Lue keskustelun säännöt.
Help, ystävä haluaa tunkea kaveri- ja tuttavaporukoihin rytinällä!
03.03.2017 |
Minulla on ollut hyvä ystävä parin vuoden ajan. Pidän hänestä ja meillä on ollut tapana tavata 1-2 kertaa viikossa, aika usein siis. Kaksi lastamme ovat ikätovereita ja tulevat hyvin toimeen keskenään. Kerromme toisillemme tavatessamme kaikki kuulumiset ja tekemiset (keitä tavattu, missä käyty jne). Siis ihan molemmin puolin eikä mitenkään kehuskelevaan sävyyn.
Ongelmaksi on kuitenkin tullut se, että ystävä haluaa että järjestän yhteisiä tapaamisia kaikkien ihmisten kanssa jotka mainitsen. En ikinä ehdota itse vastaavaa, vaikka samalla mitalla kertoilee kavereistaan ja tekemisistään.
Pahin oli kun lapseni luokalle tuli lapsi, jonka perheessä on saman rotuinen (harvinainen) koira kuin ystävälläni ja on lisäksi kotoisin samasta kaupungista kuin kaverini. En tunne lapsen äitiä kuitenkaan pintapuolista tuttavuutta paremmin, mutta ystäväni halusi heti että annan edes hänen numeronsa naiselle, koska heillä on niin paljon yhteistä. Ystäväni tietää koirasta harrastusporukan kautta, joten ihmettelen miksi ei sitä kautta yritä tavata..
Kieltäydyin, koska minusta se saisi minutkin outoon valoon, koska en itsekään tunne naista. Nainen ei toki ole ainoa, jonka haluaa tavata vaan niitä on tällä hetkellä kaksi lisää.
Hän on muuten todella mukava ihminen, mutta herkkä ja riitantuu helposti. Haluan pitää hänet erillisenä ystävänä, koska pelkään sitäkin, että hän aiheuttaisi sekaannusta.
Hän on vasta viime aikoina alkanut käyttäytyä tuolla tavalla, enkä oikeasti tajua miksi ei ymmärrä kun olen sanonut, että yritäpä itse tutustua ja vaihtaa numeroa kun meillä on tuparit jne.. Se ei siis haittaisi minua, mutta en halua olla mitenkään osallinen noiden ystävyyssuhteiden syntymiseen. Ahdistaa koko tilanne. Tekee jo mieli repiä tukka päästä kun hän mainitsee, että "sun pitäisi järjestää tapaaminen, kuulostaa todella hauskalta tekemiseltä/ihmiseltä"..
Kommentit (184)
Oikea juorukerho teillä :) Ketä on nähty ja samalla varmaan käydään näidenkin kavereiden kuulumiset läpi. Ihanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sinun päätettävissäsi "kohtaavatko persoonat" vaiko eivät.Et ole varmasti mikään asiantuntija joka voi puhtaana faktana päättää ketkä eivät tule toimeen.Ja sinun hyötysi? Pitääkö sinun päästä hyötymään kaikesta? Katso peiliin ja mieti rehellisesti missä mättää. Ei,en ole ystäväsi kaltainen ihminen vaan todella hitaasti lämpiävä sosiaalisesti.Siltu ymmärrän muiden erilaista tapaa toimia,toisin kuin sinä.
Ok, ymmärrän, mutta pitääkö työssäkäyvän 2 lapsen äidin väkisin organisoida kaveritapaamisia aikuiselle ystävälle, jos koen ne itse stressaaviksi? Mielestäni olisi minulta tyhmää järjestää. Sori mutta venyn ja stressaan kyllä lasteni ja mieheni vuoksi, en ystäväni.
ApEi tarvitse "organisoida "mitään,siitä voi toki kieltäytyä kiireisiin vedoten.Anna kahden ihmisen järkätä itse treffinsä ilman sinua.Kaverillasi tuntuu tarmoa riittävän kunhan et itse asetu esteeksi.Pelkäätkö kenties itse jääväsi yksin?
Eikö sinun mielestäsi ole yhtään outoa, että ystävä tapaisi toisen täysin tuntemattoman yatäväsi kahdestaan.
Ymmärrän kyllä yhteistapaamiset mutta mitä motiivia tollaiselle tapaamiselle voi olla, joa ei kyse kuitekaan yksinäisyydestä.Ei.Sellainen ystävä joka pitäisi tuota epämukavana osaisi varmasti itse ilmaista ettei nyt tarvitse uusia tuttavuuksia. En puhu pahaa ystävistäni heidän selkänsä takana,joten ei tarvitsisi pelätä heidän keskinäistä ajanviettoaan.En myöskään ole kontrollihullu joka tahtoo pitää koko ajan langat käsissään ja ihmiset erillään.Täällä mainittu sama,harvinainen lemmikki on minusta esimerkiksi ihan normaali motiivi halulle tutustua.
Niin? Nämä kaksi harvinaisten koirien omistajaahan ovat jo samassa koiraharrastusporukassa. Mihin aloittajaa tässä enää tarvitaan? Aloittajahan tuntee tuon toisen koiranomistajan paljon huonommin kuin hänen ystävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut näkee joka puolella narsisteja. Hyvin usein juuri täällä keskustelevien ystävät, miehet ja vanhemmat ovat narsisteja.
Vauvapalstan vakkarin tunnistaa livenäkin pakkomielteisestä tavasta luokitella ihmiset läheisriippuvaisiin ja narsisteihin.Omalla onnettomalla elämänkokemuksella paasataan totuuksia tilanteesta kuin tilanteesta ilman perusteita.Huvittaa kun tunnistan nämä piirteet,sitten paljastuu hlön av-jäsenyys:D
Oot vaan mustis kavereistas. Pidä nyyttärit.
Ymmärrän osittain ap:ta mutta myös tuota ystävää. Sosiaaliset suhteet eivät aina ole helppoja, kaikille tutustuminen ei ole luontevaa, joku kaipaa tuttua ihmistä tueksi tutustumisessa jne. Aika paljon myös tuollaista "ystäväporukassa" hengailua ihannoidaan tv-sarjoissa ja somessa. Monet kolmekymppiset ovat kasvaneet Sinkkuelämää, Frendejä ym katsellen, jolloin ajatus tuollaisesta yhdessä hengailusta tuntuu luontevalta.
Omassa elämässäni opin kantapään kautta tämän asian. Itse tapaan ystäviäni aina kahden kesken ja tulin ajatelleeksi, että olisi kerrankin kiva tavata isommalla porukalla syntymäpäivänäni. Joukkoon mahtui niin lapsuuden ystävää, pari yliopistokaveria ja kesätyökaveri aivan erilaiselta alalta. Yksi näistä ystävistäni on elämäntapahippi, toinen vannoutunut leffafani, kolmatta kiinnostaa perhe-elämä jne. Mitä kävi? Pari vierasta perui viime tipassa, yhdelle oli tosi kova paikka tulla mukaan (sosiaaliset tilanteet ahdistavat, arvostan hänen elettään suunnattomasti). Lopulta meidän neljän hengen porukalla tunnelma oli jotenkin vaivaantunut ja väkinäinen. Yritin pitää keskustelua yllä ja tutustuttaa ihmisiä toisiinsa kertomalla heitä yhdistävistä asioista keskustelussa tyyliin "Annan kanssa me tavattiin yliopiston kielikurssilla ja Saaran kanssa opiskeltiin yhtä aikaa yliopistossa", "Saara muutti juuri Tampereelle, Laura on sieltä kotoisin", jotta he saisivat keskustelun aihetta jostakin. Keskustelua ei juuri syntynyt, sillä ystäväni ovat aika introvertteja luonteeltaan, mitä en tullut aiemmin kahden kesken hengaillessa tajunneeksi. Ystäväni ovat ihania ja ystävällisiä ihmisiä, mutta aivan erilaisia keskenään ja opin sen vasta tuon kokemuksen myötä. Ystäviäni ei välttämättä yhdistänyt kovinkaan moni muu asia, kuin se, että he ovat ystäviäni. Toki jollakulla toisella tuollainen ystävien tutustuttaminen toisiinsa toimii, mutta omalla kohdallani nautin vastaisuudessakin ystävien tapaamisesta kahden kesken. Toki esittelen lyhyesti ystäväni/kaverini/tuttuni, jos törmäämme jossain, mutta sen enempää en yrittäisikään.
N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän osittain ap:ta mutta myös tuota ystävää. Sosiaaliset suhteet eivät aina ole helppoja, kaikille tutustuminen ei ole luontevaa, joku kaipaa tuttua ihmistä tueksi tutustumisessa jne. Aika paljon myös tuollaista "ystäväporukassa" hengailua ihannoidaan tv-sarjoissa ja somessa. Monet kolmekymppiset ovat kasvaneet Sinkkuelämää, Frendejä ym katsellen, jolloin ajatus tuollaisesta yhdessä hengailusta tuntuu luontevalta.
Omassa elämässäni opin kantapään kautta tämän asian. Itse tapaan ystäviäni aina kahden kesken ja tulin ajatelleeksi, että olisi kerrankin kiva tavata isommalla porukalla syntymäpäivänäni. Joukkoon mahtui niin lapsuuden ystävää, pari yliopistokaveria ja kesätyökaveri aivan erilaiselta alalta. Yksi näistä ystävistäni on elämäntapahippi, toinen vannoutunut leffafani, kolmatta kiinnostaa perhe-elämä jne. Mitä kävi? Pari vierasta perui viime tipassa, yhdelle oli tosi kova paikka tulla mukaan (sosiaaliset tilanteet ahdistavat, arvostan hänen elettään suunnattomasti). Lopulta meidän neljän hengen porukalla tunnelma oli jotenkin vaivaantunut ja väkinäinen. Yritin pitää keskustelua yllä ja tutustuttaa ihmisiä toisiinsa kertomalla heitä yhdistävistä asioista keskustelussa tyyliin "Annan kanssa me tavattiin yliopiston kielikurssilla ja Saaran kanssa opiskeltiin yhtä aikaa yliopistossa", "Saara muutti juuri Tampereelle, Laura on sieltä kotoisin", jotta he saisivat keskustelun aihetta jostakin. Keskustelua ei juuri syntynyt, sillä ystäväni ovat aika introvertteja luonteeltaan, mitä en tullut aiemmin kahden kesken hengaillessa tajunneeksi. Ystäväni ovat ihania ja ystävällisiä ihmisiä, mutta aivan erilaisia keskenään ja opin sen vasta tuon kokemuksen myötä. Ystäviäni ei välttämättä yhdistänyt kovinkaan moni muu asia, kuin se, että he ovat ystäviäni. Toki jollakulla toisella tuollainen ystävien tutustuttaminen toisiinsa toimii, mutta omalla kohdallani nautin vastaisuudessakin ystävien tapaamisesta kahden kesken. Toki esittelen lyhyesti ystäväni/kaverini/tuttuni, jos törmäämme jossain, mutta sen enempää en yrittäisikään.
N27
Mutta kaunis ele kuitenkin. Olisihan tossa ollut mahdollista, että teille syntyyy isompikin kaveriporukka.
N27, näin juuri. Lisäksi on inhaa olla se seremoniamestari, joka vain kuuntelee kun kaksi siinä nyt Tutustuu! Minusta se ei ole välttämättä kovin mielekästä kun tutustumisen voisi hoitaa kahden kesken muualla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän osittain ap:ta mutta myös tuota ystävää. Sosiaaliset suhteet eivät aina ole helppoja, kaikille tutustuminen ei ole luontevaa, joku kaipaa tuttua ihmistä tueksi tutustumisessa jne. Aika paljon myös tuollaista "ystäväporukassa" hengailua ihannoidaan tv-sarjoissa ja somessa. Monet kolmekymppiset ovat kasvaneet Sinkkuelämää, Frendejä ym katsellen, jolloin ajatus tuollaisesta yhdessä hengailusta tuntuu luontevalta.
Omassa elämässäni opin kantapään kautta tämän asian. Itse tapaan ystäviäni aina kahden kesken ja tulin ajatelleeksi, että olisi kerrankin kiva tavata isommalla porukalla syntymäpäivänäni. Joukkoon mahtui niin lapsuuden ystävää, pari yliopistokaveria ja kesätyökaveri aivan erilaiselta alalta. Yksi näistä ystävistäni on elämäntapahippi, toinen vannoutunut leffafani, kolmatta kiinnostaa perhe-elämä jne. Mitä kävi? Pari vierasta perui viime tipassa, yhdelle oli tosi kova paikka tulla mukaan (sosiaaliset tilanteet ahdistavat, arvostan hänen elettään suunnattomasti). Lopulta meidän neljän hengen porukalla tunnelma oli jotenkin vaivaantunut ja väkinäinen. Yritin pitää keskustelua yllä ja tutustuttaa ihmisiä toisiinsa kertomalla heitä yhdistävistä asioista keskustelussa tyyliin "Annan kanssa me tavattiin yliopiston kielikurssilla ja Saaran kanssa opiskeltiin yhtä aikaa yliopistossa", "Saara muutti juuri Tampereelle, Laura on sieltä kotoisin", jotta he saisivat keskustelun aihetta jostakin. Keskustelua ei juuri syntynyt, sillä ystäväni ovat aika introvertteja luonteeltaan, mitä en tullut aiemmin kahden kesken hengaillessa tajunneeksi. Ystäväni ovat ihania ja ystävällisiä ihmisiä, mutta aivan erilaisia keskenään ja opin sen vasta tuon kokemuksen myötä. Ystäviäni ei välttämättä yhdistänyt kovinkaan moni muu asia, kuin se, että he ovat ystäviäni. Toki jollakulla toisella tuollainen ystävien tutustuttaminen toisiinsa toimii, mutta omalla kohdallani nautin vastaisuudessakin ystävien tapaamisesta kahden kesken. Toki esittelen lyhyesti ystäväni/kaverini/tuttuni, jos törmäämme jossain, mutta sen enempää en yrittäisikään.
N27
Mutta kaunis ele kuitenkin. Olisihan tossa ollut mahdollista, että teille syntyyy isompikin kaveriporukka.
Mikä hiton fetissi ihmisillä on PORUKKAAN?!
Välillä kerrot, että sinulla ei ole aikaa järjestää tapaamisia ja välillä, että ystävät, joihin tämä henkilö haluaisi tutustua eivät ehkä pitäisi hänestä, välillä, että olisi outoa, jos hän olisi mukana joissakin tapaamisissa, koska siellä on miehesi ja lapsesi ystävät myös. Sitten olisi taas liikaa porukkaa, jos tämä tulisi ja sitten taas sinun ei tarvitse, koska et halua. Tapaat näitä henkilöitä, joihin hän haluaisi tutustua kuitenkin eikä se edellyttäisi sinulta mitään kummempia järjestelyjä, muuta kuin kutsua mukaan. Ehkä hän on jo huomannut, että häntä ei kutsuta ja haluaisi todella olla mukana, kuulua ystäväpiiriisi, kuten otsikkosikin sanoo. Mitä pahaa siinä on, jos hän on kuitenkin ystäväsi? Hän haluaisi osallistua kahvikutsuille ja tutustua harvinaisen lemmikin omistajaan. Sinun ei tietenkään tarvitse tehdä mitään, mutta ei tässä olekaan siitä kysymys, vaan siitä, miksi et pyytäisi häntä, jos hän on ystäväsi ja sitä toivoisi? Empatiasta ja auttamisesta tässä on kysymys. Voiko joskus tehdä jotakin ystävän hyväksi, ilman, että itse saa siitä mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on viisasta ettei toisten yhteystietoja jakele kysymättä, kun monilla on salainen puhelinnumero tai sellainen ammatti, ettei yhteystietojaan välitä levitellä. Kerran kaverini oli jutellut siviilisäädystäni toisen kaverinsa kanssa (olin juuri eronnut). Tämä kaverini kaveri oli vaatinut s-postiosoitettani (onneksi ei numeroani), jotta saattoi antaa sen tuntemalleen sinkkumiehelle. Sähköpostiini kolahtikin pian seuraavan kaltainen viesti joltain aivan tuntemattomalta tyypiltä: Moro! Oon Pena, 35 v putkimies Oulusta, harrastan... -- Kuulin et etsit uusia tuttavuuksia, kiinnostaisko? Kaverini sai kyllä kuulla kunniansa, kun tajusin hänen antaneensa s-postini tuollaiseen tarkoitukseen kysymättä minulta asiasta. En todellakaan etsinyt juuri eronneena uutta miestä eikä itseäni lähes 10 v vanhempi putkimies toiselta puolen Suomea napannut.
Lyhyesti = vaikka ois kuinka kaunis ajatus tutustuttaa ihmisiä toisiinsa, kysykää asiaa aina ensin molemmilta osapuolilta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän osittain ap:ta mutta myös tuota ystävää. Sosiaaliset suhteet eivät aina ole helppoja, kaikille tutustuminen ei ole luontevaa, joku kaipaa tuttua ihmistä tueksi tutustumisessa jne. Aika paljon myös tuollaista "ystäväporukassa" hengailua ihannoidaan tv-sarjoissa ja somessa. Monet kolmekymppiset ovat kasvaneet Sinkkuelämää, Frendejä ym katsellen, jolloin ajatus tuollaisesta yhdessä hengailusta tuntuu luontevalta.
Omassa elämässäni opin kantapään kautta tämän asian. Itse tapaan ystäviäni aina kahden kesken ja tulin ajatelleeksi, että olisi kerrankin kiva tavata isommalla porukalla syntymäpäivänäni. Joukkoon mahtui niin lapsuuden ystävää, pari yliopistokaveria ja kesätyökaveri aivan erilaiselta alalta. Yksi näistä ystävistäni on elämäntapahippi, toinen vannoutunut leffafani, kolmatta kiinnostaa perhe-elämä jne. Mitä kävi? Pari vierasta perui viime tipassa, yhdelle oli tosi kova paikka tulla mukaan (sosiaaliset tilanteet ahdistavat, arvostan hänen elettään suunnattomasti). Lopulta meidän neljän hengen porukalla tunnelma oli jotenkin vaivaantunut ja väkinäinen. Yritin pitää keskustelua yllä ja tutustuttaa ihmisiä toisiinsa kertomalla heitä yhdistävistä asioista keskustelussa tyyliin "Annan kanssa me tavattiin yliopiston kielikurssilla ja Saaran kanssa opiskeltiin yhtä aikaa yliopistossa", "Saara muutti juuri Tampereelle, Laura on sieltä kotoisin", jotta he saisivat keskustelun aihetta jostakin. Keskustelua ei juuri syntynyt, sillä ystäväni ovat aika introvertteja luonteeltaan, mitä en tullut aiemmin kahden kesken hengaillessa tajunneeksi. Ystäväni ovat ihania ja ystävällisiä ihmisiä, mutta aivan erilaisia keskenään ja opin sen vasta tuon kokemuksen myötä. Ystäviäni ei välttämättä yhdistänyt kovinkaan moni muu asia, kuin se, että he ovat ystäviäni. Toki jollakulla toisella tuollainen ystävien tutustuttaminen toisiinsa toimii, mutta omalla kohdallani nautin vastaisuudessakin ystävien tapaamisesta kahden kesken. Toki esittelen lyhyesti ystäväni/kaverini/tuttuni, jos törmäämme jossain, mutta sen enempää en yrittäisikään.
N27
Mutta kaunis ele kuitenkin. Olisihan tossa ollut mahdollista, että teille syntyyy isompikin kaveriporukka.
Mikä hiton fetissi ihmisillä on PORUKKAAN?!
[ trol] No täällä olleiden vastausten perusteella ihmisten kuuluu esitellä tuttunsa ja ystävänsä toisilleen, jotta kaikki voivat sitten yhdessä tehdä kaikkea viileetä ja muodikasta internationaalisella tavalla. Suomalainen introverttityylinen kaksistaan tai kolmistaan oleminen on niin last season ja nämä henkilöt ovat vain mustasukkaisia kavereistaan ja tahtovat omia ystävänsä vain itselleen. On ihan ok vaatia ystäväänsä esittelemään puolituttunsa ja tuputtaa numeroaan puolituntemattomille. Internationaali tapa on myös toimia näiden tutustumistilaisuuksien esiliinana, vaikkei itse edes oikein tuntisi kaikkia osapuolia. [ /trol]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin kerran se ystävä, joka kutsuttiin ystävällisyyttä ns. ainoana ulkopuolisena mukaan kaverini uuden vuoden juhliin. Kaveri oli jo monta vuotta viettänyt uutta vuotta porukalla, johon kuului firmassa X työssä olleita/vielä töissä olevia työntekijöitä (itse en siis tuossa työpaikassa koskaan ollut töissä). Moni heistä oli tuntenut toisensa vuosia. En ole mitenkään hullun sosiaalinen, mutta juttelen kyllä ihmisille melko luontevasti ja tutustun mielelläni uusiin ihmisiin. Tunsin noista juhlista vain kaverini, muut olivat minulle aivan tuntemattomia. Huomasin, että minuun suhtauduttiin hieman epävarmasti ja ennakkoluuloisesti, kun ei tiedetty millainen ihminen olen (ymmärrän tämän hyvin, kun porukkaan tulee joku aivan muista ympyröistä), osittain myös ammattini takia. Itselle jäi tuosta tilanteesta ulkopuolinen kokemus, enkä ole enää myöhemmin yrittänytkään mennä mukaan. Varmasti oli myös kaverilleni ei niin kiva kokemus, hän on ehkä joutunut huolehtimaan miten pärjään hänen porukassaan. Teoriassa tällaiset kuulostaa kivalta idealta, käytännössä ei sitten niinkään. Jos esim. viet vaikka puutarhuriopiskelijan kauppislaisten/lääkisläisten porukkaan, ei jutunjuurta välttämättä vaan löydy ja ihmiset puhuvat omia juttujaan.
Vierailija kirjoitti:
Tympeä ketju. Täällä ap analysoi ystäviään ja heidän motiivejaan ja yhteensopivuuksiaan. Boring! Kaikki kirjoitettu on kuitenkin vaan ap:n arvailuja ja omia tulkintoja omien motiivien suodattamina.
Mielestäni tässä kuultaa se, että ap itse on mustasukkainen kavereistaan, on kenties puhunut heistä eteenpäin hieman enemmän kuin on tarvis ja ei halua paljastua kaveripiirinsä juoruajaksi. Nyt sitten on hakemassa täältä närkästyneenä oikeutusta toimilleen.
Mitä haittaa siitä on kutsua kaikki kaveripiiri koolle? Kukin vastaa itsestään, kutsujalla ei ole mitään velvollisuutta otta vastuuta kenestäkään. Tulevat toimeen tai ei, tapaavat tai tapaatte sitten uudestaan tai ei.
Olen itse sellainen, että minulla on useita kavereita sinne tänne. Aloin kutsumaan heitä kaikkia koolle kerralla joitain vuosia sitten. Kukaan ei tuntenut toisiaan, olin ainoa yhdistävä tekijä. He ovat kaikki hyvin erilaisia erilaisista taustoista, erilaiset kiinnostuksen kohteet jne. Yllätys yllätys! He tulevat erinomaisesti toimeen, tavataan epäsäännöllisen säännöllisesti porukassa ja kivaa on! He eivät tapaa keskenään, eivät siis ole syventäneet ystävyyttään muuten, mutta heistä on kiva tavata meillä porukalla.
On kiva, kun aina välillä tulee ehdotuksia, että tavattaisiinko taas porukalla, kutsuisitko taas?
No, kukin tyylillään. Täytyy varmaan olla suvaitsevaisempi ja avarakatseisempi luonne että tälläiseen pystyy ja haluaa kaikille hyvää :)
Olisiko tämä sellainen humblebrag? :DDD
Tosi avarakatseinen ja suvaitsevainen tyyppi kun piikittelee ap:tä siitä, ettei tämä järjestä kavereilleen leikkitreffejä. :DD
Ap:hän on moneen kertaan kertonut että on kutsunut tämän kyseisen ystävänsä kutsuille yhdessä muun kaveripiirin kanssa. Mutta tyyppi kärttää ap:tä tutustuttamaan hänet ihmisiin, jotka ap on maininnut keskustelun sivulauseessa. Järjestämään kolmen ihmisen treffit vain siksi, että hän saisi tutustua ap:n mainitsemaan ihmiseen. Eikä tyyppi edes ole mikään yksinäinen. Hiukka outoa minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä kerrot, että sinulla ei ole aikaa järjestää tapaamisia ja välillä, että ystävät, joihin tämä henkilö haluaisi tutustua eivät ehkä pitäisi hänestä, välillä, että olisi outoa, jos hän olisi mukana joissakin tapaamisissa, koska siellä on miehesi ja lapsesi ystävät myös. Sitten olisi taas liikaa porukkaa, jos tämä tulisi ja sitten taas sinun ei tarvitse, koska et halua. Tapaat näitä henkilöitä, joihin hän haluaisi tutustua kuitenkin eikä se edellyttäisi sinulta mitään kummempia järjestelyjä, muuta kuin kutsua mukaan. Ehkä hän on jo huomannut, että häntä ei kutsuta ja haluaisi todella olla mukana, kuulua ystäväpiiriisi, kuten otsikkosikin sanoo. Mitä pahaa siinä on, jos hän on kuitenkin ystäväsi? Hän haluaisi osallistua kahvikutsuille ja tutustua harvinaisen lemmikin omistajaan. Sinun ei tietenkään tarvitse tehdä mitään, mutta ei tässä olekaan siitä kysymys, vaan siitä, miksi et pyytäisi häntä, jos hän on ystäväsi ja sitä toivoisi? Empatiasta ja auttamisesta tässä on kysymys. Voiko joskus tehdä jotakin ystävän hyväksi, ilman, että itse saa siitä mitään?
Täällä on kyllä niin lukutaidotonta porukkaa, ettei enää tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. On jo moneen kertaan kerrottu, että nämä kaksi harvinaisen koiran omistajaa ovat jo samassa koiraharrastusporukassa!!!! Miksi tämä ihminen ei siellä koiraharrastusporukassa (johon aloittaja ei kuulu) ehdota toiselle koiranomistajalle, että mentäisiinkö kahville? Aloittaja on tavannut tämän toisen koiranomistajan vain 2 kertaa ja silloinkin ohimennen. Hän ei ole aloittajan ystävä eikä kaveri vaan puolituttu. Miksi aloittajan pitäisi kutsua nämä kaksi samaan koiraharrastusporukaan kuuluvaa luokseen kahville, jotta nämä voisivat tutustua?
Ymmärrän ap:tä täydellisesti. Tuo vain ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää käytöstä.
Omasta puolestani voisin perustella vastaavaa tilannetta siten, että ystäväni ovat tulleet elämääni erilaisten tilanteiden kautta ja suhteeni on heihin hyvin erilainen jokaiseen. Ulkopuolisen sekaantuminen väleihin voisi sotkea jotain ystävyydessämme. Luottoystäväni tietävät elämästäni kaiken viimeisintä orgasmia ja peräpukamaa myöten. Biletyskaverit ovat hauskanpitoa varten. Lapsuuden ystävien kanssa muistellaan vanhoja. Jne. En halua vaikkapa työkaverini saavan tietää lapsuudestani tai bilereissujen sekoiluistani. Kun porukoita sekoittaa, vaara juttujen leviämisestä on vaikka kukaan ei tekisi sitä pahalla. Juhliin kutsun ihmisiä sekaisin koska tällaisissa tilaisuuksissa yleensä pysytään tuttavallisella tasolla, kahdenkeskisissä tapaamisissa ei välttämättä...
Narsisti kykenee pitkällä aikavälillä keksimään vaikka mitä, yrittää saada kaverisikin sua vastaan. Vaikka ei olisi kyse narsusta, tuo ei siltikään kuulosta hyvältä. Sinun täytyy vetää rajat.
Sinun ei tarvitse kertoa hänelle mitään.
No hui. Kaverisi yrittää omia elämäsi. Siis sun lapsen luokkakaverin perheestä lähtien??? Pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Välillä kerrot, että sinulla ei ole aikaa järjestää tapaamisia ja välillä, että ystävät, joihin tämä henkilö haluaisi tutustua eivät ehkä pitäisi hänestä, välillä, että olisi outoa, jos hän olisi mukana joissakin tapaamisissa, koska siellä on miehesi ja lapsesi ystävät myös. Sitten olisi taas liikaa porukkaa, jos tämä tulisi ja sitten taas sinun ei tarvitse, koska et halua. Tapaat näitä henkilöitä, joihin hän haluaisi tutustua kuitenkin eikä se edellyttäisi sinulta mitään kummempia järjestelyjä, muuta kuin kutsua mukaan. Ehkä hän on jo huomannut, että häntä ei kutsuta ja haluaisi todella olla mukana, kuulua ystäväpiiriisi, kuten otsikkosikin sanoo. Mitä pahaa siinä on, jos hän on kuitenkin ystäväsi? Hän haluaisi osallistua kahvikutsuille ja tutustua harvinaisen lemmikin omistajaan. Sinun ei tietenkään tarvitse tehdä mitään, mutta ei tässä olekaan siitä kysymys, vaan siitä, miksi et pyytäisi häntä, jos hän on ystäväsi ja sitä toivoisi? Empatiasta ja auttamisesta tässä on kysymys. Voiko joskus tehdä jotakin ystävän hyväksi, ilman, että itse saa siitä mitään?
Jo otsikossa aloittaja puhui kaveri- ja tuttavaporukoista. Ei porukasta vaan porukoista. Monikossa. Tarkoittaa, että aloittajalla on useampia porukoita, joihin aloittaja kuuluu. Niin on yleensä meillä muillakin. On harrastusporukoita, sukulaisporukoita, työkaveriporukoita, opiskelukaveriporukoita jne. Mun työkaverini ainakin pitäisivät outona, jos ottaisin serkkuni mukaan, kun mennään töiden jälkeen oluelle. Tai jos opiskelukaveriporukkaan toisin jonkun, joka on ihan eri alalta. Tai joulupöytään jonkun, jonka kanssa käyn koirapuistossa. Porukat muodostuvat yleensä jonkin kaikkia yhdistävän asian ympärille.
Näissä porukoissa on erilaisia ihmisiä. Mulla on yksi hyvä ystävä, joka on erittäin suorasanainen ja jolla on hyvin vahvat mielipiteet asioista. Siinä ei ole yleensä mitään ongelmaa, koska hän on lähes aina oikeassakin. Mulla on myös toinen hyvä ystävä, joka on aika herkkä. Hänen elämässään on tapahtunut asioita, joihin tämä toinen ystäväni suhtautuu varsin ylimielisesti ja sanoo suoraan, mitä ajattelee. On parempi, että nämä kaksi ihmistä ei tapaa toisiaan, koska on lähes varmaa, että herkempi ystäväni loukkaantuu ja erittäin pahasti. Jos he joskus tapaavat, en halua heidän tapaavan minun kauttani.
Tunnen ystäväni ja kaverini sen verran hyvin, että tiedän, ketkä todennäköisesti tulevat toimeen ja ketkä eivät. Tiedän myös, ketkä pitäisivät siitä, että otan mukaani heille täysin tuntemattoman ihmisen. Ja ketkä eivät pitäisi. On oikeastaan aika paradoksaalista, että usein ihmisillä, joilla on laaja sosiaalinen verkosto ja taito ystävystyä ja tulla toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa, on verkostossaan ihmisiä, joilta tuo taito puuttuu. Sen vuoksi tarvitaan tilannetajua ja on mietittävä tarkkaan, onko uuden ihmisen mukaan ottaminen kaikille porukkaan kuuluville ok vai ei. Ja myös, viihtyisikö tämä uusi ihminen mukana vai kokisiko itsensä ulkopuoliseksi.
Ymmärrän sen että toinen kaveri pyytää esimerkiksi toisen puhelinnumeroa tai muuta yhteydenottotapaa sinulta,mutta on ihan oma päätöksesi haluatko sen antaa.Ettei tarvitse sitten kuunnella "miksi annoit sille mun puhelinnumeron"-kyselyitä tms.
Mutta tosiaan,onhan se aikuisen ihmisen oma tehtävä tutustua toiseen aikuiseen ihmiseen,ei se sinun tehtäväsi ole.Millä perusteella sinun pitäisi jotain tutustumisjuhlia tälle kaverillesi järjestää,mitä ihmettä.Eihän aikuinen ihminen tarvitse toisen tukea tuollaisissa tilanteissa.Muutenkin olisi tosi outoa jos tämä kaverisi yrittäisi toisen kaveriksi vaan sillä perusteella että on sinun kaverisi/omistaa samanlaisen koiran kuin joku kaverisi/joku random syy.Eiköhän se ole ihan kemioista kiinni tullaanko kavereiksi vai hyvänpäiväntutuiksi.
Mutta muuten,mielestäni se tulisivatko kaverisi toimeen keskenään ei ole ollenkaan sinun murheesi.Voit tutustuttaa heidät,mutta jos kemiat eivät kohtaakaan niin eikö se ole ihan heidän tehtävänsä sopia että nyt ei onnistukaan.Eihän siinä mitään välimiestä tarvita selittelemään miksei nyt tultukaan kavereiksi.
Ja jos joku kaverisi ei tulisikaan toimeen toisen kaverisi kanssa niin mikä siinä olisi niin pelottavaa?Eihän kaikki vaan tule toimeen,turha sitä on selitellä etukäteen.
Tai yksinkertaistettuna,älä sotkeudu toisten ongelmiin tai tee niistä omia ongelmiasi:)
Joo mutta entä kun et itsekään tunne tätä koiranomistajaa, nähnyt ohimennen 2 kertaa?:D
Ap