Lue keskustelun säännöt.
44 ja raskaana! Mitäs nyt??
03.03.2017 |
Olisin 45 kun lapsi syntyy. Mies ei ole kuvioissa, ehkäisy oli mutta kierukka petti. Lapset on jo 19 ja 14. Olen ihan shokissa. Mitä tekisitte?
Kommentit (108)
Muista myös se, että terveenkin lapsen kanssa tulee aina jonkinlaisia haasteita, isoja ja pieniä. Jaksaako niitä sitten 5kymppisenä, kun saman ikäisistä ei ainakaan ole vertaistukea (heillä aikuiset lapset)? Minusta voi hyvin jaksaa ja itse saattaisin lapsen pitääkin, mutta kannattaa miettiä näitäkin. Jos lapsella ei ole kaikki hyvin edes syntyessään?
Jos sinulla on pieni lapsi, niin et varmaan ihan hirveästi voi muutenkaan treffailla saati, että toisit uusia ihmisiä lapsen elämään mitenkään jatkuvasti. Vaikeaksi se menee ja monet eivät ole kiinnostuneita naisesta, jolla +40v pieni lapsi. Sanon näin, koska tiedän, että jo 30+ on monilla se ongelma.
Itse pitäisin varmaan silti lapsen, mutta pitää olla realisti, että se vaatii todella paljon varmaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelut t: Vauvakuumeinen N43, jolla yksi vaippaikäinen ennestään.
Kun on vastuullisesti yrittänyt ehkäistä, abortti elämäntilannesyistä ei mielestäni ole eettisesti väärin. Siksi itse en kokisi siitä sellaista omantunnontuskaa jos olisin samassa tilanteessa. Se on iso asia, ja täytyy käsitellä, mutta jos siihen päätyy, sen yli pitää myös päättää mennä, jäämättä lopuksi ikää vellomaan.
Kuitenkin vain sinä voit tietää, mikä sinulle on oikein. Sinänsä parhainkaan tuki tilanteessa ei poista sitä, että päätöksen, suuntaan tai toiseen, joudut tekemään yksin.
Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Varovaiset onnittelut. Käyt kaikissa ultrissa ja päätät niiden, oman jaksamisesi ja elämäntilanteesi perusteella pidätkö lapsen. Älä mitenkään luota siihen, että isä olisi millään tavalla mukana kuvioissa, rahallisesti tai muutoin.
Ei sitä kovin pitkälle voi venyttää, päätöstä siis. Enemmän on ei nyt mutta vähän kylläkin. Isä olisi vieraileva tähti tässä kuviossa..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea! mikäli olet päättänyt vauvan pitää. Varmasti osaat ja pärjäät.
Itse olen myös 44v ja ainoa lapseni 18v. Kierukka on enkä ole raskaana. Muutamia kuukausia tapaillut miehen kanssa ja pari kertaa ennen menkkoja tissit kipeinä yms raskausoiretta. Lapsia olisin halunnut aikoinaan lisää mutta elämä ei mennyt niin. Kummallakin kerralla vakavasti miettinyt mitä tekisin jos raskaana?
Ja tullut joka kerta samaan tulokseen että ei. Ei kertakaikkiaan ei. Ainokaiseni olen kasvattanut yksin ja en kestäisi toista mahdollista isätöntä lasta. Tällä miehellä on saman ikäisiä lapsia kuin itsellä mutta ikää enemmän. Entä jos kuitenkin jäisin lapsen kanssa yksin? En kestäisi sitä uudelleen.Ja olemassa oleva "lapsi" saanee +10v omia jotta ennättäähän sitä sitten elää vauva aikaa uudelleen.
En ole päättänyt kun olen kauhuissani. Mutta jos en pidä lasta niin selviänkö siitäkään sitten?
Ap
Aikoinaan kun aborttini tein, ei ollut lapselle mitään tarjota. En ole katunut koskaan ja myöhemmät lapseni saivat koulutuksen sekä eväitä elämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä voi olla aika varma, että elämänkumppania ei löydä, jos/kun on nelikymppisenä ja päälle ihan pienet lapset. Valtaosan lapset ovat päälle nelikymppisenä jo 10-20 vuotiaita, ja he haluavat tulevaisuudelta muuta kuin lastenhoitoa. Tietty ihmeitäkin tapahtuu.
En olisi varma, etteikö uusi elämänkumppani löydy. Itse sain nuorimmaisen 44v ja suuri ikäero edelliseen lapseen. Niin vain tuli uusi elämänkumppanikin sattumalta ja suhde on kestänyt liki 15 vuotta ja jatkuu edelleen ja hyvänä jatkuukin.
Kun lapsi meni kouluun katselin toisia vanhempia ja vertasin kriittisesti, erotunko heistä ja tuli tulokseen etten erotu pahoin. Nykyään yhä useampi saa ekan lapsen n 35v ja viimeisimmät 40v kahta puolen, joten vanhemmissa löytyy eri ikäisiä ja tietysti nykyajan "ikääntyneet" vanhemmat ovat eri maata kuin vuosikymmeniä sitten.
Minua on aina luultu "tyylini" ja persoonani vuoksi 10v nuoremmaksi, joten sulauduin hyvin vanhempien joukkoon. Eräs lapseni koulukaveri sanoi, että hänen äitinsä on paljon vanhemman näkönen sinuun verraten, vaikka on nuorempi, ettei sun pidä yhtään ajatella että olet liian vanha.
Tsemppiä ap:lle, kyllä elämä kantaa. Tiedän myös monia tuttuja lähipiiristä, jotka ovat saaneet yllätyslapsen yli 45 vuotiaana. Eräs 46v ei tiennyt odottavansa, oli ennen kuin lapsi oli kuudennella kk:lla jo ja siinä ollut enää pitkä odotus enää jäljellä:) ja terve lapsi syntyi.
Minä olen 45v ja itsellä 22 ja 15v lapset. Oma elämäntilanteeni on nyt hyvin erilainen kuin oli tuolloin; nuorempana oli todella paljon tukea suvusta. Nyt omat vanhemmat 75v, joten en enää pientä lasta heille antaisi hoitoon ihan helposti, jo heidän jaksamisen vuoksi. Onko sinulla paljon tukiverkostoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon :) Kierukka tulee sitten ekana pois, kun lapsi alkaa syntymään. Noin kävi työtoverilleni. Suomeen tarvitaan lapsia lisää.
Kai se kierukka nyt otetaan pois jos ihminen on raskaana,kukaan ei halua kierukan kuvaa otsaansa.
Vierailija kirjoitti:
Kun on vastuullisesti yrittänyt ehkäistä, abortti elämäntilannesyistä ei mielestäni ole eettisesti väärin. Siksi itse en kokisi siitä sellaista omantunnontuskaa jos olisin samassa tilanteessa. Se on iso asia, ja täytyy käsitellä, mutta jos siihen päätyy, sen yli pitää myös päättää mennä, jäämättä lopuksi ikää vellomaan.
Kuitenkin vain sinä voit tietää, mikä sinulle on oikein. Sinänsä parhainkaan tuki tilanteessa ei poista sitä, että päätöksen, suuntaan tai toiseen, joudut tekemään yksin.
Voimia.
Kiitos! Mitenkäs tuollainen päätös tehdään, että päästään yli? Jos siis palautan elämän ennalleen enkä pidä lasta. Kysyn tosissani. Onko se mahdollista?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kierukka vielä paikallaan? Muistaakseni kierukkaraskauksissa on noin 50% riski päättyä keskenmenoon. Lisäksi sinulla on kohonnut riski saada Down-lapsi tai muulla tavalla vammainen lapsi. Toisaalta, tuossakin iässä suurin osa saa terveen lapsen - asian voisi esittää niinkin päin, että vammaisen lapsen riski on vaan vähemmän pieni kuin nuoremmilla. Ja pääsethän tuossa iässä toki automaattisesti kaikkiin seulontoihin.
Mutta kukaan ei voi varmaan sanoa sinun puolestasi mitä juuri sinun pitäisi tehdä. Itse ajattelisin niin, että jos ajatus ei-niin-terveestä lapsesta on aivan maailmanloppu niin keskeyttäisin raskauden. Muussa tapauksessa pitäisin.
eijumankauta vieläkö se voi itää? t 44v
itse tekisin abortin. olen itsekäs paska. en halua menettää omaa aikaani joka nyt on tiedossa kun lapset on isoja ja kohta muuttaa pois. mummoilua odotellessa.
sinä päätät itse, kokemusta kun on. jaksatko yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja et Jacksonkin sai 50-vuotiaana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea! mikäli olet päättänyt vauvan pitää. Varmasti osaat ja pärjäät.
Itse olen myös 44v ja ainoa lapseni 18v. Kierukka on enkä ole raskaana. Muutamia kuukausia tapaillut miehen kanssa ja pari kertaa ennen menkkoja tissit kipeinä yms raskausoiretta. Lapsia olisin halunnut aikoinaan lisää mutta elämä ei mennyt niin. Kummallakin kerralla vakavasti miettinyt mitä tekisin jos raskaana?
Ja tullut joka kerta samaan tulokseen että ei. Ei kertakaikkiaan ei. Ainokaiseni olen kasvattanut yksin ja en kestäisi toista mahdollista isätöntä lasta. Tällä miehellä on saman ikäisiä lapsia kuin itsellä mutta ikää enemmän. Entä jos kuitenkin jäisin lapsen kanssa yksin? En kestäisi sitä uudelleen.Ja olemassa oleva "lapsi" saanee +10v omia jotta ennättäähän sitä sitten elää vauva aikaa uudelleen.
En ole päättänyt kun olen kauhuissani. Mutta jos en pidä lasta niin selviänkö siitäkään sitten?
ApTunnen työni puolesta perheitä, jotka olisivat onnesta soikeana jos saisivat adoptiolapsen. Abortti ei ole ainoa ratkaisu.
Ei ole minun ratkaisuni. Minä pärjäisin hyvin lapsen kanssa ja se olisi rakas. En voisi ikinä luopua. En ole mikään teiniäiti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kierukka vielä paikallaan? Muistaakseni kierukkaraskauksissa on noin 50% riski päättyä keskenmenoon. Lisäksi sinulla on kohonnut riski saada Down-lapsi tai muulla tavalla vammainen lapsi. Toisaalta, tuossakin iässä suurin osa saa terveen lapsen - asian voisi esittää niinkin päin, että vammaisen lapsen riski on vaan vähemmän pieni kuin nuoremmilla. Ja pääsethän tuossa iässä toki automaattisesti kaikkiin seulontoihin.
Mutta kukaan ei voi varmaan sanoa sinun puolestasi mitä juuri sinun pitäisi tehdä. Itse ajattelisin niin, että jos ajatus ei-niin-terveestä lapsesta on aivan maailmanloppu niin keskeyttäisin raskauden. Muussa tapauksessa pitäisin.
Sanon suoraan että minulle kehitysvammainen lapsi olisi maailmanloppu. Todennäköisesti se kuitenkin olisi terve. Suurin osa on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea! mikäli olet päättänyt vauvan pitää. Varmasti osaat ja pärjäät.
Itse olen myös 44v ja ainoa lapseni 18v. Kierukka on enkä ole raskaana. Muutamia kuukausia tapaillut miehen kanssa ja pari kertaa ennen menkkoja tissit kipeinä yms raskausoiretta. Lapsia olisin halunnut aikoinaan lisää mutta elämä ei mennyt niin. Kummallakin kerralla vakavasti miettinyt mitä tekisin jos raskaana?
Ja tullut joka kerta samaan tulokseen että ei. Ei kertakaikkiaan ei. Ainokaiseni olen kasvattanut yksin ja en kestäisi toista mahdollista isätöntä lasta. Tällä miehellä on saman ikäisiä lapsia kuin itsellä mutta ikää enemmän. Entä jos kuitenkin jäisin lapsen kanssa yksin? En kestäisi sitä uudelleen.Ja olemassa oleva "lapsi" saanee +10v omia jotta ennättäähän sitä sitten elää vauva aikaa uudelleen.
En ole päättänyt kun olen kauhuissani. Mutta jos en pidä lasta niin selviänkö siitäkään sitten?
ApTunnen työni puolesta perheitä, jotka olisivat onnesta soikeana jos saisivat adoptiolapsen. Abortti ei ole ainoa ratkaisu.
Ei ole minun ratkaisuni. Minä pärjäisin hyvin lapsen kanssa ja se olisi rakas. En voisi ikinä luopua. En ole mikään teiniäiti.
Ap
No eikös ratkaisu siinä tapauksessa ala olemaan jo aika selvä..? 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea! mikäli olet päättänyt vauvan pitää. Varmasti osaat ja pärjäät.
Itse olen myös 44v ja ainoa lapseni 18v. Kierukka on enkä ole raskaana. Muutamia kuukausia tapaillut miehen kanssa ja pari kertaa ennen menkkoja tissit kipeinä yms raskausoiretta. Lapsia olisin halunnut aikoinaan lisää mutta elämä ei mennyt niin. Kummallakin kerralla vakavasti miettinyt mitä tekisin jos raskaana?
Ja tullut joka kerta samaan tulokseen että ei. Ei kertakaikkiaan ei. Ainokaiseni olen kasvattanut yksin ja en kestäisi toista mahdollista isätöntä lasta. Tällä miehellä on saman ikäisiä lapsia kuin itsellä mutta ikää enemmän. Entä jos kuitenkin jäisin lapsen kanssa yksin? En kestäisi sitä uudelleen.Ja olemassa oleva "lapsi" saanee +10v omia jotta ennättäähän sitä sitten elää vauva aikaa uudelleen.
En ole päättänyt kun olen kauhuissani. Mutta jos en pidä lasta niin selviänkö siitäkään sitten?
ApTunnen työni puolesta perheitä, jotka olisivat onnesta soikeana jos saisivat adoptiolapsen. Abortti ei ole ainoa ratkaisu.
Ei ole minun ratkaisuni. Minä pärjäisin hyvin lapsen kanssa ja se olisi rakas. En voisi ikinä luopua. En ole mikään teiniäiti.
Ap
no eihän tossa sitten mitään. eikun odottelemaan! onnea vauvasta!
Minulla sama tilanne, tosin ikää vähän vähemmän (41) ja olen naimisissa. Kierukka oli/on (hormoni). Viikkoja oli raskauden tullessa ilmi jo yli 15, joten keskeytyskään ei olisi onnistunut tuosta vaan. Minulle tehtiin verikoe, jossa selvisi että mahdollisuus downiin ym. on pieni. Mies ei olisi halunnut enää lasta, esikoinen on jo teini, ja tuo tuli meille kaikille suurena shokkina. (Oltiin suunniteltu matkustelua ym. erilaista tulevaisuuteen, haastavat työkuviot jne..). Nyt on loppuajat raskaudesta menossa ja kaikki on sujunut hyvin - olen ihan hyvässä fyysisessä kunnossa. Tietyllä tavalla myös stressaan etukäteen vauva-aikaa vähemmän kuin ekalla kerralla, kaiken ei tarvitse olla "täydellistä", yöunet tulee jäämään vähille ja siihen ei kuole (vaikka sillä hetkellä siltä tuntuukin) jne. Toki jännittää että meneekö kaikki (synnytys ym.) hyvin mutta alkushokin jälkeen vauvaa jo odottaa ihan hyvillä mielin. Jos viikkoja olisi ollut vähemmän, ratkaisu olisi saattanut olla toinen, tosin olen aina ajatellut, että en pysty aborttiin (aiemmin tuota tilannetta ei ole tullut eteen). Täytyy toivoa, että sanonta "asioilla on tapana järjestyä" pitää paikkansa.. Tsemppiä päätökseen, sitä ei varmaan tarvitse kuitenkaan yhdessä yössä tehdä..!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea! mikäli olet päättänyt vauvan pitää. Varmasti osaat ja pärjäät.
Itse olen myös 44v ja ainoa lapseni 18v. Kierukka on enkä ole raskaana. Muutamia kuukausia tapaillut miehen kanssa ja pari kertaa ennen menkkoja tissit kipeinä yms raskausoiretta. Lapsia olisin halunnut aikoinaan lisää mutta elämä ei mennyt niin. Kummallakin kerralla vakavasti miettinyt mitä tekisin jos raskaana?
Ja tullut joka kerta samaan tulokseen että ei. Ei kertakaikkiaan ei. Ainokaiseni olen kasvattanut yksin ja en kestäisi toista mahdollista isätöntä lasta. Tällä miehellä on saman ikäisiä lapsia kuin itsellä mutta ikää enemmän. Entä jos kuitenkin jäisin lapsen kanssa yksin? En kestäisi sitä uudelleen.Ja olemassa oleva "lapsi" saanee +10v omia jotta ennättäähän sitä sitten elää vauva aikaa uudelleen.
En ole päättänyt kun olen kauhuissani. Mutta jos en pidä lasta niin selviänkö siitäkään sitten?
ApTunnen työni puolesta perheitä, jotka olisivat onnesta soikeana jos saisivat adoptiolapsen. Abortti ei ole ainoa ratkaisu.
Ei ole minun ratkaisuni. Minä pärjäisin hyvin lapsen kanssa ja se olisi rakas. En voisi ikinä luopua. En ole mikään teiniäiti.
ApNo eikös ratkaisu siinä tapauksessa ala olemaan jo aika selvä..? 😊
Mutta kun en halunnut lasta. En halua vieläkään. En vain tiedä selviäisinkö abortista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kierukka vielä paikallaan? Muistaakseni kierukkaraskauksissa on noin 50% riski päättyä keskenmenoon. Lisäksi sinulla on kohonnut riski saada Down-lapsi tai muulla tavalla vammainen lapsi. Toisaalta, tuossakin iässä suurin osa saa terveen lapsen - asian voisi esittää niinkin päin, että vammaisen lapsen riski on vaan vähemmän pieni kuin nuoremmilla. Ja pääsethän tuossa iässä toki automaattisesti kaikkiin seulontoihin.
Mutta kukaan ei voi varmaan sanoa sinun puolestasi mitä juuri sinun pitäisi tehdä. Itse ajattelisin niin, että jos ajatus ei-niin-terveestä lapsesta on aivan maailmanloppu niin keskeyttäisin raskauden. Muussa tapauksessa pitäisin.
Sanon suoraan että minulle kehitysvammainen lapsi olisi maailmanloppu. Todennäköisesti se kuitenkin olisi terve. Suurin osa on.
Ap
Ymmärrän. Jotenkin alkoi itseänikin harmittamaan että edes sanoin noin. Samalla logiikallahan monen nuoremmankin pitäisi jättää synnyttämättä, koska eihän sitä koskaan voi olla varma. Tuntuisi se vammainen lapsi minustakin hirveältä, eikä se estänyt lisääntymästä 36-vuotiaana ja toivomasta vielä seuraavakin.
Moni mies on kypsä isäksi vasta 40 ikävuoden jälkeen.