Lue keskustelun säännöt.
Tylyt asiakaspalvelukokemukset kaupoissa/terveydenhuollossa jne...
18.02.2017 |
Saiko kaupan kassa sinut itkemään? Kailottiko hoitaja terveyskeskuksessa tietojasi kovaan ääneen kaikkien kuullen? Kerätään tähän ketjuun tylyjä asiakaspalvelukokemuksia kaupoista, terveydenhuollosta jne.
Sain sairauskohtauksen töissä ja työkaverini vei minut päivystykseen (menin päivystyspolille sisään kuitenkin yksin). Päivystystiskillä minua alkoi itkettämään, kun en pystynyt kunnolla selittämään mikä minua vaivasi. Päivystänyt hoitaja katsoi minua tylysti ja rupesi heti kyselemään, mitä olen vetänyt. Siinä siisteissä työvaatteissani yritin selittää, etten ole mitään vetänyt vaan olen saanut sairauskohtauksen. Hoitaja vei minut lepäämään erilliseen tilaan, jäin yksin. 10 minuuttia myöhemmin hoitaja kävi kysymässä "onko vointi muuttunut äskeisestä?" Kerroin, että ei, mutta siinä vaiheessa hoitaja oli jo lähtenyt kävelemään. Onneksi joku nuori harjoittelija tuli käymään luonani ja otti tilani vakavasti, pääsin jatkohoitoon isompaan sairaalaan.
Ap
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni on varmaan ollut jonkun mielestä se epäasiallinen asiakaspalvelija Stockan Herkussa. Hän hykerteli tiskin takana, kun asiakkaat pyysivät koon mukaan numeroituihin rasioihin valmisruokia.
-Saisko kakkoseen noita lihapullia/valkosipulihärkää/kermaperunoita?
-Juu, toki. :'D
Hullulla on halvat huvit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
15-vuotiaana yritin hakea e-pillereitä akneeni. Terkkari tiukkasi monta kertaa, minkä ikäinen poikaystäväni on, onko hän reippaasti täysi-ikäinen eikä hän uskonut kun sanoin etten seurustele enkä ole koskaan harrastanut seksiä. Reseptiin kirjoitti syyksi raskauden ehkäisyn, kun ei uskonut minua. Reseptiä seurasi raivokas riita kotona äitini kanssa ja pillerit jäi saamatta. Kivat aknearvet jäi.
Terkkari ei kirjoita reseptejä akneen tai ehkäisyyn, eikä myöskään kirjaa reseptiin mitään syitä, Se on ihan lääkärin hommaa. Taisit nyt valehdella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on krooninen sairaus, jonka takia hänen pitää käydä säännöllisesti verikokeissa. Lisäksi hänellä oli kova piikkikammo. Kun hän oli pienempi, sain häntä hoitavalta lääkäriltä neuvon ostaa emloja ja käyttää niitä ohjeen mukaan ennen labrakäyntiä. Kun lapsi oli "jo" tokaluokkalainen, laitoin hänelle vielä sen emlan, koska pelkäsi niin paljon. Meille osui sitten labrassa hoitsu, joka kuultuaan että lapsella oli ollut emla (joka oli poistettu hyvissä ajoin kuten ohjeessa sanotaan) alkoi ilkkua lastani, että kuinka noin iso vielä tarvitsee emlaa ja kuinka "tädin on nyt tooooosi vaikea ottaa verikoe, että nyt voi sitten sattua". Minä tietysti hermostuin hoitajalle noin epäammattimaisesta käytöksestä (en kuitenkaan huutanut, sanoin vaan normaalilla puheäänellä mutta tosi tiukasti - mullahan oli itkevä lapsi sylissäni), niin tämä hoitsu alkoi uhkailla minua, että pitääkö hänen kutsua apua, jotta minut saadaan pois vastaanottohuoneesta.
Se oli viimeinen niitti. Nousin lapseni kanssa ja sanoin, että sä et mun lapseen koske. Labrassa oli vuoronumerot käytössä, mutta kun viereinen ovi avautui, marssin lapsen kanssa sinne, selitin tilanteen lyhyesti ja ihana empaattinen hoitaja otti verikokeen.
Kun pääsin puhelimen ääreen, soitin kaupungin puhelinvaihteen kautta ko. eukon esimiehelle. Hän huokaisi, etten ole ensimmäinen, joka valittaa samasta henkilöstä.
Pari vuotta myöhemmin osuttiin taas saman hoitsun näytteenottoon. En tiedä mitkä varoitukset ja vihanhallintakurssit sillä oli niskassa, mutta nyt sen keino selvitä piikkikammoisen lapsen kohtaamisesta oli yliärsyttävä siirappinen hellanduudelilässytys.Mä oon 20 vuotias piikkikammoinen ja ilman emlaa en suostu verikokeeseen. Ei ole onneksi vielä kukaan reagoinut noin.
Mitenkäs meinaat synnytyksestä selvitä?
20-vuotias on jo ulkona kohdusta.
Menin pienessä kaupungissa lääkärin vastaanotolle. Ajat olivat myöhässä ja odottamassa oli myös minua selvästi vanhempi mies. Juteltiin siinä odottaessa niitä näitä ilmoista ja kalastuksessa, niin aika kului rattoisasti. Kun mies kutsuttiin lääkärille, hyppäsi vastaanottovirkailija innoissaan luokseni supattamaan: Tunsitko tuon miehen, sehän on laulaja xxxx. No en tuntenut, toki hänen taiteilijanimensä oli tuttu, mutta en ihan ollut oikeaa sukupolvea innostuakseni asiasta.
Ei tässä nyt siis mitään loukkaavaa kai ollut ketään kohtaan, mutta kerroin nyt kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Menin elämäni ensimmäistä kertaa meikkaajalle yo-päiväni aamuna. Meikkaaja oli muuten kivan oloinen, mutta kommentoi kasvojeni heikkouksia:
Sulla on nää amorinkaaren puolet niin epäsymmetrisen malliset, onneksi rajaus nyt vähän auttaa. Ripsetkin on tosi hennot, mutta ehkä tää rajaus vie huomiota pois. Hiukset sulla on tosi tyypilliset suomalaiset hiukset, ohuet ja hennot, hyvä ettet toivonut mitään tuuheaa kiharakampausta.
Eipä ollut kaunis olo, kun tuollaisena hetkenä ruoditaan sun ulkonäön huonoja puolia. :(
Mulla on käynyt vastaavaa kampaajan kanssa, joka kiukutteli mun hiusten kanssa. En käy enää 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua häiritsee se, että ainakin meidän terveyskeskuksessa hoitajat hyppäävät hirmuista vauhtia vastaanottohuoneeseen, kun olen siellä vaikka persus paljaana tutkittavana. Ja siinä samalla myös käytävällä kulkeville muille potilaille paljastuu enemmän kuin haluaisin välttämättä esitellä julkisesti.
Onhan ne hoitoalalla varmaan luonnollisia asioita, mutta vähän tarkemmin voisi ihmisten intimiteettiä suojella. Naislääkärit paremmin huolehtivat tästä asiasta, joku laittaa oven lukkoon ja joku vaikka laittaa vähän vaatetta potilaan suojaksi, kun vaikka joutuu muualla välillä käymään.
Julkisella potilas on välttämätön paha. Kuvastaa henkilöstön asennetta.Yksityisellä ei tuollaista tapahdu. On eroa. Tänään varasin yksityiselle labra-ajan, joihin menen lähetteellä. Sitä sujuvuutta, jos itse varaamani aika ei sovi, pari klikkausta ja uusi aika varattu. Verrattuna julkisen puolen odotteluun, ja valitukseen seuraava vapaa aika on 6 kk:n päästä. Arvostan palvelevaa yksityistä lääkäriasemaa ja asiantuntevaa erikoislääkäriä. Maksaa, mutta säästän turhemmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naistenklinikalta pois lähtiessä kävin hakemassa äidinmaitoa vauvalle "matkaevääksi". En pyytänyt mutta kerrottiin että käy sieltä. Olin jo nk vanhempi synnyttäjä ja tämä äidinmaidon antaja oli suht nuori ja sanoi että tämä on kallista. Yleensä en jää sanattomaksi mutta olin vasta synnyttänyt niin sitä on herkempi kun tavallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että näitä apteekissa mielensä pahoittaneita. Jokaisesta luettavissa se oma häpeä omasta sairaudesta, tai siitä, että sossu maksaa. Vittu kun se on se on apteekkilaisille arkipäivää, ketään ei takuulla kiinnnosta paheksua teissä kumpaakaan, mutta itse otatte kaikki äänenpainot ja väärinkäsitykset sellaisina. Itsekaraisua nyt vähän ihmiset, ettei pillahdeta häpeään joka asiasta saatana!
Nyt en ymmärrä, mitä soperrat? Vuonna 2013 menin Hakaniemen apteekkiin, koska lunastin viereisestä Mehiläisestä reseptilääkkeen, joka koski gynekologista tulehdusta (kamalan NOLO tilanne kaikin puolin!). Apteekin kassa katsoi minua pistävästi ja oikein pitkään. Sanoi: Luepa nämä ohjeet sitten tarkkaan. Kysyin että mitä? Jolloin hän kailotti kaikkien jonossa olleiden kuullen ääntään: ÄLÄPÄ SITTEN JUO NÄIDEN KANSSA MITÄÄN ALKOHOLIA, MUISTATKO NYT TÄMÄN. Ai että hävetti.
Minusta osoitat juuri pointtini oikeaksi. Ilmeisesti lääkkeesi oli Flagyl (tai Trikozol). Ja lääkeneuvontaa ei anneta reseptilääkkeistä kassajonossa, vaan reseptiloossissa. Vai oliko se pieni tiskiapteekki? Ketään asiakasta ei varmaan kiinnosta sulle annettu neuvo olla juomatta. Miten se kertoo sun juomisesta, muuten? Vaivaasi ei kukaan asiakas tiennyt.
Onko ymmärryksessäsi vikaa vai oletko muuten vain yksinkertainen? Lääke"neuvontaa" antoi siis kassa. Kassa. Ei mikään loossivirkailija vaan kassatäti jonka tehtävään kuuluu rahastaa, samalla tavoin kuin menisit kauppaan. En ymmärrä kommenttiasi juomisestani, mielestäni apteekin amiskassan ei tarvitse alkaa ilkeilemään/ripittämään, olipa asiakas vaikka täysspurgu tai absolutisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut sairaalassa kolmessa eri leikkauksessa ja 2 muuta tapauksta. suht pieniä operaatioita. Ei ole valittamista henkilökunnan suhteen.
Onko oikeesti totta et suurin osa näist "pahimmat mokat asiakaspalvelussa"-tarinoista kertoo siitä että asiakaspalvelija (no lähinnä hoitsut ja apteekkarit) kysyi jotain asiaa liian kovaan ääneen.
Loput on sit siitä et kerrottiin asiaan kuuluvaa faktatietoa mutta vastaanottajansa mielestä väärällä äänensävyllä.
Esimerkilsi tuon kaltaisessa tapauksessa, missä muistutettiin ettei je-pilleri suojaa sukupuolitaudeilta, olisi jossain tapauksessa ollut pahempi jättää muistuttamatta. Jos vaikka nuori tyttö tulee apteekkiin hakee je-pillerin niin olisi seuraavalla viikolla nuoren äiti tullut raivoamaan apteekkiin kun Lissulla on nyt klamydia.
Yhteenvetona; Tuskin apteekkihenkilökuntaa kiinnostaa jotkut je-pillerit ja imodiumit. Kertokaa nyt niitä oikeesti hauskoja juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että näitä apteekissa mielensä pahoittaneita. Jokaisesta luettavissa se oma häpeä omasta sairaudesta, tai siitä, että sossu maksaa. Vittu kun se on se on apteekkilaisille arkipäivää, ketään ei takuulla kiinnnosta paheksua teissä kumpaakaan, mutta itse otatte kaikki äänenpainot ja väärinkäsitykset sellaisina. Itsekaraisua nyt vähän ihmiset, ettei pillahdeta häpeään joka asiasta saatana!
Nyt en ymmärrä, mitä soperrat? Vuonna 2013 menin Hakaniemen apteekkiin, koska lunastin viereisestä Mehiläisestä reseptilääkkeen, joka koski gynekologista tulehdusta (kamalan NOLO tilanne kaikin puolin!). Apteekin kassa katsoi minua pistävästi ja oikein pitkään. Sanoi: Luepa nämä ohjeet sitten tarkkaan. Kysyin että mitä? Jolloin hän kailotti kaikkien jonossa olleiden kuullen ääntään: ÄLÄPÄ SITTEN JUO NÄIDEN KANSSA MITÄÄN ALKOHOLIA, MUISTATKO NYT TÄMÄN. Ai että hävetti.
Minusta osoitat juuri pointtini oikeaksi. Ilmeisesti lääkkeesi oli Flagyl (tai Trikozol). Ja lääkeneuvontaa ei anneta reseptilääkkeistä kassajonossa, vaan reseptiloossissa. Vai oliko se pieni tiskiapteekki? Ketään asiakasta ei varmaan kiinnosta sulle annettu neuvo olla juomatta. Miten se kertoo sun juomisesta, muuten? Vaivaasi ei kukaan asiakas tiennyt.
Onko ymmärryksessäsi vikaa vai oletko muuten vain yksinkertainen? Lääke"neuvontaa" antoi siis kassa. Kassa. Ei mikään loossivirkailija vaan kassatäti jonka tehtävään kuuluu rahastaa, samalla tavoin kuin menisit kauppaan. En ymmärrä kommenttiasi juomisestani, mielestäni apteekin amiskassan ei tarvitse alkaa ilkeilemään/ripittämään, olipa asiakas vaikka täysspurgu tai absolutisti.
Jospa se kassa oli ammatiltaan farmaseutti tms. jonka työtehtäviin kuuluu kertoa tällaiset varoitukset lääkkeen käytöstä? Alkoholin nauttimiskiellosta on minusta hyvä aina mainita asiakkaalle, koska läheskään kaikki eivät lue niitä ohjeita kuitenkaan, ja antabusreaktio voi tulla todella pienestä määrästä alkoholia. Se, että apteekkihenkilökunta antaa ohjeita lääkkeen käytön suhteen on täysin tavallista, ei mitään kiusaamista tai ilkeilyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän tonne hoitoalalle aina kertyy noita ihmeen kylmiä ja vittumaisia ihmisiä. Aina on ollut keski-ikäinen nainen tämä vittumainen hoitaja joka omalle kohdalle osunut.
On niitä ihan hirveitä nuoriakin hoitajia. Ja toisaalta keski-ikäisiä ja mukavia. Näistä tosin moni alanvaihtaja.
Nimimerkillä vuodeosastoilla työskennellyt
Olen entisenä hoitajana huomannut saman. Jos olet ystävällinen, iloinen ja teet työsi kunnolla, niin potilaat tykkäävät mutta työkaverit kiusaavat. Jokaisella osastolla tuntuu olevan ainakin yksi hirmutyranni kätyreineen, joka tekee koko työyhteisön ja potilaiden elämästä helvettiä. Ennen auttoi, kun odotti että kääkkä jää eläkkeelle... saattoi kulua ainakin muutama kk ennen kuin "valtaan" nousi seuraava. Mutta nykyään jo opiskelijoissa ja vastavalmistuneissa nuorissa hoitajissa on todella ilkeitä ja pahansuopia yksilöitä.
Asiakastyytyväisyys, hyvä hoito tai potilaan yksityisyyden huomioonottaminen on näille täysin vieras käsite. Asenne on jotain aivan järkyttävää, kaikesta valitetaan, mitään töitä ei tehdä kunnolla ja puukkoa lentää seläntakaa, sivuilta ja välillä jopa päin naamaa. Pomolle puhutaan miten erinomaisia ollaan... Näille riittää aina töitä ja työsopimuksia jatketaan.
Ei ihme että empaattiset, ystävälliset ja ahkerat hoitajat vaihtava alaa... kukaan ei jaksa nykyisen työtaakan alla, varsinkaan kun henkilöstöä vähennetään ja jäljelle jäävä työyhteisö on usein mätä. Sääli potilaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat paskimmat kokemukset VR:ltä.
Opiskelin toisella paikkakunnalla ja olin lähdössä viikonlopuksi kotiin, äiti oli laittanut rahaa tilille junalippua varten. Tiskillä aloin ostaa lippua ja kun maksun aika tuli ei kortti kelvannut. Ei ollut katetta tilillä. Kokeiltiin uudestaan ja taas sama juttu. Sanoin, että kyllä siellä pitäisi rahaa olla. Alkoivat viereisellä kassalla olevan myyjän kanssa sättimään minua, että ei kai siellä tilillä mitään rahaa ole jos ne on törsätty (???) ja että jos kortti vaan ei toimi heidän laitteilla niin olisin voinut juosta autoomaatilta hakemaan rahat. Se lähinkin automaatti oli aika kaukana ja minulla oli iso reppu ja kissat kahdessa kopassa joiden kanssa en olisi millään ehtinyt juosta automaatille ja takaisin, kun junakin oli tulossa pian enkä todellakaan aikonut jättää tavaroitani ja kissoja asemalle siksi aikaa. Soitin äidille samalla, kun myyjät jatkoivat naljailua ja ettei soittaminen auta ja puhelun lopuksi, että sekin aika olisi kannattanut käyttää rahojen hakemiseen automaatilta. Lähdin pois, kun junakin ehti jo mennä enkä päässyt kotiin sinä viikonloppuna. Kello oli noin 9 ja viimeinen bussi keskustasta lähti 10 yli sinne missä asuin (matkaa noin 5km) ja juoksin itku kurkussa, että ehtisin. Myöhemmin äiti laittoi viestiä, että ei ollut muistanut vahvistaa tilisiirtoa joten eihän siellä tilillä mitään rahaa ollut. Ei niin, että minut olisi ilmaiseksi pitänyt päästää, mutta myyjien käytös oli jotain aivan käsittämätöntä. Liekkö olisivat kehdanneet puhua noin jos samassa huoneessa olisi ollut muita asiakkaita.
Toisella kertaa nousin kotipaikkakunnalla junaan, matkustin yleensä vaunussa 6 joka on lemmikkivaunu jos oikein muistan, koska oli niitä kissoja. Asemalla huomasin, että myös vaunussa 1 on lemmikkimerkki ja ajattelin mennä sinne ettei perillä tarvi kävellä kaukaa asemalle. No juna lähti ja konnari tuli ja alkoi raivoamaan, että ei tämä ole mikään lemmikkivaunu! Katsoin oven yläpuolella olevaa lemmikkimerkkiä ja ennen kuin ehdin suuni avata totesi konnari, että "Älä yhtään katsele sinne, sillä ei ole mitään merkitystä..." jne. että sinne vaunuun voi tulla eläinten kanssa vain jos 6 vaunu on ihan täynnä ja käski vaihtaa vaunua. Ostin lipun ja pakkasin tavarani, että siirryn oikeaan vaunuun ja konnari torppasi minut etten todellakaan ole lähdössä kävelemään koko junan läpi ja tyyliin tapa kaikkia mahdollisia allergikkoja matkalla. (Ihan järkeen käypää, mutta taas olisi hieman asiallisemminkin voitu hoitaa asia ja olin niin hämilläni etten ajatellut koko asiaa) Käski odottaa seuraavalle asemalle ja sitten juosta tavaroineni räntäsateessa lemmikkivaunuun.
Kolmannella kerralla olin hieman myöhässä, mutta ehdin ostaa lipun ja erittäin ystävällinen myyjä otti ja soitti junaan, että odottavat hetken, että kerkeän kyytiin. Juoksin niin lujaa kuin pääsin (sinne hemmetin lemmikkivaunuun jonne oli hieman matkaa) ja menin paikalleni. Konnari tuli ja alkoi tarkastaa lippuja ja samalla, kun annoin omani alkoi isoon ääneen puhumaan, että "Sinäkö se olit jota piti odottaa?! Tunnistin noista kissakopista...!" jne jne... Tietysti ihmiset alkoi kääntyillä katsomaan mistä kiikasti. Hävetti ihan helvetisti ja sain vaihteeksi pidätellä itkua kotiin asti.
Vielä melkein 10 vuotta myöhemminkään en juurikaan kulje junalla vaikka nykyään saattaisi tulla jo autoilua halvemmaksi ja haluaisin tehdä ekologisia valintoja, mutta VR:n kohdalla teen poikkeuksen.
Anteeksi superpitkä vuodatus.
Olin papa-kokeessa kun nelikymppisenä kuukautiset eivät millään meinanneet loppua, joku hormonihäiriö. En millään pystynyt rentoutumaan tarpeeksi, ja koetta ottava hoitaja tiuskaisi että "Etkös sinä koskaan aiemmin muka ole ollut kokeessa. Rentoudu!"
Se ei ehkä kuulosta pahalta, mutta pelotti niin se mahdollisuus että kyse olisi jostain vakavasta, että alkoi itkettämään, kun kylmä laite oli otettu ulos, nousin siitä, enkä antanut sitten ottaa koetta. Hoitsukin tajusi virheensä, mutta rupesi selittelemään vähän sekavasti, että oliko tämä nyt huonoa käytöstä, että ehkä hän ei oikein sovi tällaisiin tehtäviin. Jäi vähän semmoinen tunne, että joo, älä sitten tee sitä.
Vierailija kirjoitti:
Menin piriputken jälkeen päivystykseen hakemaan bentsoja, en saanut, vähän sitten hermostuin ja löin.. Sitten kimppuun hyökkäsi joukko mieshoitajia ja vartijoita ja jouduin remmeihin.. että tällaista Helsingissä..
Ihan omaa tyhmyyttä oli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin sukupuolitautitesteihin, kun exäni jäi kiinni pettämisestä. Tiskillä hoitaja luetteli ensin ääneen henkilötietoni tyyliin "Maija Meikäläinen, onhan sinun osoitteesi vielä Koulukatu 1 ja puhelinnumero 050 123 4567?". Tämän jälkeen kyseli oireet ja mahdollisen tartunta-ajankohdan. Eikö näitä voisi kysyä paperilla tai jossain, missä koko vastaanotto ei asioita kuule?!
Vähän vastaava tapaus, mutta mitä olin odotustilassa kuulemassa tämän. Virkailija tosin puhui puhelimessa ja kovaan ääneen varmisti kaikki tiedot. Ei tainut potilas puhelimen toisessa päässä tajuta miten moni kuuli...
Minä veisin asian eteenpäin jos potilaana kuulisin arkaluontoisia tietoja toisesta potilaasta, osoittaa että potilaiden tietosuoja ei ole kunnossa. Ja jos viitsisi kävisi vielä hoitajalle sanomassa että anteeksi kuulinko oikein, onko Virtasen Maijalla sukupuolitauti? Nyt kyllä tuli mehevä juoru työpaikan kahvihuoneeseen ja se Maija kun niin on siveää esittävinään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"et oo täältä kotoisin, mistäs oot" kyseli tk-lääkäri Helsingissä.
Olin Rovaniemellä syntynyt (ja ihan täysin suomalainen).
No hän meinasi, ettet ole helsinkiläinen. Kuuleehan sen puheesta.
Rovaniemen murteessa käytetään esim. sanoja mie ja sie jotka kuulostavat erikoisilta.
Olin pitkälle aikuisikään todella ujo - ehkäisyvälineiden ostaminen muualta kuin apteekista tuntui jo lähtökohtaisesti todella kiusalliselta. Eräänä viikonloppuiltana 18-vuotiaana jouduin hakemaan Helsingin keskustassa sijaitsevalta ruuhkaiselta ärrältä paketin kondomeja. Takanani oli pitkä jono (enemmän tai vähemmän humalaisia) viikonlopunviettäjiä, jotka hörähtivät myyjän toivottaessa minulle "erityisen hauskaa lauantai-iltaa" merkitsevä virne kasvoillaan. Nykyään naurattaa, mutta tuolloin vilpittömästi tunsin oloni Suomen suttuisimmaksi lutkaksi.
Kotikunnassasi on varmasti terveyskeskus, jossa pääsee sukupuolitautitesteihin.