä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat toimineet väärin. Jos kerran on oltu naimisissa ja tehty lapsia ja erottu, niin sitten ei tarvitse enää toista kertaa alkaa minkäänlaiseen suhteeseen. Sanoohan sen jo järkikin, että kahden luuserin suhteesta ei tule kuin sanomista. Ja niinhän tässä juuri kävi.
Millä vuosisadalla ylläolevan kirjoittaja elää? Onko heidän parisuhteensa jotenkin sulta pois? Se, että kerran on eronnut ei ole este uudelle suhteelle. Kariutunut suhde ei tee ihmisestä luuseria, vaan se, ettei ei ota kokemuksista opikseen. Tämä ap on ottanut opikseen ja todennut ettei avioliitto ole häntä varten.
Ajattelepa nyt itsekin. Suhteella voisi olla jotain mahdollisuuksia jos toinen osapuoli olisi osannut hoitaa edellistä parisuhdettaan niin, että erota ei olisi tarvinnut. Olisi esimerkiksi leski. Mutta nämä kumpainenkin ovat sössineet asiansa ja nyt sitten toisen samanlaisen kanssa ollaan.
Näkeehän sen nyt! Ap ei ole saanut suutaan auki sen vertaa, että olisi sanonut miehelle että ei halua naimisiin. Mies ei ole saanut suutaan auki sen vertaa, että olisi sanonut haluavansa naimisiin. Kihlaushan on lupaus naimisiinmenosta.
Sitten tullaan aihe vapaalle haukkumaan miehen käyttäytymistä ja vähän erikoista tapaa kosia. Eihän tuosta nyt mitään tule.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän kihloihin ja naimisiinmenosta puhutaan etukäteen ja se joka menee tyhjätaskun kanssa niin etukäteen myös avioehdosta.
Aivan ja usein vanhemmalla iällä on omaa omaisuutta ja sen lisäksi vielä hallussa suvun vanhaa perintöä eli juridisesta puolesta on huolehdittava, ennen kuin päätetään kihlauksesta ja naimiseen menosta. Ja jos vielä kuvioissa on aikuisia lapsia.
Kun olen lukenut näitä kommentteja, miten sormuksen nälkäisiä täällä onkaan, niin eipä tarvitse enää ihmetellä, kuinka helppoa on miesten jymäyttää naista, ostamalla vain kihlat ja avioon ja miehelle on rahahanat auki, oli rakkautta tai ei. Näitä juttuja on lehdet pullollaan, enkä enää ihmettele, kun kommentteja olen lukenut ja sitten ruikutetaan lehtien palstalla, kun naiselta omaisuus on kadonnut kuin tuhka tuleen. Kyllä jotkut naiset kulkevat laput silmillä, kun vain sormus on sormessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioista tietämätön kaupunkilainen kysyy: kuka menee maanviljelijän kanssa kihloihin tai naimisiin? Sitä tv-sarjaa katsottuani näyttää siltä, että sekä miehet että naiset tuossa ammatissa ovat jotenkin vaativia. Siis sosiaalisesti vähän suoraviivaisia. Ovat tainneet lähes kaikki tv-sarjan myötä avioituneet myös erota.
Joten ap teit viisaasti kun et tuohon hommaan ryhtynyt. Paremmin pärjäät yksinäsi.
Ap sanoi olevansa tilallinen itsekin, että nyt meni haukut vähän väärään osoitteeseen...
Luin kyllä kaikki ap:n viestit ja asia on tiedossani. Siksi varmaan ap:n on parempi olla yksinään, sillä tuntuvat olevan niin miehet kuin naisetkin noissa ammateissa aika suoraviivaisia. Johtuu varmaan työnkuvasta, jossa yksin painetaan pitkää päivää ja sosiaalisia kontakteja ei juuri ole. Ollaan aika omaehtosia. Silloin on aika naurettavaa edes ajatella avioliiton tapaista sopimusta.
Eikä tämä siis ollut mikään haukku. Tv:ssä näyttää kovasti tältä.
Sosiaalisia kontakteja ei juuri ole? Ja luit viestit? Eikö ap kertonut olleensa menossa jopa ulkomaille työharjoitteluun? Miten joku sulkeutunut junttiemäntä sellaiseen ryhtyisi? Eiköhän tässä ole kyse suurtilan perijättärestä, joka itse tekee jotain ihan muuta kuin lypsää. Sen hoitavat ihan muut ihmiset, joille maksetaan siitä palkkaa.
Mitä sinä nyt hernettä vetelet nenään? Ei siihen työharjoitteluun (ulkomailla tai kotimaassa) tarvita sen sosiaalisempaa luonnetta. Yleensä paikka järjestetään netin kautta ja paikan päällä voi olla möllötellä ihan kuin siellä omassa tuvassa. Maanviljelijän työ on yksinäistä puurtamista ja se kyllä vaikuttaa pitemmän päälle käyttäytymiseen ja ihmissuhteisiin.
Missä viestissä ap. kertoi olevansa maanviljelijä.
Hän kertoi asuvansa maalla ja hänellä olevan maatilan, joka ei suinkaan tarkoita, että hän olisi maanviljelijä.
Täällä maalla, vaikka onkin maatila, jopa iso, asuu kaikenlaisia ammatinharjoittajia.
Ja tilastojen mukaan Suomen suurimmat metsänomistajat ovat työssäkäyviä henkilöitä, jotka eivät harjoita maataloutta.
Asun maalla ja täällä on vain muutama maatalouden harjoittaja ja muut tekevät muuta työtä, vaikka kotikunnassani on 15.000 asukasta.
En ole parikymppinen enkä missään kohtaa sanonut, että olisi saavutus mennä naimisiin tai että kyseisen naisen edes tulisi haluta sitä. Pointtini oli, että pitkässä suhteessa tulisi yhteisesti keskustella tulevaisuudesta ja siitä, mitä odotuksia itsellä on tulevaisuudelle. Tässä tapauksessa ap olisi voinut jo aikoja sitten todeta miehelleen, että on tyytyväinen nykytilanteeseen eikä tulevaisuudessa halua siihen mitään muutoksia, ei yhteenmuuttamista, ei kihloja eikä avioliittoa.