Luetellaan "Finnish Nightmares" tilanteita

Eka treffit kun et niiden päätteeksi tiedä pitääkö halata vai kätellä ja sit kumpikin seisoo siinä hetken nolona ja on, että "joo tota mä tästä nyt meen"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalon pihatalkoot, jotka olet unohtanut (/etkä aio mennä). Kuinka päästä luikkimaan kotiin, kun naapurit siinä reippaana huhkii pihalla. Loppuiltaa meneekin sitten sisällä. Ilman valoja.

Mun isä teki sillain jos oli talkoot, kun asui vielä rivarissa joka oli sellasen pienen "metsän" vieressä, niin hän tuli kotiin aina sen metsän kautta ja meni takaovesta sisään ettei kukaan saisi tietää että hän on kotona ja ettei kukaan pyydä mukaan :D Ei hän sitten kauaa asunut siinä rivarissa kun rupes yhteisöllisyys ja "liian tuttavalliset" naapurit ahdistamaan. Toisaalta kun isän tyttö olen, niin tekisin varmaan samalla tavalla. Fiksumpana en vain muuta rivariin :D

Ai kauhee, just hokasin, että en voi tänä keväänä vedota töihin jäädessämme pois pihatalkoista, koska olen vauvan kanssa kotona!!! :0 :///:((((

Terveisiä Virosta! Täällä kaikki kysyy ujostelematta kadulla hintaa, naapurit, naapurin sukulaiset, vastaantulijat etc. 

Juntti-Suomi on avoimuudessa jäljessä jopa Viroa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei varmaan ole mikään kauhean yleinen käytäntö, mutta naapurini pakenee rapusta takaisin asuntoonsa, jos kuulee/näkee että joku muu liikkuu rapussa.

Mulla oli soluasunnossa kämppis, joka ennen keittiöön menemistä kuunteli huoneensa oven takana, onko joku juuri yhteisissä tiloissa. Kävi vähän sääliksi, että jollekin omassa kodissa oleminen on noin hemmetin vaikeaa.

No mulla oli kämppis jonka kanssa me molemmat tehtiin tota, lähinnä siitä syystä että keittiö oli niin pieni että siellä mahtui hädin tuskin vain itse kääntymään. Kyseessä siis kaksio, jossa kaksi huonetta omilla ovilla + keittiökoppero omalla ovella, joten ihan sanattomasti me molemmat tajuttiin että ei vaan yksinkertaisesti voi mennä keittiöön tekemään ruokaa silloin kun toinen tekee siellä ruokaa. Tultiin siis ihan hyvin muuten toimeen vaikkei mitään ystäviä oltukaan :)

Vierailija kirjoitti:

Eka treffit kun et niiden päätteeksi tiedä pitääkö halata vai kätellä ja sit kumpikin seisoo siinä hetken nolona ja on, että "joo tota mä tästä nyt meen"

Eikun pussata! (Ei nyt ainakaan kätellä...)

Olet unohtanut avaimet kotiin, puhelinta ei mukana ja joudut lainaamaan naapurilta ( kai ?, kun koskaan nähnyt), ja jäät seisomaan pakkaseen odottamaan huoltomiestä, kun naapuri ? ei tarjoa aukinaista ovea. En minä mikään pummi ole.

Menet hikisenä lenkin jälkeen hissiin ja SINNE juuri sen kerran änkeää joku, voi nolous kun naama valuu ja haisee..

1

<3 kirjoitti:

Luennon/ seminaarin/ koulutuksen jälkeen esiintyjä sanoo "Ja nyt otan kysymyksiä vastaan". Seuraa hyvin tiivis hiljaisuus ja yleisö tuijottelee kattoon.

Miten tämä jatkuu à la Finnish Nightmares...

Tiiviin hiljaisuuden jälkeen luennoitsija toteaa (helpottuneena) "No mutta, asiat tuli siis selväksi. Jos tulee jotain mieleen, mulle voi laittaa kyllä sähköpostia (jota kukaan ei laita). Ei muuta kuin turvallista kotimatkaa!" Kaikki ovat helpottuneita (myös luennoitsija) ja lähtevät pois.

Toinen vaihtoehto: Sellainen aavistuksen pihalla oleva osallistuja esittää piiiitkään ja perusteellisen selostuksen jälkeen kysymyksen, joka ei mitenkään liity tähän asiaan. Tai tuon pitkän selostuksen jälkeen tekee (hieman sinnepäin olevan) yhteenvedon asioista, joista on juuri jauhettu koko päivä. Yleisö on hiljaisen vaivaantunutta ja luennoitsija yrittää jotain tyyliin "No siihen suuntaan joo... mutta toi asia jonka toit esille vaatisikin jo ihan oman, päivän mittaisen luennon, heh heh." Jengi valuu pois ajatellen, että LUOJAN KIITOS en kysynyt mitään tollasta.

Kolmas, harvinaisempi vaihtoehto: Porukan rohkea ja fiksu esittää yksinkertaisen, mutta sopivan haastavan kysymyksen, jota koko porukan tekisi henkeä pidätellen mieli kysyä. Luennoitsija kiittää kysymyksestä ja vastaa tyhjentävästi. Koko sali huokaisee helpotuksesta "Huh, joku kysyi jotain järkevää ja luennoitsija osasi vastata". Sitten lähdetään pois ja todetaan että olipa hyödyllinen päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku soittaa ovikelloasi, kun et odota vieraita saapuvaksi.

Ja voi helkkari jos ovessa ei ole ovisilmää :/

Meidän talossa välioven avaamisen ääni kuuluu rappukäytävään. Jos kurkistaa ovisilmästä, se ovikelloa soittanut KUULEE! Tästä syystä en käy edes katsomassa kuka kelloa soittaa, vaan olen ihan hiirenhiljaa kunnes kuulen, että askeleet menevät pois. En siis avaa ovea ikinä jos en ole sopinut mitään kenenkään kanssa.

Sama. Miksi avaisin oven, kun en ole sopinut, että minulle tulisi kylään ketään? Jos ovikellon soittajalla oli jotain tärkeää asiaa, se voi laittaa luukusta lapun. Eihän se tyyppi tiedä olenko oikeasti kotona vai en.

Helkutin kiva kun se onkin joku talkkari / vuokraisäntä joka tunkeekin kämppään omilla avaimillaan. Siellä sitten röhnötät jossain reikäisissä alkkareissa (joita et tietenkään ikinä muulloin käytä) ja yrität siinä 0.2 sekunnissa keksiä syytä miksi et vastannut ovikelloon.

Ihan vaan tiedoksesi, että kämppään ei saa tulla ilmoittamatta. Eri asia tietenkin, jos käynnistä on sovittu ja sä olet unohtanut, mutta jos ehdit, niin kaivaudu salamannopeasti peiton alle tai sohvalle ja esitä nukkuvaa (tai "herää" tokkuraisen näköisenä) :)

Varminta on esittää kuollutta tai ainakin syvästi päihtynyttä.

Joku ulkomainen luennoitsija kysyy mielenkiintoisen luennon jälkeen, onko kysymyksiä. Kukaan ei kehtaa kysyä mitään, koska pitäisi puhua ääneen ulkomaata.

Joku suomalainen luennoitsija kysyy mielenkiintoisen luennon jälkeen, onko kysymyksiä. Kukaan ei kehtaa kysyä mitään, koska pitäisi puhua ääneen.

Joku naapuri sanoo reippaasti terve, mutta et kehtaa vastata ääneen, koska pelkäät, että äänesi kuulostaa kummalliselta tai jää kurkkuun pitkän puhumattomuuden jälkeen. Sen sijaan vain nyökkäilet.

Bussissa et tervehdi kuljettajaa, koska edellinen kuski ei tervehtinyt sinua, vaikka tervehdit häntä. Tunnet itsesi moukaksi, kun kuski tervehtiikin sinua ystävällisesti.

Vierailija kirjoitti:

1

<3 kirjoitti:

Luennon/ seminaarin/ koulutuksen jälkeen esiintyjä sanoo "Ja nyt otan kysymyksiä vastaan". Seuraa hyvin tiivis hiljaisuus ja yleisö tuijottelee kattoon.

Miten tämä jatkuu à la Finnish Nightmares...

Tiiviin hiljaisuuden jälkeen luennoitsija toteaa (helpottuneena) "No mutta, asiat tuli siis selväksi. Jos tulee jotain mieleen, mulle voi laittaa kyllä sähköpostia (jota kukaan ei laita). Ei muuta kuin turvallista kotimatkaa!" Kaikki ovat helpottuneita (myös luennoitsija) ja lähtevät pois.

Toinen vaihtoehto: Sellainen aavistuksen pihalla oleva osallistuja esittää piiiitkään ja perusteellisen selostuksen jälkeen kysymyksen, joka ei mitenkään liity tähän asiaan. Tai tuon pitkän selostuksen jälkeen tekee (hieman sinnepäin olevan) yhteenvedon asioista, joista on juuri jauhettu koko päivä. Yleisö on hiljaisen vaivaantunutta ja luennoitsija yrittää jotain tyyliin "No siihen suuntaan joo... mutta toi asia jonka toit esille vaatisikin jo ihan oman, päivän mittaisen luennon, heh heh." Jengi valuu pois ajatellen, että LUOJAN KIITOS en kysynyt mitään tollasta.

Kolmas, harvinaisempi vaihtoehto: Porukan rohkea ja fiksu esittää yksinkertaisen, mutta sopivan haastavan kysymyksen, jota koko porukan tekisi henkeä pidätellen mieli kysyä. Luennoitsija kiittää kysymyksestä ja vastaa tyhjentävästi. Koko sali huokaisee helpotuksesta "Huh, joku kysyi jotain järkevää ja luennoitsija osasi vastata". Sitten lähdetään pois ja todetaan että olipa hyödyllinen päivä.

On vielä neljäskin vaihtoehto. Liian ekstrovertti/yli-innokas luennoitsija joka ei ymmärrä näitä sanattomia sääntöjä suomalaisesta kulttuurista (etenkin jos kyseessä on ulkomainen luennoitsija) alkaa syyllistämään salissa istujia ja kysyy että "eikö todellakaan kenelläkään ole mitään kysyttävää?" Ja sitten kaikkia salissa istujia nolottaa kun haluaisi vain pois mutta piinava tilanne ei lopu ennen kuin joku kysyy jotain.

Luennoista puheenollen. Se tilanne kun luento loppuu ja pitäisi lähteä pois ja kukaan ei tahdo olla se ensimmäinen ja vaikuttaa siltä että olisi mielummin ihan jossain muualla kun sillä luennolla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuttu, joka esim. juhannukset vietti kotinsa nurkassa istuen, lukein kirjoja ja kuunnelleen radiota ruuat vierellä, koska häntä hävetti olla yksin juhannuksena. Konttaamalla vessaan jne. Naapureilta oli suora näköyhteys.

Hyacinth? :) Tai no, Hyacinth ei olisi yksin koska onhan hänellä Richard, mutta tuo konttaus sopisi hyvin, hän ei missään tapauksessa halua että naapurit näkevät missään epäedullisessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku soittaa ovikelloasi, kun et odota vieraita saapuvaksi.

Ja voi helkkari jos ovessa ei ole ovisilmää :/

Ahh, mulla on ovisilmä MUTTA! Olen niin lyhyt, etten yletä katsomaan siitä! =D

Yksinkertaisin ratkaisu on hankkia sellainen porrasjakkara, jolle voi kiivetä katsomaan.

Omituista, jos ei kukaan ole tähän mennessä ilmoittanut sitä, että puhelinmyyjä soittaa.

Itse asiassa on ihmeellistä, että Suomesta löytyy niin paljon ihmisiä, jotka suostuvat soittelemaan tuntemattomille ihmisille . En minä ainakaan ....!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virkistyspäivä on pahinta, mitä tiedän! Ja ryhmäytymisleikit.

Apua, ryhmäytysleikit!

Mies kertoi että heillä oli ollut sellainen ryhmäytymisleikki, että olivat istuneet ringissä ja tehtävä oli kehua aina seuraavaa ringissä istujaa jollain tämän etunimen kirjaimella alkavalla adjektiivilla. Kuvitelkaa kymmenen jöröä keski-ikäistä varastomiestä rigissä takellellen vuorotellen "Ööh, no tuota... Antti on aika... auttavainen"

:D

" Öh, tuota ... mikä on adjektiivi?" - keski-ikäiset varastomiehet ovat unohtaneet sanaluokat ajat sitten, jos ovat niitä koskaan oppineetkaan.

 " Björn on ... niin, Jöriksihän häntä puhutellaan, hän on  ... ... ... "

Vierailija kirjoitti:

Luennolla, kurssilla tms: "otetaanpa esittelykierros tähän alkuun". Eih.

Kun käsketään valitsemaan pari, etkä tunne ketään ryhmästä ja näet muiden pariutuvan sujuvasti. Lopulta joudut johonkin kolmanneksi pyöräksi tai sen toisen yksinäisen kanssa.

Tämä on kamalaa! Jos vielä ainoa tuttu on joutunut jonkun toisen pariksi, siinä on aivan huutavassa hukassa.

Ainoa paikka maailmassa, jossa vapaa parinvalinta on tällaisessa tapauksessa onnistunut kommelluksitta, on ollut yliopiston luentosali. Kyse on ollut avoimen yliopiston tentistä tai luennosta, jossa melkein kaikki muutkin ovat olleet toisilleen yhtä tuntemattomia.

Vierailija kirjoitti:

Finnish nightmare on se, kun istut luennolla ja opettaja alkaa kysymyään luokalta kysymyksiä. Yrität tällöin muuttua näkymättömäksi, ettei vain sinulta kysyttäisi.

Ei kai enää? Itse opiskelin englantilaista filologiaa yli 20 vuotta sitten, ja voi elämä miten hirveitä kaikki pakolliset keskustelutunnit olivat! Pöydän ympärillä istui kymmenen suomalaista opiskelijaa, joilta britti/amerikkalainen opettaja yritti nyhtää jotain keskustelua. Itse olin asunut pitkään Englannissa, joten olin usein ainoa opiskelija, joka keskusteli opettajan kanssa. Muistan miten onnellinen olin joillakin kursseilla kun seurakseni liittyi eräs toinen opiskelija, joka oli käynyt koulunsa USA:ssa. En vaan tajua mitä ne kahdeksan mykkää siitä tilanteesta ajatteli. En ymmärrä vieläkään miten vaikeaa voi suomalaisella olla puhuminen! Ja sitten jos ne joskus sanoivat jotain, sanoja tuli noin kaksi minuutissa. Vieläkin puistattaa.

Tim Walkerin kirjassa Lost in Suomi oli tästä tilanteesta mainio kuvaus, vaarana on saada ns. ylitervehtijän leima!

On sekin jonkinlainen painajainen, kun joskus harvoin yrittää olla ystävällinen ja sanoo pari sanaa ventovieraalle, mutta toinen osapuoli vaikenee synkästi (eli on ihan tavallinen suomalainen). Tunnet sitten olevasi outo tapaus ja mietit, pitääkö toinen sinua suunnilleen sarjamurhaajana, epätoivoisen yksinäisenä tai yksinkertaisesti sairaana. Yrität sitten esittää ihan tavallista ja vaikenet.

Hiihtoladulla ärsyttää toiset hiihtäjät ja erityisesti sellaiset jotka tulevat nopeampina sun taakse menemättä kuitenkaan ohi. Läähättävät vaan sitten ihan siinä kannassa kiinni.