Lue keskustelun säännöt.
Kympin keskiarvon lapsi haluaa amikseen
09.02.2017 |
Ja on hyvin varma asiastaan. Miehen mukaan sulaa hulluutta, itse olen hieman kahden vaiheilla. Toisaalta varmasti pärjäisi hyvin lukiossakin, toisaalta hänen elämänsä ja unelmansa siinä ovat kyseessä.
Syy on kuulemma se, että ei jaksa istua pulpetissa mitään tekemättä enää kolmea vuotta. Omien sanojensa mukaan ei tee muuta kuin pelaa puhelimella koulussa koska siellä on tylsää kuulemma ihan kaikki. Ihmiset ja opetettavat aineet. Haluaa kuulemma saada aikaan jotain omaa ja oikeaa.
Kommentit (207)
Lukiotodistuksella ei tee mitään. Vaikka millaiset paperit saat sieltä, et pääse suoraan mihinkään, seuraaviin vaiheisiin on aina pääsykoe, johon pitää opiskella. Ammattikoulusta valmistunut voi lähteä töihin jos tuntuu siltä, lukion jälkeen ei oikein ole mitään tehtävissä, se on pakko vaan käydä joku koulu siihen päälle tai mennä matalapalkkahommiin.
Yliopistoon voi hakea suoraan vaikka peruskoulusta. Amis siinä välissä ei ole haitaksi, varsinkaan joku teknisempi amis, siis joku muu kuin kokkilinja, vaikka kyllä sieltäkin yliopistoon jatketaan.
Myös ammattikorkeaan pääsee ammattikoulusta.
Kauppishan näissä aina unohdetaan, sinnehän pääsee suoraan peruskoulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On toki aiheellista muistaa, että ammatillinen koulutus ei estä opiskelua ammattikorkeassa tai yliopistossa, mutta miksi aina unohdetaan käytännön työ? Mitä vikaa tavallisessa suorittavassa työssä on? Miksi sitä ei saisi tehdä ja miksi siihen ei saisi kouluttautua?
En viitsi lukea koko ketjua, mutta totean kuitenkin: Todennäköisesti ko. nuori pettyy amikseen pahasti. Mutta ei hätää. Kyllä hän ehtii aloittaa lukion sitten vuotta myöhemminkin, kun hän on saanut itse huomata, että amis ei ollut hänen juttunsa. Jos nuorella on jo nyt oppitunneilla tylsää, niin mitä hän luulen sen olevan amiksessa, jossa on nykyisestä luokasta se kaikkein hitaimmin oppiva kolmasosa. Mutta parempi, että nuori huomaa sen itse kuin että vanhemmat yrittävät väkisin pakottaa hänet lukioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa järkevältä. Hänhän voi mennä esim.: amis -> ammattikorkea: insinööri -> DI -> tekniikan tohtori. Ei amis sulje pois edes akateemista uraa.
Työkavereina on ollut pari lukion väliin jättänyttä DI:tä ja sen huomaa, eikä mitenkään positiivisesti. Matemaattiset taidot eivät oikein rakennu peruskoulun matematiikan pohjalta.
Saman huomannut mutta erityisesti niin etä englannin taidot ovat alkeelliset. Sen vain useimmiten huomaa akateemisissa ammateissa että lukiopohja puuttuu.
On aloja, joissa nimenomaan sen alan osaaminen on tärkeämpää kuin lukion pitkä matematiikka ja englanti. Kun työtä tehdään Suomessa suomalaisten kanssa, esimerkiksi sähkö- ja rakennusaloilla ammattikoulun käynyt ja duunarihommia aikansa tehnyt on suunnittelijana aivan eri tasolla kuin kirjanoppinut ylioppilas.
Eri asia sellaisilla aloilla, joilla tarvitaan todella paljon matematiikkaa ja työtä tehdään kansainvälisesti. Voi olla että amispohjalla voi olla vähän haastavaa ryhtyä tähtitieteilijäksi tai meteorologiksi, mutta monilla käytännönläheisillä teknisillä aloilla on iso etu, kun tietää miten työtä tehdään.
Suomessa suomalaisten kanssa?
Nykyään tehdään paljon yhteistyötä ulkomaisten työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa. Yritykset ovat kansainvälisiä, tehtaita voi olla monissa maissa. Yrityksen voi ostaa ruotsalainen yritys, kuten meille kävi 🙄
Päivittäin kirjoitan, luen ja puhun englantia.
Oletetaan, että ap:n lapsi pyrkii amikseen sähköpuolelle. Vaihtoehto a) lapsi viihtyy siellä, kokee alan omakseen ja valmistuu. Kaikki hyvin, eikö vain? Ovet auki niin työelämään kuin jatko-opintoihinkin. Vaihtoehto b) lapsi ei viihdy amiksessa ja haluaa lopettaa. Mitään pahaa ei ole tapahtunut, kympin keskiarvolla pääsee lukioon vuotta myöhemminkin, ja kun työvuosia on edessä ennen eläkettä vielä about 50, ei vuosi sinne tai tänne tunnu missään.
Eli mitäpä jos antaisitte lapsen itsensä päättää, koska kyse on kuitenkin hänen elämästään eikä vanhempien egosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lapsen päättää itse niin meilläkin vanhemmat teki. Minulla itselläni oli 7 keskiarvo kun päätin peruskoulun kävin raksapuolen amiksen ja mitä minusta tuli. Tänä päivänä omistan yrityksen joka työllistää 11 alan osaajaa ja suunta on ylöspäin ja tämä kaikki on luotu pelkällä amispohjalla. Tänä päivänä moni yritys peräänkuuluttaa ammatillisenkoulutuksen saanneita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kympin oppilas peruskoulussa on usein vaikeuksissa yliopistossa yllättäen.
onhan siinä lukio välissä, höh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On toki aiheellista muistaa, että ammatillinen koulutus ei estä opiskelua ammattikorkeassa tai yliopistossa, mutta miksi aina unohdetaan käytännön työ? Mitä vikaa tavallisessa suorittavassa työssä on? Miksi sitä ei saisi tehdä ja miksi siihen ei saisi kouluttautua?
Ei kukaan jaksa tehdä suorittavaa työtä ja koulutusaika menee hukkaan. Siis jos on yhtään keskitasoa fiksumpi
Vierailija kirjoitti:
Pähkäilin itse aikanaan täysin saman asian kanssa. Peruskoulussa oli tylsää, asiat eivät juuri kiinnostaneet, vedin vähän toisella kädellä hutiloiden ja keskiarvo silti reippaasti yli yhdeksän. Rakastin esimerkiksi uskontoa ja historiaa, mutta tunneilla minua tympi se, kuinka aina mentiin heikoimman mukaan eikä mihinkään ehtinyt syventyä kunnolla. Ajattelin meneväni ammattikouluun ja hankkivani nopeasti ammatin, koska olin turhautunut opiskeluun ja ajattelin, että kunhan jollain elää nyt alkuunsa, saa ihan ok työn ja pääsee elämässä eteenpäin.
No, vanhemmat pakottivat lukioon. Olen kiitollinen - lukiossa ajatteluni haastettiin, lukio pisti yläkoulussa opitun maailmanjärjestyksen ihan uusiksi, opin täysin uuden ajattelumallin. Opin pohtimaan ja ajattelemaan, kasvoin henkisesti varmaan kymmenen vuotta. Sain tehdä enemmän aiheista, jotka minua kiinnostivat ja teinkin niiden eteen älyttömästi töitä. ...
Ammattikouluissa ei juuri opiskella uskontoa ja historiaa. Siksi sinulla ei olisi oikein sopivaa vaihtoehtoa amiksessa ollutkaan. Eri asia vaikka kemiasta kiinnostuneille -> laborantti ja edelleen yliopistoon kemiaa lukemaan, tai apteekkialaa ensin amiksessa ja sen jälkeen yliopistoon farmaseutiksi tai proviisoriksi opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa järkevältä. Hänhän voi mennä esim.: amis -> ammattikorkea: insinööri -> DI -> tekniikan tohtori. Ei amis sulje pois edes akateemista uraa.
Työkavereina on ollut pari lukion väliin jättänyttä DI:tä ja sen huomaa, eikä mitenkään positiivisesti. Matemaattiset taidot eivät oikein rakennu peruskoulun matematiikan pohjalta.
Bullshit. Sähköalalla amitsutaustainen (diplomi)insinööri hakkaa mennen tullen lukiotaustaisen .
Noin niinku 15 vuoden kokemus alalta ja nähty niin monta kertaa käytännössä tämä, itse olen ins/DI/arska (ja lukiokin käyty).
Tekniikan puolella on paljon muutakin kuin sähköala 🙄
Miksi luit noin vuotta päästäksesi DI:ksi? Etkö työllistynyt aikaisemmilla tutkinnoilla, palkka ei riittänyt?
Siksi, koska minusta ei koskaan pitänyt tulla edes dippainssiä. Tienasin viisi vuotta AMK-inssiksi valmistuneena paremmin kuin 90% samana vuonna valmistuneet dippainsseistä (TEKin tilastojen perusteella). Samana keväänä tosin valmistuin työn ohessa opiskellen viiden vuoden jälkeen dippainssiksi. Ja ainoa syy miksi menin TTKK:lle - kuulin turhan monta kertaa "et vaan pysty", joten pitihän ne turvat tukkia ja kuitata takaisin "anytime".
Meinaan ns oikean työn kannalta en oppinut sitten YHTÄÄN MITÄÄN sellaista, jota en olisi jo oppinut tekuAMK:ssa tai työelämässä...mutta voipahan sanoa olevansa akateeminen häng-araund nyt.
Joten kirveesi kopsahti kiveen pahasti jos yritit olla niin terävä ad hominem. Ensi kerralla sitten vähän paremmin, eikös juu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kympin oppilas pystyy jatkamaan amiksen jälkeenkin ihan missä tahansa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Siinä mielessä todella hyvälle oppilaalle ei ole mitään merkitystä, käykö lukion vai amiksen.
Tärkeintä olisi valita sellainen linja amiksessa, joka tukee mahdollisia jatko-opintoja.
Lukiossa opiskellut pärjää huomattavasti paremmin yliopistossa kuin vain peruskoulun ja amiksen käynyt. Peruskoulun ja amiksen matematiikalla ei pitkälle pötki yliopiston tekniikan puolella.
kaikista fiksuimmat suorittaakin amiksesssa nk kaksoistutkinnon ja jos ja kun on hyvä matikkapää niin pääsee hyvin Aaltoon dippilinjalle oli se sitten sähkö, rakennus, kone
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toki aiheellista muistaa, että ammatillinen koulutus ei estä opiskelua ammattikorkeassa tai yliopistossa, mutta miksi aina unohdetaan käytännön työ? Mitä vikaa tavallisessa suorittavassa työssä on? Miksi sitä ei saisi tehdä ja miksi siihen ei saisi kouluttautua?
Ei kukaan jaksa tehdä suorittavaa työtä ja koulutusaika menee hukkaan. Siis jos on yhtään keskitasoa fiksumpi
Mutta jonkun se suorittava työ joka tapauksessa on tehtävä, ja jotkut sitä jaksavat tehdäkin. Jopa keskitasoa fiksummallakin voi olla elämässä muutakin sisältöä kuin työ.
Toisaalta valtaosa töistä on enemmän tai vähemmän suorittavia. Onko sillä lopulta juurikaan merkitystä, suunnitteleeko vai toteuttaako jonkun muun suunnitelmia, samaa rutiinia se on päivästä toiseen. Niitä oikeasti mielenkiintoisia unelmatöitä on tarjolla hyvin harvoille, koulutustasosta riippumatta.
En oo lukenut kaikkia vastauksia, mutta oletteko lukiovaihtoehtona tsekanneet IB-lukion? Jos siis paikkakunnallanne sellainen on.
Siellä opiskelu on aika erilaista kuin tavallisessa, tuo "faktojen ulkoaopettelu" (jota nyt nykyinen lukio-opiskelukaan ei enää ihan niin paljoa ole.
Mutta siis IB:ssä tehdään paljon essee -tyyppisiä juttuja, ei niinkään kokeita ja sitä pänttäämistä. Ainevalikoima on vähän erilainen, mutta ne tututkin sieltä löytyy.
Tehdään myös paljon labratyöskentelyä jne.
IB:ssä on matematiikkaan valittavissa lyhyt, pitkä ja extended math, joka on lähempänä yliopistotasoa.
Siksi tämän vaihtoehdon tsekkaisin, koska ilmeisesti poikasi on fiksu, mutta inhoaa pänttäämistä ulkoa ja tykkää tehdä erilaisia juttuja kokeilemalla.
En siis väitä tätä jotenkin paremmaksi tai korkeatasoisemmaksi, vaan erilaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kympin oppilas pystyy jatkamaan amiksen jälkeenkin ihan missä tahansa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Siinä mielessä todella hyvälle oppilaalle ei ole mitään merkitystä, käykö lukion vai amiksen.
Tärkeintä olisi valita sellainen linja amiksessa, joka tukee mahdollisia jatko-opintoja.
Lukiossa opiskellut pärjää huomattavasti paremmin yliopistossa kuin vain peruskoulun ja amiksen käynyt. Peruskoulun ja amiksen matematiikalla ei pitkälle pötki yliopiston tekniikan puolella.
kaikista fiksuimmat suorittaakin amiksesssa nk kaksoistutkinnon ja jos ja kun on hyvä matikkapää niin pääsee hyvin Aaltoon dippilinjalle oli se sitten sähkö, rakennus, kone
Ei kai kukaan hyvän matikkapään omaava mene raksan tai koneen kaltaiselle pilipalilinjalle? Tefylle mieluummin tai varauksella (heh) sähkölle
Pojalla oli itsestään selvää että nelosella vapaaehtoinen kieli, yläaste painotettu, lukio ja yliopisto jonne oli pääsykokeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toki aiheellista muistaa, että ammatillinen koulutus ei estä opiskelua ammattikorkeassa tai yliopistossa, mutta miksi aina unohdetaan käytännön työ? Mitä vikaa tavallisessa suorittavassa työssä on? Miksi sitä ei saisi tehdä ja miksi siihen ei saisi kouluttautua?
Ei kukaan jaksa tehdä suorittavaa työtä ja koulutusaika menee hukkaan. Siis jos on yhtään keskitasoa fiksumpi
Mutta jonkun se suorittava työ joka tapauksessa on tehtävä, ja jotkut sitä jaksavat tehdäkin. Jopa keskitasoa fiksummallakin voi olla elämässä muutakin sisältöä kuin työ.
Toisaalta valtaosa töistä on enemmän tai vähemmän suorittavia. Onko sillä lopulta juurikaan merkitystä, suunnitteleeko vai toteuttaako jonkun muun suunnitelmia, samaa rutiinia se on päivästä toiseen. Niitä oikeasti mielenkiintoisia unelmatöitä on tarjolla hyvin harvoille, koulutustasosta riippumatta.
On merkitystä. Tein opiskeluaikana suorittavaa paskaduunia ja nyt mielekästä suunnittelutyötä ja työn ilo ja motivaatio ovat ihan eri luokkaa. Tulevaisuudessa iso osa suorittavista töistä hoitaa automaatio, joten ehkä kannattaa valita sellainen ammatti, jota robotit eivät voi korvata. Suunnittelutyö on juuri tämmöistä ja menee pitkään, että tekoäly on edes lähes ihmistä tässä asiassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toki aiheellista muistaa, että ammatillinen koulutus ei estä opiskelua ammattikorkeassa tai yliopistossa, mutta miksi aina unohdetaan käytännön työ? Mitä vikaa tavallisessa suorittavassa työssä on? Miksi sitä ei saisi tehdä ja miksi siihen ei saisi kouluttautua?
Ei kukaan jaksa tehdä suorittavaa työtä ja koulutusaika menee hukkaan. Siis jos on yhtään keskitasoa fiksumpi
Miten se voisi hukkaan mennä, jos kuitenkin voi opiskeluaikoina mennä kesätöihin esim. sähköasentajaksi eikä hautausmaanharavoijaksi? Siis sitten kuin suorittavaan työhön kyllästyneenä on tarpeeksi motivoitunut opiskelemaan yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toki aiheellista muistaa, että ammatillinen koulutus ei estä opiskelua ammattikorkeassa tai yliopistossa, mutta miksi aina unohdetaan käytännön työ? Mitä vikaa tavallisessa suorittavassa työssä on? Miksi sitä ei saisi tehdä ja miksi siihen ei saisi kouluttautua?
Ei kukaan jaksa tehdä suorittavaa työtä ja koulutusaika menee hukkaan. Siis jos on yhtään keskitasoa fiksumpi
Miten se voisi hukkaan mennä, jos kuitenkin voi opiskeluaikoina mennä kesätöihin esim. sähköasentajaksi eikä hautausmaanharavoijaksi? Siis sitten kuin suorittavaan työhön kyllästyneenä on tarpeeksi motivoitunut opiskelemaan yliopistossa.
Koska tällöin lukio jää käymättä ja pelkona on fakki-idiootiksi valmistuminen
Antaa mennä vaan. Kyllä se sen lukion voi käydä myöhemminkin, jos alkaa siltä tuntua.
Sivumennen sanottuna tunnen neljä ihmistä, jotka ovat käyneet iltalukion, ja kaikki ovat olleet hyvin tyytyväisiä valintaansa. Porukka on aikuisempaa ja etenemistahti nopeampi kuin päivälukiossa. Ainakin yksi siihen päälle opiskeli sitten vielä tutkinnon yliopistossa. Peruskoulun jälkeen meni siis amikseen, oli töissä, sitten iltalukio ja yliopisto.
Niin riittää, jos on virolainen