En saa nähdä lapsenlastani ilman miniää

Ap saisi olla todella kiitollinen että ylipäätään voi vielä mennä kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme vaatimuksia näillä nykyajan mummoilla ja isovanhemmilla. Eiköhän ne vanhemmat päätä kenen kanssa antavat lapsensa viettää aikaa. En minäkään anna lapsen olla kahdestaan sellaisen ihmisen kanssa johon en luota. Ja kyllä se anoppi on vieras ihminen. Ei ole mulle ystävä, ei varaäiti jne. On miehen äiti, mutta vieras minulle. En luota hänen kasvatustaitoihinsa. Kieltävät lapselta ihme asioita. Lasten pitäisi olla siivosti ja käyttäytyä. Niistä jaksetaan torua, mutta sitten sitä sokerimoskaa yritetään syöttää aina kun silmä vältää.

Ja antakaa nyt lasten elää omaa elämäänsä. Ei tarvitse joka viikko olla kyselemässä, että koska nähdään ja olispa kiva nähdä ja kumma kun ei kerkiä näkemään. Meillä on oma elämä! Nähdään sitten kun sopii meille. Meidän tehtävä ei ole viihdyttää teitä tylsyydessänne. Keskittykää siihen oman elämän elämiseen ja se että nähdään on sitten mukava lisä.

Se lapsesi ei ole vain sinun lapsesi, vaan myös kumppanisi. Ja kumppani kyllä saa päättää, luottaako omiin sukulaisiinsa (tässä tapauksessa omaan äitiinsä) ja on kykeneväinen päättämään, saako lapsi viettää aikaa isoäitinsä kanssa. Siinä ei sinun luottamuksesi paljoa paina. Sinä sitten päätät sinun suvustasi, mutta älä naikkonen kuvittele, että sinulla olisi jokin oikeus yrittää eristää miehesi suku lapsestanne.

Jos anoppi on vieras ihminen, niin olisi varmaan kannattanut odottaa sitä lapsenhankintaa ja tutustua miehen vanhempiin. Ja vaikka anoppi ei tässäkään vaiheessa olisi sinulle ystävä, niin hän on miehesi aikoinaan synnyttänyt ja miehen yksi lähimmistä ihmisistä.

Sinun näkemisesi tuskin on kellekään mukava lisä, enemmänkin taakka. En ihmettelisi vaikka lapsellasi olisi loppujen lopuksi vartuttuaan lähempi suhde mummiinsa (ellet sitä nyt ole kokonaan estämässä) kuin sinuun, sillä vainoharhaisuutesi ja pahansuopuutesi ajaa sinut vielä suljetulle osastolle. Voimia.

Sanoitpa suorat sanat yhden sortin miniälle. Kyllä lapsen isovanhemmat ovat heti omien vanhempien jälkeen toiseksi tärkeimmät henkilöt, joten turha vähätellä heitä. Jos ei olisi niitä miehen vanhempia, niin ei olisi sinunkaan lastasi.

Täällä on kahelien paranoidisten äityleiden kokoontumisajot. Ainoa asia mihin tarvitsette isovanhempia on rahapussiksi hyi hitto. Te ja kersanne toivottavasti rahahanat suljetaan ja joudutte kerjäämään.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi viime huhtikuussa ja on jo siis 10 kk vanha. Poikani perheineen asuu muutaman sadan kilometrin päässä, joten viikottain emme näe mutta kuitenkin kohtuullisen useasti olosuhteisiin nähden.

Alussa totta kai miniä oli jatluvasti vauva rinnallaan, mikä ihan ymmärrettävää mutta nyt laosi syö jo kiinteää ruokaa pääsääntöisesti ja ei enää tarvitse häntä jatkuvasti kannella kun hän itse konttaa menemään.

Mutta edelleen miniä vahtii pienokaistaan kuin haukka, kun olen kylässä. Ei anna minun itsenäisesti vaihtaa vaippaa, eikä syöttää. Jos kysyn, että haluaisiko äiti hieman vapaa-aikaa et voisin käydä vaunulenkillä niin hän haluaa vain mukaan. Laskin etten kertaakaan ole saanut olla yksin edes pientä hetkeä lapsenlapseni kanssa.

Puhelin miniän kuulleen lapsenlapselleni et kyl mummi sut sitten vie kahdestaan mökille kalastamaan kun oot vähän isompi tyttö niin miniä heti siihen sanoi että äiti tulee tietenkin mukaan myös.

Onko muilla tällaisia haukkoja miniöinään?

Itse olen antanut poikani isovanhempien ihan kahdenkeskenkin hoitaa häntä kun oli vielä vauva ja paljon viettivät aikaa poika ja isovanhemmat ilman minua tai miestä.

Onko tämä vaan joku uusi äitien trendi?

Kyllä mulla nousisi karvat pystyyn heti tuosta tyylistä, että puhutaan tuolla tavalla lapsen kautta äidille, että mitä aikoo tehdä äidiltä lupaa kysymättä. Nimenomaan se, että piti mainita "kahdestaan" kuulostaa minusta töykeältä, kun kummallekin on selvää, ettei lapsi vielä ymmärrä, eli viesti oli miniälle. 

Anopin asenteessa on korjaamisen varaa. Noin pienen lapsen äidillä on sen verran hormonit koholla ja vaistot vireessä, että tunnistaa kyllä hyvin nopeasti anopin aikeet tunkea "haukan" ja lapsen väliin. Opettele olemaan isoäiti niin, että kunnioitat miniäsi äitiyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Voiko vaunujakin työntää väärin ?

Vain työnnettävän lapsen synnyttänyt on kykenevä niitä lykkimään?

En tajua mitä on näiden "lapseeni ei koske, katso, puhu"- muut kuin minä ,Äiti ihmisten ajatusmaailma. Mihin oppiin tämä perustuu ?

Todella raskasta se varmasti on , olla 24/7 kiinni lapsessa joku 3 vuotta.

Palstan kommenteista päätellen näitä äitejä on erittäin runsaasti , miten te jaksatte ? Normi tai ex-normi vauva aikakin sitoo jo ihan riittävästi .

Kuka on puhunut kolmesta vuodesta? Pienen vauvan kanssa on ihan normaalia, että äiti haluaa olla koko ajan tiiviissä kontaktissa häneen.

Ja sinä saat ihmetellä, mutta edelleenkään kenenkään ei tarvitse muuttaa vanhemmuuttaan sinun normiesi mukaiseksi.

En voi kirjoittaa tähän yksityiskohtia, koska kyse ei ole omasta anopistani. Anoppi oli alusta asti yli-innokas ja rajaton. Ei uskonut ohjeita, joita oli saatu vauvan erityistarpeen hoitoon. Halusi omia vauvaa enemmän kuin mihin vanhemmat olivat valmiit.

Ja mikäpä oli lopputulos. Tämä "rakastava" isoäiti katkaisi välit pieneen lapsenlapseensa, koska ei saanut omaa tahtoaan läpi.

Miksi noin pientä pitäisi edes hoidattaa muilla huvikseen?

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin pientä pitäisi edes hoidattaa muilla huvikseen?

No kun mummo haluu! Mummo polkee jalkaa ja haukkuu typerää haukkaminiää jos ei saa tahtoaan läpi. Viis vauvan tai vauvan vanhempien tarpeista kun mummo haluaa!

Vierailija kirjoitti:

Jotkut äidit ovat äärettömän mustasukkaisia lapsistaan. He eivät halua, että lapsi kiintyy kehenkään muuhun kuin omiin vanhempiinsa. Tällaiselle äidille olisi henkilökohtainen loukkaus, jos lapsi joskus sanoisi mummin olevan kivempi kuin äiti. He eivät ymmärrä, että mummin kuuluukin olla kivempi kuin äiti, koska  mummi ei ole heidän äitinsä. Ehkä miniäsi kuuluu näihin äiteihin?

Niin, tällaisia ne jotkut äidit tosiaan ovat. Sitten kun vanhenevat, onkin kamalaa kun oma poika kiintyy "toiseen naiseen". Ja sepä vasta onkin kauheaa kun oma mussukka lapsenlapsi (pojan, pahimmillaan pojanpoika, joka muistuttaa tuosta omasta kultakimpaleesta, jolle ei jostain syystä pystynyt tai osannut olla sellainen äiti kuin halusi) kiintyy tähän "toiseen naiseen" (äitiinsä). Eikö todella tuore mummo nyt saakaan käydä läpi lapsenlapsensa avulla tuota mennyttä pikkulapsiaikaa ja äitiyden tärkeyttä? Ottaa uusiksi ja nyt saavuttaa sen mitä haaveili saavuttavansa aikanaan omalla lapsellaan? Pitääkö todella hyväksyä, että tällä mummon mussukalla on ihan oikea oma äitikin, joka miettii lapsen parasta ja päättää nyt vuorostaan itse kenelle antaa lapsen hoitoon?

Nämä jotka itkevät etteivät saa hoitaa toisten alle 3-vuotiaita - joiden kohdalla pääsääntöisesti normaalit vanhemmat vielä rajaavat mm. hoitoaikoja ja hoitajien määrää (eli mieluummin yksi tuttu hoitaja kuin 5 eri sukulaista aina "vuorollaan") ja sitä ylipäätään kuka heidän lasta hoitaa, ovat juuri niitä joilla itsellään on pikkulapsiaikaan liikaa kiintymystä. Se pitää päästä kokemaan uudelleen vaikka sitten lapsenlapsen ja vanhempiensa kustannuksella. Sillä ei ole väliä miltä lapsesta tuntuu, kun eihän se lapsi voi ikävää itkeä kun mummohan on tavallaan äiti!

Itselleni ei olis tullut mieleenkään suostutella omaa lapsenlasta hoitoon noin pienenä. Olisin auttanut pyydettäessä, mutta en kyllä todellakaan olisi eläessäni muuten vain pyytänyt hoitoon 10kk ikäistä.

Kyseessä on kyllä tyttären lapsi, ja olen antanut lasteni eriytyä minusta hiljalleen ikätason mukaan (hox 10kk vauvan hoidossa olot hoitajan iloksi ei ole tätä), joten se saattaa vaikuttaa asiaan. En ole jäänyt roikkumaan aikuisiin lapsiin, joten on ollut suhteellisen helppoa ymmärtää kenen lapsi se "mummon mussukka" oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut äidit ovat äärettömän mustasukkaisia lapsistaan. He eivät halua, että lapsi kiintyy kehenkään muuhun kuin omiin vanhempiinsa. Tällaiselle äidille olisi henkilökohtainen loukkaus, jos lapsi joskus sanoisi mummin olevan kivempi kuin äiti. He eivät ymmärrä, että mummin kuuluukin olla kivempi kuin äiti, koska  mummi ei ole heidän äitinsä. Ehkä miniäsi kuuluu näihin äiteihin?

Niin, tällaisia ne jotkut äidit tosiaan ovat. Sitten kun vanhenevat, onkin kamalaa kun oma poika kiintyy "toiseen naiseen". Ja sepä vasta onkin kauheaa kun oma mussukka lapsenlapsi (pojan, pahimmillaan pojanpoika, joka muistuttaa tuosta omasta kultakimpaleesta, jolle ei jostain syystä pystynyt tai osannut olla sellainen äiti kuin halusi) kiintyy tähän "toiseen naiseen" (äitiinsä). Eikö todella tuore mummo nyt saakaan käydä läpi lapsenlapsensa avulla tuota mennyttä pikkulapsiaikaa ja äitiyden tärkeyttä? Ottaa uusiksi ja nyt saavuttaa sen mitä haaveili saavuttavansa aikanaan omalla lapsellaan? Pitääkö todella hyväksyä, että tällä mummon mussukalla on ihan oikea oma äitikin, joka miettii lapsen parasta ja päättää nyt vuorostaan itse kenelle antaa lapsen hoitoon?

Nämä jotka itkevät etteivät saa hoitaa toisten alle 3-vuotiaita - joiden kohdalla pääsääntöisesti normaalit vanhemmat vielä rajaavat mm. hoitoaikoja ja hoitajien määrää (eli mieluummin yksi tuttu hoitaja kuin 5 eri sukulaista aina "vuorollaan") ja sitä ylipäätään kuka heidän lasta hoitaa, ovat juuri niitä joilla itsellään on pikkulapsiaikaan liikaa kiintymystä. Se pitää päästä kokemaan uudelleen vaikka sitten lapsenlapsen ja vanhempiensa kustannuksella. Sillä ei ole väliä miltä lapsesta tuntuu, kun eihän se lapsi voi ikävää itkeä kun mummohan on tavallaan äiti!

Itselleni ei olis tullut mieleenkään suostutella omaa lapsenlasta hoitoon noin pienenä. Olisin auttanut pyydettäessä, mutta en kyllä todellakaan olisi eläessäni muuten vain pyytänyt hoitoon 10kk ikäistä.

Kyseessä on kyllä tyttären lapsi, ja olen antanut lasteni eriytyä minusta hiljalleen ikätason mukaan (hox 10kk vauvan hoidossa olot hoitajan iloksi ei ole tätä), joten se saattaa vaikuttaa asiaan. En ole jäänyt roikkumaan aikuisiin lapsiin, joten on ollut suhteellisen helppoa ymmärtää kenen lapsi se "mummon mussukka" oikeasti on.

Todella osuvasti kirjoitettu!

Lottoan, että omat appivanhempani pitävät minua tällaisena "haukkana".

Omat vanhemempani ovat lapsenvahtina useinkin, appivanhemmat taas eivät ole koskaan saaneet olla lasten kanssa ilman "valvontaa" vaikka heillä lapset kyläilevät oikeastaan vielä useammin kuin minun vanhemmillani. Tokikaan en ole itse aina vahtimassa vaan lapset kyläilevät mummolassa usein isänsä kanssa. Omia vanhempiaan jumaloiva isänsä jättäisi lapset vanhemmilleen toviksi ilman valvontaakin, mutta olen kieltänyt.

Minulla on tähän ihan syykin, vaikka en ole tohtinut sitä appivanhemmilleni selittää. Mieheni nimittäin on vanhempiensa iltatähti, ja vaikka he ikäisikseen ovatkin hyvässä kunnossa ja omasta mielestään kelvollisia lapsenvahteja, ovat he jo yli 80-vuotiaita, hieman haperoita päästään ja kömpelöitä liikkeissään ja heidän kotinsa on kaikkea muuta kuin lapsiturvallinen. Ja kyseessä on 2v kaksoset.

Olen siis pahoillani, mutta en uskalla appivanhempia jättää lasteni kanssa keskenään lainkaan vaikken sitä heille suoraa sanokaan, muillakin äideillä voi olla ihan oikea syy siellä taustalla vaikkei se liittyisikään millään tavalla tähän omaani...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitää antaa juuret ja siivet. Näyttäisi moni näistä isovanhemmista unohtaneen kuinka elää omaa elämäänsä sen jälkeen kun lapset on lähteneet kotoa. Ripustaudutaan lapsen perheeseen ja lapsenlapsen synnyttyä muodostetaan siitä mummiudesta itselleen uusi identiteetti. Kuvitellaan omassa päässä kuva siitä ihannemummiudesta ja loukkaannutaan kun tajutaan että se ei olekaan sitä mitä lapsen vanhemmat suhteelta odottavat. Kannattaisi tutustua itseensä ja elää omaa elämää. Se mummius on vaan yksi osa sitä. Ja loppupeleissä lapsen vanhemmat päättävät minkälaisen haluavat suhteen sinuun olevan.

Tästä olen aivan samaa mieltä. Vanhempien tulee kuitenkin muistaa, että jos vanhemman sisarus on halunnut luoda omille lapsilleen läheisemmän suhteen isovanhempiin kuin mitä itse on halunnut, ei voi myöhemmin odottaa, että omat lapset saisivat isovanhemmiltaan saman kuin mitä nämä muut lapsenlapset mahdollisesti saavat. Tasapuolisuus ei nimittäin toimi vain yhteen suuntaan.

Eikai se ole sen lapsen tehtävä vaatia tasapuolisuutta? Hyvä isovanhempi rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti eikä varsinkaan ala kostamaan.

Vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että heidän lapsillaan on juuri niin läheiset välit isovanhempiin kuin mitä vanhemmat itse haluavat. Hyvä isovanhempi tietenkin rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti, mutta jos toisen lapsensa lasten kanssa on ollut alusta lähtien ja nämä lapsenlapset ovat kenties olleet paljonkin mummolassa ilman vanhempiaan ja vaikkapa matkustelleetkin isovanhempiensa kanssa, niin ei voi silloin kukaan vaatia, että toisen lapsen lapsi yks kaks esim 7-vuotiaana alkaisi olemaan samassa asemassa kuin nämä lapsenlapset, joiden vanhemmat ovat halunneet luoda läheisemmät suhteet isovanhempien ja lastensa välille. Jos vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa ovat isovanhemmille yhtä läheiset kuin heidän sisarustensa lapsetkin, vanhempien pitää ihan itse huolehtia, että näin myös tapahtuu. Jos valitsee toisin, niin silloin ei voi enää jälkikäteen marmattaa, kun siskon tai veljen lapset ovatkin isovanhemmilleen läheisempiä kuin omat lapset. 

Hyvin ajatuksella kirjoitettu ja olen samaa mieltä sinun kanssasi. 9 alapeukkua, joten olisi kiva saada se negatiivinen näkemys asiaan, miksi kyseinen kirjoittaja olisi väärässä. Perustelkaa, koska minä näen siinä vain järkevän ihmisen, joka tietää, mistä puhuu. 

Minäkään en saanut hoitaa lapsenlastani, en edes viedä vaunulenkille jotta väsynyt miniä olisi saanut levättyä. Hyvä ettei vauvaa repinyt sylistäni kuin olisi jokin hirviö. Pojan sitten kasvettua olisin kelvannut lapsenvahdiksi, kun vauva oli menettänyt viehätyksensä ja  miniän menojalka vipatti ja poikani teki yövuoroja ,mutta ilmoitin suoraan ettei käy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitää antaa juuret ja siivet. Näyttäisi moni näistä isovanhemmista unohtaneen kuinka elää omaa elämäänsä sen jälkeen kun lapset on lähteneet kotoa. Ripustaudutaan lapsen perheeseen ja lapsenlapsen synnyttyä muodostetaan siitä mummiudesta itselleen uusi identiteetti. Kuvitellaan omassa päässä kuva siitä ihannemummiudesta ja loukkaannutaan kun tajutaan että se ei olekaan sitä mitä lapsen vanhemmat suhteelta odottavat. Kannattaisi tutustua itseensä ja elää omaa elämää. Se mummius on vaan yksi osa sitä. Ja loppupeleissä lapsen vanhemmat päättävät minkälaisen haluavat suhteen sinuun olevan.

Tästä olen aivan samaa mieltä. Vanhempien tulee kuitenkin muistaa, että jos vanhemman sisarus on halunnut luoda omille lapsilleen läheisemmän suhteen isovanhempiin kuin mitä itse on halunnut, ei voi myöhemmin odottaa, että omat lapset saisivat isovanhemmiltaan saman kuin mitä nämä muut lapsenlapset mahdollisesti saavat. Tasapuolisuus ei nimittäin toimi vain yhteen suuntaan.

Eikai se ole sen lapsen tehtävä vaatia tasapuolisuutta? Hyvä isovanhempi rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti eikä varsinkaan ala kostamaan.

Vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että heidän lapsillaan on juuri niin läheiset välit isovanhempiin kuin mitä vanhemmat itse haluavat. Hyvä isovanhempi tietenkin rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti, mutta jos toisen lapsensa lasten kanssa on ollut alusta lähtien ja nämä lapsenlapset ovat kenties olleet paljonkin mummolassa ilman vanhempiaan ja vaikkapa matkustelleetkin isovanhempiensa kanssa, niin ei voi silloin kukaan vaatia, että toisen lapsen lapsi yks kaks esim 7-vuotiaana alkaisi olemaan samassa asemassa kuin nämä lapsenlapset, joiden vanhemmat ovat halunneet luoda läheisemmät suhteet isovanhempien ja lastensa välille. Jos vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa ovat isovanhemmille yhtä läheiset kuin heidän sisarustensa lapsetkin, vanhempien pitää ihan itse huolehtia, että näin myös tapahtuu. Jos valitsee toisin, niin silloin ei voi enää jälkikäteen marmattaa, kun siskon tai veljen lapset ovatkin isovanhemmilleen läheisempiä kuin omat lapset. 

Hyvin ajatuksella kirjoitettu ja olen samaa mieltä sinun kanssasi. 9 alapeukkua, joten olisi kiva saada se negatiivinen näkemys asiaan, miksi kyseinen kirjoittaja olisi väärässä. Perustelkaa, koska minä näen siinä vain järkevän ihmisen, joka tietää, mistä puhuu. 

Jaa-a, ehkäpä siksi kun minä ainakin olen pystynyt luomaan monta hyvää ja tärkeää ihmissuhdetta, vaikka en ole heitä vauvasta asti hoitanut ja elämässään ollut alkuhenkäyksestä asti. Olen erityisopettaja ammatiltani, ja moneen opetettavaan olen vieläkin yhteydessä ja heidän elämässä tärkeässä roolissa edelleen!

Ja onpa tuo elämäni tärkein suhde myös luotu aikuisiällä, eli suhde aviopuolisoon. Olemme toisillemme läheisimmät henkilöt elämässä.

Mielestäni kielii jonkin sortin kiintymyssuhdehäiriöstä, jos läheisen, ainutlaatuisen ja tunnepitoisen ihmissuhteen voi luoda vain hoivasuhteen myötä. Mutta tämähän kyllä selittää tietysti sitten sitä, miksi mummo ei esimerkiksi kykene näkemään äidin mielipidettä siitä missä iässä vauvan on hyvä olla erossa äidistä, tai vaikkapa miksi vauvalle on tärkeää, ettei vaippaa vaihda sellainen ihminen jota vauva sillä hetkellä vierastaa. Tällainen ihminen ei välttämättä edes osaa tulkita vauvan vierastamisen eleitä. Jos itsellä on turvaton kiintymyssuhde, niin voi olla vaikeaa ymmärtää vauvan/pienen lapsen kiintymystä äitiinsä ja voi myös olla vaikeaa luoda aikuisiällä erityisellä tavalla läheisiä ihmissuhteita, jossa ollaan tasavertaisia keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että haukka. Olet tuntematon ihminen ja kuka sinuun luottaisi, varsinkin kun jo nyt alat kehittämään kaikkea mitä teet lapsen kanssa vaikka et ole asiasta puhunut vanhempien kanssa. Hyvä vaan ettei päästä ainokaistaan jonkun hörhömummon kanssa heti kaksistaan kalaan. Luottamus pitää ansaita, ei sitä saa automaattisesti niin kuin mummi tittelin

Tuntematon ihminen? Kyllä minä annan mieheni äidin hoitaa lastamme. Kai sillä miehelläkin joku sanavalta asiaan on? Vai päättääkö äiti yksin tälläisen asian.. Kyllä meilläkin mummi lapselle puhelee että sitten tehdään sitä ja tätä, ihan ilman että olisi meidän vanhempien kanssa keskustellut asiasta. Kylläpä täällä on kireetä porukkaa.

Fiksun oloinen nainen olet. Ymmärrät näköjään meidän mummojen höpinät ja haaveet touhuta lapsen kanssa sitten isompana. Jotkut ovat heti tukkanuottasilla, kun vaan vähän lapselle kuiskailee. 

Onneksi minulla on miniä, kuin oma tytär, joka ymmärtää myös huumoria, eikä vedä hernettä nokkaansa joka sanomisesta. Ihmeporukkaa täällä tosiaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitää antaa juuret ja siivet. Näyttäisi moni näistä isovanhemmista unohtaneen kuinka elää omaa elämäänsä sen jälkeen kun lapset on lähteneet kotoa. Ripustaudutaan lapsen perheeseen ja lapsenlapsen synnyttyä muodostetaan siitä mummiudesta itselleen uusi identiteetti. Kuvitellaan omassa päässä kuva siitä ihannemummiudesta ja loukkaannutaan kun tajutaan että se ei olekaan sitä mitä lapsen vanhemmat suhteelta odottavat. Kannattaisi tutustua itseensä ja elää omaa elämää. Se mummius on vaan yksi osa sitä. Ja loppupeleissä lapsen vanhemmat päättävät minkälaisen haluavat suhteen sinuun olevan.

Tästä olen aivan samaa mieltä. Vanhempien tulee kuitenkin muistaa, että jos vanhemman sisarus on halunnut luoda omille lapsilleen läheisemmän suhteen isovanhempiin kuin mitä itse on halunnut, ei voi myöhemmin odottaa, että omat lapset saisivat isovanhemmiltaan saman kuin mitä nämä muut lapsenlapset mahdollisesti saavat. Tasapuolisuus ei nimittäin toimi vain yhteen suuntaan.

Eikai se ole sen lapsen tehtävä vaatia tasapuolisuutta? Hyvä isovanhempi rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti eikä varsinkaan ala kostamaan.

Vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että heidän lapsillaan on juuri niin läheiset välit isovanhempiin kuin mitä vanhemmat itse haluavat. Hyvä isovanhempi tietenkin rakastaa lapsenlapsiaan tasapuolisesti, mutta jos toisen lapsensa lasten kanssa on ollut alusta lähtien ja nämä lapsenlapset ovat kenties olleet paljonkin mummolassa ilman vanhempiaan ja vaikkapa matkustelleetkin isovanhempiensa kanssa, niin ei voi silloin kukaan vaatia, että toisen lapsen lapsi yks kaks esim 7-vuotiaana alkaisi olemaan samassa asemassa kuin nämä lapsenlapset, joiden vanhemmat ovat halunneet luoda läheisemmät suhteet isovanhempien ja lastensa välille. Jos vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa ovat isovanhemmille yhtä läheiset kuin heidän sisarustensa lapsetkin, vanhempien pitää ihan itse huolehtia, että näin myös tapahtuu. Jos valitsee toisin, niin silloin ei voi enää jälkikäteen marmattaa, kun siskon tai veljen lapset ovatkin isovanhemmilleen läheisempiä kuin omat lapset. 

Hyvin ajatuksella kirjoitettu ja olen samaa mieltä sinun kanssasi. 9 alapeukkua, joten olisi kiva saada se negatiivinen näkemys asiaan, miksi kyseinen kirjoittaja olisi väärässä. Perustelkaa, koska minä näen siinä vain järkevän ihmisen, joka tietää, mistä puhuu. 

Tulin vasta ketjuun, mutta luulen, että monia ärsyttää tuo tausta-ajatus, että jos ei anna vauvaa mummolle hoitoon, niin suhde ei voi muodostua läheiseksi. Tai että myöhempi hoitoapu pitäisi "ostaa" antamalla mummolle kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa, vaikka vanhemmat eivät kokisi sitä mukavaksi. Tämä on aika elämästä vieraantunut ajatus, monilla on varmaan ihan eri kokemus.

Minä lähden siitä että lapsen vanhemmat tuetävät mitä, miten, kuka, koska.

Rakastan lapsiani ja lastenlapsiani tasapuolisesti ja myös etänä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on maailman ihanin ja rakkain mummo (juuri isän puolelta). Hän on minulle todella läheinen ja tärkeä ihminen. Olisin kyllä äidilleni todella katkera, mikäli hän olisi isovanhempieni suhteen rajoittanut suhdettani. Isovanhemmat ovat rikkaus! Mitä useampi ihminen lapsen elämässä on, sen parempi. Lapsi on kuitenkin erillinen henkilö ja hänen tulee saada muodostaa omat ihmissuhteensa. Miksi nykyaikana isovanhemmat koetaan uhkana, ei mahdollisuutena? Olettaen ettei kuvioissa ole mitään vaarallista ja sairasta. Täälläkin ihan normaalikäyttäytyminen luetaan oudoksi. Mihin tämä maailma on menossa? Ihmisiltä on kadonnut suhteellisuudentaju sekä maalaisjärki. Tsemppiä aloittajalle! Ehkä se siitä, kun lapsi kasvaa ja saa omaa tahtoa. :)

Mutta sinulla onkin mummo joka ymmärtää eron äidin ja mummon välillä.

Ongelmia tulee niissä perheissä missä mummo ei tätä eroa ymmärä.

T. Mummu minäkin

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti miniäsi ei halua lapsensa saavan vaikutteita sinulta. Ehkä olet kovin vanhoillinen tai uskonnollinen tms? Miniä ei selvästikään luota sinuun. Hänellä on oikeus olla luottamatta. Sinulla ei ole oikeutta vaatia lasta "omaan käyttöösi", huh huh.

Vaunulenkillähän se vanhoillisuus ja uskonnollisuus tarttuu alle vuoden ikäiseen. Voi teitä!

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en saanut hoitaa lapsenlastani, en edes viedä vaunulenkille jotta väsynyt miniä olisi saanut levättyä. Hyvä ettei vauvaa repinyt sylistäni kuin olisi jokin hirviö. Pojan sitten kasvettua olisin kelvannut lapsenvahdiksi, kun vauva oli menettänyt viehätyksensä ja  miniän menojalka vipatti ja poikani teki yövuoroja ,mutta ilmoitin suoraan ettei käy. 

Kenellä tulee edes mieleen ilmaisu "vauva menettänyt viehätyksensä"?