En saa nähdä lapsenlastani ilman miniää

Vierailija kirjoitti:

Jännä lukea näin sivusta kuinka täällä on joku/jotkut, joiden mielestä ilmeisesti lapsen isällä ei ole oikeuksia, ollaan niin syvällä siellä äitikuplassa, että isä ja isän perhe ovat ulkopuolisia. Lapsen isän vanhemmat ovat vain joitakin aivan vieraita tyyppejä. Niin ne lapsen äidin vanhemmat ovat vieraita sille isälle, aivan samalla tavalla. Ja nyt siis puhun aivan normaaleista ihmisistä, eikä pahoinpitelijöistä, dementikoista tai allergisoivia ruokia syöttävistä isovanhemmista.

Ap:n kohdalla asiat kuitenkin ovat niin, että ap:n oma poikakaan ei suostu tapaamaan ap:ta, mutta silti miniä haluaa tukea lapsen suhdetta isovanhempaan (ap:hen) niin paljon, että erikseen päästää ap:n tapaamaan lasta silloin kun sen isä on poissa. Ap ei kerro MIKSI suhde omaan poikaan on noin tulehtunut. Eiköhän miniällä on hyviä syitä olla jättämättä lasta yksin ap:n kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme vaatimuksia näillä nykyajan mummoilla ja isovanhemmilla. Eiköhän ne vanhemmat päätä kenen kanssa antavat lapsensa viettää aikaa. En minäkään anna lapsen olla kahdestaan sellaisen ihmisen kanssa johon en luota. Ja kyllä se anoppi on vieras ihminen. Ei ole mulle ystävä, ei varaäiti jne. On miehen äiti, mutta vieras minulle. En luota hänen kasvatustaitoihinsa. Kieltävät lapselta ihme asioita. Lasten pitäisi olla siivosti ja käyttäytyä. Niistä jaksetaan torua, mutta sitten sitä sokerimoskaa yritetään syöttää aina kun silmä vältää.

Ja antakaa nyt lasten elää omaa elämäänsä. Ei tarvitse joka viikko olla kyselemässä, että koska nähdään ja olispa kiva nähdä ja kumma kun ei kerkiä näkemään. Meillä on oma elämä! Nähdään sitten kun sopii meille. Meidän tehtävä ei ole viihdyttää teitä tylsyydessänne. Keskittykää siihen oman elämän elämiseen ja se että nähdään on sitten mukava lisä.

Se lapsesi ei ole vain sinun lapsesi, vaan myös kumppanisi. Ja kumppani kyllä saa päättää, luottaako omiin sukulaisiinsa (tässä tapauksessa omaan äitiinsä) ja on kykeneväinen päättämään, saako lapsi viettää aikaa isoäitinsä kanssa. Siinä ei sinun luottamuksesi paljoa paina. Sinä sitten päätät sinun suvustasi, mutta älä naikkonen kuvittele, että sinulla olisi jokin oikeus yrittää eristää miehesi suku lapsestanne.

Jos anoppi on vieras ihminen, niin olisi varmaan kannattanut odottaa sitä lapsenhankintaa ja tutustua miehen vanhempiin. Ja vaikka anoppi ei tässäkään vaiheessa olisi sinulle ystävä, niin hän on miehesi aikoinaan synnyttänyt ja miehen yksi lähimmistä ihmisistä.

Sinun näkemisesi tuskin on kellekään mukava lisä, enemmänkin taakka. En ihmettelisi vaikka lapsellasi olisi loppujen lopuksi vartuttuaan lähempi suhde mummiinsa (ellet sitä nyt ole kokonaan estämässä) kuin sinuun, sillä vainoharhaisuutesi ja pahansuopuutesi ajaa sinut vielä suljetulle osastolle. Voimia.

Oletpas sinä vihainen :D Lääkkeet otettu aamulla?

Kovin paljon kuvittelet tietäväsi, etkä todellisuudessa tiedä mitään.

Katsos kun tämä "vainoharhainen ja pahansuopa naikkonen" on tutustunut mieheensä 15 vuotta ennen lapsen tekoa. Eipä ole mieskään kovin paljoa sinä aikana vanhempiensa kanssa aikaansa viettänyt. Eikä muuten ole vienyt lapsiansakaan erityisemmin tapaamaan heitä. Meillä on oma elämämme ja vietämme aikaamme mieluummin sellaisessa seurassa jossa viihdymme kuin "pakolla" vain koska on sukua. Valitsimme miehen kanssa toisemme, emme suvun perusteella.

Se synnyttäminen ei varsinaisesti ole mikään meriitti, eikä tee kenestäkään "lähintä" ihmistä. Kyllä se lapsi sieltä ulos tulee tavalla tai toisella. Sillä, minkälaisen suhteen luot lapseesi, on paljon suurempi merkitys. Jos lapsesi ei halua omille lapsilleen läheistä suhdetta kanssasi, se syy löytyy useimmiten sieltä omasta peilistä.

Me teemme omaa perhettämme koskevat päätökset yhdessä. Keskustelemme asioista ja otamme toisen käkemykset huomioon. Isovanhempien tulee kunnioittaa meidän näkemyksiä lastemme kasvatuksessa, jos haluavat että luotamme heihin niin paljon, että voisimme jättää lapset heille keskenään. Kumma kun se tuntuu olevan heille vaikeaa, vaikka muille läheisille ei. Vähättelevät ja kokevat että voivat jyrätä omilla mielipiteillään vain koska ikä, kokemus, sota-aika, pula-aika tai milloin mikäkin syy. Sitten kun se kunnioitus ja arvostus meitä kohtaan löytyy saattaa se luottamuskin ehkä kasvaa. Tosin tässä tapauksessa taitaa jo peli olla menetetty.

Niin no, eikö tuo lainaamasi kirjoittaja nimenomaan peräänkuuluttanut isän oikeutta olla mukana päättämässä kuinka paljon lapsi on hänen vanhempiensa kanssa tekemisissä? Jos isä on äidin kanssa yhtä mieltä, niin eihän asiassa silloin ole ongelmaa. Ongelma on silloin, jos äiti mielivaltaisesti sulkee isän perheen pois, vaikka isä haluaisi heidän saavan samat isovanhemman oikeudet kuin äidinkin vanhemmilla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että haukka. Olet tuntematon ihminen ja kuka sinuun luottaisi, varsinkin kun jo nyt alat kehittämään kaikkea mitä teet lapsen kanssa vaikka et ole asiasta puhunut vanhempien kanssa. Hyvä vaan ettei päästä ainokaistaan jonkun hörhömummon kanssa heti kaksistaan kalaan. Luottamus pitää ansaita, ei sitä saa automaattisesti niin kuin mummi tittelin

Tuntematon ihminen? Kyllä minä annan mieheni äidin hoitaa lastamme. Kai sillä miehelläkin joku sanavalta asiaan on? Vai päättääkö äiti yksin tälläisen asian.. Kyllä meilläkin mummi lapselle puhelee että sitten tehdään sitä ja tätä, ihan ilman että olisi meidän vanhempien kanssa keskustellut asiasta. Kylläpä täällä on kireetä porukkaa.

Ap:n oma poika ei suostu tapaamaan ap:ta ollenkaan. Todennäköisesti miniä on aktiivisesti edistänyt sitä, että ap ylipäätänsä saa tavata lastenlastaan. Ja sitten ap vaan morkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että haukka. Olet tuntematon ihminen ja kuka sinuun luottaisi, varsinkin kun jo nyt alat kehittämään kaikkea mitä teet lapsen kanssa vaikka et ole asiasta puhunut vanhempien kanssa. Hyvä vaan ettei päästä ainokaistaan jonkun hörhömummon kanssa heti kaksistaan kalaan. Luottamus pitää ansaita, ei sitä saa automaattisesti niin kuin mummi tittelin

Tuntematon ihminen? Kyllä minä annan mieheni äidin hoitaa lastamme. Kai sillä miehelläkin joku sanavalta asiaan on? Vai päättääkö äiti yksin tälläisen asian.. Kyllä meilläkin mummi lapselle puhelee että sitten tehdään sitä ja tätä, ihan ilman että olisi meidän vanhempien kanssa keskustellut asiasta. Kylläpä täällä on kireetä porukkaa.

Ap:n oma poika ei suostu tapaamaan ap:ta ollenkaan. Todennäköisesti miniä on aktiivisesti edistänyt sitä, että ap ylipäätänsä saa tavata lastenlastaan. Ja sitten ap vaan morkkaa.

No tuohon kommenttiin mennessä ei ollut vielä mitään tuollaista keskustelussa tullut ilmi, ja silti tuollainen kommentti, jolla runsaasti yläpeukkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitää antaa juuret ja siivet. Näyttäisi moni näistä isovanhemmista unohtaneen kuinka elää omaa elämäänsä sen jälkeen kun lapset on lähteneet kotoa. Ripustaudutaan lapsen perheeseen ja lapsenlapsen synnyttyä muodostetaan siitä mummiudesta itselleen uusi identiteetti. Kuvitellaan omassa päässä kuva siitä ihannemummiudesta ja loukkaannutaan kun tajutaan että se ei olekaan sitä mitä lapsen vanhemmat suhteelta odottavat. Kannattaisi tutustua itseensä ja elää omaa elämää. Se mummius on vaan yksi osa sitä. Ja loppupeleissä lapsen vanhemmat päättävät minkälaisen haluavat suhteen sinuun olevan.

Tästä olen aivan samaa mieltä. Vanhempien tulee kuitenkin muistaa, että jos vanhemman sisarus on halunnut luoda omille lapsilleen läheisemmän suhteen isovanhempiin kuin mitä itse on halunnut, ei voi myöhemmin odottaa, että omat lapset saisivat isovanhemmiltaan saman kuin mitä nämä muut lapsenlapset mahdollisesti saavat. Tasapuolisuus ei nimittäin toimi vain yhteen suuntaan.

Eikai se ole sen lapsen tehtävä vaatia tasapuolisuutta? Hyvä isovanhempi rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti eikä varsinkaan ala kostamaan.

Vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että heidän lapsillaan on juuri niin läheiset välit isovanhempiin kuin mitä vanhemmat itse haluavat. Hyvä isovanhempi tietenkin rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti, mutta jos toisen lapsensa lasten kanssa on ollut alusta lähtien ja nämä lapsenlapset ovat kenties olleet paljonkin mummolassa ilman vanhempiaan ja vaikkapa matkustelleetkin isovanhempiensa kanssa, niin ei voi silloin kukaan vaatia, että toisen lapsen lapsi yks kaks esim 7-vuotiaana alkaisi olemaan samassa asemassa kuin nämä lapsenlapset, joiden vanhemmat ovat halunneet luoda läheisemmät suhteet isovanhempien ja lastensa välille. Jos vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa ovat isovanhemmille yhtä läheiset kuin heidän sisarustensa lapsetkin, vanhempien pitää ihan itse huolehtia, että näin myös tapahtuu. Jos valitsee toisin, niin silloin ei voi enää jälkikäteen marmattaa, kun siskon tai veljen lapset ovatkin isovanhemmilleen läheisempiä kuin omat lapset. 

Vierailija kirjoitti:

Ei helvetti te naiset olette sekaisin, iästä riippumatta. Saatte lapsen ja se sekoitta sekä oman että lähettyvillä olevien naisten päät. 

Miehet ovat tässäkin asiassa parempia, tasapainoisia kasvattajia. ENpä muista ikinä kuulleeni vävyn ja appiukon riitelevän lastenkasvatuksesta. 

Vaikket sinä olekaan kuullut niin ei se tarkoita etteikö niin tapahdu.

Viime kerralla terapiassa juttelin näistä äitiyden tuomista asioista ja siitä, että koen ettei äitiyttä enää arvosteta samoin kuin ennen. Esimerkkinä nämä äidit äkkiä töihin ja isä on ihan yhtä hyvä hoitaja paasaukset ja muut. Terapeutti kertoi, että kuulee aika paljon nykyään tätä, että äidit ovat epävarmoja koska nykyään suhtaudutaan eri tavalla äitiyteen ja vanhemmuuteen ja uusi trendi on tämä vapaaehtoinen lapsettomuus. (Mahtavaa, että nykyään naiset uskaltavat elää näin, ohi aiheen).

Kuka tässä enää uskaltaa lapsia tehdä kun ulkonäkö ei saa muuttua, seksiä pitää olla, äkkiä takaisin töihin makoilemasta, vauvaa esitellään syntymän jälkeen kuin tavaraa, mummot vaativat omaa "mummoaikaa" lapselapsen kanssa.. loputon lista. Ei enää ole enää sitä, että vanhemmat saavat rauhassa tutustua vauvaan, äiti saa keskittyä imetykseen ja vauvan hoitoon ja toipumiseen.

Maailma on pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitää antaa juuret ja siivet. Näyttäisi moni näistä isovanhemmista unohtaneen kuinka elää omaa elämäänsä sen jälkeen kun lapset on lähteneet kotoa. Ripustaudutaan lapsen perheeseen ja lapsenlapsen synnyttyä muodostetaan siitä mummiudesta itselleen uusi identiteetti. Kuvitellaan omassa päässä kuva siitä ihannemummiudesta ja loukkaannutaan kun tajutaan että se ei olekaan sitä mitä lapsen vanhemmat suhteelta odottavat. Kannattaisi tutustua itseensä ja elää omaa elämää. Se mummius on vaan yksi osa sitä. Ja loppupeleissä lapsen vanhemmat päättävät minkälaisen haluavat suhteen sinuun olevan.

Tästä olen aivan samaa mieltä. Vanhempien tulee kuitenkin muistaa, että jos vanhemman sisarus on halunnut luoda omille lapsilleen läheisemmän suhteen isovanhempiin kuin mitä itse on halunnut, ei voi myöhemmin odottaa, että omat lapset saisivat isovanhemmiltaan saman kuin mitä nämä muut lapsenlapset mahdollisesti saavat. Tasapuolisuus ei nimittäin toimi vain yhteen suuntaan.

Eikai se ole sen lapsen tehtävä vaatia tasapuolisuutta? Hyvä isovanhempi rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti eikä varsinkaan ala kostamaan.

Vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että heidän lapsillaan on juuri niin läheiset välit isovanhempiin kuin mitä vanhemmat itse haluavat. Hyvä isovanhempi tietenkin rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti, mutta jos toisen lapsensa lasten kanssa on ollut alusta lähtien ja nämä lapsenlapset ovat kenties olleet paljonkin mummolassa ilman vanhempiaan ja vaikkapa matkustelleetkin isovanhempiensa kanssa, niin ei voi silloin kukaan vaatia, että toisen lapsen lapsi yks kaks esim 7-vuotiaana alkaisi olemaan samassa asemassa kuin nämä lapsenlapset, joiden vanhemmat ovat halunneet luoda läheisemmät suhteet isovanhempien ja lastensa välille. Jos vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa ovat isovanhemmille yhtä läheiset kuin heidän sisarustensa lapsetkin, vanhempien pitää ihan itse huolehtia, että näin myös tapahtuu. Jos valitsee toisin, niin silloin ei voi enää jälkikäteen marmattaa, kun siskon tai veljen lapset ovatkin isovanhemmilleen läheisempiä kuin omat lapset. 

Tässä sinulle kommentti lapsenlapselta jota oma mummi suosi, koska tapasi useammin kuin seitsemää muuta lastenlasta: Rakastan mummoani paljon, mutta minusta on vaikea hyväksyä sitä että hän arvottaa serkkuni eri tavalla, vaikka he eivät lapsina voineet tapaamisten määrään vaikuttaa (välimatka). Mummini olisi voinut vaikuttaa, mutta ei tarjonnut lastenhoitoapua, eikä mennyt heitä tapaamaan. Minäkin olin mummolla vain koska hulttio vanhempani eivät viitsineet hoitaa. Sattuu ajatuskin ettei hän välittäisi minustakaan, jos asiat olisi menneet vähän eritavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitää antaa juuret ja siivet. Näyttäisi moni näistä isovanhemmista unohtaneen kuinka elää omaa elämäänsä sen jälkeen kun lapset on lähteneet kotoa. Ripustaudutaan lapsen perheeseen ja lapsenlapsen synnyttyä muodostetaan siitä mummiudesta itselleen uusi identiteetti. Kuvitellaan omassa päässä kuva siitä ihannemummiudesta ja loukkaannutaan kun tajutaan että se ei olekaan sitä mitä lapsen vanhemmat suhteelta odottavat. Kannattaisi tutustua itseensä ja elää omaa elämää. Se mummius on vaan yksi osa sitä. Ja loppupeleissä lapsen vanhemmat päättävät minkälaisen haluavat suhteen sinuun olevan.

Tästä olen aivan samaa mieltä. Vanhempien tulee kuitenkin muistaa, että jos vanhemman sisarus on halunnut luoda omille lapsilleen läheisemmän suhteen isovanhempiin kuin mitä itse on halunnut, ei voi myöhemmin odottaa, että omat lapset saisivat isovanhemmiltaan saman kuin mitä nämä muut lapsenlapset mahdollisesti saavat. Tasapuolisuus ei nimittäin toimi vain yhteen suuntaan.

Eikai se ole sen lapsen tehtävä vaatia tasapuolisuutta? Hyvä isovanhempi rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti eikä varsinkaan ala kostamaan.

Vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että heidän lapsillaan on juuri niin läheiset välit isovanhempiin kuin mitä vanhemmat itse haluavat. Hyvä isovanhempi tietenkin rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti, mutta jos toisen lapsensa lasten kanssa on ollut alusta lähtien ja nämä lapsenlapset ovat kenties olleet paljonkin mummolassa ilman vanhempiaan ja vaikkapa matkustelleetkin isovanhempiensa kanssa, niin ei voi silloin kukaan vaatia, että toisen lapsen lapsi yks kaks esim 7-vuotiaana alkaisi olemaan samassa asemassa kuin nämä lapsenlapset, joiden vanhemmat ovat halunneet luoda läheisemmät suhteet isovanhempien ja lastensa välille. Jos vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa ovat isovanhemmille yhtä läheiset kuin heidän sisarustensa lapsetkin, vanhempien pitää ihan itse huolehtia, että näin myös tapahtuu. Jos valitsee toisin, niin silloin ei voi enää jälkikäteen marmattaa, kun siskon tai veljen lapset ovatkin isovanhemmilleen läheisempiä kuin omat lapset. 

Tässä sinulle kommentti lapsenlapselta jota oma mummi suosi, koska tapasi useammin kuin seitsemää muuta lastenlasta: Rakastan mummoani paljon, mutta minusta on vaikea hyväksyä sitä että hän arvottaa serkkuni eri tavalla, vaikka he eivät lapsina voineet tapaamisten määrään vaikuttaa (välimatka). Mummini olisi voinut vaikuttaa, mutta ei tarjonnut lastenhoitoapua, eikä mennyt heitä tapaamaan. Minäkin olin mummolla vain koska hulttio vanhempani eivät viitsineet hoitaa. Sattuu ajatuskin ettei hän välittäisi minustakaan, jos asiat olisi menneet vähän eritavalla.

Sinä puhut tässä toisenlaisesta tilanteesta eli tilanteesta, jossa tuo etäisyyden pitäminen on tapahtunut isovanhempien eikä lasten vanhempien tahdosta. Minä taas puhuin tilanteesta, jossa etäisyyttä ovat halunneet pitää lasten vanhemmat eikä isovanhemmat. Nykyisin tuntuu olevan yllättävän paljon näitä "rusinat pullasta" -vanhempia, jotka vasta lastensa serkkujen kertoessa, mitä kaikkea ovat jo vuosia tehneet isovenhempien kanssa, havahtuvat, että mekin halutaan samat asiat, vaikka emme olekaan viitsineet nähdä vaivaa sen eteen, että meidän lapsillamme olisi yhtä läheiset välit isovanhempiin kuin lastemme serkuilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei helvetti te naiset olette sekaisin, iästä riippumatta. Saatte lapsen ja se sekoitta sekä oman että lähettyvillä olevien naisten päät. 

Miehet ovat tässäkin asiassa parempia, tasapainoisia kasvattajia. ENpä muista ikinä kuulleeni vävyn ja appiukon riitelevän lastenkasvatuksesta. 

Vaikket sinä olekaan kuullut niin ei se tarkoita etteikö niin tapahdu.

Minun miehelläni ja isällään meni hetkeksi välit poikki, kun isänsä koitti lapsenlapsen synnyttä alkaa määräämään meidän  perheen elämää, kuinka lasta annetaan hoitoon/kuskataan sukulaisiin yms. Milloin lapsi on valmis olemaan erossa äidistä yms.

Tästä jo aikaa, mutta kyllä näitäkin tapahtuu paljon. Mun mies eikä isänsä vaan eksy av:lle niistä kertomaan.

Vierailija kirjoitti:

Viime kerralla terapiassa juttelin näistä äitiyden tuomista asioista ja siitä, että koen ettei äitiyttä enää arvosteta samoin kuin ennen. Esimerkkinä nämä äidit äkkiä töihin ja isä on ihan yhtä hyvä hoitaja paasaukset ja muut. Terapeutti kertoi, että kuulee aika paljon nykyään tätä, että äidit ovat epävarmoja koska nykyään suhtaudutaan eri tavalla äitiyteen ja vanhemmuuteen ja uusi trendi on tämä vapaaehtoinen lapsettomuus. (Mahtavaa, että nykyään naiset uskaltavat elää näin, ohi aiheen).

Kuka tässä enää uskaltaa lapsia tehdä kun ulkonäkö ei saa muuttua, seksiä pitää olla, äkkiä takaisin töihin makoilemasta, vauvaa esitellään syntymän jälkeen kuin tavaraa, mummot vaativat omaa "mummoaikaa" lapselapsen kanssa.. loputon lista. Ei enää ole enää sitä, että vanhemmat saavat rauhassa tutustua vauvaan, äiti saa keskittyä imetykseen ja vauvan hoitoon ja toipumiseen.

Maailma on pilalla.

Sinkkonen on puhunut tuosta aika hyvin, kuinka äityttä tavallaan ajetaan alemmas, ikään kuin kuka tahansa pystyisi hoitamaan äidin roolin lapselle. Esimerkiksi isällä on erittäin tärkeä rooli lapselle, mutta usein nykyään tulkitaan sukupuolineutraalisti niin että lapsi ei ikään kuin tarvitsisi yhtä ihmistä johon kiintyä, vaan kaikki pitäisi hoitaa 50-50. Samoin kuin sivuutetaan naisen biologia lapsen hoitoon (synnytyksestä ja raskaudesta lähtien tapahtuva psyykkinen uudelleenorganisoituminen, imetys ja sen edistämä kiintymys vauvaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme vaatimuksia näillä nykyajan mummoilla ja isovanhemmilla. Eiköhän ne vanhemmat päätä kenen kanssa antavat lapsensa viettää aikaa. En minäkään anna lapsen olla kahdestaan sellaisen ihmisen kanssa johon en luota. Ja kyllä se anoppi on vieras ihminen. Ei ole mulle ystävä, ei varaäiti jne. On miehen äiti, mutta vieras minulle. En luota hänen kasvatustaitoihinsa. Kieltävät lapselta ihme asioita. Lasten pitäisi olla siivosti ja käyttäytyä. Niistä jaksetaan torua, mutta sitten sitä sokerimoskaa yritetään syöttää aina kun silmä vältää.

Ja antakaa nyt lasten elää omaa elämäänsä. Ei tarvitse joka viikko olla kyselemässä, että koska nähdään ja olispa kiva nähdä ja kumma kun ei kerkiä näkemään. Meillä on oma elämä! Nähdään sitten kun sopii meille. Meidän tehtävä ei ole viihdyttää teitä tylsyydessänne. Keskittykää siihen oman elämän elämiseen ja se että nähdään on sitten mukava lisä.

Se lapsesi ei ole vain sinun lapsesi, vaan myös kumppanisi. Ja kumppani kyllä saa päättää, luottaako omiin sukulaisiinsa (tässä tapauksessa omaan äitiinsä) ja on kykeneväinen päättämään, saako lapsi viettää aikaa isoäitinsä kanssa. Siinä ei sinun luottamuksesi paljoa paina. Sinä sitten päätät sinun suvustasi, mutta älä naikkonen kuvittele, että sinulla olisi jokin oikeus yrittää eristää miehesi suku lapsestanne.

Jos anoppi on vieras ihminen, niin olisi varmaan kannattanut odottaa sitä lapsenhankintaa ja tutustua miehen vanhempiin. Ja vaikka anoppi ei tässäkään vaiheessa olisi sinulle ystävä, niin hän on miehesi aikoinaan synnyttänyt ja miehen yksi lähimmistä ihmisistä.

Sinun näkemisesi tuskin on kellekään mukava lisä, enemmänkin taakka. En ihmettelisi vaikka lapsellasi olisi loppujen lopuksi vartuttuaan lähempi suhde mummiinsa (ellet sitä nyt ole kokonaan estämässä) kuin sinuun, sillä vainoharhaisuutesi ja pahansuopuutesi ajaa sinut vielä suljetulle osastolle. Voimia.

Kuule, se äidin ensisijainen tehtävä on pitää lapsensa turvassa ja jos miehen suvussa on joku epäluotettava / päihteiden käyttäjä / muuten vaan lapselle vaaraksi oleva niin lasta ei todellakaan anneta sinne hoitoon. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitää antaa juuret ja siivet. Näyttäisi moni näistä isovanhemmista unohtaneen kuinka elää omaa elämäänsä sen jälkeen kun lapset on lähteneet kotoa. Ripustaudutaan lapsen perheeseen ja lapsenlapsen synnyttyä muodostetaan siitä mummiudesta itselleen uusi identiteetti. Kuvitellaan omassa päässä kuva siitä ihannemummiudesta ja loukkaannutaan kun tajutaan että se ei olekaan sitä mitä lapsen vanhemmat suhteelta odottavat. Kannattaisi tutustua itseensä ja elää omaa elämää. Se mummius on vaan yksi osa sitä. Ja loppupeleissä lapsen vanhemmat päättävät minkälaisen haluavat suhteen sinuun olevan.

Tästä olen aivan samaa mieltä. Vanhempien tulee kuitenkin muistaa, että jos vanhemman sisarus on halunnut luoda omille lapsilleen läheisemmän suhteen isovanhempiin kuin mitä itse on halunnut, ei voi myöhemmin odottaa, että omat lapset saisivat isovanhemmiltaan saman kuin mitä nämä muut lapsenlapset mahdollisesti saavat. Tasapuolisuus ei nimittäin toimi vain yhteen suuntaan.

Eikai se ole sen lapsen tehtävä vaatia tasapuolisuutta? Hyvä isovanhempi rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti eikä varsinkaan ala kostamaan.

Vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että heidän lapsillaan on juuri niin läheiset välit isovanhempiin kuin mitä vanhemmat itse haluavat. Hyvä isovanhempi tietenkin rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti, mutta jos toisen lapsensa lasten kanssa on ollut alusta lähtien ja nämä lapsenlapset ovat kenties olleet paljonkin mummolassa ilman vanhempiaan ja vaikkapa matkustelleetkin isovanhempiensa kanssa, niin ei voi silloin kukaan vaatia, että toisen lapsen lapsi yks kaks esim 7-vuotiaana alkaisi olemaan samassa asemassa kuin nämä lapsenlapset, joiden vanhemmat ovat halunneet luoda läheisemmät suhteet isovanhempien ja lastensa välille. Jos vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa ovat isovanhemmille yhtä läheiset kuin heidän sisarustensa lapsetkin, vanhempien pitää ihan itse huolehtia, että näin myös tapahtuu. Jos valitsee toisin, niin silloin ei voi enää jälkikäteen marmattaa, kun siskon tai veljen lapset ovatkin isovanhemmilleen läheisempiä kuin omat lapset. 

Tässä sinulle kommentti lapsenlapselta jota oma mummi suosi, koska tapasi useammin kuin seitsemää muuta lastenlasta: Rakastan mummoani paljon, mutta minusta on vaikea hyväksyä sitä että hän arvottaa serkkuni eri tavalla, vaikka he eivät lapsina voineet tapaamisten määrään vaikuttaa (välimatka). Mummini olisi voinut vaikuttaa, mutta ei tarjonnut lastenhoitoapua, eikä mennyt heitä tapaamaan. Minäkin olin mummolla vain koska hulttio vanhempani eivät viitsineet hoitaa. Sattuu ajatuskin ettei hän välittäisi minustakaan, jos asiat olisi menneet vähän eritavalla.

Sinä puhut tässä toisenlaisesta tilanteesta eli tilanteesta, jossa tuo etäisyyden pitäminen on tapahtunut isovanhempien eikä lasten vanhempien tahdosta. Minä taas puhuin tilanteesta, jossa etäisyyttä ovat halunneet pitää lasten vanhemmat eikä isovanhemmat. Nykyisin tuntuu olevan yllättävän paljon näitä "rusinat pullasta" -vanhempia, jotka vasta lastensa serkkujen kertoessa, mitä kaikkea ovat jo vuosia tehneet isovenhempien kanssa, havahtuvat, että mekin halutaan samat asiat, vaikka emme olekaan viitsineet nähdä vaivaa sen eteen, että meidän lapsillamme olisi yhtä läheiset välit isovanhempiin kuin lastemme serkuilla. 

Tilanne on sama: lapset eivät ole voineet siihen vaikuttaa. Etäisyys ei ole maailman ainoa syy, miksi isovanhempia ei vain ole voinut usein tavata. Jos lasta rakastaa, niin ei ole mitään syytä evätä heiltä jotain sellaista mitä toinenkin lapsi saa, vain koska tämä ei voinut tavata yhtä usein. Se on kostamista.

Voi jestas näitä kommentteja! Luojan kiitos itselläni on täysijärkinen miniä.

Kakarana tapeltiin leluista näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitää antaa juuret ja siivet. Näyttäisi moni näistä isovanhemmista unohtaneen kuinka elää omaa elämäänsä sen jälkeen kun lapset on lähteneet kotoa. Ripustaudutaan lapsen perheeseen ja lapsenlapsen synnyttyä muodostetaan siitä mummiudesta itselleen uusi identiteetti. Kuvitellaan omassa päässä kuva siitä ihannemummiudesta ja loukkaannutaan kun tajutaan että se ei olekaan sitä mitä lapsen vanhemmat suhteelta odottavat. Kannattaisi tutustua itseensä ja elää omaa elämää. Se mummius on vaan yksi osa sitä. Ja loppupeleissä lapsen vanhemmat päättävät minkälaisen haluavat suhteen sinuun olevan.

Tästä olen aivan samaa mieltä. Vanhempien tulee kuitenkin muistaa, että jos vanhemman sisarus on halunnut luoda omille lapsilleen läheisemmän suhteen isovanhempiin kuin mitä itse on halunnut, ei voi myöhemmin odottaa, että omat lapset saisivat isovanhemmiltaan saman kuin mitä nämä muut lapsenlapset mahdollisesti saavat. Tasapuolisuus ei nimittäin toimi vain yhteen suuntaan.

Eikai se ole sen lapsen tehtävä vaatia tasapuolisuutta? Hyvä isovanhempi rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti eikä varsinkaan ala kostamaan.

Vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että heidän lapsillaan on juuri niin läheiset välit isovanhempiin kuin mitä vanhemmat itse haluavat. Hyvä isovanhempi tietenkin rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti, mutta jos toisen lapsensa lasten kanssa on ollut alusta lähtien ja nämä lapsenlapset ovat kenties olleet paljonkin mummolassa ilman vanhempiaan ja vaikkapa matkustelleetkin isovanhempiensa kanssa, niin ei voi silloin kukaan vaatia, että toisen lapsen lapsi yks kaks esim 7-vuotiaana alkaisi olemaan samassa asemassa kuin nämä lapsenlapset, joiden vanhemmat ovat halunneet luoda läheisemmät suhteet isovanhempien ja lastensa välille. Jos vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa ovat isovanhemmille yhtä läheiset kuin heidän sisarustensa lapsetkin, vanhempien pitää ihan itse huolehtia, että näin myös tapahtuu. Jos valitsee toisin, niin silloin ei voi enää jälkikäteen marmattaa, kun siskon tai veljen lapset ovatkin isovanhemmilleen läheisempiä kuin omat lapset. 

Tässä sinulle kommentti lapsenlapselta jota oma mummi suosi, koska tapasi useammin kuin seitsemää muuta lastenlasta: Rakastan mummoani paljon, mutta minusta on vaikea hyväksyä sitä että hän arvottaa serkkuni eri tavalla, vaikka he eivät lapsina voineet tapaamisten määrään vaikuttaa (välimatka). Mummini olisi voinut vaikuttaa, mutta ei tarjonnut lastenhoitoapua, eikä mennyt heitä tapaamaan. Minäkin olin mummolla vain koska hulttio vanhempani eivät viitsineet hoitaa. Sattuu ajatuskin ettei hän välittäisi minustakaan, jos asiat olisi menneet vähän eritavalla.

Sinä puhut tässä toisenlaisesta tilanteesta eli tilanteesta, jossa tuo etäisyyden pitäminen on tapahtunut isovanhempien eikä lasten vanhempien tahdosta. Minä taas puhuin tilanteesta, jossa etäisyyttä ovat halunneet pitää lasten vanhemmat eikä isovanhemmat. Nykyisin tuntuu olevan yllättävän paljon näitä "rusinat pullasta" -vanhempia, jotka vasta lastensa serkkujen kertoessa, mitä kaikkea ovat jo vuosia tehneet isovenhempien kanssa, havahtuvat, että mekin halutaan samat asiat, vaikka emme olekaan viitsineet nähdä vaivaa sen eteen, että meidän lapsillamme olisi yhtä läheiset välit isovanhempiin kuin lastemme serkuilla. 

Tilanne on sama: lapset eivät ole voineet siihen vaikuttaa. Etäisyys ei ole maailman ainoa syy, miksi isovanhempia ei vain ole voinut usein tavata. Jos lasta rakastaa, niin ei ole mitään syytä evätä heiltä jotain sellaista mitä toinenkin lapsi saa, vain koska tämä ei voinut tavata yhtä usein. Se on kostamista.

Ei se ole mitään kostamista. Mikä tahansa ihmissuhde muuttuu läheisemmäksi, kun aikaa vietetään paljon yhdessä. Aikuisena tietää oikein hyvin, että jos toisen ystävänsä kanssa tapaa usein, jakaa ilot ja surut sekä tekee asioita yhdessä, niin suhde tähän ystävään on läheisempi kuin siihen, johon on vain harvoin yhteyksissä. Ei kyse ole myöskään mistään eväämisestä. Jos toisen lapsenlapsen kanssa on yhteistä historiaa ja toisen kanssa ei, niin sitä yhteistä  historiaa ei saa enää myöhemmin aikaiseksi. Toki voi lähentyä, mutta se ei ole samanlaista kuin jos on ollut läheinen jonkun kanssa syntymästään alkaen. 

Oletteko tosiaan mummia vastaan? Hän haluaisi ainoastaan viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa ilman, että miniä vahtii. Isovanhemmista on korvaamaton apu lapsenhoidossa ja he ovat iso osa lapsen elämässä. Ihan luonnollista, että jos oma lapsi saa lapsen, niin halutaan viettää sen kanssa aikaa. Vai olisiko teille ok, että saisitte nähdä lapsenlapsianne ainoastaan äidin vahtiessa silmä kovana, ettette vaan tee lapselle mitään?

Väännetään rautalangasta:

Ap:n OMA poika ei ole äitinsä kanssa välilöissä. Ap ei kerro miksi.

Ap:n miniä,koodinimi haukka, antaa ap:n tavata TÄSTÄ HUOLIMATTA, kun mies on poissa kotoa.

Eli jos ap:n miniä ei näkisi vaivaa mummusuhteen eteen, koko suhdetta ei olisi. Olisi myös aiheellista pohtia, miksi ap ja poika eivät ole väleissä? Voisiko sieltä löytyä syy siihen miksei miniäkään anna lasta valvomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitää antaa juuret ja siivet. Näyttäisi moni näistä isovanhemmista unohtaneen kuinka elää omaa elämäänsä sen jälkeen kun lapset on lähteneet kotoa. Ripustaudutaan lapsen perheeseen ja lapsenlapsen synnyttyä muodostetaan siitä mummiudesta itselleen uusi identiteetti. Kuvitellaan omassa päässä kuva siitä ihannemummiudesta ja loukkaannutaan kun tajutaan että se ei olekaan sitä mitä lapsen vanhemmat suhteelta odottavat. Kannattaisi tutustua itseensä ja elää omaa elämää. Se mummius on vaan yksi osa sitä. Ja loppupeleissä lapsen vanhemmat päättävät minkälaisen haluavat suhteen sinuun olevan.

Tästä olen aivan samaa mieltä. Vanhempien tulee kuitenkin muistaa, että jos vanhemman sisarus on halunnut luoda omille lapsilleen läheisemmän suhteen isovanhempiin kuin mitä itse on halunnut, ei voi myöhemmin odottaa, että omat lapset saisivat isovanhemmiltaan saman kuin mitä nämä muut lapsenlapset mahdollisesti saavat. Tasapuolisuus ei nimittäin toimi vain yhteen suuntaan.

Eikai se ole sen lapsen tehtävä vaatia tasapuolisuutta? Hyvä isovanhempi rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti eikä varsinkaan ala kostamaan.

Vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että heidän lapsillaan on juuri niin läheiset välit isovanhempiin kuin mitä vanhemmat itse haluavat. Hyvä isovanhempi tietenkin rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti, mutta jos toisen lapsensa lasten kanssa on ollut alusta lähtien ja nämä lapsenlapset ovat kenties olleet paljonkin mummolassa ilman vanhempiaan ja vaikkapa matkustelleetkin isovanhempiensa kanssa, niin ei voi silloin kukaan vaatia, että toisen lapsen lapsi yks kaks esim 7-vuotiaana alkaisi olemaan samassa asemassa kuin nämä lapsenlapset, joiden vanhemmat ovat halunneet luoda läheisemmät suhteet isovanhempien ja lastensa välille. Jos vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa ovat isovanhemmille yhtä läheiset kuin heidän sisarustensa lapsetkin, vanhempien pitää ihan itse huolehtia, että näin myös tapahtuu. Jos valitsee toisin, niin silloin ei voi enää jälkikäteen marmattaa, kun siskon tai veljen lapset ovatkin isovanhemmilleen läheisempiä kuin omat lapset. 

Tässä sinulle kommentti lapsenlapselta jota oma mummi suosi, koska tapasi useammin kuin seitsemää muuta lastenlasta: Rakastan mummoani paljon, mutta minusta on vaikea hyväksyä sitä että hän arvottaa serkkuni eri tavalla, vaikka he eivät lapsina voineet tapaamisten määrään vaikuttaa (välimatka). Mummini olisi voinut vaikuttaa, mutta ei tarjonnut lastenhoitoapua, eikä mennyt heitä tapaamaan. Minäkin olin mummolla vain koska hulttio vanhempani eivät viitsineet hoitaa. Sattuu ajatuskin ettei hän välittäisi minustakaan, jos asiat olisi menneet vähän eritavalla.

Sinä puhut tässä toisenlaisesta tilanteesta eli tilanteesta, jossa tuo etäisyyden pitäminen on tapahtunut isovanhempien eikä lasten vanhempien tahdosta. Minä taas puhuin tilanteesta, jossa etäisyyttä ovat halunneet pitää lasten vanhemmat eikä isovanhemmat. Nykyisin tuntuu olevan yllättävän paljon näitä "rusinat pullasta" -vanhempia, jotka vasta lastensa serkkujen kertoessa, mitä kaikkea ovat jo vuosia tehneet isovenhempien kanssa, havahtuvat, että mekin halutaan samat asiat, vaikka emme olekaan viitsineet nähdä vaivaa sen eteen, että meidän lapsillamme olisi yhtä läheiset välit isovanhempiin kuin lastemme serkuilla. 

Tilanne on sama: lapset eivät ole voineet siihen vaikuttaa. Etäisyys ei ole maailman ainoa syy, miksi isovanhempia ei vain ole voinut usein tavata. Jos lasta rakastaa, niin ei ole mitään syytä evätä heiltä jotain sellaista mitä toinenkin lapsi saa, vain koska tämä ei voinut tavata yhtä usein. Se on kostamista.

Juuri näin. Ja tässä tapauksessahan evääjä on lapsen oma vanhempi. Serkulla on valokuvia, joissa mummi vaihtaa hänen vaippaansa. Serkulla on valokuvia, joissa hän on taaperona  mummin ja ukin kanssa näiden mökillä. Serkulla on muistoja, mitä kaikkea on mummin ja ukin kanssa tehnyt. Serkku muistaa, miten ihanaa oli nukkua mummin nyt jo edesmenneen kissan vieressä. Jne jne. Toiselta lapselta taas puuttuvat kaikki nämä, koska hänen vanhempansa ovat halunneet toimia toisin kuin serkun vanhemmat. Jälkeenpäin noita valokuvia ja muistoja ei enää saa. Voi saada uusia valokuvia ja uusia muistoja, mutta ei enää samanlaisia, joita serkulla on. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tosiaan mummia vastaan? Hän haluaisi ainoastaan viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa ilman, että miniä vahtii. Isovanhemmista on korvaamaton apu lapsenhoidossa ja he ovat iso osa lapsen elämässä. Ihan luonnollista, että jos oma lapsi saa lapsen, niin halutaan viettää sen kanssa aikaa. Vai olisiko teille ok, että saisitte nähdä lapsenlapsianne ainoastaan äidin vahtiessa silmä kovana, ettette vaan tee lapselle mitään?

Kyllä. En nyt usko että tekisin elämäni aikana mitään sellaista, minkä vuoksi lapseni ei minuun luottaisi tai kantasi syvästi kaunaa. Mutta kyllä saisi olla tytär (ja vaikka miniäkin) paikalla, kun olisin tapaamassa hänen lastaan. Mitä minun siitä tarvitsisi mieltäni pahoittaa? Kiva kun saisi tavata lastenlasta ja olla ylpeä että on kasvattanut omasta lapsesta aikuisen, joka pitää hyvää huolta nyt omasta lapsestaan.