Lue keskustelun säännöt.
Help, ystävä haluaa tunkea kaveri- ja tuttavaporukoihin rytinällä!
03.03.2017 |
Minulla on ollut hyvä ystävä parin vuoden ajan. Pidän hänestä ja meillä on ollut tapana tavata 1-2 kertaa viikossa, aika usein siis. Kaksi lastamme ovat ikätovereita ja tulevat hyvin toimeen keskenään. Kerromme toisillemme tavatessamme kaikki kuulumiset ja tekemiset (keitä tavattu, missä käyty jne). Siis ihan molemmin puolin eikä mitenkään kehuskelevaan sävyyn.
Ongelmaksi on kuitenkin tullut se, että ystävä haluaa että järjestän yhteisiä tapaamisia kaikkien ihmisten kanssa jotka mainitsen. En ikinä ehdota itse vastaavaa, vaikka samalla mitalla kertoilee kavereistaan ja tekemisistään.
Pahin oli kun lapseni luokalle tuli lapsi, jonka perheessä on saman rotuinen (harvinainen) koira kuin ystävälläni ja on lisäksi kotoisin samasta kaupungista kuin kaverini. En tunne lapsen äitiä kuitenkaan pintapuolista tuttavuutta paremmin, mutta ystäväni halusi heti että annan edes hänen numeronsa naiselle, koska heillä on niin paljon yhteistä. Ystäväni tietää koirasta harrastusporukan kautta, joten ihmettelen miksi ei sitä kautta yritä tavata..
Kieltäydyin, koska minusta se saisi minutkin outoon valoon, koska en itsekään tunne naista. Nainen ei toki ole ainoa, jonka haluaa tavata vaan niitä on tällä hetkellä kaksi lisää.
Hän on muuten todella mukava ihminen, mutta herkkä ja riitantuu helposti. Haluan pitää hänet erillisenä ystävänä, koska pelkään sitäkin, että hän aiheuttaisi sekaannusta.
Hän on vasta viime aikoina alkanut käyttäytyä tuolla tavalla, enkä oikeasti tajua miksi ei ymmärrä kun olen sanonut, että yritäpä itse tutustua ja vaihtaa numeroa kun meillä on tuparit jne.. Se ei siis haittaisi minua, mutta en halua olla mitenkään osallinen noiden ystävyyssuhteiden syntymiseen. Ahdistaa koko tilanne. Tekee jo mieli repiä tukka päästä kun hän mainitsee, että "sun pitäisi järjestää tapaaminen, kuulostaa todella hauskalta tekemiseltä/ihmiseltä"..
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ymmärrä ongelmaa.
Jos kaverisi tapaa/on tavannut näitä henkilöitä jo juhlissa, miksi hän haluaa sinun järjestävän lisätapaamisia?
Miksi hän haluaa sinun antavan hänen numeronsa ihmiselle jota sinä et tunne, mutta kaverisi ilmeisesti tuntee (jos samassa harrastusporukassa ovat?
Samaa kummastelen. Lisäksi on outo käsitys, että "jos hän vain saa numeroni, niin sitten hän varmasti soittaa". Ehh, jos minulle tulisi joku ohimennen tapaamani ihminen tuomaan jonkun oman harrastusporukkaani kuuluvan ihmisen puhelinnumeroa, pitäisin sitä todella erikoisena enkä luultavasti todellakaan ottaisi yhteyttä. Jotakin vähän tämänkaltaista on kerran minulle tapahtunut, en tiedä mitkä olivat motiivit, mutta aloin välttelemään kyseistä ihmistä ja lopulta vaihdoin porukkaa. Tosi outoa, että ei voi itse lähestyä, vaan laittaa kaverinsa asialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin tietää mitä se käytännössä tarkoittaa, kun monesti kehoitetaan omien kavereiden/tuttujen kautta tutustumaan uusiin ihmisiin. Mutta joo, ehkä tämä tilanne nyt eri, kun ap:n kaveri nyt ei sitten selvästikään ollut yksinäinen.
Itsellä jäi vähän pimentoon, että miksi tämä kaveri halusi ylipäätään tavata näitä ap:n ystäviä vielä kahdestaan (ap esiliinana) siis oliko heillä aiemmin ollut kivaa yhdessä vai muita yhteisiä kiinnostuksen kohteita? Tämä koirakaveri nyt oli vähintäänkin outo homma, ignooraisin koko kysymyksen.
Toisaalta ymmärrän ap:n kaveria, jos hän on supersosiaalinen tapaus ja aidosti haluaisi tutustua näihin tyyppeihin mutta ei koe, että se on sopivaa ilman ap:ta. Mutta vaikutti siltä, että ap:n kaverille "kelpasi" kuka vaan kunhan se oli jollakin tapaa kytköksissä ap:n, se kuulostaa vähän oudolta.
Mutta en kyllä toisaalta ymmärrä, että mikä ongelma olisi ottaa tätä kaveria näihin kahvittelukekkereihin eds joskus mukaan. Jos hän on täysin ulkopuolinen, niin kaipa hän senkin itsekin huomaa. Ja ainakin silloin voi jatkossa vedota aiempaan kahvitteluhetkeen, joka ei ehkä mennyt muiden mielestä niin putkeen.
Epäuskoisena olen lukenut tätä jankkausta ja vatulointia. Joskus olen kaivannut hyviä naispuolisia ystäviä, mutta oikeastaan olen tyytyväinen että mitään parasta ystävää tai ystäväporukkaa ei ole. En kestä mitään "pelisilmää pitää olla ja tilannetajua ja juoruilunhalua ja niinku hauskoja juttuja ja niinku ihkui iltoja".. yök. Pitäkää akat tunkkinne.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin tietää mitä se käytännössä tarkoittaa, kun monesti kehoitetaan omien kavereiden/tuttujen kautta tutustumaan uusiin ihmisiin. Mutta joo, ehkä tämä tilanne nyt eri, kun ap:n kaveri nyt ei sitten selvästikään ollut yksinäinen.
Itsellä jäi vähän pimentoon, että miksi tämä kaveri halusi ylipäätään tavata näitä ap:n ystäviä vielä kahdestaan (ap esiliinana) siis oliko heillä aiemmin ollut kivaa yhdessä vai muita yhteisiä kiinnostuksen kohteita? Tämä koirakaveri nyt oli vähintäänkin outo homma, ignooraisin koko kysymyksen.
Toisaalta ymmärrän ap:n kaveria, jos hän on supersosiaalinen tapaus ja aidosti haluaisi tutustua näihin tyyppeihin mutta ei koe, että se on sopivaa ilman ap:ta. Mutta vaikutti siltä, että ap:n kaverille "kelpasi" kuka vaan kunhan se oli jollakin tapaa kytköksissä ap:n, se kuulostaa vähän oudolta.
Mutta en kyllä toisaalta ymmärrä, että mikä ongelma olisi ottaa tätä kaveria näihin kahvittelukekkereihin eds joskus mukaan. Jos hän on täysin ulkopuolinen, niin kaipa hän senkin itsekin huomaa. Ja ainakin silloin voi jatkossa vedota aiempaan kahvitteluhetkeen, joka ei ehkä mennyt muiden mielestä niin putkeen.
Se on minullekin mysteeri. Hän on kaikista kiinnostunut, mutta erityisesti niistä kavereista joilla on varakkuutta tai ovat minulle hyvin läheisiä. Voi olla, että haluaa vain lapsellisesti päästä osingoille..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista huomata, miten moni on sitä mieltä, ettei ihmisen tarvitse tehdä itse mitään tutustuakseen muihin. Aina pitää olla joku muu, joka järjestää ja huolehtii, että tutustutaan. Olen huomannut jo aiemmin, että meillä on jo sukupolvi aikuisia, joiden ei ole koskaan tarvinnut itse tutustua. Ensin äiti on huolehtinut, että lapsella on kavereita. Sitten päiväkodissa hoitajat ovat huolehtineet, että lapsella on kavereita. Koulussa opettajan tehtävä on huolehtia, että lapsella on kavereita. Lapsen ei itse tarvitse tehdä mitään saadakseen kavereita vaan aina joku aikuinen tekee sen hänen puolestaan. Tällainen ihminen ei aikuisenakaan osaa tutustua muihin vaan odottaa, että taas tulee joku "äiti", "hoitaja" tai "opettaja", joka tekee sen hänen puolestaan.
Mun nuorella aikuisella on jännä tyyli sen kaveripiirissään. Ne esittelee uudet ihmiset toisille. En tiedä liittyykö tämä vain heidän opiskelupiiriinsä vai onko nykynuorilla uudellainen suhtautuminen mutta ne tosiaan esittelee kaverit vieraammille. Näin kaikki saa uusia tuttavuuksia ja kaveripiiri laajenee vaivattomasti. Me vanhemmat voitais kyllä tuosta ottaa mallia. Aika kiva tapa minusta.
Ei mun nuoruudessa ollut tämmöstä tapaa ollenkaan.
Nuorena aikuisena on myös eri tavalla aikaa seurustella ja tavata, ja ilman lapsia paljon helpompi tavata. Jos jokainen kaveri esittelisi minulle jokaisen uuden kaverinsa, niin ei, ei kiitos. Sopii ehkä sinun jälkikasvulle, mutta ei minulle eikä monelle muulle. On vielä sekin että kaverissa tiettyä kaksinaamaisuutta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista huomata, miten moni on sitä mieltä, ettei ihmisen tarvitse tehdä itse mitään tutustuakseen muihin. Aina pitää olla joku muu, joka järjestää ja huolehtii, että tutustutaan. Olen huomannut jo aiemmin, että meillä on jo sukupolvi aikuisia, joiden ei ole koskaan tarvinnut itse tutustua. Ensin äiti on huolehtinut, että lapsella on kavereita. Sitten päiväkodissa hoitajat ovat huolehtineet, että lapsella on kavereita. Koulussa opettajan tehtävä on huolehtia, että lapsella on kavereita. Lapsen ei itse tarvitse tehdä mitään saadakseen kavereita vaan aina joku aikuinen tekee sen hänen puolestaan. Tällainen ihminen ei aikuisenakaan osaa tutustua muihin vaan odottaa, että taas tulee joku "äiti", "hoitaja" tai "opettaja", joka tekee sen hänen puolestaan.
Mun nuorella aikuisella on jännä tyyli sen kaveripiirissään. Ne esittelee uudet ihmiset toisille. En tiedä liittyykö tämä vain heidän opiskelupiiriinsä vai onko nykynuorilla uudellainen suhtautuminen mutta ne tosiaan esittelee kaverit vieraammille. Näin kaikki saa uusia tuttavuuksia ja kaveripiiri laajenee vaivattomasti. Me vanhemmat voitais kyllä tuosta ottaa mallia. Aika kiva tapa minusta.
Ei mun nuoruudessa ollut tämmöstä tapaa ollenkaan.
Tuota juuri tarkoitin. Jotta voi tutustua muihin ihmisiin, tarvitaan joku, joka esittelee muille. Tässä tapauksessa "äiti/hoitaja/opettaja" on sinun nuoresi.
Ei minunkaan nuoruudessani ollut tuollaista tapaa vaan silloin tutustuttiin ihan itse.
Niin ja mun mielestä se on tosi hyvä tapa. Ihan älyttömän hyvä tapa, että kaveri/opiskelija/työ/harrastusporukoissa otetaan uudetkin mukaan tuolla tavalla luontevasti ja kivasti.
Niin on. Tässä on vaan se hankaluus, että jos ei ole tutustunut tällaiseen tutustuttajaan, voi jäädä hyvinkin yksinäiseksi, koska ei osaa itse omatoimisesti tutustua muihin. Suomessa on varsin paljon yksinäisiä nuoria ja aikuisia, joilla ei ole tällaista tutustuttajaa.
Niinpä. Mutta olisi kiva jos tuommonen tapa leviäisi. Sehän on itseasiassa se vanhanaikainen tapa, että joku esittelee sinut toiselle jossakin tilaisuudessa mitä jatkuvasti näkee varsinkin englantilaisissa sarjoissa.
Mulla oli joskus kaveri vähän niin kuin ap ja mä luulen, että yksi syy siihen oli se, että oon sellanen, josta ihmiset helposti pitää, myös miehet. Tuskin ainoa syy kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista huomata, miten moni on sitä mieltä, ettei ihmisen tarvitse tehdä itse mitään tutustuakseen muihin. Aina pitää olla joku muu, joka järjestää ja huolehtii, että tutustutaan. Olen huomannut jo aiemmin, että meillä on jo sukupolvi aikuisia, joiden ei ole koskaan tarvinnut itse tutustua. Ensin äiti on huolehtinut, että lapsella on kavereita. Sitten päiväkodissa hoitajat ovat huolehtineet, että lapsella on kavereita. Koulussa opettajan tehtävä on huolehtia, että lapsella on kavereita. Lapsen ei itse tarvitse tehdä mitään saadakseen kavereita vaan aina joku aikuinen tekee sen hänen puolestaan. Tällainen ihminen ei aikuisenakaan osaa tutustua muihin vaan odottaa, että taas tulee joku "äiti", "hoitaja" tai "opettaja", joka tekee sen hänen puolestaan.
Mun nuorella aikuisella on jännä tyyli sen kaveripiirissään. Ne esittelee uudet ihmiset toisille. En tiedä liittyykö tämä vain heidän opiskelupiiriinsä vai onko nykynuorilla uudellainen suhtautuminen mutta ne tosiaan esittelee kaverit vieraammille. Näin kaikki saa uusia tuttavuuksia ja kaveripiiri laajenee vaivattomasti. Me vanhemmat voitais kyllä tuosta ottaa mallia. Aika kiva tapa minusta.
Ei mun nuoruudessa ollut tämmöstä tapaa ollenkaan.
Tuota juuri tarkoitin. Jotta voi tutustua muihin ihmisiin, tarvitaan joku, joka esittelee muille. Tässä tapauksessa "äiti/hoitaja/opettaja" on sinun nuoresi.
Ei minunkaan nuoruudessani ollut tuollaista tapaa vaan silloin tutustuttiin ihan itse.
Niin ja mun mielestä se on tosi hyvä tapa. Ihan älyttömän hyvä tapa, että kaveri/opiskelija/työ/harrastusporukoissa otetaan uudetkin mukaan tuolla tavalla luontevasti ja kivasti.
Niin on. Tässä on vaan se hankaluus, että jos ei ole tutustunut tällaiseen tutustuttajaan, voi jäädä hyvinkin yksinäiseksi, koska ei osaa itse omatoimisesti tutustua muihin. Suomessa on varsin paljon yksinäisiä nuoria ja aikuisia, joilla ei ole tällaista tutustuttajaa.
Niinpä. Mutta olisi kiva jos tuommonen tapa leviäisi. Sehän on itseasiassa se vanhanaikainen tapa, että joku esittelee sinut toiselle jossakin tilaisuudessa mitä jatkuvasti näkee varsinkin englantilaisissa sarjoissa.
Esittely nyt on perus käytöstapa eikä liity tähän keskusteluun. Esitelty on ja joskus on tavattukin joidenkin kanssa hänen haluamallaan tavalla. ei riittänyt eikä usko, että syvempää suhdetta tuskin syntyy. Tällaista en englantilsisissa sarjoissa ole nähnyt.
Ap
Olen muuten huvikseni pyytänyt kahta oikeasti yksinäistä mukaani eräisiin tapahtumiin yksin tänä vuonna.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon tosi ujo ja joidenkin kahvikutsujen järkkääminen tai ylipäätään vain itseni tyrkyttäminen yhtään mihinkään vie ihan liikaa energiaa. Ymmärrän siis hyvin että muutkaan ei yksinkertaisesti jaksa välittää omia tai muiden yhteystietoja eteenpäin.
Jos olisin vaikka kaupungilla tai kahvilassa yhden tutun kanssa ja siihen tulisikin joku toinen tuttu, niin totta kai esittelisin heidät toisilleen ja saisi vaikka liittyä seuraan jos haluaisi. Mutta aktiivisesti en jaksaisi mitään erillisiä tilaisuuksia järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista huomata, miten moni on sitä mieltä, ettei ihmisen tarvitse tehdä itse mitään tutustuakseen muihin. Aina pitää olla joku muu, joka järjestää ja huolehtii, että tutustutaan. Olen huomannut jo aiemmin, että meillä on jo sukupolvi aikuisia, joiden ei ole koskaan tarvinnut itse tutustua. Ensin äiti on huolehtinut, että lapsella on kavereita. Sitten päiväkodissa hoitajat ovat huolehtineet, että lapsella on kavereita. Koulussa opettajan tehtävä on huolehtia, että lapsella on kavereita. Lapsen ei itse tarvitse tehdä mitään saadakseen kavereita vaan aina joku aikuinen tekee sen hänen puolestaan. Tällainen ihminen ei aikuisenakaan osaa tutustua muihin vaan odottaa, että taas tulee joku "äiti", "hoitaja" tai "opettaja", joka tekee sen hänen puolestaan.
Mun nuorella aikuisella on jännä tyyli sen kaveripiirissään. Ne esittelee uudet ihmiset toisille. En tiedä liittyykö tämä vain heidän opiskelupiiriinsä vai onko nykynuorilla uudellainen suhtautuminen mutta ne tosiaan esittelee kaverit vieraammille. Näin kaikki saa uusia tuttavuuksia ja kaveripiiri laajenee vaivattomasti. Me vanhemmat voitais kyllä tuosta ottaa mallia. Aika kiva tapa minusta.
Ei mun nuoruudessa ollut tämmöstä tapaa ollenkaan.
Tuota juuri tarkoitin. Jotta voi tutustua muihin ihmisiin, tarvitaan joku, joka esittelee muille. Tässä tapauksessa "äiti/hoitaja/opettaja" on sinun nuoresi.
Ei minunkaan nuoruudessani ollut tuollaista tapaa vaan silloin tutustuttiin ihan itse.
Niin ja mun mielestä se on tosi hyvä tapa. Ihan älyttömän hyvä tapa, että kaveri/opiskelija/työ/harrastusporukoissa otetaan uudetkin mukaan tuolla tavalla luontevasti ja kivasti.
Niin on. Tässä on vaan se hankaluus, että jos ei ole tutustunut tällaiseen tutustuttajaan, voi jäädä hyvinkin yksinäiseksi, koska ei osaa itse omatoimisesti tutustua muihin. Suomessa on varsin paljon yksinäisiä nuoria ja aikuisia, joilla ei ole tällaista tutustuttajaa.
Niinpä. Mutta olisi kiva jos tuommonen tapa leviäisi. Sehän on itseasiassa se vanhanaikainen tapa, että joku esittelee sinut toiselle jossakin tilaisuudessa mitä jatkuvasti näkee varsinkin englantilaisissa sarjoissa.
Esitteleminen kuitenkin edellyttää, että tuntee sekä esiteltävän että ne, joille esitellään. Jos aloitan vaikka uuden harrastuksen, niin täytyy mun itse esitellä itseni eikä mennä jonnekin seisomaan ja odottamaan, että joku muu tulee esittelemään mut muille. Koska eihän kukaan muukaan tiedä, kuka minä olen, jos en ensin esittele itseäni. Menee nyt jo vähän ohi aloittajan tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko hieman narsistine ihminen kyseessä sitten. Millaisia ystävyyssuhteita häneltä löytyy ja oletko ikinä tavannut heistä yhtäkään..?
Näin vanhan kokeneen ihmisen silmissä vaikuttaa kanssa vähän siltä, että lieneekö nuo hänen ystävänsä mielikuvitusystäviä.
Jos ap ei ole heitä tavannut.
Anteeksi, jos asiasta puhuttu, kun en ehtinyt kaikkea lukea.
t.mummeli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko hieman narsistine ihminen kyseessä sitten. Millaisia ystävyyssuhteita häneltä löytyy ja oletko ikinä tavannut heistä yhtäkään..?
Olen tavannut. On hyviä suhteita ja pitkiä, mutta vaikeaa tuntuu olevan muodostaa pitkiä suhteita, joita ei "avoimuudellaan" pilaisi. Olen siis tavannut sattumalta, mutta en ole kiinnostunut ystävystymään.
ap
Ap, nyt käsi sydämmelle: moniko omista kavereistasi on sellaisia, joihin olet tutustunut alunperin jossain toisen kaverisi pitämissä bileissä tms.?
Mulla on sellaisia kokemuksia paristakin kaverista, jotka ovat kaveriporukkaan tutustuneet minun kauttani. Sitten kun ovat keskenään alkaneet olla tosikamuja, niin ei siinä sitten ole mua enää tarvittukaan. Niin myönnän, että nykyisin tästä syystä harkitsen tarkkaan, kenet tutustutan kehenkin. Ärsyttää huomata, että yhden bileillan jälkeen toisilleen entuudestaan tuntemattomat naiset ovatkin heti jo fbkamuja... Ja siitä se sitten jo alkaakin, meikäläisen sivuuttaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen suhtautumistasi asiaan. Itse tutustutan tuttaviani mielellään toisiinsa, mukavaa kun voi erilaisilla porukoilla tehdä asioita kun kaveritkin tuntevat toisensa. Itsekin pyysin tai oikeastaan vihjaisin kerran yhdelle ystävälleni, että voisiko hän järjestää niin, että tapaisin yhden hänen ystävänsä, koska tämä ystävä teki tutkimusta samasta aiheesta kuin minä ja olisin niin mielelläni keskustellut hänen kanssaan. Uusiin ihmisiin tutustuminen tapahtuu luontevammin juuri niin, että tavataan yhteisten tuttujen kautta. Ei ole ollenkaan sama asia soittaa ventovieraalle ihmiselle kuin vaihtaa muutama sana isomman porukan tapaamisessa. Itse lähinnä ajattelen, että jos ihminen kieltäytyy tutustuttamasta ihmisiä toisiinsa, onko taustalla pelko tai mustasukkaisuus tai ajatus, että jotenkin omistaa omat kaverinsa? Voisit pohtia, millainen ystävä sinä olet hänelle.
Sanoinhan, että saavat tutustua kunhan tekevät sen juhlissani tai muualla. Itselläni ole aikaa järjestää tapaamisia ja seurustella. Jos minulla on kerran pari viikossa tunti aikaa, seurustelen miten itseäni huvittaa. Kivaahan sen pitää olla?
Onhan siinä sekin, että ehkä sinä ja tämä toinen tutkiva ystävä ette kolmannen kaverin mielestä sopineet yhteen. Työ tai tutkimusaihe ei vielä riitä pitkälle, jos kemiat eivät kohtaa. Tätäkin on joskus ollut, että ystävästäni ei ole kovasti tykätty kun hän haluaa puhua paljon eikä välttele ongelmista puhumista, jos niitä on. Näitä asioita on ihan tosi vaikea sanoa suoraan ihmiselle, josta välittää ilman, että "hajottaisi" persoonaa.
ap
Mutta eihän se ole sinun tehtäväsi arvioida tulevatko he toimeen. Kavereita voi ola monenlasia, eikä siinä sen kummempaa kemiaa tarvita. Jos ystäväsi haluaa tavata jonkun vaipakoira treffien merkeissä tai keskustellakseen gradusta toisen samasta aihepiiristä kirjoittaneen kanssa niin eisen tuttavuuden kovin syvä tarvitse olla. Sinulla on jotenkin holhoava asenne ystävääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista huomata, miten moni on sitä mieltä, ettei ihmisen tarvitse tehdä itse mitään tutustuakseen muihin. Aina pitää olla joku muu, joka järjestää ja huolehtii, että tutustutaan. Olen huomannut jo aiemmin, että meillä on jo sukupolvi aikuisia, joiden ei ole koskaan tarvinnut itse tutustua. Ensin äiti on huolehtinut, että lapsella on kavereita. Sitten päiväkodissa hoitajat ovat huolehtineet, että lapsella on kavereita. Koulussa opettajan tehtävä on huolehtia, että lapsella on kavereita. Lapsen ei itse tarvitse tehdä mitään saadakseen kavereita vaan aina joku aikuinen tekee sen hänen puolestaan. Tällainen ihminen ei aikuisenakaan osaa tutustua muihin vaan odottaa, että taas tulee joku "äiti", "hoitaja" tai "opettaja", joka tekee sen hänen puolestaan.
Mun nuorella aikuisella on jännä tyyli sen kaveripiirissään. Ne esittelee uudet ihmiset toisille. En tiedä liittyykö tämä vain heidän opiskelupiiriinsä vai onko nykynuorilla uudellainen suhtautuminen mutta ne tosiaan esittelee kaverit vieraammille. Näin kaikki saa uusia tuttavuuksia ja kaveripiiri laajenee vaivattomasti. Me vanhemmat voitais kyllä tuosta ottaa mallia. Aika kiva tapa minusta.
Ei mun nuoruudessa ollut tämmöstä tapaa ollenkaan.
Tuota juuri tarkoitin. Jotta voi tutustua muihin ihmisiin, tarvitaan joku, joka esittelee muille. Tässä tapauksessa "äiti/hoitaja/opettaja" on sinun nuoresi.
Ei minunkaan nuoruudessani ollut tuollaista tapaa vaan silloin tutustuttiin ihan itse.
Niin ja mun mielestä se on tosi hyvä tapa. Ihan älyttömän hyvä tapa, että kaveri/opiskelija/työ/harrastusporukoissa otetaan uudetkin mukaan tuolla tavalla luontevasti ja kivasti.
Niin on. Tässä on vaan se hankaluus, että jos ei ole tutustunut tällaiseen tutustuttajaan, voi jäädä hyvinkin yksinäiseksi, koska ei osaa itse omatoimisesti tutustua muihin. Suomessa on varsin paljon yksinäisiä nuoria ja aikuisia, joilla ei ole tällaista tutustuttajaa.
Niinpä. Mutta olisi kiva jos tuommonen tapa leviäisi. Sehän on itseasiassa se vanhanaikainen tapa, että joku esittelee sinut toiselle jossakin tilaisuudessa mitä jatkuvasti näkee varsinkin englantilaisissa sarjoissa.
Esitteleminen kuitenkin edellyttää, että tuntee sekä esiteltävän että ne, joille esitellään. Jos aloitan vaikka uuden harrastuksen, niin täytyy mun itse esitellä itseni eikä mennä jonnekin seisomaan ja odottamaan, että joku muu tulee esittelemään mut muille. Koska eihän kukaan muukaan tiedä, kuka minä olen, jos en ensin esittele itseäni. Menee nyt jo vähän ohi aloittajan tilanteen.
Suomalaiset kunnioittavat toisen tilaa ja yksityisyyttä. Jos paikalle saapuu kaikille vieras henkilö, joka ei esittele itseään, muut olettavat, ettei hän haluakaan tutustua muihin. Hänen annetaan olla rauhassa, koska oletetaan, että hän haluaakin olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen suhtautumistasi asiaan. Itse tutustutan tuttaviani mielellään toisiinsa, mukavaa kun voi erilaisilla porukoilla tehdä asioita kun kaveritkin tuntevat toisensa. Itsekin pyysin tai oikeastaan vihjaisin kerran yhdelle ystävälleni, että voisiko hän järjestää niin, että tapaisin yhden hänen ystävänsä, koska tämä ystävä teki tutkimusta samasta aiheesta kuin minä ja olisin niin mielelläni keskustellut hänen kanssaan. Uusiin ihmisiin tutustuminen tapahtuu luontevammin juuri niin, että tavataan yhteisten tuttujen kautta. Ei ole ollenkaan sama asia soittaa ventovieraalle ihmiselle kuin vaihtaa muutama sana isomman porukan tapaamisessa. Itse lähinnä ajattelen, että jos ihminen kieltäytyy tutustuttamasta ihmisiä toisiinsa, onko taustalla pelko tai mustasukkaisuus tai ajatus, että jotenkin omistaa omat kaverinsa? Voisit pohtia, millainen ystävä sinä olet hänelle.
Sanoinhan, että saavat tutustua kunhan tekevät sen juhlissani tai muualla. Itselläni ole aikaa järjestää tapaamisia ja seurustella. Jos minulla on kerran pari viikossa tunti aikaa, seurustelen miten itseäni huvittaa. Kivaahan sen pitää olla?
Onhan siinä sekin, että ehkä sinä ja tämä toinen tutkiva ystävä ette kolmannen kaverin mielestä sopineet yhteen. Työ tai tutkimusaihe ei vielä riitä pitkälle, jos kemiat eivät kohtaa. Tätäkin on joskus ollut, että ystävästäni ei ole kovasti tykätty kun hän haluaa puhua paljon eikä välttele ongelmista puhumista, jos niitä on. Näitä asioita on ihan tosi vaikea sanoa suoraan ihmiselle, josta välittää ilman, että "hajottaisi" persoonaa.
ap
Mutta eihän se ole sinun tehtäväsi arvioida tulevatko he toimeen. Kavereita voi ola monenlasia, eikä siinä sen kummempaa kemiaa tarvita. Jos ystäväsi haluaa tavata jonkun vaipakoira treffien merkeissä tai keskustellakseen gradusta toisen samasta aihepiiristä kirjoittaneen kanssa niin eisen tuttavuuden kovin syvä tarvitse olla. Sinulla on jotenkin holhoava asenne ystävääsi.
En ole aloittaja, mutta annan sulle esimerkin omasta elämästäni. Mulla on ystävä, jonka mielestä kaikki muut uskonnot paitsi kristinusko ovat vain vallankäyttöä. Hän suhtautuu erittäin kielteisesti kaikkiin sellaisiin uskontoihin, joissa naisen asema on hänen mielestään alisteinen. Hän on myös suorasanainen ja katsoo, että hänellä on ihan missä tilanteessa tahansa oikeus ilmaista omat mielipiteensä. Mulla on myös ystävä, joka on kääntynyt muslimiksi. Tämä ystäväni on herkkä, melko hiljainen ja pukeutuu kuten musliminaiset pukeutuvat. On asioita, jotka kiinnostavat kumpaakin ystävääni. Kun kutsun ystäviäni kahville, mun tehtäväni todellakin on arvioida, tulevatko he toimeen. Voit aivan vapaasti kutsua sitä holhoamiseksi, mutta mieluummin holhoan ystävääni kuin altistan hänet tilanteelle, jossa koko hänen identiteettinsä perustana olevat asiat lytätään maanrakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista huomata, miten moni on sitä mieltä, ettei ihmisen tarvitse tehdä itse mitään tutustuakseen muihin. Aina pitää olla joku muu, joka järjestää ja huolehtii, että tutustutaan. Olen huomannut jo aiemmin, että meillä on jo sukupolvi aikuisia, joiden ei ole koskaan tarvinnut itse tutustua. Ensin äiti on huolehtinut, että lapsella on kavereita. Sitten päiväkodissa hoitajat ovat huolehtineet, että lapsella on kavereita. Koulussa opettajan tehtävä on huolehtia, että lapsella on kavereita. Lapsen ei itse tarvitse tehdä mitään saadakseen kavereita vaan aina joku aikuinen tekee sen hänen puolestaan. Tällainen ihminen ei aikuisenakaan osaa tutustua muihin vaan odottaa, että taas tulee joku "äiti", "hoitaja" tai "opettaja", joka tekee sen hänen puolestaan.
Mun nuorella aikuisella on jännä tyyli sen kaveripiirissään. Ne esittelee uudet ihmiset toisille. En tiedä liittyykö tämä vain heidän opiskelupiiriinsä vai onko nykynuorilla uudellainen suhtautuminen mutta ne tosiaan esittelee kaverit vieraammille. Näin kaikki saa uusia tuttavuuksia ja kaveripiiri laajenee vaivattomasti. Me vanhemmat voitais kyllä tuosta ottaa mallia. Aika kiva tapa minusta.
Ei mun nuoruudessa ollut tämmöstä tapaa ollenkaan.
Mielenkiintoista lukea tätä ketjua, koska samaan asiaan törmää töissä. Nuoria ihmisiä tulee työpaikalle, mutta he eivät esittäydy, jos kukaan ei tee sitä heidän puolesta tai joku vanhempi henkilö tule vartavasten tutustumaan.
uusavuttomuutta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista huomata, miten moni on sitä mieltä, ettei ihmisen tarvitse tehdä itse mitään tutustuakseen muihin. Aina pitää olla joku muu, joka järjestää ja huolehtii, että tutustutaan. Olen huomannut jo aiemmin, että meillä on jo sukupolvi aikuisia, joiden ei ole koskaan tarvinnut itse tutustua. Ensin äiti on huolehtinut, että lapsella on kavereita. Sitten päiväkodissa hoitajat ovat huolehtineet, että lapsella on kavereita. Koulussa opettajan tehtävä on huolehtia, että lapsella on kavereita. Lapsen ei itse tarvitse tehdä mitään saadakseen kavereita vaan aina joku aikuinen tekee sen hänen puolestaan. Tällainen ihminen ei aikuisenakaan osaa tutustua muihin vaan odottaa, että taas tulee joku "äiti", "hoitaja" tai "opettaja", joka tekee sen hänen puolestaan.
Mun nuorella aikuisella on jännä tyyli sen kaveripiirissään. Ne esittelee uudet ihmiset toisille. En tiedä liittyykö tämä vain heidän opiskelupiiriinsä vai onko nykynuorilla uudellainen suhtautuminen mutta ne tosiaan esittelee kaverit vieraammille. Näin kaikki saa uusia tuttavuuksia ja kaveripiiri laajenee vaivattomasti. Me vanhemmat voitais kyllä tuosta ottaa mallia. Aika kiva tapa minusta.
Ei mun nuoruudessa ollut tämmöstä tapaa ollenkaan.
Mielenkiintoista lukea tätä ketjua, koska samaan asiaan törmää töissä. Nuoria ihmisiä tulee työpaikalle, mutta he eivät esittäydy, jos kukaan ei tee sitä heidän puolesta tai joku vanhempi henkilö tule vartavasten tutustumaan.
Huomattu on. Käyn työni puolesta aika usein kansainvälisissä konferensseissa ja niissäkin on ihan yleinen käytäntö, että minä ihan itse esittelen itseni muille enkä jää ovensuuhun odottamaan, että jostain tulee joku, joka alkaa esitellä minut muille. En ole kuninkaallinen, joten en voi odottaa kuninkaallisten kohtelua. Toki, jos tilaisuudessa tapaan jonkun jo tuntemani ihmisen, joka juttelee minulle tuntemattoman kanssa, tuntemani ihminen esittelee meidät toisillemme.
No voi hyvät hyssykät! Mikä ongelma ystävällisesti sanoa ettet nyt töiltäsi ja perheeltäsi ehdi ja jaksa järjestää mitään ylimääräistä. Ja lisäksi tunnet tämän lapsesi äidin/koiranomistajan niin huonosti ettet a) tiedä puhelinnumeroa, B) kehtaa tuntemattomien numeroa jaella- ihan mitä vain voit "keksiä". Jatkossa matalalla profiililla keskustelua muista ihmisistä.
Niin on. Tässä on vaan se hankaluus, että jos ei ole tutustunut tällaiseen tutustuttajaan, voi jäädä hyvinkin yksinäiseksi, koska ei osaa itse omatoimisesti tutustua muihin. Suomessa on varsin paljon yksinäisiä nuoria ja aikuisia, joilla ei ole tällaista tutustuttajaa.