Lue keskustelun säännöt.
Tylyt asiakaspalvelukokemukset kaupoissa/terveydenhuollossa jne...
18.02.2017 |
Saiko kaupan kassa sinut itkemään? Kailottiko hoitaja terveyskeskuksessa tietojasi kovaan ääneen kaikkien kuullen? Kerätään tähän ketjuun tylyjä asiakaspalvelukokemuksia kaupoista, terveydenhuollosta jne.
Sain sairauskohtauksen töissä ja työkaverini vei minut päivystykseen (menin päivystyspolille sisään kuitenkin yksin). Päivystystiskillä minua alkoi itkettämään, kun en pystynyt kunnolla selittämään mikä minua vaivasi. Päivystänyt hoitaja katsoi minua tylysti ja rupesi heti kyselemään, mitä olen vetänyt. Siinä siisteissä työvaatteissani yritin selittää, etten ole mitään vetänyt vaan olen saanut sairauskohtauksen. Hoitaja vei minut lepäämään erilliseen tilaan, jäin yksin. 10 minuuttia myöhemmin hoitaja kävi kysymässä "onko vointi muuttunut äskeisestä?" Kerroin, että ei, mutta siinä vaiheessa hoitaja oli jo lähtenyt kävelemään. Onneksi joku nuori harjoittelija tuli käymään luonani ja otti tilani vakavasti, pääsin jatkohoitoon isompaan sairaalaan.
Ap
Kommentit (290)
Eräs tuttuni on varmaan ollut jonkun mielestä se epäasiallinen asiakaspalvelija Stockan Herkussa. Hän hykerteli tiskin takana, kun asiakkaat pyysivät koon mukaan numeroituihin rasioihin valmisruokia.
-Saisko kakkoseen noita lihapullia/valkosipulihärkää/kermaperunoita?
-Juu, toki. :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinulla mitään allergioita ole, totesi allergialääkäri ennen kuin hoitaja aloitti allergiatestin tekemisen. Käteni nousi täyteen paiseita. Ehei ollu allergioita ei, jos ne diagnoosit tekis tutkimusten jälkeen eikä ennen niitä.
Itse ihmettelin aikanaan röntgenharjoitteluissa opiskelijana sitä, että thorax-kuva piti aina ottaa ylävartalo alastomana, vaikka potilas olisi ollut miten ujosteleva nuori tyttö tai huivipää himomuslimi. Olin monet kerrat kuvaamassa tällaisia tapauksia, jotka pyysivät, että saisivat pitää jonkun ohuen t-paidan päällään, ja monta kertaa kuvasinkin heidät paita päällä jos näin, että kukaan muu hoitaja ei näe. Kuviin näistä t-paidoista ei jää mitään jälkeä, mutta muut hoitajat ihan järjestelmällisesti vaativat aina, että se riisutaan.
Sitten menin harjoitteluun Irlantiin, ja siellä kaikki saivat pitää keuhkokuvassa sairaalakaavun päällä. Eli Suomessa tämä riisuttaminen on ihan vaan potilaan kiusaamista.
15-vuotiaana yritin hakea e-pillereitä akneeni. Terkkari tiukkasi monta kertaa, minkä ikäinen poikaystäväni on, onko hän reippaasti täysi-ikäinen eikä hän uskonut kun sanoin etten seurustele enkä ole koskaan harrastanut seksiä. Reseptiin kirjoitti syyksi raskauden ehkäisyn, kun ei uskonut minua. Reseptiä seurasi raivokas riita kotona äitini kanssa ja pillerit jäi saamatta. Kivat aknearvet jäi.
Työterveyslääkäri Diacorilla aikoinaan tokaisi että "kaikkihan kupsahtavat", kun kävin hakemassa äitini kuoleman jälkeen jotain apua unettomuuteen ja ahdistukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"et oo täältä kotoisin, mistäs oot" kyseli tk-lääkäri Helsingissä.
Olin Rovaniemellä syntynyt (ja ihan täysin suomalainen).
Vierailija kirjoitti:
Oma tyly kohtelu liittyy sairauskohtaukseen myös. Makasin päivystyksessä kohtauksen jälkeen (olin ollut hereillä koko ajan) ja hoitaja tuli kyselemään kovaan ääneen "sinulle on määrätty tällaisia reseptejä, syötkö pillereitä X ja Y? Tätä lääkettä Z minä en tunnekaan, mihinkäs sinulle on tätä viime kesäkuussa määrätty?". Muilta potilailta käytiin ensin kysymässä, saako hoitaja katsoa reseptitietoja, minulta ne oli katsottu jo valmiiksi ja niitä kailotettiin päivystyksessä kaikkien kuullen. Onneksi syömäni lääkkeet olivat allergialääkkeen ja ihovoiteen luokkaa, olisikin ollut kiva jos jotain sukupuolitautilääkkeitä, mielialalääkkeitä tai muita olisi kailotettu koko päivystyksen kuullen.
Kuule kun makaat siellä päivystyksessä, niin hoitajan velvollisuus on tarkistaa käytätkö lääkelehdellä mainittuja lääkkeitä ja kysyä, käytätkö jotain muuta lääkettä, mikä siellä lääkelehdellä ei näy. Se on sinun parhaaksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten yksityisyys tuntuu kyllä terveydenhuollossa olevan lähinnä kaunis ajatus. Nimimerkillä hoitaja katseli vierestä tekemättä mitään, kun viereisellä paikalla ollut potilas kuikuili verhon raosta kun jouduin olemaan ilman paitaa.
Harvemmassa päivystyksessä on omia sviittejä potilaille.
Vierailija kirjoitti:
Huomasithan, et nää on koon 36 pikkareita? Kysyi myyjä, kun kiikutin ostokseni ketjuvaatekaupan kassalle. Tyydyin vain toteamaan, että huomasin.
Olin ostamassa pikkareita pikkusiskolleni, itse olin kokoa 44.
Minä isona ihmisenä tilasin koon 56 pikkareita nettikaupasta. Sain kolmet oikean kokoiset, mutta yhdet oli kokoa 36. Mutta ongelma tuli siinä, että alusvaatteita kyseisessä nettikaupassa ei saanut vaihtaa. Pikkusen piti taistella, että sain palautettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työterveyslääkärimme on todellinen painonatsi. Joka kerralla kytätään painoa, minutkin pakotti vaa'alle, kun ei uskonut ilmoittamaani lukemaa todeksi. Itse olen normaalipainoinen, mutta ylipainoiset kollegani kertovat, kuinka lääkäri ehdottaa aina lääkkeeksi laihdutusta, olipa lääkäriin menon syy mikä tahansa. Asiatonta minusta, ei se murtunut käsi tai influenssa johdu painosta. :(
Minä olen lääkäri ja kyllä aktiivisesti puntaroin potilaita vastaanotolla, en nyt kuitenkaan rannemurtuman vuoksi. Suurin osa ihmisistä ilmoittaa painonsa n. 10 kg, jopa 15 kg todellista kevyemmäksi, mutta on sitten näitäkin, jotka yllättyvät, kun painavatkin monta kiloa vähemmän kuin olivat luulleet.
Vierailija kirjoitti:
Pieni lapsemme satutti jalkansa eikä suostunut käyttämään sitä ollenkaan. Tk-päivystyksessä otettiin kuvat ja röntgenhoitajat sanoivat, että heistä siinä on murtuma. Lääkäri ei kuitenkaan suurentanut kuvaa ruudulla eikä murtumaa huomannut. Pyysin toista mielipidettä. Lääkärin mukaan röntgenlääkäri katsoisi kuvan kolmen päivän kuluttua. Sunnuntaipäivänä ei ollut paljon muuta tehtävissä. Seuraavana päivänä toinen lääkäri totesi murtuman ja jalka saatiin kipsiin.
Röntgenhoitajilla ei ole koskaan lupa sanoa diagnoosia potilaalle. Vain lääkärillä on lupa tulkita kuvat potilaalle. Omalla kohdalla rtg-hoitaja sanoi, että on poskiontelotulehdus. Lääkäri totesi, että mitään poskiontelotulehdusta ei ole, vaan poskiontelot olivat alikehittyneet ja normaalia pienemmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin päivystykseen suuren avohaavan takia, jonka koira oli puraisemalla aiheuttanut. Pääsin kyllä nopeasti sisään, mutta jouduin odottamaan melko kauan kirurgin arviota tilanteeseen, koska hän oli kiinni leikkauksessa. Tässä siis ei ollut mitään ongelmaa vaan siinä siinä, että minut laitettiin odottamaan jatkohoitoa henkilökunnan huoneen viereen ja sieltä kuului taivastelua tilanteestani "Voi kamala, tollaseen voi oikeasti kuolla" ym. Puhuivat myös tunnistettavasti henkilöistä koko nimillä, hetuilla ja jopa osoitteita kuulin sekä kuvauksia terveydentilasta. Jossain vaiheessa tajusivat, että olin kuullut puhuttavan, koska minua hoitanut lääkäri kävi vaivaantuneena vetämässä auki jääneen oven kiinni.
Nyt taidat vähän liiotella. Vai onko sulla vähän harhoja? Henkilökunnan huoneessako oikein puhuttiin että kuule kun henkilöllä130472-195X oli hyppykuppa. Tai että kun sillä Kappelimäentie 4 A 17 tyypillä oli paise persuuksissa.
Olimme muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja menin synnyttämään yksin, koska meillä ei ollut tuttuja/ sukulaisia lähellä ja mies jäi esikoisen kanssa kotiin.
Tottakai synnytys käynnistyi siis yöllä ja lähdin taksilla keskussairaalaan. Ilmoittauduin synnytysosastolle ja siinä kopissa istui vittuuntunut nuori sairaanhoitaja (?), joka tinkasi että missä lapsen isä on. Yritin siinä supistusten välissä selittää, että se jäi kotiin lasta hoitamaan. Hoitsu vaan pyöritteli silmiään ja tiuskasi että kai hänellä nyt pitää sulle sitten tulla avuksi riisuuntumisessa ja näyttää minne voin mennä.
Siinä sitten sain sairaalakaavun päälle ja johonkin nurkkaan mulle peti laitettiin. Makoilin siellä sermin takana ja tilaan tuli toinen hoitaja joka sanoi tälle minut vastaanottaneelle oikein väsähtäneen kuuloisena että: onneksi saatiin kaikki nyt eteenpäin, toivottavasti ei tuu enää ketään. Tämä vastaanottanut hoitaja sitten naukui vielä väsähtäneempänä että: ei, tuonne tuli taas yksi. Ja samantien tämä toinen hoitaja tuli sermin välistä kurkkaamaan mua. Ei siis puhunu mitään, kuikuili vaan verhojen välistä.
Noh, eihän siinä mitään. Kovasti tämä toinenkin ihmetteli että kun mies ei ole mukana että kukas mut nyt sitten synnytyssaliin lähtee viemään kun sen aika on. Hän ei ainakaan jouda. Olin siinä vaiheessa jo aika kipeä enkä muista kuka mut sinne synnytyssaliin sitten vei, mutta siellä kätilö jatkoi yhtä tyltä linjaa. KUN EI SE MIES OLE MUKANA. Että hän ei sitten jouda vesilasia tuomaan tai hartioita hieromaan, ne on miesten tehtäviä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse lääkäri ja joskus pari vuotta sitten ostin lomareissulle ihan varalle Diflucan-kapselin, kun pariin kertaan on hiivatulehdus ollut. Se jälkeen _joka kerta_, kun haen perussairauden hoitoon tarkoitettua lääkettä, niin apteekkari (joka kyllä tietää, että olen lääkäri), huomauttaa, että tällä lääkkeellä on sitten haitallinen yhteisvaikutus sen Diflucanin kanssa. Ärrrsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Menin elämäni ensimmäistä kertaa meikkaajalle yo-päiväni aamuna. Meikkaaja oli muuten kivan oloinen, mutta kommentoi kasvojeni heikkouksia:
Sulla on nää amorinkaaren puolet niin epäsymmetrisen malliset, onneksi rajaus nyt vähän auttaa. Ripsetkin on tosi hennot, mutta ehkä tää rajaus vie huomiota pois. Hiukset sulla on tosi tyypilliset suomalaiset hiukset, ohuet ja hennot, hyvä ettet toivonut mitään tuuheaa kiharakampausta.
Eipä ollut kaunis olo, kun tuollaisena hetkenä ruoditaan sun ulkonäön huonoja puolia. :(
Hän oli kateellinen amis.
Vierailija kirjoitti:
"et oo täältä kotoisin, mistäs oot" kyseli tk-lääkäri Helsingissä.
Olin Rovaniemellä syntynyt (ja ihan täysin suomalainen).
No hän meinasi, ettet ole helsinkiläinen. Kuuleehan sen puheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että näitä apteekissa mielensä pahoittaneita. Jokaisesta luettavissa se oma häpeä omasta sairaudesta, tai siitä, että sossu maksaa. Vittu kun se on se on apteekkilaisille arkipäivää, ketään ei takuulla kiinnnosta paheksua teissä kumpaakaan, mutta itse otatte kaikki äänenpainot ja väärinkäsitykset sellaisina. Itsekaraisua nyt vähän ihmiset, ettei pillahdeta häpeään joka asiasta saatana!
Nyt en ymmärrä, mitä soperrat? Vuonna 2013 menin Hakaniemen apteekkiin, koska lunastin viereisestä Mehiläisestä reseptilääkkeen, joka koski gynekologista tulehdusta (kamalan NOLO tilanne kaikin puolin!). Apteekin kassa katsoi minua pistävästi ja oikein pitkään. Sanoi: Luepa nämä ohjeet sitten tarkkaan. Kysyin että mitä? Jolloin hän kailotti kaikkien jonossa olleiden kuullen ääntään: ÄLÄPÄ SITTEN JUO NÄIDEN KANSSA MITÄÄN ALKOHOLIA, MUISTATKO NYT TÄMÄN. Ai että hävetti.
Erittäin aiheellinen varoitus. Herkimmät saa antabusreaktion jopa silloin, kun käyttää alkoholia sisältävää kosmetiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla oli tammikuussa kova kuumetauti, ja soitin illalla päivystykseen kun 2-vuotiaalla oli kainalolämpö 40,7°C ja puhelimessa käskivät tuoda näytille. Tk:n vastaanottava hoitaja oli kuitenkin todella tyly, suhtautui minuun ynseästi, kyseli mitä kuumelääkkeitä olin antanut ja koska:
"Onko annettu Burana?"
-Joo, viisi tuntia sitten.
""Entäs Panadol?"
-Kolme tuntia sitten.Hoitaja huokaisi kovaäänisesti ja pyöräytti silmiään ja alkoi naputtaa tietokoneelle samalla mutisten puoliääneen "Äiti ei ole ymmärtänyt miten lääkkeitä pitäisi antaa. Ei ole sisäistänyt kuumelääkkeiden toimintaperiaatetta. Tulee oman käsityksensä mukaan tänne lähetettynä."
En vieläkään ymmärrä mitä olisi pitänyt ymmärtää kun ohjeen mukaan annoin maksimimäärän, enkä ole lääketieteen ammattilainen. Onneksi lääkäri oli huippu, ja saimme hyvän hoidon.
Nykyohjeiden mukaan Panadol ja Burana suositellaan antamaan yhtäaikaa parhaan yhteisvaikutuksen takaamiseksi (ei siis lomittain, niinkuin aloittaja oli antanut). Toki maalikon ei tuota tarvitse tietää, vaan lääkärin tai hoitajan olisi se pitänyt teille selittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on krooninen sairaus, jonka takia hänen pitää käydä säännöllisesti verikokeissa. Lisäksi hänellä oli kova piikkikammo. Kun hän oli pienempi, sain häntä hoitavalta lääkäriltä neuvon ostaa emloja ja käyttää niitä ohjeen mukaan ennen labrakäyntiä. Kun lapsi oli "jo" tokaluokkalainen, laitoin hänelle vielä sen emlan, koska pelkäsi niin paljon. Meille osui sitten labrassa hoitsu, joka kuultuaan että lapsella oli ollut emla (joka oli poistettu hyvissä ajoin kuten ohjeessa sanotaan) alkoi ilkkua lastani, että kuinka noin iso vielä tarvitsee emlaa ja kuinka "tädin on nyt tooooosi vaikea ottaa verikoe, että nyt voi sitten sattua". Minä tietysti hermostuin hoitajalle noin epäammattimaisesta käytöksestä (en kuitenkaan huutanut, sanoin vaan normaalilla puheäänellä mutta tosi tiukasti - mullahan oli itkevä lapsi sylissäni), niin tämä hoitsu alkoi uhkailla minua, että pitääkö hänen kutsua apua, jotta minut saadaan pois vastaanottohuoneesta.
Se oli viimeinen niitti. Nousin lapseni kanssa ja sanoin, että sä et mun lapseen koske. Labrassa oli vuoronumerot käytössä, mutta kun viereinen ovi avautui, marssin lapsen kanssa sinne, selitin tilanteen lyhyesti ja ihana empaattinen hoitaja otti verikokeen.
Kun pääsin puhelimen ääreen, soitin kaupungin puhelinvaihteen kautta ko. eukon esimiehelle. Hän huokaisi, etten ole ensimmäinen, joka valittaa samasta henkilöstä.
Pari vuotta myöhemmin osuttiin taas saman hoitsun näytteenottoon. En tiedä mitkä varoitukset ja vihanhallintakurssit sillä oli niskassa, mutta nyt sen keino selvitä piikkikammoisen lapsen kohtaamisesta oli yliärsyttävä siirappinen hellanduudelilässytys.Mä oon 20 vuotias piikkikammoinen ja ilman emlaa en suostu verikokeeseen. Ei ole onneksi vielä kukaan reagoinut noin.
Mitenkäs meinaat synnytyksestä selvitä?
Hammaslääkäri kehotti minua lopettamaan tupakoinnin. Muuten ihan hyvä, mutten ole koskaan tupakoinut, vaan hampaani ovat luonnostaan hyvin keltaiset.