Lue keskustelun säännöt.
Olikohan meidän kasvatuksessa jotain vikaa kun kaikki masennuttiin?
18.02.2017 |
Tätä välillä mietin, vai onko normaalia, että kaikki saman perheen lapset masentuu teini-iässä? Meitä oli kuitenkin 5 lasta.
Nuorin viilteli itseään ja on vieläkin masentunut, toisiksi nuorin oli myös vakavasti masentunut, nyt ihan ok. Keskimmäinen masentui myös teininä ja kaksi vahinta myös teini-iässä ja vanhin teki itsemurhan.
Todettu on meillä sisaruksilla: masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, skitsofreniaa.. onko oikeasti ihan "normaalia", että meillä kaikilla petti mielenterveys, vai oliko meidän kasvatus jotenkin todella epäonnistunutta?
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli nuorempana meitä lapsia kohtaan aika ankara. Antoi tukkapöllyä ja selkäsaunaa jos jotain ikävää tehtiin. Itse vältän tämän takia vieläkin konflikteja ja yritän älyttömyyksiin asti pysyä väleissä ihmisten kanssa ja olla heille mieliksi.
Muuta erikoista ei tule mieleen.. ap
Ainakin tuon perusteella kasvatus oli jopa keskimääräistä parempaa, rajoja on asetettu, syy- ja seuraussuhteita sekä vastuuntuntoa opetettu.
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti aina dramatisoi pikkujuttuja ja piti itseään tuhmien lasten uhrina. Ulospäin hän näytti olevan esimerkillinen äiti, joka kannusti (=piiskasi) lapsia menestymään ja itki kun kokeesta tuli ysiä pienempi numero.
Muuten äiti haluaa lakaista ongelmat maton alle ja ulkopuolisilla on taatusti eri käsitys äidistämme kuin meillä.
Ihan kuulostaa omalta äidiltäni. Meitä lapsia on kaksi. Molemmat ollaan teini-iässä sairastuttu masennukseen, itse oirehdin syömishäiriöllä ja viiltelyllä. Me molemmat pärjäsimme koulussa loistavasti. Minä otin pesäeroa vanhempiini lukion jälkeen ja olen päässyt jaloilleni, mutta veljeni on syrjäytynyt täysi. Olen nyt viime aikoina vasta ymmärtänyt äidin olleen narsisti, joka on saanut minäkuvani aivan vääristyneeksi.
Olikohan teijän luonteissa jotakin heikkoutta kun noin masennuitte?
Kaffepulla kirjoitti:
Jos teillä oli suvussa noinkin paljon mt-ongelmia, en ihmettele. Ne nimittäin periytyy. Kasvatus ei aiheuta masennusta kenellekään, kyllä se on ihan aivokemia.
Miten näin pihalla olevia ihmisiä on vielä nykypäivänä, kun tieto on kaikkien saatavilla? Alttius sairauksiin voi periytyä,koski se sitten fyysisiä tai psyykkisiä sairauksia. Alttius ei vielä sairastuta ketään. Tasapainoinen perhe-elämä,hyvä lapsuus ja kasvatus sekä läheiset välit sukulaisiin ym.hyvät ihmissuhteet muutenkin voivat toimia suojaavana tekijänä. Yhtälailla epävakaa,riitaisa ja turvaton lapsuus voi toimia altistavana tekijänä mm.masennukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli nuorempana meitä lapsia kohtaan aika ankara. Antoi tukkapöllyä ja selkäsaunaa jos jotain ikävää tehtiin. Itse vältän tämän takia vieläkin konflikteja ja yritän älyttömyyksiin asti pysyä väleissä ihmisten kanssa ja olla heille mieliksi.
Muuta erikoista ei tule mieleen.. ap
Ainakin tuon perusteella kasvatus oli jopa keskimääräistä parempaa, rajoja on asetettu, syy- ja seuraussuhteita sekä vastuuntuntoa opetettu.
Rajojen asettaminen kuuluu hyvään kasvatukseen, mutta ei väkivaltaisella tavalla. Siitähän ap:lla on seurauksena tarve mielistellä muita älyttömyyksiin asti, raskasta.
Olen ehdottomasti ruokavalion tärkeyden (ja terveellisten elintapojen) kannalla. Vai onko lapsuudessanne ja perheessänne syöty päivittäin monipuolisesti, lihaa, kalaa ja puoli kiloa kasviksia & hedelmiä & marjoja, hyviä rasvoja ja hiilihydraatteja? Näistä ne aivojen välittäjäaineet muodostuvat tai sitten eivät. Esim. D-vitamiini on oikeastaan hormoni, eikä vitamiini.
En tunne ketään, joka olisi masentunut ja söisi erittäin terveellisesti, liikkuisi suositusten mukaisesti ja nukkuisi hyvin. Ja terveellisesti syöminen ei ole sama kuin vähä kalorinen ruokavalio!
Kyllähän luonteenlaatu, temperamentti yms periytyy, mutta en usko, että perimä selittäisi pelkästään. Pelkäämpä, että huonot elämäntavat periytyvät sukupolvelta toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut sanoivat enen että antaa vain lapsen itkeä, ei pidä aina olla ottamassa syliin kun itkee. Ja miksi ei kysyn minä? Olen ottanut lapseni aina syliin kun on itkenyt tai muuten pyrkinyt syliin. Kyllä luonto äidissä tietää miten hoitaa lasta. Kun lapsi kaipaa lohtua, mitä hyötyä on lapselle että ei lohduteta.
Vierailija kirjoitti:
Tätä välillä mietin, vai onko normaalia, että kaikki saman perheen lapset masentuu teini-iässä? Meitä oli kuitenkin 5 lasta.
Nuorin viilteli itseään ja on vieläkin masentunut, toisiksi nuorin oli myös vakavasti masentunut, nyt ihan ok. Keskimmäinen masentui myös teininä ja kaksi vahinta myös teini-iässä ja vanhin teki itsemurhan.Todettu on meillä sisaruksilla: masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, skitsofreniaa.. onko oikeasti ihan "normaalia", että meillä kaikilla petti mielenterveys, vai oliko meidän kasvatus jotenkin todella epäonnistunutta?
Voi olla monen asian summa. Geenien puolelta tulee varmasti _alttius_ mielenterveysongelmille, mutta ei pelkästään geenien takia sairastuta. Vähän kuin jos suvussa olisi alkoholisteja paljon, ei se tarkoita, että sinä satavarmasti tulet olemaan alkoholisti. Mutta olisit toki alttiimpi tulemaan riippuvaiseksi alkoholista, kuin moni muu.
Varmasti vaikuttaa kasvatus/lapsuudessa ja nuoruudessa koetut asiat myös, riippumatta geenirasituksesta.
Myös se, millaista elämää olette itse lähteneet rakentamaan vaikuttaa paljon. Miten syötte, tai oikeastaan mitä, ja liikutteko miten paljon...onko ystävä, harrastuksia, mielekäs työ jne. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Itsellä kolme sisarusta, joilla masennuksesta maanisdebressiivisyyteen diagnooseja. Itse olen todella erkästi taipuvainen ahdistukseen ja ahdistuneena paniikkikohtauksiin. Olen hyvin tietoinen, että minun täytyy pitää itsestäni erittäin hyvää huolta, jos haluan jaksaa elää ja voida hyvin. Kaikesta tärkein on uni, ruokavalio ja liikunta. Eli ihan perusasiat. Jos en tajua käydä ajoissa nukkumaan parina iltana putkeen alkaa jo ahdistuksen haamut ilmestyä. Koskaan en ole suostunut ajatukseen, ettei minulla olisi mahdollisuutta onnelliseen elämään, koska kamala lapsuus/kamala nuoruus/sisarukset sairastavat tms..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveterveysterroristi kirjoitti:
Olen ehdottomasti ruokavalion tärkeyden (ja terveellisten elintapojen) kannalla. Vai onko lapsuudessanne ja perheessänne syöty päivittäin monipuolisesti, lihaa, kalaa ja puoli kiloa kasviksia & hedelmiä & marjoja, hyviä rasvoja ja hiilihydraatteja? Näistä ne aivojen välittäjäaineet muodostuvat tai sitten eivät. Esim. D-vitamiini on oikeastaan hormoni, eikä vitamiini.
En tunne ketään, joka olisi masentunut ja söisi erittäin terveellisesti, liikkuisi suositusten mukaisesti ja nukkuisi hyvin. Ja terveellisesti syöminen ei ole sama kuin vähä kalorinen ruokavalio!
Kyllähän luonteenlaatu, temperamentti yms periytyy, mutta en usko, että perimä selittäisi pelkästään. Pelkäämpä, että huonot elämäntavat periytyvät sukupolvelta toiselle.
Kalaöljy on aivoille hyväksi. Antakaa lapsillenne kalaöljyä. Uskon kyllä että jos lasta kohdellan oikein huonosti lapsuudessa, on hänellä suurempi vaara sairastua vanhempana henkisesti edim. masennukseen. Juuri mitätöinti ja kaltoinkohtelu lapsuudessa ovat varmasti osasyynä monien ihmisten pahoinvointiin aikuisena.
Terveterveysterroristi kirjoitti:
Olen ehdottomasti ruokavalion tärkeyden (ja terveellisten elintapojen) kannalla. Vai onko lapsuudessanne ja perheessänne syöty päivittäin monipuolisesti, lihaa, kalaa ja puoli kiloa kasviksia & hedelmiä & marjoja, hyviä rasvoja ja hiilihydraatteja? Näistä ne aivojen välittäjäaineet muodostuvat tai sitten eivät. Esim. D-vitamiini on oikeastaan hormoni, eikä vitamiini.
En tunne ketään, joka olisi masentunut ja söisi erittäin terveellisesti, liikkuisi suositusten mukaisesti ja nukkuisi hyvin. Ja terveellisesti syöminen ei ole sama kuin vähä kalorinen ruokavalio!
Kyllähän luonteenlaatu, temperamentti yms periytyy, mutta en usko, että perimä selittäisi pelkästään. Pelkäämpä, että huonot elämäntavat periytyvät sukupolvelta toiselle.
Mitä? Että terveellinen ruokavalio ja liikkuminen pitää hengissä? Estävätkö ne myös vanhemman narsistisuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haa, joko olet joku sisaruksistani tai sitten vain sielunsisko. Meilläkin viisi lasta, kaikki enemmän tai vähemmän "epänormaaleja", itsemurhakin koettu. Ulkopuoliset varmaan ajattelee, että noilla on täytynyt olla aivan kammottavat vanhemmat – mutta tosiasia on, ettei meillä ollut! Ihan tavalliset koulutetut ja työssäkäyvät vanhemmat – ilman mielenterveysongelmia, ilman päihteiden väärinkäyttöä, ilman väkivaltaa... ilman mitään! Olivat kiinnostuneita meistä, auttoivat aina tarvittaessa, kehuivat, kannustivat. Tuota ruokavaliota olen miettinyt. Itse muistin pitkään, että söimme lapsena suhteellisen terveellisesti, hedelmiä ja vihanneksia kulutettiin muistini mukaan ehkä keskimääräistä enemmänkin. Olen kuitenkin alkanut vähän epäillä asiaa muutaman viime vuoden aikana huomatessani, millaista ruokaa siskonpojalleni mummulassa syötetäänkään. Listalta löytyy omiin silmiini huolestuttavan paljon valmisruokia ja herkkuja. Jos minä ja sisaruksemme söimme elämämme ensimmäiset vuodet samalla tavalla, en yhtään ihmettele lopputulosta...
Nykyään omassa kodissa asuessani syön terveellisesti ja voin paitsi fyysisesti myös henkisesti suhteellisen hyvin. Sisaruksillani on huonommat elämäntavat ja he ovat onnettomampia.
Kasvatustabu.