Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En saa nähdä lapsenlastani ilman miniää
23.02.2017 |
Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi viime huhtikuussa ja on jo siis 10 kk vanha. Poikani perheineen asuu muutaman sadan kilometrin päässä, joten viikottain emme näe mutta kuitenkin kohtuullisen useasti olosuhteisiin nähden.
Alussa totta kai miniä oli jatluvasti vauva rinnallaan, mikä ihan ymmärrettävää mutta nyt laosi syö jo kiinteää ruokaa pääsääntöisesti ja ei enää tarvitse häntä jatkuvasti kannella kun hän itse konttaa menemään.
Mutta edelleen miniä vahtii pienokaistaan kuin haukka, kun olen kylässä. Ei anna minun itsenäisesti vaihtaa vaippaa, eikä syöttää. Jos kysyn, että haluaisiko äiti hieman vapaa-aikaa et voisin käydä vaunulenkillä niin hän haluaa vain mukaan. Laskin etten kertaakaan ole saanut olla yksin edes pientä hetkeä lapsenlapseni kanssa.
Puhelin miniän kuulleen lapsenlapselleni et kyl mummi sut sitten vie kahdestaan mökille kalastamaan kun oot vähän isompi tyttö niin miniä heti siihen sanoi että äiti tulee tietenkin mukaan myös.
Onko muilla tällaisia haukkoja miniöinään?
Itse olen antanut poikani isovanhempien ihan kahdenkeskenkin hoitaa häntä kun oli vielä vauva ja paljon viettivät aikaa poika ja isovanhemmat ilman minua tai miestä.
Onko tämä vaan joku uusi äitien trendi?
Kommentit (402)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan usein olen nähnyt tuttavapiirissäni näitä tapauksia, joissa pojan lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi. Innokkaat isovanhemmat tarjoavat lastenhoitoapua, jotta miniä saa otettua päiväunet ja poika ja miniä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa. Tämä ei kuitenkaan miniälle kelpaa. Sitten anopin tytär saa lapsen. Hän taas soittaa hyvinkin nopeasti äidilleen ja pyytää, että tämä tulisi tekemään parin tunnin vaunulenkin vauvan kanssa, jotta saa itse nukuttua. Tyttärelle ja vävylle kelpaa oikein hyvin myös kahdenkeskinen parisuhdeaika ja ennenkuin lapsi on vuottakaan, lapsenlapsi on ollut jo useita kertoja isovanhemmillaan hoidossa. Tytär ja vävy pääsevät viettämään niin hääpäiväänsä kuin muitakin haluamiaan hetkiä ilman vauvaa. Tytär siis tavallaan syö sen kakun, josta miniä aiemmin oli kieltäytynyt. Menee jonkin aikaa ja mummolassa tyttären lapsi juoksee innoissaan anopin syliin, mutta oma lapsi ei. Miniä tuntee pienen kateudenpiston sydämessään, kun huomaa lasten ja mummin välisen suhteen eron. Pikkuhiljaa miniää alkaa ärsyttää, kun miehen sisko on saanut NIIIIIIIIN paljon enemmän hoitoapua ja lapsen ja isovanhemman suhde on aivan erilainen kuin anopin ja oman lapsen suhde. Anoppi ottaa tyttärensä lasta hoitoon ihan milloin vaan, koska tämän lapsen hoitaminen käy anopilta jo rutiinilla. Anoppi tietää lapsen vuorokausirytmit, ruokatottumukset, mahdolliset allergiat, rauhoittumistavat jne ja tämän lapsen hoitaminen on anopille huomattavasti helpompaa ja vähemmän stressaavaa kuin pojan lapsen, joka on tavannut mummia vain vanhempiensa läsnäollessa. Jostain syystä tällaisilla miniöillä on usein melko huono suhde omaan äitiinsä, äitiä ei ole kuvioissa mukana ollenkaan tai oma äiti ei ole vastaavaa apua koskaan tarjonnut, mutta silti anopin tyttärelleen antama lastenhoitoapu koetaan olevan jotenkin itseltä pois. Vaikka kakku oli tarjolla miniällekin aikoinaan.
Siinä on se että tytär on tuntenut äitinsä koko elämänsä ja tietää voiko häneen luottaa lapsenvahtina. Miniät eivät yleensä tunne anoppeja. Ja on se harmi että nämä anoppimummit kostavat sen ettei heihin heti alkumetreillä luotettu, sillä että eivät sitten ikinä halua tutustua niihin miniän lapsiin. Kyllä se siinä vaiheessä on miniältä pois kun katsoo lapsen surua siitä kun suositaan niitä serkkuja, eikä lapsi ymmärrä miksi. Anopit ovat perseestä.
No eihän ne vävytkään tunne anoppejaan yhtään sen paremmin kuin miniätkään. Kai nyt mies kuitenkin oman äitinsä tuntee? Vai miten te poikanne kasvatatte, jos he eivät aikuisena edes tunne teitä?
Miehet eivät välitä kuka vahtii, kunhan heidän ei tarvitse. Ja apeen tapauksessa juuri poika ei tule toimeen äitinsä kanssa ja on varmaan kieltänyt vaimoaan jättämästä lastaan apeen kanssa kaksistaan.
Jos sulla on tuollainen mies ja lapsilla tuollainen isä, älä yleistä ja luule kaikilla näin olevan. Itse en lapsilleni tuollaista isää ole hyväksynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tulee oma anoppi mieleen! Selostaa joka tapaamisella pitkät pätkät lukuisista fyysisistä ja psyykkisistä sairauksistaan, ja miten on vaikea on niiden takia pärjätä itsenäisesti kotona asuen. Muistiongelmiakin ilmenee vähän väliä. Heti perään saattaa kuitenkin ilmoittaa, että hoitaisi mielellään vauvaa, että me vanhemmat saisimme omaa aikaa, kun vauvan kanssa on niiiin raskasta. (Olemme toistuvasti kertoneet, että saamme kahdenkeskistä aikaa lähes päivittäin ja vauvamme on helppohoitoinen.) Ei vaadi tai tuppaudu, mutta en vaan ymmärrä, miten kuvittelee pärjäävänsä vauvan kanssa kahden, kun ei kykene itsestään edes huolehtimaan. Anoppi on myös toistuvasti tuonut ilmi, ettei välitä vauvan perustarpeista yhtään ja suhtautuu huolenpitoon (esim. itkevän lapsen rauhoittamiseen) suorastaan vihamielisesti ja väheksyvästi.
Anoppi ei saa viettää lapsen kanssa kahden aikaa. (Eikä saisi oma äitinikään jos elossa olisi, oli sen verran väkivaltainen tapaus.)
Moni kirjoittaa, että isovanhempien hoitoavun välttely on trendi. Väittäisin, että kyse on siitä, että vanhemmat ovat vihdoin tajunneet olla altistamatta lapsia samalle, mistä ovat itse kärsineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hölmö mummo. Kyllä sun aika vielä tulee, lapsenvahdiksi kelpaat kyllä muutaman vuoden päästä, odota. Anna nuoren äidin olla rauhassa äiti, lapsi on hänen ykkösasiansa nyt ja niin kuuluukin olla. Lapsi ei ole sinun lapsesi. Anoppini oli samanlainen kuin sinä ja vasta jälkikäteen ymmärsin miten väärin hän toimi, välillä ihan "varasti" lapsen itselleen vaunuilla ja muutenkin. Ei ollut oikein.
Jos lapseni mummo "varastaisi" lapseni koskaan, niin kaikki raivo mitä minusta löytyy niin kaatuisi hänen päällensä. Ottaisi minulle kaiken tärkeimmän asian ilman lupaa? Tuhoaisin hänet.
Haha! Nyt ulos ja lenkille sieltä, mammat, ootte te sekaisin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan usein olen nähnyt tuttavapiirissäni näitä tapauksia, joissa pojan lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi. Innokkaat isovanhemmat tarjoavat lastenhoitoapua, jotta miniä saa otettua päiväunet ja poika ja miniä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa. Tämä ei kuitenkaan miniälle kelpaa. Sitten anopin tytär saa lapsen. Hän taas soittaa hyvinkin nopeasti äidilleen ja pyytää, että tämä tulisi tekemään parin tunnin vaunulenkin vauvan kanssa, jotta saa itse nukuttua. Tyttärelle ja vävylle kelpaa oikein hyvin myös kahdenkeskinen parisuhdeaika ja ennenkuin lapsi on vuottakaan, lapsenlapsi on ollut jo useita kertoja isovanhemmillaan hoidossa. Tytär ja vävy pääsevät viettämään niin hääpäiväänsä kuin muitakin haluamiaan hetkiä ilman vauvaa. Tytär siis tavallaan syö sen kakun, josta miniä aiemmin oli kieltäytynyt. Menee jonkin aikaa ja mummolassa tyttären lapsi juoksee innoissaan anopin syliin, mutta oma lapsi ei. Miniä tuntee pienen kateudenpiston sydämessään, kun huomaa lasten ja mummin välisen suhteen eron. Pikkuhiljaa miniää alkaa ärsyttää, kun miehen sisko on saanut NIIIIIIIIN paljon enemmän hoitoapua ja lapsen ja isovanhemman suhde on aivan erilainen kuin anopin ja oman lapsen suhde. Anoppi ottaa tyttärensä lasta hoitoon ihan milloin vaan, koska tämän lapsen hoitaminen käy anopilta jo rutiinilla. Anoppi tietää lapsen vuorokausirytmit, ruokatottumukset, mahdolliset allergiat, rauhoittumistavat jne ja tämän lapsen hoitaminen on anopille huomattavasti helpompaa ja vähemmän stressaavaa kuin pojan lapsen, joka on tavannut mummia vain vanhempiensa läsnäollessa. Jostain syystä tällaisilla miniöillä on usein melko huono suhde omaan äitiinsä, äitiä ei ole kuvioissa mukana ollenkaan tai oma äiti ei ole vastaavaa apua koskaan tarjonnut, mutta silti anopin tyttärelleen antama lastenhoitoapu koetaan olevan jotenkin itseltä pois. Vaikka kakku oli tarjolla miniällekin aikoinaan.
Siinä on se että tytär on tuntenut äitinsä koko elämänsä ja tietää voiko häneen luottaa lapsenvahtina. Miniät eivät yleensä tunne anoppeja. Ja on se harmi että nämä anoppimummit kostavat sen ettei heihin heti alkumetreillä luotettu, sillä että eivät sitten ikinä halua tutustua niihin miniän lapsiin. Kyllä se siinä vaiheessä on miniältä pois kun katsoo lapsen surua siitä kun suositaan niitä serkkuja, eikä lapsi ymmärrä miksi. Anopit ovat perseestä.
No eihän ne vävytkään tunne anoppejaan yhtään sen paremmin kuin miniätkään. Kai nyt mies kuitenkin oman äitinsä tuntee? Vai miten te poikanne kasvatatte, jos he eivät aikuisena edes tunne teitä?
Miehet eivät välitä kuka vahtii, kunhan heidän ei tarvitse. Ja apeen tapauksessa juuri poika ei tule toimeen äitinsä kanssa ja on varmaan kieltänyt vaimoaan jättämästä lastaan apeen kanssa kaksistaan.
Miksi ihmeessä teette lapsia sellaisten miesten kanssa, joille on yhdentekevää, kuka hänen lapsiaan hoitaa?
Sitten lapsia ei syntyisi. Koska 85% heteromiehistä on juuri sellaisia että 'hyvä kun joku muu vahtii'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan usein olen nähnyt tuttavapiirissäni näitä tapauksia, joissa pojan lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi. Innokkaat isovanhemmat tarjoavat lastenhoitoapua, jotta miniä saa otettua päiväunet ja poika ja miniä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa. Tämä ei kuitenkaan miniälle kelpaa. Sitten anopin tytär saa lapsen. Hän taas soittaa hyvinkin nopeasti äidilleen ja pyytää, että tämä tulisi tekemään parin tunnin vaunulenkin vauvan kanssa, jotta saa itse nukuttua. Tyttärelle ja vävylle kelpaa oikein hyvin myös kahdenkeskinen parisuhdeaika ja ennenkuin lapsi on vuottakaan, lapsenlapsi on ollut jo useita kertoja isovanhemmillaan hoidossa. Tytär ja vävy pääsevät viettämään niin hääpäiväänsä kuin muitakin haluamiaan hetkiä ilman vauvaa. Tytär siis tavallaan syö sen kakun, josta miniä aiemmin oli kieltäytynyt. Menee jonkin aikaa ja mummolassa tyttären lapsi juoksee innoissaan anopin syliin, mutta oma lapsi ei. Miniä tuntee pienen kateudenpiston sydämessään, kun huomaa lasten ja mummin välisen suhteen eron. Pikkuhiljaa miniää alkaa ärsyttää, kun miehen sisko on saanut NIIIIIIIIN paljon enemmän hoitoapua ja lapsen ja isovanhemman suhde on aivan erilainen kuin anopin ja oman lapsen suhde. Anoppi ottaa tyttärensä lasta hoitoon ihan milloin vaan, koska tämän lapsen hoitaminen käy anopilta jo rutiinilla. Anoppi tietää lapsen vuorokausirytmit, ruokatottumukset, mahdolliset allergiat, rauhoittumistavat jne ja tämän lapsen hoitaminen on anopille huomattavasti helpompaa ja vähemmän stressaavaa kuin pojan lapsen, joka on tavannut mummia vain vanhempiensa läsnäollessa. Jostain syystä tällaisilla miniöillä on usein melko huono suhde omaan äitiinsä, äitiä ei ole kuvioissa mukana ollenkaan tai oma äiti ei ole vastaavaa apua koskaan tarjonnut, mutta silti anopin tyttärelleen antama lastenhoitoapu koetaan olevan jotenkin itseltä pois. Vaikka kakku oli tarjolla miniällekin aikoinaan.
Siinä on se että tytär on tuntenut äitinsä koko elämänsä ja tietää voiko häneen luottaa lapsenvahtina. Miniät eivät yleensä tunne anoppeja. Ja on se harmi että nämä anoppimummit kostavat sen ettei heihin heti alkumetreillä luotettu, sillä että eivät sitten ikinä halua tutustua niihin miniän lapsiin. Kyllä se siinä vaiheessä on miniältä pois kun katsoo lapsen surua siitä kun suositaan niitä serkkuja, eikä lapsi ymmärrä miksi. Anopit ovat perseestä.
No eihän ne vävytkään tunne anoppejaan yhtään sen paremmin kuin miniätkään. Kai nyt mies kuitenkin oman äitinsä tuntee? Vai miten te poikanne kasvatatte, jos he eivät aikuisena edes tunne teitä?
Miehet eivät välitä kuka vahtii, kunhan heidän ei tarvitse. Ja apeen tapauksessa juuri poika ei tule toimeen äitinsä kanssa ja on varmaan kieltänyt vaimoaan jättämästä lastaan apeen kanssa kaksistaan.
Jos sulla on tuollainen mies ja lapsilla tuollainen isä, älä yleistä ja luule kaikilla näin olevan. Itse en lapsilleni tuollaista isää ole hyväksynyt.
Minulla oli tuollainen isä. Ja ap itse totesi ettei ole väleissä poikansa kanssa. Eli tosiaan ei saisi nähdä lapsenlasta ilman miniää. Miniä sen on synnyttänytkin eli koko lapsenlasta ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan usein olen nähnyt tuttavapiirissäni näitä tapauksia, joissa pojan lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi. Innokkaat isovanhemmat tarjoavat lastenhoitoapua, jotta miniä saa otettua päiväunet ja poika ja miniä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa. Tämä ei kuitenkaan miniälle kelpaa. Sitten anopin tytär saa lapsen. Hän taas soittaa hyvinkin nopeasti äidilleen ja pyytää, että tämä tulisi tekemään parin tunnin vaunulenkin vauvan kanssa, jotta saa itse nukuttua. Tyttärelle ja vävylle kelpaa oikein hyvin myös kahdenkeskinen parisuhdeaika ja ennenkuin lapsi on vuottakaan, lapsenlapsi on ollut jo useita kertoja isovanhemmillaan hoidossa. Tytär ja vävy pääsevät viettämään niin hääpäiväänsä kuin muitakin haluamiaan hetkiä ilman vauvaa. Tytär siis tavallaan syö sen kakun, josta miniä aiemmin oli kieltäytynyt. Menee jonkin aikaa ja mummolassa tyttären lapsi juoksee innoissaan anopin syliin, mutta oma lapsi ei. Miniä tuntee pienen kateudenpiston sydämessään, kun huomaa lasten ja mummin välisen suhteen eron. Pikkuhiljaa miniää alkaa ärsyttää, kun miehen sisko on saanut NIIIIIIIIN paljon enemmän hoitoapua ja lapsen ja isovanhemman suhde on aivan erilainen kuin anopin ja oman lapsen suhde. Anoppi ottaa tyttärensä lasta hoitoon ihan milloin vaan, koska tämän lapsen hoitaminen käy anopilta jo rutiinilla. Anoppi tietää lapsen vuorokausirytmit, ruokatottumukset, mahdolliset allergiat, rauhoittumistavat jne ja tämän lapsen hoitaminen on anopille huomattavasti helpompaa ja vähemmän stressaavaa kuin pojan lapsen, joka on tavannut mummia vain vanhempiensa läsnäollessa. Jostain syystä tällaisilla miniöillä on usein melko huono suhde omaan äitiinsä, äitiä ei ole kuvioissa mukana ollenkaan tai oma äiti ei ole vastaavaa apua koskaan tarjonnut, mutta silti anopin tyttärelleen antama lastenhoitoapu koetaan olevan jotenkin itseltä pois. Vaikka kakku oli tarjolla miniällekin aikoinaan.
Siinä on se että tytär on tuntenut äitinsä koko elämänsä ja tietää voiko häneen luottaa lapsenvahtina. Miniät eivät yleensä tunne anoppeja. Ja on se harmi että nämä anoppimummit kostavat sen ettei heihin heti alkumetreillä luotettu, sillä että eivät sitten ikinä halua tutustua niihin miniän lapsiin. Kyllä se siinä vaiheessä on miniältä pois kun katsoo lapsen surua siitä kun suositaan niitä serkkuja, eikä lapsi ymmärrä miksi. Anopit ovat perseestä.
No eihän ne vävytkään tunne anoppejaan yhtään sen paremmin kuin miniätkään. Kai nyt mies kuitenkin oman äitinsä tuntee? Vai miten te poikanne kasvatatte, jos he eivät aikuisena edes tunne teitä?
Miehet eivät välitä kuka vahtii, kunhan heidän ei tarvitse. Ja apeen tapauksessa juuri poika ei tule toimeen äitinsä kanssa ja on varmaan kieltänyt vaimoaan jättämästä lastaan apeen kanssa kaksistaan.
Miksi ihmeessä teette lapsia sellaisten miesten kanssa, joille on yhdentekevää, kuka hänen lapsiaan hoitaa?
Sitten lapsia ei syntyisi. Koska 85% heteromiehistä on juuri sellaisia että 'hyvä kun joku muu vahtii'.
Ette siis lainkaan ajattele, mitä tapahtuu, jos tällaisen miehen kanssa tulee ero? Kun lapsi on isäviikonloppuna tai -viikkona isänsä luona, lasta voi hoitaa ihan kuka tahansa? Vaikka naapurin Reiska ja Kyllikki, joilla on alkoholiongelma?
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.
Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.
Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?
Kas kun on sellaisiakin mummeja, jotka ei välitä pätkääkään siitä, mitä vauvalle saa antaa ja mitä ei. Tai että onko se nyt niin nuukaa, jos antaa maistaa mummun lusikalla jotain... Heti kun silmä vähän välttää, vauvalle ollaan antamassa täytekakkua, suklaata, pullaa... Hyvä ettei kahviakin olla juottamassa.
Silloin voi olla helpoin ratkaisu, että ei anna tuollaisen mummin syöttää ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan usein olen nähnyt tuttavapiirissäni näitä tapauksia, joissa pojan lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi. Innokkaat isovanhemmat tarjoavat lastenhoitoapua, jotta miniä saa otettua päiväunet ja poika ja miniä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa. Tämä ei kuitenkaan miniälle kelpaa. Sitten anopin tytär saa lapsen. Hän taas soittaa hyvinkin nopeasti äidilleen ja pyytää, että tämä tulisi tekemään parin tunnin vaunulenkin vauvan kanssa, jotta saa itse nukuttua. Tyttärelle ja vävylle kelpaa oikein hyvin myös kahdenkeskinen parisuhdeaika ja ennenkuin lapsi on vuottakaan, lapsenlapsi on ollut jo useita kertoja isovanhemmillaan hoidossa. Tytär ja vävy pääsevät viettämään niin hääpäiväänsä kuin muitakin haluamiaan hetkiä ilman vauvaa. Tytär siis tavallaan syö sen kakun, josta miniä aiemmin oli kieltäytynyt. Menee jonkin aikaa ja mummolassa tyttären lapsi juoksee innoissaan anopin syliin, mutta oma lapsi ei. Miniä tuntee pienen kateudenpiston sydämessään, kun huomaa lasten ja mummin välisen suhteen eron. Pikkuhiljaa miniää alkaa ärsyttää, kun miehen sisko on saanut NIIIIIIIIN paljon enemmän hoitoapua ja lapsen ja isovanhemman suhde on aivan erilainen kuin anopin ja oman lapsen suhde. Anoppi ottaa tyttärensä lasta hoitoon ihan milloin vaan, koska tämän lapsen hoitaminen käy anopilta jo rutiinilla. Anoppi tietää lapsen vuorokausirytmit, ruokatottumukset, mahdolliset allergiat, rauhoittumistavat jne ja tämän lapsen hoitaminen on anopille huomattavasti helpompaa ja vähemmän stressaavaa kuin pojan lapsen, joka on tavannut mummia vain vanhempiensa läsnäollessa. Jostain syystä tällaisilla miniöillä on usein melko huono suhde omaan äitiinsä, äitiä ei ole kuvioissa mukana ollenkaan tai oma äiti ei ole vastaavaa apua koskaan tarjonnut, mutta silti anopin tyttärelleen antama lastenhoitoapu koetaan olevan jotenkin itseltä pois. Vaikka kakku oli tarjolla miniällekin aikoinaan.
Siinä on se että tytär on tuntenut äitinsä koko elämänsä ja tietää voiko häneen luottaa lapsenvahtina. Miniät eivät yleensä tunne anoppeja. Ja on se harmi että nämä anoppimummit kostavat sen ettei heihin heti alkumetreillä luotettu, sillä että eivät sitten ikinä halua tutustua niihin miniän lapsiin. Kyllä se siinä vaiheessä on miniältä pois kun katsoo lapsen surua siitä kun suositaan niitä serkkuja, eikä lapsi ymmärrä miksi. Anopit ovat perseestä.
No eihän ne vävytkään tunne anoppejaan yhtään sen paremmin kuin miniätkään. Kai nyt mies kuitenkin oman äitinsä tuntee? Vai miten te poikanne kasvatatte, jos he eivät aikuisena edes tunne teitä?
Miehet eivät välitä kuka vahtii, kunhan heidän ei tarvitse. Ja apeen tapauksessa juuri poika ei tule toimeen äitinsä kanssa ja on varmaan kieltänyt vaimoaan jättämästä lastaan apeen kanssa kaksistaan.
Jos sulla on tuollainen mies ja lapsilla tuollainen isä, älä yleistä ja luule kaikilla näin olevan. Itse en lapsilleni tuollaista isää ole hyväksynyt.
Minulla oli tuollainen isä. Ja ap itse totesi ettei ole väleissä poikansa kanssa. Eli tosiaan ei saisi nähdä lapsenlasta ilman miniää. Miniä sen on synnyttänytkin eli koko lapsenlasta ei olisi.
Tosin lapsenlapsi ei anopin olisikaan, jos anopin pojalla ei olisi mitään osuutta lapsen olemassaoloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.
Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.
Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?
Kas kun on sellaisiakin mummeja, jotka ei välitä pätkääkään siitä, mitä vauvalle saa antaa ja mitä ei. Tai että onko se nyt niin nuukaa, jos antaa maistaa mummun lusikalla jotain... Heti kun silmä vähän välttää, vauvalle ollaan antamassa täytekakkua, suklaata, pullaa... Hyvä ettei kahviakin olla juottamassa.
Silloin voi olla helpoin ratkaisu, että ei anna tuollaisen mummin syöttää ollenkaan.
No tuollaista mummia ei kannata pyytää lapsenvahdiksi koskaan myöhemminkään, joten ei liene mitään haittaa, jos lapsen ja mummin suhde jää etäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.
Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.
Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?
Entäs jos mummeja ei ole? Onko nyt sitten lapseni pilattu ikuisesti?
Voi olla. Mun pojallani ei ole ollenkaan isoisiä kun menivät perkeleet kuolemaan. En tiedä vielä miten vaikuttaa mieheksi kasvuun. Eli kyllä, voi olla että sinun mummittomat lapsesi ovat pilalla. Tosiaan. Ihana kun löysit viestini ydinpointin!
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.
Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.
Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?
Eiköhän suurin osa äideistä ja tähänkin ketjuun kirjottaneista jätä 5 minuutiksi mummon seuraan lapsen. Tosin itse en.jättäisi jos lapsi vierastaa, ja sillä sitä turvallista kiintymystä edistetään. Ap asuu 200km päässä eikä ole väleissänsä poikansa kanssa, eiköhän siinä ole ne syyt miksi näin on.
T. Se äiti joka ottaa 8kk vauvan vessaan mukaan, jos se alkaa itkemään vieraiden kanssa yksin jäädessään.
Ps. Vierastamisen puuttuminen ei ole mikään meriitti. Vierastaminen on ihan luonnollinen ja terve osa lapsen kehityskaarta. Toisilla se tuskin näkyy, kun taas toiset reagoivat vahvasti. Jos se puuttuu täysin, niin on ongelmia kiintymyssuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen isä. Ja ap itse totesi ettei ole väleissä poikansa kanssa. Eli tosiaan ei saisi nähdä lapsenlasta ilman miniää. Miniä sen on synnyttänytkin eli koko lapsenlasta ei olisi.
No tämä kertookin kaiken oleellisen. Kukaan ei ole syyttä väleittä oman vanhempansa kanssa.
Tämä tulee kuulostamaan todella ikävältä, mutta näin se vaan on:
AP, lapsenlapsesi ei ole mikään "yritä uudelleen" -vaihtoehto, vaan ihka oikea ihmislapsi jonka oikeudet menevät kaiken muun edelle. Jos et pysty omia haasteitasi hoitamaan, niin mitenkä ajattelit hoitaa lapsenlastasi?
Tiedän, kukaan ei ole täydellinen. Sen verran hyvä silti pitää olla että jättää sitten vaikka tutustumiset tutustumatta jos ei itse itseänsä pysty hoitamaan.
mummi suurella sydämellä kirjoitti:
Antakaa hyvät vanhemmat isovanhempien olla lastenlasten kanssa. Ei se ole teiltä pois.
Haluamme antaa rakkautta pienille ja tukea vanhempia jaksamaan.
Kiitos miniälle ja tyttärelle, että olemme saaneet nauttia nämä 10 vuotta lastenlapsista.
Olemme olleet useita päiviä pienten kanssa reissussa ja saimme pitää heitä yökylässä jo silloin kun he olivat vauvoja.
Toivottavasti suunnittelemasi kalareissut toteutuvat.
Kyllä se vaan joskus voi olla vanhemmilta pois ja pahasti... Meidän kaupungissa oli tapaus, jossa isovanhempi meni junaradalle lapsenlapsi mukanaan...
En myöskään halua ikimaailmassa, että äitini ottaisi lapseni mukaan, kun ajavat autolla, jonka kuski on kännissä. Itse olen joskus nuorena ollut niin tyhmä, etten kieltäytynyt menemästä äitini ja miehensä kyytiin... Olisinhan minä voinut vaikka isälleni soittaa, että tule hakemaan täältä, vaikka oltiinkin kaukana sukuloimassa ja oli jo pitkälti yö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.
Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.
Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?
Kas kun on sellaisiakin mummeja, jotka ei välitä pätkääkään siitä, mitä vauvalle saa antaa ja mitä ei. Tai että onko se nyt niin nuukaa, jos antaa maistaa mummun lusikalla jotain... Heti kun silmä vähän välttää, vauvalle ollaan antamassa täytekakkua, suklaata, pullaa... Hyvä ettei kahviakin olla juottamassa.
Silloin voi olla helpoin ratkaisu, että ei anna tuollaisen mummin syöttää ollenkaan.
Ai jos istut samassa pöydässä? Sitten on syytä asettaa rajat ja vaikka suuttua että menee viesti perille. Ei kannata pelätä konflikteja kun on oman lapsen terveys kyseessä. Onneksi osaan itse olla jämäkkä ja mieheni myös, ei tarvitse marttyyrinviittaa asetella hartioille. Ei ole isoäidit toista kertaa ehdottaneet makean antamista vauvalle.
Vierailija kirjoitti:
mummi suurella sydämellä kirjoitti:
Antakaa hyvät vanhemmat isovanhempien olla lastenlasten kanssa. Ei se ole teiltä pois.
Haluamme antaa rakkautta pienille ja tukea vanhempia jaksamaan.
Kiitos miniälle ja tyttärelle, että olemme saaneet nauttia nämä 10 vuotta lastenlapsista.
Olemme olleet useita päiviä pienten kanssa reissussa ja saimme pitää heitä yökylässä jo silloin kun he olivat vauvoja.
Toivottavasti suunnittelemasi kalareissut toteutuvat.Kyllä se vaan joskus voi olla vanhemmilta pois ja pahasti... Meidän kaupungissa oli tapaus, jossa isovanhempi meni junaradalle lapsenlapsi mukanaan...
En myöskään halua ikimaailmassa, että äitini ottaisi lapseni mukaan, kun ajavat autolla, jonka kuski on kännissä. Itse olen joskus nuorena ollut niin tyhmä, etten kieltäytynyt menemästä äitini ja miehensä kyytiin... Olisinhan minä voinut vaikka isälleni soittaa, että tule hakemaan täältä, vaikka oltiinkin kaukana sukuloimassa ja oli jo pitkälti yö.
Se minun piti siis vielä sanoa, että uskokaa nyt jo hyvät ihmiset, että kaikki ei ole niin hyviä isovanhempia kuin te olette tai teillä on! 219
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hauku miniääni haukaksi vaan hänen käytös on haukkamaista, kun ei voi edes sekunniksi jättää lasta mummin kanssa.
Poikani on töissä usein kun päiväsaikaan nähdään minä, miniä ja vauva. Minusta se on vallan omituista että miniä ottaa vauvan jopa vessareissulle mukaan!
Minä en mitään suuria suunnitelmia ole tehnyt, kunhan vaan puhelin niitä näitä ja sanoin sen mökkijutun. Ja siitäkin sanoin että sitten kun tyttö on isompi. Ihan semmosta mummohöpinää.
Ja miksi haluaisin kahdenkeskistä aikaa pojantyttäreni kanssa? Että oppisin hänet tuntemaan ja että meidän suhteesta tulisi hyvä ja positiivinen. En koe voivani olla 100%sti mummi jos miniä jatkuvasti valvoo vieressä.
Ap
Minä ymmärrän aloittajaa vaikka onkin jostain syystä paljon alapeukkuja saanut. Ei minusta ole ihan normaalia, että vauvan isoäidin läsnäollessa otetaan vauva jopa vessaan mukaan mieluummin kuin annetaan minuutiksi mummin syliin. Ellei tässä sitten jätetä jotain kertomatta.
Joka tapauksessa päätös on vanhemmilla. Aloittajana puhuisin asiasta oman poikani, lapsen isän kanssa jos välit on hyvät. Jos ei ole, niin tässä saattaa olla osasyytä miniän käytökseen.
Eiköhän se kerro jotain apeesta jos miniä ei luota hänelle lastaan vahdittavaksi edes minuutiksi. Tuo että kiertäisi lapsen äidin menemällä kantelemaan pojalle eli lapsen isälle on jo ihan ilkeää riidankylvämistä. Kyllä aikuisen täytyy itse osata ratkaista ongelmansa sen ihmisen kanssa jonka kanssa niitä on, eikä sotkea lapsen vanhempien välejä.
Olen eri mieltä. Minusta aloittajan tapauksessa ongelma on juuri äidin ja pojan välillä eikä niinkään anopin ja miniän välillä. Jos olisi jälkimmäistä, tuskin miniä anoppinsa kanssa edes viettäisi aikaansa. Sen vuoksi aloittajan kannattaa selvittää ongelmat poikansa kanssa, koska miniän kanssa tuskin on muuta ongelmaa kuin aloittajan pojan suhde äitiinsä.
Tän ketjun luettuani tulee oikeasti surku, miten monella palstalaisella tuntuu olevan aivan seinähullut vanhemmat vakavine mielenterveysongelmineen. Saa olla kiitollinen, kun omat vanhemmat ovat normaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.
Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.
Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?
Entäs jos mummeja ei ole? Onko nyt sitten lapseni pilattu ikuisesti?
Voi olla. Mun pojallani ei ole ollenkaan isoisiä kun menivät perkeleet kuolemaan. En tiedä vielä miten vaikuttaa mieheksi kasvuun. Eli kyllä, voi olla että sinun mummittomat lapsesi ovat pilalla. Tosiaan. Ihana kun löysit viestini ydinpointin!
Itsekään en ole tuntenut isoisiäni ollenkaan. Koen kyllä jääneeni jostain paitsi ja olen sentään nainen. Mummoistakin toinen kuoli, kun olin 6.
Minun anoppini taisi olla ensimmäistä kertaa kaksin lapseni kanssa kun lapsi oli jo koululainen. En olisi antanut alle kouluikäisenä lasta mummolaan hoitoon, ihan pätevät syyt siihen.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmeessä teette lapsia sellaisten miesten kanssa, joille on yhdentekevää, kuka hänen lapsiaan hoitaa?