Rakkaani kuoli - mitä jos haluan lähteä hänen matkaansa?
En koe, että tällä maailmalla olisi mitään sellaista tarjottavaa mitä meillä oli. Maailman pinnallisuutta ihmeteltiin vuosikaudet. Nyt jäin sitten yksin tähän pinnalliseen maailmaan!
Kommentit (9)
Miksi maailman pitää tarjota sinulle jotain? Sinun tehtäväsi on olla hyödyksi maailmalle eikä päinvastoin.
Lisäksi ei ole mitään takeita, että pääset rakkaasi matkaan. Hän on saattanut jo löytää uuden.
Osanottoni.
Ehkä maailmalla on kuitenkin vielä tarjottavaa sinulle. Rakkaani kuoli, kun odotin yhteistä lastamme ja elämä on vielä tarjonnut meille lapseni kanssa hienoja asioita. Toivon,e ttä sinäkin voit niitä vielä löytää. Ja tarpeen tullen hakea apua itsellsi. voimia.
Mikään ei voisi olla hirveämpi ajatus kuin se, että kun kuolen mun rakas tappaa itsensä. Et kai vihaa häntä?
Älä lähde. Sinä selviät, jos minäkin. Ihmisestä löytyy kriisitilanteessa ihmeellisiä voimia. Minun rakkaani kuoli marraskuussa 2015, löysin hänet aamulla vierestäni. Tässä välissä on pakko sanoa, että rakkaus ei katoa vaikka toisen löytäisikin. No minä löysin, ja rakastimme toisiamme paljon vaikka en edellistä koskaan voi unohtaa, Mutta hänkin kuoli, löysin hänet kuolleena kotona töistä tultuani syyskuussa 2015. Yllättäen tämä toinen kerta oli helpompi ylittää kuin ensimmäinen. Tavallaan tuntui tottumukselta :(
Aloittaja, elämä jatkuu. Elä omaa elämääsi. Tukeudu ystäviisi. Edesmennyt rakkaasi ei varmasti olisi halunnut sinun ryytyvän johonkin masennukseen ja hautovan itsemurhaa. Minun kaksi edesmennyttä miestäni ainakin olisivat halunneet, että olen toisten ihmisten auttaja kuten olen aina ollut.
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde. Sinä selviät, jos minäkin. Ihmisestä löytyy kriisitilanteessa ihmeellisiä voimia. Minun rakkaani kuoli marraskuussa 2015, löysin hänet aamulla vierestäni. Tässä välissä on pakko sanoa, että rakkaus ei katoa vaikka toisen löytäisikin. No minä löysin, ja rakastimme toisiamme paljon vaikka en edellistä koskaan voi unohtaa, Mutta hänkin kuoli, löysin hänet kuolleena kotona töistä tultuani syyskuussa 2015. Yllättäen tämä toinen kerta oli helpompi ylittää kuin ensimmäinen. Tavallaan tuntui tottumukselta :(
Aloittaja, elämä jatkuu. Elä omaa elämääsi. Tukeudu ystäviisi. Edesmennyt rakkaasi ei varmasti olisi halunnut sinun ryytyvän johonkin masennukseen ja hautovan itsemurhaa. Minun kaksi edesmennyttä miestäni ainakin olisivat halunneet, että olen toisten ihmisten auttaja kuten olen aina ollut.
Tarkoitin, että tuo ensimmäinen kerta oli marraskuussa 2013.
Otan osaa suruusi. Elämäsi on itsessään arvokas eikä sinulla ole oikeutta lopettaa sitä. Jää taistelemaan maailman pinnallisuutta vastaan, tekemään maailmasta vähän parempi paikka. Menetit rakkaasi, mutta maailmassa on paljon ihmisiä, jotka jakavat pinnallisuudenvastaisen katsomuksen.
Hän on poissa, etkä sinä missään nimessä voi mennä "samaan paikkaan", koska se on ei-missään. Kuoleman jälkeen ollaan poissa, palaudutaan luonnon kiertoon.
Ootko varma, ettei sun lähtösi aiheuta jollekulle samaa tunnetta kuin sinun rakkaasi lähtö sinulle?