Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En saa nähdä lapsenlastani ilman miniää
23.02.2017 |
Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi viime huhtikuussa ja on jo siis 10 kk vanha. Poikani perheineen asuu muutaman sadan kilometrin päässä, joten viikottain emme näe mutta kuitenkin kohtuullisen useasti olosuhteisiin nähden.
Alussa totta kai miniä oli jatluvasti vauva rinnallaan, mikä ihan ymmärrettävää mutta nyt laosi syö jo kiinteää ruokaa pääsääntöisesti ja ei enää tarvitse häntä jatkuvasti kannella kun hän itse konttaa menemään.
Mutta edelleen miniä vahtii pienokaistaan kuin haukka, kun olen kylässä. Ei anna minun itsenäisesti vaihtaa vaippaa, eikä syöttää. Jos kysyn, että haluaisiko äiti hieman vapaa-aikaa et voisin käydä vaunulenkillä niin hän haluaa vain mukaan. Laskin etten kertaakaan ole saanut olla yksin edes pientä hetkeä lapsenlapseni kanssa.
Puhelin miniän kuulleen lapsenlapselleni et kyl mummi sut sitten vie kahdestaan mökille kalastamaan kun oot vähän isompi tyttö niin miniä heti siihen sanoi että äiti tulee tietenkin mukaan myös.
Onko muilla tällaisia haukkoja miniöinään?
Itse olen antanut poikani isovanhempien ihan kahdenkeskenkin hoitaa häntä kun oli vielä vauva ja paljon viettivät aikaa poika ja isovanhemmat ilman minua tai miestä.
Onko tämä vaan joku uusi äitien trendi?
Kommentit (402)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.
Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.
Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?
Eiköhän suurin osa äideistä ja tähänkin ketjuun kirjottaneista jätä 5 minuutiksi mummon seuraan lapsen. Tosin itse en.jättäisi jos lapsi vierastaa, ja sillä sitä turvallista kiintymystä edistetään. Ap asuu 200km päässä eikä ole väleissänsä poikansa kanssa, eiköhän siinä ole ne syyt miksi näin on.
T. Se äiti joka ottaa 8kk vauvan vessaan mukaan, jos se alkaa itkemään vieraiden kanssa yksin jäädessään.
Ps. Vierastamisen puuttuminen ei ole mikään meriitti. Vierastaminen on ihan luonnollinen ja terve osa lapsen kehityskaarta. Toisilla se tuskin näkyy, kun taas toiset reagoivat vahvasti. Jos se puuttuu täysin, niin on ongelmia kiintymyssuhteessa.
Vauvalle pitää antaa myös tilaa tutustua uusiin ihmisiin äidin läsnäollessa. Merkki turvallisesta kiintymyssuhteesta on se kun lapsi uskaltaa tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin sekä leikkiä, äidin ollessa samassa huoneessa. Vierastaminen on luonnollista mutta sen ylläpitäminen äidin toimesta ei ole.
Ps. En sanonut ettei lapseni vierastaisi ollenkaan enkä kehuskellut sen olevan meriitti. Olen valtavan onnellinen että hänellä on läheiset mummot, joita ei vierasta koska ovat olleet läheisiä alusta saakka. Tätä toki pidän suurena onnen aiheena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.
Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.
Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?
Kas kun on sellaisiakin mummeja, jotka ei välitä pätkääkään siitä, mitä vauvalle saa antaa ja mitä ei. Tai että onko se nyt niin nuukaa, jos antaa maistaa mummun lusikalla jotain... Heti kun silmä vähän välttää, vauvalle ollaan antamassa täytekakkua, suklaata, pullaa... Hyvä ettei kahviakin olla juottamassa.
Silloin voi olla helpoin ratkaisu, että ei anna tuollaisen mummin syöttää ollenkaan.
No tuollaista mummia ei kannata pyytää lapsenvahdiksi koskaan myöhemminkään, joten ei liene mitään haittaa, jos lapsen ja mummin suhde jää etäiseksi.
No niin, tässähän on koko ajan koitettu vääntää rautalangasta sitä, että kun kaikki ei vain ole niitä hyviä mummeja, joille voisi lapsen jättää edes viideksi minuutiksi. Kiva, että viimein olette samaa mieltä. :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.
Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.
Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?
Kas kun on sellaisiakin mummeja, jotka ei välitä pätkääkään siitä, mitä vauvalle saa antaa ja mitä ei. Tai että onko se nyt niin nuukaa, jos antaa maistaa mummun lusikalla jotain... Heti kun silmä vähän välttää, vauvalle ollaan antamassa täytekakkua, suklaata, pullaa... Hyvä ettei kahviakin olla juottamassa.
Silloin voi olla helpoin ratkaisu, että ei anna tuollaisen mummin syöttää ollenkaan.
Ai jos istut samassa pöydässä? Sitten on syytä asettaa rajat ja vaikka suuttua että menee viesti perille. Ei kannata pelätä konflikteja kun on oman lapsen terveys kyseessä. Onneksi osaan itse olla jämäkkä ja mieheni myös, ei tarvitse marttyyrinviittaa asetella hartioille. Ei ole isoäidit toista kertaa ehdottaneet makean antamista vauvalle.
No meillä ei ole tuota, mutta kaveripiirissä on. Tosin on meilläkin pappa vitsaillut aiheesta, mutta onneksi vitsailee antavansa, mut ei oikeasti antais. Vaikka mua ne ei niin hirveästi naurata.
Mutta siis joillain voi olla, että tuota tehdään vaikka istutaan samassa pöydässä. Ja nää on just niitä rajattomia mummuja ja jonkin sortin mt-ongelmia omaavia, joille ei auta vaikka mitkä rajat vetäisit ja kuinka suuttuisit. Siinä ei jämäkkyydet auta. Se voi olla vain tuo, mikä auttaa, että sit ei anneta syöttää ollenkaantai jätetä kahden. Ääritapauksessa ei anneta nähdä. Rajojen asettamista se on tuokin.
Sulla taitaa olla vain helpot vanhemmat ja appivanhemmat... ;-) Täältä varmaan löytyisi sulle joku lainamummu, jonka kanssa voisit testata, ootko oikeasti niin jämäkkä kuin luulet.
Bring it! Toki ymmärrän että mummoja on erilaisia enkä ollenkaan vähättele mielenterveysongelmaisia. Mutta ihan oikeasti ei ole sellaista asiaa jossa antaisin periksi joa kyse on mun LAPSENI TERVEYDESTÄ. Herranjumala sentään! Silloin ei tietenkään jätetä kahden. Mutta kyllä mä kahvipöydässä saisin suuni auki ja lapsen kainaloon ja ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.
Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.
Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?
Kas kun on sellaisiakin mummeja, jotka ei välitä pätkääkään siitä, mitä vauvalle saa antaa ja mitä ei. Tai että onko se nyt niin nuukaa, jos antaa maistaa mummun lusikalla jotain... Heti kun silmä vähän välttää, vauvalle ollaan antamassa täytekakkua, suklaata, pullaa... Hyvä ettei kahviakin olla juottamassa.
Silloin voi olla helpoin ratkaisu, että ei anna tuollaisen mummin syöttää ollenkaan.
Ai jos istut samassa pöydässä? Sitten on syytä asettaa rajat ja vaikka suuttua että menee viesti perille. Ei kannata pelätä konflikteja kun on oman lapsen terveys kyseessä. Onneksi osaan itse olla jämäkkä ja mieheni myös, ei tarvitse marttyyrinviittaa asetella hartioille. Ei ole isoäidit toista kertaa ehdottaneet makean antamista vauvalle.
No meillä ei ole tuota, mutta kaveripiirissä on. Tosin on meilläkin pappa vitsaillut aiheesta, mutta onneksi vitsailee antavansa, mut ei oikeasti antais. Vaikka mua ne ei niin hirveästi naurata.
Mutta siis joillain voi olla, että tuota tehdään vaikka istutaan samassa pöydässä. Ja nää on just niitä rajattomia mummuja ja jonkin sortin mt-ongelmia omaavia, joille ei auta vaikka mitkä rajat vetäisit ja kuinka suuttuisit. Siinä ei jämäkkyydet auta. Se voi olla vain tuo, mikä auttaa, että sit ei anneta syöttää ollenkaantai jätetä kahden. Ääritapauksessa ei anneta nähdä. Rajojen asettamista se on tuokin.
Sulla taitaa olla vain helpot vanhemmat ja appivanhemmat... ;-) Täältä varmaan löytyisi sulle joku lainamummu, jonka kanssa voisit testata, ootko oikeasti niin jämäkkä kuin luulet.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta kommentoin silti. Mitä kaverisi ajattelevat lastensa saavan näistä häiriintyneistä ja mielenterveysongelmaisista isovanhemmistaan? Pumpulissa kasvaneena en oikein ymmärrä, mikä on lapsen saama hyöty tuollaisista ihmissuhteista, jotka vaikuttavat ulkopuolisen korvin olevan lapsille vain haitallisia? Minä pitäisin tuollaiset isovanhemmat kokonaan erossa lapsistani ja lapseni saisivat aikuisena päättää, haluavatko tavata näitä isovanhempiaan vai eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.
Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.
Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?
Kas kun on sellaisiakin mummeja, jotka ei välitä pätkääkään siitä, mitä vauvalle saa antaa ja mitä ei. Tai että onko se nyt niin nuukaa, jos antaa maistaa mummun lusikalla jotain... Heti kun silmä vähän välttää, vauvalle ollaan antamassa täytekakkua, suklaata, pullaa... Hyvä ettei kahviakin olla juottamassa.
Silloin voi olla helpoin ratkaisu, että ei anna tuollaisen mummin syöttää ollenkaan.
No tuollaista mummia ei kannata pyytää lapsenvahdiksi koskaan myöhemminkään, joten ei liene mitään haittaa, jos lapsen ja mummin suhde jää etäiseksi.
No niin, tässähän on koko ajan koitettu vääntää rautalangasta sitä, että kun kaikki ei vain ole niitä hyviä mummeja, joille voisi lapsen jättää edes viideksi minuutiksi. Kiva, että viimein olette samaa mieltä. :-)
Ja kaikki miniät eivät ole hyviä äitejä vaan anoppia panettelevia ämmiä! Oletko samaa mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan usein olen nähnyt tuttavapiirissäni näitä tapauksia, joissa pojan lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi. Innokkaat isovanhemmat tarjoavat lastenhoitoapua, jotta miniä saa otettua päiväunet ja poika ja miniä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa. Tämä ei kuitenkaan miniälle kelpaa. Sitten anopin tytär saa lapsen. Hän taas soittaa hyvinkin nopeasti äidilleen ja pyytää, että tämä tulisi tekemään parin tunnin vaunulenkin vauvan kanssa, jotta saa itse nukuttua. Tyttärelle ja vävylle kelpaa oikein hyvin myös kahdenkeskinen parisuhdeaika ja ennenkuin lapsi on vuottakaan, lapsenlapsi on ollut jo useita kertoja isovanhemmillaan hoidossa. Tytär ja vävy pääsevät viettämään niin hääpäiväänsä kuin muitakin haluamiaan hetkiä ilman vauvaa. Tytär siis tavallaan syö sen kakun, josta miniä aiemmin oli kieltäytynyt. Menee jonkin aikaa ja mummolassa tyttären lapsi juoksee innoissaan anopin syliin, mutta oma lapsi ei. Miniä tuntee pienen kateudenpiston sydämessään, kun huomaa lasten ja mummin välisen suhteen eron. Pikkuhiljaa miniää alkaa ärsyttää, kun miehen sisko on saanut NIIIIIIIIN paljon enemmän hoitoapua ja lapsen ja isovanhemman suhde on aivan erilainen kuin anopin ja oman lapsen suhde. Anoppi ottaa tyttärensä lasta hoitoon ihan milloin vaan, koska tämän lapsen hoitaminen käy anopilta jo rutiinilla. Anoppi tietää lapsen vuorokausirytmit, ruokatottumukset, mahdolliset allergiat, rauhoittumistavat jne ja tämän lapsen hoitaminen on anopille huomattavasti helpompaa ja vähemmän stressaavaa kuin pojan lapsen, joka on tavannut mummia vain vanhempiensa läsnäollessa. Jostain syystä tällaisilla miniöillä on usein melko huono suhde omaan äitiinsä, äitiä ei ole kuvioissa mukana ollenkaan tai oma äiti ei ole vastaavaa apua koskaan tarjonnut, mutta silti anopin tyttärelleen antama lastenhoitoapu koetaan olevan jotenkin itseltä pois. Vaikka kakku oli tarjolla miniällekin aikoinaan.
Miehen lapsuudenperheessä anoppi suosii häikäilemättä tytärtään. Ostaa tälle autot ja kaikki, mutta pojallaan teettää vain likaiset työt. Asetelma on ollut samantapainen koko ajan, jo ennen kuin olin kuvioissa mukana. Jos olisin koko kuvion tiennyt alusta asti sellaisena kuin se todellisuudessa on, niin en olisi tässä, ei meillä olisi lapsia... mutta nyt on. Vien mieluummin äidilleni hoitoon, koska luotan häneen täysin. Eikä äitini ole ilkeä minua tai miestäni kohtaan. Anoppini on kelju, nykyään erityisesti minua kohtaan. Miksi veisin lapsiani hoitoon kaikkein tärkeimpäni, omat lapseni, sellaiselle ihmiselle? Miehen siskolla ei ole lapsia ainakaan vielä, mutta jos olisi, niin totta kai tiedän että ne olisivat anopille kaikki kaikessa ja hän tahallaan "unohtaisi" meidän lapsemme heti, kun siskolle syntyisi lapsia. Varmaan sama kuvio jatkuisi, että siskon lapset olisivat niitä parempia, joiden palvelijoina minun lasteni kuuluisi olla. Hyi. Siispä haluan mieluummin, että lapseni luovat hyvän ja terveen suhteen omaan äitiini, tarjoan sen mieluummin hänelle. Ei käy kateeksi kyllä niitä mahdollisia kälyni lapsia tai kälyni saamaa lastenhoitoapua. Ainakaan jos homma jatkuu yhtä pimeänä kuin tähän asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.
Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.
Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?
Eiköhän suurin osa äideistä ja tähänkin ketjuun kirjottaneista jätä 5 minuutiksi mummon seuraan lapsen. Tosin itse en.jättäisi jos lapsi vierastaa, ja sillä sitä turvallista kiintymystä edistetään. Ap asuu 200km päässä eikä ole väleissänsä poikansa kanssa, eiköhän siinä ole ne syyt miksi näin on.
T. Se äiti joka ottaa 8kk vauvan vessaan mukaan, jos se alkaa itkemään vieraiden kanssa yksin jäädessään.
Ps. Vierastamisen puuttuminen ei ole mikään meriitti. Vierastaminen on ihan luonnollinen ja terve osa lapsen kehityskaarta. Toisilla se tuskin näkyy, kun taas toiset reagoivat vahvasti. Jos se puuttuu täysin, niin on ongelmia kiintymyssuhteessa.
Vauvalle pitää antaa myös tilaa tutustua uusiin ihmisiin äidin läsnäollessa. Merkki turvallisesta kiintymyssuhteesta on se kun lapsi uskaltaa tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin sekä leikkiä, äidin ollessa samassa huoneessa. Vierastaminen on luonnollista mutta sen ylläpitäminen äidin toimesta ei ole.
Ps. En sanonut ettei lapseni vierastaisi ollenkaan enkä kehuskellut sen olevan meriitti. Olen valtavan onnellinen että hänellä on läheiset mummot, joita ei vierasta koska ovat olleet läheisiä alusta saakka. Tätä toki pidän suurena onnen aiheena.
Nimenomaan "äidin läsnäollessa". Tämän koko ketjunhan pointti on että mummo haluaa jostain ihmeen syystä häätää äidin paikalta jotta saisi olla kahden pienen vauvan kanssa jota näkee suhteellisen harvoin. En minä ainakaan tuollaisessa tilanteessa jättäisi lasta yksistään mummon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hauku miniääni haukaksi vaan hänen käytös on haukkamaista, kun ei voi edes sekunniksi jättää lasta mummin kanssa.
Poikani on töissä usein kun päiväsaikaan nähdään minä, miniä ja vauva. Minusta se on vallan omituista että miniä ottaa vauvan jopa vessareissulle mukaan!
Minä en mitään suuria suunnitelmia ole tehnyt, kunhan vaan puhelin niitä näitä ja sanoin sen mökkijutun. Ja siitäkin sanoin että sitten kun tyttö on isompi. Ihan semmosta mummohöpinää.
Ja miksi haluaisin kahdenkeskistä aikaa pojantyttäreni kanssa? Että oppisin hänet tuntemaan ja että meidän suhteesta tulisi hyvä ja positiivinen. En koe voivani olla 100%sti mummi jos miniä jatkuvasti valvoo vieressä.
Ap
Vaikket suoranaisesti haukkumalla hauku miniää, niin rivien välistä kyllä voi kyllä aistia sen, että et miniääsi arvosta ollenkaan.
Tohon vessajuttuun pakko kommentoida, et itsekin otan 11 kk tyttöni mukasn vessareusuillekin jos isä ei ole kotona, koska vierastaminen ja eroahdistus ovat nyt vahvoina hänen elämässään. Siskoni, jolle luottaisin vauvani vaikka kasvatettavaksi oli kylässä viime viikolla. Tyttöni iloisesti leikki lattialla hänen kanssaa ja päätin mennä nopeasti käymään vessassa niin auta armias sitä huutoa, kun tyttö tajusi, et äiti katosi näköpiiristä.
Paljon mukavempi tytöllenikin on nyt tavata rakkaita ihmisiä äidin ja isän läsnäolossa.
Voi pyhä sylvi!! Siitä huudostako se sun pentusi hajoaa???
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kuten miniäsi.
En luota anoppiini pätkääkään ja en tule koskaan antamaan lastani hänen armoilleen ilman mun läsnäoloa.Anoppi esimerkiksi raskausaikana lähetti kirjeen mulle ja miehelleni, jossa toivoi ettei meille tätä lasta suoda ja että heti kun se keskenmeno tapahtuu niin pitäisi erota ja etsiä uudet puolisot.
Tällainen olisi satuttavaa kenelle tahansa, mutta erityisen satuttavaa se oli avioparille joka oli kärsinyt lapsettomuudesta jo viisi vuotta ja vihdoinkin onnellisesti mutta pelokkaasti raskaana.
Usein ei tekis mieli edes antaa anopin tavata lastenlastaan ollenkaan.
Uuh. Miten tämä liittyi ap:n juttuun? Meinaatko, että miniän vainoharhaisen käytöksen takana on _aina_ anopin hulluus? Jos ap on järkevä ihminen, jolla on sensitiiviset otteet pienen lapsen kanssa, en voi ymmärtää ollenkaan, että pojan puoliso vahtii lasta noin mustasukkaisesti. Ei anna vaihtaa vaippaa?? Ihan kuin se olisi jotain tähtitiedettä, jonka anoppi voisi tehdä karmealla tavalla väärin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna miniän hoitaa itse oma lapsensa niin kuin hän haluaa. Hän nuorena valistuneena ihmisenä ihan varmasti osaa sen paljon paremmin kuin sinä. Äiti on noin pienelle se ykkönen. Se voi olla anopille kova pala niellä, mutta niin se vain on. Jos väkisin yrität ottaa lapsen itsellesi pieneksikin hetkeksi, niin sitä tiukemmin miniä pitää lapsestaan kiinni ja sitä enemmän teidän välinne tulehtuvat.
Lapsenlapsesi ei ole sinun lapsesi. Sinä olet vain hänen isoäitinsä. Tyydy osaasi.
Sinun tehtävänäsi on vain tukea nuorta perhettä, ei rikkoa!
Onko kaikki nykyajan isoäidit tuollaisia, että omivat lapsenlapsensa ja samalla hajottavat näiden sekä miniöiden mielenterveyden? Pitääkö vielä ihmetellä, miksi avioliitot eivät nykypäivänä kestä? Jos ero tulee, niin samalla katkeaa välit miniään ja lapsenlapsiin.
Tie lastenlasten luo käy miniän kautta.
O
Jotkut tosiaan on tuollaisia mummeja. Olen miettinyt johtuuko se siitä, että mummi on tehnyt itse aikanaan liian vähän lapsia eikä ehkä ole aina huolehtinut heistä pieninä niin hyvin kuin olisi pitänyt? Sitten jää ikäänkuin kova vauvakuume ja laitetaan suuri toivo mummin rooliin ja halutaan sitä kautta päästä elämään omaa äitiyttä uudelleen ja "hyvittämään asioita"? Joillain se sitten saattaa mennä hyvinkin pahasti överiksi ja jyrätään tai yritetään jyrätä lapsen oma äiti jopa tyystinkin sivuun. Onko ihme, jos tällaisten mummien miniöillä ja tyttärillä herää puolustushalu, se parjattu "haukkamaisuus"? Mun mielestä tuo haukkamaisuus on tuolloin vain täysin luonnollista...
Omalla äidilläni oli myös varmaan se syynä, että hänellä itsellään oli aikanaan hyvin kontrolloiva ja kaikkea arvosteleva anoppi, joka asui samassa omakotitalossa. Äitini aina vannoi, ettei hänestä tule samanlaista, mutta niinpä vain tuli. :-( Ehkä jonkinlaista traumatisoitumista, joka ilmenee melkein samanlaisena käytöksenä eikä sittenkään osaa olla toisenlainen mummu.
Tämä on niin totta.
Kyllä jokaisella äidillä on oikeus olla äiti omille lapsilleen.
Törkeyden huippuja ovat tuollaiset anoppimummot. Minäkin olen päättänyt, että minusta ei samanlaista anoppia tai mummoa tule kuin mieheni äidistä. Niin monesti olen hänet kironnut mielessäni (ja saman tien pyytänyt kiroamista myös anteeksi. En toivo hänelle mitään pahaa. Mutta pelkään hänen välillä satuttavan minua tai lapsiani).
Mutta niin kuin te mittaatte, tullaan teidät mittaamaan, niin kuin te tuomitsette, tullaan teidät tuomitsemaan.
En siis tuomitse. Pois se minusta. Anteeksi. Mutta haluan olla se äiti omille lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hauku miniääni haukaksi vaan hänen käytös on haukkamaista, kun ei voi edes sekunniksi jättää lasta mummin kanssa.
Poikani on töissä usein kun päiväsaikaan nähdään minä, miniä ja vauva. Minusta se on vallan omituista että miniä ottaa vauvan jopa vessareissulle mukaan!
Minä en mitään suuria suunnitelmia ole tehnyt, kunhan vaan puhelin niitä näitä ja sanoin sen mökkijutun. Ja siitäkin sanoin että sitten kun tyttö on isompi. Ihan semmosta mummohöpinää.
Ja miksi haluaisin kahdenkeskistä aikaa pojantyttäreni kanssa? Että oppisin hänet tuntemaan ja että meidän suhteesta tulisi hyvä ja positiivinen. En koe voivani olla 100%sti mummi jos miniä jatkuvasti valvoo vieressä.
Ap
Vaikket suoranaisesti haukkumalla hauku miniää, niin rivien välistä kyllä voi kyllä aistia sen, että et miniääsi arvosta ollenkaan.
Tohon vessajuttuun pakko kommentoida, et itsekin otan 11 kk tyttöni mukasn vessareusuillekin jos isä ei ole kotona, koska vierastaminen ja eroahdistus ovat nyt vahvoina hänen elämässään. Siskoni, jolle luottaisin vauvani vaikka kasvatettavaksi oli kylässä viime viikolla. Tyttöni iloisesti leikki lattialla hänen kanssaa ja päätin mennä nopeasti käymään vessassa niin auta armias sitä huutoa, kun tyttö tajusi, et äiti katosi näköpiiristä.
Paljon mukavempi tytöllenikin on nyt tavata rakkaita ihmisiä äidin ja isän läsnäolossa.
Voi pyhä sylvi!! Siitä huudostako se sun pentusi hajoaa???
Harvemmat vanhemmat haluavat huvikseen huudattaa vauvaa kun sen voi helposti estääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan usein olen nähnyt tuttavapiirissäni näitä tapauksia, joissa pojan lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi. Innokkaat isovanhemmat tarjoavat lastenhoitoapua, jotta miniä saa otettua päiväunet ja poika ja miniä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa. Tämä ei kuitenkaan miniälle kelpaa. Sitten anopin tytär saa lapsen. Hän taas soittaa hyvinkin nopeasti äidilleen ja pyytää, että tämä tulisi tekemään parin tunnin vaunulenkin vauvan kanssa, jotta saa itse nukuttua. Tyttärelle ja vävylle kelpaa oikein hyvin myös kahdenkeskinen parisuhdeaika ja ennenkuin lapsi on vuottakaan, lapsenlapsi on ollut jo useita kertoja isovanhemmillaan hoidossa. Tytär ja vävy pääsevät viettämään niin hääpäiväänsä kuin muitakin haluamiaan hetkiä ilman vauvaa. Tytär siis tavallaan syö sen kakun, josta miniä aiemmin oli kieltäytynyt. Menee jonkin aikaa ja mummolassa tyttären lapsi juoksee innoissaan anopin syliin, mutta oma lapsi ei. Miniä tuntee pienen kateudenpiston sydämessään, kun huomaa lasten ja mummin välisen suhteen eron. Pikkuhiljaa miniää alkaa ärsyttää, kun miehen sisko on saanut NIIIIIIIIN paljon enemmän hoitoapua ja lapsen ja isovanhemman suhde on aivan erilainen kuin anopin ja oman lapsen suhde. Anoppi ottaa tyttärensä lasta hoitoon ihan milloin vaan, koska tämän lapsen hoitaminen käy anopilta jo rutiinilla. Anoppi tietää lapsen vuorokausirytmit, ruokatottumukset, mahdolliset allergiat, rauhoittumistavat jne ja tämän lapsen hoitaminen on anopille huomattavasti helpompaa ja vähemmän stressaavaa kuin pojan lapsen, joka on tavannut mummia vain vanhempiensa läsnäollessa. Jostain syystä tällaisilla miniöillä on usein melko huono suhde omaan äitiinsä, äitiä ei ole kuvioissa mukana ollenkaan tai oma äiti ei ole vastaavaa apua koskaan tarjonnut, mutta silti anopin tyttärelleen antama lastenhoitoapu koetaan olevan jotenkin itseltä pois. Vaikka kakku oli tarjolla miniällekin aikoinaan.
Siinä on se että tytär on tuntenut äitinsä koko elämänsä ja tietää voiko häneen luottaa lapsenvahtina. Miniät eivät yleensä tunne anoppeja. Ja on se harmi että nämä anoppimummit kostavat sen ettei heihin heti alkumetreillä luotettu, sillä että eivät sitten ikinä halua tutustua niihin miniän lapsiin. Kyllä se siinä vaiheessä on miniältä pois kun katsoo lapsen surua siitä kun suositaan niitä serkkuja, eikä lapsi ymmärrä miksi. Anopit ovat perseestä.
No eihän ne vävytkään tunne anoppejaan yhtään sen paremmin kuin miniätkään. Kai nyt mies kuitenkin oman äitinsä tuntee? Vai miten te poikanne kasvatatte, jos he eivät aikuisena edes tunne teitä?
Miehet eivät välitä kuka vahtii, kunhan heidän ei tarvitse. Ja apeen tapauksessa juuri poika ei tule toimeen äitinsä kanssa ja on varmaan kieltänyt vaimoaan jättämästä lastaan apeen kanssa kaksistaan.
Jos sulla on tuollainen mies ja lapsilla tuollainen isä, älä yleistä ja luule kaikilla näin olevan. Itse en lapsilleni tuollaista isää ole hyväksynyt.
Minulla oli tuollainen isä. Ja ap itse totesi ettei ole väleissä poikansa kanssa. Eli tosiaan ei saisi nähdä lapsenlasta ilman miniää. Miniä sen on synnyttänytkin eli koko lapsenlasta ei olisi.
Tosin lapsenlapsi ei anopin olisikaan, jos anopin pojalla ei olisi mitään osuutta lapsen olemassaoloon.
Ja se liittyy asiaan miten? Kukaan ei missään vaiheessa ollut kiistänyt tuota sun toteamusta.
Vierailija kirjoitti:
En hauku miniääni haukaksi vaan hänen käytös on haukkamaista, kun ei voi edes sekunniksi jättää lasta mummin kanssa.
Poikani on töissä usein kun päiväsaikaan nähdään minä, miniä ja vauva. Minusta se on vallan omituista että miniä ottaa vauvan jopa vessareissulle mukaan!
Minä en mitään suuria suunnitelmia ole tehnyt, kunhan vaan puhelin niitä näitä ja sanoin sen mökkijutun. Ja siitäkin sanoin että sitten kun tyttö on isompi. Ihan semmosta mummohöpinää.
Ja miksi haluaisin kahdenkeskistä aikaa pojantyttäreni kanssa? Että oppisin hänet tuntemaan ja että meidän suhteesta tulisi hyvä ja positiivinen. En koe voivani olla 100%sti mummi jos miniä jatkuvasti valvoo vieressä.
Ap
Sun toiveesi on ihan kohtuullinen. Ihmetyttäisi minuakin, jos edes kaverini ottaisi 10 kuukauden ikäisen lapsen vessaan (ellei sitten vierastaisi pahasti - monesti sen ikäinen vierastaa) ollessaan meillä kylässä. Itselleni ja lähiympäristölleni lapset ovat niin luonteva osa elämää, että tuosta noin vain otamme toistemme vauvoja syliimme ja leikitämme. Lapselle on hyväksi tutustua uusiin ihmisiin, ja isovanhempien ja lasten suhdetta on tärkeä rakentaa jo aikaisin! Itse olin todella onnellinen, kun näin, miten odotettu lapsemme oli anoppilassa. Sitä iloa, mitä hän anopille (nyt jo edesmennyt) tuotti...En käsitä miksi omasta lapsesta ei saisi olla iloa muille kuin itselle? Kyllä se jonkinlaiselle mustasukkaisuudelle haiskahtaa, mikäli taustalla ei ole jotain todella kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä aloituksessa pohdittiin sitä että ei saa edes hetkeä kahden lapsenlapsen kanssa. Minusta tuntuu myös oudolta ettei mummo saa syöttää lasta jos ollaan yhteisessä kahvipöydässä tai leikkiä lattialla sen aikaa kun äiti käy vessassa.
Minun poikani on 11kk ja ei ole ollut yökylässä mutta kyllä hän mummojaan rakastaa eikä vierasta ollenkaan. Jos jompikumpi mummo pitää lapsen kiireisenä leikeissä niin hän ei edes huomaa kun piipahdan vessaan. Ja todellakin mummot saavat syöttää (siis lapsen omilla ruuilla, ei herkuilla) lasta kun istutaan kahvipöydässä. Poika on aina niin onnellinen kun näkee mummojaan ja vaikka en anopin kanssa aina samaa mieltä ole niin hänen ja poikani lämmin suhde ei ole minulta pois. Päinvastoin. Poika varmasti vierastaisi mummoja jos emme olisi alusta saakka vieneet kylään kerran viikossa ja antaneet syliin.
Äidit jotka eivät tee isovanhempia lapselle tutuiksi tekevät lapselle hallaa. Ei tarvitse antaa hoitoon mutta täytyy luottaa siihen että vaikka 5min voi olla pois lapsen näkökentästä. Jos lapsi on turvallisesti äitiin kiintynyt niin kestää sen kyllä. Vai olisiko tässä juuri se äitien ongelma....?
Eiköhän suurin osa äideistä ja tähänkin ketjuun kirjottaneista jätä 5 minuutiksi mummon seuraan lapsen. Tosin itse en.jättäisi jos lapsi vierastaa, ja sillä sitä turvallista kiintymystä edistetään. Ap asuu 200km päässä eikä ole väleissänsä poikansa kanssa, eiköhän siinä ole ne syyt miksi näin on.
T. Se äiti joka ottaa 8kk vauvan vessaan mukaan, jos se alkaa itkemään vieraiden kanssa yksin jäädessään.
Ps. Vierastamisen puuttuminen ei ole mikään meriitti. Vierastaminen on ihan luonnollinen ja terve osa lapsen kehityskaarta. Toisilla se tuskin näkyy, kun taas toiset reagoivat vahvasti. Jos se puuttuu täysin, niin on ongelmia kiintymyssuhteessa.
Vauvalle pitää antaa myös tilaa tutustua uusiin ihmisiin äidin läsnäollessa. Merkki turvallisesta kiintymyssuhteesta on se kun lapsi uskaltaa tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin sekä leikkiä, äidin ollessa samassa huoneessa. Vierastaminen on luonnollista mutta sen ylläpitäminen äidin toimesta ei ole.
Ps. En sanonut ettei lapseni vierastaisi ollenkaan enkä kehuskellut sen olevan meriitti. Olen valtavan onnellinen että hänellä on läheiset mummot, joita ei vierasta koska ovat olleet läheisiä alusta saakka. Tätä toki pidän suurena onnen aiheena.
Nimenomaan "äidin läsnäollessa". Tämän koko ketjunhan pointti on että mummo haluaa jostain ihmeen syystä häätää äidin paikalta jotta saisi olla kahden pienen vauvan kanssa jota näkee suhteellisen harvoin. En minä ainakaan tuollaisessa tilanteessa jättäisi lasta yksistään mummon kanssa.
No minä jättäisin vessareissun ajaksi tai menisin vaikka seinän taakse salakuuntelemaan ensin. Tulisin viivana takaisin jos vauva itkee. Ja päästäisin vaunulenkille vaikka pihalle ympyrää vetämään ja katsoisin salaa ikkunasta. Antaisin anopille tunteen siitä että saa viettää kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa ja tarkkailisin salaa että homma toimii. Antaisin myös vaihtaa vaipan, ensin niin että olen vieressä ja sitten niin että olen viereisessä huoneessa. Viivana taas paikalle jos vauva hermostuu. Antaisin syöttää kun olen saman pöydän ääressä. Ja jatkaa syöttämistä kun haen keittiöstä vettä.
Sokeasti ei tarvitse luottaa mutta ap tapaa lastenlastaan kerran viikossa. Luottamussuhdetta pitää myös osata rakentaa eikä olettaa että se syntyy automaattisesti. Nyt ap ei saa mahdollisuutta edes osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen.
No onpas outoa menoa miniältäsi, Ap! Luulisi, että taaperon äiti ottaisi huiliajan ihan mielellään vastaan, kun samalla lapsi saisi olla isovanhemman kanssa. MItäs poikasi on mieltä tilanteesta?
Minäkään en anna mutta syy on se, että haukutaan minua lapselle. Eli jos vähänkin puhut alentavasti miniästäsi lapsen kuullen niin ymmärrän. Sitä paitsi kyseessä on edelleen vauva...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan usein olen nähnyt tuttavapiirissäni näitä tapauksia, joissa pojan lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi. Innokkaat isovanhemmat tarjoavat lastenhoitoapua, jotta miniä saa otettua päiväunet ja poika ja miniä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa. Tämä ei kuitenkaan miniälle kelpaa. Sitten anopin tytär saa lapsen. Hän taas soittaa hyvinkin nopeasti äidilleen ja pyytää, että tämä tulisi tekemään parin tunnin vaunulenkin vauvan kanssa, jotta saa itse nukuttua. Tyttärelle ja vävylle kelpaa oikein hyvin myös kahdenkeskinen parisuhdeaika ja ennenkuin lapsi on vuottakaan, lapsenlapsi on ollut jo useita kertoja isovanhemmillaan hoidossa. Tytär ja vävy pääsevät viettämään niin hääpäiväänsä kuin muitakin haluamiaan hetkiä ilman vauvaa. Tytär siis tavallaan syö sen kakun, josta miniä aiemmin oli kieltäytynyt. Menee jonkin aikaa ja mummolassa tyttären lapsi juoksee innoissaan anopin syliin, mutta oma lapsi ei. Miniä tuntee pienen kateudenpiston sydämessään, kun huomaa lasten ja mummin välisen suhteen eron. Pikkuhiljaa miniää alkaa ärsyttää, kun miehen sisko on saanut NIIIIIIIIN paljon enemmän hoitoapua ja lapsen ja isovanhemman suhde on aivan erilainen kuin anopin ja oman lapsen suhde. Anoppi ottaa tyttärensä lasta hoitoon ihan milloin vaan, koska tämän lapsen hoitaminen käy anopilta jo rutiinilla. Anoppi tietää lapsen vuorokausirytmit, ruokatottumukset, mahdolliset allergiat, rauhoittumistavat jne ja tämän lapsen hoitaminen on anopille huomattavasti helpompaa ja vähemmän stressaavaa kuin pojan lapsen, joka on tavannut mummia vain vanhempiensa läsnäollessa. Jostain syystä tällaisilla miniöillä on usein melko huono suhde omaan äitiinsä, äitiä ei ole kuvioissa mukana ollenkaan tai oma äiti ei ole vastaavaa apua koskaan tarjonnut, mutta silti anopin tyttärelleen antama lastenhoitoapu koetaan olevan jotenkin itseltä pois. Vaikka kakku oli tarjolla miniällekin aikoinaan.
Miehen lapsuudenperheessä anoppi suosii häikäilemättä tytärtään. Ostaa tälle autot ja kaikki, mutta pojallaan teettää vain likaiset työt. Asetelma on ollut samantapainen koko ajan, jo ennen kuin olin kuvioissa mukana. Jos olisin koko kuvion tiennyt alusta asti sellaisena kuin se todellisuudessa on, niin en olisi tässä, ei meillä olisi lapsia... mutta nyt on. Vien mieluummin äidilleni hoitoon, koska luotan häneen täysin. Eikä äitini ole ilkeä minua tai miestäni kohtaan. Anoppini on kelju, nykyään erityisesti minua kohtaan. Miksi veisin lapsiani hoitoon kaikkein tärkeimpäni, omat lapseni, sellaiselle ihmiselle? Miehen siskolla ei ole lapsia ainakaan vielä, mutta jos olisi, niin totta kai tiedän että ne olisivat anopille kaikki kaikessa ja hän tahallaan "unohtaisi" meidän lapsemme heti, kun siskolle syntyisi lapsia. Varmaan sama kuvio jatkuisi, että siskon lapset olisivat niitä parempia, joiden palvelijoina minun lasteni kuuluisi olla. Hyi. Siispä haluan mieluummin, että lapseni luovat hyvän ja terveen suhteen omaan äitiini, tarjoan sen mieluummin hänelle. Ei käy kateeksi kyllä niitä mahdollisia kälyni lapsia tai kälyni saamaa lastenhoitoapua. Ainakaan jos homma jatkuu yhtä pimeänä kuin tähän asti.
Tuo sinun tilanteesi onkin aivan eri kuin mitä edellisessä tarkoitettiin. Ja sitäpaitsi sinä ihan itse haluat viedä lapsesi omalle äidillesi hoitoon etkä miehesi äidille. Ei tuossa olekaan mitään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hauku miniääni haukaksi vaan hänen käytös on haukkamaista, kun ei voi edes sekunniksi jättää lasta mummin kanssa.
Poikani on töissä usein kun päiväsaikaan nähdään minä, miniä ja vauva. Minusta se on vallan omituista että miniä ottaa vauvan jopa vessareissulle mukaan!
Minä en mitään suuria suunnitelmia ole tehnyt, kunhan vaan puhelin niitä näitä ja sanoin sen mökkijutun. Ja siitäkin sanoin että sitten kun tyttö on isompi. Ihan semmosta mummohöpinää.
Ja miksi haluaisin kahdenkeskistä aikaa pojantyttäreni kanssa? Että oppisin hänet tuntemaan ja että meidän suhteesta tulisi hyvä ja positiivinen. En koe voivani olla 100%sti mummi jos miniä jatkuvasti valvoo vieressä.
Ap
Vaikket suoranaisesti haukkumalla hauku miniää, niin rivien välistä kyllä voi kyllä aistia sen, että et miniääsi arvosta ollenkaan.
Tohon vessajuttuun pakko kommentoida, et itsekin otan 11 kk tyttöni mukasn vessareusuillekin jos isä ei ole kotona, koska vierastaminen ja eroahdistus ovat nyt vahvoina hänen elämässään. Siskoni, jolle luottaisin vauvani vaikka kasvatettavaksi oli kylässä viime viikolla. Tyttöni iloisesti leikki lattialla hänen kanssaa ja päätin mennä nopeasti käymään vessassa niin auta armias sitä huutoa, kun tyttö tajusi, et äiti katosi näköpiiristä.
Paljon mukavempi tytöllenikin on nyt tavata rakkaita ihmisiä äidin ja isän läsnäolossa.
Voi pyhä sylvi!! Siitä huudostako se sun pentusi hajoaa???
Voi pyhä *aska! Siinä se koko pointti, ap on hajoamassa pikku asiasta! Oikeastiko huudatetaan lapsia mutta mummia pitää kohdella silkkihansikkailla ettei vaan mieltänsä pahoita, raukka voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan usein olen nähnyt tuttavapiirissäni näitä tapauksia, joissa pojan lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi. Innokkaat isovanhemmat tarjoavat lastenhoitoapua, jotta miniä saa otettua päiväunet ja poika ja miniä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa. Tämä ei kuitenkaan miniälle kelpaa. Sitten anopin tytär saa lapsen. Hän taas soittaa hyvinkin nopeasti äidilleen ja pyytää, että tämä tulisi tekemään parin tunnin vaunulenkin vauvan kanssa, jotta saa itse nukuttua. Tyttärelle ja vävylle kelpaa oikein hyvin myös kahdenkeskinen parisuhdeaika ja ennenkuin lapsi on vuottakaan, lapsenlapsi on ollut jo useita kertoja isovanhemmillaan hoidossa. Tytär ja vävy pääsevät viettämään niin hääpäiväänsä kuin muitakin haluamiaan hetkiä ilman vauvaa. Tytär siis tavallaan syö sen kakun, josta miniä aiemmin oli kieltäytynyt. Menee jonkin aikaa ja mummolassa tyttären lapsi juoksee innoissaan anopin syliin, mutta oma lapsi ei. Miniä tuntee pienen kateudenpiston sydämessään, kun huomaa lasten ja mummin välisen suhteen eron. Pikkuhiljaa miniää alkaa ärsyttää, kun miehen sisko on saanut NIIIIIIIIN paljon enemmän hoitoapua ja lapsen ja isovanhemman suhde on aivan erilainen kuin anopin ja oman lapsen suhde. Anoppi ottaa tyttärensä lasta hoitoon ihan milloin vaan, koska tämän lapsen hoitaminen käy anopilta jo rutiinilla. Anoppi tietää lapsen vuorokausirytmit, ruokatottumukset, mahdolliset allergiat, rauhoittumistavat jne ja tämän lapsen hoitaminen on anopille huomattavasti helpompaa ja vähemmän stressaavaa kuin pojan lapsen, joka on tavannut mummia vain vanhempiensa läsnäollessa. Jostain syystä tällaisilla miniöillä on usein melko huono suhde omaan äitiinsä, äitiä ei ole kuvioissa mukana ollenkaan tai oma äiti ei ole vastaavaa apua koskaan tarjonnut, mutta silti anopin tyttärelleen antama lastenhoitoapu koetaan olevan jotenkin itseltä pois. Vaikka kakku oli tarjolla miniällekin aikoinaan.
Siinä on se että tytär on tuntenut äitinsä koko elämänsä ja tietää voiko häneen luottaa lapsenvahtina. Miniät eivät yleensä tunne anoppeja. Ja on se harmi että nämä anoppimummit kostavat sen ettei heihin heti alkumetreillä luotettu, sillä että eivät sitten ikinä halua tutustua niihin miniän lapsiin. Kyllä se siinä vaiheessä on miniältä pois kun katsoo lapsen surua siitä kun suositaan niitä serkkuja, eikä lapsi ymmärrä miksi. Anopit ovat perseestä.
No eihän ne vävytkään tunne anoppejaan yhtään sen paremmin kuin miniätkään. Kai nyt mies kuitenkin oman äitinsä tuntee? Vai miten te poikanne kasvatatte, jos he eivät aikuisena edes tunne teitä?
Miehet eivät välitä kuka vahtii, kunhan heidän ei tarvitse. Ja apeen tapauksessa juuri poika ei tule toimeen äitinsä kanssa ja on varmaan kieltänyt vaimoaan jättämästä lastaan apeen kanssa kaksistaan.
Jos sulla on tuollainen mies ja lapsilla tuollainen isä, älä yleistä ja luule kaikilla näin olevan. Itse en lapsilleni tuollaista isää ole hyväksynyt.
Minulla oli tuollainen isä. Ja ap itse totesi ettei ole väleissä poikansa kanssa. Eli tosiaan ei saisi nähdä lapsenlasta ilman miniää. Miniä sen on synnyttänytkin eli koko lapsenlasta ei olisi.
Tosin lapsenlapsi ei anopin olisikaan, jos anopin pojalla ei olisi mitään osuutta lapsen olemassaoloon.
Ja se liittyy asiaan miten? Kukaan ei missään vaiheessa ollut kiistänyt tuota sun toteamusta.
Huvitti vain tuo kommentti, että miniän ansiosta koko lapsenlapsi on edes olemassa. On siihen anopin poikaakin tarvittu. Tai jos ei ole tarvittu, ei lapsikaan ole anopin lapsenlapsi.
Alue: Aihe vapaa
No meillä ei ole tuota, mutta kaveripiirissä on. Tosin on meilläkin pappa vitsaillut aiheesta, mutta onneksi vitsailee antavansa, mut ei oikeasti antais. Vaikka mua ne ei niin hirveästi naurata.
Mutta siis joillain voi olla, että tuota tehdään vaikka istutaan samassa pöydässä. Ja nää on just niitä rajattomia mummuja ja jonkin sortin mt-ongelmia omaavia, joille ei auta vaikka mitkä rajat vetäisit ja kuinka suuttuisit. Siinä ei jämäkkyydet auta. Se voi olla vain tuo, mikä auttaa, että sit ei anneta syöttää ollenkaantai jätetä kahden. Ääritapauksessa ei anneta nähdä. Rajojen asettamista se on tuokin.
Sulla taitaa olla vain helpot vanhemmat ja appivanhemmat... ;-) Täältä varmaan löytyisi sulle joku lainamummu, jonka kanssa voisit testata, ootko oikeasti niin jämäkkä kuin luulet.