Olikohan meidän kasvatuksessa jotain vikaa kun kaikki masennuttiin?

Olisi ehkä pitänyt laittaa "kaksi vahinta myös teini-iässä, joista vanhempi teki itsemurhan"

Ap

Sukurasitus ja ruokavalio, siinä ne.

Voi olla, tai sitten se geeneissä. Mielenterveysongelmat kulkevat usein suvussa. Meillä kanssa masennusta, ocd:tä, kaksisuuntaista. On kyllä ollut ahdistava sukukin.

Onko vanhemmilla myös samankaltaisia ongelmia? Onhan nuo perinnöllisiä juttuja...

Masennus on varmaan tarttuvaa. Minullakin ystävä otti etäisyyttä, ja epäilen että johtui siitä koska koki ettei halua muuttua minun kaltaisekseni. 

No kerrohan jotain lapsuudestasi, niin me voidaan sitten analysoida oliko teidän kasvatus normaalia vai ei.

Varmasti alttius on geeneissä. Siihen sitten vähän kasvatusta tai muuta sopivaa elämänkokemusta päälle. Tsempit teille eräänl.kohtalotoverilta.

Sä et itse sitten tiedä oliko teidän kasvatuksessa jotain vikaa? Puuttuuko sinulla muistikuvat koko lapsuudesta vai mistä on kysymys?

Perimä, sairaudet ja ympäristötekijät. Millaisessa ympäristössä kasvoitte? Kuuluiko vanhempien elämään alkoholi isommin?

Jos teillä oli suvussa noinkin paljon mt-ongelmia, en ihmettele. Ne nimittäin periytyy. Kasvatus ei aiheuta masennusta kenellekään, kyllä se on ihan aivokemia.

Voi olla. Voi olla geenitkin, mutta jos isällä ja äidillä on samat geenit ja heillä on mt-ongelma, niin onhan siinä geenien lisäksi vikaa kasvuoloissakin. Vastaan siis, että johtuu vähän kaikesta ja on monen tekijän summa.

Kyllä huono kasvatus voi aiheuttaa masennusta. Esim. jos vanhempi sättii, mitätöi ja aliarvioi lasta.

Mun koko suku on toisen vanhemman puolelta miälenvikast väkee. Eli kyllä syyttäisin myös geenejä, tietyt psyyken sairaudet todella periytyvät. Itse en sitten lapsia aio hankkiakaan, joku stoppi.

Huudatettiinko teitä vauvana vanhojen kasvatusoppien mukaan? Ennenhän näin oli tapana, vaikka pienelle vauvalle parasta on äidin läheisyys ja itkuun vastaaminen. Ennen vauva ja äiti erotettiin pian syntymän jälkeen eri sänkyihin ja vauvan itkuun ja hätään ei vastattu koska sillä mm. karaistiin lasta. Sairasta!

Vierailija kirjoitti:

Huudatettiinko teitä vauvana vanhojen kasvatusoppien mukaan? Ennenhän näin oli tapana, vaikka pienelle vauvalle parasta on äidin läheisyys ja itkuun vastaaminen. Ennen vauva ja äiti erotettiin pian syntymän jälkeen eri sänkyihin ja vauvan itkuun ja hätään ei vastattu koska sillä mm. karaistiin lasta. Sairasta!

Mua huudatettiin. En kestä stressiä ja kärsin matalasta itsetunnosta ja masennuksesta ja huonommuudentunteista. Olen silti työelämässä ja äiti. Meillä nukuttiin perhepedissä.

Mutta voisiko ajatella niin että vanhempien vastuu kuitenkin päättyy jossain vaiheessa ja aikuisen ihmisen tulee ottaa omalle vastuulleen tervehtyä, toipua, hoitaa itseään, hoidattaa traumansa etc.

Mieti millaisia teidän vanhemmat ovat ja miten kohtelivat, niin alkaa syy-yhteys selvitä. Aika varmasti on sukurasitetta ja toki masentuneet vanhemmat antavat masentuneen mallin. Kun kaikki toivo on ihmisen mielessä mennyt, niin ollaan syvässä masennuksessa tai jo itsemurha tehtynä. Viisi nuorta, jolla tulisi olla elämäniloa ja suuria toiveita ovatkin menettäneet kaiken. Kammottavaa. 😞 Itsellänikin on toistuvia masennusjaksoja ja yksi iso syy oli varmasti kodin masentunut ilmapiiri, joka imi kaiken ilon elämästä ja väkisin revin itseni elämään.

Isäni oli nuorempana meitä lapsia kohtaan aika ankara. Antoi tukkapöllyä ja selkäsaunaa jos jotain ikävää tehtiin. Itse vältän tämän takia vieläkin konflikteja ja yritän älyttömyyksiin asti pysyä väleissä ihmisten kanssa ja olla heille mieliksi.

Muuta erikoista ei tule mieleen.. ap

Meillä äiti aina dramatisoi pikkujuttuja ja piti itseään tuhmien lasten uhrina. Ulospäin hän näytti olevan esimerkillinen äiti, joka kannusti (=piiskasi) lapsia menestymään ja itki kun kokeesta tuli ysiä pienempi numero.

Muuten äiti haluaa lakaista ongelmat maton alle ja ulkopuolisilla on taatusti eri käsitys äidistämme kuin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli nuorempana meitä lapsia kohtaan aika ankara. Antoi tukkapöllyä ja selkäsaunaa jos jotain ikävää tehtiin. Itse vältän tämän takia vieläkin konflikteja ja yritän älyttömyyksiin asti pysyä väleissä ihmisten kanssa ja olla heille mieliksi.

Muuta erikoista ei tule mieleen.. ap

Siinähän on jo syy-seuraus-yhteys. Elät konfliktin pelossa, alistut, miellytät alituisesti muita, patoen omia aitoja tunteita sisääsi.