Luetellaan "Finnish Nightmares" tilanteita

Ihania juttuja 😃!

Eräät lähisukulaiseni kerran syöksyivät keittiön pöydän alle piiloon kun toiset sukulaiset yrittivät piipahtaa yllätysvierailulle. Olivat istuneet keittiössä rauhassa kun ovikello soi, ja verhona oli sellainen kappa, eli sisään näki hyvin. Puoli tuntia olivat kyhjänneet siellä pöydän alla.

Olen itäsuomalainen syntyjäni, ja muuttaessani aikanaan nykyiseen kotikaupunkiin, höpöttelin totuttuun tapaan bussissa ihmisille, pitkään meni Ennenkuin tajusin miksi mulkoilivat kuin avohoitopotilasta. Nykyään osaan olla hiljaa.

Myös ovikellon soidessa jähmetyn leikkimään kuollutta enkä avaa, kaupassa tai joissain sosiaalisissa tilanteissa esitän puhuvani puhelimessa.

Joku työpaikallani käy wc:ssä kakkosella päivittäin. Itse käyn raskauden takia usein ykkösellä. Eilen se joku oli taas käynyt kakkosella, hajun kanssa kun menen wc. Ulos tullessani oven taakse on muodostunut jonoa. Ja se p*skanhaju on siellä edelleen!! Teki mieli huutaa kaikille että en se minä ollut. Mutta en kehdannut vaan häpeillen luikin nopeasti tieheni.

Menet jumppaan ja salissa on iloinen puheensorina. Et tunne ketään niin hyvin että voisit vain tunkea johonkin porukkaan ja kulutat aikaasi muina miehinä varmistellen kengännauhoja ja lämmitellen kroppaasi.

Sitten saliin tulee toinen pariton ja tiedät että teidän pitää pitää toisilenne seuraa jumpan alkuun asti koska olisi noloa ja tylyä pönöttää vierekkäin hiljaa.

Summa summarum: vtun pellet. Taas näitä puhkikulutettuja suomimyyttejä ja kliseitä. Ei ihmiset oikeasti muissakaan kulttuureissa ventovieraiden kesken mitenkään erityisen sosiaalisia ole. 

Umm, no siis täällä ulkomailla, missä minä asun, on todellakin jäätävää kun lenkillä pitää moikkailla vastaantulijoita. Poskisuudelmat meni tuossa todella vähän yli, kukaan ei pussaa tuntematonta, mutta tervehtiä pitää, jos ollaan samalla metsäkadulla. Hölkkään täällä shortseissa ja t-paidassa, koska 10 astetta ja auringonpaiste on minulle jo aika lämmin ja vähän väliä kaiken maailman mummelit pysäyttävät minut kommentoidakseen kauhistuneena, että eikö minulla ole kylmä. Kiitos kysymästä, mutta ei ole, olen ihan aikuinen ja osaan kyllä nämä vaatehommat jo. Voisinko nyt jatkaa lenkkiä? Mä menen sinne metsään urheilemaan, en sosialisoimaan. Tätä tapahtuu ihan jatkuvasti.

Naapuritkin saattavat jäädä jauhamaan jotain itsestäänselvää vaikka säästä, joten kuuntelen myös aina kuuluuko ääniä ennen rappukäytävään menoa. Kun olen menossa ovesta ulos sadevaatteet päällä, selvästi varautuneena huonoon säähän, samaan aikaan sisään tuleva naapuri ihan varta vasten pysäyttää kertoakseen, että siellä muuten SATAA VETTÄ. Joo, mulla on ikkunat, kiitos. Varsinkin siksi tämä ärsyttää, että kun olen menossa ulos niin yleensä pitää ehtiä johonkin bussiin tai on sovittua menoa, eikä ehtisi jäädä siihen turisemaan. Kyllä on välillä Suomea ikävä. Jotenkin kiva, että siellä suurin osa ihmisistä ymmärtää tämän oman tilan tarpeen ja antaa olla rauhassa.

Ei mua haittaa, jos on jotain oikeaa asiaa, toki sitten saa pysäyttää. Mutta sellainen täysin tarpeeton lätinä ärsyttää. Erityisesti, koska pidän aina kuulokkeita korvissa ja sitten pitää aloittaa koko tarina alusta, koska en kuullut.

Käyttäjä2341 kirjoitti:

Työpaikan pikkujoulut/illanistujaiset kuuluvat listalle, ellei kyseessä ole muutenkin tiivis tai pieni yhteisö (tai "sivistyneesti juhliva" sellainen, no, aihe Finnish Nightmares)

Herkullista kun arka-anita twerkkaa Kaija Koon tahtiin ja peruspete vuorotellen halailee tai uhkailee esimiestä. Ja se seuraava maanantai :D

Tämän takia en koskaan osallistu työpaikan juhliin. Kollegat on kaikki miehiä, talon muut naiset on eri osastolla enkä näe heitä juuri koskaan, eli ei tunneta. Ja muut on 35-60v, minä parikymppinen. Voin vaan kuvitella mitä "hauskoja" tilanteita tulisi.

Poliisit kävivät. Kävelivät raput, vaikka kerroksia on kuusi.

Vierailija kirjoitti:

Summa summarum: vtun pellet. Taas näitä puhkikulutettuja suomimyyttejä ja kliseitä. Ei ihmiset oikeasti muissakaan kulttuureissa ventovieraiden kesken mitenkään erityisen sosiaalisia ole. 

Umm, no siis täällä ulkomailla, missä minä asun, on todellakin jäätävää kun lenkillä pitää moikkailla vastaantulijoita. Poskisuudelmat meni tuossa todella vähän yli, kukaan ei pussaa tuntematonta, mutta tervehtiä pitää, jos ollaan samalla metsäkadulla. Hölkkään täällä shortseissa ja t-paidassa, koska 10 astetta ja auringonpaiste on minulle jo aika lämmin ja vähän väliä kaiken maailman mummelit pysäyttävät minut kommentoidakseen kauhistuneena, että eikö minulla ole kylmä. Kiitos kysymästä, mutta ei ole, olen ihan aikuinen ja osaan kyllä nämä vaatehommat jo. Voisinko nyt jatkaa lenkkiä? Mä menen sinne metsään urheilemaan, en sosialisoimaan. Tätä tapahtuu ihan jatkuvasti.

Naapuritkin saattavat jäädä jauhamaan jotain itsestäänselvää vaikka säästä, joten kuuntelen myös aina kuuluuko ääniä ennen rappukäytävään menoa. Kun olen menossa ovesta ulos sadevaatteet päällä, selvästi varautuneena huonoon säähän, samaan aikaan sisään tuleva naapuri ihan varta vasten pysäyttää kertoakseen, että siellä muuten SATAA VETTÄ. Joo, mulla on ikkunat, kiitos. Varsinkin siksi tämä ärsyttää, että kun olen menossa ulos niin yleensä pitää ehtiä johonkin bussiin tai on sovittua menoa, eikä ehtisi jäädä siihen turisemaan. Kyllä on välillä Suomea ikävä. Jotenkin kiva, että siellä suurin osa ihmisistä ymmärtää tämän oman tilan tarpeen ja antaa olla rauhassa.

Ei mua haittaa, jos on jotain oikeaa asiaa, toki sitten saa pysäyttää. Mutta sellainen täysin tarpeeton lätinä ärsyttää. Erityisesti, koska pidän aina kuulokkeita korvissa ja sitten pitää aloittaa koko tarina alusta, koska en kuullut.

Irlannissa sama! KOKO AJAN pitää olla sosiaalisessa valmiustilassa. Kävelyllä pikkukaupungissa moikataan kaikkia vastaantulijoita tai ainakin nyökätään. Kommentoidaan säätä mummojen kanssa, se on sellainen pakollinen rituaali.

Isommassa kaupungissa vastaantulijat saa ignoorata, koska niitä on liikaa. 😆 Silti pitää koko ajan säilyttää äärimmäinen kohteliaisuustaso: huomata takanatulija ja pitää ovi auki, antaa tilaa toisille KOKO AJAN anteeksipyydellen (siis vaikka joku törmää ostoskärryillä sinuun, SINÄ pyydät anteeksi olemassaoloasi. Ja se törmääjä pyytää vähän vuolaammin.)

Bussissa viereen istahtava puolituttu tai random mummo puhuu kanssasi koko matkan, halusit tai et. Sää ja politiikka tai naapurijuorut ovat yleensä pääpuheenaiheina.

Nuoret onneksi antavat istua hiljaa, koska älypuhelin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Summa summarum: vtun pellet. Taas näitä puhkikulutettuja suomimyyttejä ja kliseitä. Ei ihmiset oikeasti muissakaan kulttuureissa ventovieraiden kesken mitenkään erityisen sosiaalisia ole. 

Umm, no siis täällä ulkomailla, missä minä asun, on todellakin jäätävää kun lenkillä pitää moikkailla vastaantulijoita. Poskisuudelmat meni tuossa todella vähän yli, kukaan ei pussaa tuntematonta, mutta tervehtiä pitää, jos ollaan samalla metsäkadulla. Hölkkään täällä shortseissa ja t-paidassa, koska 10 astetta ja auringonpaiste on minulle jo aika lämmin ja vähän väliä kaiken maailman mummelit pysäyttävät minut kommentoidakseen kauhistuneena, että eikö minulla ole kylmä. Kiitos kysymästä, mutta ei ole, olen ihan aikuinen ja osaan kyllä nämä vaatehommat jo. Voisinko nyt jatkaa lenkkiä? Mä menen sinne metsään urheilemaan, en sosialisoimaan. Tätä tapahtuu ihan jatkuvasti.

Naapuritkin saattavat jäädä jauhamaan jotain itsestäänselvää vaikka säästä, joten kuuntelen myös aina kuuluuko ääniä ennen rappukäytävään menoa. Kun olen menossa ovesta ulos sadevaatteet päällä, selvästi varautuneena huonoon säähän, samaan aikaan sisään tuleva naapuri ihan varta vasten pysäyttää kertoakseen, että siellä muuten SATAA VETTÄ. Joo, mulla on ikkunat, kiitos. Varsinkin siksi tämä ärsyttää, että kun olen menossa ulos niin yleensä pitää ehtiä johonkin bussiin tai on sovittua menoa, eikä ehtisi jäädä siihen turisemaan. Kyllä on välillä Suomea ikävä. Jotenkin kiva, että siellä suurin osa ihmisistä ymmärtää tämän oman tilan tarpeen ja antaa olla rauhassa.

Ei mua haittaa, jos on jotain oikeaa asiaa, toki sitten saa pysäyttää. Mutta sellainen täysin tarpeeton lätinä ärsyttää. Erityisesti, koska pidän aina kuulokkeita korvissa ja sitten pitää aloittaa koko tarina alusta, koska en kuullut.

Irlannissa sama! KOKO AJAN pitää olla sosiaalisessa valmiustilassa. Kävelyllä pikkukaupungissa moikataan kaikkia vastaantulijoita tai ainakin nyökätään. Kommentoidaan säätä mummojen kanssa, se on sellainen pakollinen rituaali.

Isommassa kaupungissa vastaantulijat saa ignoorata, koska niitä on liikaa. 😆 Silti pitää koko ajan säilyttää äärimmäinen kohteliaisuustaso: huomata takanatulija ja pitää ovi auki, antaa tilaa toisille KOKO AJAN anteeksipyydellen (siis vaikka joku törmää ostoskärryillä sinuun, SINÄ pyydät anteeksi olemassaoloasi. Ja se törmääjä pyytää vähän vuolaammin.)

Bussissa viereen istahtava puolituttu tai random mummo puhuu kanssasi koko matkan, halusit tai et. Sää ja politiikka tai naapurijuorut ovat yleensä pääpuheenaiheina.

Nuoret onneksi antavat istua hiljaa, koska älypuhelin!

Ai niin, kävelyllä pitää huomioida myös ohiajavat autot. Kannattaa oppia tunnistamaan kaikkien naapureiden ja tuttujen autot ajoissa, sillä saat kyllä kommenttia, jos et ole moikannut autoilevaa naapuriasi. Vähintään seläntakana juoruillaan huonosta käytöksestäsi tai kysellään, oletko käynyt viime aikoina Specsaversillä...

Irlantilaisessa kylässä elämä on yhtä Finnish nightmarea aamusta iltaan. 😆

Huutonaurua ketjulle -  terkuin ihan samanlainen tönkko ja epäsosiaalinen soomiakka :D Olen vain sattumoisin aspatöissä ja joudun pinnistelemään. Kuolen nauruun :D Sori :D

Se, kun kuulet töissä kuinka taukohuoneessa käy puheensorina ja kun sinä asut sisään, kaikki vaikenevat ja keskittyvät kilisyttämään lusikkaa kahvikupissa. Tulee mieleen ensin 1. Oliko heillä joku inside-juttu kesken, jota eivät tahdo jatkaa kun minä tulin vai 2. Puhuivatko he minusta?

Vierailija kirjoitti:

Isommat tilaisuudet/sukujuhlat. Pitäisi yrittää keskustella luontevasti ja vääntää tikusta asiaa nykyään lähes tuntemattomien ja etäisten sukulaisten kanssa. Läheisimmät sukulaiset/ihmiset ovat aivan eri asia. Tai sitten puolison suvun juhlat. Että osaakin olla kiusallista ja kankeaa, kun en mikään supliikki ihminen ole muutenkaan. Ja jälkeen päin miettii, että tulikohan nyt jotenkin annettua huono vaikutelma tai mokattua.

Minä olen jo luovuttanut tällaisissa tilanteissa.  Nökötän ihan yksikseni jossakin nurkassa - tai siis seuraan ohjelmaa tarkkaavaisesti jos sitä on, tai odotan jotain. 

En piittaa pätkääkään huonosta vaikutelmasta tai mokaamisesta. Sitä vaan ajattelee, miten toimisin kun itse järjestän jotain juhlaa. Nimetyt paikat esim. hääjuhlissa on oivallinen ajatus, jos se toteutetaan niin, että varmasti on samassa pöydässä istuvilla jotain yhteistä juteltavaa.

Esimerkiksi morsiamen isä ja hänen nykyinen naisystävänsä äitiä ja hänen nykyistä miestään vastapäätä ei ehkä suomalaisissa häissä ole ongelma, kun kaikki kuitenkin murjottavat hiljaa ainakin siihen saakka, että alkoholitarjoilu alkaa vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Summa summarum: vtun pellet. Taas näitä puhkikulutettuja suomimyyttejä ja kliseitä. Ei ihmiset oikeasti muissakaan kulttuureissa ventovieraiden kesken mitenkään erityisen sosiaalisia ole. 

Umm, no siis täällä ulkomailla, missä minä asun, on todellakin jäätävää kun lenkillä pitää moikkailla vastaantulijoita. Poskisuudelmat meni tuossa todella vähän yli, kukaan ei pussaa tuntematonta, mutta tervehtiä pitää, jos ollaan samalla metsäkadulla. Hölkkään täällä shortseissa ja t-paidassa, koska 10 astetta ja auringonpaiste on minulle jo aika lämmin ja vähän väliä kaiken maailman mummelit pysäyttävät minut kommentoidakseen kauhistuneena, että eikö minulla ole kylmä. Kiitos kysymästä, mutta ei ole, olen ihan aikuinen ja osaan kyllä nämä vaatehommat jo. Voisinko nyt jatkaa lenkkiä? Mä menen sinne metsään urheilemaan, en sosialisoimaan. Tätä tapahtuu ihan jatkuvasti.

Naapuritkin saattavat jäädä jauhamaan jotain itsestäänselvää vaikka säästä, joten kuuntelen myös aina kuuluuko ääniä ennen rappukäytävään menoa. Kun olen menossa ovesta ulos sadevaatteet päällä, selvästi varautuneena huonoon säähän, samaan aikaan sisään tuleva naapuri ihan varta vasten pysäyttää kertoakseen, että siellä muuten SATAA VETTÄ. Joo, mulla on ikkunat, kiitos. Varsinkin siksi tämä ärsyttää, että kun olen menossa ulos niin yleensä pitää ehtiä johonkin bussiin tai on sovittua menoa, eikä ehtisi jäädä siihen turisemaan. Kyllä on välillä Suomea ikävä. Jotenkin kiva, että siellä suurin osa ihmisistä ymmärtää tämän oman tilan tarpeen ja antaa olla rauhassa.

Ei mua haittaa, jos on jotain oikeaa asiaa, toki sitten saa pysäyttää. Mutta sellainen täysin tarpeeton lätinä ärsyttää. Erityisesti, koska pidän aina kuulokkeita korvissa ja sitten pitää aloittaa koko tarina alusta, koska en kuullut.

Ei tuo nyt juuri eroa Suomen meiningistä. Samanlaisia ihmisiä täältäkin löytyy.

Se mikä on tyypillistä suomalaisille on se, että ulkomaaille muutettuaan he ovat asiasta kovin tohkeissaan. Ikään kuin se olisi jotain ihmeellistä ja ennennäkemätöntä. Vertauksia kotimaahan tehdään, toistellen takaraivoon pinttyneitä negatiisia suomi-stereotypioita ja myyttejä - joista moniin lähinnä suomalaiset itse uskovat - muka omina kokemuksina.

Kyllähän me tietyllä tavalla hiljaisuuden kansaa olemme, mutta so not. Voi sen nähdä niinkin, että hillitty käytös on sivistynyttä käytöstä. Monestihan näistä levottomista, pulputtavista, huutavista ja käsillään huitovista etelän immeisistä tulee mieleen jokin eläinlauma.

Mitä pahaa on sosiaalisessa jäykkyydessä, ujoudessa? Unohdammeko ihmisten erilaisuuden kunnioittamisen tässä kohtaa? Suvaitsevaisuuden. 

Tässä topikissa asiaa käistellään toki lähinnä sanoisinko hellyttävyyden hengessä, mutta edustaa sekin tietynlaista alentavaa suhtautumista ja sen lietsomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka töissä on joku jonka kanssa et paljoa työhön liittymättömiä juttuja puhu, ja menette samaa matkaa ulos. Sit samaa matkaa julkiseen ja meette samaan bussiin, ratikkaan jne. Kun ei voi vaan ignoorata toista, mutta puhuttavaa ei löydy ja kaikki puheenaiheet menee minuutissa ja molemmat tajuaa miten kiusallista on. Se kanssa jos meet aamuvuoroon ja työkaveri menee samalta pysäkiltä, aamulla kun on vielä vaikeempaa olla sosiaalinen.

Tämä on oikeasti paha! Mulle sattuu usein näin. Ja ei edes työkaveri sinänsä, vaan päällikkö toiselta osastolta. Kuitenkin työasioissa ollaan paljon yhteydessä. Mä olen ratkaissut tämän niin että tungen itseni etujoukossa bussiin ja jätän valinnan hänelle.

Yleensä hän kyllä tulee viereen (ei kehtaa olla tulematta ).

Nyt viime aikoina on helpottanut, hän tietää että opiskelen työn ohella, siitä on helppo jutella.

Työkaveri, jonka kanssa ei olla todellakaan kavereita, oli samalla bussipysäkillä. Vähän vaivautuneesti siinä joku sananen yritettiin vaihtaa. Pysäkiltä meni monia linjoja ja menin ensin tulevaan, johon työkaveri "Joo, mä meen tolla toisella linjalla, mutta moi ja nähdään huomenna". Olin helpottunut ja varmaan hän myös.

Jäin sitten pois ja lähdin menemään asioilleni. Todellisuudessa se toinen linja olisi ollut parempi ja vienyt mut lähemmäksi kohdettani. Eikös tämä pysäkillä kanssani odotellut työkaveri tullut hetken käveltyäni vastaan. Oltiin siis molemmat otettu "se huonompi" linja, ettei jouduta samaan bussiin. Hän siis käveli selkeästi siihen suuntaan, johon tuo ensin tullut bussi olisi ollut parempi.

Kaupan hedelmävaa'assa on etiketit loppu. Huomaat sen tietysti vasta siinä vaiheessa, kun olet yrittänyt jo kahdesti painaa appelsiinia, eikä tarraa tule ulos. Takanasi on jonossa ihmisiä, mutta olet niin häkeltynyt, ettet älyä sanoa niille mitään, jolloin vaikutat tietysti tollolta. Vaa'assa lukee, että ota yhteys myyjään, mutta et tietenkään tee niin, vaan etsit toisen laitteen tai jäät muka-kiinnostuneena tutkimaan banaanilaaria odottaen, että joku toinen hoitaisi homman.

Kun kesämökkikauden/juhlien jälkeen palauttaa isompaa määrää pulloja tai tölkkejä kauppaan, on armoton kiire syöttää muita tölkkejä koneeseen, mutta niitä kahta isoa limsa- tai vissypulloa vaalii ja käsittelee hitaasti, jotta kaikki näkisivät, ettei tässä pelkkää alkoholia ole juotu.

Joka tapauksessa puolet työpaikan väestä on samassa kaupassa samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies on poissa viikonlopun. Lauantaina tulee veljensä, jonka olen nähnyt vain muutaman kerran ohimennen, hakemaan meiltä ylimääräistä hyllykköä autotalliinsa. Ovat vieraanvaraiselta itäsuomalaiselta pikkupaikkakunnalta, joten tiedän, että vähintään kahveja ja lohivoileipiä odotetaan tarjolle. Plus lupsakkaa jutustelua ja talon esittelyä.

Mitä teen minä, syntyperäinen helsinkiläinen? Teeskentelen koko viikonlopun oksennustautia, jotta vältyn kahdenkeskiseltä juttutuokiolta :D :D

Mä en vaan tiedä mitä tuollaiselle etäisesti tutulle, mutta kuitenkin suvun kautta "pakkoläheiselle" ihmiselle voisi puhua :D

Ai kamala mikä tilanne!!xD

ONNEKSI ei itselle oo sattunut mitään tuollaista, mutta kuvittelisin toimivani täsmälleen samoin.

Aiotko siis pysyä sisällä kokonaisen viikonlopun, vain jotta oksutautitarina menee läpi??!

Kun olet lentokoneessa ja matkustat ilman matkaseuraa. Sitten mietit pitäisikö sille vieressä istuvalle jutella vai ei... tai edes moikata. Ja jos se vieressä istuva päättää aloittaa keskustelun ja itse et ole ollenkaan juttutuulella ja olet lukittuna siihen samaan istuimeen vielä monta tuntia...

Virkistyspäivä on pahinta, mitä tiedän! Ja ryhmäytymisleikit.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin / koulun vanhempainillassa esittäytyminen on monelle horror.  Kerran kuitenkin irtosi spontaanit naurut. Koulun vanhempainillassa oltiin ja sanotaan vaikka, että erään lapsen nimi oli  Teija.

- Hei vaan! Tiina Tötteröinen-Tättäräinen, Teijan äiti."

- Moikkeliskoikkelis ihanaiset! Totti Tötteröinen, Teijan iskä."

- Ja minä olen Teija.  (Hiljaisuus. Naurunrähäkkä.)  - Siis Teija Tettinen, Tellervon äiti."

Paljon pahempia ovat tutustumisleikit ja ryhmääntymisleikit. Niistä en halua itsekään puhua. 

Kerran vanhempainillassa yksi isä kertoi sujuvasti olevansa Villen äiti, kun edellä olevatkin olivat äitejä😁

Toisella kertaa eräs isä tuli myöhässä ja kertoi olevansa Juhon isä. Pienen hiljaisuuden jälkeen opettaja totesi, ettei Juho ole hänen luokallaan. Juhon vanhempainilta oli ollut edellisenä päivänä...