Äsytyävät aikuisopiskelijat! Arghhh
Onko muilla kokemusta ärsyttävistä aikuisopiskelijoista? Siis näistä keski-ikäisistä alanvaihtajista tai jatkokouluttautujista, jotka luennoilla keskeyttää luennoitsijan kertoakseen milloin minkäkin "aiheeseen liittyvän" oman kokemuksen tai muuten vaan päteäkseen, aloittaen sanoin "kyllähän se niin on, että...".
Näiden kanssa ryhmätöiden tekeminen on ihan mahdotonta, lähteiden käyttöä ja merkintää eivät osaa, eivätkä kirjoittaa selkeää, analysoivaa tekstiä.
Omia puutteita ei siis tunnisteta, tai sivuutetaan tyyliin "mä en ole ikinä ollut mikään kirjatoukkajoka joka piipertää yksityiskohtien kanssa, paljon tärkeämpää on käytäntö Ja sen mä osaan kun on tätä ELÄMÄNKOKEMUSTA!!!" Tämäkin siis muita ikäänkuin halventaen.
Ja sitten korostetaan lisää sitä elämänkokemusta joka välissä. "Kun mulla on tätä ELÄMÄNKOKEMUSTA niin tiedän kyllä että..." tai vähyksytään nuorempia tyyliin "kyllä tässä työssä vaan on parempi työntekijä jos on sitä ELÄMÄNKOKEMUSTA.." jne.
Esim. pedagogiikan opinnoissa yksi täti kailotti kuinka ei pitäisi päästä päiväkotiin töihin, jos ei ole omia lapsia, sillä silloin ei voi olla pätevä.
Ja ei, en ole itse mikään 20v, ja opiskelemani ala ei ole kasvatustiede, vaikka pedagogiikan opintoja siihen liittyykin.
Onko muilla kokemuksia, että aikuisopiskelijat (päälle 40v.) olisivat jotenkin erityisen rasittavia opiskelutovereita? Vai onko se vaan minä ?
Kommentit (163)
Meillä oli lukiossa yksi oppilas, joka pyrki aineessa kuin aineessa pätemään ja aina piti päästä ääneen jonkun epärelevantin asian kanssa, jotta saisi kuulla omaa ääntään. Reipas vanhempi naisopettaja kyllästyi aikansa katsottuaan ja sanoi suoraan, että turpa kiinni. Olisi pitänyt antaa aplodit. Tyydyttiin nauramaan.
Jep,lähihoitajat sh-opinnoissa.Tietävät jo kaiken,osaavat jo kaiken.Ja ne tarinoinnit.
Oma kokemukseni on entinen luonnontieteilijä ja nykyinen lääkisläinen. Siinä välissä muutama vuosi työelämässä. Ymmärrän tavallaan kumpaakin puolta, mutta välillä nuoret=ei työelämässä olleet eivät voi edes käsittää, että joku työelämässä koettu juttu itseasiassa kuuluu tunnin aiheeseen.
Esimerkkinä nyt vaikka muistisairaan, vanhan potilaan haastattelu. Erikoistuva nuorehko mies ei haastattelua tehdessään katsonut ollenkaan potilasta vaan tuijotti edessä olevaa paperiaan ja äyski kysymyksiä. Nuorempien mielestä tässä ei ollut mitään outoa, minulle taas työelämässä olleena tuli heti mieleen, että tässä ei ole oikein missään tilanteessa "professionaalit" käytöstavat, että silmiin katsotaan ja puhutaan ystävällisesti oli sitten aihe niissä lämmityskattiloissa tai varsinkin terveyteen liittyvästä ongelmasta. Ja nuorten mielestä olin taas se epäolennaisuuksiin keskittyvä naputtaja.
Mitä edelliseen tutkintoon tulee, sain kaikkein parhaimmat opit kun minut vahingossa laitettiin jo perheellisten "vanhusten" ryhmään. Hain kesätöitä samanaikaisesti ja vanhusten hakuneuvoilla sain halutun paikan yhdestä Suomen suurimmasta pörssiyhtiöstä. Neuvo oli "kannattaa soittaa perään sen jälkeen kun oot laittanut hakemuksen". Yksinkertainen juttu, mutta naivina 20v ajatuksen tasolla pelotti alkaa soittelemaan suuryrityksiin.
Vierailija kirjoitti:
Voi laps' parka, kun ei vielä ole elämänkokemusta eikä työelämän kokemustakaan, niin pitää tulla tänne nillittämään. Jos fiksu olisit, niin kuuntelisit tarkkaan, mitä nämä todennäköisesti kaksi kertaa vanhemmat ihmiset kertovat. Niistä voi olla sinullekin hyötyä, jos ei nyt heti, niin jonkin ajan päästä. Ja onko se nyt niin kamalaa, jos joku ei ole tottunut kynänkäyttäjä ja tekee virheitä. Etpä tuota näytä itsekään osaavan oikolukuohjelmaa käyttää. Äläkä syytä ennakoivaa tekstinsyöttöä, mikäli jollain älylaitteella kirjoitat. Tarkkaavaisuutta se vain vaatii, olipa sitten parikymppinen nuori kuten sinä, tai lähes seitsenkymppinen kuten minä.
Ei kannata liikaa kuunnella varsinkaan hoitotyössä, koska monella vääriä käytäntöjä ja käsityksiä joita eivät kyseenalaista. Tyyliin "näin aina tehty". Esim. eräs 50-v sosionomi/vanhustenhoitaja sanoi ettei vanhuksilta tartte lupaa kysyä mihinkään. Joo, toivon että kun hän on vanha ja toisten armoilla, ei hänenkään tahtoaan kukaan kysy eikä kunnioita...
Ap ei ollut lapsi. Lapsi on jotain 0-12 v.
Opiskeltiin 90-luvun lopulla tradenomeiksi englanniksi. Luokalla oli myös elämäänsä kyllästynyt n. 35-43v perheen äiti, en tiedä oliko ikinä edes ollut töissä. Tyhmä kuin saapas, aina kyselemässä itsestään selviä asioita. Alkoi väittää etten osaa englantia vaikka olin Eximian siitä kirjoittanut. Itse ei osannut käyttää edes persoonapronomineja oikein.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen lukemaan teoriaa yleistämisestä. Olen ollut nuoriso-opiskelija ja olen ollut aikuisopiskelija. Olen opiskellut lukiossa, ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa. Olen opiskellut eri aloja. Olen ollut myös töissä. Persoonani ja tapani työskennellä tai opiskella ei ole pahemmin muuttunut missään vaiheessa.
Luuletko itse ap, että nyt kun olet 27-vuotias, olet täysin erilainen kuin jos 41-vuotiaana aloittaessasi taas opiskelun? Silloin oletkin yhtäkkiä sietämätön ja nyt et sitä ole? Nuoret voivat aivan yhtä lailla olla ärsyttäviä kuin vanhemmatkin. Jos persoona on tietynlainen, se on tietynlainen.
Mielestäni korjasin tuossa myöhemmin EI KAIKKI aikuisopiskelijat. Jos en, niin korjaan nyt.
KAIKKI AIKUISOPISKELIJAT EIVÄT OLE TÄLLAISIA. AIKA MONI ON. (Kuten muidenkin kirjoituksista huomaa, ilmiö on olemassa. Varsinkin tuo tytöttelijä-mummo oli malliesimerkki.)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jep,lähihoitajat sh-opinnoissa.Tietävät jo kaiken,osaavat jo kaiken.Ja ne tarinoinnit.
Hahaa, sama kokemus vaikka itsekin lh-pohjalta opiskelin. Yritin itse pitää suuni kiinni, koska niin ettei kukaan hyödy tarinoistani. En itsekään kokenut hyötyväni muiden lähäreiden tarinoista.
Lisäksi myös lh-opinnoissa oli näitä jotain potkut toimistotyöstä saaneita alan vaihtajia, jotka kertoivat joka kerta omat (aina katkerat) kokemuksensa mistä tahansa asiasta. Esim. saattohoitoa käsitellessä jumiuduttiin isän saattohoitoon jossa jokainen hoitaja ja lääkäri oli surkea. Päihdetyössä piti kertoa kuinka Minun lapset on ainakin parempia ja nuo narkit on pohjasakkaa. Jokaisen harjoittelun ohjaaja oli idiootti jolla ei ollut sitä kuuluisaa elämänkokemusta, eikä vika koskaan ollut itsessä.
Ilmeisesti tämä on siis yleistä.
Tän koko keskustelun voi tiivistää: se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Kuinka tympeitä olette teidän kanssa keskustellessa, kun jossakin av:lläkin penäätte "lähdekriittisyyttä" ja "teoriaa yleistyksestä". AP ei ole väittänyt tämän olevan absoluuttinen totuus, vaan ihmetteli asiaa.
Jos Pirkko töissä kahvipöydässä sanoo että "Onko se vaan minä, vai onko niin että moni teini nykyään syljeksii kaduille?" alatteko heti vaatimaan opiskeluja yleistysteorioista ja lähdekritiikkiä?
Up! Haluan lisää tarinoita tädeistä ja sedistä opiskeluiden parissa 😂
Osa on, osa ei.
Olen itse humanisti ja akateeminen aikuisopiskelija. Minulla on FM-tutkinto ja nyt laajennan asiantuntemustani omaa alaani lähellä olevalta alalta.
Olen huomannut kyllä, että aiemmista opinnoista ja pitkästä työkokemuksesta on valtavasti hyötyä ja näkemystä näissä "uusissa" opinnoissa.
Kykenen edelleen analyyttiseen ajatteluun ja akateemiset käytännöt ovat hyvin muistissa. :)
Niin että mitään ei saisi kyseenalaistaa vaan istua lampaana hiljaa paikallaan?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aikuisopiskelija ja välillä kerron omia kokemuksiani. Opiskelen sosiaalialaa ja tällä hetkellä olen päihdetyön kurssilla. Olen ollut alalla töissä joten minusta on ihan luonnollista, että saatan toisinaan mainita jotain aiheeseen liittyvää mistä minulla on kokemusta. En tajunnut, että joku tästäkin suuttuu. Lisäksi tykkään kysellä paljon. Olenko nyt sitten rasittava?
Miksi alapeukut? Opettaja esimerkiksi kertoi huumeista ja kerroin omasta työkokemuksesta, että mitä huumeita nykyään eniten asiakkaat meillä tuntuu käyttävän. En kerro sitä faktana vaan omana kokemuksena. En käsitä mitä pahaa tässä nyt on? Joskus opettaja jopa kysyy minulta, että miten meillä toimitaan asiassa X. Hän kun nykyään vaan opettaa, eikä ole enää alalla töissä.
Opiskelen sairaanhoitajaksi toista vuotta ja opiskelutovereiden ikähaitari on 22-48 v. Sanon nyt suoraan, että pahimmat häiriköt löytyvät sieltä vanhimmasta päästä. Iso osa vanhemmista opiskelijoista osaa toki käyttäytyä hyvin, mutta joukkoon mahtuu valitettavan monta rasittavaa tapausta. Luennoitsijoita/opettajia keskeytellään asiaankuulumattomilla kommenteilla, nuorempia opiskelijoita katsotaan nenän vartta pitkin, tiimityötaidot ovat pahasti hakusessa, eikä toisia osata kunnioittaa.
Opettaja hermostui kerran kunnolla, kun erään nelikymppisen opiskelijan jatkuva huutelu ja ylimielinen asenne häiritsi opetuksen etenemistä. Opettaja sanoi tälle opiskelijalle, että opetusta ei ole mikään pakko olla kuuntelemassa, jos kerran osaa jo kaiken niin helvetin hyvin, että ei voi antaa muille opiskelurauhaa. Hiljeni sekin täti sitten kerrankin.
Muistan omasta nuoruudesta miten ärsyttäviä aikuisopiskelijat olivat ja sitten myöhemmin kolmekymppisenä aloin saarnaamaan nuorille parikymppisille lapsille samaa elämänkokemuksesta yms.
Uskokaa että elämänkoulu ja sen tuoma kokemus on totta. Ei ne opettajatkaan ole syyttä vanhempia kuin te. Heillä on kokemusta.
Minua henkilökohtaisesti ahdistaa kun nuoret tytöt flirttailevat niin näkyvästi ja lyöttäytyvät seuraani kun syön lounasta. Nykyajan nuoret naiset tuntuisivat olevan aika haukkoja. Ei minun nuoruudessa noin kimpussa oltu, vaikka olenkin komea 33v mies niin silti. Joku kohtelias raja sentään aina pidettiin yllä.
Sellainen käytös häiritsee opiskelua. Olen nytkin saanut kolme eri kutsua bileisiin.
Nuorin opiskelija joka yritti iskea oli 19 vuotias.
Vanhemmat voisivat vähän katsoa lastensa perään. Tuskin arvaavat että yrittävät aikuisia miehiä saada pauloihinsa.
T: Skräbe ti.
Jos olet jo ollut pitkään työelämässä ja takanasi on jo useampikin tutkinto, et oikeasti jaksa istua lampaana missään nuorison leikkikoulussa, vaan vaadit opetukselta jotain laatua.
Aikuiset eivät mene sinne kouluun sen takia, että saisivat siellä erittää sosiaalista liimaa keskenänsä.
Aikuinen haluaa, että opetus on tarkoituksen mukaista ja siitä saa ammattitaidon. Aikuinen tietää ettei todistuslappusella pärjää työelämässä, vaan täytyy myös osata asioita.
Nuori pentu joka ei ole oikean työelämän vaativuutta vielä kohdannut, ei tajua ettei töissä pomolla ja työkavereilla ole resursseja häntä paapoa ja vetää perässä kuin mitäkin riesaa.
Ammattikouluissa on nuorisopuolella monesti järkyttävän huono taso. Opettajia ei kiinnosta saako teinit riittäviä eväitä ja ammattitaidon. Enemmän keskitytään viihtymiseen ja siihen että kaikilla on kivaa.
Onhan se kiva kun on kivaa, ja mukavaa on puuhastella terapeuttisesti ja kevyesti.
Pitäisi kuitenkin tajuta ettei sitten välttämättä ole enää kivaa, kun pitäisi päästä työelämään ja pärjätäkin siellä.
Vierailija kirjoitti:
Muistan omasta nuoruudesta miten ärsyttäviä aikuisopiskelijat olivat ja sitten myöhemmin kolmekymppisenä aloin saarnaamaan nuorille parikymppisille lapsille samaa elämänkokemuksesta yms.
Uskokaa että elämänkoulu ja sen tuoma kokemus on totta. Ei ne opettajatkaan ole syyttä vanhempia kuin te. Heillä on kokemusta.
Nyt täällä jo verrataan näitä kaikentietäjiä opettajiin. Opettaja ei opeta jonkun mystisen elämänkokemuksensa pohjalta.
Opettajat ovat OPISKELLEET ensin itse, jonka kautta ovat saaneet ammattitaitoa ja kokemusta TYÖSTÄ johon liittyviä asioita opettavat.
Se on vähän eri asia kuin se, että on opiskelija ja saarnaa muille elämänkokemuksesta tai keskeyttää kokoajan opetuksen omien mielipiteiden /kokemusten vuoksi.
Miksi opiskella jos kerran se kokemus on sama asia kuin opettajan ammattitaito aiheesta? Miksei siirry suoraan siihen opettajan pallille? Tai töihin?
Vierailija kirjoitti:
Voi laps' parka, kun ei vielä ole elämänkokemusta eikä työelämän kokemustakaan, niin pitää tulla tänne nillittämään. Jos fiksu olisit, niin kuuntelisit tarkkaan, mitä nämä todennäköisesti kaksi kertaa vanhemmat ihmiset kertovat. Niistä voi olla sinullekin hyötyä, jos ei nyt heti, niin jonkin ajan päästä. Ja onko se nyt niin kamalaa, jos joku ei ole tottunut kynänkäyttäjä ja tekee virheitä. Etpä tuota näytä itsekään osaavan oikolukuohjelmaa käyttää. Äläkä syytä ennakoivaa tekstinsyöttöä, mikäli jollain älylaitteella kirjoitat. Tarkkaavaisuutta se vain vaatii, olipa sitten parikymppinen nuori kuten sinä, tai lähes seitsenkymppinen kuten minä.
No huhhuh. Olen itsekin yli nelikymppinen aikuisopiskelija. Toki näen että kakskymppisellä on vähemmän elämänkokemusta kuin mulla, mutta mitä sitten. Jokaisella on oma tiensä kuljettavanaan, munkin mielestä on vastenmielistä omahyväinen tietäminen ja yläkantista viisastelu. Sitäpaitsi elämänkokemus ei ole sama kuin viisaus, älykkyys, kyky kunnioittaa toisia. Kyllä moni elämääkokenut on paljon asennevammaisempi ja tyhmempi kuin tuoreilla näkemyksillä varustetut nuoret. Nuorten fiksuus yllättää ja elämänkokeneellekin tekee hyvää vähän kyseenalaistaa niitä omia tottumuksiaan
Mä en ymmärrä mikseivät aikuiset naiset osaa käyttäytyä! Helvetti meidän luokalla meno oli yhtä pahaa kuin yläasteella. Opettaja joutui karjumaan kun Sirkkaliisa, Pirkkoanneli ja Raijakaija kikattivat ja ottivat ryhmäselfieitä tunnilla. Pakko nostaa vielä yksi facepalm-tapaus: kerran tunnilla opettaja jakoi meidät ryhmiin ja yksi noista mammoista alkoi heti inistä että "mun pitää päästä Sirkkaliisan kans samaan ryhmään tai muuten en suostu tekemään tehtävää!" V-ttu! Mua 25-30 vuotta vanhempi ihminen!!!
Mun serkku ja paras ystävä ovat vastikään opiskelleet myös aikuispuolella ja meno on ollut ihan samanlaista sielläkin.
En ole törmännyt yliopistossa ikäsidonnaisiin seikkoihin, mutta tiedän kaveripiiristäni kyllä muutaman, jotka ovat katkeria aikuisopiskelijoille. Eivät siis itse ole päässeet opiskelemaan ja kerran illanvietossa tuli puheeksi se, miten vaikeaa on päästä kouluihin. Näitä oli harmittanut, kun pääsykokeissa oli ollut keski-ikäisiä. Eli osa katkeruudesta ja mahdollisesta tietojen vääristelystä voi kummuta ihan tällaisestakin.