En saa nähdä lapsenlastani ilman miniää

Kiitos kun vastailitte ja kerroitte ajatuksia!

Varmasti paras mennä nyt miniän ehdoilla ja tosiaan olla onnellinen siitä että saan sentään lasta tavata.

Minun ja poikani välit aika tulehtuneet ja siksikin tapaamme silloin kun poika on töissä.

Viimeksi kun yritin keskustella poikani ja miniän kanssa asioista jotka minua häiritsevät heissä niin siitä syntyi ilmiriita. Tämä siis vuosia vuosia sitten.

Miniä on hyvä äiti ja häntä arvostan ja parempihan se on vaikka sitten vähän liian haukkana suojella kuin jättää lapsi heitteille.

Ap

Ihan viisas ajatus ap:llä, ymmärtänet, että miniän käytös on aika ymmärrettävää, jos poikasi ja sinun välit ovat huonohkot. Jatkat vain näitä tapailuja, etkä välitä siitä ettet saa olla kahden lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä syyllistävää kommentointia aloittaja-mummia kohtaan. Onhan toi nyt lapsen äidiltä ihan mahottoman neuroottista toimintaa. Nitä, jotka eivät oo päästäny lapsestaan irti vielä siinäkään vaiheessa, kun ovat jo lentäneet kotoa pois.

Nyt on kyseessä kuitenkin lapsen isovanhempi, ei kukaan vieras ihminen (toivottavasti). Jos ei taustalta löydy mitään syitä, en voi ymmärtää äidin käytöstä.

Niin, 11kk ikäinenhän on ihan sama asia kuin armeijaan lähtevä 19v, joten jos lapsi ei pääse mummolaan yökylään alle vuoden iässä, ei se ikinä pysty lähtemään kotoa.

Suurin osa suomalaisista ei ennen kouluikää  (Väestöliiton tekemän tutkimuksen mukaan) ole ollut yökylässä mummolassa. Jostain syystä aikuiseksi varttuminen ei edellytä sitä, että ollaan vaippaiässä öitä erossa vanhemmista eikä suhde hyvä isovanhempiin edellytä sitä, että ollaan hoidossa mummolassa. Isovanhemmuus ei sulje vanhemmuutta pois, joten kelpo kansalaisia kasvaa niistäkin, jotka vierailevat mummolassa koko perheen kanssa.

Vanha viisaus sanoo, että ei kannata ryhtyä korjaamaan ehjää. Ihan samalla tavalla on turha laittaa lapsi hoitoon, jos hoidolle ei ole tarvetta. Jos äiti nauttii aikuisesta seurasta (isovanhemmasta), niin lapsi näkee, että hänelle tärkeillä ihmisillä on hauskaa yhdessä. Se antaa paljon paremmat lähtökohdat elämälle kuin pakotettu yökyläily, oli se pakkoa kokevat sitten lapsi, äiti tai isovanhempi.

Kyllä minä ainakin vietin öitä kavereiden, serkkujen ja isovanhempien luona joskus yksin, joskus vanhempien kanssa. Ja olen erittäin iloinen että sain kehitettyä niin läheiset suhteet sukulaisiini.

No meillä anoppi kysyy tarviiko vaippoja vaihtaa. No öö, tarvii tietenkin. Ei se vauva ite niitä vaihda.

Soittaa myös jatkuvasti eikä omia aivoja käytetä lainkaan. Vietä siinä sitten rentouttavaa parisuhdeaikaa kun anoppi soittaa joka jumalan asian. Soittojen välissä pommittaa viesteillä.

Jep, roikkuu pojassaan kynsin hampain. En vie enää lasta heille hoitoon. Ärsyttävä tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti sinulla ap on myös tyttäriä ja he saavat joskus lapsia. Tilanteesi on varsin tavallinen, kun on kyse pojan lapsista. Tyttäret yleensä antavat äitiensä muodostaa läheisen suhteen lapsiinsa. 

Tuohan perustuu biologiaan. Äidinpuoleinen isoäiti on ainoa lapsen lähisukulainen, joka äidin lisäksi voi olla varma, että lapsi vie hänen geenejään eteenpäin. Siksi biologisesti äidinäidillä on suurimmat intressit huolehtia lapsen selviytymisestä aikuiseksi.

Tämä on tieteellisesti tutkittu asia.

Vierailija kirjoitti:

No meillä anoppi kysyy tarviiko vaippoja vaihtaa. No öö, tarvii tietenkin. Ei se vauva ite niitä vaihda.

Soittaa myös jatkuvasti eikä omia aivoja käytetä lainkaan. Vietä siinä sitten rentouttavaa parisuhdeaikaa kun anoppi soittaa joka jumalan asian. Soittojen välissä pommittaa viesteillä.

Jep, roikkuu pojassaan kynsin hampain. En vie enää lasta heille hoitoon. Ärsyttävä tyyppi.

Okei jatkan. Hän myös pukee lapsen poikansa, siis mieheni, vanhoihin vaatteisiin ja laittaa nukkumaan pojan vanhaan sänkyyn pojan vanhoilla lakanoilla. Antaa vain pojan vanhoja leluja käyttöön vaikka omia lelujakin on pakattu mukaan. Samoin kuin vaatteitakin. Lisäksi lapsen pitää aina syödä pojan vanhoista astioista ja samoja ruokia.

En tiedä, ei ihan täysillä käy?

2

Karu totuus, en antaisi lastani anopilleni.

Omaan äitiin luotan paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti sinulla ap on myös tyttäriä ja he saavat joskus lapsia. Tilanteesi on varsin tavallinen, kun on kyse pojan lapsista. Tyttäret yleensä antavat äitiensä muodostaa läheisen suhteen lapsiinsa. 

Tuohan perustuu biologiaan. Äidinpuoleinen isoäiti on ainoa lapsen lähisukulainen, joka äidin lisäksi voi olla varma, että lapsi vie hänen geenejään eteenpäin. Siksi biologisesti äidinäidillä on suurimmat intressit huolehtia lapsen selviytymisestä aikuiseksi.

Tämä on tieteellisesti tutkittu asia.

Voiko tuon tulkita niin, että jos miniä on haluton antamaan lapsen ja anopin luoda läheistä suhdetta, miniä on epävarma lapsensa isyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kun vastailitte ja kerroitte ajatuksia!

Varmasti paras mennä nyt miniän ehdoilla ja tosiaan olla onnellinen siitä että saan sentään lasta tavata.

Minun ja poikani välit aika tulehtuneet ja siksikin tapaamme silloin kun poika on töissä.

Viimeksi kun yritin keskustella poikani ja miniän kanssa asioista jotka minua häiritsevät heissä niin siitä syntyi ilmiriita. Tämä siis vuosia vuosia sitten.

Miniä on hyvä äiti ja häntä arvostan ja parempihan se on vaikka sitten vähän liian haukkana suojella kuin jättää lapsi heitteille.

Ap

Miniän ylisuojeleva käytös voi hyvinkin johtua huonoista väleistäsi poikaasi.

Ota ihan iisisti, pojatyttäresi on vasta 10 kk ja vielä kovin pieni. Kyllä ehdit häneen luoda lujan suhteen vielä tulevaisuudessa. 10 kuukautinen on vielä oikeasti niin pieni, vaikka onkin jo niin iso vastasyntyneeseen verrattuna.

Nyt kun et hätäile ja hötkyile ja ärsytä miniääsi liikaa niin uskon, että apusi kyllä kelpaa kun lapsi on vähän vanhempi. Jos pojan perheelle vielä suodaan toisiakin lapsia, niin viimeistäön silloin mummon apu tulee oikeaan tarpeeseen. Nyt vaan keskityt rakentamaan luottamusta niin lapsenlapseesi ja poikaasi ja miniääsi.

Itse vahdin anopin JA oman äidin luona tarkkaan lapsiani kun kumpikaan ei tunnu ymmärtävän, että yhdellä lapsista on keliakia. Toki lapselle on ihanaa antaa herkkuja ym, mutta lapsi itse on vielä niin pieni ettei ymmärrä kieltäytyä. Sitten kotona hirveät kivut kun on taas oman ilon vuoksi annettu vaikkapa pullaa. En siis tule päästämään lapsiani tästä syystä kummankaan hoiviin ilman miestäni tai minua ennen kuin tajuavat, että lasta ihan oikeasti sattuu jos tunkevat suuhun pullaa tai keksejä.

Oletkohan kuin minun anoppini ja yrität omia lapsen? Omalle anopille ei riitä että lapsi rakastaa häntä, hänen pitäisi olla äitiä tärkeämpi. Saattoi esim. Siepata itkevän vauvan nenäni edestä syliin ja kieltäytyä antamasta minulle. Osoitti puheensa vain lapselle tai pojalleen. Lasta ei suostunut hoitamaan kuin omassa kodissaan ja jos sovittiin, että pitää lasta pari tuntia niin palautti toistuvasti vasta 5 tunnin päästä. Aiheutti jatkuvasti ongelmia poikansa ja minun parisuhteeseen valehtelemalla. Yritti kerran ihan oikeasti viedä vauvan minulta väkisin mukaansa. Vaihtaa toistuvasti lapsen vaatteet itse valitsemiinsa kun lapsi menee kylään. Mukaanlukien lapsen syntymäpäivät joissa en ollut itse paikalla. Ja olen ihan hyvä äiti, tuolla naisella vain on jotain vikaa päässä.

Miksi sun pitäisikään saada olla 10 kk:n ikäisen lapsen kanssa kahdestaan? Kuulostaa vähintäänkin ihmeelliseltä vaatimukselta.

Rakas anoppiko se siellä? Jos niin tässäpä sinulle kirjoitus. Jos et, niin ehkä sinä jonkun toisen miniän anoppi havahdut tästä.

Se että sinä olet jättänyt jo parin viikon iästä lähtien vauvojasi muille hoitoon, ei tarkoita sitä että minä jättäisin omaani hoitoon edes 10kk:n iässä. Et elä arkeamme, joten olet jäävi arvioimaan missä iässä lapsemme on hyvä jättää ensimmäistä kertaa hoitoon ja kenelle hänet jätetään ensimmäistä kertaa hoitoon. Tämän päätämme minä ja poikasi. Minä en tuomitse sinun tapojasi, sillä ymmärrän että olet erilainen persoona kuin minä ja sinulla on ollut erilainen elämäntilanne kaikenkaikkiaan kun lapsesi olet saanut. Toivoisin ettet sinäkään tuomitsisi minun tapaani olla äiti.

Et ole saanut vaihtaa vaippaa tähän mennessä, sillä vauvamme vierastaa sinua (mikä on täysin luonnollista ja loppuu aikanaan). Emme ymmärrä, miksi lapsen pitäisi tottua vieraan vaipanhoitoon, jos emme ole häntä vielä hoitoon laittamassa hetkeen. 

OIet tärkeä ja rakas sekä meille että lapsenlapsellesi. Meidän kasvatusperiaatteemme ovat kuitenkin erilaisia kuin sinun, ja hyväksymme lapsen tarveen turvautua ensisijaisesti vanhempiinsa. Emme pakota häntä muiden syleihin ja hoitoon ennen kuin sille on välttämätön tarve. Tämän aika ei ole vielä. Olen pahoillani että koet asian näin surullisesti. Vielä tulee aika, jolloin sinäkin vietät lapsenlapsesi kanssa aikaa kahdestaan. Vauvalla ei kuitenkaan ole mitään erityistä tarvetta olla vielä hoidossa kenelläkään, eikä hänellä tule olemaan vielä taaperoiässäkään tähän tarvetta.

En ymmärrä miksi et halua tavata meitä koko perheenä? Miksi minä en saa olla lapsenlapsesi rinnalla äitinä kun sinä tulet kylään? Miksi tämä asia vaivaa sinua niin kovasti? Ymmärräthän että lasta on toivottu hyvin pitkään (viisi pitkää vuotta), emmekä tehneet lasta isovanhemmille iloksi, vaikka heidän tärkeyden tunnustammekin. Minun äitinikään ei tästä pahoitu, ettei ole saanut vaippoja vaihtaa eikä ole vielä saanut lasta ns. hoitaa. Hän ymmärtää että nyt on meidän vuoromme nauttia lapsen kasvusta ja olla vanhempia. Toivoisin että sinäkin löytäisit oman roolisi isovanhempana, ja oppisit suhteuttamaan sen vanhemmuuteen.

Hankala sanoa kun en tiedä koko totuutta. Oma äitinikin sanoo minulle että haluaa lapsenlapsensa sitten pariksi päiväksi kun lapsi on vähän vanhempi. En todellakaan aio antaa! Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä että tiedän kuinka pahasti äitini voi pienelle tehdä. Kohteli minuakin lapsena huonosti. Anopilleni uskallan lapsen antaa hoitoon vaikka pariksi päiväksi. Eli en ole ripustautunut lapseeni mutta haluan että hän on turvassa ja häntä ei kohdella kaltoin!

Vierailija kirjoitti:

En hauku miniääni haukaksi vaan hänen käytös on haukkamaista, kun ei voi edes sekunniksi jättää lasta mummin kanssa.

Poikani on töissä usein kun päiväsaikaan nähdään minä, miniä ja vauva. Minusta se on vallan omituista että miniä ottaa vauvan jopa vessareissulle mukaan!

Minä en mitään suuria suunnitelmia ole tehnyt, kunhan vaan puhelin niitä näitä ja sanoin sen mökkijutun. Ja siitäkin sanoin että sitten kun tyttö on isompi. Ihan semmosta mummohöpinää.

Ja miksi haluaisin kahdenkeskistä aikaa pojantyttäreni kanssa? Että oppisin hänet tuntemaan ja että meidän suhteesta tulisi hyvä ja positiivinen. En koe voivani olla 100%sti mummi jos miniä jatkuvasti valvoo vieressä.

Ap

Ymmärrätkö, että sinun kokemuksellasi ei ole nyt merkitystä tässä asiassa? Sinulla ei ole minkäänlaisia oikeuksia tuohon lapseen, vaan lapsen vanhemmat saavat ihan keskenään päättää, kuka lasta hoitaa ja kuka ei, ja sinun pitää valitettavasti vain sopeutua siihen. Tietenkin on täysin luonnollista, että haluaisit tutustua lapsenlapseen ja olla 100% mummi hänelle, mutta sillä ei vain ikävä kyllä ole väliä, jos miniä tahtoo toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheellisempi kysymys lienee miksi sinä haluat erottaa äidin lapsestaan. Kyse ei välttämättä ole siitä ettei hän luota sinuun tai edes siitä ettet osaisi hoitaa lasta, vaan äiti ei vain halua sinun tekevän hänen töitään.

Itse olen kai tällainen "haukka". En kuitenkaan pilaa lapseni elämää ylisuojelevuudella, vaikka käsittelenkin yhä traumaa esikoisen kuolemasta.

Kerran meinasin luottaa vauvani mumminsa, anoppini hoiviin hetkeksi, kun tämä oikein tarjoutui. Lähtöä tehdessäni hän totesi ettei ala sitten vaippaa vaihtamaan. Siis tottakai vaippa pitää vaihtaa jos on tarve! En ole sen jälkeen ottanut lapsenvahtiapua vastaan edes hetkeksi, koska tiedän itse pitäväni huolta lapsen kaikista tarpeista paremmin.

En myöskään uskalla anoppilassa jättää pikkuista vahtimatta vaarallisten tavaraviritelmien takia. Kuitenkin lastenlasten pakko tulla kylään, jostain syystä ei koskaan toisinpäin.

Tuota, kyse ei ole siitä että ap haluaisi erottaa äidin ja pojan, se on sinun omassa päässäsi. Kyse on siitä, että ap haluaisi viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa ilman, että haukkaminiä on vierellä kommentoimassa ja pitämässä kiinni. On kyllä jo neuroottista, jos ei voi vessakäynnin ajaksi jättää lasta mummin hoiviin tai päästää syliin.

Siinä tulee fiilis, että äiti on tavattoman omistuksenhaluinen lapsestaan eikä halua lapsen kehittävän minkäänlaista sidettä isänsä vanhempiin.

Ylipäätään täällä kaikki hysteeriset äidit ottavat asian siltä kantilta, että heidät halutaan erottaa lapsestaan kuin siten, että mummi haluaisi joskus aikaa lapsenlapsen kanssa.

Siitähän tässä nimenomaan on kyse: ap haluaa että äiti menee pois lapsen luota, mutta ei osaa perustella kuin fiilispohjalta miksi. Totuus on se että vastuu lapsesta on vanhemmilla ja heidän ehdoilla mennään. Miniällä on omat syynsä käytökselleen, ja täysi oikeus kommentoida vieressä ja "pitää kiinni" (mitä ihmettä tuolla meinaatkaan). Mummilla on ihan yhtä paljon aikaa sen lapsen kanssa ja heidän välilleen kehittyy uniikki side, vaikka tapaamisissa olisi paikalla muitakin. Pahemmin käy jos on töykeä, omistushaluinen ja halveksii.

En antanut miniän hoitaa. Oman äitini tunnen läpikotaisin. Vain hän sai hoitaa

Mä olin samanlainen, mutta kyseessä oli oma äitini. Kun olin pieni, sain koko ajan kuulla niistä asioista, mitä en osaa. En osannut laulaa, en leipoa, en piirtää. Mulla oli ohut liurutukka. Laiha sentään olin, mutta jatkuvasti sain kuulla, että lihon kyllä sitten rippileirin jälkeen viimeistään. Tai ylioppilaskirjoitusten. No viimeistään sitten raskausaikana! Äitini ei lohduttanut, jos oli paha mieli. Ikävöinti oli heikkoutta.

Kerran hän hoiti lastani illalla, kun meillä oli mieheni kanssa menoa. Kotiin palattuamme alkoi marmatus, että eihän lapsi voi mihinkään mennä, kun nukkumaan käydessä oli itkenyt äidin perään. Ei ole normaalia kuulemma. Minun mielestäni taas on hyvinkin normaalia, että 2-vuotias ikävöi äitiään. Muutenkin kommentit lapselleni alkoivat olla samansuuntaisia kuin minulle ollessani lapsi. Rumat vaatteet, tiukka huonosti... jatkuvaa kritiikkiä.

Ensin päätin, etten enää jätä heitä kahden. Huomautin äitiäni hänen käytöksestään, mutta kun mikään ei muuttunut, niin ei nähty sitten ollenkaan. Ja näin on parempi. Äitini tosin jaksaa ympäri kyliä ja sukulaisia valittaa, että minä olen ominut lapseni, vaikka hän on niin hyvä mummi ja että olen vain ottanut nokkiini jostain vähäpätöisestä asiasta. Ei siis myönnä mitään, minä vain olen herkkänahkainen.

Että joka kerta kun kuulen näistä, että isovanhemmat on etäännytetty lapsenlapsistaan, niin ajattelen, että mummo ja vaari eivät taida kertoa kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas jos jonkilaista vuodatusta HAUKKAminiöiltä tässäkin ketjussa. Onko teistä tosiaan tavattoman epätavallista, että lapsi viettäisi joskus päiviäkin isovanhempiensa kanssa? Jos lapsi vanhempana haluaa mummolaan yöksi, vaikka sitten kokonaan yksin, niin ette päästä koska "ME HALUTAAN KASVATTAA SUT ITSE, MUMMI ON PAHA, MUMMI EI SAA!!" vai mikä ihmeen asenne teillä on?

Eihän se, että viettää aikaa isovanhempien tai kenen tahansa aikuisen kanssa, tarkoita että nämä toiset ihmiset alkaisivat kasvattaa lastanne. Se on pelkkää ajanviettoa.

Ettehän itsekään sitten vain altistu muiden kasvattamiselle, eli olette blokanneet kaikki suhteet muihin sukulaisiinne ja myös kaverisuhteet, ettei kukaan vaan teitä pääsisi vahingossa altistamaan erilaisille mielipiteille ja KASVATTAMISELLE.

Se, että lupaa lapsenlapselleen kalareissua yhdessä mummin ja papan kanssa ilman vanhempia, on pelkkää hyväntahtoisuutta ja vain pahansuopa ihminen (miniä), jolla nyt ihan periaatteesta on kapina-asennointi anoppiansa vastaan, voi nähdä tuossa asiassa jotain hörhöilyä ja pahaa altistamista.

Ettehän myöskään laita lasta päiväkotiin tai koskaan palkkaa lastenhoitajaa edes pariksi tunniksi, jotta lapsi ei altistu muiden kasvatukselle kukn teidän omallenne?

Ihan käsittämätöntä hysteriaa ja ilkeyttä ap:ta kohtaan. Ap:lle terveiset, että puhu poikasi kanssa ja kysy mitä mieltä hän on. Hän on ihan yhtä lailla lapsenlapsesi huoltaja ja sinä olet HÄNEN äitinsä, et miniän.

Vai pitäisi mummon puhua pojalleen eli tehdä tästä varsinainen kolmiodraama tyyliin poika ja mamma vastaan miniä? Vauva pois miniältä-operaatio? Koska mummon täytyy saada tutustua vauvaan 100%? Viis vauvasta ja äidistä. Äiti on vauvalle tärkein aluksi, vaikka mummo onkin ehkä vienyt omat vauvansa jo vauvoina hoitoon ja rikkonut perusturvan tunnetta (miniä tämän varmasti tietää miehestään parhaiten, kun avioliitossa saa "parhaat" vaikutteet nähdä ja kokea).