Lue keskustelun säännöt.
En ikinä valmistu :(
25.02.2017 |
Onkohan täällä ketään, jolla on samanlaisia tuntemuksia kuin mulla?
Pitäisi tehdä gradu loppuun. Mun motivaatio on nolla. Viimeisiä viedään, mutta olen jäänyt täysin jumiin. En tiedä yhtään mitä tapahtuu kun valmistun, ei ole mitään mitä odottaa. Pitkä parisuhde kariutui vuodenvaihteessa ja ero on imenyt loputkin voimat jotka mulla oli. Olen myös opiskellut aivan liian pitkään ja musta tuntuu etten pärjää kilpailussa työpaikoista mitenkään. Kaikki on tahmeaa ja aika kuluu huomaamatta enkä taas ole saanut mitään tehtyä moneen kuukauteen. Olen alkanut häpeämään itseäni ja välttelen ihmisiä, koska kaikki vaan kyselevät, enkö jo kohta valmistu? Joo en, edelleenkään, ilmeisesti. Olen kai jotenkin kyvytön. En siis normaali. Haluaisin vaan ryömiä johonkin koloon ja lakata olemasta. Miksi ikinä huijasin itseäni menemällä yliopistoon! En halua nähdä yhtään sukulaista, en kavereita, jotka on valmistunut ajat sitten ja menee naimisiin ja saa lapsia, en opiskelukavereita jotka on valmistumassa tai valmistuneet tai päässeet kiinni hyvään työpaikkaan tai edes ylipäänsä kiinnostuneita opinnoistaan. Mua ei kiinnosta enää mikään. Oon häpeällinen luuseri. Jos joku tietää taikakeinon jolla motivoida itsensä valmistumaan ja pääsemään hyvään tai edes johonkin työpaikkaan, pliis kertokaa se mulle. Kaiken kukkuraksi lihon koska en jaksa liikkuakaan.
Kommentit (48)
Tsemppiä. Minä olen tehnyt gradua viimeiset 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein sen kuukaudessa ja rimaa hipoen läpi. Tuli paljon parempi olo
Mulla on täysin sama, mut opinnäytetyön kanssa, eli vielä nolompaa kun en edes AMKista selviä...
Ymmärrän tunteesi. Kymmenen vuotta yliopistolla takana ja nyt on jäljellä enää gradun loppurutistus. Miten se tuntuukin niin vaikealta.
Eniten ehkä pelottaa se todellisuus valmistumisen jälkeen, mahdoton työllisyystilanne. Jotenkin on kuitenkin helpompaa sanoa olevansa yliopisto-opiskelija kuin työtön.
Ota esille gradun arvosteluperusteet. Mikä on vähimmäisvaatimus? Tavoittele sitä.
Onko opinnot muuten reilassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tein sen kuukaudessa ja rimaa hipoen läpi. Tuli paljon parempi olo
Tällaiset kommentit ovat ihan turhia ja suorastaan vääristeleviä, jos ei kerrota samalla, montako kirjaa tai artikkelia on lukenut tai mistä tiedekunnasta valmistunut. Totta on, että jotkut ovat nopeita lukijoita, mutta jos lähteitä pitää olla esim. sata, niin ei niitä pysty lukemaan ja työstämään kuukaudessa.
Ei sinun graduun mennyt vain kuukautta, jos tarkoitat vain sen kirjoittamiseen kulunutta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kaikki,
kiitos vastauksista... muuten opinnot on aika lailla kasassa. Itse asiassa niitä on vähän liikaakin :/ tästäkin tulee vaan huono omatunto. Haaskaan yhteiskunnan varoja. Samastun sinuun vitonen, muakin pelottaa työtilanne tosi paljon. Silti luulen että olis henkisesti helpompaa olla ees se työtön maisteri kuin ikuinen kandi... en tiedä onko näin, älkää nyt työttömät maisterit loukkaantuko!
ykkösellä hyviä neuvoja. Paha vaan että oon jo tehnyt tuota ja lipsunut joka kerta! En siis enää kehtaa... läheiset jo pyörittelee silmiään kun laitan taas uutta dead linea itselleni ja nyt olen minäkin lakannut huijaamasta itseäni. Oon päättäny hoitaa homman loppuun kaikessa hiljaisuudessa. Tuskin enää tässä vaiheessa kehtaan pitää mitään valmistujaisiakaan jos tää nyt ikinä loppuu. Tää onniin lässähdys koko homma.
Anteeksi kun valitan, oon vaan kyllästynyt olemaan optimistinnen itseni suhteen kun se ei ole vuosiin auttanut mitään.
Mutta tartun nyt ainakin tuohon ajatukseen, että minimivaatimuksilla vaan ja yhtään enempää en aseta tavoitteeksi.
Jotenkin tosi vaikea olo kun MIKÄÄN osa-alue elämässä ei oikein ole hyvin.... ei parisuhdetta eikä tutkintoa eikä kohta kai terveyttäkään :'D olis varmaanv aan pitänyt mennä lukiosta johonkin mäkin kassalle tai siivoamaan ja jäädä sinne. Siinä vois ees tuntea olevansa hyvä, hah.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tein sen kuukaudessa ja rimaa hipoen läpi. Tuli paljon parempi olo
Tällaiset kommentit ovat ihan turhia ja suorastaan vääristeleviä, jos ei kerrota samalla, montako kirjaa tai artikkelia on lukenut tai mistä tiedekunnasta valmistunut. Totta on, että jotkut ovat nopeita lukijoita, mutta jos lähteitä pitää olla esim. sata, niin ei niitä pysty lukemaan ja työstämään kuukaudessa.
Ei sinun graduun mennyt vain kuukautta, jos tarkoitat vain sen kirjoittamiseen kulunutta aikaa.
Kuukausi siitä, kun valitsin aiheen siihen kun palautin lopullisen työn. Huonohan se oli, mutta läpi meni ja ohi on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh! nro 9 on siis ap.
terv. ääliö-ap viskilasin kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä alaa opiskelet?
Maantiedettä... joo, ei ehkä järkevää :'P Tää nyt kuitenkin kiinnosti ainakin silloin kun hairahduin yliopistoon...
Ap
Ap hyvä, vaikka tuntisit itsesi miten lusmuksi gradusi kanssa, niin olet yksi monista, monista ihmisitä, jotka ovat joutuneet samaan jamaan. Gradu pitää tehdä nyt loppuun, se on selvä. Arvosanalla ei lopulta ole niin väliä, mikä tahansa gradu on parempi kuin ei mitään gradua, mutta kelvollinen gradu nostaisi itsetuntoasi, ja sitä tarvitse juuri nyt.
Miten on ohjauksen kanssa? Saisitko kerrottua ohjaajalle, että haluat työn valmiiksi ja mielellään jollain suht ok arvosanalla?
Kokemuksesta voin kertoa, että gradun jättämisen jälkeen ei välttämättä tule mitään mieletöntä euforiaa, mutta valmistuminen tuo silti itsetuntoa, joka voi sysätä muut osa-alueet elämässäsi oikeaan suuntaan.
Jos kirjoitat joka ikinen päivä vähän, saat työn lopulta melkein väistämättä loppuun. Samalla huomaat, että ajattelusi kehittyy ja se on se, mitä gradusta lopulta saat. Itsetuntoa ja kykyä kirjoittaa jotensakin analyyttista tekstiä, missä näytät olevasi oman alasi asiantuntija.
Vaikka et lopulta pitäisi suuria juhlia, voit luvata itse itsellesi jonkun palkinnon. Vaikka rentouttavan kasvohoidon tms.
Paljon tsemppiä ja voimia gradun tekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä alaa opiskelet?
Maantiedettä... joo, ei ehkä järkevää :'P Tää nyt kuitenkin kiinnosti ainakin silloin kun hairahduin yliopistoon...
Ap
Sinullahan on tosi hyvä pääaine, ap!
Eikö yliopistossa enää ole gradun ohjausta?
Kirjoitin graduni kauan sitten eli 1989. Tuohon aikaan saattoi käydä tiedekunnan professorin luona ja tuoda hänen luettavakseen gradun hahmotelman ja sitten pala palalta, mitä oki saanut kirjoitettua.
Minulla oli tuohon aikaan samanlaisia tunteita kuin sinulla, ap.
Vaikka ajankohta oli 80-luku, jota nykyään kai pidetään hyvänä työllistymisaikana.
En olisi tahtonut opintojen päättyvän, mutta ne olivat jo venyneet kahdeksaksi vuodeksi. Gradu valmistui pikku hiljaa noin puolessa vuodessa. Tuntui kuitenkin lopulta hyvältä saada tutkinto valmiiksi.
Älä mieti, miten kalliiksi olet tullut yhteiskunnalle. Jokainen tulee kalliiksi. Ihan syntymästä asti. Synnytys sairaalassa, neuvolapalvelut, lapsilisät, rokotukset, perusterveydenhoito, päivähoito, peruskoulu, ammattikoulu, lukio, opintoraha, työttömyyspäiväraha...jos alkaa miettiä tuollaisia, sitä vaan kauhistuu ja jähmettyy eikä elämästä tule enää mitään.
Tsemppiä!
Et varmasti ole ainoa. Itse en tosin enää ole samassa tilanteessa, mutta oli todella lähellä, etten päätynyt tuohon silloin kun opiskelin humanistisessa. Vaihdoin teknilliselle alalle, joka toki on vaativa, mutta hieman eri tavalla (enemmän laskemista, mutta vähemmän lukemista). Lisäksi töitä on tiedossa.
Minulla on eräs hyvin älykäs koulukaveri, joka on opiskellut jo reippaasti yli 10 vuotta (hum. ja yhteiskuntatieteet). Todella lohduttomaltahan se näyttää. Itsekin olin todella hyvä koulussa yli ysin keskiarvolla, mutta tämä kaveri oli varsinainen huippu lähes kympin keskiarvolla. Olen käynyt ns. eliittikoulut, joten minulla on paljon tuttuja, joilla on ällän paperit jne. On suorastaan hämmästyttävää, miten monella on kuitenkin ongelmia jatko-opintojen kanssa.
Varsinkin humanistinen ja yhteiskuntatieteet sekä jotkin alat matemaattis-luonnontieteellisessä näyttäisivät olevan "pahimpia". Varmaan yksi syy on se, ettei noilta aloilta valmistuta mihinkään selkeään ammattiin. Ne, jotka ovat valmistuneet aineenopettajiksi em. aloilta, ovat valmistuneet aika nopeasti.
Tiedän toisaalta monia, jotka ovat lopulta lyöneet hanskat tiskiin ja hankkineet jonkin selkeän ammatin AMK:sta tai jopa ammattikoulusta. Mielestäni yliopistokoulutusta ei saisikaan arvostaa liikaa. Moni huippulukion kasvattikin voisi lopulta olla onnellisempi, kun olisi jotkut sairaanhoitajan ja sähköinsinöörin paperit taskussa eikä kaupankassaa ja ikiopintoja yliopistolla.
Sanoisin myös, että unohda ne läheiset. He eivät nyt ehkä juuri ihan ymmärrä, miten ikävä on, kun parisuhde kariutuu ja miten vaikea nykyään on työllistyä. Kun itse olet vanha ja menestynyt, lupaa olla armollisempi niille, joille ei kaikki aina mene ihan putkeen.
Minua auttaa aina miettiä, miten monessa päivässä saisin työn sellaiseksi, että jos olisi ihan pakko, se menisi jo läpi. Jos olet ihminen, jolla on ollut kunninahimoiset tavoitteet, voi olla, että työsi on jo siinä pisteessä, että se melkein menisi läpi, mutta asetat vain riman nyt liian korkealle.
Jos olet jo tehnyt työn eteen aika paljonkin hommia, mutta se on vain levällään, lähde kävelylle, mieti, mitä nyt tiedät aiheestasi, jota et aloittaessasi tiennyt, selitä se kuvitteelliselle henkilölle ja sitten mieti, mihin kysymykseen antamasi selitys on vastaus. Tämä on gradusi tutkimuskyysyms, ja vastauksesi on se, minkä kerroit mielessäsi. Sitten lisäät päälle teorian ja aineistot. Jos työ uhkaa lähteä hajaantumaan sataan eri suuntaan, valitse sieltä se, johon sinulla on eniten juuri nyt annettavaa. Voit myös koekirjoittaa pätkiä, joissa pohdit, miten ensin ajattelit tutkia asiaa x, mutta työn edetessä päädyitin pohtimaan kysymystä y. Loppu on tekstin ediointia.
Minulta ei ole koskaan työhaastattelussa kysytty gradun arvosanaa eli yritä saada se vain kasaan, pääasia, että valmistut! Koita vaikka joka päivä kirjoittaa vähän mielellään heti aamusta,niin ei paina mielessä koko päivää ja sitten palkitse itsesi jollain. Tsemppiä <3
Jaa maantiede hyvä pääaine, no enpä tiedä... :D Työllistymisen kannalta siis. Mutta superkiitokset tsempeistä kaikille. Yritän nyt rypistää tämän kasaan ja sitten ajattelen jotain muuta... kuten töitä, MITÄ TAHANSA TÖITÄ :D
Ap
1. Päätä joku päivämäärä milloin sen pitää olla valmis
2. Kerro kaikille, ketkä hetken sattuu kuuntelemaan, että se on valmis silloin ja silloin
3. Madalla standardisi tasolle "ihan sama mitä paskaa, kunhan menee läpi"
4. Vältä julkinen häpeä vääntämällä se valmiiksi ilmoittamaasi päivämäärään mennessä (muutamana viimeisenä viikkona, jos yhtään olet samanlainen kuin minä...)
Ei tietenkään ratkaise kaikkia ongelmia, mutta sitten se gradu on ainakin pois jaloista.