Tylyt asiakaspalvelukokemukset kaupoissa/terveydenhuollossa jne...

Vierailija kirjoitti:

Gynekologi sanoi keskustelun alkajaisiksi yllättäen: "Sinä olet ihan keliaakikon näköinen. Ennen vanhaan ne olivat kyläyhteisöjen kummajaisia, erikoisia ja erilaisia ihmisiä." No, verikokeet otettiin ja vastaukset olivat negatiiviset.

Tämä meni vähän koomisen puolelle. Olisin kussut siihen pöydälle naurusta jos mulle olisi sanottu noin.

Synnärillä ja mammografiassa. ei tajua miten niihin eksyykin itseensä ja työhönsä kyllästyneitä hoitajia. ja kait se on niin ettei kaupan tätin jutut niin loukkaa kun ei usein ole itseensä kohdistuva asia. 

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän tonne hoitoalalle aina kertyy noita ihmeen kylmiä ja vittumaisia ihmisiä. Aina on ollut keski-ikäinen nainen tämä vittumainen hoitaja joka omalle kohdalle osunut.

Jos ottaa huomioon minkälaisia päihde- ja väkivaltaongelmaisia vittupäitä siellä päivystyksessä jatkuvasti ramppaa aiheuttamassa häiriötä, alkaa sen kylmyyden ja kyynisyydenkin jotenkin ymmärtää. En kuitenkaan yleistäisi, itselleni on sattunut ystävällisiä ja todella ammattitaitoisia hoitajia. Toisaalta en ramppaa siellä ruinaamassa rauhoittavia tai aiheuttamassa häiriötä.

Äitini kaatui röntgenissä kun hoitaja oli vaatimalla vaatinut, että lannerankakuva on pakko ottaa seisten, vaikka vanha äitini oli selvästi sanonut, että jalat eivät oikein kanna parin päivän syömättömyyden ja valtavien tuskien takia. No, kun hänet sitten oli väkisin kammettu pyörätuolista ylös ja telineen eteen niin taju oli lähtenyt sillä hetkellä kun hoitaja oli kadonnut lyijyseinänsä taakse. Hirveät mustelmat oli muistona siltä reissulta, joka oli päätynyt leikkaussaliin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani on krooninen sairaus, jonka takia hänen pitää käydä säännöllisesti verikokeissa. Lisäksi hänellä oli kova piikkikammo. Kun hän oli pienempi, sain häntä hoitavalta lääkäriltä neuvon ostaa emloja ja käyttää niitä ohjeen mukaan ennen labrakäyntiä. Kun lapsi oli "jo" tokaluokkalainen, laitoin hänelle vielä sen emlan, koska pelkäsi niin paljon. Meille osui sitten labrassa hoitsu, joka kuultuaan että lapsella oli ollut emla (joka oli poistettu hyvissä ajoin kuten ohjeessa sanotaan) alkoi ilkkua lastani, että kuinka noin iso vielä tarvitsee emlaa ja kuinka "tädin on nyt tooooosi vaikea ottaa verikoe, että nyt voi sitten sattua". Minä tietysti hermostuin hoitajalle noin epäammattimaisesta käytöksestä (en kuitenkaan huutanut, sanoin vaan normaalilla puheäänellä mutta tosi tiukasti - mullahan oli itkevä lapsi sylissäni), niin tämä hoitsu alkoi uhkailla minua, että pitääkö hänen kutsua apua, jotta minut saadaan pois vastaanottohuoneesta.

Se oli viimeinen niitti. Nousin lapseni kanssa ja sanoin, että sä et mun lapseen koske. Labrassa oli vuoronumerot käytössä, mutta kun viereinen ovi avautui, marssin lapsen kanssa sinne, selitin tilanteen lyhyesti ja ihana empaattinen hoitaja otti verikokeen.

Kun pääsin puhelimen ääreen, soitin kaupungin puhelinvaihteen kautta ko. eukon esimiehelle. Hän huokaisi, etten ole ensimmäinen, joka valittaa samasta henkilöstä.

Pari vuotta myöhemmin osuttiin taas saman hoitsun näytteenottoon. En tiedä mitkä varoitukset ja vihanhallintakurssit sillä oli niskassa, mutta nyt sen keino selvitä piikkikammoisen lapsen kohtaamisesta oli yliärsyttävä siirappinen hellanduudelilässytys.

Mä oon 20 vuotias piikkikammoinen ja ilman emlaa en suostu verikokeeseen.  Ei ole onneksi vielä kukaan reagoinut noin.

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän tonne hoitoalalle aina kertyy noita ihmeen kylmiä ja vittumaisia ihmisiä. Aina on ollut keski-ikäinen nainen tämä vittumainen hoitaja joka omalle kohdalle osunut.

On niitä ihan hirveitä nuoriakin hoitajia. Ja toisaalta keski-ikäisiä ja mukavia. Näistä tosin moni alanvaihtaja.

Nimimerkillä vuodeosastoilla työskennellyt

En halua tilannetta enempää avata mutta kahdesti oulun alueella on sama sairaanhoitaja, joka hoitaa puhelimeen vastaamista ja akuuttiin tulevia potilaita, saanut itkemään.

Toisella kerralla (olin juuri käynyt mielenterveyshoitajalla ja muutenkin herkässä tilassa) en pystynyt ilmoittautumaan omalla henkilötunnuksellani akuuttivastaanottoon. Tuo hoitaja sitten alkoi raivoamaan kuinka olen väärässä paikassa ja ettei minulla ole mitään asiaa sinne jne. Lopulta karjaisin itse että voisitko kuunnella asiani loppuun kun et edes tiedä miksi olen täällä. Selityksen jälkeen sain kyllä vuoronumeron mutta purskahdin nolosti itkuun odotushuoneessa. Tuon hoitajan saisi kyllä oikeasti erottaa työstään.

Terveyshoitopuoli on kyllä kuin suoraan jostain aneemisista neuvostoliittolaisista elokuvista. Ollaan tylyjä ja äärimmäisen alentuvia. Pompotellaan ja vähätellään. Asiakas on tosiaan kuin välttämätön paha ja harvemmin tullut tilannetta, jossa olisi kokenut lääkäristyypin olevan aidosti kiinnostunut vastaanotolle tulleesta asiakkaastaan. Enemmmänkin tullut tunne, että mitä sinäkin turhista varmaan valitat ja mitä ajat oikein takaa. En minä sairaslomaa kirjoita. Enkä mitään muutakaan. 

Tyyli siis tämä - hyvin negatiivinen ja tylyttävä. Bakteerikammon takiahan nyt ei tarvitse edes tervehtiä kädestä - joka hvä syy sekin olla akateemisten tenttien läpäissyt ''etäinen''.

Sillä mitähän muuta nuo ovat. Valkoinen takki päälle vaan ja se ei tee heistä muuta kuin juuri ja juuri tentin läpäisseet duunarit, joilla valta kihahtaa saman tien päähän - kun oman tuolin saavat ja huomavaat mummojen kunnioittavan katseen.

En muista ainuttakaan empaattista lääkäriä. Yhden empaattisen hoitsun vuodelta käpy.

Mistä se johtuu tässä maassa..

Hakeuduin terveyskeskukseen virtsarakon ongelmien takia. Tuntui esim. että rakko ei koskaan tyhjene kunnolla. Lääkäri halusi tehdä tekstiksi katetroinnin, eli ensin piti käydä vessassa ja sitten katetrilla katsottiin paljonko rakkoon vielä jäin. Katetroinnin suoritti hoitaja, ja odottelin lääkärin jälkeen hoitajan kutsua odotustilassa.

Hoitaja tuli, ja hän alkoi kovaan äänen kailottaa että "SINUTKO PITI KATETROIDA? SIIS MILLOIN SINÄ OLET VIIMEKSI SAANUT PISSATTUA?"

Hän oli käsittänyt katetroinnin tarpeen väärin, ja luuli että hakeuduin lääkärille sen takia etten ollut virtsannut ollenkaan lähipäivinä. Yritin siinä sitten sopertaa että niin tämän piti olla sellainen testi millä vaan katsotaan paljonko rakkoon jää virtsaa.

Hävetti selostaa sitä siinä täydessä odotustilassa. Kaiken kukkuraksi tämä hoitaja ei jostain syystä löytänyt virtsaputkeani vaan yritti toistuvasti työntää katetria emättimeen. Kysyi vielä että onko sulle tehty joku leikkaus tänne alapäähän. Hämmennyin. Tuon jälkeen mietin vuosia että onko alapääni jotenkin epänormaali kun hoitaja kommentoi sen ulkomuotoa eikä löytänyt virtsaputken suuta. Joutui kutsumaan toisen hoitajan koittamaan onneaan kun ei itse onnistunut.

Tuon jälkeen menin yksityiselle ja sain mainiota hoitoa.

Kotona monesti tiirailin värkkiäni peilin kanssa ja vertailin netistä löytyviin kuviin. Ihan oikealla paikalla se virtsaputkeni on..

Hakeuduin terveydenhoitajalle pitkään jatkuneen masennukseni vuoksi. Olin siis muutama vuosi aiemmin samasta sairaudesta paniikkihäiriöllä höystettynä kärsinyt.

Noh, selitin nuo aikaisemmat sairaudet ja nykyhetken kuinka olo on kurja, lapsuuden traumaattiset perheväkivaltakokemukset, alkoholismin yms. Terkka sitten tuumasi "Joo, mut tosiaan mä tarvin nyt oikeesti jotain konkreettista, ei sinne psykologille niin vaan pääse". Lisäksi alkoi vielä aprikoimaan olenko oikeutettu heidän palveluihinsa (opiskeluterveydenhuolto kyseessä ja täysipäiväinen opiskelija olin).

Muuten olen apteekeissa saanut aina hyvää palvelua, mutta nuorena tyttönä olin ostamassa akneeni reseptivapaata lääkettä. Katselin niitä voiteita siinä ja henkilökuntaan kuuluva nainen tuli kysymään tarvitsenko apua. Sanoin sitten, että akneen etsin voidetta. Hän alkoi katsomaan kasvojani ja otti voidetuubin kädestäni ja totesi, että ei sulla mitään aknea ole, yksi finni vain. Jouduin siinä sitten selittelemään muiden kuullen, että mun akne ei olekaan kasvoissa vaan selässä, hyvä että en joutunut riisumaan vaatteitani ja näyttämään hänelle, että mulla todella on akne. Olisinhan voinut olla ostamassa sitä lääkettä vaikka jollekin muullekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että näitä apteekissa mielensä pahoittaneita. Jokaisesta luettavissa se oma häpeä omasta sairaudesta, tai siitä, että sossu maksaa. Vittu kun se on se on apteekkilaisille arkipäivää, ketään ei takuulla kiinnnosta paheksua teissä kumpaakaan, mutta itse otatte kaikki äänenpainot ja väärinkäsitykset sellaisina. Itsekaraisua nyt vähän ihmiset, ettei pillahdeta häpeään joka asiasta saatana!

Nyt en ymmärrä, mitä soperrat? Vuonna 2013 menin Hakaniemen apteekkiin, koska lunastin viereisestä Mehiläisestä reseptilääkkeen, joka koski gynekologista tulehdusta (kamalan NOLO tilanne kaikin puolin!). Apteekin kassa katsoi minua pistävästi ja oikein pitkään. Sanoi: Luepa nämä ohjeet sitten tarkkaan. Kysyin että mitä? Jolloin hän kailotti kaikkien jonossa olleiden kuullen ääntään: ÄLÄPÄ  SITTEN JUO NÄIDEN KANSSA MITÄÄN ALKOHOLIA, MUISTATKO NYT TÄMÄN. Ai että hävetti.

Minusta osoitat juuri pointtini oikeaksi. Ilmeisesti lääkkeesi oli Flagyl (tai Trikozol). Ja lääkeneuvontaa ei anneta reseptilääkkeistä kassajonossa, vaan reseptiloossissa. Vai oliko se pieni tiskiapteekki? Ketään asiakasta ei varmaan kiinnosta sulle annettu neuvo olla juomatta. Miten se kertoo sun juomisesta, muuten? Vaivaasi ei kukaan asiakas tiennyt.

Esität?! Voin sanoa, että 15.v työtätehneenä mun kopissa se esitys loppuis hyvin nopeesti. Ja juopot ei mene kenenkään ohi- ellei triage luokka ole A tai B. Kaikki potilaat hoidetaan luokituksen mukaan. Oli kännissä tai ei.

Tietäisit jos olisit oikeesti lukenut ne ohjeet.

Terveydenhuollossa olen törmännyt todella ikäviin hoitajiin ja lääkäreihin. Eräskin lääkäri totesi suoraan, että sairauslomaako olet tullut vinkumaan, kun ääni oli kadoksissa ja valtava nuha ja työssäni käytän ääntäni jatkuvasti. Toisten potilaiden tieoja olen kuullut lukemattomat kerrat, milloin puhelimessa, kun otetaan puhelu kesken minun palvelemiseni ja milloin ihan kotiin lähetettynä (on laitettu toisen henkilön paperit minulle). Gynekologilla on joka kerta laukannut porukkaa ovesta sisään kesken tutkimuksen ja ovi on tietenkin suoraan odotustilaan.

Minusta kyse on asenteesta. Ihan koko ammattikunnan asenteesta. Potilaan pitää vaan sietää se, että henkilökunta kailottaa kaikki tiedot, että yksityisyyttä ei ole ja että potilasvirran takia ei minkäänlaista empatiaa osoiteta. Koko systeemi on pielessä, koska kyse ei ole yksittäisistä tapauksista vaan käytännöstä. Ja monesti ne harvat poikkeuksetkin hairahtavat virheisiin, kun asiakaspalvelussa ovat niin yksin sen oman tyylinsä kanssa.

Hain apteekista raskaustestiä ja kohdalleni osui nuori, kiltti ja herttainen asiakaspalvelija (se ainoa, johon olen koskaan törmännyt). Ei kailotellut tietojani, oli hymyilevä ja ystävällinen mutta asiakastapahtuman päätteeksi kuiskasi iloisesti, että onneksi olkoon. Purskahdin itkuun ulkopuolella, koska olin saanut keskenmenon ja lääkäri oli käskenyt varmistaa raskaustestillä, onko jotain materiaalia jäänyt kohtuun.  Kun ei ole ystävällistä ja empaattista kulttuuria, eivät ne harvat ystävälliset osaa tehdä oikeanlaisia ratkaisuja. En tietenkään valittanut tästä herttaisesta asiakaspalvelijasta mutta tajusin tuolloin, että vikaa on koko systeemissä ja pahasti.

Menin erääseen ketjukahvilaan, jossa myydään salaatteja. Kysyin, voisiko salaatista vaihtaa yhden ainesosan pois allergiani takia, mutta myyjä ei suostunut.

"Me emme saa myydä muuta kuin listan mukaan tehtyjä tuotteita."

Enpä ole enää salaattia tai mitään muutakaan tuon ketjun liikkeissä syönyt.

Menin Husin sukup.tautien polille testattavaksi. Virkailija ei meinannut ottaa minua jonoon, koska en asunut Husin alueella, vaikka yritin selittää ettei omassa kotikunnassani ole vastaavaa paikkaa. Pääsin onneksi tutkittavaksi ja minut tutkinut hoitaja oli todella ystävällinen. :)

Hain apteekista emättimeen laitettavaa voidetta. Farmaseutti kailotti kovaan ääneen, miten voide pannaan emättimeen. Ei helv... Olisin voinut vajota maan alle.

"Ootko muuten vilkaissu, millainen potilas tuli tohon vitoseen."

Miessairaanhoitaja vinkkasi painokkaalla äänellä työkaverilleen, kun makasin vitospaikalla epilepsiakohtauksen jälkeen tokkuraisena. Hetken kuluttua toisen mieshoitajan kasvot ilmestyivät verhonraosta kurkkaamaan, millainen potilas olinkaan ja poistuivat taas verhon taakse.

Tiedoksi, se verho ei eristä ääntä eikä potilaita tarvitsisi kommentoida.

N26

Lääkäri kehotti minua laihduttamaan. Bmi:ni oli 23.

Olen aikuisena allergisoitunut kymmenelle ruoka-aineelle, osalle hyvin vakavasti. Usein olen saanut ystävällistä palvelua ravintoloissa/kurssikeskuksissa allergioideni suhteen ja minulle on järjestynyt jotain sopivaa ruokaa. Ilmoittauduin erääseen viikon kestävään koulutukseen ja kurssikeskuksesta ilmoitettiin, että perivät minulta 10 e ylimääräistä joka päivä, koska allergioita on noin monta. Keliakiaa tai muuta ruokarajoitusta sairastavilta ei peritty ylimääräistä, eikä mielestäni kuulukaan. En ole koskaan törmännyt aiemmin siihen, että monista allergioista "rangaistaisiin" näin - ei kukaan allergioita ole vapaaehtoisesti valinnut.