En saa nähdä lapsenlastani ilman miniää

Ihmiset tuntuvat nyt unohtavan, että lapsi on 10kk... Ei hän vielä ymmärrä mistään kalastamisesta tai marjametsästä. Eri asia jos 3-5 vuotiasta ei ikinä päästä mummin (tai jonkun) kanssa ikinä mihinkään. Tämä lapsi on pieni vauva joka ei kaipaa vielä ketään muuta kuin vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kuten miniäsi.

En luota anoppiini pätkääkään ja en tule koskaan antamaan lastani hänen armoilleen ilman mun läsnäoloa.

Anoppi esimerkiksi raskausaikana lähetti kirjeen mulle ja miehelleni, jossa toivoi ettei meille tätä lasta suoda ja että heti kun se keskenmeno tapahtuu niin pitäisi erota ja etsiä uudet puolisot.

Tällainen olisi satuttavaa kenelle tahansa, mutta erityisen satuttavaa se oli avioparille joka oli kärsinyt lapsettomuudesta jo viisi vuotta ja vihdoinkin onnellisesti mutta pelokkaasti raskaana.

Usein ei tekis mieli edes antaa anopin tavata lastenlastaan ollenkaan.

Tuollaisten kirjeiden jälkeen minulle olisi päivänselvää, että yhteydenpito olisi jo muutenkin loppunut..

Vierailija kirjoitti:

Rakas anoppiko se siellä? Jos niin tässäpä sinulle kirjoitus. Jos et, niin ehkä sinä jonkun toisen miniän anoppi havahdut tästä.

Se että sinä olet jättänyt jo parin viikon iästä lähtien vauvojasi muille hoitoon, ei tarkoita sitä että minä jättäisin omaani hoitoon edes 10kk:n iässä. Et elä arkeamme, joten olet jäävi arvioimaan missä iässä lapsemme on hyvä jättää ensimmäistä kertaa hoitoon ja kenelle hänet jätetään ensimmäistä kertaa hoitoon. Tämän päätämme minä ja poikasi. Minä en tuomitse sinun tapojasi, sillä ymmärrän että olet erilainen persoona kuin minä ja sinulla on ollut erilainen elämäntilanne kaikenkaikkiaan kun lapsesi olet saanut. Toivoisin ettet sinäkään tuomitsisi minun tapaani olla äiti.

Et ole saanut vaihtaa vaippaa tähän mennessä, sillä vauvamme vierastaa sinua (mikä on täysin luonnollista ja loppuu aikanaan). Emme ymmärrä, miksi lapsen pitäisi tottua vieraan vaipanhoitoon, jos emme ole häntä vielä hoitoon laittamassa hetkeen. 

OIet tärkeä ja rakas sekä meille että lapsenlapsellesi. Meidän kasvatusperiaatteemme ovat kuitenkin erilaisia kuin sinun, ja hyväksymme lapsen tarveen turvautua ensisijaisesti vanhempiinsa. Emme pakota häntä muiden syleihin ja hoitoon ennen kuin sille on välttämätön tarve. Tämän aika ei ole vielä. Olen pahoillani että koet asian näin surullisesti. Vielä tulee aika, jolloin sinäkin vietät lapsenlapsesi kanssa aikaa kahdestaan. Vauvalla ei kuitenkaan ole mitään erityistä tarvetta olla vielä hoidossa kenelläkään, eikä hänellä tule olemaan vielä taaperoiässäkään tähän tarvetta.

En ymmärrä miksi et halua tavata meitä koko perheenä? Miksi minä en saa olla lapsenlapsesi rinnalla äitinä kun sinä tulet kylään? Miksi tämä asia vaivaa sinua niin kovasti? Ymmärräthän että lasta on toivottu hyvin pitkään (viisi pitkää vuotta), emmekä tehneet lasta isovanhemmille iloksi, vaikka heidän tärkeyden tunnustammekin. Minun äitinikään ei tästä pahoitu, ettei ole saanut vaippoja vaihtaa eikä ole vielä saanut lasta ns. hoitaa. Hän ymmärtää että nyt on meidän vuoromme nauttia lapsen kasvusta ja olla vanhempia. Toivoisin että sinäkin löytäisit oman roolisi isovanhempana, ja oppisit suhteuttamaan sen vanhemmuuteen.

En ole anoppisi, mutta olet varmaan varautunut myös siihen, että anoppisi saattaa saada tuota ennen myös muita lapsenlapsia ja he tulevat anopillesi läheisemmäksi kuin sinun lapsesi. Ehkä anoppisi ei enää vuosien päästä kaipaakaan aikaa sinun lapsesi kanssa, koska hänellä on jo läheisiäkin lapsenlapsia. Ethän sitten valita, miksi miehen veljen/siskon lapset saavat ja pääsevät, mutta sinun lapsesi ei. 

Haloo, lapsi on vasta 10 kk. En antaisi sen ikäistä vauvaa anopille enkä äidilleni yökylään.

Vierailija kirjoitti:

En hauku miniääni haukaksi vaan hänen käytös on haukkamaista, kun ei voi edes sekunniksi jättää lasta mummin kanssa.

Poikani on töissä usein kun päiväsaikaan nähdään minä, miniä ja vauva. Minusta se on vallan omituista että miniä ottaa vauvan jopa vessareissulle mukaan!

Minä en mitään suuria suunnitelmia ole tehnyt, kunhan vaan puhelin niitä näitä ja sanoin sen mökkijutun. Ja siitäkin sanoin että sitten kun tyttö on isompi. Ihan semmosta mummohöpinää.

Ja miksi haluaisin kahdenkeskistä aikaa pojantyttäreni kanssa? Että oppisin hänet tuntemaan ja että meidän suhteesta tulisi hyvä ja positiivinen. En koe voivani olla 100%sti mummi jos miniä jatkuvasti valvoo vieressä.

Ap

Kuule. Tärkempää sille lapsenlapsellesi on, että hänellä on äiti joka 100% äitiä. Mikään määrä mummia ei pysty sitä korvaamaan ikinä. Olisit onnellinen, että lapsenlapsella on noin omistautunut äiti. 

Sehän on yksi isovanhemmuuden tehtävä, että on tavallaan pakko hyväksyä että sen saa mitä annetaan. Ei ole ns. oikeuksia. On opeteltava mitä isovanhemmuus on ja miten se eroaa vanhemmuudesta. Uskallanpa väittää että useimmissa perheissä isovanhemmuus ei ole 10kk:n ikäisen vaipanvaihtoa ja kahden oloa, vaan enemmänkin 3-vuotiaan kanssa pihaleikkejä, koululaisten vientiä uimaan, mummon luona piirakan tekoa jne.

Mulla ei ole omia lapsia, mutta olen seurannut veljeni vaimon suhtautumista kahteen pieneen lapseensa. Ymmärrän ihan täysin, että hänen on helpompi luottaa lapset omalle äidilleen tai siskolleen, kuin esimerkiksi minulle. Minuun hänellä ei ole ollut elinikäinen suhde. Kyse ei ole siitä, että hänellä olisi jotain minua vastaan, tai että hän olisi mustasukkainen omista lapsistaan. En voisi kuvitella pienille sukulaisilleni parempaa äitiä, ja suojelevuus on nimenomaan yksi ominaisuuksista joita hänessä ihailen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheellisempi kysymys lienee miksi sinä haluat erottaa äidin lapsestaan. Kyse ei välttämättä ole siitä ettei hän luota sinuun tai edes siitä ettet osaisi hoitaa lasta, vaan äiti ei vain halua sinun tekevän hänen töitään.

Itse olen kai tällainen "haukka". En kuitenkaan pilaa lapseni elämää ylisuojelevuudella, vaikka käsittelenkin yhä traumaa esikoisen kuolemasta.

Kerran meinasin luottaa vauvani mumminsa, anoppini hoiviin hetkeksi, kun tämä oikein tarjoutui. Lähtöä tehdessäni hän totesi ettei ala sitten vaippaa vaihtamaan. Siis tottakai vaippa pitää vaihtaa jos on tarve! En ole sen jälkeen ottanut lapsenvahtiapua vastaan edes hetkeksi, koska tiedän itse pitäväni huolta lapsen kaikista tarpeista paremmin.

En myöskään uskalla anoppilassa jättää pikkuista vahtimatta vaarallisten tavaraviritelmien takia. Kuitenkin lastenlasten pakko tulla kylään, jostain syystä ei koskaan toisinpäin.

Tuota, kyse ei ole siitä että ap haluaisi erottaa äidin ja pojan, se on sinun omassa päässäsi. Kyse on siitä, että ap haluaisi viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa ilman, että haukkaminiä on vierellä kommentoimassa ja pitämässä kiinni. On kyllä jo neuroottista, jos ei voi vessakäynnin ajaksi jättää lasta mummin hoiviin tai päästää syliin.

Siinä tulee fiilis, että äiti on tavattoman omistuksenhaluinen lapsestaan eikä halua lapsen kehittävän minkäänlaista sidettä isänsä vanhempiin.

Ylipäätään täällä kaikki hysteeriset äidit ottavat asian siltä kantilta, että heidät halutaan erottaa lapsestaan kuin siten, että mummi haluaisi joskus aikaa lapsenlapsen kanssa.

Et ajattele muita kuin itseäsi. Että SINÄ saat hoitaa vauvaa, YKSIN ilman miniää. Mutta oletko yhtään tullut miettineeksi tai huomanneeksi, että miltä siitä VAUVASTA, omasta LAPSENLAPSESTASI, tuntuu? Vauvalle omistautunut äiti sen kyllä tietää. Miksi irrottaa vauvaa väkisin äidistä iässä ja kehitysvaiheessa, jossa vauva ei sitä halua? Vain SINUN tarpeidesi takia? Sinä voit kai odottaa, että vaivan tarpeet ja kehitys tulee täytettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas jos jonkilaista vuodatusta HAUKKAminiöiltä tässäkin ketjussa. Onko teistä tosiaan tavattoman epätavallista, että lapsi viettäisi joskus päiviäkin isovanhempiensa kanssa? Jos lapsi vanhempana haluaa mummolaan yöksi, vaikka sitten kokonaan yksin, niin ette päästä koska "ME HALUTAAN KASVATTAA SUT ITSE, MUMMI ON PAHA, MUMMI EI SAA!!" vai mikä ihmeen asenne teillä on?

Eihän se, että viettää aikaa isovanhempien tai kenen tahansa aikuisen kanssa, tarkoita että nämä toiset ihmiset alkaisivat kasvattaa lastanne. Se on pelkkää ajanviettoa.

Ettehän itsekään sitten vain altistu muiden kasvattamiselle, eli olette blokanneet kaikki suhteet muihin sukulaisiinne ja myös kaverisuhteet, ettei kukaan vaan teitä pääsisi vahingossa altistamaan erilaisille mielipiteille ja KASVATTAMISELLE.

Se, että lupaa lapsenlapselleen kalareissua yhdessä mummin ja papan kanssa ilman vanhempia, on pelkkää hyväntahtoisuutta ja vain pahansuopa ihminen (miniä), jolla nyt ihan periaatteesta on kapina-asennointi anoppiansa vastaan, voi nähdä tuossa asiassa jotain hörhöilyä ja pahaa altistamista.

Ettehän myöskään laita lasta päiväkotiin tai koskaan palkkaa lastenhoitajaa edes pariksi tunniksi, jotta lapsi ei altistu muiden kasvatukselle kukn teidän omallenne?

Ihan käsittämätöntä hysteriaa ja ilkeyttä ap:ta kohtaan. Ap:lle terveiset, että puhu poikasi kanssa ja kysy mitä mieltä hän on. Hän on ihan yhtä lailla lapsenlapsesi huoltaja ja sinä olet HÄNEN äitinsä, et miniän.

Vai pitäisi mummon puhua pojalleen eli tehdä tästä varsinainen kolmiodraama tyyliin poika ja mamma vastaan miniä? Vauva pois miniältä-operaatio? Koska mummon täytyy saada tutustua vauvaan 100%? Viis vauvasta ja äidistä. Äiti on vauvalle tärkein aluksi, vaikka mummo onkin ehkä vienyt omat vauvansa jo vauvoina hoitoon ja rikkonut perusturvan tunnetta (miniä tämän varmasti tietää miehestään parhaiten, kun avioliitossa saa "parhaat" vaikutteet nähdä ja kokea).

Toki sinä draamakuningatarminiänä tulkitsit sen noin. Koska sinulle kaikki tuo on pelkkää valtapeliä, ja lapsesi yksi pelinappuloista. Haluaisit vain miehen, ja koska et häntä saanut eristettyä perheestään ja suvustaan niin nyt sentään lapsen pidät ulottumattomilla.

Älä sinä yleistä jotain perusturvan tunteesta. Lapset ovat erilaisia, jos sinun lapsesi tuntevat olonsa turvattomiksi sukulaisten kanssa, se ei tarkoita että kaikki tuntisivat. Mutta mitä luultavimmin se johtuu siitä, että olet pitänyt lapsesi erillään muusta suvusta, eli mitään turvallisuudentunnetta rakkaan mummin ja vaarin kanssa ei ole ehtinyt syntyäkään, koska sinä olet sen estänyt. Sama siis kuin laittaisi vieraille ihmisille hoitoon.

Aivan naurettavaa ja todella ilkeää scheißea jauhat, että muka sillä, että on antanut lapsena isovanhempien hoitoon lapsensa on jotain vaikutusta myöhempään ikään. Taitaa olla ihan oma kokemuksesi tähän, mutta please, älä yleistä sitä muihin. Vaikka sinä olet huono ja omistuksenhaluinen haukkaminiä, kaikki eivät sitä ole ja pystyvät luomaan normaaleja suhteita kumppaninsa vanhempiin eivätkä ole jämähtäneet teinikapinavaiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hauku miniääni haukaksi vaan hänen käytös on haukkamaista, kun ei voi edes sekunniksi jättää lasta mummin kanssa.

Poikani on töissä usein kun päiväsaikaan nähdään minä, miniä ja vauva. Minusta se on vallan omituista että miniä ottaa vauvan jopa vessareissulle mukaan!

Minä en mitään suuria suunnitelmia ole tehnyt, kunhan vaan puhelin niitä näitä ja sanoin sen mökkijutun. Ja siitäkin sanoin että sitten kun tyttö on isompi. Ihan semmosta mummohöpinää.

Ja miksi haluaisin kahdenkeskistä aikaa pojantyttäreni kanssa? Että oppisin hänet tuntemaan ja että meidän suhteesta tulisi hyvä ja positiivinen. En koe voivani olla 100%sti mummi jos miniä jatkuvasti valvoo vieressä.

Ap

Kuule. Tärkempää sille lapsenlapsellesi on, että hänellä on äiti joka 100% äitiä. Mikään määrä mummia ei pysty sitä korvaamaan ikinä. Olisit onnellinen, että lapsenlapsella on noin omistautunut äiti. 

Sehän on yksi isovanhemmuuden tehtävä, että on tavallaan pakko hyväksyä että sen saa mitä annetaan. Ei ole ns. oikeuksia. On opeteltava mitä isovanhemmuus on ja miten se eroaa vanhemmuudesta. Uskallanpa väittää että useimmissa perheissä isovanhemmuus ei ole 10kk:n ikäisen vaipanvaihtoa ja kahden oloa, vaan enemmänkin 3-vuotiaan kanssa pihaleikkejä, koululaisten vientiä uimaan, mummon luona piirakan tekoa jne.

Minä taas tunnen paljonkin perheitä, joissa isovanhemmat ovat olleet usein lapsenvahteina, kun vanhemmat ovat tarvinneet kahdenkeskistä parisuhdeaikaa. Lapsen ensimmäisen elinvuodenkin aikana jo useita kertoja. 

Ihme vaatimuksia näillä nykyajan mummoilla ja isovanhemmilla. Eiköhän ne vanhemmat päätä kenen kanssa antavat lapsensa viettää aikaa. En minäkään anna lapsen olla kahdestaan sellaisen ihmisen kanssa johon en luota. Ja kyllä se anoppi on vieras ihminen. Ei ole mulle ystävä, ei varaäiti jne. On miehen äiti, mutta vieras minulle. En luota hänen kasvatustaitoihinsa. Kieltävät lapselta ihme asioita. Lasten pitäisi olla siivosti ja käyttäytyä. Niistä jaksetaan torua, mutta sitten sitä sokerimoskaa yritetään syöttää aina kun silmä vältää.

Ja antakaa nyt lasten elää omaa elämäänsä. Ei tarvitse joka viikko olla kyselemässä, että koska nähdään ja olispa kiva nähdä ja kumma kun ei kerkiä näkemään. Meillä on oma elämä! Nähdään sitten kun sopii meille. Meidän tehtävä ei ole viihdyttää teitä tylsyydessänne. Keskittykää siihen oman elämän elämiseen ja se että nähdään on sitten mukava lisä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakas anoppiko se siellä? Jos niin tässäpä sinulle kirjoitus. Jos et, niin ehkä sinä jonkun toisen miniän anoppi havahdut tästä.

Se että sinä olet jättänyt jo parin viikon iästä lähtien vauvojasi muille hoitoon, ei tarkoita sitä että minä jättäisin omaani hoitoon edes 10kk:n iässä. Et elä arkeamme, joten olet jäävi arvioimaan missä iässä lapsemme on hyvä jättää ensimmäistä kertaa hoitoon ja kenelle hänet jätetään ensimmäistä kertaa hoitoon. Tämän päätämme minä ja poikasi. Minä en tuomitse sinun tapojasi, sillä ymmärrän että olet erilainen persoona kuin minä ja sinulla on ollut erilainen elämäntilanne kaikenkaikkiaan kun lapsesi olet saanut. Toivoisin ettet sinäkään tuomitsisi minun tapaani olla äiti.

Et ole saanut vaihtaa vaippaa tähän mennessä, sillä vauvamme vierastaa sinua (mikä on täysin luonnollista ja loppuu aikanaan). Emme ymmärrä, miksi lapsen pitäisi tottua vieraan vaipanhoitoon, jos emme ole häntä vielä hoitoon laittamassa hetkeen. 

OIet tärkeä ja rakas sekä meille että lapsenlapsellesi. Meidän kasvatusperiaatteemme ovat kuitenkin erilaisia kuin sinun, ja hyväksymme lapsen tarveen turvautua ensisijaisesti vanhempiinsa. Emme pakota häntä muiden syleihin ja hoitoon ennen kuin sille on välttämätön tarve. Tämän aika ei ole vielä. Olen pahoillani että koet asian näin surullisesti. Vielä tulee aika, jolloin sinäkin vietät lapsenlapsesi kanssa aikaa kahdestaan. Vauvalla ei kuitenkaan ole mitään erityistä tarvetta olla vielä hoidossa kenelläkään, eikä hänellä tule olemaan vielä taaperoiässäkään tähän tarvetta.

En ymmärrä miksi et halua tavata meitä koko perheenä? Miksi minä en saa olla lapsenlapsesi rinnalla äitinä kun sinä tulet kylään? Miksi tämä asia vaivaa sinua niin kovasti? Ymmärräthän että lasta on toivottu hyvin pitkään (viisi pitkää vuotta), emmekä tehneet lasta isovanhemmille iloksi, vaikka heidän tärkeyden tunnustammekin. Minun äitinikään ei tästä pahoitu, ettei ole saanut vaippoja vaihtaa eikä ole vielä saanut lasta ns. hoitaa. Hän ymmärtää että nyt on meidän vuoromme nauttia lapsen kasvusta ja olla vanhempia. Toivoisin että sinäkin löytäisit oman roolisi isovanhempana, ja oppisit suhteuttamaan sen vanhemmuuteen.

En ole anoppisi, mutta olet varmaan varautunut myös siihen, että anoppisi saattaa saada tuota ennen myös muita lapsenlapsia ja he tulevat anopillesi läheisemmäksi kuin sinun lapsesi. Ehkä anoppisi ei enää vuosien päästä kaipaakaan aikaa sinun lapsesi kanssa, koska hänellä on jo läheisiäkin lapsenlapsia. Ethän sitten valita, miksi miehen veljen/siskon lapset saavat ja pääsevät, mutta sinun lapsesi ei. 

En halua nyt kovin loukata muita ja muiden valintoja. Koen kuitenkin, että jos rakkaus lapsenlapseen määrittyy sen mukaan saako hänet hoitoon vauva- ja taaperoaikana, niin ei se isovanhemmuus sitten niin kummoista voi ollakaan. Minun lastani rakastaa joukko ihmisiä, jotka eivät ole hetkeäkään hänen kanssaan viettäneet vielä kahdestaan aikaa. En todellakaan valita, jos mummolla ei tämän vuoksi kiinnosta vuosien päästä viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa. Hänen elämässään on muitakin tärkeitä aikuisia, jotka ovat siinä lähellä ilman että meidän vanhempien toiveita lapsenhoidon ym. suhteen rikotaan. Ja kyllä minun äidilläni ainakin kiinnostaa ihan pelkästään minunkin kuulumiseni. On vaikea nähdä tilannetta, että välit menisivät viileiksi vain sen tähden ettei hän saa hoitaa meidän lastamme. Anopin kohdalla en tästä osaa sanoa.

Tästä voi tulla aika isoa kivitystä, mutta heitänpä kärjistetyn kommentin: Omaa äitiä ja isää ei "korvata", mummon voi. Toki ihmisellä on paljon eheyttymisen mahdollisuutta elämän varrella, mutta esimerkiksi pieninä adoptoidut lapsetkin kärsivät vielä aikuisena hylkäämisen kokemuksen tunteista. Sen sijaan mummottomuus ei aiheuta lapselle tarumoja, mikäli hän saa muita rakastavia ihmisiä elämänsä varrelle. Joten sillä mennään. Minun ei tarvitse luopua omista periaatteistani sen suhteen minkä koen olevani lapselleni hyväksi. Minä olen lapseni äiti. Jos hänellä ei näiden periaatteiden vuoksi tule olemaan yhtä rakastavaa mummoa, niin sitten niin käy. Hänellä on kuitenkin toinen rakastava mummo ja pappoja, sekä varmasti paljon hyväksynnän ja rakkauden kokemuksia perheen ulkopuoleltakin elämänsä varrella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheellisempi kysymys lienee miksi sinä haluat erottaa äidin lapsestaan. Kyse ei välttämättä ole siitä ettei hän luota sinuun tai edes siitä ettet osaisi hoitaa lasta, vaan äiti ei vain halua sinun tekevän hänen töitään.

Itse olen kai tällainen "haukka". En kuitenkaan pilaa lapseni elämää ylisuojelevuudella, vaikka käsittelenkin yhä traumaa esikoisen kuolemasta.

Kerran meinasin luottaa vauvani mumminsa, anoppini hoiviin hetkeksi, kun tämä oikein tarjoutui. Lähtöä tehdessäni hän totesi ettei ala sitten vaippaa vaihtamaan. Siis tottakai vaippa pitää vaihtaa jos on tarve! En ole sen jälkeen ottanut lapsenvahtiapua vastaan edes hetkeksi, koska tiedän itse pitäväni huolta lapsen kaikista tarpeista paremmin.

En myöskään uskalla anoppilassa jättää pikkuista vahtimatta vaarallisten tavaraviritelmien takia. Kuitenkin lastenlasten pakko tulla kylään, jostain syystä ei koskaan toisinpäin.

Tuota, kyse ei ole siitä että ap haluaisi erottaa äidin ja pojan, se on sinun omassa päässäsi. Kyse on siitä, että ap haluaisi viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa ilman, että haukkaminiä on vierellä kommentoimassa ja pitämässä kiinni. On kyllä jo neuroottista, jos ei voi vessakäynnin ajaksi jättää lasta mummin hoiviin tai päästää syliin.

Siinä tulee fiilis, että äiti on tavattoman omistuksenhaluinen lapsestaan eikä halua lapsen kehittävän minkäänlaista sidettä isänsä vanhempiin.

Ylipäätään täällä kaikki hysteeriset äidit ottavat asian siltä kantilta, että heidät halutaan erottaa lapsestaan kuin siten, että mummi haluaisi joskus aikaa lapsenlapsen kanssa.

Et ajattele muita kuin itseäsi. Että SINÄ saat hoitaa vauvaa, YKSIN ilman miniää. Mutta oletko yhtään tullut miettineeksi tai huomanneeksi, että miltä siitä VAUVASTA, omasta LAPSENLAPSESTASI, tuntuu? Vauvalle omistautunut äiti sen kyllä tietää. Miksi irrottaa vauvaa väkisin äidistä iässä ja kehitysvaiheessa, jossa vauva ei sitä halua? Vain SINUN tarpeidesi takia? Sinä voit kai odottaa, että vaivan tarpeet ja kehitys tulee täytettyä.

Hauska kommentti sinänsä, sillä en ole isoäiti vaan pienten lasten äiti ja kyllä, itsekin miniä. Hyväksyn kuitenkin sen, että oma lapseni ei ole vain minun lapseni vaan myös kumppanini lapsi ja hänenkin sukunsa haluaa lapseemme tutustua. Ja miksen hyväksyisi? Täytyy jollain viirata päässä jos haluaa eristää tuolla tavoin oman pikku perheensä muusta suvusta, ellei ole jotain todella pätevää syytä. Mutta suurimmalla osalla näistä naisista täällä on selvästi jokin kapina päällä ihan vaan periaatteesta, eli miniä-anoppi-suhde kuuluu tehdä mahdolllisimman hankalaksi. Jos anoppi ei sitä hankaloita, niin ainakin miniä tekee sitten kaikkensa jotta saisi draamaa aikaiseksi. Valitettavaa, mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että haukka. Olet tuntematon ihminen ja kuka sinuun luottaisi, varsinkin kun jo nyt alat kehittämään kaikkea mitä teet lapsen kanssa vaikka et ole asiasta puhunut vanhempien kanssa. Hyvä vaan ettei päästä ainokaistaan jonkun hörhömummon kanssa heti kaksistaan kalaan. Luottamus pitää ansaita, ei sitä saa automaattisesti niin kuin mummi tittelin

Siis tämä ei voi olla todellista! Aviopuolison äiti on "tuntematon ihminen", johon ei voi luottaa? "Kehittää kaikenlaista puhumatta vanhempien kanssa" ja "Heti kaksistaan kalaan" , kun puhutaan asiasta, joka toteutuu ehkä viiden- kuuden vuoden päästä! "Hörhömummo" kun puhelee 10 kk ikäisen lapsen kanssa?

Onneksi omat poikani ovat valinneet ihan täyspäiset puolisot.

On ihan eri asia jos on tuntenut anopin kauan. Mutta eikö ap muka heti kuvitellut vievänsä lapsenlapsen kalaan joskus vaikka siihen tosiaan on kuusi vuotta aikaa? Suunnitteli jo kuuden vuoden päähän toisen lapsen elämää, vaikka ei pakolla kuulu siihen enää vuosien päästä jos jatkaa sekomummoiluaan.

"Mummosekoilua" kun suunnittelee kalareissua lapsenlapsen kanssa myöhemmällä iällä? Voi herranjestas sentään... Sekoilua? Really?

Katsos kun et vpoi kuitenkaan alkaa maalata lapsenlapsen ja hänen vanhempiensa eli perheensä elämää taululle omien määreittesi ja suunnitelmiesi mukaan. Sen tekevät ihan ne vanhemmat ja lapsetkin isompina. Et voi vielä lainkaan tietää, onnistuuko kalareissut kaksi lapsen kanssa ja missä iässä. Onko lapsi kiinnostunut kalastamisesta. Missä sitä tekisitte. Se on kuitenkin aika turvallisuutta vaativaa veden äärellä, että et sinä voi suunnitella yksiksesi sellaista. 100% kaksin mummuna. Varsinkaan, jos jo nyt teet kaikesta miniän toiminnasta ja vauvansa äitinä olemisesta hirveinä spekulaatioita ja ongelman. Lapsesi elää perhe-elämään miniäsi ja vauvansa kanssa. He päättävät ajankäytöstään ja ihan kaikesta lapseen liittyvästä.

Nyt rauhoitut. Ei sinun todellakaan tarvi vaihtaa vaippoja ja tai syöttää vauvaa jollei lapsrn äiti sitä pyydä. Älä tuppaa liikaa ja tuputa liikaa neuvojasi.

Anna nuorenparin tutustua ja hoitaa itsr vauva ja kyllä he apua pyytävät sitten kun sitä tarvitsevat.

10kk ikäinen on vielä pieni.

Minusta olet itsekäs. Haluatko erottaa perheen? Käytökselläsi saat vaan riitoja aikaiseksi joten rauhoitu.

Noita kommentteja lukiessa huomaan olevani onnellinen mummu. Saan tavata lapsenlasta tarvittaessa. Käyn hoitamassa sen ajan, kun toinen vanhemmista tulee töistä kotiin. On meille luvattu yökylään tulokin, mutta itse en ole vielä halunnut, kuin kerran oli. Lapsi tarvitsee omat vanhempansa mieluummin lähelleen. Me isovanhemmat tuemme nuoria sitten tarvittaessa. Kuten tänäänkin.

Kesällä kävimme mustikassa pikkuisen kanssa. Ihan lähimetsässä. Sain hienon kuvan ihmettelijästä mustikan varvun luona. Hän kurkki sinne lehtien alle:)

Olen myös saanut vaunuilla ja nukuttaa lasta. Silloin lauleskelin hengellisiä lasten lauluja. Tässä kerran lauloin uudelleen ja hän pysähtyi kuuntelemaan. Laulu oli jäänyt vauvalle muistiin. Nyt on ikää reilu 2v.

Alussa itsekin mietin, etten taida kelvatakaan, mutta kyllä se aika tuli. Tämä lapsenlapsi on onnellinen, kun on kahdet isovanhemmat lähellä.

Se ei luota suhun. Jos olet tavallinen luotettava ihminen, niin sitten miniäsi on outo mutta jos et, niin sitten miniän käytös on ihan ok. 

Paha mennä sanomaan kun en tunne kumpaakaan teistä.

Mutta voisithan kai mennä poikasi ja tämän lapsen kanssa yhdessä? Miniä kaiketi luottaa mieheensä kuitenkin.

Mutta en mä vaan tulevana anoppina ja mummona edes tahtoisi vaihtaa vaippaa tai syöttää. Ne hommat saa miniä ihan suosiolla tehdä. Mä voin ottaa syliin ja leikkiä vähän aikaa tai lukea satuja. Mutta mihinkään kalaan en lähtisi enkä yökyläänkään ottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole omia lapsia, mutta olen seurannut veljeni vaimon suhtautumista kahteen pieneen lapseensa. Ymmärrän ihan täysin, että hänen on helpompi luottaa lapset omalle äidilleen tai siskolleen, kuin esimerkiksi minulle. Minuun hänellä ei ole ollut elinikäinen suhde. Kyse ei ole siitä, että hänellä olisi jotain minua vastaan, tai että hän olisi mustasukkainen omista lapsistaan. En voisi kuvitella pienille sukulaisilleni parempaa äitiä, ja suojelevuus on nimenomaan yksi ominaisuuksista joita hänessä ihailen.

Juuri näin :) Ja se molemminpuolinen kunnioitus on avainsana. Jos kumpikin arvostaa toista on helpompi myös ajan kanssa oppia luottamaan :)

Miksi saisit? Ei sulla ole mitään optiota lapsenlapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että haukka. Olet tuntematon ihminen ja kuka sinuun luottaisi, varsinkin kun jo nyt alat kehittämään kaikkea mitä teet lapsen kanssa vaikka et ole asiasta puhunut vanhempien kanssa. Hyvä vaan ettei päästä ainokaistaan jonkun hörhömummon kanssa heti kaksistaan kalaan. Luottamus pitää ansaita, ei sitä saa automaattisesti niin kuin mummi tittelin

Siis tämä ei voi olla todellista! Aviopuolison äiti on "tuntematon ihminen", johon ei voi luottaa? "Kehittää kaikenlaista puhumatta vanhempien kanssa" ja "Heti kaksistaan kalaan" , kun puhutaan asiasta, joka toteutuu ehkä viiden- kuuden vuoden päästä! "Hörhömummo" kun puhelee 10 kk ikäisen lapsen kanssa?

Onneksi omat poikani ovat valinneet ihan täyspäiset puolisot.

On ihan eri asia jos on tuntenut anopin kauan. Mutta eikö ap muka heti kuvitellut vievänsä lapsenlapsen kalaan joskus vaikka siihen tosiaan on kuusi vuotta aikaa? Suunnitteli jo kuuden vuoden päähän toisen lapsen elämää, vaikka ei pakolla kuulu siihen enää vuosien päästä jos jatkaa sekomummoiluaan.

"Mummosekoilua" kun suunnittelee kalareissua lapsenlapsen kanssa myöhemmällä iällä? Voi herranjestas sentään... Sekoilua? Really?

Katsos kun et vpoi kuitenkaan alkaa maalata lapsenlapsen ja hänen vanhempiensa eli perheensä elämää taululle omien määreittesi ja suunnitelmiesi mukaan. Sen tekevät ihan ne vanhemmat ja lapsetkin isompina. Et voi vielä lainkaan tietää, onnistuuko kalareissut kaksi lapsen kanssa ja missä iässä. Onko lapsi kiinnostunut kalastamisesta. Missä sitä tekisitte. Se on kuitenkin aika turvallisuutta vaativaa veden äärellä, että et sinä voi suunnitella yksiksesi sellaista. 100% kaksin mummuna. Varsinkaan, jos jo nyt teet kaikesta miniän toiminnasta ja vauvansa äitinä olemisesta hirveinä spekulaatioita ja ongelman. Lapsesi elää perhe-elämään miniäsi ja vauvansa kanssa. He päättävät ajankäytöstään ja ihan kaikesta lapseen liittyvästä.

Edelleenkään, en ole itse isoäiti. Muutkin kuin isoäidit katsoa puolustavat toisiaan, täällä ei liiku pelkästään kaltaisiasi hysteerisiä, päästään vialla olevia miniöitä.

Viestisi oli taas niin uskomatonta suoltoa, etten edes viitsi kommentoida. Niin älyttömän neuroottista.

Raidan olla kanssa tälläinen "haukka" äiti. Oma äitini on tavannut viimeksi esikoisen kun se oli puolitoistavuotias. Tyttö on nyt ekaluokalla. Nuorempaa ei ole tavannut lainkaan. Tähän on niinkin yksinkertainen syy, että hän oli lapsuudessani sekä henkisesti että fyysisesti väkivaltainen. Hakannut minulle pariin kertaan aivotärähdyksen, silmät mustaksi, polttanut tarhareppuni, heittänyt ulos pakkaseen ilman vaatteita jne. En olisi kummoinen äiti jos antaisin ihmisen jonka tiedän äärimmäisen vaaralliseksi olla lapsieni kanssa valvomatta. Tämä kun ei edes valvottuna toiminut niin katkaisin välit.

Lapsillani on silti kolme mummoa. On esikoisen isän äiti, minun isäni puolisoineen sekä aviomieheni vanhemmat. Isäni vaimoineen asuu toisella puolella suomea, mutta vierailevat muutaman kuukauden välein. Iskän (exän)mummulassa käydään parin kuukauden välein, eikä mummu tee eroa poikansa tyttären eikä pikkuveljen välille vaikka pikkuveli ei sinänsä verisukua olekaan. Mummu on itse halunnut tavata poikaa, ei ole tuputettu tai vaadittu. Ihana, maailman suuri sydämisin nainen.

Mieheni vanhempia tavataan kerran viikossa, mutta sinnekään en anna lapsia ilman että appi on paikalla, tai minä tai mies. Anopilla on alkanut muutaman viime vuoden aikana jotenkin muisti ja logiikka pätkiä, ja on tehnyt vaarallisiakin temppuja. Epäilen alkavaa dementiaa. Pahantahtoinen ei ole, mutta hyvin huolimaton ja omituinen, joten koen vastuukseni pitää lapseni turvassa.

Olen sellainen epäsovinnainen vieraannuttaja vanhempi, keskiarvoon verrattuna, että olen määrätietoisesti katkonut välit omaan äitiini ja säilyttänyt välit läheisinä ex mieheeni ja hänen perheeseensä.

Joku muukin tuossa sanoi että näillä isovanhemmilla jotka eivät saa lapsia tavata ei ole puhtaat jauhot pussissa ja olen samaa mieltä. Varmasti on myös tapauksia joissa vanhempien huoltoriitojen vuoksi vieraannutetaan ja se on kamala inhimillinen tragedia, mutta tapauksissa joissa vanhempi estää OMIA vanhempiaan tapaamasta, on minusta aika selvästi kyse vain siitä että suojellaan lapsia. Lapsi kestää omilta vanhemmiltaan aika paljon paskaa, jos välit katkeavat taustalla on usein patologisella tasolla olevia persoonallisuushäiriöitä, väkivaltaa, hyväksikäyttöä tai muuta joilta kuuluukin lapsenlapsia varjella. Siksi vastustan täysin rinnoin isovanhempien lakiin kirjattavaa tapaamisoikeutta. (Koko viimeinen kappale aika ohis)