Lue keskustelun säännöt.
En ikinä valmistu :(
25.02.2017 |
Onkohan täällä ketään, jolla on samanlaisia tuntemuksia kuin mulla?
Pitäisi tehdä gradu loppuun. Mun motivaatio on nolla. Viimeisiä viedään, mutta olen jäänyt täysin jumiin. En tiedä yhtään mitä tapahtuu kun valmistun, ei ole mitään mitä odottaa. Pitkä parisuhde kariutui vuodenvaihteessa ja ero on imenyt loputkin voimat jotka mulla oli. Olen myös opiskellut aivan liian pitkään ja musta tuntuu etten pärjää kilpailussa työpaikoista mitenkään. Kaikki on tahmeaa ja aika kuluu huomaamatta enkä taas ole saanut mitään tehtyä moneen kuukauteen. Olen alkanut häpeämään itseäni ja välttelen ihmisiä, koska kaikki vaan kyselevät, enkö jo kohta valmistu? Joo en, edelleenkään, ilmeisesti. Olen kai jotenkin kyvytön. En siis normaali. Haluaisin vaan ryömiä johonkin koloon ja lakata olemasta. Miksi ikinä huijasin itseäni menemällä yliopistoon! En halua nähdä yhtään sukulaista, en kavereita, jotka on valmistunut ajat sitten ja menee naimisiin ja saa lapsia, en opiskelukavereita jotka on valmistumassa tai valmistuneet tai päässeet kiinni hyvään työpaikkaan tai edes ylipäänsä kiinnostuneita opinnoistaan. Mua ei kiinnosta enää mikään. Oon häpeällinen luuseri. Jos joku tietää taikakeinon jolla motivoida itsensä valmistumaan ja pääsemään hyvään tai edes johonkin työpaikkaan, pliis kertokaa se mulle. Kaiken kukkuraksi lihon koska en jaksa liikkuakaan.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Paskaahan se opiskelu on ja graduun se huipentuu. Kun sen saat puristettua kasaan, loppuelämä on väkiselläkin vähemmän alentavaa. Unohda raha- ja työtilanne, ja keskity vaan siihen, että kun saat paperit ulos, niitä ei sinulta enää kukaan saa pois otettua. Itse en viitsinyt tehdä aikanaan gradua loppuun, ja se alkoi harmittaa noin 20 vuoden kuluttua kun joka paikkaan olisi pitänyt saada se kirjainyhdistelmä laitettua. Tässä yhteiskunnassa ei ole osaamisella tai mielipiteiden perusteluilla mitään väliä, jos nimen perästä puuttuu sopiva kirjainyhdistelmä.
Luovuitko opinto-oikeudesta? Ettei sulla olis sitä vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti nyt aikaa yliopistossa ja gradun puurtamista, ehkä vuodesta toiseen. Koko ajan se on hengittämässä niskaan. Vaivaamassa kun joku kyselee kuulumisia. Iso musta möykky, joka vaan raahautuu perässä. Et saa normaalista elämästä mitenkään kiinni. Muut käyvät töissä, menevät naimisiin, perustavat perhettä jne. Sinä vain vedät sitä isoa mustaa möykkyä perässäsi, halvaantuneena kun et osaa tehdä mitään muuta. Et edes visioida tulevaisuutta.
Sitten mieti aikaa yliopiston jälkeen.
Pätkätöitä? Varmasti. Kituuttamista ja epävarmuutta? Sitäkin ehkä. Mutta sinulla on vapaus. Elämisen sietämätön keveys vaikka sitten hyvällä omallatunnolla vain olla, istua terassilla auringonpaisteessa.
Minä roikkunut vuosia opiskelijana. En pääse mitään läpi,eikä mistään tule valmista.
Mielenkiintoista että ap ei osaa kirjoittaa pääaineensa nimeä, maatiedettä...
Vierailija kirjoitti:
1. Päätä joku päivämäärä milloin sen pitää olla valmis
2. Kerro kaikille, ketkä hetken sattuu kuuntelemaan, että se on valmis silloin ja silloin
3. Madalla standardisi tasolle "ihan sama mitä paskaa, kunhan menee läpi"
4. Vältä julkinen häpeä vääntämällä se valmiiksi ilmoittamaasi päivämäärään mennessä (muutamana viimeisenä viikkona, jos yhtään olet samanlainen kuin minä...)
Ei tietenkään ratkaise kaikkia ongelmia, mutta sitten se gradu on ainakin pois jaloista.
Mulla mikään noista ei auttanut. Sain sen valmiiksi vasta, kun opiskeluaika loppui ja se oli ihan oikeasti pakko tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista ei ole maistereiksi. Tällaisista keskusteluista sen huomaa.
Ketju aloitettu helmikuussa 2017, olispa kiva tietää, joko ap on saanut gradunsa valmiiksi.
Ap:kirjoitukset ovat kuin omasta kynästäni vielä vuosi sitten (olisi kiva tietää ap:n tämänhetken tilanne). Valmistuin vihdoin loppukeväästä -17 ja tänä keväänä juuri havahduin miten ihanaa ja yksinkertaista kevään tulo on, kun on valmistunut :) kevyt olo, Mä tein sen sittenkin vaikka aina en itse siihen edes uskonut!