Lue keskustelun säännöt.
Tylyt asiakaspalvelukokemukset kaupoissa/terveydenhuollossa jne...
18.02.2017 |
Saiko kaupan kassa sinut itkemään? Kailottiko hoitaja terveyskeskuksessa tietojasi kovaan ääneen kaikkien kuullen? Kerätään tähän ketjuun tylyjä asiakaspalvelukokemuksia kaupoista, terveydenhuollosta jne.
Sain sairauskohtauksen töissä ja työkaverini vei minut päivystykseen (menin päivystyspolille sisään kuitenkin yksin). Päivystystiskillä minua alkoi itkettämään, kun en pystynyt kunnolla selittämään mikä minua vaivasi. Päivystänyt hoitaja katsoi minua tylysti ja rupesi heti kyselemään, mitä olen vetänyt. Siinä siisteissä työvaatteissani yritin selittää, etten ole mitään vetänyt vaan olen saanut sairauskohtauksen. Hoitaja vei minut lepäämään erilliseen tilaan, jäin yksin. 10 minuuttia myöhemmin hoitaja kävi kysymässä "onko vointi muuttunut äskeisestä?" Kerroin, että ei, mutta siinä vaiheessa hoitaja oli jo lähtenyt kävelemään. Onneksi joku nuori harjoittelija tuli käymään luonani ja otti tilani vakavasti, pääsin jatkohoitoon isompaan sairaalaan.
Ap
Kommentit (290)
Näistä tilanteista kannattaa varmasti aina antaa palautetta/tehdä valitus. Ihan jo siitäkin syystä, ettei samaa toimintaa enää tapahtuisi ja jotta saisi itsekin päästyä asian yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin sukupuolitautitesteihin, kun exäni jäi kiinni pettämisestä. Tiskillä hoitaja luetteli ensin ääneen henkilötietoni tyyliin "Maija Meikäläinen, onhan sinun osoitteesi vielä Koulukatu 1 ja puhelinnumero 050 123 4567?". Tämän jälkeen kyseli oireet ja mahdollisen tartunta-ajankohdan. Eikö näitä voisi kysyä paperilla tai jossain, missä koko vastaanotto ei asioita kuule?!
Vierailija kirjoitti:
Näistä tilanteista kannattaa varmasti aina antaa palautetta/tehdä valitus. Ihan jo siitäkin syystä, ettei samaa toimintaa enää tapahtuisi ja jotta saisi itsekin päästyä asian yli.
Anonyymisti on vaikea jättää palautetta pikkupaikkakunnalla.
Menin yths:n gynekologille vatsakipujen takia. Ensimmäinen gyne ehdotti vatsakipuihini lääkkeeksi laihduttamista (bmi:ni oli 23). Seuraava sentään suostui tutkimaan minut kunnolla, mutta tutkimuksen lopuksi kehotti syömään mustikoita, jos ne auttaisi vatsakipuihin. :D
Ostin kaupasta tarjouksesta kahdeksan pussia lempipurkkaani, purkin mehua ja palan leipäjuustoa. Kassa rupesi ihmettelemään ostoksiani "no jo on eväät, näilläkö meinaat elää". Minusta asiakkaiden ostosten kommentointi ei kuulu mihinkään kauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin labraan ja sain purkin kotiin ulostenäytettä varten. Olin jo avannut tutkimushuoneen oven poistuakseni ulos täyteen odotustilaan, kun hoitaja huusi perääni ettei sitä purkkia tarvitse tunkea täyteen, vain pieni määrä riittää. Naama punaisena suljin siinä oven ja luikin odotustilasta äkkiä ulos.
Menin hakemaan apua paniikkihäiriöön kun sosiaalinen elämä ja koulu alkoi kärsiä. Hoitaja oli todella tympeä, tarkisti käsivarteni ja lopulta kivahti "Mä sulle mitään lääkkeitä anna, sä haluat nää vaan krapuloita helpottamaan!"
Olin 16v enkä juonut, vaikka olisinkin niin ei ensimmäinen ajatus olisi ollut hakea jotain ahdistuslääkkeitä krapulatropiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin sukupuolitautitesteihin, kun exäni jäi kiinni pettämisestä. Tiskillä hoitaja luetteli ensin ääneen henkilötietoni tyyliin "Maija Meikäläinen, onhan sinun osoitteesi vielä Koulukatu 1 ja puhelinnumero 050 123 4567?". Tämän jälkeen kyseli oireet ja mahdollisen tartunta-ajankohdan. Eikö näitä voisi kysyä paperilla tai jossain, missä koko vastaanotto ei asioita kuule?!
Tuota tehdään usein ja se on todella ärsyttävää. Miksei voisi kysyä, onko puhelinnumero vielä 567-loppuinen tai asutko vielä Koulukadulla, jos nuo tiedot on pakko jotenkin tarkistaa?
Jouduin uusimaan masennuksen hoitoon tarkoitetun lääkereseptini päivystyksessä, koska psykiatrinen poliklinikka oli kesätauolla. Olin juuri muuttanut uuteen kaupunkiin, joten kesätauko tuli yllätyksenä eikä siitä sanottu polilla mitään saati huolehdittu, että lääkkeitä olisi riittävästi. Soitin siis johonkin kuntani yleiseen terveysneuvontaan ja kysyin, mitä pitäsi tehdä. Sieltä neuvoivat, että käy päivystyksessä uusimassa lääkkeet.
No ei mitään, marssin päivystykseen ja siellä ilmoittautumistiskille. Kerron asiani ja annan reseptipaperit (tuolloin vielä paperiset). Ilmoittautumisluukulla nainen kailottaa kovaan ääneen jonnekin takahuoneeseen sellaisen sermin taakse, että TÄÄLLÄ ON YHELLÄ MIELIALAPUOLEN LÄÄKKEET UUSIMATTA! Kaikki päivystykseen jonottajat varmasti kuulivat. Toinen tyyppi vastaa sieltä sermin takaa, että KYSY SILTÄ MILLÄ OSASTOLLA SE ON OLLUT! Nainen kysyi minulta, missä toimipisteessä olen käynyt, mutta en ole varma (kuten sanoin, uusi kaupunki enkä ollut perillä erilaisista poliklinikoista). "EI TÄÄ POTILAS ITEKKÄÄN TIEDÄ MISSÄ SE ON KÄYNYT!"
Hävetti ihan kamalasti, mutta samalla huvitti se, miten tahdittomasti asiani ja lopulta lääkityksenikin huudettiin sermin taakse. Itse reseptien uusinta onneksi onnistui lopulta. Onneksi ei ollut ketään tuttua tai puolituttua kuulemassa sairaushistoriaani, tietääkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena kävin psyk.polilla juttelemassa vaikeassa elämäntilanteessa, söin myös hetken masennuslääkkeitä. Hoitoon kuului psykiatrin tarkastus. Kesken keskustelun hän pyysi minua riisumaan paitani ja nostamaan housujeni lahkeet nähdäkseen, onko minulla viiltelyjälkiä (en siis viillellyt). Lausuntoonsa oli kuitenkin kirjoittanut "viiltelyjälkiä pohkeissa". Kireiden housujeni saumoista oli jäänyt punertavat painaumat, jotka hän tulkitsi viiltelyjäljiksi. Tuota kohtaa ei saanut lausunnosta pyyhittyä, vaikka pyysin.
Olen päihteetön ja tämä tiedetään ns. kaikkialla jossa minua hoidetaan.
Venäläinen naislääkäri huomasi maksa-arvoissani lievän nousun ja kun kielsin ottaneeni alkoholia, hän epäili ääneen josko olisin juonut niin paljon että olisin sammunut ja unohtanut koko jutun. :D Oli aika epäuskoinen olo siinä vaiheessa...
Maksa-arvojen nostattajaksi löytyi myöhemmin lääke, jota samainen naikkonen oli muuten määrännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mua on kehotettu tk-päivystyksestä menemään kotiin lepäämään, kun valitin hengenahdistuksesta. Inttämällä, oikeasti henkihieverissä, sain jäädä odottamaan lääkärinaikaa. Meni taju aika nopeasti, pari viikkoa vietin teholla, massiivinen keuhkoembolia.
Triage OLISI tosi hyvä, mutta jos arvioita tekevia hoitajia ei kouluteta kunnolla, ihmisiä kuolee.
Kävin lääkärissä. Lääkäri oli tavannut minut edellisen kerran vuotta aiemmin, avioeroni aikoihin, kun määräsi minulle nukahtamislääkettä. Kysyi, miten olen erosta toipunut. Sanoin olevani nykyisin toimintakykyinen ja käyväni terapiassa käsittelemässä eroa. Omakannan käyntiraportissa luki "MT-ongelmia, käy terapiassa". En sanoisi mielenterveysongelmaksi kriisin läpikäymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin piriputken jälkeen päivystykseen hakemaan bentsoja, en saanut, vähän sitten hermostuin ja löin.. Sitten kimppuun hyökkäsi joukko mieshoitajia ja vartijoita ja jouduin remmeihin.. että tällaista Helsingissä..
Vierailija kirjoitti:
Ostin kaupasta tarjouksesta kahdeksan pussia lempipurkkaani, purkin mehua ja palan leipäjuustoa. Kassa rupesi ihmettelemään ostoksiani "no jo on eväät, näilläkö meinaat elää". Minusta asiakkaiden ostosten kommentointi ei kuulu mihinkään kauppaan.
Oletteko te alapeukuttajat näitä ostosten kommentoijia? Musta on mautonta kommentoida toisten ostoksia, teki sen sitten hyvällä, pahalla tai huumorilla. Vaatekaupoissakin nykyisin harrastettava "oi, tää onkin tosi kiva paita, teitpä hyvän löydön" sanailu saa mut melkein jättämään vaatteen kauppaan.
Nuorena levykaupasta ostamani cd:n väliin oli jäänyt hälytin, mutta se ei hälyttänyt levykaupasta poistuessa. Siirryin kosmetiikkaa myyneeseen kauppaan, jossa levyn hälytin hälytti ja vartija tuli paikalle. Jouduin tyhjentämään laukkuni sisällön lattialle ja vartija kokeili jokaista esinettä portin kohdalla, mikä piippaa. Väkeä lappasi ohi ja katseli minua kuin rikollista. Syylliseksi paljastui lopulta cd ja sain mennä ilman mitään anteeksipyytelyjä. Vaikka olin nuori, olisi vartija voinut pahoitella asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Menin sukupuolitautitesteihin, kun exäni jäi kiinni pettämisestä. Tiskillä hoitaja luetteli ensin ääneen henkilötietoni tyyliin "Maija Meikäläinen, onhan sinun osoitteesi vielä Koulukatu 1 ja puhelinnumero 050 123 4567?". Tämän jälkeen kyseli oireet ja mahdollisen tartunta-ajankohdan. Eikö näitä voisi kysyä paperilla tai jossain, missä koko vastaanotto ei asioita kuule?!
Vähän vastaava tapaus, mutta mitä olin odotustilassa kuulemassa tämän. Virkailija tosin puhui puhelimessa ja kovaan ääneen varmisti kaikki tiedot. Ei tainut potilas puhelimen toisessa päässä tajuta miten moni kuuli...
Oma tyly kohtelu liittyy sairauskohtaukseen myös. Makasin päivystyksessä kohtauksen jälkeen (olin ollut hereillä koko ajan) ja hoitaja tuli kyselemään kovaan ääneen "sinulle on määrätty tällaisia reseptejä, syötkö pillereitä X ja Y? Tätä lääkettä Z minä en tunnekaan, mihinkäs sinulle on tätä viime kesäkuussa määrätty?". Muilta potilailta käytiin ensin kysymässä, saako hoitaja katsoa reseptitietoja, minulta ne oli katsottu jo valmiiksi ja niitä kailotettiin päivystyksessä kaikkien kuullen. Onneksi syömäni lääkkeet olivat allergialääkkeen ja ihovoiteen luokkaa, olisikin ollut kiva jos jotain sukupuolitautilääkkeitä, mielialalääkkeitä tai muita olisi kailotettu koko päivystyksen kuullen.
Olin ilmoittanut ammattikorkeakoulun ruokalaan pähkinäallergiastani (tekisivät erillisen ruoan, jos muiden ruoassa olisi pähkinää). Käteeni tyrkättiin salaatti, jonka päällä komeili paahdettuja, kuorrutettuja pähkinöitä. Kun sanoin asiasta, ihmeteltiin, enkö voi syödä pähkinöitä paahdettuna. O_o
Teininä halusin vajota maan alle, kun kassa ei saanut luettua kumipaketista hintaa ja huusi myymälän puolella olleelle apulaiselle "Ville, mitä nää näkit maksaa?" Nyt lähinnä naurattaa. :D