En saa nähdä lapsenlastani ilman miniää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskausaikana anoppi alkoi olla omituinen. Puhui että saa viimein sen "neljännen". Oltiin tosi hyvät kaverit oltu aina. Kun esikoinen syntyi niin oli ihan mahdoton, vei vastasyntyneen sylistäni ulos, siis pihamaalle että sai "olla ihan vaan kahden" tämän kanssa. Sanoi kun vauva oli 3kk että eihän Emil minua tarvitse, voi jäädä mummolaan yöksi. Ei ole kutsunut minua äidiksi lapselle yhtäkään kertaa, lapsi nyt 1,5v. Sanoo aina joko minun etunimen tai vain "tuo". Kun huomasi ettei saa vauvaa yökylään, rupesi mitätöimään minua pienillä jutuilla koko ajan. Saattoi huudahtaa vaippaa vaihtaessa "onpa rutussa vaippa, hui ei sitä näin laiteta!" Jos vauva itki ja sanoin itkevän väsymystä, hän korjasi rauhallisesti mutta täysin varmaan äänensävyyn että mitä vauva oikeasti itkee, luuli siis tunnistavansa itkut minua paremmin. Kylässä heillä meni jatkuvasti vauvan kanssa toiseen huoneeseen ja toruikin vauvaa kun yritti päästä minun syliini, "mummi on tässä, nyt ei sinne yhtään".

Olen varmaan kohtuuton ja hirviö ja kaikkea, mutta kyllä luottamus on mennyttä. Ei saa hoitaa itsekseen lasta eikä lapsi pääse yökylään. En haluaisi nähdä koko naista ollenkaan jos rehellisiä ollaan.

Asioista sanottiin kyllä, hän vastasi vain että hänhän on MUMMI, joka vissiin hänen mielestään vähän kuin se varsinainen pää-Äiti.

No oot vähän kohtuuton :( tuoreella mummilla havaittavissa yli-innostusta, ei ole vaarallista vaikka sua ärsyttääkin.

Sairasta käytöstä tuo on.

Joo outoa on mutta ei vaaraksi lapselle eli vähän lyö yli nuo puheet kuinka ei haluis tavata ollenkaan. Fiksu painaisi villaisella noi hölinät ja ottaisi noin innokkaasta mummosta hyödyn irti.

Lasta kohtaan on henkistä väkivaltaa eristää äidistä ja haukkua äitiä. Itse pitäisin tuollaisen häirikön loitolla. En todellakaan jättäisi lasta yksin hänen kanssaan.

Lapsi ei ole mikään pokaali. Eikä hänen vanhemmuudestaan ole mitään avointa kilpailua.

Missä isän oikeudet? Ja miten kauan äidin pitäisi hoitaa lasta, ettei se aiheuta traumoja lapselle?

Äiti yksin lapsen hoitajana on uusi ilmiö ja on edelleen monessa muussa maassa, kun äitiysloma on vain muutaman kuukauden ja näin oli myös ennen Suomessa, kun vauva vietiin hoitoon.

Ja mikä tekee juuri suomalaisista lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, että siihen tarvitaan hoitamaan juuri äiti tai ovat erityisempiä tai kehittyneempiä kuin muualla Euroopassa tai muualla maailmalla.

Kyseinen 3kk iässä hoitoon viety ikäluokka käyttää eniten terapiapalveluja Suomessa.

Äiti on erityinen lapsen perusturvan ja kasvun kannalta, on ollut aina. Nykyään on muotia tasapäistää kaikki 50/50, antaa kuva että muu läheinen ihmissuhde korvaa äidin. Ei korvaa. Vauva ja lapsi on jo evolutiivisen kehityksensä takia riippuvaisia nimenomaan siitä ihmisestä jonka kohdussa on kasvanut ja jonka ääneen tottunut ensimmäisenä asiana maailmassa. Äidittömyys on todellinen riskitekijä mitä tulee kehittyvän ihmisen mielenterveyteen. Esimerkiksi adoptiolasten hoivaaminen ja kiinnittyminen adoptioperheeseen on tarkka ja suojattu prosessi, koska lapsilla on äidittömyyden trauma.

Tästä ei meillä löydy laajaa tutkittua tietoa, miten äiti ainoana hoitajana vaikuttaa lapsen elämään ja myöhemmin aikuisuuteen ja tarkoitan useamman sukupolven ajalta, sillä pitkät perhevapaat tulivat vasta 80-luvulla eli 30v sitten.

Sitä ennen vauvat ja lapset hoiti maalta tulleet nuoret tytöt - kotiapulaiset ja lapsipiiat, mummot, tädit, vanhemmat sisaret jne. kun äidin aik meni tuottavassa työssö, eikä kotitöitä helpottavia koneita ollut. Joku pyynnipäivä kesti kokonainen päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas jos jonkilaista vuodatusta HAUKKAminiöiltä tässäkin ketjussa. Onko teistä tosiaan tavattoman epätavallista, että lapsi viettäisi joskus päiviäkin isovanhempiensa kanssa? Jos lapsi vanhempana haluaa mummolaan yöksi, vaikka sitten kokonaan yksin, niin ette päästä koska "ME HALUTAAN KASVATTAA SUT ITSE, MUMMI ON PAHA, MUMMI EI SAA!!" vai mikä ihmeen asenne teillä on?

Eihän se, että viettää aikaa isovanhempien tai kenen tahansa aikuisen kanssa, tarkoita että nämä toiset ihmiset alkaisivat kasvattaa lastanne. Se on pelkkää ajanviettoa.

Ettehän itsekään sitten vain altistu muiden kasvattamiselle, eli olette blokanneet kaikki suhteet muihin sukulaisiinne ja myös kaverisuhteet, ettei kukaan vaan teitä pääsisi vahingossa altistamaan erilaisille mielipiteille ja KASVATTAMISELLE.

Se, että lupaa lapsenlapselleen kalareissua yhdessä mummin ja papan kanssa ilman vanhempia, on pelkkää hyväntahtoisuutta ja vain pahansuopa ihminen (miniä), jolla nyt ihan periaatteesta on kapina-asennointi anoppiansa vastaan, voi nähdä tuossa asiassa jotain hörhöilyä ja pahaa altistamista.

Ettehän myöskään laita lasta päiväkotiin tai koskaan palkkaa lastenhoitajaa edes pariksi tunniksi, jotta lapsi ei altistu muiden kasvatukselle kukn teidän omallenne?

Ihan käsittämätöntä hysteriaa ja ilkeyttä ap:ta kohtaan. Ap:lle terveiset, että puhu poikasi kanssa ja kysy mitä mieltä hän on. Hän on ihan yhtä lailla lapsenlapsesi huoltaja ja sinä olet HÄNEN äitinsä, et miniän.

Samaa mieltä, lapsia helposti käytetään astalona ja oman itsen jatkeena epämieluisia sukulaisia vastaan. Valtapeliä, eikä lapsen edun mukaista. Entä vanhempien hysterian tai itsepäisyyden sijaan lapsen oikeus tuntea sukulaisiaan ja saada läheisiä ihmisiä?

Itselleni mummo oli hyvin tärkeä vaikka äitini ei äitinsä kanssa tullut toimeen. Minä en kuitenkaan ole äitini ja sain viettää mummon kanssa aikaa. Äitini olisi toki voinut olla "luottamatta" äitiinsä, onneksi sain kuitenkin tulla mummoni kanssa läheiseksi heidän välillä riitaisista väleistä huolimatta.

Mistä tuo omituinen käsitys tulee, ettei sukuaan voi tuntea jos ei vietä kahdestaan aikaa jonkun tietyn sukulaisen kanssa?

Viettääkö kaikki kahdenkeskeistä aikaa kaikkien sukulaistensa kanssa? Ollaanko me ja lähipiirini jotenkin poikkeus kun yleensä tavataan sukua porukalla eikä yksittäin?

Voi toki tuntea, mutta oman kokemuksen mukaan läheisyys ja yhteys kasvaa kun viettää aikaa kahdenkesken. Siinä tulee niin eri tavalla ne omat jutut ja luottamus kuin porukalla aikaa vietettäessä. Itse ainakin olen läheisin niiden kanssa, kenen kanssa olen eniten aikaa viettänyt, joidenkin jäätyä etäisemmiksi vaikka ystävälliset välit onkin.

Mistä tulikin hieman ohi aiheen mieleeni, että kaikki suhteet ovat keskenään ainutlaatuisia ja niille tulisi antaa tilaa. Esimerkkinä vaikka perhedynamiikka, jossa isät eivät eivät muodosta tiiviitä henk.koht. suhteita lapsiin, koska äiti on hyvin kiinni lapsissa tai kaikki tehdään perheenä. Keskinäiset suhteet vaativat sitä privaattiaikaa ilman, että muut huseeraavat vieressä.

Anoppi ei kuulu perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja ei tule oman poikansa kanssa toimeen ja ihmettelee, miksei pojan vaimokaan luota häneen?

Jos ihminen ei edes oman lapsensa kanssa pysy hyvissä väleissä, niin mistäköhän mahtaa johtua?

Meillä ei vielä ole lapsia, mutta ap kuulostaa vähän samanlaiselta kuin oma anoppini. Anoppi on aika ailahteleva luonteeltaan ja hänellä on jatkuvasti kärhämää poikansa kanssa. Anoppi ei oikein tunnu tajuavan, että hänen kolmekymppinen poika on aikuinen mies ja päättää omista asioistaan. Anoppi on kova kritisoimaan, vaikka aina puheissaan korostaakin, että hän ei meidän elämään puutu. Mies on minulle sanonut ettei uskaltaisi antaa lasta anopille hoitoon. Minua kohtaan anoppi on pääsääntöisesti ok, mutta ei se todellakaan luottamusta herätä kun ei tule ainoan lapsensa kanssa toimeen. Ja näin lapsettomankin ihmisen näkökulmasta kuulostaa vähän erikoiselta, että isovanhemman pitäisi saada kahdenkeskistä aikaa vauvaikäisen kanssa.

Kerran nuoruusvuosina - en enää muista, että mikä oli asia (sillä kertaa), mutta anoppi selitti miehestäni jotain, johon vastasin, että X (mies) on jo iso poika ja osaa itse ko. asian päättää. - Anoppikin ymmärsi pointin, eikä tuosta pahastunut, mutta ymmärsi myös, etten hanen kanssaan asettunut miestäni vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko vaunujakin työntää väärin ?

Vain työnnettävän lapsen synnyttänyt on kykenevä niitä lykkimään?

En tajua mitä on näiden "lapseeni ei koske, katso, puhu"- muut kuin minä ,Äiti ihmisten ajatusmaailma. Mihin oppiin tämä perustuu ?

Todella raskasta se varmasti on , olla 24/7 kiinni lapsessa joku 3 vuotta.

Palstan kommenteista päätellen näitä äitejä on erittäin runsaasti , miten te jaksatte ? Normi tai ex-normi vauva aikakin sitoo jo ihan riittävästi .

Kuka on puhunut kolmesta vuodesta? Pienen vauvan kanssa on ihan normaalia, että äiti haluaa olla koko ajan tiiviissä kontaktissa häneen.

Ja sinä saat ihmetellä, mutta edelleenkään kenenkään ei tarvitse muuttaa vanhemmuuttaan sinun normiesi mukaiseksi.

Niin ihmettelenkin ja en vaadi ketään muuttamaan mitään.

Minun vanhemmuuteni normeihin kuuluivat isovanhemmat samoin kuin isovanhemmat olivat kuuluneet omaan lapsuuteeni.

Sekä minun että lapseni kohdalla tuo suhde kesti n.30 vuotta ja antoi kaikille osapuolille paljon .

Toisen tien valinneena voin ihmetellä kuten sinäkin voit minun valintojani.

Miniä on tyhmä. Ei varmaankaan tajua että joku muu kuin hän itse osaa hoitaa lasta..juuri tuollainen ärsyttävä lehmä joka ripustautuu lapseensa ja ei anna muiden hoitaa koska kuvittelee lapsen saavan jotain traumoja siitä ettei ole 24h lapsen kanssa symbioosissa.

Isovanhemmat jotka mielellään osallistuvat lastenlasten hoitoon ovat siunaus ja rikkaus niin lapselle kuin lapsen vanhemmille, näin lapsi peilaa omaa minuuttaan myös muilta kuin omilta vanhemmiltaa (jotka eivät yllätys, yllätys aina ole oikeassa!).

Tämä sama miniä ei tajua että myös parisuhdetta tukisi hoitaa siitä huolimatta että on ÄITI ja antaa lapsi huoletta isovanhemman hoivaan ja keskittyä hetken puolisoon. no, katsotaan kun tämä miniä herää todellisuuteen ja itkee täällä kun "mies ihastui työkaveriin/pettää/ei ole enää kiinnostunut minusta". Rakkautta on nimittäin se, että yrittää tulla toimeen puolison vanhempien kanssa ja joskus antaa periksi koska tuskin miehellä on kiva fiilis kun miniä ei luota hänen äitiinsä. Onhan hän voitanut miniän puolison ja tuskin on kovin epäonnistunut vanhemman roolissa?

Vierailija kirjoitti:

Miniä on tyhmä. Ei varmaankaan tajua että joku muu kuin hän itse osaa hoitaa lasta..juuri tuollainen ärsyttävä lehmä joka ripustautuu lapseensa ja ei anna muiden hoitaa koska kuvittelee lapsen saavan jotain traumoja siitä ettei ole 24h lapsen kanssa symbioosissa.

Isovanhemmat jotka mielellään osallistuvat lastenlasten hoitoon ovat siunaus ja rikkaus niin lapselle kuin lapsen vanhemmille, näin lapsi peilaa omaa minuuttaan myös muilta kuin omilta vanhemmiltaa (jotka eivät yllätys, yllätys aina ole oikeassa!).

Tämä sama miniä ei tajua että myös parisuhdetta tukisi hoitaa siitä huolimatta että on ÄITI ja antaa lapsi huoletta isovanhemman hoivaan ja keskittyä hetken puolisoon. no, katsotaan kun tämä miniä herää todellisuuteen ja itkee täällä kun "mies ihastui työkaveriin/pettää/ei ole enää kiinnostunut minusta". Rakkautta on nimittäin se, että yrittää tulla toimeen puolison vanhempien kanssa ja joskus antaa periksi koska tuskin miehellä on kiva fiilis kun miniä ei luota hänen äitiinsä. Onhan hän voitanut miniän puolison ja tuskin on kovin epäonnistunut vanhemman roolissa?

Miksi sen miniän pitäisi tulla toimeen anopin kanssa, joka ei tule toimeen oman poikansa kanssa?

Ja missäänhän ei sanottu, etteikö kukaan muu hoitaisi lasta.

10 kk:n ikäinen on vielä vauva. Ihan ymmärrettävää, että äiti haluaa olla mukana kaikkialla.

Sitä paitsi kun itse olin alle kouluikäinen, halusin aina että äitini oli mukana kaikkialla minne menin. Kerhossa pystyin olemaan muutaman tunnin ilman äitiäni, koska isosiskonikin oli siellä.

It takes a whole village to raise a child.. kyllä minusta olisi isovanhempana outoa jos miniä ei luottaisi minuun ja kyttäisi vieressä kuinka suoriudun lastenlasten hoitamisesta..

Lapsenlapset ovat pienestä pitäen olleet yökylässä ja nyt vähän vanhempana kyselevät aina itse koska mummolaan voi tulla.

Outoa käytöstä tuolta miniätä, vaikuttaa itsekeskeiseltä. Onneksi omat miniät ovat fiksuja.

Vierailija kirjoitti:

Voiko vaunujakin työntää väärin ?

Vain työnnettävän lapsen synnyttänyt on kykenevä niitä lykkimään?

En tajua mitä on näiden "lapseeni ei koske, katso, puhu"- muut kuin minä ,Äiti ihmisten ajatusmaailma. Mihin oppiin tämä perustuu ?

Todella raskasta se varmasti on , olla 24/7 kiinni lapsessa joku 3 vuotta.

Palstan kommenteista päätellen näitä äitejä on erittäin runsaasti , miten te jaksatte ? Normi tai ex-normi vauva aikakin sitoo jo ihan riittävästi .

Tarkottaako se, ettei anna jonkun sukulaisista hoitaa vauvaa, että vain äiti hoitaa lasta?

Minä en antanut enkä anna lasten toisen mummon hoitaa vauvaa, enkä mielellään edes taaperoa tai nyt leikki-ikäistä. En luota häneen ja mieheni ymmärtää perusteluni.

Kuitenkin on muita ihmisiä joihin molemmat luotamme niin, että voimme pyytää tarvittaessa hoitoapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskausaikana anoppi alkoi olla omituinen. Puhui että saa viimein sen "neljännen". Oltiin tosi hyvät kaverit oltu aina. Kun esikoinen syntyi niin oli ihan mahdoton, vei vastasyntyneen sylistäni ulos, siis pihamaalle että sai "olla ihan vaan kahden" tämän kanssa. Sanoi kun vauva oli 3kk että eihän Emil minua tarvitse, voi jäädä mummolaan yöksi. Ei ole kutsunut minua äidiksi lapselle yhtäkään kertaa, lapsi nyt 1,5v. Sanoo aina joko minun etunimen tai vain "tuo". Kun huomasi ettei saa vauvaa yökylään, rupesi mitätöimään minua pienillä jutuilla koko ajan. Saattoi huudahtaa vaippaa vaihtaessa "onpa rutussa vaippa, hui ei sitä näin laiteta!" Jos vauva itki ja sanoin itkevän väsymystä, hän korjasi rauhallisesti mutta täysin varmaan äänensävyyn että mitä vauva oikeasti itkee, luuli siis tunnistavansa itkut minua paremmin. Kylässä heillä meni jatkuvasti vauvan kanssa toiseen huoneeseen ja toruikin vauvaa kun yritti päästä minun syliini, "mummi on tässä, nyt ei sinne yhtään".

Olen varmaan kohtuuton ja hirviö ja kaikkea, mutta kyllä luottamus on mennyttä. Ei saa hoitaa itsekseen lasta eikä lapsi pääse yökylään. En haluaisi nähdä koko naista ollenkaan jos rehellisiä ollaan.

Asioista sanottiin kyllä, hän vastasi vain että hänhän on MUMMI, joka vissiin hänen mielestään vähän kuin se varsinainen pää-Äiti.

No oot vähän kohtuuton :( tuoreella mummilla havaittavissa yli-innostusta, ei ole vaarallista vaikka sua ärsyttääkin.

Sairasta käytöstä tuo on.

Joo outoa on mutta ei vaaraksi lapselle eli vähän lyö yli nuo puheet kuinka ei haluis tavata ollenkaan. Fiksu painaisi villaisella noi hölinät ja ottaisi noin innokkaasta mummosta hyödyn irti.

Lasta kohtaan on henkistä väkivaltaa eristää äidistä ja haukkua äitiä. Itse pitäisin tuollaisen häirikön loitolla. En todellakaan jättäisi lasta yksin hänen kanssaan.

Lapsi ei ole mikään pokaali. Eikä hänen vanhemmuudestaan ole mitään avointa kilpailua.

Missä isän oikeudet? Ja miten kauan äidin pitäisi hoitaa lasta, ettei se aiheuta traumoja lapselle?

Äiti yksin lapsen hoitajana on uusi ilmiö ja on edelleen monessa muussa maassa, kun äitiysloma on vain muutaman kuukauden ja näin oli myös ennen Suomessa, kun vauva vietiin hoitoon.

Ja mikä tekee juuri suomalaisista lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, että siihen tarvitaan hoitamaan juuri äiti tai ovat erityisempiä tai kehittyneempiä kuin muualla Euroopassa tai muualla maailmalla.

Kyseinen 3kk iässä hoitoon viety ikäluokka käyttää eniten terapiapalveluja Suomessa.

Äiti on erityinen lapsen perusturvan ja kasvun kannalta, on ollut aina. Nykyään on muotia tasapäistää kaikki 50/50, antaa kuva että muu läheinen ihmissuhde korvaa äidin. Ei korvaa. Vauva ja lapsi on jo evolutiivisen kehityksensä takia riippuvaisia nimenomaan siitä ihmisestä jonka kohdussa on kasvanut ja jonka ääneen tottunut ensimmäisenä asiana maailmassa. Äidittömyys on todellinen riskitekijä mitä tulee kehittyvän ihmisen mielenterveyteen. Esimerkiksi adoptiolasten hoivaaminen ja kiinnittyminen adoptioperheeseen on tarkka ja suojattu prosessi, koska lapsilla on äidittömyyden trauma.

Tunnenpaljon näitäm3 kuisena hoitoon joutuneita, mutta heistä ei kukaan ole tarvinnut mielenterveyspalveluja.

Omat lapseni ovat syntyneet silloin, kun piti 6 -kuisena viedä hoitoon, jos aikoi pitää työpaikkansa.

Itse sanouduin irti ja hoidin kolmevuotiaiksi ilman kotihoidontukia kädestä suuhun elämisellä.

Ei mitään eroa ole aikaisemmin hoitoon vietyihin lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas jos jonkilaista vuodatusta HAUKKAminiöiltä tässäkin ketjussa. Onko teistä tosiaan tavattoman epätavallista, että lapsi viettäisi joskus päiviäkin isovanhempiensa kanssa? Jos lapsi vanhempana haluaa mummolaan yöksi, vaikka sitten kokonaan yksin, niin ette päästä koska "ME HALUTAAN KASVATTAA SUT ITSE, MUMMI ON PAHA, MUMMI EI SAA!!" vai mikä ihmeen asenne teillä on?

Eihän se, että viettää aikaa isovanhempien tai kenen tahansa aikuisen kanssa, tarkoita että nämä toiset ihmiset alkaisivat kasvattaa lastanne. Se on pelkkää ajanviettoa.

Ettehän itsekään sitten vain altistu muiden kasvattamiselle, eli olette blokanneet kaikki suhteet muihin sukulaisiinne ja myös kaverisuhteet, ettei kukaan vaan teitä pääsisi vahingossa altistamaan erilaisille mielipiteille ja KASVATTAMISELLE.

Se, että lupaa lapsenlapselleen kalareissua yhdessä mummin ja papan kanssa ilman vanhempia, on pelkkää hyväntahtoisuutta ja vain pahansuopa ihminen (miniä), jolla nyt ihan periaatteesta on kapina-asennointi anoppiansa vastaan, voi nähdä tuossa asiassa jotain hörhöilyä ja pahaa altistamista.

Ettehän myöskään laita lasta päiväkotiin tai koskaan palkkaa lastenhoitajaa edes pariksi tunniksi, jotta lapsi ei altistu muiden kasvatukselle kukn teidän omallenne?

Ihan käsittämätöntä hysteriaa ja ilkeyttä ap:ta kohtaan. Ap:lle terveiset, että puhu poikasi kanssa ja kysy mitä mieltä hän on. Hän on ihan yhtä lailla lapsenlapsesi huoltaja ja sinä olet HÄNEN äitinsä, et miniän.

Samaa mieltä, lapsia helposti käytetään astalona ja oman itsen jatkeena epämieluisia sukulaisia vastaan. Valtapeliä, eikä lapsen edun mukaista. Entä vanhempien hysterian tai itsepäisyyden sijaan lapsen oikeus tuntea sukulaisiaan ja saada läheisiä ihmisiä?

Itselleni mummo oli hyvin tärkeä vaikka äitini ei äitinsä kanssa tullut toimeen. Minä en kuitenkaan ole äitini ja sain viettää mummon kanssa aikaa. Äitini olisi toki voinut olla "luottamatta" äitiinsä, onneksi sain kuitenkin tulla mummoni kanssa läheiseksi heidän välillä riitaisista väleistä huolimatta.

Mistä tuo omituinen käsitys tulee, ettei sukuaan voi tuntea jos ei vietä kahdestaan aikaa jonkun tietyn sukulaisen kanssa?

Viettääkö kaikki kahdenkeskeistä aikaa kaikkien sukulaistensa kanssa? Ollaanko me ja lähipiirini jotenkin poikkeus kun yleensä tavataan sukua porukalla eikä yksittäin?

Voi toki tuntea, mutta oman kokemuksen mukaan läheisyys ja yhteys kasvaa kun viettää aikaa kahdenkesken. Siinä tulee niin eri tavalla ne omat jutut ja luottamus kuin porukalla aikaa vietettäessä. Itse ainakin olen läheisin niiden kanssa, kenen kanssa olen eniten aikaa viettänyt, joidenkin jäätyä etäisemmiksi vaikka ystävälliset välit onkin.

Mistä tulikin hieman ohi aiheen mieleeni, että kaikki suhteet ovat keskenään ainutlaatuisia ja niille tulisi antaa tilaa. Esimerkkinä vaikka perhedynamiikka, jossa isät eivät eivät muodosta tiiviitä henk.koht. suhteita lapsiin, koska äiti on hyvin kiinni lapsissa tai kaikki tehdään perheenä. Keskinäiset suhteet vaativat sitä privaattiaikaa ilman, että muut huseeraavat vieressä.

Mutta muut suhteet eivät voi olla samalla viivalla kuin huoltajien ja lapsen välinen suhde. Vanhemmat päättävät lapsen asioista ja ovat vastuussa lapsesta, sen takiakin vanhemman ja lapsen välinen suhde on se tärkein ja vauva-aikana ja ehkä vielä pikkulapsiaikanakin ainut jossa tarvitaan kahdenkeskeistä tai perheen keskeistä aikaa.

Sukulaisten kanssa lapsi voi sitten viettää aikaa yksin sitten kun lapsi itse niin haluaa, jos vanhemmat pystyvät sukulaisiin luottamaan (eivätkä vanhemmat aiemmin ole halunneet antaa lasta hoitoon).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitää antaa juuret ja siivet. Näyttäisi moni näistä isovanhemmista unohtaneen kuinka elää omaa elämäänsä sen jälkeen kun lapset on lähteneet kotoa. Ripustaudutaan lapsen perheeseen ja lapsenlapsen synnyttyä muodostetaan siitä mummiudesta itselleen uusi identiteetti. Kuvitellaan omassa päässä kuva siitä ihannemummiudesta ja loukkaannutaan kun tajutaan että se ei olekaan sitä mitä lapsen vanhemmat suhteelta odottavat. Kannattaisi tutustua itseensä ja elää omaa elämää. Se mummius on vaan yksi osa sitä. Ja loppupeleissä lapsen vanhemmat päättävät minkälaisen haluavat suhteen sinuun olevan.

Tästä olen aivan samaa mieltä. Vanhempien tulee kuitenkin muistaa, että jos vanhemman sisarus on halunnut luoda omille lapsilleen läheisemmän suhteen isovanhempiin kuin mitä itse on halunnut, ei voi myöhemmin odottaa, että omat lapset saisivat isovanhemmiltaan saman kuin mitä nämä muut lapsenlapset mahdollisesti saavat. Tasapuolisuus ei nimittäin toimi vain yhteen suuntaan.

Eikai se ole sen lapsen tehtävä vaatia tasapuolisuutta? Hyvä isovanhempi rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti eikä varsinkaan ala kostamaan.

Vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että heidän lapsillaan on juuri niin läheiset välit isovanhempiin kuin mitä vanhemmat itse haluavat. Hyvä isovanhempi tietenkin rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti, mutta jos toisen lapsensa lasten kanssa on ollut alusta lähtien ja nämä lapsenlapset ovat kenties olleet paljonkin mummolassa ilman vanhempiaan ja vaikkapa matkustelleetkin isovanhempiensa kanssa, niin ei voi silloin kukaan vaatia, että toisen lapsen lapsi yks kaks esim 7-vuotiaana alkaisi olemaan samassa asemassa kuin nämä lapsenlapset, joiden vanhemmat ovat halunneet luoda läheisemmät suhteet isovanhempien ja lastensa välille. Jos vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa ovat isovanhemmille yhtä läheiset kuin heidän sisarustensa lapsetkin, vanhempien pitää ihan itse huolehtia, että näin myös tapahtuu. Jos valitsee toisin, niin silloin ei voi enää jälkikäteen marmattaa, kun siskon tai veljen lapset ovatkin isovanhemmilleen läheisempiä kuin omat lapset. 

Hyvin ajatuksella kirjoitettu ja olen samaa mieltä sinun kanssasi. 9 alapeukkua, joten olisi kiva saada se negatiivinen näkemys asiaan, miksi kyseinen kirjoittaja olisi väärässä. Perustelkaa, koska minä näen siinä vain järkevän ihmisen, joka tietää, mistä puhuu. 

Tulin vasta ketjuun, mutta luulen, että monia ärsyttää tuo tausta-ajatus, että jos ei anna vauvaa mummolle hoitoon, niin suhde ei voi muodostua läheiseksi. Tai että myöhempi hoitoapu pitäisi "ostaa" antamalla mummolle kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa, vaikka vanhemmat eivät kokisi sitä mukavaksi. Tämä on aika elämästä vieraantunut ajatus, monilla on varmaan ihan eri kokemus.

Lienee aika selvää, että jos on kovin eri mieltä appivanhempien kanssa asioista eikä heidän kanssaan vietä aikaa perheen kanssa, välit eivät muodostu niin läheisiksi kuin voisivat. Ja kyllä se säteilee myös lapsenlapsiin suhtautumiseen. Anoppi tuntee itsensä tervetulleemmaksi tyttärensä kotiin, koska siellä huusholli pyörii samaan tapaan kuin anopillakin, lusikat ja haarukat löytyvät samasta paikkaa ja niin edelleen. Voi olla myös, että appivanhemmat kokee velvollisuudekseen autella enemmän niitä lapsiaan, joita on jo aikaisemmin pitänyt tukea enemmän. Tällöin lapsista se kunnollisin ja aina asiansa hyvin hoitanut kärsii ja myös hänen perheensä ajan kanssa. Ja lapsenlapset huomaavat kyllä epätasapuolisen kohtelun ilman että äitinsä, se miniä, haukkana asiasta huomauttaa.

Eli puolin ja toisin kummallakin osapuolella yleensä on tarve tarkastella ja säätää toimintatapoja ja asennettaan.

Jos anoppi tahtoo kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa ilman miniää johtuu siitä, että anoppi on epävarma ja joutuu kohtaamaan miniän läsnäollessa sen tosiasian ettei ole lapsen äiti.

Onhan se aika sairasta kuvitella omaksi vauvakseen toisen lasta.

Ap oli ihan oikeassa, kun kuvaili miniän käytöstä haukkamaiseksi. Ei ole minunkaan mielestä normaalia, että pitää seurata vessaankin(!) Ihan oikeasti surettaa, että näin moni äiti pitää täällä ap:ta sekopäänä ihan vaan sen takia, että hän mainitsi yhteisen kalareissun vuosien päähän...

Nyt jo teini-ikäinen tyttäreni vierasti just tuossa iässä (8 kk ikäisestä noin ½ vuotta) niin paljon, ettei olisi ollut mitään mahdollisuuksia jättää häntä sekunniksikaan vieraan ihmisen kanssa. Ja vieraalla tarkoitan ihmistä, jota ei nähdä päivittäin (luinko oikein, että ap näkee lapsen lastaan kerran pari kuukaudessa?). Todellakin lähti äidin mukaan vessaankin... 

Minä olen hoitanut 16-vuotiaana molemmat siskoni lapset kun siskoni meni töihin. Syötin, juotin, nukutin, pesin, vaihdoin vaipat jne...Kukaan ei kyseenalaistanut taitojani. Samoin hoidin serkkupoikiani. Kun sain heidät nukkumaan tykkäsin katsella kuinka kauniita pienet vauvat osaavat ollakaan. Olen unettava tyyppi kun vauvat olen saanut/saan hyvin nukkumaan heh...Minuun on luotettu ja luotetaan edelleen.

Minulla on maailman ihanin anoppi ja lasteni mummi. Nyt kun olen aloittanut työ, menevät lapseni joka arkipäivä mummin luo hoitoon koska hän on itse näin toivonut. Minulle sopii enemmän kuin hyvin; säästetään hoitokuluissa ja luotan 100prosenttisesti anoppiini niin lastenhoidossa kuin muissakin asioissa. Ikinä hän ei ole tuputtanut omia mielipiteitään eikä koskaan ole tehnyt suuria päätöksiä / ostoksia ilman että on tuonut asian minulle ensin esille. Arvostan anoppiani suuresti ja hän on varmaan hyväsydämisin ihminen ketä tunnen.

Olisi kamalaa jos lapseni ei saisi viettää aikaa mumminsa kanssa ilman minua. Heillä on niin hauskaa ja ihan omia juttuja

Ymmärrän sekä aloittajaa että hänen miniäänsä. Tosiasiahan on, että anoppi on miniälle huomattavasti vieraampi ihminen kuin miniän oma äiti. Oma äiti tunnetaan niin hyvin, että on helppoa päättää,  luottaako äitiinsä lapsensa hoitajana vai ei. Tyttäreni lapset ovat olleet vauvasta lähtien luonani hoidossa aina, kun tyttäreni on tarvinnut lapsenvahtia. Poikani lapset taas ovat olleet miniäni äidillä hoidossa. En ole koskaan ajatellut, että tässä olisi jotain loukkaavaa tai mitään henkilökohtaista vaan pidän asiaa varsin normaalina ja luonnollisena. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on maailman ihanin anoppi ja lasteni mummi. Nyt kun olen aloittanut työ, menevät lapseni joka arkipäivä mummin luo hoitoon koska hän on itse näin toivonut. Minulle sopii enemmän kuin hyvin; säästetään hoitokuluissa ja luotan 100prosenttisesti anoppiini niin lastenhoidossa kuin muissakin asioissa. Ikinä hän ei ole tuputtanut omia mielipiteitään eikä koskaan ole tehnyt suuria päätöksiä / ostoksia ilman että on tuonut asian minulle ensin esille. Arvostan anoppiani suuresti ja hän on varmaan hyväsydämisin ihminen ketä tunnen.

Olisi kamalaa jos lapseni ei saisi viettää aikaa mumminsa kanssa ilman minua. Heillä on niin hauskaa ja ihan omia juttuja

Ihana tilanne, voi kun meilläkin olisi noin. Mutta minä en pysty antamaan lapsiani isoäidilleen koska en voi luottaa häneen ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on maailman ihanin anoppi ja lasteni mummi. Nyt kun olen aloittanut työ, menevät lapseni joka arkipäivä mummin luo hoitoon koska hän on itse näin toivonut. Minulle sopii enemmän kuin hyvin; säästetään hoitokuluissa ja luotan 100prosenttisesti anoppiini niin lastenhoidossa kuin muissakin asioissa. Ikinä hän ei ole tuputtanut omia mielipiteitään eikä koskaan ole tehnyt suuria päätöksiä / ostoksia ilman että on tuonut asian minulle ensin esille. Arvostan anoppiani suuresti ja hän on varmaan hyväsydämisin ihminen ketä tunnen.

Olisi kamalaa jos lapseni ei saisi viettää aikaa mumminsa kanssa ilman minua. Heillä on niin hauskaa ja ihan omia juttuja

Olet onnekas. Vaihtaisin kanssasi anoppia kovin mielelläni.

Meillä anoppi puhuu lapsille pahaa minusta ja miehestäni (sekä mun vanhemmista), syöttää lapsille makeaa niin että oksentavat ellei ole vieressä vahtimassa jne.

Kun vielä pääsi vahtimaan lapsia meille kotiin, niin lapset saivat leikkiä ainoastaan anopin ostamilla leluilla. Vaippaa ei "huomannut" vaihtaa, vaan lapsen takapuolesta sai melkein taltalla nakuttaa kuivunutta kakkaa anopin hoitosession jälkeen (vaihtoehtoisesti oli sotkenut lavuaarin pskalla ja se kakkavaippa oli avoinaisena lattialla). Päästi mulle vieraita ihmisiä "ihailemaan" lapsenlapsiaan kotiimme ilman mitään ennakkovaroitusta jne. On myös erittäin epätasapuolinen lasteni välillä, sitä nuorempaa kun ei olisi anopin mukaan pitäisi edes olla olemassa.

Nyt itku kurkussa selittää pitkin kylää, että on hullu miniä, kun ei anna hoitaa. Miksihän ei?