Tylyt asiakaspalvelukokemukset kaupoissa/terveydenhuollossa jne...

Kerran kun ostin eineksiä kaupasta, niin kassa, noin 30 -kympinen nainen, sanoi että hän kyllä tekee ruuat kotona alusta asti itse eikä käytä ollenkaan eineksiä.  Ei kai kaikki intiaanit kanootissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin päivystykseen suuren avohaavan takia, jonka koira oli puraisemalla aiheuttanut. Pääsin kyllä nopeasti sisään, mutta jouduin odottamaan melko kauan kirurgin arviota tilanteeseen, koska hän oli kiinni leikkauksessa. Tässä siis ei ollut mitään ongelmaa vaan siinä siinä, että minut laitettiin odottamaan jatkohoitoa henkilökunnan huoneen viereen ja sieltä kuului taivastelua tilanteestani "Voi kamala, tollaseen voi oikeasti kuolla" ym. Puhuivat myös tunnistettavasti henkilöistä koko nimillä, hetuilla ja jopa osoitteita kuulin sekä kuvauksia terveydentilasta. Jossain vaiheessa tajusivat, että olin kuullut puhuttavan, koska minua hoitanut lääkäri kävi vaivaantuneena vetämässä auki jääneen oven kiinni.

Voisko joku hoitohenkilökuntaan kuuluva valaista hiukan, että miksi näitä kailotetaan ovet auki ja kaiken kansan kuulleen. Tämä on nimittäin yleistä ja varsinkin päivystyksessä. Tietoja kysellään käytävällä, kansliassa puhutaan kovaan ääneen ovet auki ja papereita lojuu pöydillä niin, että kaikki tiedot näkyvät. Täällä päivystyksessä lääkäreillä on potilaslista pöydällä, siinä potilaiden nimet ja sosiaaliturvatunnukset. Tämä on joku selkeä käytäntö, koska näin on ollut joka kerta kun päivystyksessä olen käynyt ja halutessani helposti olisin voinut lukea siitä koko porukan tiedot.

Jouduin olemaan lapseni kanssa sairaalassa pidemmän aikaa ja tilanpuutteen vuoksi meitäkin palloteltiin, oltiin milloin varastossa, milloin kanslian sivuhuoneessa. Tämä potilaiden tietojen kailottaminen kovaan ääneen oli oikeasti häiritsevää, kun vieläpä se oli aika usein sellaista pahansuopaa juttua omaisista ja potilaista. Oltiin sentään lasten kirurgisella osastolla, että tuskin ne lapset tahallaan oli inhottavia. 

Tämä. Olen töissä "vaan" mainostoimistossa, mutta kun mennään esim. lounasravintolaan syömään, käännetään tietoisesti työmoodi pois päältä, vaikka kiireen takia olisi kätevää vaikka pallotella ideoita siinä syömisen lomassa. Koska olisi todella noloa ja tuhoisaa narahtaa siitä, että asiakkaiden asioita puhutaan juliksesti. Vaikka kyse on vaan jostain tyyliin kampanjasta tai visuaalisen ilmeen elementeistä. Emme koskaan puhu asiakkaista julkisessa tilassa. 

Mutta sairaanhoidossa potilasta voi jopa nöyryyttää tai ainakin kysellä hyvin henkilökohtaisia tietoja toisten edessä, potilaille voi nauraa toimistossa ovet auki, puhua pahaa heidän läheisistään jne. Vanhusten hoidossa erityisesti tunnutaan ajateltavan, ettei heillä ole lainkaan ihmisarvoa, heidän asioitaan voi huutamalla kysellä, tyyliin tuliko kakka aamulla. Vaikka vanhuksen kuulossa tai älyssä ei olisi mitään vikaa, ranne vaan on murtunut. Mummini oli just sairaalassa ja näin kuinka hän inhosi ja kärsi noista jutuista. 

Mä kävin hammaslääkärissä, koska poski turposi ja särky oli melkoista. Lääkäri otti sitten jonkinlaiset röntgenkuvat ja särystä ja lääkärin repimisestä huolimatta koetin pirteänä kysellä, että no mitäs siellä näkyi. Lääkäri tokaisi, että no hampaita näkyi. Menin sanattomaksi, ja lääkärikin varmaan vähän nolostui kun tajusi mitä oli töksäyttänyt. Kertoi sitten lyhyesti mitä kaikkea oli huomannut.

Minut raiskattiin 17-vuotiaana ja luonnollisesti se jättää suuret arvet ja satutti pahasti. Jouduin käymään sossussa alaikäisyyteni vuoksi, vaikken edes halunnut ja tilannetta ei todellakaan helpottanut, kun sossutäti tuumasi mulle: "Hyvä, kun on nyt virheistä ainakin opittu".

Terveydenhuollosta omatkin pahimmat kokemukseni. 

Parikymppisenä sain kamalan vatsataudin, joka ensin meni ohi mutta palasi sitten tuplasti kauheampana takaisin. En saanut pidettyä mitään nestettä sisälläni, ja isäni totesi että on parempi viedä minut sairaalaan. Pääsin ensiavusta nopeasti tarkkailuun, missä sain tipan käteeni ja jäin yksin kun isän piti palata töihin. Siinä sängyllä sitten olin nousemassa ylös vessaan kun oksensin, lattialle. Se ei ollut minullekaan mitään mieltä ylentävää, ja sitten siihen tuli laitoshuoltaja (sairaala-apulainen vai mikä se nimitys on) kommentoimaan, että onko pakko oksentaa siinä kun meidän pitää se sitten siivota? En saanut sanaa suustani, ja olo oli ihan kamala kaikin puolin. Aloin muistaakseni vain itkeä. 

Toinen kerta oli silmäpolilla, jossa olin esikoiseni kanssa. Siellä ensin hoitaja tarkastaa karsastuksen yms., ja sitten lääkäri katsoo loput. Olimme lapsen kanssa lääkärin huoneessa, kun tämä kysyy että onko meillä suvussa kaukotaitteisuutta. Vastasin, etten tiedä. Vieressä ollut hoitaja alkoi ihmetellä, että miten niin en tiedä? Vastasin hiljaa, että olen adoptoitu enkä tiedä sukurasitteistani yhtään mitään. Hoitaja oli kuitenkin sitä mieltä, että koska kyseessä on niin vakava asia, minun pitäisi ottaa selvää ja "päästä yli taustastani". 

Tällä kertaa sain suuni auki ja kerroin, ettei sellaisen selvittäminen ole kenellekään adoptoidulle helppoa ja että voi olla, etten silti saisi vastauksia koskaan. Kysyin vielä että entä kansainvälisesti adoptoidut jotka on jätetty vauvalaatikoihin ja joilla ei ole mitään hajua alkuperästään, entä he? Siihen hoitaja vastasi, ettei se ei olekaan niiden ihmisten oma vika. 

Olin aivan äimänkäkenä tuollaisesta ja todella vihainen, ja vihainen jo siitäkin että lääkäri seurasi keskustelua vierestä eikä sanonut mitään. Valitin asiasta eteenpäin ja sainkin vastauksen, jossa asiaa pahoiteltiin. Silti jäi todella paha maku suuhun tuosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena myöhästyin kesätöistä kun oranssin pankin kassa, ei ojentanutkaan vaihtamiani ruotsin kruunuja, vaan otti 15 min puhelun frendilleen. Olin siinä edessä koko tuon ajan. Kävin välillä viereiseltä kassalta kysymässä, voisko se ojentaa ne rahat siitä naapurin pöydältä. Ei voinut, kun ei oo sen asia. Sen ymmärrän, mutta tietty sekin kuuli ton puhelun ja näki rahat. Mitään en voinut kuin huitoa ja kuunnella viikonloppukuulumisjuttuja. Idiootti jatkaa vaan puheluaan ja minä tapitan edessä. Prosessi jäi "vähän" kesken kunnes puhelu lopulta päättyi.

Olikohan tarkoitus katsoa lähdenkö ilman rahoja ja jos palaan niin.. Ties miten paljon varasteli rahoja tuolla konstin vanhuksilta.

  Tuommoisessa tilanteessa voi mennä ja kysyä kuka on asiakasvastaava kun sinulla on kiire saada rahat.

Titteleillä ei oo mitään merkitystä tossa. Ko. Virkailija ojentaa rahat. Pyydän ens kerralla pankinjohtajan sit. Voipi vaan myöhästyä vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä4346 kirjoitti:

Olin kerran juhlissa, joiden päätteeksi päädyin tuntemattoman miehen pantavaksi. Olin tässä vaiheessa ihan sekaisin, enkä pystynyt sanomaan asiaan juuta enkä jaata. Mies ei viitsinyt käyttää kondomia.

Menin seuraavana päivänä pelonsekaisin tunnelmin apteekkiin ostamaan jälkiehkäisypilleriä, varmuuden vuoksi. Kysyin n. 50-vuotiaan proviisorin neuvoa. Tämä nainen alkoi erittäin halveksivaan äänensävyyn kailottaa, että ymmärränkö nyt varmasti, ettei tämä ole mikään pääsääntöinen ehkäisykeino. Meni kaikki voimat siihen, että sain pidettyä itseni rauhallisena ja kasassa. Kotona itkin häpeästä.

Musta tuntuu, että tämä on ihan määrätty sanottavaksi. Itse olen joutunut ottamaan hyvin monta jälkiehkäisyä, sillä käytän kortsuja ehkäisynä hormonaalisen sopimattomuuden takia ja ne tuppaavat kuivuuden takia repeämään aika usein. Joka kerta eri apteekeissa on mulle tämä sanottu. Tämä on sanonuttu myös kavereille, jopa sille joka raiskauksen jälkeen kävi hakemassa pillerin. Joten en ottaisi itseeni, joku ohjeistus vain.

Minua jäi häiritsemään, että onko jälkiehkäisy sitten pienempi paha kuin hormonaalinen ehkäisy, kun jälkiehkäisyn hormoniannos kuitenkin saa kehon omat hormonit raiteiltaan hyvinkin pitkäksi aikaa? Muitakin ehkäisyvaihtoehtoja voisi olla, jos hormonaalinen ei sovi eivätkä kondomit kestä käytössä. Mutta mikä tärkeämpää: jos kondomeilla on tapana mennä helposti rikki, voisi olla syytä kiinnittää enemmän huomiota siihen miten niitä käyttää. Varmistakaa että koko on oikea, ja jos luonnollinen kosteutus ei riitä, käyttäkää liukuvoiteita tai vastaavia. Ja mikä tärkeintä, varmistakaa, ettei liukuvoiteen sisältämät ainesosat haurastuta kondomia. Meilläkin meni aikanaan kondomi välillä rikki, en tosin hakenut jälkiehkäisyä vaan siistin vain itseni niin hyvin kuin pystyin koska olisin ollut valmis ottamaan vastuun jos jotain olisikin seurannut, mutta muutaman kerran jälkeen aloin huomata yhteyden esileikissä käytetyn liukuvoiteen ja kondomin hajoamisen välillä. Muuten kondomit kestivät hyvin rikkoamatta, eli kuivuuden hoitamalla oikeilla aineilla teilläkään ei pitäisi enää käydä rikkoutumisia, tai sitten kannattaa vaihtaa kondomimerkkiä ainakin kokeilun kannalta.

Nää mulle mieleen tulevat on kyl enemmän huvittavia kun tylyjä mut toki joku nämä olisi tylynäkin voinut ottaa...

Mä sain adhd-diagnoosin n. 20 v, silloin kun se ei ollut vielä niin "yleistä" ku nykyään... Ihmeteltiin siinä lääkärin vastaanotolla äitini kanssa että eikö sitten ole mitään tukitoimia, lääkitystä tms. Lääkäri totesi et ethän sä mitää apua tarvii ku sulla on asunto (kiitos vanhempieni tuen), et käytä huumeita etkä ole vaarassa joutua vankilaan... Ok...?

Toinen juttu on aikanaan tällä paikkakunnalla vaikuttaneesta apteekkarista joka ei kuulemma paljoa vaitiolovelvollisuuksista välittänyt vaan kailotti kovaan ääneen asiakkaiden tietoja. Mun kohdalla ei kyllä tällaista käynyt mutta olin ostamassa tiettyjä vitamiineja koirille, siis ihan ihmispuolelta, ja varmistelin et eihän näissä ole ksylitolia kun se on koirille vaarallista.... Apteekkari alkoi vaan naureskella mulle et ei pidä paikkaansa jne. jne., tyyliin tuo nyt on vaan tota koiraihmisten hurahtuneisuutta...

Aika kilttejä mulle ollaan oltu.... ;)

Olin vähän alle parikymppisenä gynekologin tarkastuksessa, kun kesken kaiken tutkimuspöydän viereinen ovi lävähti levälleen ja hoitaja paukahti sisään. Ei välittänyt edes laittaa ovea kiinni kun kävi selvittämässä asiaansa, tuona hetkenä aika tuntui kuluvan hyvin hitaasti :-D. Luonnollisesti käytävästä/odotustilasta oli suora näköyhteys muhun, onneksi ei sattunut olemaan ketään siellä sillä hetkellä. Tai ainakaan en huomannut.

Parikymmentä vuotta tämän jälkeen olin isossa vatsaleikkauksessa, kierroksella ollut lääkäri/leikkaava kirurgi jätti tarkastuksen jälkeen verhot levälleen ja muut huoneessa olleet / käytävällä ohikulkeneet pääsivät ihailemaan kyljestä kylkeen auki leikattua, turvonnutta ja veristä vatsaani, dreenejä ja katetreja pissapusseineen. Olin niin kipeä leikkauksen jälkeen ettei kauheasti haitannut, enemmän mietin kuinka moni haluaisi päästä todistamaan tuollaista näkyä. Näytin ja olo tuntui ihan ruumiilta :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä tilanteista kannattaa varmasti aina antaa palautetta/tehdä valitus. Ihan jo siitäkin syystä, ettei samaa toimintaa enää tapahtuisi ja jotta saisi itsekin päästyä asian yli.

Anonyymisti on vaikea jättää palautetta pikkupaikkakunnalla.

Anonyymillä palautteella ei tee yhtään mitään! On tosi hankala koittaa jäljittää tapahtumaa ja osallisia jne jos ei oel potilastietoa. Valitustahan ei tehdä ilkeyttä vaan siksi, että henkilökunta oppii. Alan ihmisenä voin kertoa, että meillä ainakin nämä vain luetellaan asioina, niistä oppiminen ei onnistu. Ihan ajanhukkaa.. Asiakkaalla on myös oikeus saada selvitys kohtelustaan ja anteeksipyyntö. Nimetön valitus auttaa ihan yhtä paljon itse asiaa, kuin tämä ketju..

Juurihan tänä viikonloppuna tänne kirjoitti raivostunut aspa kuinka joku oli KEHDANNUT antaa negapalautetta ja kuinka aikoo kostaan asian. Ilmeisesti jatkoi vielä aamuyöstä huutoaan humalassa. Aika pelottava

Sairaalassa ja yksityisellä lääkäriasemalla todella ala-arvoista käyttäytymistä henkilökunnalta muutamaan otteeseen kokenut. 

On sillä tavoin jäänyt mieleen, että suurta uudistusta terveyden huoltoon sopisi tehdä. Alkaen koulutuksesta ja ketkä noihin opinahjoihin pääsevät. Mielestäni pääsykokeet jo itsessään ovat osoittautuneet huonoksi mittariksi löytää hyvä tuleva lääkäri.

Ensimmäinen vuosi kaikille avoimeksi ja vain parhaat ja motivoituneimmat jatkavat. Joku pakollinen jakso vanhainkodissa työharjoittelussa ja päiväkodissa, niin nähdään ketkä tulevat ihmisten kanssa nöyrästi ja aidosti toimeen.

Lapsellani on krooninen sairaus, jonka takia hänen pitää käydä säännöllisesti verikokeissa. Lisäksi hänellä oli kova piikkikammo. Kun hän oli pienempi, sain häntä hoitavalta lääkäriltä neuvon ostaa emloja ja käyttää niitä ohjeen mukaan ennen labrakäyntiä. Kun lapsi oli "jo" tokaluokkalainen, laitoin hänelle vielä sen emlan, koska pelkäsi niin paljon. Meille osui sitten labrassa hoitsu, joka kuultuaan että lapsella oli ollut emla (joka oli poistettu hyvissä ajoin kuten ohjeessa sanotaan) alkoi ilkkua lastani, että kuinka noin iso vielä tarvitsee emlaa ja kuinka "tädin on nyt tooooosi vaikea ottaa verikoe, että nyt voi sitten sattua". Minä tietysti hermostuin hoitajalle noin epäammattimaisesta käytöksestä (en kuitenkaan huutanut, sanoin vaan normaalilla puheäänellä mutta tosi tiukasti - mullahan oli itkevä lapsi sylissäni), niin tämä hoitsu alkoi uhkailla minua, että pitääkö hänen kutsua apua, jotta minut saadaan pois vastaanottohuoneesta.

Se oli viimeinen niitti. Nousin lapseni kanssa ja sanoin, että sä et mun lapseen koske. Labrassa oli vuoronumerot käytössä, mutta kun viereinen ovi avautui, marssin lapsen kanssa sinne, selitin tilanteen lyhyesti ja ihana empaattinen hoitaja otti verikokeen.

Kun pääsin puhelimen ääreen, soitin kaupungin puhelinvaihteen kautta ko. eukon esimiehelle. Hän huokaisi, etten ole ensimmäinen, joka valittaa samasta henkilöstä.

Pari vuotta myöhemmin osuttiin taas saman hoitsun näytteenottoon. En tiedä mitkä varoitukset ja vihanhallintakurssit sillä oli niskassa, mutta nyt sen keino selvitä piikkikammoisen lapsen kohtaamisesta oli yliärsyttävä siirappinen hellanduudelilässytys.

Jouduin käymään sosiaalitoimistossa, jonot oli järkyttävän pitkät mutta onneksi käytössä oli vuoronumerojärjestelmä. Juuri ennen omaa vuoroani huomasin, että tietokoneelle oli jäänyt auki jonkun toisen asiakkaan pankkitiedot. Kun pääsin tiskille, mainitsin asiasta ja kysyin onko ok jos käyn vaan sulkemassa ne siitä rastista ts. katoavatko varmasti kunnolla ettei kukaan pääse kurkkimaan niitä. Olin yrittänyt itse sulkea niitä mutta jäivät siis sinne alas kuitenkin näkyviin.

Neuvonnantäti sanoi että joo katoavat ja jos viitsit sulkea sen ikkunan. Sinä aikana kun kävelin muutaman metrin koneelle ja napautin tiedot kiinni, täti otti vastaan puhelun ja palattuani sain istua 10 min tiskillä omalla vuorollani odottamassa että tätskä lopettaa toisen asiakkaan palvelemisen. Ystävällisyys palkitaan :-D

Mitenköhän tonne hoitoalalle aina kertyy noita ihmeen kylmiä ja vittumaisia ihmisiä. Aina on ollut keski-ikäinen nainen tämä vittumainen hoitaja joka omalle kohdalle osunut.

Joskus teininä vanhempi parturitäti huomautti kovaan ääneen, että "aijai, sulla on täällä niskassa aika mojova finni, minä otan varovasti ettei vaan puhkea". Myöhemmin vielä alkoi kertomaan tyttärestään, jolla oli ollut paha akne ja suositteli samaa lääkitystä kuin tyttärelleen. Kyllä hävetti, kun aihe oli muutenkin arka tuolloin...

Vierailija kirjoitti:

Voi että näitä apteekissa mielensä pahoittaneita. Jokaisesta luettavissa se oma häpeä omasta sairaudesta, tai siitä, että sossu maksaa. Vittu kun se on se on apteekkilaisille arkipäivää, ketään ei takuulla kiinnnosta paheksua teissä kumpaakaan, mutta itse otatte kaikki äänenpainot ja väärinkäsitykset sellaisina. Itsekaraisua nyt vähän ihmiset, ettei pillahdeta häpeään joka asiasta saatana!

Nyt en ymmärrä, mitä soperrat? Vuonna 2013 menin Hakaniemen apteekkiin, koska lunastin viereisestä Mehiläisestä reseptilääkkeen, joka koski gynekologista tulehdusta (kamalan NOLO tilanne kaikin puolin!). Apteekin kassa katsoi minua pistävästi ja oikein pitkään. Sanoi: Luepa nämä ohjeet sitten tarkkaan. Kysyin että mitä? Jolloin hän kailotti kaikkien jonossa olleiden kuullen ääntään: ÄLÄPÄ  SITTEN JUO NÄIDEN KANSSA MITÄÄN ALKOHOLIA, MUISTATKO NYT TÄMÄN. Ai että hävetti.

olin käynyt yksityisellä terveysasemalla, epäilivät umpparia ja lähettivat keskussairaalaan. no, mies sitten heitti  minut sairaalan pihaan  ja konkkasin kaksinkerroin sisään sekä suuntasin ilmoitusluukulle  "hei, kävin tuolla Terveystalolla ja lääkäri lähet..."

"IHAN SAMA KUKA SINUT LÄHETTI, TUOLTA SAA VUORONUMERON JA TUONNE VOI ISTUA!!!!

kipu ja järkytys yhdessä´saivat minut itkemään ja siitäkös tämä lasin takana istuva päivänsäde riemastui  lisää ,kun vuoronumeroni tuli " mihin sinua nyt koskee? lopeta itkeminen että  ymmärrän jotain!"

Kiitos syyllistyksestä kirjoitti:

Minut raiskattiin 17-vuotiaana ja luonnollisesti se jättää suuret arvet ja satutti pahasti. Jouduin käymään sossussa alaikäisyyteni vuoksi, vaikken edes halunnut ja tilannetta ei todellakaan helpottanut, kun sossutäti tuumasi mulle: "Hyvä, kun on nyt virheistä ainakin opittu".

Ei hemmetti...!

Gynekologi sanoi keskustelun alkajaisiksi yllättäen: "Sinä olet ihan keliaakikon näköinen. Ennen vanhaan ne olivat kyläyhteisöjen kummajaisia, erikoisia ja erilaisia ihmisiä." No, verikokeet otettiin ja vastaukset olivat negatiiviset.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen sairaanhoito on ihan omaa luokkaansa törkeydessä. Itse olen ollut palvelevalla puolella ja tarkkaillut monen kollegan työtapaa. Ikävä kyllä usein vaikuttaa siltä, että potilas on hoitotyössä välttämätön paha, jota saa ja pitää tylyttää, pompottaa ja vähätellä joka käänteessä. Itse yritän olla ystävällinen ja kohtelias, mutta monesti olen hävennyt koko systeemin puolesta kun olen saanut sivusta tarkkailla sairaiden ihmisten kiusaamista.

Yleensä itäblokin kulttuurin maissa toimitaan näin ja Suomi on enemmän tavoiltaan ja tyyliltään itäänpäin kallellaan kuin läntiseen eurooppaan, se on selvä ja ikävä kyllä näkyy käytöksessä, joka usein tylyä ja hymytöntä.