Lue keskustelun säännöt.
44 ja raskaana! Mitäs nyt??
03.03.2017 |
Olisin 45 kun lapsi syntyy. Mies ei ole kuvioissa, ehkäisy oli mutta kierukka petti. Lapset on jo 19 ja 14. Olen ihan shokissa. Mitä tekisitte?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea! mikäli olet päättänyt vauvan pitää. Varmasti osaat ja pärjäät.
Itse olen myös 44v ja ainoa lapseni 18v. Kierukka on enkä ole raskaana. Muutamia kuukausia tapaillut miehen kanssa ja pari kertaa ennen menkkoja tissit kipeinä yms raskausoiretta. Lapsia olisin halunnut aikoinaan lisää mutta elämä ei mennyt niin. Kummallakin kerralla vakavasti miettinyt mitä tekisin jos raskaana?
Ja tullut joka kerta samaan tulokseen että ei. Ei kertakaikkiaan ei. Ainokaiseni olen kasvattanut yksin ja en kestäisi toista mahdollista isätöntä lasta. Tällä miehellä on saman ikäisiä lapsia kuin itsellä mutta ikää enemmän. Entä jos kuitenkin jäisin lapsen kanssa yksin? En kestäisi sitä uudelleen.Ja olemassa oleva "lapsi" saanee +10v omia jotta ennättäähän sitä sitten elää vauva aikaa uudelleen.
En ole päättänyt kun olen kauhuissani. Mutta jos en pidä lasta niin selviänkö siitäkään sitten?
ApTunnen työni puolesta perheitä, jotka olisivat onnesta soikeana jos saisivat adoptiolapsen. Abortti ei ole ainoa ratkaisu.
Ei ole minun ratkaisuni. Minä pärjäisin hyvin lapsen kanssa ja se olisi rakas. En voisi ikinä luopua. En ole mikään teiniäiti.
ApNo eikös ratkaisu siinä tapauksessa ala olemaan jo aika selvä..? 😊
Mutta kun en halunnut lasta. En halua vieläkään. En vain tiedä selviäisinkö abortista.
ApOnko sinulla uskonnollista taustaa?
En pidä aborttia vääränä. Mietin vain jääkö sitten mietityttämään ja surettamaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinulla on vanhemmat lapset jo melko hyvässä vaiheessa. Heistä ei varmastikaan tule leikkikavereita tälle uudelle tulokkaalle, mutta toisaalta heistä voi olla ihan apuakin. Edes sen verran, että pääset käymään rauhassa suihkussa tai ruokakaupassa ilman vauvaa. Et ole niin yksin vauvasi kanssa kuin mitä olisit ilman lapsiasi. Toki hekin tarvitsevat vielä tukeasi monella tavalla, mutta eivät sido samalla tavalla kuin vaippa- tai leikki-ikäinen lapsi. Sisaruksista voi olla apua siinäkin vaiheessa kun nuorin menee kouluun ja pitää sumplia hoitoa kesän ajaksi.
Eikä sitä tiedä vaikka siihen vierelle kampeaisi jossain vaiheessa mieskin, jos nyt vauvan kanssa sellaista edes tulet kaivanneeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea! mikäli olet päättänyt vauvan pitää. Varmasti osaat ja pärjäät.
Itse olen myös 44v ja ainoa lapseni 18v. Kierukka on enkä ole raskaana. Muutamia kuukausia tapaillut miehen kanssa ja pari kertaa ennen menkkoja tissit kipeinä yms raskausoiretta. Lapsia olisin halunnut aikoinaan lisää mutta elämä ei mennyt niin. Kummallakin kerralla vakavasti miettinyt mitä tekisin jos raskaana?
Ja tullut joka kerta samaan tulokseen että ei. Ei kertakaikkiaan ei. Ainokaiseni olen kasvattanut yksin ja en kestäisi toista mahdollista isätöntä lasta. Tällä miehellä on saman ikäisiä lapsia kuin itsellä mutta ikää enemmän. Entä jos kuitenkin jäisin lapsen kanssa yksin? En kestäisi sitä uudelleen.Ja olemassa oleva "lapsi" saanee +10v omia jotta ennättäähän sitä sitten elää vauva aikaa uudelleen.
En ole päättänyt kun olen kauhuissani. Mutta jos en pidä lasta niin selviänkö siitäkään sitten?
ApTunnen työni puolesta perheitä, jotka olisivat onnesta soikeana jos saisivat adoptiolapsen. Abortti ei ole ainoa ratkaisu.
Ei ole minun ratkaisuni. Minä pärjäisin hyvin lapsen kanssa ja se olisi rakas. En voisi ikinä luopua. En ole mikään teiniäiti.
ApNo eikös ratkaisu siinä tapauksessa ala olemaan jo aika selvä..? 😊
Mutta kun en halunnut lasta. En halua vieläkään. En vain tiedä selviäisinkö abortista.
ApOnko sinulla uskonnollista taustaa?
En pidä aborttia vääränä. Mietin vain jääkö sitten mietityttämään ja surettamaan.
Ap
Ei jää kun päätös on perusteltu
1. Ehkäisy petti
2. Ikä on riski
3. Isä ei ole kuvioissa
Vierailija kirjoitti:
Abortti tai sit heität kolikkoa tuleeko lapsesta downie.
Lapsivesinäyte kertoo vastauksen ilman kolikonheittoa.
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan "isän" mieliksi abortoi. Ikäisissäsi on paljon lapsettomiakin miehiä, vinkiksi vain :)
Oma isäni oli 55 kun synnyin. Kun pienenä koululaisena tulin kotiin, isä oli siellä odottamassa mannapuuron kanssa. Ajan kanssa hän oppi laittamaan ruokaakin ja teki usein kahtakin ruokaa, koska meitä lapsia oli kolme ja olimme kaikki eri kouluissa. Isän suurin pelko oli se, että kotona olisi samaa ruokaa kuin koulussakin :-)
Kesälomatkaan eivät koskaan olleet ongelma. Minulle selvisi vasta aikuisena, minkälainen sumpliminen pienten koululaisten kesälomissa on, kun aikuisilla on lomaa 4 viikkoa ja lapsilla 10. Meillä ei koskaan ollut noita ongelmia, koska isä oli kotona. Jonkun kesän vietin kokonaan mökillä isän kanssa, äiti kävi viikonloppuisin ja omalla lomallaan, mutta minä mökkeilin koko kesän. Oli kyllä sen puolesta ihan mahtava lapsuus!
Tältä pohjalta suosittelisin ap:lle sellaista kymmenisen vuotta vanhempaa, vakavaraista miestä, joka olisi ottamassa pientä koululaista vastaan kun hän tulee koulusta kotiin. Ja jonka kanssa kesät menisivät mukavasti mökillä kalastellen ja uiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jää kun päätös on perusteltu
1. Ehkäisy petti
2. Ikä on riski
3. Isä ei ole kuvioissa
Nämä ovat argumentteja sen puolesta, että ap ei pitäisi lasta. Nämä eivät sulje adoptiota pois. Ap itse on kuitenkin sulkenut adoption pois, joten en näe että nämä olisivat riittävän vahvoja argumentteja abortin puolesta. Etenkin kun ap ei selvästi pysty suhtautumaan aborttiin kylmän viileästi, hänellä on sydän.
Asian voi romantisoida miten hyväksi haluaa. Esim. vaikka että isä innostuukin lapsesta ja sitten eletään onnellisesti perheenä, taitaa olla perimmäinen ajatus tässä. Fakta on että ikä on riski ja sitä myöten myös oma jaksaminen. Mutta jos ne sivuuttaa ja ajattelee vain uuden vauvan hyvää tuoksua, ihana palleroinen joka ei kasva 3 vuotiaaksi uhmaikäiseksi eikä varsinkaan murkkuikäiseksi, niin siitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asian voi romantisoida miten hyväksi haluaa. Esim. vaikka että isä innostuukin lapsesta ja sitten eletään onnellisesti perheenä, taitaa olla perimmäinen ajatus tässä. Fakta on että ikä on riski ja sitä myöten myös oma jaksaminen. Mutta jos ne sivuuttaa ja ajattelee vain uuden vauvan hyvää tuoksua, ihana palleroinen joka ei kasva 3 vuotiaaksi uhmaikäiseksi eikä varsinkaan murkkuikäiseksi, niin siitä vaan.
Isä innostuu varmaan lapsesta mutta olosuhteet on sellaiset ettei siinä paljon yhdessä olla. Meille ei tule suhdetta, se on varmaa.
Ap
No, asiahan on sitten selvä.
Mies nalkkiin vaan lapsen avulla.
Olen pettynyt miten vanhakin nainen voi toimia. Turhaan sitten kitiset kun asiat ei mene romanttisella tavalla.
Kahden vuoden päästä täällä on aloitus miten isän saa tapaamaan lastaan useammin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu niin paljon ihmisestä. Olen 45v ja avioliitossa. Mulle olisi ihan itsestään selvää et tekisin abortin. Mun ei tarvisi edes miettiä. Olen ehdottoman varma etten halua enää lapsia. Nuorin nyt 12v. Pelkkä ajatus yöheräilyistä, vaipanvaihdoista, ulkoiluista ja sitovuudesta kauhistuttaa. Mun mies välillä vieläkin haaveilee iltatähdestä. Mies joka ei juuri osallistunut lastenhoitoon. Jos olet hyväkuntoinen, tukiverkosto kunnossa niin mikä ettei. Mieti mitä haluat elämältä. Ei se abortti niin kamala asia ole jos vertaa siihen et synnyttää "väkisin" sen vauvan ja sit ei oikein jaksaisikaan. Mieti sitten se tuleva teiniaika ynm.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan "isän" mieliksi abortoi. Ikäisissäsi on paljon lapsettomiakin miehiä, vinkiksi vain :)
Oma isäni oli 55 kun synnyin. Kun pienenä koululaisena tulin kotiin, isä oli siellä odottamassa mannapuuron kanssa. Ajan kanssa hän oppi laittamaan ruokaakin ja teki usein kahtakin ruokaa, koska meitä lapsia oli kolme ja olimme kaikki eri kouluissa. Isän suurin pelko oli se, että kotona olisi samaa ruokaa kuin koulussakin :-)
Kesälomatkaan eivät koskaan olleet ongelma. Minulle selvisi vasta aikuisena, minkälainen sumpliminen pienten koululaisten kesälomissa on, kun aikuisilla on lomaa 4 viikkoa ja lapsilla 10. Meillä ei koskaan ollut noita ongelmia, koska isä oli kotona. Jonkun kesän vietin kokonaan mökillä isän kanssa, äiti kävi viikonloppuisin ja omalla lomallaan, mutta minä mökkeilin koko kesän. Oli kyllä sen puolesta ihan mahtava lapsuus!
Tältä pohjalta suosittelisin ap:lle sellaista kymmenisen vuotta vanhempaa, vakavaraista miestä, joka olisi ottamassa pientä koululaista vastaan kun hän tulee koulusta kotiin. Ja jonka kanssa kesät menisivät mukavasti mökillä kalastellen ja uiden.
Kai ymmärrät, että niillä lapsilla on usein työssäkäyvien vanhempien lisäksi neljä juuri eläköitynyttä isovanhempaa? Minun isäni oli 54, kun oma lapseni syntyi. Oliko sinulla ja vanhemmillasi lainkaan tukea isovanhemmista, muodostitko heihin vuosikymmenten hyvän suhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, asiahan on sitten selvä.
Mies nalkkiin vaan lapsen avulla.
Olen pettynyt miten vanhakin nainen voi toimia. Turhaan sitten kitiset kun asiat ei mene romanttisella tavalla.Kahden vuoden päästä täällä on aloitus miten isän saa tapaamaan lastaan useammin...
Mitä ihmettä vikiset? Minä olen raskaana. Minä mietin, pidänkö lapsen. Minä olen kertonut, että mies ei ole kuvioissa. Minulle se on päivänselvää. Minä haluan vielä suhteen, mutta tämä mies se ei ole. Eikä mies jää nalkkiin vaan saa lapsen, jos nainenkin saa. Parisuhde ja vanhemmuus ovat kaksi eri asiaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kai ymmärrät, että niillä lapsilla on usein työssäkäyvien vanhempien lisäksi neljä juuri eläköitynyttä isovanhempaa? Minun isäni oli 54, kun oma lapseni syntyi. Oliko sinulla ja vanhemmillasi lainkaan tukea isovanhemmista, muodostitko heihin vuosikymmenten hyvän suhteen?
Äidin puolen isovanhempia ehdin tavata vain muutaman kerran ennen heidän kuolemaansa, he asuivat kaukana ja kävimme siellä vain muutaman vuoden välein. Isän isä oli kadonnut omille teilleen jo ensimmäisen maailmansodan aikana, hän kuoli jo joskus 50-luvulla. Isän äiti asui samalla paikkakunnalla, häntä kävimme joskus vanhainkodissa katsomassa. Ei näistä kukaan ollut minulle läheinen enkä siksi tullut ajatelleeksi, että isovanhemmista voisi olla hoitoapua. Monilla isovanhemmat asuvat jossain kaukana muutenkin tai ovat niin raihnaisia, ettei heistä ole iloa. He voivat olla lapselle muuten merkityksellisiä ja heiltä voi oppia jotain, mutta ei heistä hoitoavuksi ole.
En ole kyllä omallekaan kohdalle mitään tukiverkkoja kaivannut, vai miksi niitä sanotaan. En ole joutunut sairaalaan vaan olen pysynyt terveenä, niin lapsen hoidon kanssa ei ole koskaan ollut ongelmaa. Ne vuodet, kun lapsi sitoo eniten, menevät kuitenkin aika nopeasti ja sitten alkaa tulla kaiken maailman leirejä koulun tai harrastuksen kautta, jolloin saa muutaman päivän lapsivapaata. En ole koskaan kokenut, että olisin ollut jotain lastenhoitoapua vailla. Tilanne on tietenkin eri, jos kyseessä on joku erityislapsi. Minulla on ollut hyvää tuuria kun olen saanut terveen lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, asiahan on sitten selvä.
Mies nalkkiin vaan lapsen avulla.
Olen pettynyt miten vanhakin nainen voi toimia. Turhaan sitten kitiset kun asiat ei mene romanttisella tavalla.Kahden vuoden päästä täällä on aloitus miten isän saa tapaamaan lastaan useammin...
Lisään että tämä mies ei halua lasta koska ei voisi olla kokonaan sen elämässä. Hän ei ole samanlainen raukkis kuin sinä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, asiahan on sitten selvä.
Mies nalkkiin vaan lapsen avulla.
Olen pettynyt miten vanhakin nainen voi toimia. Turhaan sitten kitiset kun asiat ei mene romanttisella tavalla.Kahden vuoden päästä täällä on aloitus miten isän saa tapaamaan lastaan useammin...
Lisään että tämä mies ei halua lasta koska ei voisi olla kokonaan sen elämässä. Hän ei ole samanlainen raukkis kuin sinä.
Ap
Jep. Minua syyttämällähän olosi tulikin heti paremmaksi. 👍
Kysyit kysymyksen ja siihen vastasin. Ikävää etten antanut sitä vastausta jonka halusit eli
Onnee!! Voi kun ihanaa!! Kaikkea hyvää tulevalle perheelle!!
Onneksi olkoon :) Lapsi saa aikuisen äidin, jolla on kokemusta ja viisautta lapsen kasvatukseen. Valitettavaa toki, ettei lapsi saa nauttia äidistänsä yhtä kauan, kun vanhimmat sisarukset, mutta annat lapsuudelle varmaan sitäkin enemmän rakkautta ja turvallisuutta. Ehdottomasti pitäisin lapsen, jos olisi minusta kyse. Toista tilaisuutta tuskin enää tulee.
Älä kuuntele noita abortin suosittelijoita. Mieti nyt miten kamalalta kuulostaa "tein abortin enkä kadu sitä yhtään" kehuskelut. Oma lapsi on eliminoitu ja siitä ollaan innoissaan. Ajattele että olet saamassa suuren lahjan vielä tuossa iässä. Nauti hänestä. Hänellä on varmasti suuri tehtävä elämässänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, asiahan on sitten selvä.
Mies nalkkiin vaan lapsen avulla.
Olen pettynyt miten vanhakin nainen voi toimia. Turhaan sitten kitiset kun asiat ei mene romanttisella tavalla.Kahden vuoden päästä täällä on aloitus miten isän saa tapaamaan lastaan useammin...
Lisään että tämä mies ei halua lasta koska ei voisi olla kokonaan sen elämässä. Hän ei ole samanlainen raukkis kuin sinä.
ApJep. Minua syyttämällähän olosi tulikin heti paremmaksi. 👍
Kysyit kysymyksen ja siihen vastasin. Ikävää etten antanut sitä vastausta jonka halusit eliOnnee!! Voi kun ihanaa!! Kaikkea hyvää tulevalle perheelle!!
Onpa sinulla surkea lukutaito. Häivy vaikka. Tämä on liian iso asia katkerien miesten sorkittavaksi.
Ap
Onko sinulla uskonnollista taustaa?