Tylyt asiakaspalvelukokemukset kaupoissa/terveydenhuollossa jne...

Vierailija kirjoitti:

Voi että näitä apteekissa mielensä pahoittaneita. Jokaisesta luettavissa se oma häpeä omasta sairaudesta, tai siitä, että sossu maksaa. Vittu kun se on se on apteekkilaisille arkipäivää, ketään ei takuulla kiinnnosta paheksua teissä kumpaakaan, mutta itse otatte kaikki äänenpainot ja väärinkäsitykset sellaisina. Itsekaraisua nyt vähän ihmiset, ettei pillahdeta häpeään joka asiasta saatana!

Ei kysymys välttämättä ole mistään häpeästä. En pillahtanut häpeään vaan olin lähinnä häkeltynyt miten ensin niin hymyilevä, iloinen ja ystävällinen aspa on kuin myrskyn merkki. En toki oikeasti tiedä mikä tämän reaktion aiheutti, kaikki on ihan vain omaa mutuani. Huono päivä, jotain sattunut läheisille/itselle?

Eikä se kokemus sitä ärsytystä mihinkään poista. Olen omassa työssänikin huomannut että muutamankin kerran olisi tehnyt mieli sanoa asiakkaalle pari valittua sanaa. MUTTA ammattilaisena olen pitänyt mölyt mahassani kuten kuuluu.

Kyllä se niin on että jos työvuoroon menee, ei pura omia patoutumia asiakkaisiin ja jos tuntuu että maailma romahtaa niin on syytä tajuta jäädä kotiin!

Yritin aikanaan itsemurhaa viiltämällä ranteet auki. Loppui voimat kesken kaiken ja soitin ambulanssin. Ambulanssissa oli ihana miespuolinen töissä joka otti esitiedot jne. Ekaa kertaa vuosiin tuntui siltä että joku oikeasti välitti kun tämä henkilö keskusteli siinä tietojen lomassa.

Sitten kun pääsin sairaalaan ja minut otettiin sisään tikattavaksi niin palvelu huononi. Ensin ne haavat piti puhdistaa vedellä (minulla on kädet täynnä haavoja) ja tämä naama nutturalla oleva hoitaja hankasi näitä haavoja todella kovaa veden alla vaikka olisi puhdistunut varovaisemminkin. Ei mitään empatiaa tai sympatiaa vaikka olin huonossa kunnossa. Sitten kun makasin hoitopöydällä ja puudutus oli laitettu ja alkanut vaikuttamaan sama hoitaja alkoi tikkaamaan ja kun sanoin että sattuu niin halveksivalla tuhahduksella ja nokkaa pitkin katsoen sanoo että niin no niin se vaan nyt sattuu mutta laitetaan nyt sitten lisää puudutusta.

Koko sen ajan mitä sielä huoneessa olin minua kohdeltiin todella huonosti ja ala-arvoisesti. Oikeen lyötiin jo lyötyä. Onneksi lääkäri oli myös ihana ja ymmärtävä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin päivystykseen suuren avohaavan takia, jonka koira oli puraisemalla aiheuttanut. Pääsin kyllä nopeasti sisään, mutta jouduin odottamaan melko kauan kirurgin arviota tilanteeseen, koska hän oli kiinni leikkauksessa. Tässä siis ei ollut mitään ongelmaa vaan siinä siinä, että minut laitettiin odottamaan jatkohoitoa henkilökunnan huoneen viereen ja sieltä kuului taivastelua tilanteestani "Voi kamala, tollaseen voi oikeasti kuolla" ym. Puhuivat myös tunnistettavasti henkilöistä koko nimillä, hetuilla ja jopa osoitteita kuulin sekä kuvauksia terveydentilasta. Jossain vaiheessa tajusivat, että olin kuullut puhuttavan, koska minua hoitanut lääkäri kävi vaivaantuneena vetämässä auki jääneen oven kiinni.

Nyt taidat vähän liiotella. Vai onko sulla vähän harhoja? Henkilökunnan huoneessako oikein puhuttiin että kuule kun henkilöllä130472-195X oli hyppykuppa. Tai että kun sillä Kappelimäentie 4 A 17 tyypillä oli paise persuuksissa.

En ole harhainen, kiitos kysymästä. Samaisesta huoneesta nimittäin soitettiin johonkin toiseen paikkaan, ja juuri siinä yhteydessä lääkäri/hoitaja luettelivat kaikki henkilöihin liittyvät tiedot. Etu- ja sukunimi, osoite, hetu ja hoidon peruste.

PS. Hoida oma lääkityksesi kuntoon.

Sain kerran kipukohtauksen, jonka syytä ei tiedetty. En pystynyt kävelemään, enkä seisomaan ja hengittäminenkin oli pinnallista. Kipu oli pahempaa kuin synnyttäminen, silmissä musteni vähän väliä.

Mieheni lähti viemään minua sairaalan päivystykseen kesken kesäjuhlien. Minulla oli juhlavaatteet päälläni ja oli sateinen ja kurainen päivä. Perillä aula oli täynnä potilaita, eikä ollut istumapaikkaa missään. Pinnistelin pystyssä ja itkin kivusta, kun mentiin ilmoittautumaan. Siellä asiakaspalvelija naputteli tietokoneella jotain, eikä edes katsonut meitä. Ymmärrän, että oli asia kesken, mutta minulta petti jalat alta kivusta siinä seistessä ja rojahdin kuraiselle lattialle. Mieheni hätääntyi, kun asiakaspalvelija edelleen vain naputteli tietokoneelle jotain, eikä vastannut hätääntyneelle miehelleni mitään. Makasin siinä kuraisella lattialla kaksi minuuttia, mies yritti lohduttaa ja työntää takkiaan alleni, hoitajat menivät ohi katsomatta minuun. Muistan, miten mies kysyi asiakaspalvelijalta koko ajan hätääntyneempänä, että kuuletko sinä minua, näetkö, että vaimolta petti jalat ja saisiko tänne lääkärin paikalle.

Lopulta asiakaspalvelija lopetti naputtelun ja kysyi, mikä vaivaa. Mies sanoi, ettei tiedetä, hirveät kivut, kuten näet ja lääkäriin pitäisi päästä. Tottakai mies oli hätääntynyt ja puhui hätääntyneellä äänellä. Asiakaspalvelija oli tympääntynyt ja kysyi todella typeriä kysymyksiä, kuten paljonko vaimo on juonut ja mitä on ottanut, onko ensimmäinen kerta ja voisiko vaimo nousta sieltä lattialta kertomaan asiansa itse..

Päästiin lääkäriin lopulta ja sama meno jatkui. Lääkäri puhui todella huonosti suomea tai edes englantia. Ei ymmärtänyt oikein mitään, mitä mieheni yritti kertoa. Itse on pystynyt enää edes kunnolla puhumaan. En pystynyt kivultani istumaankaan, joten pyysin mennä makaamaan tutkimuspöydälle. Ei käynyt, joten hetken istuttuani pyörryin. Tutkimuspöydällä lääkäri ei tutkinut minua mitenkään, kyseli vain edelleen että mitä olen ottanut (en mitään, edes kuohuviinilasillista), olenko yrittänyt aiemminKIN itsemurhaa ja monta kertaa sanoi, että nyt vain kannattaisi kertoa, mitä lääkkeitä tai huumeita on ottanut. Mies hermostui ja korotti ääntään, sanoi, että haluaa suomenkielisen lääkärin paikalle. No tuo lääkäri soitti vartijat paikalle.

Sain särkylääkkeen ja pyydettiin menemään aulaan odottamaan ja katsomaan, josko kipu lähtisi. No ei lähtenyt, paheni vain. Lopulta yksi (suomalainen) lääkäri tuli paikalle ja saatiin selitettyä tilanne. Hän otti meidät vakavasti ja alkoi tutkia enemmän. Minulta meni kivusta taas taju.

Kipu oli säteilykipua vatsassa olevasta kasvaimesta, joka oli kasvanut niin isoksi, että painoi hermoa. Kipu säteili olkapäähän. 

Malmin päivystys. Ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Tämä ei nyt sinänsä ole loukkaava kokemus, hieman nolo vain. Olin kerran lääkärillä tarkastettavana peräpukamien takia ja siellä oli opiskelija ja kysyivät kyllä että sopiiko hänen olla huoneessa. Ei siinä mitään, mutta kyseessä oli nuori naisopiskelija ja lääkäri sanoi hänelle että tulee katsomaan kun hän tarkastaa persaukseni. Neuvoi sitten että tällain ja tällain katsot ja tunnustelet ja levitteli siinä persaustani tytön seistessä vieressä. Minua hävetti kyllä paljon sillä hetkellä vaikka on toinenkin puoli tarkastettu opiskelijan katsoessa.

Hävetti myös kerran kun olin ensiavussa kovien vatsakipujen ja kuumeen takia. Tulehdusarvot olivat myös reippaasti koholla ja oma lääkärini halusi tarkistaa ettei sapessa ole vikaa kun suuri osa kivuista oli ylävatsalla, mutta oli alavatsakipujakin joten laittoi ensiapuun. Joku hoitaja paineli vatsaani ja sanoi että pitää odottaa lääkärin tuloa. Lääkäri tuli sitten ja kyseessä oli todella komea nuori mies. No paineli ensin vatsaa ja sanoi sitten että epäilee olevan kyseessä tulehduksen pikkulantion alueella eikä sapessa. Sanoi että hänen pitää painella sisältä ja ulkoa samaan aikaan. Minä punastuin ja ajattelin vain että voi ei, miksi juuri sen komean lääkärin pitää se tehdä. Mua hävetti todella paljon kun siinä paineli sisältä ja ulkoa ja sattui niin että oli pakko ulvahdella. Siinä sitten sanoi että on melko varma että on kohdussa tulehdus mutta kokeet ja ultra varmistavat. Hymyili siinä ja toivotteli hyvää vointia. Takeltelin jotain typerää vastaukseksi. Tiedän toki että työtään vain teki, mutta minulla on kamala ujous jo muutenkin kun mies on mielestäni komea. Sitten kun sellainen menee ronkkimaan alakerrasta niin hävettää vielä enemmän. Jouduin silloin olemaan kolme päivää syömättä kun oli harmikseni viikonloppu eikä voitu varmistaa ennen maanantaita. Oli kyllä kurjat kolme päivää kun ei saanut syödä tai juoda edes vettä kuin tilkan antibiootin kanssa. Muuten olin tipassa. Tuota lääkäriä en enää nähnyt.

Yleensä minua ei mitenkään haittaa mitkään tutkimukset, eivät opiskelijatkaan ja ajattelen että täytyy heidän saada kokemusta, eivätkä kaikki välttämättä anna olla mukana tuollaisissa perätutkimuksissa tms. muuten vähän intiimimmeissä tutkimuksissa. Mutta nämä kaksi kertaa vain jäivät mieleen kun häpesin näillä kerroilla.

Jäin auton alle ja ambulanssikuski sanoi kaverilleen, sammuta pillit, ei se tuosta enää herää.

Esikoiseni joutui astmatutkimuksiin 7v, olimme käyneet 2 kertaa tutkimuksissa ja yllättäen olin merkinnyt kolmannen vast ottoajan väärälle päivälle. Kun sitten menin lapseni kanssa päivää myöhässä, hoitaja huusi naama punaisena että " Tänne ei teillä ole enää asiaa. Turha tulla enää hakemaan apua." Lähdin paniikissa kotiin, mietin päivän, pari, ja soitin terveyskeskukseen. Kiitän luojaani, että saimme lääkärin, jonka avulla saimme avun jo kerta käynnillä. Terveiset lastensairaalan hoitaja "Kuuselalle" huudoista, saimme avun tksta. Tämän jälkeen en ole sekoittanut yhtään ajanvarausta, enkä ole myöhästynyt sekuntiakaan mistään tapaamisesta.

Olin 18-vuotias kun aloin odottamaan poikaani. Oli ensimmäinen neuvolakäynti ja ensimmäiseksi tämä sitten pamautti että oliko vahinko. Taisi kumminkin huomata, että ihan fiksuja ja kypsiä ollaan ikäiseksemme, että saatiin sitten ystävällistä palvelua kyllä aina jälkeenpäin.

Työskentelen itse myyjänä myöskin ja joskus näitä asiakaspalvelu ketjuja lukiessa hieman ihmetyttää. Meillä pomo edellyttää, että asiakkaita tervehditään ja kysytään tarvitseeko hän apua. Jos ei tarvitse, itse kyllä annan katsella rauhassa, mutta tottakai sanon että jos mieleen tuleekin jotakin autan mielelläni. En ymmärrä, miksi jotkut suuttuvat tästä, sillä jos apua ei tarjota joku varmaan suuttuu siitäkin, että olipas se myyjä epäystävällinen.

Tuputtaminen on minusta huonoa palvelua, ainakin itse koen sen rasittavana, kun olen sanonut että kiitos vain katselen. Silti myyjä seuraa perässä ja saattaa tulla sovituskopin taakse huutelemaan. Meillä on yksi tällainen työkaveri, joka silti menee usein palvelemaan vaikka hänelle olisi sanottu että apua ei tarvita, se joskus hävettää minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän tonne hoitoalalle aina kertyy noita ihmeen kylmiä ja vittumaisia ihmisiä. Aina on ollut keski-ikäinen nainen tämä vittumainen hoitaja joka omalle kohdalle osunut.

Jos ottaa huomioon minkälaisia päihde- ja väkivaltaongelmaisia vittupäitä siellä päivystyksessä jatkuvasti ramppaa aiheuttamassa häiriötä, alkaa sen kylmyyden ja kyynisyydenkin jotenkin ymmärtää. En kuitenkaan yleistäisi, itselleni on sattunut ystävällisiä ja todella ammattitaitoisia hoitajia. Toisaalta en ramppaa siellä ruinaamassa rauhoittavia tai aiheuttamassa häiriötä.

Et sä voi kostaa muiden asikkaiden vittupäisyyttä kaikille. Ei kampaajakaan voi haukkua asiakasta pystyyn, koska edellinen asiakas oli hankala. Tai tarjoilija raivota pää punaisena "TILAA JO SE RUOKA, ÄLÄKÄ HIDASTELE SIINÄ! OOTKOS NOIN NIRSO VAI!!?" Ja tarjoilijat joutuvat kohtaamaan saman verran elleivät enemmänkin vaikeita asiakkaita/narkkeja/juoppoja. Vaihtaisi lääkäri alaa jos ei empatiakyky ja asenne riitä.

Vierailija kirjoitti:

15-vuotiaana yritin hakea e-pillereitä akneeni. Terkkari tiukkasi monta kertaa, minkä ikäinen poikaystäväni on, onko hän reippaasti täysi-ikäinen eikä hän uskonut kun sanoin etten seurustele enkä ole koskaan harrastanut seksiä. Reseptiin kirjoitti syyksi raskauden ehkäisyn, kun ei uskonut minua. Reseptiä seurasi raivokas riita kotona äitini kanssa ja pillerit jäi saamatta. Kivat aknearvet jäi.

Ne kirjoittavat aina raskauden ehkäisyn syyksi jostain syystä. Itsekin hommasin pillerit todella epäsäännöllisten kuukautisten takia (sattoi yhtäkkiä olla useiden kuukausien väli), ja joka kerta reseptien uusimisen jälkeenkin paketissa lukee "raskauden ehkäisyyn". Ihan mielenkiinnosta, miksi vanhempasi eivät antaneet sinun aloittaa pillereitä? Kuulostaa todella oudolta, varsinkin jos luulivat raskauden ehkäisyn pitävän paikkansa luulisi heidän haluavan sinun käyttävänkin sitä ehkäisyä... o_O

Viime vuoden puolella minulle tuli tuskaiset vatsakivut ja mieheni vei minut sairaalan päivystykseen. Olin ihan kippurassa ja pystyin hädin tuskin kävelemään. Vastassa oli nuori, ylimielisen oloihen naislääkäri sekä vanhempi, elämäänsä kyllästyneen oloinen hoitaja. Molemmat katsoivat minua siihen tyyliin että näyttelen, ja asenteensa olivat sen mukaiset. Hyvä kun pystyin vastaamaan heidän esittämiin kysymyksiin, koska kipu oli niin käsittämätön. Näytin silti selkeästi alueet johon sattuu ja mihin kipu säteilee.

Minulle annettiin närästyslääkettä ja lähetettiin kotiin!

Ei mennyt kuin pari viikkoa niin samanlainen kohtaus, eri ihmiset ottivat minut vastaan kuin viimeksi, ja totesivat tulehduksen, joten jouduin kiireelliseen sappileikkaukseen! Kohteluni oli silti melko kylmäkiskoista.

Olen usein kuullut että monet valittavat sitä että Suomessa heitä ei uskota sairaaloissa, terveyskeskuksissa jne eli siksi ahdistaa mennä hakemaan apua vaivoihin. Ensin menet nöyryytettäväksi mutta lasku tulee aina perässä.

Nyt olen samaa mieltä, tuon kokemuksen jälkeen.

Olen asunut työni takia Tanskassa ja Ruotsissa, ja siellä sairaalassa ja terveyskeskuksissa oli todella lämminhenkistä, auttavaa, osaavaa ja huolehtivaa henkilökuntaa eikä kukaan ole kyseenalaistanut sinun hoitoon hakeutumistasi, taustojasi ym. Jouduin käydä siellä mm. hoitajalla ja gynellä ehkäisyn vuoksi, ja hoitajilla ja lääkäreillä keuhkoputkentulehduksen ja migreenikohtauksen vuoksi. Aivan eri tasoista touhua kuin tämä suomalainen itäblokkimeininki!

Mummini oli toipumassa isohkosta leikkauksesta sairaalassa. Hänellä ei ollut aiemmin ollut mitään muistihäiriöitä, ei dementia tms. Eräänä päivänä hän oli sekava ja kertoili höpöjuttuja. Lähtiessäni kerroin tästä kansliassa hoitajille, että on tänään kovin sekava. Vastaukseksi tuli tylyllä äänensävyllä: Voi voi, kun siihen ei ole mitään lääkettä. Tarkoitukseni oli vain informoida hoitohenkilökuntaa, auttaa heitä siis, he kun eivät ehkä samalla tavalla huomaa, kun potilas puhuu höpöjä. Minulle tuli niin paha mieli, että pakko oli vähän itkeä, kun pääsin ulos.

(seuraavana päivänä mummi sai aivoveritulpan ja vaipui tajuttomuuteen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15-vuotiaana yritin hakea e-pillereitä akneeni. Terkkari tiukkasi monta kertaa, minkä ikäinen poikaystäväni on, onko hän reippaasti täysi-ikäinen eikä hän uskonut kun sanoin etten seurustele enkä ole koskaan harrastanut seksiä. Reseptiin kirjoitti syyksi raskauden ehkäisyn, kun ei uskonut minua. Reseptiä seurasi raivokas riita kotona äitini kanssa ja pillerit jäi saamatta. Kivat aknearvet jäi.

Ne kirjoittavat aina raskauden ehkäisyn syyksi jostain syystä. Itsekin hommasin pillerit todella epäsäännöllisten kuukautisten takia (sattoi yhtäkkiä olla useiden kuukausien väli), ja joka kerta reseptien uusimisen jälkeenkin paketissa lukee "raskauden ehkäisyyn". Ihan mielenkiinnosta, miksi vanhempasi eivät antaneet sinun aloittaa pillereitä? Kuulostaa todella oudolta, varsinkin jos luulivat raskauden ehkäisyn pitävän paikkansa luulisi heidän haluavan sinun käyttävänkin sitä ehkäisyä... o_O

Vähän aiheen ohi, mutta minuakin kiinnostaisi tietää, että miksi joihinkin lääkkeisiin kirjataan käyttötarkoitukseksi sen asian hoitaminen, mihin lääkettä yleensä käytetään, vaikka lääke olisikin sillä kertaa määrätty jonkin muun syyn vuoksi. Te sanotte, että ehkäisypillerimääräyksissä lukee aina "raskauden ehkäisyyn", vaikka kaikki tietävät, että niitä käytetään muuhunkin. Minä taas käytän yleisesti masennuslääkkeenä käytettyä Valdoxania ja siinä lukee aina, että "masennuksen hoitoon", vaikka minulla sillä hoidetaankin post-traumaattisesta stressihäiriöstä johtuvia ahdistusta ja väsymystä. Eihän minulla ole koskaan masennusta ollutkaan.

Vähän pelottaa, että missä kaikkialla nämä virheelliset käyttötarkoitukset lukevat. Jos se on vain se yleinen teksti, mikä printataan kaikkiin lääkepaketteihin potilaasta riippumatta, niin oo koo. Silloin kaikki ammattilaiset varmaan tietävät, ettei se teksti kerro mitään yksittäisestä lääkkeenkäyttäjästä. Mutta mitä jos se lukee jossain muualla potilaan tiedoissa? Kiva, jos tästä joutuu vaikka sairaalaan ja siellä ne sitten katsovat, että "jahas, tällä hoidetaan masennusta tällä lääkkeellä, no meillä ei osastolla käytetä tätä lääkettä niin kokeillaanpa me hoitaa tätä hänen masennustaan tällä toisella masennuslääkkeellä, joka ei kuitenkaan sovi post-traumaattisen stressihäiriön oireiden helpottamiseen, mutta eihän se haittaa, kun tällä henkilöllä hoidetaan masennusta eikä post-traumaattista stressihäiriötä".

Kun käyn vanhempieni luona kylässä, he aina juoruilevat minulle muista paikkakuntalaisistaan, olivat sitten sukua, tuttavia, vanhojen koulukavereideni vanhempia tai sellaisiakin, joista en ole koskaan kuullutkaan. Viimeksi sitten havahduin kesken näiden kertomusten, että nämä ovat yllättävän tarkkoja tietoja toisten arkaluontoisista sairauksista ja nämä juorujen kohteet ovat sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole vanhempieni kanssa edes jutteluväleissä saati että kertoisivat peräsuolen syövästä, kohdunpoistoista yms. Kysyin, mistä he tietävät. Paikkakunnan apteekkari kuulemma kertoo. Sinänsä ei ehkä sovi otsikon alle, koska vanhempieni mielestä ko. apteekkari ei taida olla ollenkaan tyly, päinvastoin oikein miellyttävä ja seurallinen tapaus. Nämä juorujen kohteet eivät varmasti kuitenkaan arvostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15-vuotiaana yritin hakea e-pillereitä akneeni. Terkkari tiukkasi monta kertaa, minkä ikäinen poikaystäväni on, onko hän reippaasti täysi-ikäinen eikä hän uskonut kun sanoin etten seurustele enkä ole koskaan harrastanut seksiä. Reseptiin kirjoitti syyksi raskauden ehkäisyn, kun ei uskonut minua. Reseptiä seurasi raivokas riita kotona äitini kanssa ja pillerit jäi saamatta. Kivat aknearvet jäi.

Ne kirjoittavat aina raskauden ehkäisyn syyksi jostain syystä. Itsekin hommasin pillerit todella epäsäännöllisten kuukautisten takia (sattoi yhtäkkiä olla useiden kuukausien väli), ja joka kerta reseptien uusimisen jälkeenkin paketissa lukee "raskauden ehkäisyyn". Ihan mielenkiinnosta, miksi vanhempasi eivät antaneet sinun aloittaa pillereitä? Kuulostaa todella oudolta, varsinkin jos luulivat raskauden ehkäisyn pitävän paikkansa luulisi heidän haluavan sinun käyttävänkin sitä ehkäisyä... o_O

Vähän aiheen ohi, mutta minuakin kiinnostaisi tietää, että miksi joihinkin lääkkeisiin kirjataan käyttötarkoitukseksi sen asian hoitaminen, mihin lääkettä yleensä käytetään, vaikka lääke olisikin sillä kertaa määrätty jonkin muun syyn vuoksi. Te sanotte, että ehkäisypillerimääräyksissä lukee aina "raskauden ehkäisyyn", vaikka kaikki tietävät, että niitä käytetään muuhunkin. Minä taas käytän yleisesti masennuslääkkeenä käytettyä Valdoxania ja siinä lukee aina, että "masennuksen hoitoon", vaikka minulla sillä hoidetaankin post-traumaattisesta stressihäiriöstä johtuvia ahdistusta ja väsymystä. Eihän minulla ole koskaan masennusta ollutkaan.

Vähän pelottaa, että missä kaikkialla nämä virheelliset käyttötarkoitukset lukevat. Jos se on vain se yleinen teksti, mikä printataan kaikkiin lääkepaketteihin potilaasta riippumatta, niin oo koo. Silloin kaikki ammattilaiset varmaan tietävät, ettei se teksti kerro mitään yksittäisestä lääkkeenkäyttäjästä. Mutta mitä jos se lukee jossain muualla potilaan tiedoissa? Kiva, jos tästä joutuu vaikka sairaalaan ja siellä ne sitten katsovat, että "jahas, tällä hoidetaan masennusta tällä lääkkeellä, no meillä ei osastolla käytetä tätä lääkettä niin kokeillaanpa me hoitaa tätä hänen masennustaan tällä toisella masennuslääkkeellä, joka ei kuitenkaan sovi post-traumaattisen stressihäiriön oireiden helpottamiseen, mutta eihän se haittaa, kun tällä henkilöllä hoidetaan masennusta eikä post-traumaattista stressihäiriötä".

Käsittääkseni kirjatulla käyttötarkoituksella on jotain vaikutusta Kelakorvaukseen, tai ainakin ennen oli.

Kela korvaa lääkkeen silloin kun sitä käytetään siihen tarkoitukseen mihin kela sen on hyväksynyt. Siksi niihin kirjotetaan se syyksi.

Sinä joka et niitä e pillereitä saanut , eiköhän ongelma ollut enemmän äidissäsi kuin terveydenhoitajassa.

Vierailija kirjoitti:

Sain kerran kipukohtauksen, jonka syytä ei tiedetty. En pystynyt kävelemään, enkä seisomaan ja hengittäminenkin oli pinnallista. Kipu oli pahempaa kuin synnyttäminen, silmissä musteni vähän väliä.

Mieheni lähti viemään minua sairaalan päivystykseen kesken kesäjuhlien. Minulla oli juhlavaatteet päälläni ja oli sateinen ja kurainen päivä. Perillä aula oli täynnä potilaita, eikä ollut istumapaikkaa missään. Pinnistelin pystyssä ja itkin kivusta, kun mentiin ilmoittautumaan. Siellä asiakaspalvelija naputteli tietokoneella jotain, eikä edes katsonut meitä. Ymmärrän, että oli asia kesken, mutta minulta petti jalat alta kivusta siinä seistessä ja rojahdin kuraiselle lattialle. Mieheni hätääntyi, kun asiakaspalvelija edelleen vain naputteli tietokoneelle jotain, eikä vastannut hätääntyneelle miehelleni mitään. Makasin siinä kuraisella lattialla kaksi minuuttia, mies yritti lohduttaa ja työntää takkiaan alleni, hoitajat menivät ohi katsomatta minuun. Muistan, miten mies kysyi asiakaspalvelijalta koko ajan hätääntyneempänä, että kuuletko sinä minua, näetkö, että vaimolta petti jalat ja saisiko tänne lääkärin paikalle.

Lopulta asiakaspalvelija lopetti naputtelun ja kysyi, mikä vaivaa. Mies sanoi, ettei tiedetä, hirveät kivut, kuten näet ja lääkäriin pitäisi päästä. Tottakai mies oli hätääntynyt ja puhui hätääntyneellä äänellä. Asiakaspalvelija oli tympääntynyt ja kysyi todella typeriä kysymyksiä, kuten paljonko vaimo on juonut ja mitä on ottanut, onko ensimmäinen kerta ja voisiko vaimo nousta sieltä lattialta kertomaan asiansa itse..

Päästiin lääkäriin lopulta ja sama meno jatkui. Lääkäri puhui todella huonosti suomea tai edes englantia. Ei ymmärtänyt oikein mitään, mitä mieheni yritti kertoa. Itse on pystynyt enää edes kunnolla puhumaan. En pystynyt kivultani istumaankaan, joten pyysin mennä makaamaan tutkimuspöydälle. Ei käynyt, joten hetken istuttuani pyörryin. Tutkimuspöydällä lääkäri ei tutkinut minua mitenkään, kyseli vain edelleen että mitä olen ottanut (en mitään, edes kuohuviinilasillista), olenko yrittänyt aiemminKIN itsemurhaa ja monta kertaa sanoi, että nyt vain kannattaisi kertoa, mitä lääkkeitä tai huumeita on ottanut. Mies hermostui ja korotti ääntään, sanoi, että haluaa suomenkielisen lääkärin paikalle. No tuo lääkäri soitti vartijat paikalle.

Sain särkylääkkeen ja pyydettiin menemään aulaan odottamaan ja katsomaan, josko kipu lähtisi. No ei lähtenyt, paheni vain. Lopulta yksi (suomalainen) lääkäri tuli paikalle ja saatiin selitettyä tilanne. Hän otti meidät vakavasti ja alkoi tutkia enemmän. Minulta meni kivusta taas taju.

Kipu oli säteilykipua vatsassa olevasta kasvaimesta, joka oli kasvanut niin isoksi, että painoi hermoa. Kipu säteili olkapäähän. 

Malmin päivystys. Ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Olen lukenut koko ketjun ja kihisen raivosta.

Ei pitäisi vissiin lukea näitä.

Ensimmäinen huono kokemukseni on terveyskeskuksesta. Olin 17-vuotias ja kesätöissä  kyseisen terveyskeskuksen pihalla kitkemässä kukkapenkkejä.  Olin palannut pari päivää aikaisemmin matkalta, jossa olin saanut kaatumisen seurauksena ison haavan polveen, eikä haava ollut parantunut kunnolla. Se aukesikin sitten kykkiessäni kukkapenkissä ja verta vuoti aika reippaasti. Menin terveyskeskukseen sisään, jossa selitin tekeväni pihalla hommia ja kysyin voisinko saada  laastarin jalkaan. Tiskin takaa keski-ikäinen mieshoitaja katsoi minua pitkin nenänvartta ja totesi, että "on täällä muutkin kaatuilleet".

Toisella kerralla olin kampaajalla. Hiuslaatuni on luonnostaan melko paksu ja tästäkös kampaaja tuntui närkästyneen. Koko leikkauksen ajan hän valitti, miten hankalaa tukkaani on muotoilla "kun tää on niin paksu, yyhhh". Lopuksi hän totesi uuden kerrosleikatun tukkani myötä, että "nyt ei oo sulla enää sellainen mummotukka!" En mennyt kyseiseen putiikkiin enää.

Menin vaateliikkeeseen, jossa oli yksi myyjä paikalla. Olin ainoa asiakas, mutta myyjä ei tervehtinyt eikä tullut pyytämään tarvitsenko apua. Mutta paras tuli, kun puhelin soi takahuoneessa.. Myyjä meni vastamaan: "No moi...ei mulla tässä mitään, kerro vaan..." 

Kävelin ulos ostamatta mitään, vaikka etsimäni vaate oli jo käsissäni...

Ketju poistuu 100% varmuudella ihan pian. Syy: hernepuska menee joillakin henkilöillä henkitorveen.