Lue keskustelun säännöt.
En ikinä valmistu :(
25.02.2017 |
Onkohan täällä ketään, jolla on samanlaisia tuntemuksia kuin mulla?
Pitäisi tehdä gradu loppuun. Mun motivaatio on nolla. Viimeisiä viedään, mutta olen jäänyt täysin jumiin. En tiedä yhtään mitä tapahtuu kun valmistun, ei ole mitään mitä odottaa. Pitkä parisuhde kariutui vuodenvaihteessa ja ero on imenyt loputkin voimat jotka mulla oli. Olen myös opiskellut aivan liian pitkään ja musta tuntuu etten pärjää kilpailussa työpaikoista mitenkään. Kaikki on tahmeaa ja aika kuluu huomaamatta enkä taas ole saanut mitään tehtyä moneen kuukauteen. Olen alkanut häpeämään itseäni ja välttelen ihmisiä, koska kaikki vaan kyselevät, enkö jo kohta valmistu? Joo en, edelleenkään, ilmeisesti. Olen kai jotenkin kyvytön. En siis normaali. Haluaisin vaan ryömiä johonkin koloon ja lakata olemasta. Miksi ikinä huijasin itseäni menemällä yliopistoon! En halua nähdä yhtään sukulaista, en kavereita, jotka on valmistunut ajat sitten ja menee naimisiin ja saa lapsia, en opiskelukavereita jotka on valmistumassa tai valmistuneet tai päässeet kiinni hyvään työpaikkaan tai edes ylipäänsä kiinnostuneita opinnoistaan. Mua ei kiinnosta enää mikään. Oon häpeällinen luuseri. Jos joku tietää taikakeinon jolla motivoida itsensä valmistumaan ja pääsemään hyvään tai edes johonkin työpaikkaan, pliis kertokaa se mulle. Kaiken kukkuraksi lihon koska en jaksa liikkuakaan.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tein sen kuukaudessa ja rimaa hipoen läpi. Tuli paljon parempi olo
Tällaiset kommentit ovat ihan turhia ja suorastaan vääristeleviä, jos ei kerrota samalla, montako kirjaa tai artikkelia on lukenut tai mistä tiedekunnasta valmistunut. Totta on, että jotkut ovat nopeita lukijoita, mutta jos lähteitä pitää olla esim. sata, niin ei niitä pysty lukemaan ja työstämään kuukaudessa.
Ei sinun graduun mennyt vain kuukautta, jos tarkoitat vain sen kirjoittamiseen kulunutta aikaa.
Ei missään sanota, että lähdekirjat tarvitsee lukea kokonaan läpi ja opetella ulkoa. You know... ;)
Tosin onhan se vähän eri juttu tehdä Gradu esim. matemaattis-luonnontieteelliseltä tai tekniikan alalta kuin joltain hömppäalalta. Mutta siltikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos et alitajuisesti haluakaan saada sitä gradua valmiiksi ja siksi se tökkii? Koska sitten, kun se on valmis pitää hakea töitä yms yms.isoja asioita. Gradun tekeminen on tuttua ja turvallista, valmistumisen jälkeen taas kaikki aloitettava ns.alusta ja tässä työtilanteessa ihan ymmärrettävää, että hirvittää.
Vierailija kirjoitti:
Onko työkokemusta omalta alalta? Itse en edes viitsisi valmistua ennen kuin on ainakin jotain tiedossa. Opiskelijana on kuitenkin helppo vielä täydentää tutkintoa sen mukaan mihin suuntautuu. Maantsassa niitä vaihtoehtoja taitaa olla esim. kaupunkisuunnittelu, geoinformatiikka ja opettajuus? Varmaan se gradun tekeminenkin onnistuu paremmin, jos samalla on jo sellaisissa töissä/työharjoittelussa, joka liittyy jotenkin aiheeseen.
Jonkun verran on työkokemusta. Kesätöistä omalta alalta siis. Mutta ne on juuri sellaisia opiskelijanhommia, tiedän että varsinaista työtä ei oo helppoa saada :/ Ehkä kuitenkin hyvä että on CVssä sitten edes jotain, tää opiskeluaika (9v) ois jo naurettava, jos ei olisi edes mitään oman alan työkokemusta...
vaikka onhan tuo määrä vuosia varmaan joka tapauksessa työnantajan silmissä aika epäilyttävä. Sekin ajatus lannistaa, tuntuu että olen jo valmiiksi hävinnyt pelin kun en ole onnistunut opiskelemaan keskitetymmin ja nopeammin... tuntuu että olen jo leimautunut luuseriksi ennekuin edes valmistun. Ajatus on tosi lannistava.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Entä jos et alitajuisesti haluakaan saada sitä gradua valmiiksi ja siksi se tökkii? Koska sitten, kun se on valmis pitää hakea töitä yms yms.isoja asioita. Gradun tekeminen on tuttua ja turvallista, valmistumisen jälkeen taas kaikki aloitettava ns.alusta ja tässä työtilanteessa ihan ymmärrettävää, että hirvittää.
Näin se varmasti on. Nyt pitäisi vain selvittää, miten sen alitajunnan voisi saada kuriin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä alaa opiskelet?
Maantiedettä... joo, ei ehkä järkevää :'P Tää nyt kuitenkin kiinnosti ainakin silloin kun hairahduin yliopistoon...
Ap
Sinullahan on tosi hyvä pääaine, ap!
Minkä takia se on mielestäsi hyvä aine?
t: nr. 2, joka myös lukee maantiedettä, ja joka on yrittänyt tehdä graduaan parikymmentä vuotta (ja joka lähestulkoon paljastaa henkilöllisyytensä kertomalla tämän)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän samaa vikaa. Meni aika pitkään. lopussa on pakko laskea rimaa, muuten ei tule valmiiksi ikinä. Tähän auttaa kun lukee muiden töitä. Pelkkää paskaa alusta loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko työkokemusta omalta alalta? Itse en edes viitsisi valmistua ennen kuin on ainakin jotain tiedossa. Opiskelijana on kuitenkin helppo vielä täydentää tutkintoa sen mukaan mihin suuntautuu. Maantsassa niitä vaihtoehtoja taitaa olla esim. kaupunkisuunnittelu, geoinformatiikka ja opettajuus? Varmaan se gradun tekeminenkin onnistuu paremmin, jos samalla on jo sellaisissa töissä/työharjoittelussa, joka liittyy jotenkin aiheeseen.
Jonkun verran on työkokemusta. Kesätöistä omalta alalta siis. Mutta ne on juuri sellaisia opiskelijanhommia, tiedän että varsinaista työtä ei oo helppoa saada :/ Ehkä kuitenkin hyvä että on CVssä sitten edes jotain, tää opiskeluaika (9v) ois jo naurettava, jos ei olisi edes mitään oman alan työkokemusta...
vaikka onhan tuo määrä vuosia varmaan joka tapauksessa työnantajan silmissä aika epäilyttävä. Sekin ajatus lannistaa, tuntuu että olen jo valmiiksi hävinnyt pelin kun en ole onnistunut opiskelemaan keskitetymmin ja nopeammin... tuntuu että olen jo leimautunut luuseriksi ennekuin edes valmistun. Ajatus on tosi lannistava.
Ap
Toi ajatus on oman pääsi sisällä oleva peikko. Aiemmin ihmiset opiskelivat huomattavasti nykyistä kauemmin. Teillä nykynuorilla on paljon, paljon kovemmat paineet valmistua nopeasti kuin vanhemmilla sukupolvilla oli.
Joku mittasuhde on hyvä pitää mielessä. Kuten joku jo kirjoitti, myös vuosina jolloin on ollut tosi hyvä työtilanne valmistuttua monesta tuntuu, että kunnon töitä ei vain ole. Silti suurin osa korkeakoulun käyneistä ihmisistä löytää itselleen lopulta kivoja työuria. Kirjoitan tietoisesti monikossa, koska sellaisia heti valmistuttua virkaan-tiöitä ei juuri enää ole. Jos muuten osaat käyttää karttaohjelmia, niin se on jo asia, jota tosi moni ei osaa ja jota kuitenkin tarvitaan.
Ajattele myös positiivisesti. Koska sinulla ei juuri nyt ole parisuhdetta, voit lähteä töihin melkein minne vain! Sinulla on koko elämä edessä ja jos olet aloittanut melko pian lukion jälkeen opinnot ja opiskellut n. 9 vuotta, olet vieä hyvin, hyvin nuori. Tämä vaihe kuuluu nyt elämääsi ja pohjustaa sinua myöhempiä haasteita varten.
Muista myös, että on myös niitä, jotka ovat saman ajan vasta hakeneet opiskelupaikkaa, kun sinä olet jo opiskellut ja myös niitä, jotka voivat tuossa vaiheessa vain unelmoida oman alan työkokemuksesta. Asiasi ei nyt ole lainkaan hullusti, kun sitä seuraa näin anonyymisti etäämmältä. Tsemppiä, ei tuo helppoa ole, mutta ei myöskään sellaista, että olisit jotenkin mokannut ja menettänyt jo jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko työkokemusta omalta alalta? Itse en edes viitsisi valmistua ennen kuin on ainakin jotain tiedossa. Opiskelijana on kuitenkin helppo vielä täydentää tutkintoa sen mukaan mihin suuntautuu. Maantsassa niitä vaihtoehtoja taitaa olla esim. kaupunkisuunnittelu, geoinformatiikka ja opettajuus? Varmaan se gradun tekeminenkin onnistuu paremmin, jos samalla on jo sellaisissa töissä/työharjoittelussa, joka liittyy jotenkin aiheeseen.
Jonkun verran on työkokemusta. Kesätöistä omalta alalta siis. Mutta ne on juuri sellaisia opiskelijanhommia, tiedän että varsinaista työtä ei oo helppoa saada :/ Ehkä kuitenkin hyvä että on CVssä sitten edes jotain, tää opiskeluaika (9v) ois jo naurettava, jos ei olisi edes mitään oman alan työkokemusta...
vaikka onhan tuo määrä vuosia varmaan joka tapauksessa työnantajan silmissä aika epäilyttävä. Sekin ajatus lannistaa, tuntuu että olen jo valmiiksi hävinnyt pelin kun en ole onnistunut opiskelemaan keskitetymmin ja nopeammin... tuntuu että olen jo leimautunut luuseriksi ennekuin edes valmistun. Ajatus on tosi lannistava.
Ap
Toi ajatus on oman pääsi sisällä oleva peikko. Aiemmin ihmiset opiskelivat huomattavasti nykyistä kauemmin. Teillä nykynuorilla on paljon, paljon kovemmat paineet valmistua nopeasti kuin vanhemmilla sukupolvilla oli.
Joku mittasuhde on hyvä pitää mielessä. Kuten joku jo kirjoitti, myös vuosina jolloin on ollut tosi hyvä työtilanne valmistuttua monesta tuntuu, että kunnon töitä ei vain ole. Silti suurin osa korkeakoulun käyneistä ihmisistä löytää itselleen lopulta kivoja työuria. Kirjoitan tietoisesti monikossa, koska sellaisia heti valmistuttua virkaan-tiöitä ei juuri enää ole. Jos muuten osaat käyttää karttaohjelmia, niin se on jo asia, jota tosi moni ei osaa ja jota kuitenkin tarvitaan.
Ajattele myös positiivisesti. Koska sinulla ei juuri nyt ole parisuhdetta, voit lähteä töihin melkein minne vain! Sinulla on koko elämä edessä ja jos olet aloittanut melko pian lukion jälkeen opinnot ja opiskellut n. 9 vuotta, olet vieä hyvin, hyvin nuori. Tämä vaihe kuuluu nyt elämääsi ja pohjustaa sinua myöhempiä haasteita varten.
Muista myös, että on myös niitä, jotka ovat saman ajan vasta hakeneet opiskelupaikkaa, kun sinä olet jo opiskellut ja myös niitä, jotka voivat tuossa vaiheessa vain unelmoida oman alan työkokemuksesta. Asiasi ei nyt ole lainkaan hullusti, kun sitä seuraa näin anonyymisti etäämmältä. Tsemppiä, ei tuo helppoa ole, mutta ei myöskään sellaista, että olisit jotenkin mokannut ja menettänyt jo jotain.
Kiitos sinä tuntematon. Aloin oikeasti itkeä helpotuksesta kun luin tämän. Mutta muistetaan kuitenkin että juon tässä viskiä samalla... Ehkä en ole ihan toivoton vielä. En tiedä johtuuko se arvojen kovenemisesta vai mistä mutta on tullut olo, että tämän surkeampaa olentoa kuin huonosti työllistävän alan valinnut, itsekuriton ikuisuusopiskelija ei voisi ollakaan. Joistain ihmisistä halveksunnan ihan haistaa tai sitten vain kuvittelen. Yritän nyt unohtaa muut ihmiset ja tehdä tämän oman jutun loppuun kävi miten kävi.
Mulla häpeä on itse asiassa mennyt niin pitkälle että poistuin somesta kokonaan koska en halunnut vanhojen tuttujen näkevän mun alennustilaa :') ehkä se vähän helpottikin, en tiedä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vähän samaa vikaa. Meni aika pitkään. lopussa on pakko laskea rimaa, muuten ei tule valmiiksi ikinä. Tähän auttaa kun lukee muiden töitä. Pelkkää paskaa alusta loppuun.
Hahhah, nauroin tälle :D Aika vähän olen kyllä muiden töitä lukenut. Pitäisi selvästi lukea enemmän...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Määritä päätavoite. 2. Määritä välitavoitteet. Päivä- tai viikkotavoitteet 3. Määrällinen tavoite . Laadullinen tavoite. 4. Aloita tänään. 5. Tee työtila gradun tekoa varten. Mene vaikka kirjastoon samaan aikaan joka päivä. 6. Raportoi etenemisestä joillekin. 7. Älä tunteile vaan yritä toimia järjellä.8. Kirjoita ensin raakaversio. Hioa voit sitä myöhemmin. 9. Muista että tyydyttävämpikin gradun taso riittää.
Kirjoita ohjeet ja tavoitteet isolle paperille ja liimaa se seinälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko työkokemusta omalta alalta? Itse en edes viitsisi valmistua ennen kuin on ainakin jotain tiedossa. Opiskelijana on kuitenkin helppo vielä täydentää tutkintoa sen mukaan mihin suuntautuu. Maantsassa niitä vaihtoehtoja taitaa olla esim. kaupunkisuunnittelu, geoinformatiikka ja opettajuus? Varmaan se gradun tekeminenkin onnistuu paremmin, jos samalla on jo sellaisissa töissä/työharjoittelussa, joka liittyy jotenkin aiheeseen.
Jonkun verran on työkokemusta. Kesätöistä omalta alalta siis. Mutta ne on juuri sellaisia opiskelijanhommia, tiedän että varsinaista työtä ei oo helppoa saada :/ Ehkä kuitenkin hyvä että on CVssä sitten edes jotain, tää opiskeluaika (9v) ois jo naurettava, jos ei olisi edes mitään oman alan työkokemusta...
vaikka onhan tuo määrä vuosia varmaan joka tapauksessa työnantajan silmissä aika epäilyttävä. Sekin ajatus lannistaa, tuntuu että olen jo valmiiksi hävinnyt pelin kun en ole onnistunut opiskelemaan keskitetymmin ja nopeammin... tuntuu että olen jo leimautunut luuseriksi ennekuin edes valmistun. Ajatus on tosi lannistava.
Ap
Toi ajatus on oman pääsi sisällä oleva peikko. Aiemmin ihmiset opiskelivat huomattavasti nykyistä kauemmin. Teillä nykynuorilla on paljon, paljon kovemmat paineet valmistua nopeasti kuin vanhemmilla sukupolvilla oli.
Joku mittasuhde on hyvä pitää mielessä. Kuten joku jo kirjoitti, myös vuosina jolloin on ollut tosi hyvä työtilanne valmistuttua monesta tuntuu, että kunnon töitä ei vain ole. Silti suurin osa korkeakoulun käyneistä ihmisistä löytää itselleen lopulta kivoja työuria. Kirjoitan tietoisesti monikossa, koska sellaisia heti valmistuttua virkaan-tiöitä ei juuri enää ole. Jos muuten osaat käyttää karttaohjelmia, niin se on jo asia, jota tosi moni ei osaa ja jota kuitenkin tarvitaan.
Ajattele myös positiivisesti. Koska sinulla ei juuri nyt ole parisuhdetta, voit lähteä töihin melkein minne vain! Sinulla on koko elämä edessä ja jos olet aloittanut melko pian lukion jälkeen opinnot ja opiskellut n. 9 vuotta, olet vieä hyvin, hyvin nuori. Tämä vaihe kuuluu nyt elämääsi ja pohjustaa sinua myöhempiä haasteita varten.
Muista myös, että on myös niitä, jotka ovat saman ajan vasta hakeneet opiskelupaikkaa, kun sinä olet jo opiskellut ja myös niitä, jotka voivat tuossa vaiheessa vain unelmoida oman alan työkokemuksesta. Asiasi ei nyt ole lainkaan hullusti, kun sitä seuraa näin anonyymisti etäämmältä. Tsemppiä, ei tuo helppoa ole, mutta ei myöskään sellaista, että olisit jotenkin mokannut ja menettänyt jo jotain.
Kiitos sinä tuntematon. Aloin oikeasti itkeä helpotuksesta kun luin tämän. Mutta muistetaan kuitenkin että juon tässä viskiä samalla... Ehkä en ole ihan toivoton vielä. En tiedä johtuuko se arvojen kovenemisesta vai mistä mutta on tullut olo, että tämän surkeampaa olentoa kuin huonosti työllistävän alan valinnut, itsekuriton ikuisuusopiskelija ei voisi ollakaan. Joistain ihmisistä halveksunnan ihan haistaa tai sitten vain kuvittelen. Yritän nyt unohtaa muut ihmiset ja tehdä tämän oman jutun loppuun kävi miten kävi.
Mulla häpeä on itse asiassa mennyt niin pitkälle että poistuin somesta kokonaan koska en halunnut vanhojen tuttujen näkevän mun alennustilaa :') ehkä se vähän helpottikin, en tiedä.
Ap
Sinä kuvittelet sen halveksunnan. Sulje nyt se viskipullon korkki. Keitä itsellesi vähän teetä. Ole hyvä itsellesi ja ylpeä siitä, että olet herkkä ja kärsit ylisuorituskeskeisestä yhteiskunnasta ja tarvitset oman aikasi aikuistumiseen. Ja muista, että niillä muilla on omat murheensa, joita sinä et näe.
Ainakin Helsingin yliopiston alumneilla on jotain uraohjaus- ja mentorointipalveluita. Niihin kannattaisi ehkä hakeutua. Sinun kaltaiselle kunninahimoiselle (vielä suhteellisen) nuorelle, joka tuntee olevansa yliopisto-opintojen loppusuoralla vähän kuutamolla, voisi olla iloa omasta mentorista, jonka kanssa keskustella omista vahvuuksista.
Muistakaa myös, että takana on melkein 10 vuotta taantumaa, monesta asiasta on säästetty ja leikattu ja se ei todella ole teidän vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseltäni oli aikoinaan gradu jäänyt roikkumaan. Ymmärrän tunteesi täysin ap! Tunsin kesken jääneestä tutkinnosta huonoa omaatuntoa, häpesin asiaa. Myös minä aloin vältellä valmistuneita opiskelukavereita, sukulaisia ja tuttavia, koska inhosin sitä utelua valmistumisestani. Mutta sitä itseinhoa ja häpeää ei ollut tarpeeksi, jotta se olisi motivoinut tekemään gradun loppuun.
Lopulta päätin, että en edes yrittäisi suorittaa opintojani loppuun, vaan siirtyisin hyvällä omallatunnolla työelämään. Ja tämän ilmoitin myös perheenjäsenille. Ajattelin, että joskus tulevaisuudessa kun eteen osuu otollinen elämäntilanne, hoidan sen loppuun. Tällä tavalla sain mielenrauhan.
Sitten kun tällainen otollinen vaihe tutkinnon viimeistelylle tuli (työttömyys), päätin hoitaa tutkinnon loppuun ansiosidonnaisella. Yliopistoltani tulleessa lausunnossa annettiin deadline opintojen valmistumiselle, mikä oli itselleni se käänteentekevä juttu. Tutkinto oli pakko saada tuolloin ulos, koska opintojen aloituksesta oli kulunut yli kymmenen vuotta, olin jo aika pihalla yliopiston muuttuneista järjestelmistä ym. Mutta onnekseni koitui aivan superihana ohjaaja, jolle selitin tilanteeni. Hän neuvoi, tuki ja tsemppasi sekä auttoi enemmän kuin olisin osannut etukäteen kuvitella. Jotenkin omaa kynnystäni oli nostanut se, että homma oli tuntunut niin suurelta urakalta yksin hoidettavaksi. Mutta en joutunutkaan tekemään sitä yksin, kun ohjaaja oli tukena.
Lisäksi se kaikki häpeä ja arvottomuuden tunne oli aiheuttanut noidankehän, jossa koin itseni niin tyhmäksi, etten kykenisi tuottamaan tieteellistä tekstiä hyväksyttävän graduun. Eli olin luonut ihan ihme paineet gradusta, Mutta lopulta siinä prosessissa tajusin, etten ole yhtään sen tyhmempi kuin muut. Ja että ei ne gradut välttämättä niin kaksisia ole. Ja kun itse tavoittelin vaan läpipääsyä.
Mutta se tunne, kun sain gradun lähetettyä painoon! Se helpotuksen tunne! Sekä lopulta se riemu, ylpeys ja helpotus kun sain tutkintotodistuksen. Kyllä siinä itku tuli. Jos olisin etukäteen tiennyt, kuinka matalalla rima oikeasti on ja kuinka "helpolla" gradun saa hyväksytyksi, ja kuinka en joudu pakertamaan yksin oman onnen nojassa, olisin hoitanut homman loppuun aikapäiviä sitten. (Omana alana siis kauppatieteet). Yliopiston ja sinun ohjaajasi intresseissä on myös se, että valmistut. Se on hyvä muistaa. Tsemppiä hurjasti Ap:lle, pystyt siihen kyllä! :)
Kiitos teille <3<3<3 En nyt enää kaada lisää viskiä, kuten joku kehoittikin. Ehkä tämä tästä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se niiiiiiiiin hienoo olla akateeminen vaikka elämä menis v.........ks
Meinaisin juuri kysyä, että eikö teillä vuosia gradua pähkäilleillä muka opinto-oikeus ole vanhentunut, mutta nro 33 sivusi aihetta. Rajatut opintoajat ovat olleet nyt käytössä jo yli 10 vuotta, joten aika monella taitaa ne opinnot jäädä pysyvästi kesken...? Onhan tietysti niitä, joilla on vielä vanhempi opinto-oikeus...mutta esim. minut pakotettiin eräässä maakuntayliopistossa vaihtamaan rajattuun tutkintoaikaan, koska sanoivat etteivät anna enää tutkintoja ulos vanhan lain mukaan. Luottavatko nämä jäljellä olevat ikipuurtajat siihen, että yliopisto etsii sitten sopivat vastaavuudet ja pyöräyttää tutkinnon kuitenkin ulos? Huonolla tuurilla tutkintosäännön muuttuminen voi aiheuttaa sen, että vaikka gradu on valmis niin joutuu takaisin koulun penkille täydentämään opintoja.
Vierailija kirjoitti:
On se niiiiiiiiin hienoo olla akateeminen vaikka elämä menis v.........ks
No, ei ainakaan itselläni ajatus yliopistoon menemisestä tullut ollenkaan siitä että halusin olla akateeminen, vaan opiskella itseäni kiinnostavaa alaa. Saada tietoa kiehtovista asioista, oppia ymmärtämään niitä. Että ainakaan minun kohdallani analyysisi ei nyt osunut oikeaan :)
Ap
Hehe, mulla sama pääaine ja aika sama tilanne kuin sulla ap! Mulla tosin opinnot venyneet vielä vähän pidemmälle...graduduo pystyyn? :D
Oon ekal ammattikoulus ja oon nii surkee, et en osaa ja tajua mistään mitään.
Ei me ainoit olla, onnee ku valmistut!
Katotaa pääsenkö edes kahelle vuodelle edes, vai pitääkö mennä uusiks 1 vuosi. 😂
Paskaahan se opiskelu on ja graduun se huipentuu. Kun sen saat puristettua kasaan, loppuelämä on väkiselläkin vähemmän alentavaa. Unohda raha- ja työtilanne, ja keskity vaan siihen, että kun saat paperit ulos, niitä ei sinulta enää kukaan saa pois otettua. Itse en viitsinyt tehdä aikanaan gradua loppuun, ja se alkoi harmittaa noin 20 vuoden kuluttua kun joka paikkaan olisi pitänyt saada se kirjainyhdistelmä laitettua. Tässä yhteiskunnassa ei ole osaamisella tai mielipiteiden perusteluilla mitään väliä, jos nimen perästä puuttuu sopiva kirjainyhdistelmä.
Onko työkokemusta omalta alalta? Itse en edes viitsisi valmistua ennen kuin on ainakin jotain tiedossa. Opiskelijana on kuitenkin helppo vielä täydentää tutkintoa sen mukaan mihin suuntautuu. Maantsassa niitä vaihtoehtoja taitaa olla esim. kaupunkisuunnittelu, geoinformatiikka ja opettajuus? Varmaan se gradun tekeminenkin onnistuu paremmin, jos samalla on jo sellaisissa töissä/työharjoittelussa, joka liittyy jotenkin aiheeseen.